Poikakaverini petti ja jätti minut toisen naisen takia.Minulle ero oli todella raskas, enkä vieläkään ole ihan saanut itsetuntoani täysin takaisin.
Kuitenkin,kerroin asiasta sekä eksäni uudesta (nykyinen entinen)kihlatusta hyvälle ystävälleni joka hämmästyksekseni alkoi ylistää tätä uutta naista, siis jonka takia poikakaverini minut jätti mahtavaksi ihmiseksi ja hänen perheensä läheiseksi ystäväksi!?!
Minulle tästä jäi vähän omituinen olo, kerroin elämäni yhtä raskainta asiaa kuinka minut on jätetty ja olen murskana ja ysäväni keskeytää kertoakseen miten mukava tämä toinen nainen on!??
Siis onko ystävyydessä mitään kirjoittamattomia sääntöjä,en saanut kyllä minkäänlaista tukea tai rohkaisua, koska tämä nainen oli ystäväni perhetuttu.Ei kuitenkaan hänen henkilökohtainen ysävänsä.
Tämä on toistunut parikertaa eri yhteydessä,hän ei ikäänkuin tajua asioita, siis tämä ystäväni. jos tämä olisi tapahtunut ystävälleni, olisin ilman muuta tukenut ystävääni.Onko minulla oikeus tuntea itseni loukatuksi?Tai loukkantuneeksi koska ystäväni ei piitannut tunteistani tuon taivaallista?En itse käyttäysyisi hänelle samalla tavalla, jos hänelle kävisi yhtä hirveä ero, kuten minulle.
Ai niin, hän ei ole asiasta koskaan halunnut keskustella ja jos yritän niin asia kääntyy niin että hän loukkaantuu koska kokee että häntä arvostellaan ja syytetään jostain.Outoa, minusta.
Kuitenkin,kerroin asiasta sekä eksäni uudesta (nykyinen entinen)kihlatusta hyvälle ystävälleni joka hämmästyksekseni alkoi ylistää tätä uutta naista, siis jonka takia poikakaverini minut jätti mahtavaksi ihmiseksi ja hänen perheensä läheiseksi ystäväksi!?!
Minulle tästä jäi vähän omituinen olo, kerroin elämäni yhtä raskainta asiaa kuinka minut on jätetty ja olen murskana ja ysäväni keskeytää kertoakseen miten mukava tämä toinen nainen on!??
Siis onko ystävyydessä mitään kirjoittamattomia sääntöjä,en saanut kyllä minkäänlaista tukea tai rohkaisua, koska tämä nainen oli ystäväni perhetuttu.Ei kuitenkaan hänen henkilökohtainen ysävänsä.
Tämä on toistunut parikertaa eri yhteydessä,hän ei ikäänkuin tajua asioita, siis tämä ystäväni. jos tämä olisi tapahtunut ystävälleni, olisin ilman muuta tukenut ystävääni.Onko minulla oikeus tuntea itseni loukatuksi?Tai loukkantuneeksi koska ystäväni ei piitannut tunteistani tuon taivaallista?En itse käyttäysyisi hänelle samalla tavalla, jos hänelle kävisi yhtä hirveä ero, kuten minulle.
Ai niin, hän ei ole asiasta koskaan halunnut keskustella ja jos yritän niin asia kääntyy niin että hän loukkaantuu koska kokee että häntä arvostellaan ja syytetään jostain.Outoa, minusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanot sille suoraan asiasta. Sanot että hänen "ystävänä" pitäisi tsempata ja lohduttaa sua, eikä alkaa kehumaan sitä osapuolta jonka takia sun mies sut jätti. Sanot sille, ettei ala yhtään esittämään loukkaantunutta, koska sinunhan se tässä pitäisi loukkaantunut olla. Hänhän se ei tajua välittää sun tunteistasi.
On sinulla oikeus luokkaantua!! Ei ystävän ole tarkoitus tuomita sinun mielipiteitäsi, vaikka olisikin toista mieltä. Hänen pitäisi kuitenkin yrittää ymmärtää sinun tuskasi ja auttaa sinua pääsemään sen vaiheen ohi.
Ystävät ovat sitä varten että he kuuntelevat ja lohduttavat, tuovat oman kantansa esiin ja osaa keskustella. Ystävän pitäisi olla lojaali ja ikuinen...
Vaikka kuka minä olen sinulle selittämään mitä ystävyys on jne.. Omatkin ystävät tuntuvat erkaantuneen jonnekin äärimmäisyyteen. Välillä, keskustellessamme ystävyydestä, he vakuttavat tärkeyttäni ja korvaamattomuuttani. Silti vaan jatkuvasti puukosta selkääni ja tuntea pahaa oloa heidän vuoksensa.