Puhutaan naisen vallasta mieheen nähden, kun nainen heittäytyy marttyyriksi kotonaan.
Eli tämä on sitä piilotettua vallankäyttöä?
Intiaanit sanovat viisaasti, ettei pitäisi arvostella toista ihmistä, ennenkuin on kulkenut kaksi viikkoa hänen mokkasiineissaan.
Otetaan sitten esimerkki toisenlaisesta "piilovallasta". Eli kuinka yhteiskunta toteuttaa piilovaltaansa suhteessa perheeseen, eli mukaan otetaan lapsi (vanhemman ja lapsen suhde).
Nykyinen sosiaalilainsäädäntö nimittäin mahdollistaa sen, että lapsi voidaan huostaanottaa vanhemmiltaan vastoin heidän tahtoaan "hyväntahtoisella kiristämisellä" eli lapsi huostaanotetaan pakolla, mikäli vanhempi ei suostu. Vanhemman on siis pakko suostua vastoin tahtoaan, jos mielii säilyttää suhteen lapseensa.
Hyväntekijä toteuttaa näin piilovaltaansa. Eikö olekin paradoksaalista? Me olemme hyviä, sinä olet paha.
Kuinka laki voi kieltää/rajoittaa ihmisten välisiä suhteita?
Eli tämä on sitä piilotettua vallankäyttöä?
Intiaanit sanovat viisaasti, ettei pitäisi arvostella toista ihmistä, ennenkuin on kulkenut kaksi viikkoa hänen mokkasiineissaan.
Otetaan sitten esimerkki toisenlaisesta "piilovallasta". Eli kuinka yhteiskunta toteuttaa piilovaltaansa suhteessa perheeseen, eli mukaan otetaan lapsi (vanhemman ja lapsen suhde).
Nykyinen sosiaalilainsäädäntö nimittäin mahdollistaa sen, että lapsi voidaan huostaanottaa vanhemmiltaan vastoin heidän tahtoaan "hyväntahtoisella kiristämisellä" eli lapsi huostaanotetaan pakolla, mikäli vanhempi ei suostu. Vanhemman on siis pakko suostua vastoin tahtoaan, jos mielii säilyttää suhteen lapseensa.
Hyväntekijä toteuttaa näin piilovaltaansa. Eikö olekin paradoksaalista? Me olemme hyviä, sinä olet paha.
Kuinka laki voi kieltää/rajoittaa ihmisten välisiä suhteita?
Vastaukset 102
Vanhimmat
Jäi epäselväksi.
lapsen huostaanottoon vapaaehtoisesti.
Ei ole vapaaehtoisuutta, jos se tehdään kuitenkin pakolla, jos vanhempi ei suostu.
Siis vähän niinkuin vankilaankin on pakko mennä, jos ei suostu olla tekemättä rikoksia.
tai viedään sinne vankilaan edes joku, kun kerran rikoskin on tapahtunut.
Ennen huostaanottoa on yleensä yritetty jo pitkään saada tilanne kääntymään paremmaksi erilaisten tukitoimien avulla (perheneuvola, perhetyö, taloudellinen tuki, päivähoito jne.)
Huostaanoton kysymykseen tullessakaan ei yleensä haluta kieltää lapsen ja vanhemman välisiä suhteita, joskus niitä on kuitenkin lapsen edun vuoksi pakko rajoittaa. Onko sinusta sitten oikein, että vanhempi saa tavalla tai toisella vahingoittaa lastaan yhteiskunnan puuttumatta siihen mitenkään?
edun nimiin tehdään paljon vääriä ratkaisuja. Usein kärsijän osaan joutuu viaton lapsi. Joku sosiaalitantta on saanut vihjeen kylän juoruämmältä ja leikkii pelastavaa enkeliä ja ryöstää lapsen vanhemmilta.
Mielestäni kaikista paras ja halvin ratkaisu olisi tukea ja auttaa perhettä kokonaisutena eikä pirstoa sitä palasiks.
"Mielestäni kaikista paras ja halvin ratkaisu olisi tukea ja auttaa perhettä kokonaisutena eikä pirstoa sitä palasiks."
Siihenhän yleensä aina ensin pyritäänkin. Huostaanotto on niin kallis toimenpide, että se on lastensuojelutapauksissa aivan viimesijainen vaihtoehto. Lapsia vanhemmilta omin päin "ryöstelevä" sosiaalitantta on hyvin pian entinen sosiaalitantta. Taitaa muutenkin olla lähinnä satuolento.
Lastensuojelulaki
16 §
Velvollisuus huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen
Sosiaalilautakunnan on otettava lapsi huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto,
jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään,
jos 4 luvussa tarkoitetut toimet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja
jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista.
17 § (9.2.1990/139)
Kuuleminen ja päätöksen alistaminen
Sosiaalilautakunnan on ennen päätöstä lapsen huostaanotosta, sijaishuoltoon sijoittamisesta ja huostassapidon lopettamisesta aina, kun se on lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen mahdollista, selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide esillä olevista ratkaisuista sekä varattava 12 vuotta täyttäneelle lapselle, lapsen vanhemmille, lapsen huoltajille sekä henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tällöin on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut, tilaisuus tulla kuulluksi siten kuin kuulemisesta hallintolain 34 §:ssä säädetään. Henkilölle, jota on edellä mainitulla tavalla kuultava, on myös annettava tiedoksi lapsen huostaanottamista, sijaishuoltoon sijoittamista tai huostassapidon lopettamista koskeva päätös siten kuin hallintolaissa todisteellisesta tiedoksiannosta säädetään. Lautakunnan on lisäksi tarvittaessa kuultava lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoita. (30.12.2003/1358)
Jos 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa vastustaa huostaanottamista tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista taikka jos mainitussa asiassa ei ole voitu suorittaa 1 momentin edellyttämää kuulemista, on päätös alistettava 30 päivän kuluessa [lääninoikeuden] vahvistettavaksi. Päätöstä ei kuitenkaan tule alistaa [lääninoikeuden] vahvistettavaksi, jos kuulemista ei ole voitu suorittaa sen johdosta, ettei kuultavan asuin- tai oleskelupaikkaa voida kohtuullisin toimenpitein selvittää tai jos lapsen ja kuultavan puuttuvan yhteydenpidon vuoksi kuulematta jättämistä voidaan pitää perusteltuna.
höyhenten ja pumpulien keskellä on epäilemättä hyvä olla...?
vaikea sanoa... Allergikkona tosin epäilen, että olotila olisi noissa olosuhteissa melko helvetillinen.
Aina vanhemmat eivät halua/kykene ottamaan apua vastaan, vaikka jälkikäteen puhuvatkin, että olisivat näin tehneet. Minusta JOKAINEN huostaanotto pitäisi harkita todella yksilöllisesti ja tarkkaan. Valitettavasti näissäkin asioissa tehdään virheitä.
"Lapsia vanhemmilta omin päin "ryöstelevä" sosiaalitantta on hyvin pian entinen sosiaalitantta. Taitaa muutenkin olla lähinnä satuolento."
Olen eri mieltä. Ihmisiähän sosiaaliviranomaisetkin ovat, ja tekevät myös virhepäätelmiä ja ylilyöntejä.
Pienenä sivuhuomautuksena kerron niille, jotka sitä eivät jo tiedä, että Suomi on saanut jo useampaan otteeseen huomautuksen Euroopan ihmisoikeustuomiosituimelta, sosiaaliviranomaisten ja viranomaisten tehottomuudesta turvata lapsen välit biologiseen vanhempaansa.
Ehkä muistatte 90-luvulla Pikku-Liisan tapauksen? Lapsen äidin kuoltua isä antoi lapsen (tuolloin muistaakseni muutaman vuoden ikäinen) kuolleen äidin vanhempien hoitoon. Lopulta isovanhemmat eivät päästäneetkään isää tapaamaan lastansa ja kaiken kaikkiaan yli 7v ehti kulua riidellessä eri oikeusasteissa ja viranomaisten kanssa. Isällä oli lainvoimainen tuomio, jossa hänet todettiin lapsen huoltajaksi, mutta siitä huolimatta viranomaiset eivät kyenneet laittamaan tuomiota täytäntöön. Lopulta lapsi oli niin vieraaantunut isästään, että huoltajuus myönnettiin isovanhemmille.
