Tuo Ruuzusen avaus palautti mieleeni erään muinoin lukemani viisauden.
Äidin ohje tyttärelleen: Älä ota miestä jota rakastat. Ota mies joka rakastaa sinua.
Mites on, arvon neidit ja miksei rouvatkin, allekirjoitatteko tämän viisauden?
Mun mielestäni tuo on aika puistattavaa.
Äidin ohje tyttärelleen: Älä ota miestä jota rakastat. Ota mies joka rakastaa sinua.
Mites on, arvon neidit ja miksei rouvatkin, allekirjoitatteko tämän viisauden?
Mun mielestäni tuo on aika puistattavaa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
miksei voisi ottaa miestä jota rakastaa ja joka rakastaa sinua.
ajatella tyttärensä parasta, eli kun tytär ottaa miehen joka rakastaa häntä, niin tämä mies todennäköisesti kunnioittaa naista, pitää hyvänään.
Jos nainen rakastaa miestä, niin hän voi joutua kokemaan sydänsuruja.
äiti yritti säästää tytärtään siltä tosiasialta et naisethan _aina_ rakastuvat renttuihin?!?
Taustalla on varmaankin jotakin tuollaista, jännä oikeastaan etten ole koskaan ajatellut tuota juuri tuolta kantilta, siis että naiset_aina_rakastuvat_renttuihin :)
Mutta se allekirjoitus, en näe sitä missään :P
Ihan unohtui..
En todellakaan allekirjoita, eihän siitä loppupeleissä mitään tulisi ja tuskin miehenkään rakkaus kovin kauaa yksipuolisena kestäisi.
Ja tokihan _kaikki_ aina tekevät niinkuin sanotaan ;)
Mun äiti on sanonut noin mulle kun olin n. 10-vuotias, aika rankaa niin pienelle tytölle enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä. Ainoa mitä siitä lausesta olen oppinut on se ettei minusta tule koskaan samanlaista marttyyria... isän naiset siis aiheutti harmaita hiuksia äidille joka ei ikinä puuttunut asioihin, kärsi vain hiljaa :(
En siis allekirjoittaisi. Mieluummin olisin yksin kuin epätyydyttävässä parisuhteessa.
sydämeni.. sydänten kuningatar on palannut :)
Mä jo ehdin huolestua, että sä oot jättäny mi.. meidät tänne kurjuuteen.
Kumma, aloin heti änkyttää... hmm.
Mutta joo, onhan tuollainen varmasti aika karua kuultavaa, varsinkin noin nuorena. Tuo viisaus on varmasti perua juuri näiltä "vanhan liiton" naisilta, siis juuri näiltä jotka sulattivat kaiken mitä mies teki. Nimenomaan tuo marttyyri on aika hyvä ja kuvaava sana.
Heikkona hetkenään sitä sortuu ja tulee tänne takaisin vaikka niin päätin ettei enää... yritys on kyllä vielä kova, vielä joskus onnistun :)
Marttyyriuus muuten herkästi siirtyy sukupolvelta toiselle.. äidit opettavat näitä "arvojaan" lapsilleen tai lapset oppivat vanhempien käytösmallin mukaista käyttäytymistä. Onneksi minussa on asunut kapinallinen ;)
marttyyrius herkästi siirtyy sukupolvelta toiselle. Eli näissä tapauksissa pojasta ei ainakaan polvi parane, vaikka tyttäristä onkin kyse.
Oikeastaan taitaa riippua aika pitkälti lapsesta itsestään, että miten hän niihin lapsuutensa "opetuksiin" ja kokemuksiin suhtautuu. Toiset on varmaan herkempiä vaikutuksille kuin toiset.
Mäkin muistan omasta lapsuudestani sellaista, että mulla oli hirmu selvä päämäärä mihin mä sitten isona pyrin. Yritettiinhän mun päätäni käännyttää, mut ei ne onnistuneet :)
Sitten oli sellaistakin, että tuollaista ja tuollaista mä en tee koskaan, mut oon mä vähän lipsunu niistä.
