Onko mielestäsi

...ja menen tänään sielunveljeni siunaustilaisuuteen.

Mutta minun on siitä turha haaveilla, koska "sieluni" on sen verran poikkeava.

Olen tuntenut parhaan kaverini 3-vuotiaasta lähtien ja minusta on aina tuntunut siltä, että olemme sielunveljiä. Vaikka olemme välillä tapelleet verissäpäinkin, olemme aina saaneet sovittua riitamme viimeistään seuraavana päivänä ja kaikki on taas ollut ihan kuin ennenkin. Tunnemme toistemme ajatukset niin hyvin, että pystymme helposti jatkamaan toinen toisemme lauseita kuin Tupu, Hupu ja Lupu. Välillä olen asunut pari vuotta ulkomailla, mutta heti kun olemme tavanneet uudestaan, juttu on lähtenyt sujuvasti liikkeelle siitä mihin se viimeksi jäi ja on kuin emme olisi olleet erossa tuntiakaan. Mielestäni tosiystävän tai sielunveljen voi tunnistaa siitä, että mikään riita, välimatka tai aika ei voi horjuttaa ystävyyttä tuumaakaan.

Veljeyttä kyllä. Sielusta en tiedä.

ei kai muuten selity miten kaksi tuntematonta, eri-ikäistä ihmistä voi olla täysin samalla aaltopituudella ensihetkestä lähtien!?!

Mulle on muutaman kerran käynyt tosi pelottavasti et vieras ihminen on kuin kadonnut sisko tai veli.. Ja edelleen yhteys pelaa!

Sielunveljeyttä koitti kovasti tuputtaa kaverini, josta sittemmin paljastui olikin homorakastunut minuun. Alkoi äkkiä näyttää varsin toiselta se, minkä takia hän vietti kanssani niin paljon aikaa ja aina tähdensi sitä miten kaverit ovat ikuisia ja tulevat aina ensin ylitse kaiken muun.

En katkaissut välejä häneen siksi että hän oli homo vaan siksi että yritti tällä lailla kieroilemalla tunkeutua elämääni ja kääntää minua mukaansa. Epärehellisyys ja toisten manipulointi ovat asioita jotka eivät kuulu minkään asteiseen ystävyyteen.

Hänellä on myöhemmin ollut vakavia psykiatrisia ongelmia, lääkkeiden ja huumeiden väärinkäyttöä, kuohinnut itsensä ja kokee olevansa nainen miehen ruumiissa.

mieheni kanssa. Olemme luonnontieteellisen maailmankuvan kannattajia, joten meille aineettomia sieluja ei ole olemassa, mutta tuo määritelmä yleensä tarkoittaa sanatonta yhteyttä ja suurta keskinäistä ymmärrystä. Sitä meillä on. Ennen kuin aloimme seurustelemaan 4 vuotta sitten, meiltä kyseltiin, olemmeko sisko ja veli! Vastasin siihen että ei, olemme veljiä, sielunveljiä.

Mielestäni kysymys sielusta ja/tai sen olemassaolosta on hieman mystinen ja metafyysinen.

Mutta epäilemättä on olemassa tiettyä yhteenkuuluvuuden tunnetta ihmisten välillä, jotka omaavat samankaltaisen tavan ajatella ja kokea maailmaa ja sen ilmiöitä...;D

voi olla tajuntaa laajentava.