Tietysti sosiaaliviranomaisetkin ovat vain ihmisiä. Tätä varten lait ovat olemassa, viranomaiset eivät voi toimia täysin mielivaltaisesti. Pitää huomata, että lastensuojelulaki turvaa myös vanhempien oikeuksia:
17 § (9.2.1990/139)
Kuuleminen ja päätöksen alistaminen
Sosiaalilautakunnan on ennen päätöstä lapsen huostaanotosta, sijaishuoltoon sijoittamisesta ja huostassapidon lopettamisesta aina, kun se on lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen mahdollista, selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide esillä olevista ratkaisuista sekä varattava 12 vuotta täyttäneelle lapselle, lapsen vanhemmille, lapsen huoltajille sekä henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tällöin on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut, tilaisuus tulla kuulluksi siten kuin kuulemisesta hallintolain 34 §:ssä säädetään. Henkilölle, jota on edellä mainitulla tavalla kuultava, on myös annettava tiedoksi lapsen huostaanottamista, sijaishuoltoon sijoittamista tai huostassapidon lopettamista koskeva päätös siten kuin hallintolaissa todisteellisesta tiedoksiannosta säädetään. Lautakunnan on lisäksi tarvittaessa kuultava lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoita. (30.12.2003/1358)
Jos 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa vastustaa huostaanottamista tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista taikka jos mainitussa asiassa ei ole voitu suorittaa 1 momentin edellyttämää kuulemista, on päätös alistettava 30 päivän kuluessa [lääninoikeuden] vahvistettavaksi. Päätöstä ei kuitenkaan tule alistaa [lääninoikeuden] vahvistettavaksi, jos kuulemista ei ole voitu suorittaa sen johdosta, ettei kuultavan asuin- tai oleskelupaikkaa voida kohtuullisin toimenpitein selvittää tai jos lapsen ja kuultavan puuttuvan yhteydenpidon vuoksi kuulematta jättämistä voidaan pitää perusteltuna.
Edellä 2 momentissa tarkoitetusta valtion koulukotiin tai siihen rinnastettavaan yksityiseen lastensuojelulaitokseen sijoittamista koskevasta päätöksestään on [lääninoikeuden] ilmoitettava kiireellisesti sosiaali- ja terveysministeriölle.
Vanhempaa on kuultava ja jos vanhempi vastustaa huostaanottoa, sosiaaliviranomaisen on alistettava huostaanottopäätös lääninoikeuden vahvistettavaksi.
Totta, lait ohjaavat viranomaisia. Mutta laki vaatii tehokasta valvontaa ollakseen tehokas käytännössä. Pelkästään lain olemassaolo ei takaa oikeuksia, tarvitaan myös toimivat muutoksenhaku- ja pakkokeinojärjestelmät.
Aina ei Suomessakaan tähän pystytä, vaikka uskomme asuvamme erehtymättömässä oikeusvaltiossa.
kuitenkin tuomaan hieman erilaista näkökulmaa asiasta tähän keskusteluun, en luomaan kuvaa sosiaaliviranomaisista erehtymättöminä perhe-elämän vartijoina.
Monella mielikuva huostaanotosta on se, että sosiaalitantta tulee ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta ja itkevät, äidin jalkaan takertuvat lapset revitään väkipakolla autoon eikä vanhemmilla ole käsitystä miksi näin tapahtui.
Usein perhe, josta lapset huostaanotetaan, on jo ollut jonkin aikaa lastensuojelun asiakkaana ja avohuollon toimenpiteillä on pyritty yhteistyössä perheen kanssa parantamaan tilannetta. Tahdonvastaisia huostaanottoja on n. joka viides kaikista huostaanotoista (v. 2003), loput tapahtuvat yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa. Huostaanottopäätös ei yleensä tule vanhemmille yllätyksenä, paitsi jos kyseessä on kiireellinen huostaanotto.
nimenomaan on kysymys - tai sen puuttumisesta. Mutta älä ole huolissasi; elämä tuo sinun eteen vielä lisääkin näkökulmia.. niinkuin meidän kaikkien. Eikä siihen auta edes lakikirjat.
"Mutta älä ole huolissasi; elämä tuo sinun eteen vielä lisääkin näkökulmia.."
Toivottavasti tuokin, ei siitä ainakaan haittaa ole. Vaikka en tässä keskustelussa huutanutkaan Aamenta sinun mielipiteillesi, erotan kyllä harmaan sävyjä sieltä mustan ja valkoisen seasta - niin tässä kuin muissakin yhteyksissä.
joko sellaisessa mielentilassa tai sitten et yleensäkään kykene erottamaan asiakokonaisuuksia toisistaan ja niiden riippuvuussuhteita.
Toinen vaihtoehto on, että olet ollut pilleri/viinahuuruissa niin kauan, että et muista menneistä tapahtumista juuri mitään ja sitten selvempänä hetkenä kaikki tulee sinulle yllätyksenä, etkä voi ymmärtää, miksi näin tapahtui.
sitten osaan kyseenalaistaa asioita ja niiden oikeellisuutta?
Ps. itsetutkiskelu lienee aiheellista myös tutkijoille!?
sanoin elämän tuovan uusia näkökulmia kaikille ihmisille, ei vain sinulle.
Eipä tarvitsekaan huutaa puolesta tai vastaan, kunhan mietiskelet jotain.
vain omasta puolestani, en kaikkien. ;)
kyllä huomaa.
ymmärrä, miten tämä liittyy miesten logiikkaan?
Mielestäni tämä keskustelu lasten huostaanotosta kuuluu tuonne jonnekin toiselle palstalle.
ettei vaikeiden asioiden pohdiskelu kuulu (sinunkaltaisille?) miehille? Kevyet aiheet sallitaan?
saa ja pitääkin pohtia, vaikeitakin.
Silti en osaa yhdistää tätä käsiteltyä asiaa miehen logiikkaan tai sitten olen ymmärtänyt miehen logiikan aivan väärin.
Onko miehen logiikkaa olla keskustelematta asioista jotka ei kiinnosta tai on liian henkilökohtaista.
sitten ei. Keskustelemattomuus voi olla myös naisen logiikkaa tai anopin logiikkaa.
Kyse on nyt vain siitä, että kuuluuko itse aihe miehen logiikkaan, vai ei. Turha siitä on sivujuonteita vetää, sillä parempaa keskustelua tästä syntyy sellaisella palstalla, joka käsittelee ko. aiheita.
asiaa mietittyäni osin samaa mieltä. Naisethan tätä piilovaltaa enimmäkseen käyttävät, mutta naiset luultavasti lukevat tätä mielenkiintoista miesten logiikka -palstaa enemmän kuin miehet, joten luulen paikan (mutkan kautta) olevan kuitenkin oikea.
Ja yhteiskunnalliset asiat kuulunevat meille kaikille mietittäväksi.
Itsellänikin oli huono kuva sosiaalitantoista, kunnes kuulin heidän näkemyksiään lastensuojelusta ja tapauksista, joissa lapsi oli huostaanotettu. Ymmärtänet varmasti, ettei ole lapsen edun mukaista antaa hänen kasvaa kodissa, jossa on fyysistä ja henkistä väkivaltaa, alkoholismia, hyväksikäyttöä, välinpitämättömyyttä..
Kysyit, kuinka laki voi rajoittaa ihmisten välisiä suhteita. Lue vaikkapa sosiologien kirjoittamia teoksia yhteiskunnan toiminnan lainalaisuuksista (esim. Bauman), niin saat uudenlaista näkökulmaa asiaan.
Vielä kysymys sinulle: Mitä itse ehdottaisit huostaanoton sijaan tehtäväksi esimerkiksi perheväkivalta tapauksissa?
vaiheessa en tuominnut Kaikkia huostaanottoja.
Mielestäni raha ja huostaanotto ovat sellaisia asioita, joiden ei kuuluisi niin voimakkaasti olla keskenään tekemisissä, kuin ne nykyisessä muodossaan ovat. Samojen ihmisten ei pitäisi voida päättää sekä toimeentulotuesta, että lasten huostaanotoista. Kuinka voidaan antaa näin suuri valta niin pienelle ihmisryhmälle, jossa saattaa mukana päätöksiä tekemässä olla nuorehkoja, vähän elämänkokemusta omaavia henkilöitä, jotka välttämättä eivät ole vielä omista vanhemmistaan irtautuneet tai joilla ei ole juurikaan käytännön kokemusta lapsista.
mikä sinua asiassa rassaa, niin miksi et puhumisen sijasta kokeilisi vaikuttaa asioihin jos näet ne vääränlaisina? Paljon puhujia maailmaan mahtuu/ liian vähän tekoja.
Kaiken voi kyseenalaistaa, mutta... kannatko puheistasi vastuun?
En ollut edellinen
vakavasti sinua miettimään sanaa "nöyryys". Mieti, mitä se sana pitää sisällään.
hyökkäsit itse juuri instanssia vastaan josta toki kummallakaan meistä ei ole parempaa tietoa onko sielä tehty parhaimmat mahdolliset ratkaisut. Jos oikeasti haluaa vaikuttaa asiaan, niin ei muutakun asiaa oikeasti tutkimaan ja vaikuttamaan. Vain sillä tavoin voi muuttaa asioita paremmaksi. Ei turhilla tietämättömillä syytöksillä pääse eteenpäin missään asioissa.
Lakia ja sen perusteita enempää tuntematta luulisin, että samat ihmiset päättävät rahasta ja huostaanotosta siksi, että he tuntevat perheen kokonaistilanteen. Toki ymmärrän, että sinua tämä harmittaa, jos et ole tullut toimeen heidän kanssaan.
Kerrohan ap. millä perusteilla tehtävät huostaanotot tuomitset?
