En tiedä yhtään, mistä aloittaisin. Anteeksi, jos onnistun kuulostamaan sekavalta.
Minä olen 17-vuotias, siskoni 15. Olen esikoinen, ja muutin pois kotoa kesäkuussa 2005. Syy oli selvä: lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Vanhemmat tukivat muuttoani, siskoni oli minulle ehkä hiukan kateellinen, mutta ei ikinä koskaan ole myöntänyt sitä ääneen.
Sinä kesänä en saanut kesätöitä, vaikka hain kaupungille töihin. Äitini sanoi, ettei se juuri haittaa, "ehditpä sitten järjestellä kotiasi ja muita asioitasi ennen koulun alkua". Hän tuki rahallisesti. Vanhempani maksoivat puolet vuokrastani (170 e/kk), linja-autokortin (43 e/kk) ja antoivat rahaa ruokaan ja muihin laskuihin 200 e. Joka kuukausi minulle jäi käteen laskujen jälkeen 100 e, jotka menivät sitten pakollisiin menoihin. Harvemmin tuli tuhlattua rahaa mihinkään älyttömyyksiin, ne menivät aika tarkalleen ruokaan joka sentti.
Tänä kesänä äitini sitten ilmoittikin, ettei anna penninpyörylää rahaa elämiseen. "Rahat on hankittava työnteolla", hän sanoi. Vuokran he lupasivat maksaa, mutta pitkin hampain. "Siskosikaan ei saa yhtään rahaa meiltä tänä kesänä, vaan tienaa itse", äiti sanoi.
Minä sain vain 2 viikon kesätyön loppukesästä, josta tienasin 250 e. Minun piti päästä töihin erääseen firmaan, mutta sekin meni konkurssiin. Alkukesän elin käytännössä kokonaan ilman rahaa: saattoi mennä viikkokin, etten saanut ostettua ruokaa. Istuin vain kotona, koska ei ollut rahaa mennä mihinkään. Kun kysyin äidiltäni rahaa ruokaan, oli vastaus, että "Kun muuttaa omilleen, joutuu vastaamaan itse itsestään. Täytyy itse elättää itsensä. Jos ei siihen pysty, täytyy muuttaa takaisin kotiin".
Mutta kai nyt äitinikin pitäisi ymmärtää, että opiskelen täällä. He eivät kestäisi, jos lopettaisin koulun kesken ja muuttaisin takaisin kotinurkkaan asumaan. He itse suostuivat ja kannustivat minua muuttamaan ja nyt sitten yrittävät hukuttaa laskuihin ja tappaa nälkään ja yksinäisyyteen. Hehän ovat elatusvelvollsia, eikös? Heidän kuuluisi turvata toimeentuloni siihen asti, kunnes täytän 18.
Molemmat ovat hyvin pihejä ja hyvätuloisia. Heidän vuositulonsa ovat 60 000 euroa. Rahan määrästä siis ei ole kyse, kun he kieltäytyvät antamasta rahaa elämiseen.
Siskoni asuu yhä kotona. Hän ei maksa asumisesta eikä ruoasta. Hän tienasi kesällä parin kuukauden aikana 600 euroa. Hän on aina ollut tuhlaavainen: rahat menevät kalliisiin merkkivaatteisiin ja uutusmeikkeihin sekä ihonhoitoon. Joka kerta, kun näen häntä, on hänellä uusi takki tai vähintäänkin kengät, joista hän tuumaa "Nää makso vain 120 e, eikös oo hienot?!". En ehkäpä itse haluaisi samanlaista vaatekappaletta, mutta olisipa minullakin joskus edes niin arvokasta päällepantavaa. Siskoni janoaa jatkuvasti uusia vaatteita, ja hän on aina esittelemässä niitä ja kertomassa, kuinka paljon ne maksoivat. Helppoahan se on rehvastella vaatteilla, kun vanhemmat maksavat... Minun rahani riittävät hädin tuskin ruokaan.