Mut onneksi sä olit / olet kapinallinen.
-----
"...yritys on kyllä vielä kova, vielä joskus onnistun"
Eli sä lipsahdit ja et enää päässy pois :P
Vielä yrität tsempata itseäsi uskottelemalla, että joskus vielä onnistut ;)
Täytyy olla vain tuntuma milloin tunteet kohtaavat tasapainoisesti ja ottaa rakastamansa. Tasapainossa tunteet täyttävät toisensa tiiviisti, tukkien haikailujen huokosetkin. Jää täyttymyksen tunnelma, että tämän enemmässä ei olisi mitään mieltä ja vähempi jättäisi haikeutta hengittämään. Se vain on siinä ja molemmat kokevat riippuvaisuuden toisistaan. Marttyyrisuhteissa toinen roikkuu kaikin keinoin ja hivuttaa huomaamattaan itsekunnioituksesna ja sitä myöden myös toisen.
Mutsin keskeisin ohje oli mulle, et kannattaa vähän katella ensin ja tuumiskella mitä oikein haluaa, eikä ensimmäiseen jymähtää. Sitä ohjetta on kyllä noudatettu turhankin tarkkaan nujorempana ammoin. Kateltu on ja tunnusteltu. No ainakin nyt kypsemmällä iällä tiedän kyllä tasan ketä rakastan ja kenet haluan.
Rakkaudella tulitukalle
Mäkin oon ollu pienenä toooodella päättäväinen ja laatinu jos minkäkinlaisia kunnianhimoisia suunnitelmia, joko tulevaisuudelle tai koittanu toteuttaa niitä jo silloin. 10-vuotiaana olin 100 % varma että tulen jonain päivänä keksimään vety-auton ja suunnittelin sitä vihkoihin *tirsk* vaan miten kävi??? ei oo tainnu vetyautoa tullu keksittyä :D
"Eli sä lipsahdit ja et enää päässy pois :P
Vielä yrität tsempata itseäsi uskottelemalla, että joskus vielä onnistut ;)"
Watch me! ;) vertaistuella ehkäpä??? ... ;)
auttamattomasti myöhässä, koska vetyauto on jo täällä. Oletko muuten varma ettei pahat tiedemiehet ole varastaneet sun vihkoja, joihin suunnittelit sitä vetyautoa. Nehän olisi sitten varastaneet sun suunnitelman :)
Vertaistuella... hmm.. siis mähän en tuollaiseen ala!! Sähän pääsisit musta eroon.. eiku.. eiku niinjoo, tarkoitatkin että meidän pitäisi laittaa antennit sekaisin ja poistua täältä yhdessä ;)
muttei ollut vielä silloin =) Ei ne mun suunnitelmat ollu samanlaisia mihin ne nykyiset vetyautot perustuu... ne oli itseasiassa aika hassuja ideoita sellaisia lapsenlaisia, mutta silloin ne tuntuivat hyvin järkeviltä.
"Vertaistuella... hmm.. siis mähän en tuollaiseen ala!! Sähän pääsisit musta eroon.. eiku.. eiku niinjoo, tarkoitatkin että meidän pitäisi laittaa antennit sekaisin ja poistua täältä yhdessä ;)"
Mitenkäs se herra kirottupäivä (suonet että omavaltaisesti suomentelen nimeäsi oman mieleni mukaan?!) kääntää keskustelun aina häneen itseensä? Huomiotako kerjäämässä? ;)
kunnian omavaltaisesti suomennella nimeäni oman (kieroutuneen) mielesi mukaan. Tuohan onkin aika hyvä, kiva että alat jo herroitalla mua. Kyllä se siitä lähtee ihan luonnostaan sujumaan kun vielä vähän harjoitellaan :)
Mutten kuitenkaan yhdy tuohon huomion kerjäämiseen, koska satun muistamaan neidin, joka hallitsee Ihmemaata ilman Herttakuningasta eikä Liisaakaan taida näkyä, itsensä kaipaavan huomiota.