..ap. sos.huollon niitä ns. ei-formaaleja käytänteitä, joissa yksittäiset henkilöt käyttävät merkittävää henkilökohtaista päätäntävaltaa?
Totta nimittäin on, että useinkin mm. sosiaalihuollon (ja muidenkin julkisten instanssien) kaikkinaisiin ei-formaaleihin käytänteisiin kätkeytyy sellaista valtaa, jonka käyttö ei välttämättä näy virallisissa papereissa.;)
Laeissa lienee monia porsaanreikiä myös mm. lapsen huostaanottoasian osalta. Ne (lait) ovat kuitenkin tehty suojaamaan yhteiskuntarauhaa ja varmistamaan yksilön mahdollisuus turvalliseen elämään demokraattisen yhteiskuntamallin mukaisesti, mikä on on (onneksi..) meidän suomalaistenkin etuoikeus.;D
Lisäksi: kuten tuolla jo aiemminkin joku viittasi, niin lapsen huostaanottotoimenpiteisiin ei ryhdytä Suomessa kovin heppoisesti. Kyllä siellä lapsen kotona useimmiten lienee jotakin tämän turvallisia elinolosuhteita uhkaavaa, kun viranomaistahot puuttuvat tilanteeseen.
'Yksilönoikeuden' rikkomuksiakin (vrt. yksilö versus yht.kunnal.instituutiot/ läinsäädäntövalta) voi toki sattua, ei mitenkään mahdotonta liene sekään kylläkään, myöskään Suomessa.
tarkoitin piilovallalla sitä, mitä huostaanottohenkilökunta tekee lain näin mahdollistaessa. Vanhempi pakotetaan suostumaan vapaaehtoiseen huostaanottoon, kun vihjaillaan että vanhemman asema hankaloituisi, ellei hän vapaaehtoisesti suostuisi huostaanottoon. Eli monessa tapauksessa vapaaehtoinen huostaanotto onkin käytännössä ollut pakkohuostaanotto. Mutta sitähän ei tiedä kukaan muu kuin vanhempi ja h.o.henkilökunta ja vanhempi on riisuttu aseista. Mitä aseita yksittäisellä kansalaisella on ryhtyä taistelemaan sellaista instanssia vastaan, johon hän itse osana kuuluu? Ja toisaalta; mitä aseita vanhemmalla on ryhtyä taistelemaan instanssia vastaan, josta hän itse saattaa myös osin olla riippuvainen?
tuskin on siinä olotilassa, että on paras arvioimaan huostaanoton perusteita?
Läheiseni joka näitä lapsia ottaa luokseen kertoo, että he eivät koskaan ole tasapainossa sinne tullessaan, luonnotonta levottomuutta. pelkotiloja. onko vanhemman halu väkipakolla pitää lapsi kotona jotta saisi perusteet omalle vääristyneelle ajatusmaailmalleen? Kuka sitä valtaa todella yrittää käyttää? Kun lapsi otetaan häneltä on vihdoin aika tajuta ja avata verhot todellisuudelle ja oppia elämään sen kanssa. Vallankäyttäjä löytyy aina lähempää kun uskoisikaan.
..asia onkin juuri näin. En suinkaan yritä kiistää asiaa mitenkään.
Periaatteessa/ teoriassa mahdollisuus lienee kuitenkin olemassa myös siihen, että ns. ei- formaalilla päätäntävallalla rikotaan yksilölle kuuluvia legaalisia oikeuksia.;)
jos lapsen sijoittamisen syyt lastensuojelulaitokseen ovat pääosin ympäristötekijöistä johtuvia. Tilanne normalisoituu lähes välittömästi sijoittamisen jälkeen.
Kuinka on mahdollista, että muutaman kuukauden jälkeen voidaan sitten vaatia huostaanottoa vedoten siihen, että "näin vain on tapana tehdä", vaikka laki ei Suoranaisesti näin sanokaan, tosin ei sano etteikö voisi näin tehdäkään, eli selvää rajaa ei ole.
Jos lapsi sijoitetaan lastensuojelulaitokseen, hänet on jo huostaanotettu. Pelkät ympäristötekijät eivät kai riitä syyksi lapsen huostaanottoon, niinkuin joku tuolla jo lukikin lakia. Kaikkien kolmen kohdan pitää toteutua. Kun sosiaalityöntekijä ei tee päätöstä huostaanotosta yksin, pitäisi tällaisen asian tulla esille päätöstä tehtäessä. Siis pitäisi ainakin tulla...
vaan kysymys on aluksi avohuollon tukitoimenpiteestä.
lapsen vanhemmalle on toki paha paikka, mutta ainoa mitä hän voi tehdä on ottaa vastaan mitä tuutista on tulossa. Ei ammatti-ihmiset asioita ilkeydellä itsekkäästi tarkoita. Heitä on monenlaista ihmistä joku on tehnyt työtä niin kauan, että homma sujuu kun valssin tanssi ja toinen voi olla uudempi ja arempi alalla ja pelästyäkin hiukan huostaanotetun lapsen vanhemman reaktioista ja vastata hassusti. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Asian ydin on muualla kun sossutädin reaktiot. Kuuntele vaan nöyrästi äläkä lähde kyseenalaistamaan viestiä. Jos jokin aihe ihmetyttää, niin kysy mutta älä kyseenalaista heidän ammattitaitoa, sillä sielä päässä se ongelma ei ole vaan omassa. Eikä ongelman tarvitse olla suuri, mutta kieltämällä ei tule selvitettyä sitä vaan sinulla on apu siinä edessä käytä hyödyksi nöyrästi kaikki mitä tarjotaan. Hermostunut tilanteesta kuuluu ollakin ja sen saa mainitakin, mutta sossutädin syy se ei ole.
sossujutuissa on muuten paljon mätää ja systeemiä pitäisi oppia jotenkin muuttamaan toimivammaksi nyky-yhteiskuntaan, mut tässä on nyt ongelma vanhemman pelosta tilannetta kohtaan, eikös? Jos vanhempi puhuu hermoillessaan liian hyökkääviä puheita eikä kuuntele sanomaa mitä on tarjolla. Niin homma etenee aina vain pidemmälle siihen toiseen suuntaan sossutädin huomatessa, että homma ei edisty.
Tai näin sen näen eikä ole henkilökohtaisia kokemuksia vaan oma näkemys pelkästään. älä ota liian vakavasti.
Hienoa jutussa on se, että lapsille on olemassa puhelinnumero johon he voivat soittaa... ja sielä vastaa ihminen jolla on aikaa kuunnella.
huvittava tapaus, suoraan sanottuna. Että vanhemman pitäisi olla yksinomaan nöyrällä asenteella ja ottaa vastaan kaikki se, mitä "asiantuntija" sanoo???
Eikö vanhempi tiedä lapsesta enemmän, kuin joku huostaanottoihminen, joka EI OLE KOSKAAN EDES LASTA NÄHNYT (silti vaatimassa vanhemman allekirjoitusta lapsen huostaanottoon!)?
Toivoisin, että opettaisivatkin juuri nöyryyttä näille työntekijöillä siellä koulussa, missä nyt ovat oppinsa saaneetkin. Nöyryys on nimittäin se tärkein ominaisuus, mitä tuossa työssä vaaditaan. Joillakin sitä on luontaisesti, jotkut sitä eivät opi koskaan.
huvittavuus löytyy omasta vastauksestasi ja asenteestasi. Huostaanottajalla ei ole ongelma, ei hänen tarvitse opetella nöyryyttä huomata tehneensä väärin ja oppia siitä. Lapsi pysyy huostassa niin kauan, että huoltaja alkaa näkemään asenteensa vääräksi ja itsekkääksi lapsen etua ajatellen. Halua parantaa tapojaan.
hyvä; voisitko miettiä mihin tarkoitukseen nimenomaan huostaanottohenkilökunta tarvitsee sitä nöyryyttä! Siihen, että heillä on niin suuri päätäntävalta eettisestikin, että sellaista valtaa ei kovin kevyesti tulisi antaa kenelle hyvänsä koulunsa mallikelpoisesti suorittaneelle "hymytytölle".
Eli mielestäni valtaa tulisi siirtää (puhun nimenomaan huostaanotoista) pois sieltä missä sitä nyt on. Ehkä rasittuvat itsekin tästä ylisuuresta päätäntävallastaan?
ei sen kummempaa. Ja he ovat vain ihmisiä joiden on tarkoitus olla välikätenä, miksi heidän pitäisi olla nöyriä? Sehän pitäisi olla vanhemman osa. Työntekijä missä tahansa vaiheessa lapsenhuostaan ottoa. Jos vanhempi käyttäytyy agressiivisesti niin onhan se selvä, että tilanne vaikuttaa työntekijään. Vanhempi on vain siinä tilanteessa ottanut liian suuren vallan itselleen ja käytös ei pelaa asiallisesti, sillä syyhän on juuri sielä jos lapsi otetaan huostaan. Ei kukaan työntekijä nyt niin "hirveä ole" että sen tekisi kiusatakseen jotakuta. Lapsen etuhan siinä on kyseessä eikä enää kysellä vanhemmalta joka ei ole sitä aikaisemminkaan osannut ajaa. Ja sairasta tuossa vaiheessa alkaa nimittämään työntekijää syypääksi ongelmiinsa ja kuvailla häntä.
