Kannattaako pelastaa tämä avioliitto?

Niinpä minäkin olen alkanut tuntemaan.

Nyt on tilanne, jossa tämä mies lupasi panna kommunikoinnin poikki, kunnes me olemme päätöksen tehneet. Tosin jos vaimoni aloittaa uudelleen, niin enpä usko miehen tekevän kuten minulle lupasi
Tällä miehellä on muuten ollut vastaavia ja käräshti siitä vaimolleen, joten nyt on jo ainakin toinen menossa - selitteli, että on niin kylmää kotona.

Vaimoni on nyt toistaiseksi ollut myös ilman yhteyksiä - sanojensa mukaan ja tavallaan antaa ymmärtää, että voidaan kokeilla, mutta "ei usko, että voi koskaan tuntea siten minua kohtaan ja että minun haluni yrittää on vain tilapäistä, että hän lopettaisi suhteen ja hän siis kuulemma menettäisi tämän miehen.

katsotaan kuinka etenee - yksin en taida todellakaan olla, mutta ei paljon lohduta. Eikä se, että saa tästä itseään syyttää myös.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Niinpä minäkin olen alkanut tuntemaan.

Nyt on tilanne, jossa tämä mies lupasi panna kommunikoinnin poikki, kunnes me olemme päätöksen tehneet. Tosin jos vaimoni aloittaa uudelleen, niin enpä usko miehen tekevän kuten minulle lupasi
Tällä miehellä on muuten ollut vastaavia ja käräshti siitä vaimolleen, joten nyt on jo ainakin toinen menossa - selitteli, että on niin kylmää kotona.

Vaimoni on nyt toistaiseksi ollut myös ilman yhteyksiä - sanojensa mukaan ja tavallaan antaa ymmärtää, että voidaan kokeilla, mutta "ei usko, että voi koskaan tuntea siten minua kohtaan ja että minun haluni yrittää on vain tilapäistä, että hän lopettaisi suhteen ja hän siis kuulemma menettäisi tämän miehen.

katsotaan kuinka etenee - yksin en taida todellakaan olla, mutta ei paljon lohduta. Eikä se, että saa tästä itseään syyttää myös.

Lue lisää

On niin surullista huomata jälleen, miten vähän on onnellisia pariskuntia ja miten emme osaa suhdetta hoitaa. Se vaatisi niin vähän, mutta olemme niin erilaisia (miehet ja naiset), että emme tiedä mitä toinen kaipaa ollakseen suhteessa onnellinen. Sinun tilanteesi vaikuttaa siltä näin ulkopuolisen silmissä, että avainhenkilö suhteesi jatkumiselle on tuo toinen mies. Jos hän on oikeasti syvästi rakastunut vaimoosi, niin pelkäänpä että ero on edessä. Mutta on myös paljon mahdollista, että hän vain pitää vaimostasi ja on hakenut ymmärrystä, lohtua ja seksiä vaimoltasi. Siinä tapauksessa voi olla, että vaikka eroaisittekin, mies ei haluaisikaan elää yhdessä vaimosi kanssa vaan jatkaa entiseen malliin. Ja se tuskin pidempään vaimollesi riittäisi, koska olisi kuitenkin miehen vuoksi eronnutkin. Vaimosi tuntisi itsensä hyväksikäytetyksi ja katkeraksi, kun olisi eronnut miehen vuoksi, joka ei sittenkään häntä rakasta. Mutta jos jäätte yhteen, et varmaan saa vaimoltasi sellaista rakkautta, mitä hän tuntee sitä toista kohtaan. Riittääkö se sinulle? Toki elämässä on erilaisia vaiheita, eri ikäisenä arvostetaan eri asoita. Nuorena (ainakin minulla) oli tärkeysjärjestyksessä ykkösenä rakkaus, olin valmis uhraamaan mitä tahansa todellisen rakkauden vuoksi. Mutta en usko, että itse enää olisin valmis uhraamaan esim. perhettä tai hyvää työpaikkaa rakkauden vuoksi. Ehkä tyytyisin kohtalooni ja menettäisin rakkauden. Voisin silti elää ihan hyvää elämää tyytyen ystävyyteen ja kumppanuuteen mieheni kanssa, vaikka hän ei mitään järisyttävää tunnetta minussa herättäisikään. Herättäisikö kukaan 10-20 yhteisen vuoden jälkeen? Kyllä rakastumisen huuma katoaa joka suhteessa joskus, mutta jäljelle voi jäädä silti oikea rakkaus ilman sitä huumaa. Sekin on arvokasta, vaikka kieltämättä rakkauden alkuajat ovatkin jotain ylimaallisen ihanaa. Vaimosi ei ole kokenut arkea tuon miehen kanssa ja todellisuus voisikin olla hänelle kylmä suihku. Mutta toisaalta, ehkäpä he ovatkin oikeasti "sielunkumppanit" ja olisivat onnellisia yhdessä loppuelämänsä. Siinä tapauksessa voit vain toivoa, että sinäkin vielä löydät oman sielunkumppanisi ja jatkaa elämääsi ilman naista, joka ei sinulle sovi. Yksinkin on joskus helpompi, kuin huonossa parisuhteessa. Mutta muistakaa olla lapsillenne rakastavat vanhemmat, mitä ikinä tapahtuukin. Noin 15-vuotiaasta eteenpäin lapsillakin on usein jo omat menonsa tyttö- tai poikaystävineen, että ero ei ehkä heitä enää niin satuta. Sen ikäiset ymmärtävät asioita jo hyvin ja toivovat vain vanhempiensa olevan onnellisia. Voimia sinulle :)

