haluaisin oppia riitelemään "oikein". minulla on ongelmana se, että en osaa puolustaa itseäni ja useimmiten riita tyrehtyy siihen että pillahdan itkuun... näin on ollut niin kauan kuin muistan... (olin ala- ja yläasteella koulukiusattu...) olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian 4,5 vuotta ja yhtään kunnon riitaa ei ole ollut. ei sillä, että välttämättä haluaisin tapella, mutta tuntuu vain että tämä ei ole normaalia? pitäisihän sitä pystyä "puhdistamaan ilmaa" välillä? jos toinen sanoo eriävän mielipiteen, ei siitä pitäisi itseensä ottaa ja ruveta heti itkemään...mutta minkäs teet. sisarellani on myös vähän samanlaista ongelmaa, ei osaa riidellä...(hän harrastaa mököttämistä tai tekee katoamistempun!) olemmekin pohtineet, että voiko kotoa saatu "riitelymalli" vaikuttaa ? vanhempani eivät ole koskaan osanneet riidellä rakentavasti vaan sanaharkkaa on ollut lähinnä silloin kun molemmat ovat humalassa ja äitini on aika temperamenttinen...paistinpannu on lennellyt kerran jos toisenkin.
pitkä sepostus, toivottavasti joku jaksoi lukea ja ymmärtää mitä tarkoitan :)
pitkä sepostus, toivottavasti joku jaksoi lukea ja ymmärtää mitä tarkoitan :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ongelmasi on tuttua.
Kyse on varmasti tunne peräinen,olet henkilö joka ei rakasta tarpeeksi itseään.
Useimmilla koulukiusatuilla tai itseään muita huonompina pitävillä on sama ongelma.
Itsetunto on heikko,halutaan saada hyväksyntää paikkaamaan sitä.
Normaali ihminen riitely tilanteessa tuntee adrenaalinsa kasvavan ja hyökkää...
Mutta kaltaisesi ihminen alistuu,tietää että pitäisi sanoa takaisin muttei uskalla,pelkää liikaa toisen reaktioita..
Itselläni oli samanlainen ongelma.
Kehitin itseäni ajattelemalla vihaisia ajatuksia ennen kuin antauduin riitelyyn.
Ensimmäinen adrenaali hyökkäykseni onnistui ja en hallinut itseäni,säikähdin jopa olenko se minä joka huutaa ....tunsin olevani vihan tunteen vallassa..
Jälkeen päin koin hyvää oloa ,siitä että minäkin osasin olla vihainen,pitää puoleni..ja halusin kertoa kaikille kuinka olin raivonnut riita tilanteessa..
Osaan nyt tarvittaessa riidellä,mutta en ole riidan haluinen ja pyrin välttämään edelleenkin riita tilanteita,mutta löysin itsestäni uuden puolen,puolen joka osaa myös olla vihainen ja räjähtää..
Kuulostaa tutulta. Itsekin yritän välttää riitely tilanteita, mutta kyllä mä puolustan itseäni sen minkä pystyn, mutta jos en keksi mitään sanottavaa menen ihan lukkoon. Itsetuntoa mulla riittää ja tiedän paikkani. Inhoan itseäni sen takia, etten osaa puolustaa tarpeeksi. Haluaisin osata riidellä "oikein" eikä silleen, että jostain, kun toinen sanoo menen ihan mykäksi ja mökötän sitten loppuajan. Jos mulla on riidassa kaikki kortit osaan olla todella julma ja ilkeä, mutta sitten jos mulla ei ole "valtaa" en osaa sanoa oikeita sanoja ja katoan muualle. Olen itsekin pohtinut mistä tämä johtuu, lapsuudestani? Aikaisemmin olen ollut todella räiskyvä, tavarat lennelly jne. nykyään koitan hillitä itseäni sen minkä pystyn ja siinä on käynyt näin, etten enää osaakaan riidellä tai varon sitä mitä olen tekemässä, sillä pelkään sitä mitä minä teen.