Miksi yrität etsiä syyllistä muualta? Eikä sinun tarvitse olla huolissasi työntekijän rasittumisesta sen hoitaa hänen työnantajansa. Huolissaan ainoastaan huostaanotetusta lapsesta ja siihen johtuneista syistä. Se on varmaan toki ensimmäinen asia joka tulee mieleen, että syyllinen löytyisi muualta kuin itsestä, mutta juuri sitä vääristymää vanhemman täytyy oppia käsittelemään. Ja ihan ok on jos asia hermostuttaa ja peloittaa, mutta syyttelemällä ei pitkälle etene vaan siitä tulee jopa merkintä asiapapereihin vanhemman käyttäytymis ongelmana. Sen saat kuulla ensimmäisessä palaverissa jossa asiasta keskustellaan suurella joukolla. Haluatko sielä olla tarinan syyllinen vaiko halukas yrittämään muuttaa asioita? Ehkä papereihin jää merkintä:vanhempi kieltäytyy yhteistyostä ja käyttäytyy lapsen edun vastaisesti ja sen jälkeen lukee: pidetään vielä pitkään tarkkailussa tai jotain.
Tiensä valitsee vanhempi joko yhteistyönä tai vastustamisena joka valitettavasti on todella väärä ratkaisu.
"...jopa merkintä asiapapereihin vanhemman käyttäytymis ongelmana. Sen saat kuulla ensimmäisessä palaverissa jossa asiasta keskustellaan suurella joukolla. Haluatko sielä olla tarinan syyllinen vaiko halukas yrittämään muuttaa asioita? Ehkä papereihin jää merkintä:vanhempi kieltäytyy yhteistyostä ja käyttäytyy lapsen edun vastaisesti ja sen jälkeen lukee: pidetään vielä pitkään tarkkailussa tai jotain."
-Tarkoitatko, että vanhempien kannattaa olla hiljaa/samaa mieltä lastensuojelutyöntekijöiden kanssa huostaanotto"neuvottelussa", jossa "neuvottelevana" osapuolena ovat työntekijät, jotkaa eivät KOSKAAN ole lasta edes nähneet - ei edes vilaukselta!?!? (Itse en puhunut agressiivisuudesta - onko se mielestäsi agressiivisuutta, jos rakastaa omaa lastaan?)
Pelotellaanko vanhempia? "Käyttäydy kunnolla, jos haluat vielä tavata lastasi!" ???????
Niin... "sehän on vain heidän työtään", kuten sanoit. Ja kiireisiä ovat kovin nämä työntekijät; nimi alle papereihin nopeasti ja sitten juostaan jo pois.
samaamieltä tai miellyttää. Itseasiassa uskon kun on vääristynyt oma kuva sitä helposti joko on päällekäyvä tai yrittää miellyttää ohi omien tuntemusten. Molempi on tosi väärä tapa. Ja jos itselläni olisi sisällä sellainen ongelma, niin juuri näiltä "ihmisiltä" voi pyytää apua selvittämään, miksi ei arvosta itseään oikealla tavalla. Sillä kaikki alkaa itsekunnioituksesta ja että voi hyväksyä tekonsa ja päätöksensä.
En tarkoita siis että vanhemman kannattaa olla hiljaa, on hienoa jos hän haluaa keskustella asiasta, mutta oma asenne siihen keskusteluun vaikuttaa minkälaisen kuvan kuulija saa. Jos niissä keskusteluissa käyttäydyt siten, että näytät syyllisiä jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen muualta tai käyttäydyt agressiivisesti, niin totta toki se tulee tiedoissa näkymään. Ei toki omille tuntemuksille mitään voi ja on oikeinkin ja hyväkin tuntea, mutta niiden kulkusuuntaa voi vaihtaa itsekeskeisestä yhteistyöhaluisempaan itsensä ja lapsensa tähden. Valinta on täysin itsensä haluaako etsiä syyllisiä toisista vai tajuta, että asiaa tutkimalla oikealla tavoin voisi löytyä paljon helpompi ja miellyttävämpi tie. Ja ei ole hävettävää, että on tehnyt virheitä jokainen tekee, mutta on hyväksi oppia omista virheistään, ei toistaa niitä.
Käännät ja väännät, että syytänkö minä sinua agressiiviseksi, en voi tietää mitä sinä olet koska et ole kertonut. Huostaanotetun vanhempi toki välittää lapsestaan ja kuuluukin, mutta se välittäminen voi olla vääristynyttä ja kaipaa tukea ohjautuakseen oikeaan suuntaan. Jos kiellät sen avun, et etene. Se apu voi tuntua peloittavalta ja se on ihan oikein saa tuntea...
Minusta tuntuu, että omalla käyttäytymisellä aiheutat itsellesi tunteen, että sinusta tuntuu, että ihmiset peloittelevat huostaanotoilla monella muulla ja sinulle tulee hirveä tarve vastustaa? Opettele kuulemaan vaikka se kuinka tuntuisi mielesi vastaiselta, ei sinun tarvitse olla kenenkään kanssa samaa mieltä. Mutta kuuntele ajatuksella..älä työnnä liian usein omia "mielipiteitäsi asiasta" vaan kysy mielummin miksi toinen päätyy siihen mistä puhuu... älä ole itsekeskeinen. Olet aivan oikea lastaan rakastava ihminen, mutta sinun tulee ansaita lapsesi ja hänen todellinen rakkaus, ei niillä tavoin joita nyt teet vaan muuttamalla juuri niitä. Ja käytä kaikki apu hyväksesi, nopeimmin etenet kun kuuntelet ja kysyt apua. Jos et tiedä mitä kysyisit, niin kysy juuri sitä mistä aloittaisit. Kyllä ne ihmiset varmasti osaavat sinulle alun näyttää.
Mutta sen verran vielä niistä ammatti-ihmisistä, että he ovat pääasiassa hoitamassa lapsen etua, sinä tulet vasta kakkosena et toki vähäpätöisenä, älä unohda sitä asiaa. Kaikki mitä käyttäydyt lapsen vastaisesti luetaan sinulle käytöshäiriöksi. Muuta se olotila.
Toivon sinulle onnistumista asioissasi ja muistamista, että ei auta ketään hyökkäävä käytös, se aiheuttaa vain tietynlaisen vastareaktion. Ja paljon saat valoa elämääsi kun löydät sen mikä on kauan ollut häviksissä.
Ja lapsella voi olla vielä surullisempi kohtalo jos et nyt tartu itseä niskasta kiinni tee se hänen takiaan, opettele kuuntelemaan.
ohitit jotain oleellista. Kysyin, että miten joku sosiaalityöntekijä edes kehtaa esittää asiantuntemustaan ihmisestä, jota ei ole koskaan edes nähnyt. Tällaistakin tapahtuu (kirjojen ulkopuolisessa elämässä).
sitten vastata esim. asiakkaan kirjalliseen toimeentulotukihakemukseen: "Emme voi antaa vastausta anomukseenne sillä emme ole koskaan nähneet teitä. Itse laatimanne kirjallinen hakemus ei anna meille tarpeeksi tietoja tilanteestanne, pyytäkää rahallista apua joltain muulta taholta kuin sosiaalihuollolta."
asiasta jota jankkaat ja kun et saa oikeaa vastausta jatkat uudelleen...
Samalla kyseenalaistat kyseisen ihmisen ammattitaidon työstä josta sinulla ei ole laisinkaan kokemusta tai tietoa.
en jaksa enää jauhaa sori, et kuunnellut...
jatkoja
ei, mutta kenties sosiaalityöntekijöiden olisi syytä kuitenkin edes tavata lapsi, jota ovat vaatimassa huostaanotettavaksi!?! Ei kai niin kiire voi olla...?
päätöstä tee?
vaikkapa kuvitteellisen, siitä miten tällaisessa tapauksessa huostaanottoprosessi etenee? Siis silloin kun sosiaalityöntekijä ei edes näe lasta vaan tekee päätöksen... niin, minkä perusteella? Miksi huostaanotto on tullut edes harkintaan? Olisi helpompaa muodostaa asiasta jonkinlainen mielipide kun tietäisi muitakin seikkoja kuin sen, ettei sosiaalityöntekijä edes tapaa lasta.
Ei kai nyt sosiaalityöntekijä kuitenkaan valitse sattumanvaraisesti lasta jostakin perheestä, päätä että tämä huostaanotetaan ja pistä prosessia käyntiin?
totuus on tarua ihmeellisempää..
Suomalaisissa huostaanotoissakin liian usein annetaan vanhemmille se neljäs, viides ja kuudeskin mahdollisuus "parantaa tapansa", uskotaan "pyhiä" lupauksia ja unohdetaan et ne vuodet syövät sen lapsen lapsuutta ja elämää.
Mun mielestä se vallankäyttö saisi olla vielä suurempaa ja ymmärrys "heikkoja" vanhempia kohtaan vähäisempi!!