Viikko sitten sain tietää siskoltani, että äiti on maksanut hänelle koko kesän ajan "kuukausirahaa" vähintään 100 euroa. Minulle hän ei uhrannut penniäkään, vaikka oli hyvin tietoinen oloistani. Minun olisi vain kuulemma "pitänyt hankkia töitä", mutta en saanut kuin yhden työn. "Sitten en voi auttaa", hän sanoi. Siskolleni hän on kuitenkin oikein työntänyt rahaa - ja arvata saattaa, mihin ne kaikki ovat menneet. Vasta toissapäivänä kuulin siskoltani, että hän oli käynyt parturissa ja värjäyttänyt ripsensä ja kulmansa - "vain 130 eurolla", kuten hän sanoi. En vain voi olla miettimättä, kuinka pitkälle minä olisin saanut ostettua kuukauden ruoat moisella rahalla! Siskoni elää leveästi ja vanhemmat oikein syytävät rahaa hänelle, samalla kun minä kituuttelen omassa asunnossani ilman minkäänlaisia hienouksia. Parturissa en ole käynyt 3 vuoteen - siskoni tarvitsee sitä parin kuukauden välein, koska "kyllästyy tyyliinsä". Hänelle tulevat kaikki mahdolliset kalliit muotikuvalehdet ja -kuvastot. Tyyli ja sen myötä koko vaatekaappi on uusittava vähintään kerran puolessa vuodessa, sillä "keltainen väri on jo out, nyt tulee pinkki". Minä elän samoissa retkuissani niin kauan, kuin minulla on laittaa viisi euroa alennusmyynnin vaatteisiin.
Olen niin kypsynyt tilanteeseen ja luulen olleeni masentunut jo ainakin kaksi vuotta.
Osaako kukaan auttaa minua ja antaa neuvoja, miten tilanteeni voisi kohentua? :(
Minä olen 17-vuotias, siskoni 15. Olen esikoinen, ja muutin pois kotoa kesäkuussa 2005. Syy oli selvä: lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Vanhemmat tukivat muuttoani, siskoni oli minulle ehkä hiukan kateellinen, mutta ei ikinä koskaan ole myöntänyt sitä ääneen.
Sinä kesänä en saanut kesätöitä, vaikka hain kaupungille töihin. Äitini sanoi, ettei se juuri haittaa, "ehditpä sitten järjestellä kotiasi ja muita asioitasi ennen koulun alkua". Hän tuki rahallisesti. Vanhempani maksoivat puolet vuokrastani (170 e/kk), linja-autokortin (43 e/kk) ja antoivat rahaa ruokaan ja muihin laskuihin 200 e. Joka kuukausi minulle jäi käteen laskujen jälkeen 100 e, jotka menivät sitten pakollisiin menoihin. Harvemmin tuli tuhlattua rahaa mihinkään älyttömyyksiin, ne menivät aika tarkalleen ruokaan joka sentti.
Tänä kesänä äitini sitten ilmoittikin, ettei anna penninpyörylää rahaa elämiseen. "Rahat on hankittava työnteolla", hän sanoi. Vuokran he lupasivat maksaa, mutta pitkin hampain. "Siskosikaan ei saa yhtään rahaa meiltä tänä kesänä, vaan tienaa itse", äiti sanoi.
Minä sain vain 2 viikon kesätyön loppukesästä, josta tienasin 250 e. Minun piti päästä töihin erääseen firmaan, mutta sekin meni konkurssiin. Alkukesän elin käytännössä kokonaan ilman rahaa: saattoi mennä viikkokin, etten saanut ostettua ruokaa. Istuin vain kotona, koska ei ollut rahaa mennä mihinkään. Kun kysyin äidiltäni rahaa ruokaan, oli vastaus, että "Kun muuttaa omilleen, joutuu vastaamaan itse itsestään. Täytyy itse elättää itsensä. Jos ei siihen pysty, täytyy muuttaa takaisin kotiin".