HärkäMies-62 kirjoitti:

Niinpä minäkin olen alkanut tuntemaan.

Nyt on tilanne, jossa tämä mies lupasi panna kommunikoinnin poikki, kunnes me olemme päätöksen tehneet. Tosin jos vaimoni aloittaa uudelleen, niin enpä usko miehen tekevän kuten minulle lupasi
Tällä miehellä on muuten ollut vastaavia ja käräshti siitä vaimolleen, joten nyt on jo ainakin toinen menossa - selitteli, että on niin kylmää kotona.

Vaimoni on nyt toistaiseksi ollut myös ilman yhteyksiä - sanojensa mukaan ja tavallaan antaa ymmärtää, että voidaan kokeilla, mutta "ei usko, että voi koskaan tuntea siten minua kohtaan ja että minun haluni yrittää on vain tilapäistä, että hän lopettaisi suhteen ja hän siis kuulemma menettäisi tämän miehen.

katsotaan kuinka etenee - yksin en taida todellakaan olla, mutta ei paljon lohduta. Eikä se, että saa tästä itseään syyttää myös.

Lue lisää

Olen vähän samassa tilanteessa kuin vaimosi. Miehelleni tosin kerroin tunteista toiseen jo ennen kuin mitään kummempaa tapahtui. Hän reagoi haluamalla erota ja nyt sitä tehdään. Toiseen kohdistuvat tunteet eivät saa vastakaikua, ja en todella tiedä, onko sillä suhteella jatkuvuutta.

Mutta, perusasia on se, että miehelläni ja minulla oli mennyt kurjasti lähes koko avioliiton (25 v) ajan ja kaikkea yritetty. Hän ei kuitenkaan ole ollenkaan kiinnostunut, miksi haluan toista. Miksi toinen antaa iloa ja energiaa? Eli mitä meidän avioliitostamme puuttui, ja olisiko sitä vielä ollut mahdollista löytää? Tosin, molempienhan pitää haluta jatkaa, ja minä olin kuitenkin jo luovuttanut.

Sinä kuitenkin älyät syyttää itseäsikin, ja sitä kautta saattaa löytyä sulle oivalluksia ja apua jatkossa.

Oinas-nainen -62 kirjoitti:

On niin surullista huomata jälleen, miten vähän on onnellisia pariskuntia ja miten emme osaa suhdetta hoitaa. Se vaatisi niin vähän, mutta olemme niin erilaisia (miehet ja naiset), että emme tiedä mitä toinen kaipaa ollakseen suhteessa onnellinen. Sinun tilanteesi vaikuttaa siltä näin ulkopuolisen silmissä, että avainhenkilö suhteesi jatkumiselle on tuo toinen mies. Jos hän on oikeasti syvästi rakastunut vaimoosi, niin pelkäänpä että ero on edessä. Mutta on myös paljon mahdollista, että hän vain pitää vaimostasi ja on hakenut ymmärrystä, lohtua ja seksiä vaimoltasi. Siinä tapauksessa voi olla, että vaikka eroaisittekin, mies ei haluaisikaan elää yhdessä vaimosi kanssa vaan jatkaa entiseen malliin. Ja se tuskin pidempään vaimollesi riittäisi, koska olisi kuitenkin miehen vuoksi eronnutkin. Vaimosi tuntisi itsensä hyväksikäytetyksi ja katkeraksi, kun olisi eronnut miehen vuoksi, joka ei sittenkään häntä rakasta. Mutta jos jäätte yhteen, et varmaan saa vaimoltasi sellaista rakkautta, mitä hän tuntee sitä toista kohtaan. Riittääkö se sinulle? Toki elämässä on erilaisia vaiheita, eri ikäisenä arvostetaan eri asoita. Nuorena (ainakin minulla) oli tärkeysjärjestyksessä ykkösenä rakkaus, olin valmis uhraamaan mitä tahansa todellisen rakkauden vuoksi. Mutta en usko, että itse enää olisin valmis uhraamaan esim. perhettä tai hyvää työpaikkaa rakkauden vuoksi. Ehkä tyytyisin kohtalooni ja menettäisin rakkauden. Voisin silti elää ihan hyvää elämää tyytyen ystävyyteen ja kumppanuuteen mieheni kanssa, vaikka hän ei mitään järisyttävää tunnetta minussa herättäisikään. Herättäisikö kukaan 10-20 yhteisen vuoden jälkeen? Kyllä rakastumisen huuma katoaa joka suhteessa joskus, mutta jäljelle voi jäädä silti oikea rakkaus ilman sitä huumaa. Sekin on arvokasta, vaikka kieltämättä rakkauden alkuajat ovatkin jotain ylimaallisen ihanaa. Vaimosi ei ole kokenut arkea tuon miehen kanssa ja todellisuus voisikin olla hänelle kylmä suihku. Mutta toisaalta, ehkäpä he ovatkin oikeasti "sielunkumppanit" ja olisivat onnellisia yhdessä loppuelämänsä. Siinä tapauksessa voit vain toivoa, että sinäkin vielä löydät oman sielunkumppanisi ja jatkaa elämääsi ilman naista, joka ei sinulle sovi. Yksinkin on joskus helpompi, kuin huonossa parisuhteessa. Mutta muistakaa olla lapsillenne rakastavat vanhemmat, mitä ikinä tapahtuukin. Noin 15-vuotiaasta eteenpäin lapsillakin on usein jo omat menonsa tyttö- tai poikaystävineen, että ero ei ehkä heitä enää niin satuta. Sen ikäiset ymmärtävät asioita jo hyvin ja toivovat vain vanhempiensa olevan onnellisia. Voimia sinulle :)

Lue lisää

Totta, miehet on erilaisia kuin naiset - mutta sehän se elämän suola onkin :)

Tämä avainhenkilö on jo aiemmin tehnyt täsmälleen samalla lailla - kärysi siitä, mutta jatkoi avioliittoaan.

Siis minusta näyttää, että kaverille sopii satunnainen tekstailu- sitähän on helppo tukea ja olla ymmärtäväinen, kun ei tarvitse taistelun tuoksinassa olla.
Sitten jos tapaa n. 2 kuukauden välein, niin on mukava antaa laatuaikaa toiselle.
Se, että hän tuntuu reissailevan paljon, herättää ajatuksen, että onkohan hänellä muitakin.

kun soitin hänelle, hän sanoi "pitäisihän minunkin tehdä jotain omalle suhteelleni", mutta kukapas sitä tietää. sanoi myös että jos eroaisi, niin suunnitelmia vaimoni suhteen ei ole.

Lisäksi hän lupasi antaa meille mittimisrauhan, johon vaimoni uskoo.
minä taas olen sitä mieltä, että jos vaimoni ottaa mieheen yhteyttä, niin mies kyllä vastaa kaikkiin vaatimukseen, muuten pitänee lupauksensa minulle.

Uskon myös, että rakkauden saa takaisin jollekin tasolle, mutta kuinka lähelle vaimni nykyistä tykästymistä - rakkautahan se ei vielä voi olla - minun mielestäni.
Ja näinollen haluaisin yrittää. Mutta jo tosiasia olisikin toinen, niin taitaa minun olla viisainta luovuttaa. tähän ikään haluaa parisuhteen, jossa on hyvä olla. Luottamusta, yhdessäoloa, rehellisyyttä, ja asioiden jakamista, huomioimista.

mietityttää tosiaan, että onko välillämme niin paljon pahaa ja liian iso kiila, että pääsisi edes joskun tuolle kuvaamalleni tasolle.