Tiedän et lapset ovat jokaiselle vanhemmalle ihan varmasti tärkeintä maailmassa, mut jos ei kykene itsestäänkään huolehtimaan tai pitämään halujaan kurissa, olisi ehkä hyvä keskittyä ensin itsensä hoitamiseen ja vasta sitten lapsensa hoitamiseen.
Ja suomalainen yhteiskunta ja sosiaalihuolto tukee tässäkin hyvin vanhempaa, joskus lapsenkin kustannuksella, vaatimalla yhteydenpitoa huostaanotetun lapsen ja biologisten vanhempien välillä.
Eli kyllä meillä tältä osin vallankäyttö on vielä liiankin pientä, valitettavasti =(
mitä tarkoitat "halujen kurissa pitämisellä" ja "itsestään huolehtimisella".
Oletpa rohkea, etten sanoisi suorastaan uhkarohkea, väitteissäsi...
tarkoitan et kun on huolehdittavanaan lapsia, menee heidän tarpeensa ja halunsa vanhempien tarpeiden ja halujen edelle. Elikä jos tekee mieli kaljalle tai kavereiden kans bilettämään, on huomioitava se tosiseikka et lapsi ei välttämättä saa lapsenlikkaa tai onko edes hyvä joka ilta lapsenlikkaa tilata..
Ja jos vanhempi ei pysty itsestään huolehtimaan esim. pysymään työssä, laittamaan ruokaa, pesemään vaatteitaan, miten kykenee pieni lapsi siinä elämään?
Lapseen kohdistuvassa huonosti kohtelussa, välinpitämättömyydessä, julmuudessa, heittele jätössä en ehkä pysy kovin järkevänä. Mut mun mielestä lapsen elämää ei tule pilata sillä ettei vanhempi ole kasvanut aikuiseksi tai kykene jostain syystä edes itsestään huolehtimaan.
En halua syyllistää vaikka alkoholisoituneita vanhempia, koska tiedän sen olevan sairaus. Mutta syyllistän niitä ihmisiä, jotka antavat lapsen kärsiä huonossa elinympäristössä ja eivät pysty tekemään tarvittavia päätöksiä silloin kun ne ovat elämän kannalta välttämättömiä!!
Ketjussa on moneen kertaan jo todettu ettei huostaanottoa tapahdu kuin äärimmäisissä tapauksissa, jolloin mikään muu keino ei ole auttanut. Ja sitä vastustan että liian usein tilanteen annetaan kehittyä liian pitkälle, uskoen vanhempien "pyhiin" lupauksiin parantaa tapansa ja katsotaan vierestä kun lapsen elämä on jo tuhottu..
Tiedätkö mitä... olen sanaton.
Siis uskotko vielä joulupukkiin? No joo, en rupea selittämään sinulle enempää.. antaa ajan kulua.
mä luulen kans et aika opettaa itsekunkin katsomaan peiliin..
ovat tyhjää täynnä. Teeppä oma keskustelunaloitus, jossa kerrot totuuksia tästä elämästä. Siis kerro jotain, missä on todellista asiaa ja mikä saattaisi muitakin hyödyttää - ei siis mitään "onks mun peppu hyvännäköinen" -tyylisiä juttuja.
mulle riittää kun kommentoin asioita omalta kantiltani.
Jos se ei jotakuta miellytä, etenkään ilman asiallisia perusteluita, niin ei ole mun ongelmani..
yleinen mielipide sinulle tärkeä? Teitkö kommenttisi tähän keskusteluun sitä silmälläpitäen, että kuinka suurin_osa_kansasta ajattelee ja päätit sitten kerätä itsellesi hiukan irtopisteitä? Vai onko sinulla jotain ihan todellista, konkreettista tietoakin liittyen tähän aloittamaani asiakeskusteluun?
Ps. kerron sinulle salaisuutena: eräs lastenhuollon sosiaalityöntekijä kertoi minulle, että hän henkilökohtaisesti toivoisi, että vastuu siirrettäisiin muualle. Ilmeisesti joskus on sellaista suunniteltukin virkamiestahoilla, mutta mitään ei ole tapahtunut.
..ihan koko keskusteluketjua, joten virhetulkinnan mahdollisuus on mullakin, sivuhuom.;)
Kysyisin kuitenkin arvoisilta keskustelijoilta, että missä ap on suorasanaisesti ilmaissut *olevansa itse henkilökohtaisesti* asianomainen ko. huostaanottoasiassa?? Kenties hän henk. koht. halusi vain herättää aiheesta keskustelua...
Joo, tuomitseminen näkyy käyvän helposti monilta.;D
..mutta tarkoitin asianosaista.
Ap:n konkreettisesta kokemuksesta tuossa huostaanottoasiassa ei välttis ole meinaan kyse...
hauska huomata, etteivät kaikki yritä pelkästään torpedoida keskustelua. ;)
ps. hymiöt sallittuja, vaikka aihe onkin vakava ;)
..juuri hymiöistä, vaikkakin vähemmän hymyilyttää vakavampien aiheiden ollessa kyseessä.
Minusta se, että ap. vastaa hänen kanssaan eri mieltä oleville käymällä henkilökohtaisuuksiin, olemalla alentuva ja arvostelemalla vastaajan persoonallisuutta, kertoo, että tässä on kyse nimenomaan hänen lapsensa huostaanotosta. Miksi muuten ap. ei kykenisi pohtimaan asioita ilman tällaisia tunnekuohuja (mikä sinänsä on täysin ymmärrettävää hänen tilanteessaan). Ap. voi korjata asian, mikäli olen ymmärtänyt väärin.
..kantaa, kosken ole lukenut viestiketjua kokonaisuudessaan.
Ap:n ekaan viestiin kommentoin kerran ja sen jälkeen luonnollisesti ns. tietämättömän oletuksella ( muutaman viestin lukeneena), ettei hän välttämättä puhuisi ko. huostaanottoasiasta ns. 'omalla suullaan'.;)
Totuutta en tiedä ja asia voi olla hyvinkin olla sitenkin, kuin puhut sinä nimim. "alaston kasvatustieteilijä".
Mielenkiintoista tieteilyä taholtasi.
Silmät ilmeisen kirkkaana siellä luettelet ap kirjoittajan ominaisuuksia...
Hienoa, että huomasit kaikkien keskusteluun osallistuneiden pysyneen täysin tyynenä ja asiallisena... ja ilmeisesti jopa kohtalaisen asiantuntevina tähän ko. asiaan liittyen. Vai olikohan sittenkään kysymys asiantuntemuksesta vai "asiantuntemuksesta".
Voi, eikö ap osannut mielestäsi "käyttäytyä" - tarvitseeko kurinpalautusta kenties?
Harva omista kommenteistasi liittyy aloituksesi aiheeseen. Ketjun läpi lukiessa tuli sellainen olo, että sinulle on tärkeämpää mollata toisten keskustelijoiden sinisilmäisyyttä ja ymmärtämättömyyttä kuin selittää ja perustella mielipiteesi ymmärrettävästi. Jos kaipaat asiallista keskustelua, käyttäydy itsekin asiallisesti - ja perustele oma kantasi. Ehkä jonkun "pumpulissa kasvaneen hymytytön" silmät aukeavat näkemään asian niin kuin tarkoitit. Nykyisellä tyylilläsi sitä ei todennäköisesti tapahdu.
Hyvät jatkot.
Odotinkin tuollaista reaktiota sinulta. Useimmat sinulle vastanneet henkilöt ovat olleet asiallisia (en sano asiantuntevia), mutta provosoituneet arvosteluistasi.
En toki luettele ominaisuuksiasi, vaan tein vain oman tulkintani asioista vastauksiesi perusteella. Etkä tarvitse kurinpalausta, ap. saa puolestani käyttäytyä miten parhaaksi näkee:) (toivottavasti hymiöt ovat minullekin sallittuja..)
Vastaisitko vielä aiemmin esittämääni kysymykseen tapauksesi omakohtaisuudesta, jotta saamme aikaan asiallisempaa keskustelua.
lapsi, kirjoituksestasi huokuu sinun olevan vielä nuori ja kokematon... moneen kertaan yritin asiaani selittää, mutta oliko ymmärtämisvaikeuksia kuitenkin...?
Aloita alusta ja lue uudelleen jokainen kommenttini... kyllä se asiakin sieltä sitten avautunee!?
Nykyinen järjestelmä lienee jollain tavoin ahdistava myös lastensuojelun henkilöstöllekin - ajatelkaamme heidänkin parastaan, jookos?
..ymmärsin sinun pointtisi ap melko lailla hyvin. Luulen.;)
on luettavissa kommenteistani.
Onko sinulla Todellista mielipidettä esittämääni asiaan, vai eikö ole?
Kysymys kuuluu: Onko huostaanoton päätäntävalta nykyisin mielestäsi oikeassa osoitteessa?