Mutta kai nyt äitinikin pitäisi ymmärtää, että opiskelen täällä. He eivät kestäisi, jos lopettaisin koulun kesken ja muuttaisin takaisin kotinurkkaan asumaan. He itse suostuivat ja kannustivat minua muuttamaan ja nyt sitten yrittävät hukuttaa laskuihin ja tappaa nälkään ja yksinäisyyteen. Hehän ovat elatusvelvollsia, eikös? Heidän kuuluisi turvata toimeentuloni siihen asti, kunnes täytän 18.
Molemmat ovat hyvin pihejä ja hyvätuloisia. Heidän vuositulonsa ovat 60 000 euroa. Rahan määrästä siis ei ole kyse, kun he kieltäytyvät antamasta rahaa elämiseen.
Siskoni asuu yhä kotona. Hän ei maksa asumisesta eikä ruoasta. Hän tienasi kesällä parin kuukauden aikana 600 euroa. Hän on aina ollut tuhlaavainen: rahat menevät kalliisiin merkkivaatteisiin ja uutusmeikkeihin sekä ihonhoitoon. Joka kerta, kun näen häntä, on hänellä uusi takki tai vähintäänkin kengät, joista hän tuumaa "Nää makso vain 120 e, eikös oo hienot?!". En ehkäpä itse haluaisi samanlaista vaatekappaletta, mutta olisipa minullakin joskus edes niin arvokasta päällepantavaa. Siskoni janoaa jatkuvasti uusia vaatteita, ja hän on aina esittelemässä niitä ja kertomassa, kuinka paljon ne maksoivat. Helppoahan se on rehvastella vaatteilla, kun vanhemmat maksavat... Minun rahani riittävät hädin tuskin ruokaan.
Viikko sitten sain tietää siskoltani, että äiti on maksanut hänelle koko kesän ajan "kuukausirahaa" vähintään 100 euroa. Minulle hän ei uhrannut penniäkään, vaikka oli hyvin tietoinen oloistani. Minun olisi vain kuulemma "pitänyt hankkia töitä", mutta en saanut kuin yhden työn. "Sitten en voi auttaa", hän sanoi. Siskolleni hän on kuitenkin oikein työntänyt rahaa - ja arvata saattaa, mihin ne kaikki ovat menneet. Vasta toissapäivänä kuulin siskoltani, että hän oli käynyt parturissa ja värjäyttänyt ripsensä ja kulmansa - "vain 130 eurolla", kuten hän sanoi. En vain voi olla miettimättä, kuinka pitkälle minä olisin saanut ostettua kuukauden ruoat moisella rahalla! Siskoni elää leveästi ja vanhemmat oikein syytävät rahaa hänelle, samalla kun minä kituuttelen omassa asunnossani ilman minkäänlaisia hienouksia. Parturissa en ole käynyt 3 vuoteen - siskoni tarvitsee sitä parin kuukauden välein, koska "kyllästyy tyyliinsä". Hänelle tulevat kaikki mahdolliset kalliit muotikuvalehdet ja -kuvastot. Tyyli ja sen myötä koko vaatekaappi on uusittava vähintään kerran puolessa vuodessa, sillä "keltainen väri on jo out, nyt tulee pinkki". Minä elän samoissa retkuissani niin kauan, kuin minulla on laittaa viisi euroa alennusmyynnin vaatteisiin.
Olen niin kypsynyt tilanteeseen ja luulen olleeni masentunut jo ainakin kaksi vuotta.
Osaako kukaan auttaa minua ja antaa neuvoja, miten tilanteeni voisi kohentua? :(
Vastaukset 26
Vanhimmat
Anteeks en voi auttaa sinua mutta oli pakko kommentoida. :D
On kyllä tosi törkeät vanhemmat sulla. Rupes naurattaa toi parturi juttu :D
Mut eihän se kiva juttu ole jos itse olisin sinun paikallasi.. Tosin en varmaan ymmärrä noita opiskelujuttuja koska menen vasta ysille.
