On helvetin vaikeaa tehdä eropäätös, jota ei tule kukaan koskaan ymmärtämään, ei ystävät, ei sukulaiset, ei lapset.
Eroamisen vaikeus
Riippi
91139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei sinun pidä muita miettiä eropäätöstä tehdessäsi kuin itseäsi! Sinä et ole ystäville ja sukulaisille selitys velvollinen! Lapset jos on pieniä, ei heidänkään kaikkea tarvitse tietää. Ja jos he ovat jo muuttaneet pois kotoa, ei perimmäiset syyt edes heille kuulu. Se on lopulta ero sinun ja puolisosi välinen asia. Jos sinä ulkopuolisten mielipiteiden varassa elät, saat tehdä sitä lopun elämääsi.
monia ihmisiä, itse joutuu päätökset tekemään, mutta kyllä siinä joutuu huomioimaan muitakin, myös aikuiset lapset, ei todella kannata tehdä äkkipäätöksiä.
aikuiset lapset elävät omaa elämäänsä. Ei he tee ratkaisujaan vanhempiensa mieliksi. Miksi vanhempien pitää heidän mielikseen pysyä yhdessä jos siitä ei mitään tule? Aikuiset lapset jos on niin aikuisia, niin heidän PITÄÄ HYVÄKSYÄ vanhempien ratkaisut vaikka eivät niitä täysin ymmärtäisikään. koska se on heidän vanhempien elämä, ei heidän elämä.
Totuus on kuitenkin se, että eroon on aina syynsä. Kukaan ei kadehdi sinua eron keskellä, päinvastoin. Kaikki tietävät, että se on kaikille osapuolille raskas kokemus. Ihmiset ovat turhan ahkeria sekaantumaan toistensa tekemisiin ja jakamassa neuvojaan, muistavat vielä kertoa mielipiteensä kysymättä..Jokainen huolehtikoon omista asioistaan.
Voimia ja valoa, elämä jatkuu.
Oletko jo tehnyt päätöksesi? Ymmärrätkö itse, miksi teidän olisi erottava? Erosi koskettaa suurempaa joukkoa ihmisiä, mitä kuvitteletkaan. Elätkö omaa kriisiäsi, vai onko parisuhteenne todellakin solmussa - voisiko ja kannattaisiko sitä solmua yrittää yhdessä avata?
On helppo erota, mutta takaisin palaaminen sen jälkeen on vaikeaa - tee viisaita päätöksiä.
"Oletko jo tehnyt päätöksesi?"
- En ole, vielä.
"Ymmärrätkö itse, miksi teidän olisi erottava?"
- Oman hyvinvointini vuoksi...parisuhde/elämäntilanne aiheuttaa tällä hetkellä lähinnä pahoinvointia. Vain lapset tuovat siihen hetkittäin valoa, mutta mutta...entä sitten kun ja jos?
"Elätkö omaa kriisiäsi, vai onko parisuhteenne todellakin solmussa - voisiko ja kannattaisiko sitä solmua yrittää yhdessä avata?"
- Ehkä kriisi on vain omani..., mutta olen kyllästynyt elämään "vaimoni elämää". Solmut ovat tiukassa, eikä ne näytä kommunikaatio-ongelmien vuoksi purkautavan. Pikemminkin toisin päin.
"On helppo erota, mutta takaisin palaaminen sen jälkeen on vaikeaa"
- Eroaminen ei ole minulle todellakaan helppoa, vuosia jo pyörinyt mielessä...Omien epäonnistumisien/virheiden myöntäminen ei ole vahvimpia puoliani.
"tee viisaita päätöksiä"
- Tuota minäkin toivon, enemmän kuin mitään muuta.
.... onko se sitä, että sinä et puhu? Vai sitä että puolisosi ei puhu? Vai sitä, että jompikumpi tai kumpikaan ei osaa kuunnella toista?
"- Ehkä kriisi on vain omani..., mutta olen kyllästynyt elämään "vaimoni elämää". Solmut ovat tiukassa, eikä ne näytä kommunikaatio-ongelmien vuoksi purkautavan. Pikemminkin toisin päin."
olipa kriisi omasi tai yhteinen, hae ihmeessä apua ammatti-ihmiseltä, terapeutilta tms. Yksin tai yhdessä.
Kummallakin taitaa olla aika paljon opettelemista sekä puhumisessa että kuuntelemista. Ei ole tarvinnut aikaisemmin, tai sitten taidot on vuosien saatossa unohtunut.... :(