Oma vastaukseni on: EI
Kuka provosoitui? ;)
kuulla. Ja kotiopetustakin annetaan tarvittaessa, jos joku kohta jäi vielä hieman epäselväksi... hymiöiden käytön tai muun suhteen... ;)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000018558237
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000018558694
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000018583374
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000018588584
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000018589821
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000018590132
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000018590930
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000018594696
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000018595620
Mitä näistä piti avautua? että sinä olet viisas ja muut lapsellisia idiootteja?
ei löytynyt enempää kuin tuon verran? Olihan minulla enemmänkin kommentteja!?
Muistatko enää, mistä alunperin edes puhuttiin? KESKITY ASIAAN. Pyri hallitsemaan tunteesi. ;)
noin kolmasosa viesteistäsi on tuollaisia toisia pilkkaavia ja vähätteleviä, joissakin saattoi olla vähän asiaakin joukossa. pystytkö itse hallitsemaan tunteesi?
Onko huostaanoton päätäntävalta mielestäsi nykyisin oikeassa osoitteessa?
Minun vastaukseni: EI
Sinun:?
Vieläkö epäselvää?
sait muotoiltua asiasi ihan ilman toisten ivaamista.
rehellisesti sanoen... en tiedä suoraa vastausta kysymykseesi. päätäntävalta on joka tapauksessa ihmisillä (jotka ovat inhimillisiä = uupuvat, tekevät virheitä jne). vaikka päätäntävalta siirrettäisiin sosiaalityöntekijöiltä jollekin toiselle taholle, tämä toinenkin taho joutuu kantamaan vastuun päätöksenteosta. jaettuna vastuu on tietysti kevyempi... mutta miten päätäntävalta jaetaan niin ettei siitä kärsi asiakas eikä työntekijä?
toisaalta on hyvä, että yksi ihminen hoitaa perheen asioita. vältytään siltä, että perhettä ns. juoksutettaisiin luukulta luukulle tai perhe joutuisi aina asioimaan uuden, vieraan ihmisen kanssa. luottamus ja hyvä yhteistyö saattavat syntyä helpommin kun asioidaan vain yhden ihmisen kanssa (todellisuudessa sosiaalityöntekijä ei kai työskentelekään yksin perheen kanssa - en tiedä tarpeeksi käytännöistä)
toisaalta se ainoa perheen kanssa asioiva ihminen saattaa olla kokematon, ylityöllistetty perehtyäkseen asioihin riittävästi, kyynistynyt... ja kokea vastuun liian raskaaksi.
kysymyksesi ei ole todellakaan ole helppo. mikä on sinun ajatuksesi siitä, miten ongelmaa tulisi lähestyä?
Kasva nyt aikuiseksi ja jätä väärien asioiden kaivelu ammatti-ihmisille ja keskity omiin salaisuuksiin.
"ammatti-ihminen"? Lapsetko vain kyseenalaistavat asioita?
Millä oikeudella "kiellät" minua miettimästä näitä asioita?
Onko ainoa oikea "ammatti-ihminen" se, joka istuu vuosia nenä kiinni kirjassa opiskelemassa teoriaa "ihmisen sosiaalisesta käyttäytymisestä" ja saa tästä hyvästä paperit kouraansa?
Häivyttääkö tämä paperilla oleva todistus vanhemman tiedon/ymmärryksen omasta lapsestaan tai oikeuttaako se todistus peittämään alleen kaiken muun? Vai pitäisikö ammatti-ihmisen myös nöyrtyä miettimään asioita kokonaisuuksina? Tiedän; heillä ei ole aikaa ja siksi väitän, että heillä ON NYKYISELLÄÄN LIIKAA VALTAA suhteessa tietoihinsa/käytettävissä olevaan aikaansa.
En ole huostaanotoista tarpeeksi hyvin perillä, jotta voisin vastata siihen, onko päätäntävalta oikeassa osoitteessa. Toisaalta en tiedä parempaakaan osoitetta sille, mutta ehkäpä valaiset minua.
Missä/kenellä sinun mielestäsi päätäntävallan tulisi olla? Miten muuttaisit nykyistä järjestelmää?
Et saa minua provosoitumaan, koska ymmärrän, että asia kiukuttaa sinua ilmeisen paljon ja kirjoituksesi ovat sen mukaisia.
kokonaisuutena huomioon ottaen, asiointi sosiaalityöntekijän luona on kuin arpapeliä. Asiakkaalla voi käydä hyvä tuuri tai huono tuuri ..jos nyt tuurista voi puhua tämän asian yhteydessä...kuitenkin sellainen mahdollisuus on otettava huomioon nykyisenä suurtyöttömyyden aikana, että siellä saattaa joutua asioimaan kuka hyvänsä meistä.
Mielestäni on käsittämätöntä sekin, että on täysin työntekijän harkinnassa se, kenelle asiakkaalle toimeentulotukea annetaan ja kenelle ei. Eli joku saa rahaa sakkojen maksuun ja joku toinen ei saa edes lasten harrastuksiin. Tilanne on siis täysin sattumanvarainen ja epäkorrekti.
Rahaa siis saatetaan jättää myöntämättä lasten harrastuksiin (oletetaan vanhemman/vanhempien olevan lyhytaikaisesti työtön/työttömänä).
Tämä on jotenkin hämmästyttävää, koska kuitenkin sosiaalityön pääpainon tulisi mielestäni olla ennaltaehkäisevä.
Toisaalta sitten, kun lapsi sijoitetaan(/huostaanotetaan) kodin ulkopuolelle, rahasta ei ole näköjään puutetta.
ps. ehkä sädekehä pääsi ympäriltä pääsi hetkeksi heijastamaan loistoaan hiukan kauemmaksi!?
"ps. ehkä sädekehä pääsi ympäriltä pääsi hetkeksi heijastamaan loistoaan hiukan kauemmaksi!?"
sinun sädekehäsi vain jumittaa entisellä paikallaan, eikä ilmeisesti valaissut sinulle kysymystäni kirjoitukseni lopusta. miten mielestäsi ongelmaa pitäisi lähestyä eli mihin suuntaan vastuuta pitäisi jakaa. pitäisikö yhden työntekijän sijasta olla esim. jokin komitea tmv. joka päättää toimeentulotuen jakamisesta aina tapauskohtaisesti?
yhden ihmisen yhteiskuntakritiikkini lienee sallittua jopa lainkin puitteissa...?
Ja huomaan, että kirjoitukseni herätti kenties muissakin ajatuksia.. niinkuin oli tarkoituskin...yhdestä ajatuksestahan kaikki saa alkunsa.
Oletko muuten huomannut kuinka moni on kyllästynyt jankkaamaan asia ja luovuttanut koska et todellisuudessa etene mihinkään? turhanjauhaja?
Kukaan ei voi estää ihmisiä miettimästä asioita, mutta itse voisi miettiä minkälaisen kuvan näiden mietintöidensä jälkeen antaa kuulijalle...
ole ehtinyt huomaamaan muiden "kyllästymistä", kun on ollut täysi työ vastata jonkun henkilön täyspäiväiseen vastakritiikkiin, joka jostain kumman syystä kohdistuu ap kirjoittajaan, eikä asiaan josta ap kirjoittaa.
...olisiko niin, että jonkun omatunto on herännyt nipistelemään ja nyt on päättänyt saada ap kirjoittajan leimattua enemmän tai vähemmän "henkistä apua tarvitsevaksi".
Että minkälaisen kuvan annan itsestäni..? Miksi minua kiinnostaisi, mitä joku minusta ajattelee - onko se Sinun elämäsi tärkein ohjenuora? Toimit niin, ettei kukaan vahingossakaan häiriinny ja naapuritkaan eivät pääse mistään arvostelemaan eli hetkinen... kuulostaa opettajien unelmaoppilaalta: kokeista pelkkiä kymppejä, käytös kymppi, hymytyttö-/hymypoikapatsas, vanhempien ylpeydenaihe ->opiskelemaan lukioon ja sitten yliopistoon -> sitten vaikkapa huolehtimaan "köyhän ja mistään_mitään_tietämättömän" kansanosan tarpeista, ihmisten jotka eivät omaa parastaan ymmärrä eivätkä osaa olla edes kiitollisia saamistaan almuista. Näinkö?
no totta hemmetissä on. Sillä saan ihmisiltä tasan niin paljon kun olen kykenevä antamaan itse heille tai saan vielä enemmänkin takaisin. Yksikään listasi aiheista ei kuulu minun listoihini. Ihmiset saavat olla sellaisia kun ovat, niin vähemmän lukeneet kun enemmänkin. Eikä minun seurassani hymyillä väkinäisesti vaan ainoastaan silloin, kun on aito ilo tehdä niin. Teennäistä ihmistä ei jaksa kauaa seurata. Aidot elämänmyönteiset ihmiset saavat parhaat puoleni esiin ja jaettu ilo moninkertaistuu.
