Edellisellä viikolla olin torstaina parhaan kaverini luona. Olin hiljainen, hän kysyi mikä vaivaa. Sanoin että minua pelottaa, pelottaa että nyt on alkamassa lopun alku. Kaveri sai minut kuitenkin piristymään, ei mitään loppua ole tulossa. Mutta poikaystäväni oli sinä iltana perunut meidän tapaamisen ja mennyt juomaan. Siksi minua pelotti. Kirjoitin päiväkirjaan:
"...ja arvaan ettet murehdi, tätä eroa... Ei, ei me erota. Ei tietenkään, onhan se ennenkin ollut juomassa, mitä minä tässä pelkään. Mehän nähdään muutaman päivän päästä, ei me erota, mehän rakastetaan toisiamme.."
Menin kotiin, nukahdin ja heräsin perjantaiaamuna. Synttärit, sain lahjoja. Poikaystävästä ei ollut kuulunut mitään, pelkäsin taas. Kunnes klo 17 huomasin mailin, jossa luki että se on nyt ohi. Lamaannuin, otin takin naulakosta, jätin synttärivieraat taloon ja juoksin parhaalle kaverilleni, itkin niin maan perkeleesti. Kaikki oli niin vaikeeta, itkin vain, ja itkin. Itkin muutaman päivän. Olin pari päivää itkemättä. Itkin toissapäivänä, itkin tänään.
Vaikeaa se oli, mutta aika parantaa haavat. Ja mikään ei ole lopullista.
"...ja arvaan ettet murehdi, tätä eroa... Ei, ei me erota. Ei tietenkään, onhan se ennenkin ollut juomassa, mitä minä tässä pelkään. Mehän nähdään muutaman päivän päästä, ei me erota, mehän rakastetaan toisiamme.."
Menin kotiin, nukahdin ja heräsin perjantaiaamuna. Synttärit, sain lahjoja. Poikaystävästä ei ollut kuulunut mitään, pelkäsin taas. Kunnes klo 17 huomasin mailin, jossa luki että se on nyt ohi. Lamaannuin, otin takin naulakosta, jätin synttärivieraat taloon ja juoksin parhaalle kaverilleni, itkin niin maan perkeleesti. Kaikki oli niin vaikeeta, itkin vain, ja itkin. Itkin muutaman päivän. Olin pari päivää itkemättä. Itkin toissapäivänä, itkin tänään.
Vaikeaa se oli, mutta aika parantaa haavat. Ja mikään ei ole lopullista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä tuo pitäisi pystyä hoitamaan kasvotusten jutellen ja perustella miksi.Tuota voi verrata jonkinlaiseen heitteillejättöön, aika kylmä tapa.
Kai se aika auttaa ... joskus ...
Mä oon nyt vuoden itkenyt yhden ja ainoan tyypin perään ... Välillä on pidempi jakso, kun on jotenkin ees fiilikset korkeella ja sit ne romahtaa, ja sit on masennus ja itku kokoajan ...
Silti luotan siihen, että aika parantaa ja ajan avulla satuttavimmat muistot muuttuu hyviksi muistoiksi, mukavista ajoista, nyt en voi kuin itkeä miettiessäni.