En enää tiedä miten suhtautua lapsuudenystävääni.
Olemme tunteneet siis iät- ja ajat,hän on ns. uskonnollisesta perheestä,muistaa myössitä aina korostaa ja hänen vanhempansa ovat töissä kirkon palveluksessa.
Lapsuudesta asti ystäväni on niellyt kaiken mitä hänelle on uskon nimissä syötetty.Olen itse saanut valita oman uskontoni, vaikkakin kristillisyys on minuun juurtunut isoäitini myötä, olen vahvasti uskossa ja saan siitä positiivista voimaa elämääni.
Olen hyvin suvaitsevainen ja otan eteen tulevat ihmiset sellaisina kuten he ovat itse.Jos on ilkeä, on ilkeä, mukava on mukava, sillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa.
Veljeni on homo ja tapasin hänen poikaystävänsä ekaa kertaa kun olin murrosiässä, homoseksuaalisuus on minulle ja perheelleni aivan sama kuin heteroseksuaalisuus, kasvukipuja ja keskusteluja on meidän perheessä toki ollut mutta pidämme yhtä ja kunnioitamme toinen toisiamme, vaikka erilaisia olemmekin.Meillä ei ole ollut kovin helppoa ihmisteen leimaamisen ja ulkopuolisten vihan takia, siksi en itsekään ole kauheasti asiasta puhunut ulkopuolisille, vaikka veljeni on ollut jo samassa parisuhteessa toistakymmentä vuotta,käyvät töissä ja elävät "normaalia elämää".
Kuitenkin.Vaikka ystäväni isä on kanttori ja siten kirkon mies,en uskaltanut kertoa veljestäni mitään melkein viiteentoista vuoteen koska heidän perheessään oli tapana viljellä hyvin rasistisia homovitsejä,ikäänkuin homoseksuaalit olisivat naismaisia, avuttomia, korvakoruin ja killuttimin varusteltuja hinttejä. Tätä kuulin useaan otteeseen.Se loukkasi minua, rakastan perhettäni.
Heidän perheessää oli tapana nimitellä eri tavoin pukeutuneita kirkonpalvelijoita "hinttareiksi" ja naureskella päälle. Ja kaikki tämä pienessä kaupungissa ja toki he ovat edelleenkin eritäin arvostetussa asemassa.
Kuten minunkin vanhempani.
Mutta meillä ei ole koskaan opetettu kotona vihaa vaan rakkautta.Ei ole ollut meidän perheessä vitsailla esim. avioliiton rikkojista, kuten esim. tänmän lapsuudenystäväni sisko,joka vei syntymättömältä lapselta avioliitosta isän, tai lapsuuden ystäväni, jolla oli tapana käydä pettämässä kotikaupungissaan poikaystäväänsä, joka uskollisesti odotteli kotona.
Ja kaikesta tästä emme koskaan ole keskustelleet ystäväni kanssa. Minusta hän ollut elämässään hyvin epärehellinen,esim. pettämiset jota en itse voi sulattaa(hänen poikaystävänsä oli todella symppis ja minua itseäni on petetty ja kovasti!)
En myöskään voisi koskaa itse sekaantua varattuihin, johon siunausta ystäväni koetti minulta etsiä näin itse toimiessaan.
Vikatikki oli kun ystäväni halusi esitellä minulle valokuvia "homojen polttareista". En koskaan ymmärtänyt miten valokuvat eroavat tavallisista heteroiden polttareista, paitsi ystäväni oli kuokkimassa kameran kanssa kuola suupielestä valuen,orjantappurakruunu päänpäällä ilmeisesti killuen, etsimässä eksoottisia ja huumaavia ilmiöitä,kuten omat lesbokokeilunsa kaksikymppisenä,
toisaalta että saisi asettaa valokuvat kaikille nähtäväksi, vaikkei edes tuntenut hen. koht koko pariskuntaa.. Minua tämä huvitti.En tiedä mikä hänen pointtinsa oli,tunsin niissä viini- ja juustobileissä lähinnä myötähäpeää koko ns. lapsuudenystävää kohtaan:" suuremmoisessa nousuhumalassa tämä humalainen uskonsisar päättää repäistä- ja osottaa miten suvaitsevainen on- piilokuvia "homojen polttareista" nosti tämän eukon kyllä vuosikymmenen huvittavimpien tapausten piiriin..mukana bileissä oli kolme muuta lukioaikaista kaveria jotka lievässä nousuhumalassa äityivät yököttelemään suutelukuvia..miten luulette tämän kaiken minuun vaikuttaneen??Josko olisin kertonut siltä istumalta myös oman veljeni homoudesta ja parisuhteesta, jota nämä "lukioaikaiset" kaverini eivät olisi koskaa tajunneet, koska nauttivat aina samoista homovitseistä kuin lapsuudenaikainen ystäväni. Ja mitä luulette, kun olette näin pitkälle lukeneet, mitä tunsin?Perheeni ja veljeni ovat minulle rakkaita. Olisiko minun pitänyt vastata samalla mitalla ja pilkata hänen aviomiestään, joka on niin urheiluhullu ettei suostu puhumaan vaimolleen jos tv:stä tulee urheilua? Tai joka hylkää vaimonsa tuntikausiksi yksin baarin nurkkaan koska "on niin paljon muita tuttuja"..?? Vai kenties olisiko minun pitänytlohkaista jotain hänen sisarestaan, joka rikkoi toisen ihmisen avioliiton ja vei lapselta isän?Vai muistuttaa ystävääni että heteroseksuaalisuus on sama kuin homoseksuaalisuus, se ei kiarsi pois ominaisuuksia kuten pettäminen, valehtelu ja huoraaminen julkisuudestas, jota by the way minun perheeni ei ole koskaa hyväksynyt.