Mutta nyt et olekkaan tyytyväinen saamaasi huomioon ja huomion laatuun, niin alatkin kyseenalaistaa mun viattomia ja kunniallisia kirjoituksiani :P
"Mutten kuitenkaan yhdy tuohon huomion kerjäämiseen, koska satun muistamaan neidin, joka hallitsee Ihmemaata ilman Herttakuningasta eikä Liisaakaan taida näkyä, itsensä kaipaavan huomiota."
Vihjaako herra kirottupäivä minun olevan huomionkipeä? Pois se minusta... ikinä en oo huomiota kerjäilly!!! Mutta nyt kun käänsit puheesi minuun niin jatka toki, en asetu tiellesi ;)
"viattomat ja kunnialliset"?? Ymmärräthän että mun täytyy tulla tarkastamaan sun väitteesi?
Empäs käännäkkään puhettani kokonaan sinuun, sillä täytyy lähteä tutimaan, kohta. Joten buona notte :)
Tuon ohjeen voi tulkita monella lailla, mutta itsellä tuli lähinnä mieleen se, että naiset rakastuvat yleensä kuulemma renttuihin (yleistyshän on peeseestä, mutta näin sanotaan ja väitetään), niin se renttu ei välttämättä rakastakkaan sinua. Renttuhan rakastaa sitä tunnetta, että mahdollisimman moni nainen rakastuu häneen. Ehkä se kohottaa rentun itsetuntoa, kun mahdollisimman moni nainen kaatuu selälleen hänen seurassaan, eli rentusta kehittyy ennenpitkää todellinen mahtisonni ja naisten mies, kun flaksi käy jatkuvasti. Renttu tietää että saa naisen kuin naisen, miksi siis tyytyä yhteen. Ja naisia saa aina lisää ja lisää, kun aikaisempien kaatojen vuoksi itsetunto on kohonnut pilviin. Jostain syystä, naisia kiinnostaa nämä veijarimaiset "auervaarat" ja naiset valitettavasti rakastuvat juuri näihin miehiin.
Taas mies, joka ihan oikeasti rakastaa naista, vain yhtä, sinua, on parempi valinta. Hän luultavasti rakastaa ihan aidosti sinua, vain sinua.
Vaikka nainen olenkin, tiedän, kuinka helposti ns. "pelimies" osaa pyöräyttää viisaan ja älykkäänkin naisen pään sekaisin. Vaikka naiset ovat vahvoja, niin taitava mies osaa kietoa naisen sormiensa ympärille, ja nämä kymmenien naisten haaremien pitäjät, eli pelimiehet tietävät mistä narusta pitää vetää, niin viisaskin nainen menee helposti vipuun. Joskus naisen arvostelukyky menee miesten suhteen täysin metsään, oikea mies, oikeaan aikaan, oikeat imartelevat sanat, koukussa olet, pelimieheen, olet miten viisas ja vahva tahansa.
Kuten tuossa jo tiituska80:lle totesin, niin kumma etten ole ajatellut juuri tuota renttuihin liittyvää tarua / faktaa. Vaikka siis loppupeleissä olenkin käsittänyt tuon ohjeen samalla tavalla kuin sinä :)
äitini antama ohje miehen valintaan, joka on jäänyt mieleeni on, että älä ota miestä joka on kiinni äidissään, sillä sen rakkauden väliin ei ole menemistä, eikä kukaan ole tarpeeksi hyvä.