Tsemppiä. Toivottavasti saat vielä asiat kuntoon.
jos olisin tuollaisessa tilanteessa niin lopettaisin yhteydenpidon, sanoisin että lopetan koulun enkä pitäisi enää mitään yhteyttä. Ei tuo tietenkään oikein olisi mutta ihme tyyli vanhemmillas tuntuu olevan.. Mut, ookkohan siis vieläkin alaikänen? Sitten ei sossukaan varmaan auta koska vanhemmat on vielä elatusvelvollisia.
koska kuten mainitsin, olen vasta 17. Vanhemmat ovat elatusvelvollisia, mutta eivät elatushalukkaita.
Kun olen 18, saan kuulemma maksaa kaiken omasta pussistani. Minkäänlaista tukea ei kuulemma tule. Kela maksaa tukia 380 euroa, mutta sillä ei pitkälle pötkitä, kun maksettavana on vuokra, linkkakortti ja laskut.
Jipii...
suomi on puolillaan ihmisiä jotka eivät saa muuta kuin kelan 370 euroa kuukaudessa. Joillakin onnettomilla on sitten vielä kaiken lisäksi lapsi tai jopa useampia hoidettavina joihin sitten tietysti saa lapsilisää mutta rankkaa on varmasti :P
ei millään pahalla mutta huomaa kyllä että olet lapsuutesi elänyt perheessä jossa vuositulot 60000 euroa.
Ps. Ota opintolainaa (taidat tarvita vanhenpiesi suostumuksen mutta eiköhän he nyt sitten siihen ainakin suostune..?)
Mene pyytämään soskusta rahaa ruokaan niin eiköhän asiat ala järjestymään :)
He ottavat varmasti yhteyttä vanhempiisi.
Tsemppiä opiskeluusi ja toivottavasti asiat järjestyy.
Sossuun vain, jos sieltä ei hiluja irtoa niin ainakin ovat _velvollisia_ ilmoittamaan vanhemmille että löysäävät kukkaronsa nyöriä. Tsemppiä sossumatkaan!
Minulle ei ole koskaan tarjottu vanhempien osalta rahaa syyttä suotta, enkä koe eläneeni missään hyvätuloisessa perheessä, vaan perheessä, jossa säästäminen on miltei sairaalloista. Vuodessa on kerryttävä vähintään 6000 euroa säästöön.
Valtion takaamaa opintolainaa en saa, koska vanhemmillani on niin hyvät tulot. Otan lainan sitten, kun olen täyttänyt 18. Joskin se ei sitten enää ole valtion takaama, vaan vanhempieni täytyy olla siinä mukana...
Osaatko mainita muitakin ihmisryhmiä kuin pienen osan toisen asteen opiskelijoista, jotka tuollaisella rahamäärällä elävät? Itse ei ainakaan tule mieleen. Lapselliset saavat erilaisia tukia mm. lapsilisän ja huomattavasti isomman asumistuen. Smaoin työttömät ja eläkeläiset saavat selvästi enemmän. En siis väitä, että köyhillä lapsiperheillä , työttömillä tai eläkeläisillä olisi sen helpompaa, mutta 370 eurolla eläminen on erittäin vaikeaa, kun yksin asuessa pelkkään vuokraankin menee usein vähintään 300 euroa.
Sossu ei anna avustuksia opiskelijoille, jotka eivät ole aikaisemmin hakeneet (valtion takaamaa)opintolainaa.
sosiaalitoimistoon käymään ja varaa aika sinne neuvojalle. Kiireesti sittenkin ja kerro tämä tilanteesi heille juurta jaksain.
He osaavat neuvoa sinua ja auttavat muutenkin elämässäsi eteenpäin, ettei tarvitse ihan tuollaisessa tilanteessa siellä elää.
Itse en sinuna olisi edes tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa jotka noin kylmästi toimivat sinua kohtaan. Raukkamaisia ovat.