lapsistani tiedän kyllä, että he pärjäävät - olen kuitenkin tarpeeksi heidän kanssaan - sitä laatuaikaa, joten vaikeaa tulisi olemaan, niin lienee pärjätään... isompi haluaisi jopa muuttaa kanssani asumaan, mutta moinen kommentti saattaa liikkua äiti-lapsi-murrosikäänkin ;)

itsekin kirjoitti:

Olen vähän samassa tilanteessa kuin vaimosi. Miehelleni tosin kerroin tunteista toiseen jo ennen kuin mitään kummempaa tapahtui. Hän reagoi haluamalla erota ja nyt sitä tehdään. Toiseen kohdistuvat tunteet eivät saa vastakaikua, ja en todella tiedä, onko sillä suhteella jatkuvuutta.

Mutta, perusasia on se, että miehelläni ja minulla oli mennyt kurjasti lähes koko avioliiton (25 v) ajan ja kaikkea yritetty. Hän ei kuitenkaan ole ollenkaan kiinnostunut, miksi haluan toista. Miksi toinen antaa iloa ja energiaa? Eli mitä meidän avioliitostamme puuttui, ja olisiko sitä vielä ollut mahdollista löytää? Tosin, molempienhan pitää haluta jatkaa, ja minä olin kuitenkin jo luovuttanut.

Sinä kuitenkin älyät syyttää itseäsikin, ja sitä kautta saattaa löytyä sulle oivalluksia ja apua jatkossa.

Lue lisää

Lienee se niin, että miehen ja naisen perusero - nainen on tunteellisempi ja haluaa sillä tasolla paljon, ennenkuin suhde toimii.
Mies taas tyytyy vähempään ja helposti ajautuu kiilloittelemaan koneitaan.

Seksikin on vain tyhjennysharjoitus, kun taas naisen korvien väli on aikalailla aina mukana.

Joo- syytän itseäni- olen antanut tilanteen kehittyä siten, että on syntynyt tunnetyhjiö, jonka joku pääsi täyttämään -riippumatta tarkoitusperistä.
Olen jopa tiennyt tästä alitajuisesti tovin, mutta kissaa en ole pöydälle ottanut - pyrkinyt vain parisuhdetta hoitaaan - aikaa kahdestaan, ulos syömään, teatterireissua ja sillee.
mutta taisi olla liian myöhäistä, ei vaimoni niitä enää näköjään sellaisena kokenut, koska suunnitteli jopa samoihin reissuihin omia tapaamisiaan.

Tuota tässä sanottua "Eli mitä meidän avioliitostamme puuttui, ja olisiko sitä vielä ollut mahdollista löytää?" - tätä olen nyt yrittänyt kysyä ja pyytänyt aikaa, että nähtäisiin, tuleeko mitään, mutta positiivista kuittia ei ole vielä tullut - ehkä päinvastoinkin -minä kuulemma haluan vaan tuhota hänen suhteensa ja hän menettää tuon miehen.
Noo, minä kyllä totesin, että, jos välittää hänestä, niin haluaa, että on onnellinen ja edelleen, jos välittää, niin odottaa kyllä avosylin pitkänkin ajan.
Parempi tuolle miehellekin olisi oma pesä korjata tällä välin.

Sinänsä hankala kysymys on, josko jatkettaisiinkin, niin löydetäänkö niitä pieniä iloja ja huomioonosoituksia, hyvää lähellä oloa, yhteistä tekemistä, toisen kunioittamista ja välittämistä?
Jospa minä vaan haluankin tuhota tämän suhteen, enkä sitten jaksakaan tehdä työtä parisuhteelle?
Tai jos vaimo ei pääse irti?

Olisitkos itse ollut valmis aloittamaan työtä vanhan suhteen pelastamiseksi (pienin askelin ja kivistä pitkää ylämäkeä ), jos olisi ollut mahdollista?

HärkäMies-62 kirjoitti:

Niinpä minäkin olen alkanut tuntemaan.

Nyt on tilanne, jossa tämä mies lupasi panna kommunikoinnin poikki, kunnes me olemme päätöksen tehneet. Tosin jos vaimoni aloittaa uudelleen, niin enpä usko miehen tekevän kuten minulle lupasi
Tällä miehellä on muuten ollut vastaavia ja käräshti siitä vaimolleen, joten nyt on jo ainakin toinen menossa - selitteli, että on niin kylmää kotona.