Jos listasi oli lapsiin kohdistuva, niin oma lapseni tekee päätöksensä paljonko haluaa opiskella ja mitä, minä olen vain ohjaaja ja annan vain omia vähäpätöisiä neuvoja. Hän kyllä on ottanut paljon niistä onkeensa sen minkä tärkeäksi kokee ja on erittän fiksu ja järkevä päätöksissään. Minä luotan lapseeni ja tiedän jo nyt, että hän on selviytyvä elämässään niin hyvin kun hänelle on hyvä. En ole kasvattanut hänestä mitään patsaiden kerääjää(?) ei hänellä ole tarvetta loistaa parrasvaloissa. Mutta siltikin saan hänestä ulkopuolisilta aina välillä kehuja kuinka avulias ja kohtelias hän on. Hän on lukemassa alalle johon itse haluaa, ei sille jonka olisin valinnut hänelle, luotan, että hän valitsi oikein itseään ajatellen.
Hänen kummitätinsä, sukulaiseni on opettaja joka kouluttaa psykologeja ammattiinsa melkoisella ammattitaidolla. Vapaa-ajat hän vastailee nuorten auttavaan puhelimeen, koska asia on hänen sydäntään lähellä. Häneltä olen saanut usein hienovaraista vihjettä asioihin joissa olen itse ollut epävarma lapsenkasvatuksesta, niin hienovaraista, että en vieläkään ole varma tekikö hän kaiken tarkoittaen vai epätietoisesti, mutta minä olen osannut kuunnella ja kiitollinen, että minulle on kerrottu. Häneltä olen oppinut käyttämään sisäistä empatiaani paremmin hyödykseni.
Hän haluaa ottaa lapseni luokseen työharjoitteluajaksi koulusta kun sen aika on ehkä vuodeksikin, hänen mies tarjoaa harjoittelupaikan. Sekin on huostaanotto tavallaan, sillä välimatkaa meillä on 500 kilometriä. Olen todella kiitollinen hänen tarjouksestaan antaa viimeinen "silaus" lapselleni ennen "todella aikuiseksituloa" otan sen lahjana jolla voi olla todella suuri vaikutus lapseni tulevaisuuteen ja minkälaista mahdollisuutta harvemmin tarjotaan. Sillä ikinä en pystyisi niin paljoa antamaan lapselleni minkä hän voi tehdä. Hänellä on faktatiedot menneisyydestäni, sudenkuopista elämässäni, hän on ollut osana vahvistamassa minua siksi kun nyt olen. Siis olen äärettömän kiitollinen ja hän on erittäin rakas ihminen, kuin oma sisar.
Tiedän, että jokaisella ammatti-ihmisellä ei ole hänenlaistaan mahtavaa luonnetta ja kykyä huomioida, mutta uskon, että sekin työntekijä joka ei ole osannut oppimistaan sydämmellä ymmärtää tekee hyvää työtä, sillä hän osaa työn lukemansa perusteella ja tekee sitä kautta oikeita ratkaisuja lapsen etua ajatellen.
Samoin kun ystäväni joka ottaa huostaanotettuja lapsia asumaan luokseen. Hänellä ei ole erityisammattitaitoa, eikä edes tietoa miten hän sen tekee, vaan jotain sisäistä joka saa lapset ajallaan muuttumaan todella edukseen ja luottamaan aikuiseen ihmiseen, mielenrauhaan. Hänen miehensä taas on aktiivinen keksimään puuhaa levottomille lapsille ja hänellä on aikaa heille. Itse koin aktiiviteetit jopa liialliseksikin heidän seurassaan viikon tiiviisti viettäneenä ja kaipasin jo vain olemista muuten vaan, mutta vilkkaalle lapselle se on hyväksi.
Oletko muuten ajatellut kuinka risteileviä voivat huostaanotetun lapsen ajatukset olla? Sen ajan kun sinä käyttäisit syyttelemällä henkilökuntaa tai jotain muuta. Sillä aikaa lapsen sisin huutaisi yksinään auttajaa pellottavaan tilanteeseen. Sen lähimmän ihmisen kuuluisi olla ajantasalla tämä huuto kuulemaan epäitsekkäänä...
heh vaikka näin ei saisi sanoa sanon silti: noin nuoreksi, saattaapi olla, että joku tulisi sanomaan, et paras puhumaan kun ei ole lapsia vielä omalla kohdallasi, mutta se ei ole asian ydin nyt.
Suomi on täynnä "kaikki mulle heti ihmisiä. Ja vallalla on vapaamielinen yhteiskunta joka sallii kaikkien minkätahansa puuhailun. Kukaan ei saa kyseenalaistaa heitä, kun nyt kuuluu olla niin p.i.run vapaamielisiä. ja ei haluta nähdä todellisuutta. Ja tietynlaiset ihmiset ajattelevat, kun asia ohitetaan se on sillä selvä. Tämä huostaanotto on vain yksi asia missä saisi olla vieläkin tiukempi kanta ja enemmän vallankäyttöä.
Toinen varmaan tulenarka alue olisi poliisin työ ja ampuvatko he joissain asioissa ylitse vai onko sekin vain "itsekkäästi näkevien" asiakkaiden kanta. Ehkä moni nuorisorikollinen voisi parantaa tapansa jos saisi poliisilta "isän kädestä oppitunnin käytöksestä"
Mutta harmi, ettei se ole sallittua, ettei joku herkkä ihminen taas vedä hernettä nenäänsä ja tee "valitusta" ehkä juuri tämän nuorisorikollisen äiti keksisi tehdä valituksen viisaudessaan "ei meidän lasta kohdella näin".
Tiedän muuten meidän suunnasta yhden miehen joka "epävirallisia keinoja käyttämällä" on saanut suuria aikaan ja tietyillä alueilla on nuortenrikollisuus vähentynyt monia kymmeniä prosentteja melkein kokonaan pois.(ennen yli 100 rikostapahtumaa viikonlopussa, jälkeen vain jokunen) Ihailen hänen tapaa toimia tietäen kuitenkin, että vielä kerran hänen vastaansa tulee "herneen nokkaansa vetänyt nuoren vanhempi" ja toiminta päättyy. Ja kuitenkin vuosien päästä nämä pelastuneet nuoret muistavat hänet suunnannäyttäjänä.
Minusta jossain pitäisi olla paljon lisää valtaa ojentamaan tietyntapaisia ihmisiä. Meistä on tulossa kohta ihan nyhverökansa, liian salliva, rajaton.
ruutsunen
sotilasdiktatuuria?
vastaamaan kysymyksiin väärin ja johdattelemaan muualle..
Joo kiitos kysymästä kävin marjametsässä nyt keitän lapsille talveksi mehuja. Mitä itse säilöt näin syksyisin?
osuneeni kepillä muurahaispesään.
Todellakin... huonossa jamassa on monessa suhteessa nykyinen sosiaalilainsäädäntö. Liian paljon asioita jää "asiantuntijan" harkinnan varaan. Yksittäiset kansalaiset eivät pysty puolustautumaan mielivaltaista kohtelua vastaan eli juuri nämä heikoimmassa asemassa olevat.
että lähteekö mehu paremmin marjoista jos pidän levyä koko ajan suurella lämmöllä vai riittäisiköhän vain 3 tai 4 jossa myöskin kiehuu mehumaijan vesi. On muuten suunnattoman hyvää punaisista viinimarjoista keitetty kiisseli ja älyttömän terveellistä. Seuraava satsi keitetäänkin jälkikasvun omista pensaista omilla kätösillä pomituista marjoista, ne maistuvat siten hänelle paljon makoissammalta. Pitäisi ollakin jokin laki, että jokaisen lapsen tulee saada kokea omien tekeleidensä suoma nautinto, eikä vain saada kaikki valmiina eteen kun vanhemmilla on aina kiire. Vaikka en ole vanhojen arvojen kannattaja henkeen ja vereen, niin ainakin ennenmuinoin isovanhempien aikaan lapset kokivat kotitöistään saaman nautinnon palkitsevana, nyt se on jostain syystä heillekin pakkopullaa usein. Aikaa lisää lapsien vanhemmille olla vanhempi... turhat suuria rahoja nostelevat työttömät töihin ja pienten lasten vanhemmille nykyistä enemmän aikaa lastenhoitoon joko osapäivätöissä kunnon korvausta maksaen tai siten mikä kenellekin on paras mahdollisuus, kenties isä haluaakin ottaa suuremman vastuun, arvoja saa muutella jos tuntuu sujuvan.
Erojen jälkeen yhteihuoltajuuksissa vanhemmat voisivat vuoroviikoin muuttaa pois lasten luota, mitä sitä suotta lapsia hypyttää jos ei itse jaksanut viedä työtään loppuun oikeilla arvoilla. Tällä tavoin ei olisi loppuun uupuneita yksinhuoltaja äiteja vaan hekin saisivat omaa aikaansa vuoroviikoin ja luoda uutta elämäänsä tasapainoiseen suuntaan. Mahdollisuuksia olisi keksiä vaikka mitä...ihmisistä ja heidän mielikuvituksestahan kaikki on kiinni ei siitä mitä viranomainen käskee...
Mitäs menit rötöstelemään.