Itselläni kolme lasta ja köyhä olen, mutta olen lapsiani aina yrittänyt auttaa jotta jaksavat paremmin sitten maailman tuulissa heilua. Töissä ovat nyt jokainen mutta aina ei heillä ole ollut asiat näin hyvin.
Kauheaa käytöstä sun vanhemmilta.
Se on ihan tosi homma, että itse pitää tulla toimeen jos meinaa kotoota pois muuttaa, mutta sinä lähdit vain opiskelemaan.. eli et periaatteessa muuttanut omillesi. Muutit, mutta et siitä syystä että pitää päästä asumaan yksin.
Minun mielestä sun vanhempien pitäisi antaa rahaa elämiseen..
jos antavat enemmän rahaa siskollesi. Muuten ei minusta ole ollenkaan tavatonta ettei kotoa tipu rahaa. Minä olen elättänyt itseni sinun ikäisestä lähtien, maksanut vuokrat ja elämiset työtuloilla, opintorahalla ja lainalla. Olen opiskellut omakustanteisesti lukion ja yliopiston. Sinuna hankkisin osa-aikaista työtä opintojen ohelle, esim. siivousta ja lopettaisin yhteyden pidon vanhempiisi ainakin väliaikaisesti.
Minustakin he ovat epäreiluja, ja olenkin yrittänyt varmaan kymmeniä kertoja keskustella asiasta. Huomauttanut olen myös monesti, välillä asiallisesti ja välillä vähemmän asiallisesti. He eivät vain näe epäreiluuttaan, eivätkä varmaan edes tahdo.
Tavallaan he rankaisevat minua siitä, etten enää asu kotona. He ikään kuin yrittävät saada minut takaisin, enkä edes ymmärrä miksi, sillä ajaudun riitoihin siskoni kanssa tuon tuostakin. Viimeiset kuukaudet, jotka kotosalla asuin, menivät varmaan suurimmaksi osaksi vain tapellessa. Silloin sain jopa kuulla äidiltäni ja siskoltani, kuinka he oikein odottavat, että lähden pois ja rauha palaa taloon.
Nuo sanat kalvavat minua yhä ja välillä sisareni sanookin kotona vieraillessani, etten kuulu enää "heidän" perheeseensä. Välillä hän on käskenyt minun häipyä "heidän" talostaan sanaharkan seurauksena. Olen kuulemma "kirjoittanut eropaperit" perheestämme muutettuani pois! Samaan hengenvetoon sisko saattaa haukkua minua lapselliseksi, mikä on miltei enemmän naurettavaa kuin surettavaa... Siskoni keksii minusta jatkuvasti perättömiä juttuja ja kertoo niitä äidilleni. Äitini tietenkin uskoo häntä, eikä minua.
On todella hämmentävää, että vanhemmat haluavat minut takaisin kotiin ja samalla sisko työntää sieltä pois...
Sisko on pari vuotta nuorempi. Saihan ap:kin sen ikäisenä vanhemmiltaan ylläpidon. Omasta mielestäni tuon ikäisen tulee jo hoitaa oma taloutensa, varsinkin kun on vapaaehtoisesti muuttanut omilleen. Saahan sitä rahaa elämiseen vaikka pulloja keräämällä.
rahallisesti niin ainakin näistä vastoinkäymisistä opit ettei raha kasva puussa ja sen hankkimiseen on tehtävä työtä. Veikkaisin että tulet paremmin pärjäämään elämässä kuin siskosi, jolle voi tulla melkoinen shokki jossain vaiheessa kun on aika itse hankkia rahat omiin menoihin. Eipä sitten enää olekaan niin itsestään selvää vaihtuuko joka sensongin aikana koko puvusto. Ei ole kuule kovin hyväksi ihmiselle se että kaiken saa helpolla, mutta kyllähän sitä vanhemmat voisivat vähän antaa jos kerran on mistä antaa.
"Omasta mielestäni tuon ikäisen tulee jo hoitaa oma taloutensa, varsinkin kun on vapaaehtoisesti muuttanut omilleen."