Vaimoni on nyt toistaiseksi ollut myös ilman yhteyksiä - sanojensa mukaan ja tavallaan antaa ymmärtää, että voidaan kokeilla, mutta "ei usko, että voi koskaan tuntea siten minua kohtaan ja että minun haluni yrittää on vain tilapäistä, että hän lopettaisi suhteen ja hän siis kuulemma menettäisi tämän miehen.

katsotaan kuinka etenee - yksin en taida todellakaan olla, mutta ei paljon lohduta. Eikä se, että saa tästä itseään syyttää myös.

Lue lisää

"ei usko, että voi koskaan tuntea siten minua kohtaan ja että minun haluni yrittää on vain tilapäistä, että hän lopettaisi suhteen ja hän siis kuulemma menettäisi tämän miehen. "

Auts, aika pahasti sanottu. Täytyy kyllä sanoa, että minä tuossa tilanteessa keräisin viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet ja alkaisin itse touhuta eroa ja puuhata lapsen yhteishuoltajuutta.

osaaki kirjoitti:

"ei usko, että voi koskaan tuntea siten minua kohtaan ja että minun haluni yrittää on vain tilapäistä, että hän lopettaisi suhteen ja hän siis kuulemma menettäisi tämän miehen. "

Auts, aika pahasti sanottu. Täytyy kyllä sanoa, että minä tuossa tilanteessa keräisin viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet ja alkaisin itse touhuta eroa ja puuhata lapsen yhteishuoltajuutta.

Lue lisää

Juu, parin huonosti nukutun yön jälkeen ja ankaran miettimisen jälkeen - samalta tuntuu.
Mutta kuten sanottu - olen itse tehnyt kerran syrjähypyn, jota kadun suunnattomasti ja ehkä tässäkin yksi syy on se.

Kuvittelen, että tässä vaiheessa, kun toinen on mukavassa ihastumisfiiliksessä ja kaikki on toisen kanssa niin erilaista ja hyvää (siis maiilma näkyy niiden ruusuisten lasien läpi), niin silloin oma parisuhteen puolisko täytyy saada itselle näkymään vieläkin huonompana, jotta olisi itsellä helpompi olla. Myös sitä voi haluta provosoida toista, että hän ymmärtää alkaa itse ottaa eroa.

Itse katson noita lauseita hiukan analyyttisemmin, vaikka pahalta tuntuu.

Mutta lopputulos voi olla juuri niin kuin sanoit. Jos asenne on se, etten voi koskaan ylkää samalle tasolle lämmittelyn jälkeen, niin silloin on viisainta luovuttaa ja alkaa elämään omaa elämää, johon naiset ei ehkä toviin aikaan jostain kummasta syystä kuulu :)

HärkäMies-62 kirjoitti:

Totta, miehet on erilaisia kuin naiset - mutta sehän se elämän suola onkin :)

Tämä avainhenkilö on jo aiemmin tehnyt täsmälleen samalla lailla - kärysi siitä, mutta jatkoi avioliittoaan.

Siis minusta näyttää, että kaverille sopii satunnainen tekstailu- sitähän on helppo tukea ja olla ymmärtäväinen, kun ei tarvitse taistelun tuoksinassa olla.
Sitten jos tapaa n. 2 kuukauden välein, niin on mukava antaa laatuaikaa toiselle.
Se, että hän tuntuu reissailevan paljon, herättää ajatuksen, että onkohan hänellä muitakin.

kun soitin hänelle, hän sanoi "pitäisihän minunkin tehdä jotain omalle suhteelleni", mutta kukapas sitä tietää. sanoi myös että jos eroaisi, niin suunnitelmia vaimoni suhteen ei ole.

Lisäksi hän lupasi antaa meille mittimisrauhan, johon vaimoni uskoo.
minä taas olen sitä mieltä, että jos vaimoni ottaa mieheen yhteyttä, niin mies kyllä vastaa kaikkiin vaatimukseen, muuten pitänee lupauksensa minulle.