Ehkä ensi kerralla toimit viisaammin.
et saanut yhtään kannattajaa perimmäiselle toivellesi mollata sinun valitsemaasi kohdetta. Sait asiallisia vastauksia joihin vastailit todella asiattomasti ja vähäisella asiaintietämisellä ja myös kuulopuheilla asiasta jonka olit yhdeltä työntekijältä "kuullut" suuri salaisuus. Paisuttelet sitä vähää mitä sinulla on "faktana"
Oliko alkuperäinen ajatuksesi tulla tänne tuottamaan mielipahaa jokaiselle joka yritti sinulle vastailla. Jotakuta syytit liian nuoreksi rivien välissä arvioimaan asioita ja jolla muuten oli todella asiallinen ja terveen ihmisen vastaus sinulle.
Luulitko todella, että toisia arvostelemalla tämäkin ongelma tulisi ratkaistua. Jokaisen tosi asiallisen kohdan kirjoituksissa ohitit joko herneen nenään vetäen tai arvostellen toista jostain epähienosta ilmaisusta joka oli oikeasti toisarvoinen. Kääntäen itsesi pois ongelmasi ytimestä. Säälin todellakin jos sinulla on lapsia joita kohdella kaltoin, sillä juuri sinun asenteisesta ihmisestä uskon voivan olla vaikka mihinkä pahaan tekoon.
Ja kiero? ajatuksesi saada miesten logiikka osastosta itsellesi uskottua antaa sinusta kuvan, että ainakin olet nainen joka hakee miehistä hyväksyntää joka ilmeisesti myös puuttuu elämästäsi, siis yksinhuoltajako olet? Ehkä myös yksinhuoltaja äidin lapsi sinäkin.
Aivan varmaan saat jonkinasteista myötätuntoa jos uskallat rehellisesti asioista puhua, etkä paeta todellisuutta ja syyttää vääriä henkilöitä.
siis tulkitsit keskustelunaloitusyritykseni? Kovin tunnepitoiselta vaikuttivat kannanottosi myöskin... ;)
ps. pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa.. koin kuitenkin itse asiasta keskustelunYRITYKSEN tärkeämmäksi kuin mahdolliset tunteilut ja arvailut omasta "roolistani" liittyen kyseisenlaatuiseen tilanteeseen. Miksiköhän ihmisten on niin pakko pyrkiä laittamaan muut johonkin tiettyyn asemaan? Oliko tämän keskustelun tärkein asia pohdittavaksi se, että mikä on minun roolini tässä keskustelussa? Ja hermostus oli ilmeinen, kun selvyyttä siitä ei tullut!?
älä väännä sitä minun huonoksi puoleksi koska se ei ole huono asia. Tämä keskustelu ei ole herättänyt minussa erityisiä tunteita vaan sinä näet ne omalta kannaltasi kieroutuneesti jostain syystä.
Psykologiasta olen sen verran oppinut, että ihminen jolle ei mikään todellinen mene jakeluun tarvitsee kovia sanoja herätäkseen, se ei ole huono asia lapsen vanhemmalle, eikä kyllä muullekkaan epätietoiselle. Eli osalla lastenhuostaanotto henkilöstöä joilla tämän piirteen kenties koet on parhaaksi koettu keino tylyys jos puheet eivät ole tehonneet. Ei kukaan jaksa jauhaa asioita hyvällä jos toisella ei yksinkertaisesti ole tajua kuulla ja ymmärtää.
Sinä käännät ja väännät asioita hyvin omituiseen tapaan, jätät edelleenkin väliin ne toisen kysymykset jotka sinun järjenmukaan olisi pitänyt huomioida ja sisäistää, esität vastakysymyksiä. Ja taas jauhat samaan rataan tätä keskustelua ihan vääriin suuntiin itseäsi ajatellen et vastauksista oppien ja uusia suuntia oppien. No kysymyksesi: miksiköhän ihmisten on pakko pyrkiä laittamaan muut johonkin asemaan, olisi ainoa jota olisi voinut jos olisit kohdistanut sen itseesi(?) olla tajuntaa omasta väärästä tavasta suhtautumiseen asioihin, mutta ei taisit senkin taas mielessäsi kääntää jonkin toisen ongelmaksi. Valitettavasti tämä osoite ei ole oikea paikka sinun selvitellä ongelmaasi ja ihmisiltä joilla taito olisi kieltäydyt heitäkin kuulemasta.
Itse olet sanoillasi vetänyt itsesi tiettyyn rooliin tässä keskustelussa, älä syytä siitä muita ihmisiä. Ja kuka on hermostunut sinäkö? Olisi kyllä epäilemättä aihetta olla, mutta jos ei ole tajua...
.."Suhteista". Nytkö vasta huomasit, että hyvin suuri osa tämän foorumin kirjoittajista ei ole kiinnostunut keskustelemaan_asioista_, vaan sen sijaan muiden kirjoittajien persoonallisuuksista?;)
Itse olen huomannut jo aikapäiviä sitten, että on hyvin uuvuttavaa yrittää _oikeasti keskustella_ täällä mistään. Jos todella yrittää keskustella täällä, niin melkein satavarmasti ketjuun änkeää pian ainakin pari itsensä Ylijumalan asemaan korottavaa bessewisseriä, jotka kuvittelevat sieltä tietokoneen ruutunsa takaa heti tietävänsä, että minkälainen jokin toinen ihminen on persoonallisuudeltaan. Tämän 'mielipiteensä' he ilmaisevat luonnollisesti myös ääneen.
Tää on sellainen foorumi, että viisainta lienee pitäytyä suht. keveissä aiheissa.;) Tissitestit ja komeus/kauneus- keskustelut uppoavat aina kuin kuuma veitsi voihin, vink vink.
Laita keskustelunaloitus vaikkapa aiheesta "Mikä on parhaan pituinen tukka miehellä/naisella?", niin saat varmasti kunnioitusta.;D Takaan tämän.
ettei keskustelun avaajan oma tyylikään ole ollut kovin asiasuuntautunut, siitä huolimatta että hänelle on monikin vastannut asiallisesti kommentoimatta mitenkään hänen persoonaansa tai motiivejaan. Nämä kirjoittajat olisivat olleet kiinnostuneita keskustelemaan nimenomaan siitä _asiasta_ mutta ap. näyttää mieluummin keskittyvän lyttäämään heidän mielipiteensä. Mitenkäs sitä sanotaankaan... Sitä saa mitä tilaa ;)
..olevan monia _keskustelusta itsestään_ kiinnostuneitakin.:) Tapanani ei ole yleistää jyrkästi ja puhuin äskenkin vain ns. yleisellä tasolla.
Yleisellä tasolla pysymistä btw avittanee myös se, että vältetään takertumista epäoleellisuuksiin, jota nähdäkseni tässä(kin) keskustelussa on ap:n persoonallisuuden ruotiminen.
Mitä väliä sillä on keskustelun aiheen kannalta, että onko ap itse mahdollisesti joulupukki, Iines Ankka, pörssimeklari, sosionomiopiskelija Jouni 21 v. Tyrnävältä, tai alkoholisoitunut Aune 42 v? Keskustelua pystyy oikein mainiosti jatkamaan, vaikkei ap:n 'persoonallisesta olemuksesta' olekaan tarkempaa tietoa, ainakin mun järkeni mukaan.
Jottet loukkaantuisi (toivon vilpittömästi sitä:), niin korostan yhä, että en puhunut nyt _juuri sinun_ toimintatavoistasi keskustelupalstoilla, nimim. "huomata". Keskusteluketjua ihan kokonaisuudessaan en myöskään ole lukenut, joten hyvin mahdollista on sekin, että ap olisi itsekin ollut asiaton: minä en vain sitä ole huomannut.
Kiinnitin näitä viestejä silmäillessäni huomiota siihen, että _taas_ täällä esiintyy sitä voimakasta tarvetta kategorisoida kirjoittaja (ap), ts. vetää keskustelu henkilökohtaiselle tasolle. Eipä ole ensimmäinen kerta täällä.;) Oma kommenttini koskikin juuri nimenomaan tuota asiaa, eikä ainoastaan/ pääosin tämän keskusteluketjun sisältöä (josta mulla ei kokonaisuudessaan ole kuvaa).
tuli eräs mainos: "jokaisessa meissä osuu pieni lehmä". Sen voisi muuttaa tässä yhteydessä muotoon "jokaisessa meissä asuu pieni psykologi"...
Niin, mitkä lie kenenkin tarkoitusperät ryhtyessään psykoanalyysejään tekemään.. onko tarkoitus julkisesti teloittaa vai onko mielessä todellinen auttamishalu..
Hyvä, kun huomautit. ;)
Ps. onko B-C85 hyvä koko? ;)
..vaikkakin luojani vain tietää, että mulla olis parempaakin tekemistä.:D
Totean asiaan henkilökohtaisuuksiin menemättä ja yleisellä tasolla tiukasti pitäytyen, että ihmisissä todellakin on eroja sen suhteen, että millä ns. 'tasolla' kukin kykenee keskustelua käymään...;D
Ap:lle: heitäs daisarigallu, tai ton kyssän B- C85:n koon tisseistä kaltainen 'keskustelunaloitus' kehiin, niin monet suhdepalstan keskustelijat kiittävät.
;)