Hyvänen aika, neuvosi pätivät ehkä joskus isonvihan aikaan! Alle 18-vuotias kuuluu lain mukaan vielä lastensuojelun piiriin ja vanhempiensa holhoukseen. Ja oletan, että huoltajuus säilyy, vaikka lapsi asuisi tilapäisesti opiskelun takia muualla...
Ap, vanhemmat ovat näköjään vetäneet maton jalkojesi alta lupaamalla ensin tukea ja sitten epäämällä sen. Itse tein parikymppisenä paljon "paskaduunia": jaoin ilmaisjakelulehtiä, siivosin, olin töissä pikaruokalassa ym. Käy nyt ainakin ensialkuun sossussa juttelemassa. Sieltä saat neuvoa ja tukea, eihän kenenkään tarvitse nähdä nälkää.
Viestisi oli lähinnä huvittava kuin vihastuttava, vaikka viimeisemmäksi selähinnä taisi olla tarkoitettu.
Lakikin jo sanoo, että alaikäinen (tarkoittaa myös 17-vuotiasta) on holhouksen alainen. Minun ei siis tarvitse alaikäisenä olla täysin vastuussa omasta taloudestani. Omasta mielestäni myös kaltaisieni ei-enää-kotona-asuvien-alaikäisten vanhempien on avustettava rahallisesti. Vai onko joku sitä mieltä, ettei heidän tarvitse?
He ovat tehneet selväksi, ettei apua heru (ainakaan rahallisesti) enää sen jälkeen, kun tulen täysi-ikäiseksi.
Siskon suhteen asia voi olla toisin, sillä eipä olisi ensimmäinen sääntö, jossa tuleekin poikkeus siskon kohdalla. Hän on saanut aina enemmän rahaa kuin minä, esim. kun olin 14-vuotias, kuukausirahani oli 40 euroa ja siskon vastaavasti 100 euroa. Kun olin 15, kuukausirahani oli 100 e ja siskolla 200 euroa...
Selvyydeksi nimimerkille "epäreiluja." vielä, että kun olin 15-vuotias, asuin kesät ja viikonloput poikaystäväni luona. En aanut silloinkaan "kokoylläpitoa" vanhemmiltani, toisin kuin sisko. Toisaalta halusin itse viettää silloin aikaa poikaystäväni kanssa, mutta siskoni ajoi minua jo silloin pois kotoa, koska "hän halusi viettää viikonloput poikaystävänsä kanssa siellä".
En sitä paitsi kaivannut kommentteja "kyllä sinunkin pitäisi tulla toimeen noilla rahoilla, kyllähän minäkin tulen mutta saan vain niin ja niin paljon"... haluaisin, että kommentoisitte, miten itse toimisitte vastaavassa tilanteessa ja toivoisin myös apua, miten suhtautua tuollaiseen siskoon ja mitä sanoa hänelle seuraavan kerran, kun hän esittelee uusia vaatteitaan ja heiluttelee rahanippua kädessään.
Lain mukaan vanhemmilla on ehdoton elatusvelvollisuus alle 18 v. lapsiinsa, ja senkin jälkeen velvollisuus kustantaa opintoja jos taloudellisesti pystyvät. Kaikki vanhemmat eivät valitettavasti tätä tajua, vaan on tapauksia , jossa lapsi on joutunut peräämään rahojaan oikeusteitse. Sinulla on nyt sellainen tilanne. Mene sosiaalivirastoon juttelemaan, tai vaihtoehtoisesti voit mennä suoraan kunnan oikeusaputoimistoon ja ottaa asianajajan, lain mukaan sinulla on heikon taloudellisen tilanteen vuoksi oikeus ilmaiseen oikeusapuun. Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen!
nyt kun koulut ovat taas alkaneet ja jos elämäsi näyttää edelleen raha-asioiden suhteen huonolta käy puhumassa opinto-ohjaajan luona, hän osaa neuvoa sinut eteenpäin (sossuun tms...)