Uskon myös, että rakkauden saa takaisin jollekin tasolle, mutta kuinka lähelle vaimni nykyistä tykästymistä - rakkautahan se ei vielä voi olla - minun mielestäni.
Ja näinollen haluaisin yrittää. Mutta jo tosiasia olisikin toinen, niin taitaa minun olla viisainta luovuttaa. tähän ikään haluaa parisuhteen, jossa on hyvä olla. Luottamusta, yhdessäoloa, rehellisyyttä, ja asioiden jakamista, huomioimista.

mietityttää tosiaan, että onko välillämme niin paljon pahaa ja liian iso kiila, että pääsisi edes joskun tuolle kuvaamalleni tasolle.

lapsistani tiedän kyllä, että he pärjäävät - olen kuitenkin tarpeeksi heidän kanssaan - sitä laatuaikaa, joten vaikeaa tulisi olemaan, niin lienee pärjätään... isompi haluaisi jopa muuttaa kanssani asumaan, mutta moinen kommentti saattaa liikkua äiti-lapsi-murrosikäänkin ;)

Lue lisää

"rakkautahan se ei vielä voi olla - minun mielestäni"

Perusteleppa tuo väite. Miten kuuden vuoden suhteen jälkeen ei voisi olla rakkautta?

näin? kirjoitti:

"rakkautahan se ei vielä voi olla - minun mielestäni"

Perusteleppa tuo väite. Miten kuuden vuoden suhteen jälkeen ei voisi olla rakkautta?

Jos kuvittelet, että ihmiset tapaa alle 10 krt vuodessa.
Osa noista tapaamisista on vain ilta, mutta mukana on myös malliin pari päivää "mökkeilemässä" (yksi yö, 2 pv).
ja yhteydenpito muuna aikana on pääasiassa tekstareita.

Kuinka silloin olla sellaisella tasolla, jossa rakastat toista?
Toki, mitä rakkaus on? Jos se on tila jonne mennään polkua ihastuminen-hullaantuminen-tykkääminen-rakastaminen, niin näen että voi rakastaa toista silloin, kun takana yhteistä eloa jo vuosina - saman katon alla. On riidelty, tullut vastaa erimielisyydet, arvoerot jne.

Tällaisessa suhteessa vaimoni on (mielestäni siis) kokenut vain positiiviset puolet suhteesta. Periaatteessa aika, jota on ollut yhdessä, on ollut vain laatuaikaa. Hänellä ei voine olla käsitystä ihan oikeasta kokonaisuudesta - siis tilanteessa, josssa olisi ollut saman katon alla sen 6 vuotta.
Siksi kuvittelen, että vaimoni pääasiallinen vaikutin on ollut se, että kotona ei ole hyvin ja kun hän on tavannut tämän toisen, niin sehän olisi kuin olisi paratiisissa käynyt.
Eli jos hän on rakastunut, niin sitten hän on rakastunut sellaisen tiedon ja tunteiden varassa, joka on vain täynnä positiivisia koekmuksi - kukapa sitä ei kakkua kermavaahdolla söisi (varsinkin jos toinen vaihtoehto on pelkkää suolatonta kaurapuuroa)?

En tarkoita sitä, että jos sitten vaimoni toteaa halauvansa eron ja jatkaa suhdettansa, etteikö se voisi onnistua, tulee vain testattu nuo fiilikset mitkä sillä on ja ne joko voimistuu tai sitten aurinkolasit tippuu pois silmiltä, kun arki alkaa.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Jos kuvittelet, että ihmiset tapaa alle 10 krt vuodessa.
Osa noista tapaamisista on vain ilta, mutta mukana on myös malliin pari päivää "mökkeilemässä" (yksi yö, 2 pv).
ja yhteydenpito muuna aikana on pääasiassa tekstareita.

Kuinka silloin olla sellaisella tasolla, jossa rakastat toista?
Toki, mitä rakkaus on? Jos se on tila jonne mennään polkua ihastuminen-hullaantuminen-tykkääminen-rakastaminen, niin näen että voi rakastaa toista silloin, kun takana yhteistä eloa jo vuosina - saman katon alla. On riidelty, tullut vastaa erimielisyydet, arvoerot jne.

Tällaisessa suhteessa vaimoni on (mielestäni siis) kokenut vain positiiviset puolet suhteesta. Periaatteessa aika, jota on ollut yhdessä, on ollut vain laatuaikaa. Hänellä ei voine olla käsitystä ihan oikeasta kokonaisuudesta - siis tilanteessa, josssa olisi ollut saman katon alla sen 6 vuotta.
Siksi kuvittelen, että vaimoni pääasiallinen vaikutin on ollut se, että kotona ei ole hyvin ja kun hän on tavannut tämän toisen, niin sehän olisi kuin olisi paratiisissa käynyt.
Eli jos hän on rakastunut, niin sitten hän on rakastunut sellaisen tiedon ja tunteiden varassa, joka on vain täynnä positiivisia koekmuksi - kukapa sitä ei kakkua kermavaahdolla söisi (varsinkin jos toinen vaihtoehto on pelkkää suolatonta kaurapuuroa)?