Mutta körttiystäväniperheessä tämä on täysin normaalia.
Saan vieläkin vittuiölua kun jäti ns. lapsuudenystäväni oman onnensa ja epätoivoisen pikaavioliittonsa nojaanja muutin itse töiden perässä pois Suomesta.Muutama yhteinen tuttava kertoo kuulumisia, kenelekään heistä en ole kertonut miksi välimme katkesivat lapsuudenystäväni kanssa. Koska hän loukkasi minua ja perhettäni vuosikausia.
No,tisaalta hänelle on kauhean tärkeää ns. julkkikset ja samassa syssä katseltiin toinenkin valokuvakansio julkuista, joihinlapsuudenystävälläni näyttää olevan pakkomielle.
Mutta silti veljeäni jaksetaan paheksua.Samassa rakkausssuhteessa toistakymmentä vuotta,
Olemme tunteneet siis iät- ja ajat,hän on ns. uskonnollisesta perheestä,muistaa myössitä aina korostaa ja hänen vanhempansa ovat töissä kirkon palveluksessa.
Lapsuudesta asti ystäväni on niellyt kaiken mitä hänelle on uskon nimissä syötetty.Olen itse saanut valita oman uskontoni, vaikkakin kristillisyys on minuun juurtunut isoäitini myötä, olen vahvasti uskossa ja saan siitä positiivista voimaa elämääni.
Olen hyvin suvaitsevainen ja otan eteen tulevat ihmiset sellaisina kuten he ovat itse.Jos on ilkeä, on ilkeä, mukava on mukava, sillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa.
Veljeni on homo ja tapasin hänen poikaystävänsä ekaa kertaa kun olin murrosiässä, homoseksuaalisuus on minulle ja perheelleni aivan sama kuin heteroseksuaalisuus, kasvukipuja ja keskusteluja on meidän perheessä toki ollut mutta pidämme yhtä ja kunnioitamme toinen toisiamme, vaikka erilaisia olemmekin.Meillä ei ole ollut kovin helppoa ihmisteen leimaamisen ja ulkopuolisten vihan takia, siksi en itsekään ole kauheasti asiasta puhunut ulkopuolisille, vaikka veljeni on ollut jo samassa parisuhteessa toistakymmentä vuotta,käyvät töissä ja elävät "normaalia elämää".
Kuitenkin.Vaikka ystäväni isä on kanttori ja siten kirkon mies,en uskaltanut kertoa veljestäni mitään melkein viiteentoista vuoteen koska heidän perheessään oli tapana viljellä hyvin rasistisia homovitsejä,ikäänkuin homoseksuaalit olisivat naismaisia, avuttomia, korvakoruin ja killuttimin varusteltuja hinttejä. Tätä kuulin useaan otteeseen.Se loukkasi minua, rakastan perhettäni.
Heidän perheessää oli tapana nimitellä eri tavoin pukeutuneita kirkonpalvelijoita "hinttareiksi" ja naureskella päälle. Ja kaikki tämä pienessä kaupungissa ja toki he ovat edelleenkin eritäin arvostetussa asemassa.
Kuten minunkin vanhempani.
Mutta meillä ei ole koskaan opetettu kotona vihaa vaan rakkautta.Ei ole ollut meidän perheessä vitsailla esim. avioliiton rikkojista, kuten esim. tänmän lapsuudenystäväni sisko,joka vei syntymättömältä lapselta avioliitosta isän, tai lapsuuden ystäväni, jolla oli tapana käydä pettämässä kotikaupungissaan poikaystäväänsä, joka uskollisesti odotteli kotona.
Ja kaikesta tästä emme koskaan ole keskustelleet ystäväni kanssa. Minusta hän ollut elämässään hyvin epärehellinen,esim. pettämiset jota en itse voi sulattaa(hänen poikaystävänsä oli todella symppis ja minua itseäni on petetty ja kovasti!)