Itselläni on ollut hyvin erilainen lapsuus ja nuoruus. Äiti oli matalapalkkainen yksinhuoltaja neljälle lapselle. Eipä riittänyt tuolloin rahaa opiskelujen tukemiseen. Mutta minä olenkin oppinut pienestä pitäen asioimaan sossussa, hakemaan ruokakasseja, syömään työttömien ruokaloissa yms. Äitini opetti minulle että Suomessa kukaan ei kuole nälkään, omaan tyhmyyteensä kylläkin.
Jos et kotoa enää tukea saa, opettele pärjäämään ja selviytymään. Ne ovat elämän tärkeimmät taidot. Nyt itse kun muistelen opiskeluaikojani, ne tuntuvat todella kaukaisilta ajoilta (vaikka siitä on vain 7 vuotta) ja elintasonikin on nykyään jotain aivan muuta :) selvisin siis...
Sellaisten vanhempien, joiden ansiot ovat 60 000e vuodessa, OLETETAAN KUSTANTAVAN LAPSENSA ELATUKSEN, jos ovat kerta lapsia vaivautuneet tekemäänkin!!!! Ja 17v. on LAPSI. Unohda ruokakassit ja sossut, ne on tarkoitettu VÄHÄVARAISLLE! Mene kunnan oikeusaputoimistoon peräämään rahojasi! Ihme touhua tämä suomalainen kulttuuri, jossa luullaan, että rahan arvon oppiminen tarkoittaa sitä, että lapset jätetään heitteille!!????
että mikset muuttanut kesäksi vanhempiesi luoksi asumaan? Lienee olisivat tuolloin ainakin sapuskasi maksaneet. Itsellä opiskelijatutut, jotka eivät jostain syystä ole töitä kesällä saaneet ovat tehneet juuri noin ihan olosuhteidan pakosta...
Psykologinen tulkinta vanhemmistasi, eritoten äidistäsi kertomasi perusteella: hän kokee, joko tietoisesti tai alitajuisesti, että poismuutollasi olet hyljännyt ja ylenkatsonut häntä. Hän uskoo, että lähdit koska koti ja vanhemmat eivät enää olleet tarpeeksi hyviä sinulle, näin ollen hän antaa itselleen luvan sanoa "jos ei koti kelpaa, pärjätköön omillaan!"
Älä tuomitse vanhempiasi, sillä pohjimmiltaan kysymys on irti päästämisen vaikeudesta, he eivät ole vielä pystyneet hyväksymään, että sinun oli aika lentää pois pesästä.
Tämä on merkki siitä, että vanhempasi välittävät sinusta, siinä missä siskostasikin, he eivät vain näytä tajuavan sitä. Älä kanna vanhemmillesi kaunaa, vaan ota tämä asia puheeksi. Sano, että sinä olet jo aikuinen ja haluat elää omaa elämääsi, ja haluaisit heidän olevan siihen osallisena. Ehkä se avaisi heidän silmänsä.
Jos aloitusviestisi oli rehellinen, uskoisin tämän tulkinnan osuvan melko tarkalleen oikeaan.
maksaa, vanhempasi ovat liian hyvätuloisia. Ne ovat todella tiukkoja opiskelijoiden suhteen. Minä kävin eräänä kesänä, koska en saanut töitä hakemassa toimeentulotukea. Olin silloin 27v ja opiskelin yliopistossa monen sadan km;n päässä kotoa. Minun täytyy tuoda molempien vanhempieni palkkakuitit ja kaikki menolaskelmat heille nähtäväksi. Isäni oli silloin työttömänä ja äitini on toimistovirkailija, joten kovin isotuloisia eivät siis olleet. Ja tietenkin vuoden ajalta omat tiliotteet selvityksineen mihin olin omat rahat kuluttanut ja millaisia summia vanhemmat olivat minulle laittaneet tilille.