En tarkoita sitä, että jos sitten vaimoni toteaa halauvansa eron ja jatkaa suhdettansa, etteikö se voisi onnistua, tulee vain testattu nuo fiilikset mitkä sillä on ja ne joko voimistuu tai sitten aurinkolasit tippuu pois silmiltä, kun arki alkaa.

Lue lisää

"Toki, mitä rakkaus on? Jos se on tila jonne mennään polkua ihastuminen-hullaantuminen-tykkääminen-rakastaminen, niin näen että voi rakastaa toista silloin, kun takana yhteistä eloa jo vuosina - saman katon alla. On riidelty, tullut vastaa erimielisyydet, arvoerot jne. "

Nii, mitä se rakkaus ikinä sitten onkaan, missäkin suhteessa. Ja en tiedä tarvitseeko rakastamiseen sitten vältämättä ne riitelyt taustalle :-). Omassa suhteessani voin sanoa että rakastan (yhteiseloa 4v) vaikkei olla riidelty kertaakaan. Kuitenkin näistä kaksi vuotta asuttukin yhdessä, joten se ei ole arjen puuttumisestakaan kiinni.

Allerginen riitelylle kirjoitti:

"Toki, mitä rakkaus on? Jos se on tila jonne mennään polkua ihastuminen-hullaantuminen-tykkääminen-rakastaminen, niin näen että voi rakastaa toista silloin, kun takana yhteistä eloa jo vuosina - saman katon alla. On riidelty, tullut vastaa erimielisyydet, arvoerot jne. "

Nii, mitä se rakkaus ikinä sitten onkaan, missäkin suhteessa. Ja en tiedä tarvitseeko rakastamiseen sitten vältämättä ne riitelyt taustalle :-). Omassa suhteessani voin sanoa että rakastan (yhteiseloa 4v) vaikkei olla riidelty kertaakaan. Kuitenkin näistä kaksi vuotta asuttukin yhdessä, joten se ei ole arjen puuttumisestakaan kiinni.

Lue lisää

no joo.
Jokainen ihminen on yksilö. Silloin jokainen parisuhde muodostuu erilaiseksi.
Riitely on turhan vahva sana. ehkä oleellista on kohdata erimielisyyksiä(kin) ja kuinka sitten käsitellä niitä. Toiset siirtyy riitelyyn ja toiset ei. Toisten on helppo sopia kompromissi tai ymmärtää/hyväksyä keskusteluiden jälkeen toisen mielipide.
"Viisaampi antaa periksi"- sanotaan

mutta sitä arkea tarvitaan- että elämä on rutiinia. ja arjen keskellä osoittaa välittävänsä soisesta- Ja vielä sanoo, että rakastaa toista. jotain sellaista tarkoitin.

te taidatte olla sellaista sorttia, että asiat ei mene riitelyn puolelle - se on hienoa se.

muuten - vaimoni ei väittänyt rakastavansa tuota miestä ts. sanoi, ettei voi sanoa rakastavansa- joka minulle tarkoittaa jotain- se pienen pieni paluun mahdollisuus on..

HärkäMies-62 kirjoitti:

Lienee se niin, että miehen ja naisen perusero - nainen on tunteellisempi ja haluaa sillä tasolla paljon, ennenkuin suhde toimii.
Mies taas tyytyy vähempään ja helposti ajautuu kiilloittelemaan koneitaan.

Seksikin on vain tyhjennysharjoitus, kun taas naisen korvien väli on aikalailla aina mukana.

Joo- syytän itseäni- olen antanut tilanteen kehittyä siten, että on syntynyt tunnetyhjiö, jonka joku pääsi täyttämään -riippumatta tarkoitusperistä.
Olen jopa tiennyt tästä alitajuisesti tovin, mutta kissaa en ole pöydälle ottanut - pyrkinyt vain parisuhdetta hoitaaan - aikaa kahdestaan, ulos syömään, teatterireissua ja sillee.
mutta taisi olla liian myöhäistä, ei vaimoni niitä enää näköjään sellaisena kokenut, koska suunnitteli jopa samoihin reissuihin omia tapaamisiaan.