En myöskään voisi koskaa itse sekaantua varattuihin, johon siunausta ystäväni koetti minulta etsiä näin itse toimiessaan.
Vikatikki oli kun ystäväni halusi esitellä minulle valokuvia "homojen polttareista". En koskaan ymmärtänyt miten valokuvat eroavat tavallisista heteroiden polttareista, paitsi ystäväni oli kuokkimassa kameran kanssa kuola suupielestä valuen,orjantappurakruunu päänpäällä ilmeisesti killuen, etsimässä eksoottisia ja huumaavia ilmiöitä,kuten omat lesbokokeilunsa kaksikymppisenä,
toisaalta että saisi asettaa valokuvat kaikille nähtäväksi, vaikkei edes tuntenut hen. koht koko pariskuntaa.. Minua tämä huvitti.En tiedä mikä hänen pointtinsa oli,tunsin niissä viini- ja juustobileissä lähinnä myötähäpeää koko ns. lapsuudenystävää kohtaan:" suuremmoisessa nousuhumalassa tämä humalainen uskonsisar päättää repäistä- ja osottaa miten suvaitsevainen on- piilokuvia "homojen polttareista" nosti tämän eukon kyllä vuosikymmenen huvittavimpien tapausten piiriin..mukana bileissä oli kolme muuta lukioaikaista kaveria jotka lievässä nousuhumalassa äityivät yököttelemään suutelukuvia..miten luulette tämän kaiken minuun vaikuttaneen??Josko olisin kertonut siltä istumalta myös oman veljeni homoudesta ja parisuhteesta, jota nämä "lukioaikaiset" kaverini eivät olisi koskaa tajunneet, koska nauttivat aina samoista homovitseistä kuin lapsuudenaikainen ystäväni. Ja mitä luulette, kun olette näin pitkälle lukeneet, mitä tunsin?Perheeni ja veljeni ovat minulle rakkaita. Olisiko minun pitänyt vastata samalla mitalla ja pilkata hänen aviomiestään, joka on niin urheiluhullu ettei suostu puhumaan vaimolleen jos tv:stä tulee urheilua? Tai joka hylkää vaimonsa tuntikausiksi yksin baarin nurkkaan koska "on niin paljon muita tuttuja"..?? Vai kenties olisiko minun pitänytlohkaista jotain hänen sisarestaan, joka rikkoi toisen ihmisen avioliiton ja vei lapselta isän?Vai muistuttaa ystävääni että heteroseksuaalisuus on sama kuin homoseksuaalisuus, se ei kiarsi pois ominaisuuksia kuten pettäminen, valehtelu ja huoraaminen julkisuudestas, jota by the way minun perheeni ei ole koskaa hyväksynyt.
Mutta körttiystäväniperheessä tämä on täysin normaalia.
Saan vieläkin vittuiölua kun jäti ns. lapsuudenystäväni oman onnensa ja epätoivoisen pikaavioliittonsa nojaanja muutin itse töiden perässä pois Suomesta.Muutama yhteinen tuttava kertoo kuulumisia, kenelekään heistä en ole kertonut miksi välimme katkesivat lapsuudenystäväni kanssa. Koska hän loukkasi minua ja perhettäni vuosikausia.
No,tisaalta hänelle on kauhean tärkeää ns. julkkikset ja samassa syssä katseltiin toinenkin valokuvakansio julkuista, joihinlapsuudenystävälläni näyttää olevan pakkomielle.
Mutta silti veljeäni jaksetaan paheksua.Samassa rakkausssuhteessa toistakymmentä vuotta,
Vastaukset 8
Vanhimmat
Parisuhteiden lisäksi ihmiset petkuttavat toisiaan kaupankäynnissä, politiikassa, työelämässä ja mitä niitä onkaan.
Kuitenkaan en menisi kertomaan mielitietylleni, jos olin pettänyt häntä toisen naisen kanssa. Olen varma, että hän ei halua sitä kuulla.
Itsekään en halua tietää, jos mielitiettyni on käynyt vieraissa.