Tiliotteistahan sitten selveni että olin kuluttanut osan opintolainastani tietokoneeseen tammikuussa ja sitä en olisi saanut ostaa vaan minun olisi pitänyt ennakoida ja säästää rahat kesää varten. Gradun kirjoitus kun ei kuulemma vaadi omaa tietokonetta. Sossutädit olivat sitä mieltä että minun kymmenen vuotta omillani olevan olisi muutettava kesäksi takaisin kotiin tai vanhempieni olisi elätettävä minut. Sain toimeentulotukea 120 e, jolla pystyin maksamaan osan vuokrasta ! Tein monta valitusta ja lopulta elokuun alussa olin saanut melkein kaiken takaisin.
En siis usko että tulet mitään soskusta saamaan. Minun on vaikea käsittää puheita miten sieltä niin helposti rahaa jaellaan. Ei ainakaan minun kohdalla ollut lainkaan helppoa vaikka kaikki kriteerit vähävaraisuudesta täytin.
niin, raha ei kasva puussa! Mitä oletit? Kesätyötä aina saa, jos viitsii muuttaa esim pk.seudeulle/ ja HAKEA töitä kunnolla, ja JOS ei ole nirso! Itse olen elättänyt itseni opintojen ohella 20 v. asti TYÖN TEOLLA. Ja tehnhyt töitä eri paikkakunnalla missä opiskelen (vaatii junassa istumista, mutta onnistuu)...
Enpä ole ikinä kuullut, että sossuun pitäisi tiliotteet vuoden ajalta viedä.. 2 kuukautta riittää, eikä minunkaan (18) tarvitse mitään vanhempien tuloja sinne selvitellä, eikä sitä, mihin olen rahat käyttänyt.
Mitä järkeä on keksiä omasta päästä jotain juttuja, joista ei ole kenellekään mitään hyötyä..?
ei ole mitään järkeä keksiä tarinoita, enkä minä ole niitä keksinytkään. Kaupunkia en viitsi kertoa, koska tämä tällainen opiskelijoiden kohtelu on ollut siellä aika yleistä ehkei kaikkien kohdalla ihan niin älytöntä kuin minulle sattui. Eikä tässä ollut edes koko tarina mitä tämä kyseinen virkailija keksi, mutta en viitsi niitä enää kirjoittaa. Minun asiaa käsitellyt virkailija oli kanslisti, joka oli kesälomansijaisena tässä tehtävässä eli epäpätevä. Hänen nimensä ja naamansa on vieläkin hyvin muistissa. KOhtelu oli erittäin epäasiallista ja minulta jopa uhkailtiin ottaa se vähäkin pois jos meinaan valittaa tästä päätöksestä.
Myöhemmin keskusteltuani ihmisten kanssa ymmärsin, että minun olisi pitänyt tehdä tyypistä valitus. Tästä tapauksesta on kyllä sellainen olo jäänyt, ettei opiskelijoiden toimeentulotuen saanti ihan niin helppoa ole kuin annetaan ymmärtää.
Minä olen tehnyt iltalukion ja yliopiston ohella aina töitä, tämä kesä oli poikkeus, koska minulle luvattu kesätyö peruutettiin enkä uutta enää löytänyt. Minusta oli hyvin kummallista että ihmisiä, jotka yrittävät ei kuitenkaan auteta silloin kuin sitä apua tarvitsee. Minunkin tapauksessa kyse oli kahdesta kuukaudesta ja nämäkin rahat tulisin korkojen kera takaisin maksamaan kunhan työelämään pääsen.
Sorry ei siis ollut keksitty juttu vaan ihan elävästä elämästä muutamia vuosia sitten. Ehkäpä olin niin tietämätön näistä kuvioista, että täti päätti kokeilla voisko kaupungin jo muutenkin vähiä varoja säästää minun kustannuksellani. Hyvä jos muilla on ollut parempi kohtelu ja mikäpä ei estä yrittämästä sitä toimeentulotukea.