Taisi tuo äitini ohjeistaa jotain uskovaisistakin miehistä, ettei myöskään jumalan kanssa ole kilpailemista.
tuollainen ohje pitää monesti paikkansa. Vaikka kummastakaan ei ole kokemuksia. Mutta epäilen asian olevan näin.
että aika monessa suhteessa jompikumpi on enemmän "rakastunut" osapuoli, ja siis heikommilla. Se, jolla ei ole niin paljon tunteita pelissä, on niskan päällä. Lähes joka suhteessahan tuo asetelma on nähtävissä ainakin alkuhuuman jälkeen.
useammin kuin monesti paikkansa. Helppopa on pompotella toista, julmastikkin, jos on itse vähemmän pihkassa kuin toinen. Onko tuo sitten moraalisesti oikein, niin..
Oikeastaan kun ajattelee, niin suhteet ovat tuollaisessa tilanteessa aika ikäviä. Varsinkin jos aavistaa / tuntee sisällään, että toinen ei olekkaan ihan täysillä mukana tässä meidän jutussa. Puhumattakaan jos on itse todella kiintynyt tähän toiseen osapuoleen ja pelko toisen lähtemisestä alkaa hiipiä sisuksiin.
Tai jos ei aavista mitään ja toinen paukauttaa päin naamaa lähtevänsä, "oothan sä ihan kiva, mut en mä oo susta tykänny silleen. Moi!"
Monien kohdalla sanonta "ihminen on peto toiselle ihmiselle" pitää valitettavasti paikkansa. Se tunteettomuus, julmuus ja joskus ajattelemattomuuskin, nääs...
Mut eipä se aina ole niin mustavalkoista.
Tämä"kin" neuvo lähtenyt sellaiselta äidiltä jonka tytär seurustellut ei toivotun vävyehdokkaan kanssa!
Toisaalta äidithän toivovat tyttärilleen vain parasta joten minusta ei tämä ihan huonokaan neuvo ole, tosin itse päädyn > Otan miehen jota rakastan, luultavasti seuraamuksella: Rakasta Kärsi ja Unhoita!;D
satuin tuossa huomaamaan että Sinäkin olit tehny avauksen joka käsitteli MELKEIN samaa asiaa. Sinä oot vain niin pikkuruinen, niin enhän mä huomannu sitä ;)
Oikeasti en malttanut katsella aiempien avausten sisältöä kun tuo hajatelma pomsahti mieleeni.
----
Mutta joo, pohjalla voinee olla sitäkin, että vävyehdokas ei ole miellyttänyt. Eipä sitä käy kiistäminen, hyvä neuvohan tuo on. Mutta aika puistattava jos sattuisi omalle kohdalle. Viittaankin aikojen saatossa muutamastikin kirjoittamaani esimerkkiin, eli toisen ihmisen sisimpiä tunteita ei voi tietää. Voidaan olla yhdessä vuosikausia, vuosikymmeniäkin, ja sit toinen sanookin ettei ole koskaan rakastanutkaan.
"Rakasta Kärsi ja Unhoita!"
Mielestäni on parempi edes joskus rakastaa ja kärsiä, kuin ettei kokisi rakkautta ollenkaan.
Mites ne yhdet sanat menikään... ei oo surullista tää jos yksin asustaa, surullista ois jos ei ois saanu rakastaa.
Tai jotenkin noin :)
ihan samat....sitten on kaksi paria joista kumpikin rakastaa toisiaan?
ihan ok neuvoja äidiltä...ja iskältä kanssa.
Kuulostaa kyllä ikävältä. Mieluummin niin, että ota mies jota rakastat ja joka rakastaa sinua ;)
Jos minun pitäisi valita rakastaisinko itse vai olisinko rakastettu, valitsisin sen rakastettuna olemisen. Uskoisin, että mies saisi minut rakkaudellaan rakastumaan itseensä.
Olen hiljattain päättänyt suhteen, jossa minä rakastin, mutta mies ei minua. On kauhean "syövää" tuntea olevansa "välttämätön paha" ja "kunhan vain on tyttöystävä", eikä saa vastarakkautta.Itsetuntoa sellainen suhde ei todellakaan nosta. Eli voin tuon viisauden allekirjoittaa, nimimerkillä Kokemusta on.
