Mitä jos on rakkautta yhä? Molemmat rakastavat toisiaan? Mutta kumpikin rakastaa vapautta liikaa ja eivät halua kahleita, eivät muuttaa yhteen, eivät vakinaistaa suhdetta missään muodossa?
Yrityksenä saada suhteesta ystävyyttä aikaiseksi. Onko kellään onnistunut? Siis lopetetaan fyysinen ulottuvuus. Halutaan pysyä yhteydessä, koska tykätään toisistamme. Mutta ilman suhteen tuomaa katkeruutta, pahaa henkeä, arkistumista jne.
Vain ystäviä, mitä parhaita sellaisia...
Yrityksenä saada suhteesta ystävyyttä aikaiseksi. Onko kellään onnistunut? Siis lopetetaan fyysinen ulottuvuus. Halutaan pysyä yhteydessä, koska tykätään toisistamme. Mutta ilman suhteen tuomaa katkeruutta, pahaa henkeä, arkistumista jne.
Vain ystäviä, mitä parhaita sellaisia...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suoraan sanottuna vituiksi menee.
Mekin rakastamme toisiamme, koitimme olla vain ystäviä. Pelkästä ystävyydestä tuli mustasukkaisuutta, mustasukkaisuudesta riitoja. Riidat tuhosivat ystävyytemme, suhteemme, kaiken.
Nyt elellään täysin omillamme ja ajattelen häntä päivittäin. Tiedän, että hänkin ajattelee minua. Riidat menivät liian pitkälle eikä paluuta entiseen ole.
Kannattaa ottaa se mikä tekee onnelliseksi eikä alkaa leikkimään rakkaudella ja rakkauden rajoilla.
Varsinaista seurustelua ei alunperin ollutkaan. Molemmat eronneita, työ, oma elämä ja lapset repivät meitä toisistamme. Elämäntilanteet vaikuttavat vaikka olemme vapaita. Haluaisimme seurustella mutta samalla olla vapaita. Juuri tuota ystävyyttä ollaan suunniteltu ja että kuitenkin ystävinä voitais tavata, tehdä jotain yhdessä, soitella jne
Mekin taidamme kuitenkin rakastaa toisiamme. Ystävyys ei onnistu, tavatessa mennään yli tietyn rajan. Tämä menee vaikeammaksi, riidellään, sovitaan, molemmat kärsii. Yritetään lopettaa yhteydenpito, mutta emme pysty siihenkään. Tämä vie kohta ainakin minulta järjen, en pysty keskittymään työhön, mietin toista jatkuvasti.
Ei kuule, ystävyys on mahdotonta silloin kun molemmat rakastaa. Tai tietty, ystävyys on mahdollista kun molemmat rakastaa, jos suhde toimii ja elää yhdessä, silloinhan ystävinä pysytään automaattisesti. Oma kumppanihan on aina myös hyvin läheinen ystävä.
Tiedän täysin mitä tarkoitat...samassa veneessä taidetaan olla. Onnea matkaan.
Ystävyys on vaikea ylläpitää jos molemmat rakastavat tai jos yksi rakastaa ja toinen ei. Ehkä se joskus toimii-olen nähnyt sellaista, mutta pelkään että itse teen elämän vaikeammaksi toiselle. Jättäjällä on ehkä uusia tunteita toista kohtaan tai sitten ei vaan halua olla ystävä. Jätetty kärsii siitä ja näkee kaiken jonkinlaisena loukkauksena. Joten parempi pitää etäisyyttä-ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, siis jos joskus tavataan...Elämässä ei ole helppoa ja jotkut tekevät asiat vielä vaikemmaksi. Yritän siis antaa toisella tilaa uuteen elämään ja unohtamaan. Mutta vaikeata on- on häntä ikävää joka päivä.
Mulla hyvin samanlainen ongelma. Kumpikin osapuoli rakastaa vielä toista, mutta päätettiin kuitenkin erota, koska kumpikaan ei jaksanut ainaista riitelyä. Eikä kumpikaan ollut enää onnellinen. Kaiken lisäksi jätkäkaverini sanoi etei halua sitoutua vakavasti näin nuorena. Joten nyt yritetään olla kavereita, mutta eihän siitä meinaa mitään tuulla, kun jätkä kertoilee uusista valloituksistaan ja mulla iskee mustasukkasuus päälle. Joten riitoja syntyy edelleen eikä edelleenkään olla onnellisia.
Toivon vaan että välittäminen jossain vaiheessa katoaa ja voisin olla hänen kanssaan ihan tavallinen kaveri. Hän on kuitenkin yksi mukavimmista ihmisistä mitä olen koskaan tavannut.