Luulin tätä kauan sitten vuosisadan rakkaus tarinaksi, joka loppujen näyttääkin olevan vuosisadan nyyhky tarina!!
Alettiin mieheni kanssa seurustelemaan reilu 3 vuotta sitten. Menimme kihloihin ja naimisiin. Meille syntyi lapsi joka nyt ½vuotta.
Miehen aika menee töitä tehdessä, mikäs siinä jostaian on rahaa saatava. Mutta se että sitten viikonloput tehdään kaikkea muuta kuin ollaan perheen kanssa. Ymmärrän kyllä että pitää sitä välillä kavereidenkin kanssa olla mutta kun tätä on jo jatkunut monta kuukautta...
Päivät menee töissä illat nukkuessa ja viikonloput kaveiden kanssa ryypiskelessä tai muuten vaan muuta tehdessä.
Missä minun aviomieheni on?
Missä lapsen isä?
Kauan olen jaksanut olla yksin tämän tunteen kanssa. Nyt tuntuu etten enää jaksa, haluan vain itkeä kaiken tämän pahan olon pois. Olen niin yksin.
Jos olisin joskus tiennyt että miehestäni tulee aviomiehenä tuollainen en olisi koskaan mennyt naimisiin tai että sinusta tulee tuollainen isä(vaikka omalla tavallasi olet hyvä isä) en olisi lasta tehnyt en tässä vaiheessa.
Vaikka päivääkään en vaihtaisi pois koska sain niin ihanan lapsen!
Mutta jaksanko olla enää aviovaimosi?n =(
Alettiin mieheni kanssa seurustelemaan reilu 3 vuotta sitten. Menimme kihloihin ja naimisiin. Meille syntyi lapsi joka nyt ½vuotta.
Miehen aika menee töitä tehdessä, mikäs siinä jostaian on rahaa saatava. Mutta se että sitten viikonloput tehdään kaikkea muuta kuin ollaan perheen kanssa. Ymmärrän kyllä että pitää sitä välillä kavereidenkin kanssa olla mutta kun tätä on jo jatkunut monta kuukautta...
Päivät menee töissä illat nukkuessa ja viikonloput kaveiden kanssa ryypiskelessä tai muuten vaan muuta tehdessä.
Missä minun aviomieheni on?
Missä lapsen isä?
Kauan olen jaksanut olla yksin tämän tunteen kanssa. Nyt tuntuu etten enää jaksa, haluan vain itkeä kaiken tämän pahan olon pois. Olen niin yksin.
Jos olisin joskus tiennyt että miehestäni tulee aviomiehenä tuollainen en olisi koskaan mennyt naimisiin tai että sinusta tulee tuollainen isä(vaikka omalla tavallasi olet hyvä isä) en olisi lasta tehnyt en tässä vaiheessa.
Vaikka päivääkään en vaihtaisi pois koska sain niin ihanan lapsen!
Mutta jaksanko olla enää aviovaimosi?n =(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sait kirjoitettua tänne pahan olosi. Pyydä miestäsi lukemaan se, kerro, että on sinun kirjoittamasi.
Teidän on nimittäin nyt tullut aika puhua keskenänne. Ei ole mitään järkeä jos sinä yksin yrität kärvistellä pahan olon kanssa ja mies elelee tyytyväisenä luullen että kaikki on ihan hyvin.
missä se vastuu? Jos eivät osaa vastuuta kantaa siitä mihin ryhtyvät niin pysyisivät sitten poikamiehinä!!! Ei ju....ta, se ei vetele, että mennään naimisiin ja tehdään lapsi ja sitten unohdetaan koko juttu. Millon nää pennut oikein kasvaa aikuiseksi?
Anteeksi Vaimokkeelle, sinua en nyt pysty auttamaan mutta ymmärrän miltä sinusta tuntuu.
Ennen kuin menimme naimisiin ja saimme lapsen mieheni oli kuin toinen ihminen. Kantoi minua ja huoliani, otti tunteeni huomioon mutta heti kun mentiin naimisiin ja lapsi syntyi tuli tämä tilanne. Rakastan miestäni todella paljon enkä haluaisi kaiken olevan ohitse, mutta jos mikään muu ei auta niin muuta vaihtoehtoa ei ole...
kertoisit miehellesi, että ei se perhe-elämä sellaista ole, että vaimo on yksin kotona lapsen kanssa ja mies huitelee missä huvittaa. Toki kummallakin pitää oma vapautensakkin olla mutta rajansa kaikella. Jos ei auta, niin harkitse vaikka parisuhdeterapiaa. Se saattaa avata silmät todellisuudelle.
Jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkiä. Ei niistä kannata kovin paljon välittää.
Ahdistaa uusi elämäntilanne varmaan miestäkin. Jos minä olisin sinä, sanoisin tietysti ensin. Painokkaasti mutta ei vihaisesti (sinä tietysti sanot miten osaat, kunhan mies kuulee). Jos ei tepsisi, kulkisin perässä. Kapakkaan ei (savuhaitta vauvalle), mutta muualle; kavereiden luo, pelaamaan, minne vaan; vauva kainaloon ja mukaan. Ja kyllä sanoisin, että vauva seuraa isäänsä, koska se haluaa myös isän. Ja vaimo seuraa miestänsä, koska tarvitsee tätä.
Puoli vuotta vauvan kanssa tuntuu tosi pitkältä, mutta aikuistumiseen se on aika lyhyt aika. On kai aika yleistä, että miestä rupeaa vauvan tultua pelottamaan isän osa. Älä kuitenkaan anna hänen mennä menojaan. Anna hänelle tilaa olla epävarma ja poikanen (tai Mies, kun siltä tuntuu), mutta älä anna hänen jättää teitä. Älä luovuta liian aikaisin.
Voi herttinen, miehes tartte kuin kuria, tee sille selväks mikä on homman nimi, jos ei tahti muutu se on ero. Kaks vaihtoehtoa, ero tai et homma on yhteinen. Jos se rakastaa sua, se taipuu, tai jos ei, erotkaa. Se on sunkin etu.