Valitettavasti en itse usko tuohon "saa rakkaudellaan rakastumaan" juttuun. Voi kai siinä jonkinlaista pientä kiintymistä (kiintyminen ei muuten ole oikea sana vaan kun en keksi parempaakaan) ilmetä, mutta onko se kuitenkaan aitoa... Eipä taida olla. Mun mielestäni, siis.
Jotenkin tuntuu että "se jokin" pitää olla jo suhteen alkuvaiheessa. Jos sitä ei ole, niin tuskin se tulee myöhemminkään. Vaikka toinen olisi miten rakastunut. Mutta ollaanhan me onneksi erilaisia.
Tuosta entisestä suhteestasi, niin eipä tuollaisessa pitäisi kenenkään olla. Liekkö vielä niin, anteeksi että sanon, älä ota itseesi, että ns. läheisriippuvaiset jämähtävät herkemmin huonoon suhteeseen. Eivätkä ymmärrä omaa parastaan, eli nostaisivat kytkintä. Toinen vaihtoehto on nämä, jotka luulevat pystyvänsä muuttamaan toisen ihmisen. Nämäkin jaksavat joskus sinnitellä yllättävänkin pitkään.
En tietenkään ota itseeni, eikö se suhteesta lähtemiseni osoita, etten ole läheisriippuvainen? Vaikkakin lähteminen ei ole helppoa, jos itse rakastaa, mutta olen ajatellut, että pitää osata rakastaa myös itseään niin paljon ettei alennu tuollaiseen suhteeseen.
Minä uskon, että voi rakastua myös myöhemmin. Silloin kun toiseen voi luottaa ja on oppinut tuntemaan paremmin. Tai ainakin haluan uskoa...
Paitsi nyt kyllä jäin miettimään, että uskonko todella, kun en jäänyt odottamaan sitä, että olisin saanut miehen rakastumaan rakkaudellani...
Tuo ohje pitää paikkansa, eli miehet todellakin suostuu tuohon. Kaikki perustuu vonkaamisen filosofiaan: mies vonkaa naista ja nainen paistattelee miehen huomion kohteena. Mies ei koskaan vaadi itselleen muuta, kuin että saa panna naista, kun taas naisella on miljoona asiaa vaatimuslistallaan. Mies täyttää kiltisti joka kohdan ja vuosisadan rakkaustarina on valmis.
Tuohon edelliseen vielä pieni esimerkki:
Baarissa on kaksi miestä, numerot 1 ja 2 ja yksi nainen.
Mies 1 ei ole naisen mieleen.
Mies 2 on naisen mieleen.
Mies 1 menee juttelemaan naiselle asiallisesti ja vaikkapa vielä selvin päin. Nainen torjuu miehen ja puhuu myöhemmin kavereilleen "säälittävästä vonkaajasta, joka tuli sopertaan jotain *askaa"
Mies 2 menee juttelemaan voimakkaassa humalassa naiselle asiallisesti/suorasukaisesti/törkeästi, ihan sama. Nainen nauraa miehen jutuille koko illan ja on täysin myyty.
Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
...
..minusta on tärkeämpi saada rakastaa kuin tulla rakastetuksi, mikä sekin on tietysti elintärkeää.
Kyvyttömyys rakastaa tekee ihmisestä onnettoman ja katkeran.
Äitini ei muuten ikinä antaisi tuollaista neuvoa. Se nainen on seurannut aina sydämensä ääntä niin rohkeasti, että heikompia hirvittää.
ohje ja viisaus.
Noinhan meidän pitäisi osata toimia.
Me naiset vain hyppäämme silmät ummessa suhteeseen kun näemme komean meihen. Emme näe pintaa syvemmälle ja hukkaamme elämämme ruikuttamiseen.
usein teette moni kakku päältä kaunis mutta sisältä silkoa,sanoo vanha kansa.Ja tietää kans,nimim. kokenut.