Vaikuttaa kamalalta ihmiseltä, aika moni ihminen harrastaa tuollaista kaksinaismoralismia.
teit oikein kun et suostunut alistumaan lapsuudenystäväsi harrastamaan joukkokiusaamiseen. Hän vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, älä anna hänen ilkeiden sanojensa muiston vaikuttaa enää elämääsi millään lailla. Ikävää että hän tahallaan pilasi välinne, tuo käuyttäytyminen on jo törkeää eikä sinulla ole mitään syytä jatkaa ystävyyttänne!Tsemppiä ja etsi parempia ystäviä ja jätä tämä ystäväsi sinne lapsuuteen sill lapselliselta hän vaikuttaakin!
miksi lapsuudenystävyys usein päättyy!Varmaan tuntuu kamalalta kuunnella vuosikausia tuollaisia letkautuksia,olisin varmasti loukannut myös sanoilla hänen perhettään, mutta toimit oikein koska tuskin tuollaisen umpihullun(ent.lapsuudenystäväsi) kanssa olisi mistään voinut keskustellakaan.Törkeää silti syyttää sinua koska hänet ystäväpiiristä jätitkin,teit aivan oikein!!Hirveää jos joutuisi itse samaan tilanteeseen, en varmasti tiedä mitä tekisin.
perhe on kyllä niin tärkeä asia että sinulla on täysi syy tuntea itsesi loukatuksi!
En usko että kaverisi koskaan ymmärtää miten paljon hänen tekonsa ja sanansa ovat sinua loukanneet.Ja vielä ylpeä omasta suvaitsevaisuudestaan, julkisuudenkipeältä vaikuttaa eikä muutenkaan kovin "terveeltä" ihmiseltä.Jo se että muiden läsnäollessa piilovittuilee sinulle pahimmalla mahdollisella tavalla, ikäänkuin haluaisi nolata sinut muiden edessä.Ethän voinut tilanteessa tehdä mitään.Mitä tyydytystä ystäväsi saa tuollaisesta käytöksestään??Ei tulisi mieleenkään omassa kaveripiirissäni!
Paljon kertoivat nuo hänen oman perheensä "moraliset arvot". uskon nimissä on helppo esittää parempaa kuin todella onkaan.Olisi vaikea katsella vierestä jos kaveri pettää ja valehtelee.Voimia sinulle,etsi parempia ystäviä!
Vois ees pyytää sulta anteex,oisit vittuillu sen perheestä minkää kerkeet.
Hyvä et pääsit eroon.
piilokuvia! Voin vaan kuvitella sen tilanteen kun hän on kameralla "sensaatiokuvia" räpsinyt.
Ei oo kovin tervettä esitellä valokuvia ihmisistä joita ei tunne vaan siksi että ovat homoja.Sun kaverisi on hiukka yksinkertanen!
Voiko tällä vuosituhannella olla noin suuri haloo jos näkee kaksi miestä/naista yhdessä??En tajua!
Että pitää vielä kameralla ottaa kuvia ja esitellä niitä.Tuntemattomista, haloo..ja tonen kansio "julkkiksista"??
Mitä se niillä tekee, lähettää seiskaan vai..??Aika hullulta vaikuttaa..
syytä haukkua ja leimata ihmisiä seksualisen suuntautumisen takia.
Ymmärrän hyvin miksi pahoitit mielesi,samalla kun hän osoittaa vihansa vähemmistöjä kohtaan se kertoo hänen ajattelevan samalla tavalla omasta perheenjäsenestäsi.
Todella törkeää käytöstä.Tuo on jo suuri miinus ystävyydessä, veljesihän ei ole kirjoituksestasi päätellen tehnyt mitään mikä oikeuttaisi lapsuudenaikaisen kaverisi vihaamaan häntä.Sinulla on varmasti ollut hyvin vaikeaa kestää kaverisi juttuja vuosikaudet.
Tai sitten ystäväsi on itse lesbo, joka voisi selittää miksi hänellä on tuo pakkomielle, vaikka naimisissa onkin..?
Voi olla hyvinki mahdollista, jos on uskonnon takia kaapissa kasvanut.Ei siis osaa käsitellä tai hyväksyä omia tunteitaan ja siksi käyttäytyy sinua ja perhettäsi kohtaan vihamielisesti.
Minun neuvonion kuitenkin että et ota häneen yhteyttä,tiedä mitä tuollainen seuraavaksi saa päähänsä.Ei kannata ainankaan enää ottaa mitään yhteyttä.
episodin jälkeen. Olisi eri asia, jos ystäväsi olisi jotenkin pahoitellut käytöstään,mutta ohjelmanumerona viini- ja juusto-illassa ottaa esille asia, joka on sinulle henkilökohtainen..en tiedä muista mainitsemistasi "lukioaikaisista" kavereista mutta olihan tuo melkoista piilovittuilua sinulle.Kaverisi varmaan tiesi muiden lähtevän mukaan tuohon parjaamiseen ja yököttelyyn.Ei kovin aikuismaista.
Toiset ihmiset ovat luonnostaan hyvin hyvin ilkeitä ja nauttivat toisten kiusaamisesta.En ehkä itse voisi antaa anteeksi lainkaan.
Ainankin miettisin kaksi kertaa kerronko enää yhtään henkilökohtaisia asioita tuollaiselle kaksinaamaiselle eukolle.Ei hyvältä vaikuta.