Tuota tässä sanottua "Eli mitä meidän avioliitostamme puuttui, ja olisiko sitä vielä ollut mahdollista löytää?" - tätä olen nyt yrittänyt kysyä ja pyytänyt aikaa, että nähtäisiin, tuleeko mitään, mutta positiivista kuittia ei ole vielä tullut - ehkä päinvastoinkin -minä kuulemma haluan vaan tuhota hänen suhteensa ja hän menettää tuon miehen.
Noo, minä kyllä totesin, että, jos välittää hänestä, niin haluaa, että on onnellinen ja edelleen, jos välittää, niin odottaa kyllä avosylin pitkänkin ajan.
Parempi tuolle miehellekin olisi oma pesä korjata tällä välin.

Sinänsä hankala kysymys on, josko jatkettaisiinkin, niin löydetäänkö niitä pieniä iloja ja huomioonosoituksia, hyvää lähellä oloa, yhteistä tekemistä, toisen kunioittamista ja välittämistä?
Jospa minä vaan haluankin tuhota tämän suhteen, enkä sitten jaksakaan tehdä työtä parisuhteelle?
Tai jos vaimo ei pääse irti?

Olisitkos itse ollut valmis aloittamaan työtä vanhan suhteen pelastamiseksi (pienin askelin ja kivistä pitkää ylämäkeä ), jos olisi ollut mahdollista?

Lue lisää

En ollut enää valmis korjaamaan avioliittoani. Olin sitä tehnyt jo niin kauan, ja mielestäni yksipuolisesti. Hänen mielestään syyt ongelmiin olivat aina vain minussa. Usein olivatkin, eivät aina. Mutta, nyt kun ei enää kaikkeen pian-exän tekemiseen reagoi tunteella, on voinut huomata, että onhan hänkin yrittänyt, omalla tavallaan. Käynyt avioliittoneuvonnassa, useaan otteeseen. Mutta usein - aivan liian usein - jäänyt välinpitämättömänä odottamaan, että minä otan ongelmat esille ja ratkaisen ne.

Mutta, tiedän, että tässä vaiheessa en enää saa takaisin luottamusta, ja tulisin aina istumaan syytettyjen penkillä. Sitä en jaksa.

Jostakin luin, että pettämisen takia ei kannata heti erota, vaan antaa ajan kulua, ja katsoa miten suhde olisi parannettavissa - vai olisiko. Vaimollasi on kuitenkin suhde kestänyt jo vuosia, hän on melko varmasti koukussa. Miehestä ei tosiaan osaa sanoa.

Miksi toisen mies... hyvä kysymys. Jos olisin järjellä valinnut, ei olisi ollut. Mutta rakastuminen on hulluutta. Ja olet kyllä oikeassa seksissä naisella ja miehellä on mainitsemasi ero. En voisi kuvitellakaan seksiä ilman tunnetta, en edes pian-exäni kanssa voinut.

itsekin kirjoitti:

En ollut enää valmis korjaamaan avioliittoani. Olin sitä tehnyt jo niin kauan, ja mielestäni yksipuolisesti. Hänen mielestään syyt ongelmiin olivat aina vain minussa. Usein olivatkin, eivät aina. Mutta, nyt kun ei enää kaikkeen pian-exän tekemiseen reagoi tunteella, on voinut huomata, että onhan hänkin yrittänyt, omalla tavallaan. Käynyt avioliittoneuvonnassa, useaan otteeseen. Mutta usein - aivan liian usein - jäänyt välinpitämättömänä odottamaan, että minä otan ongelmat esille ja ratkaisen ne.

Mutta, tiedän, että tässä vaiheessa en enää saa takaisin luottamusta, ja tulisin aina istumaan syytettyjen penkillä. Sitä en jaksa.

Jostakin luin, että pettämisen takia ei kannata heti erota, vaan antaa ajan kulua, ja katsoa miten suhde olisi parannettavissa - vai olisiko. Vaimollasi on kuitenkin suhde kestänyt jo vuosia, hän on melko varmasti koukussa. Miehestä ei tosiaan osaa sanoa.

Miksi toisen mies... hyvä kysymys. Jos olisin järjellä valinnut, ei olisi ollut. Mutta rakastuminen on hulluutta. Ja olet kyllä oikeassa seksissä naisella ja miehellä on mainitsemasi ero. En voisi kuvitellakaan seksiä ilman tunnetta, en edes pian-exäni kanssa voinut.

Lue lisää

suhteiden korjaamisessa on pari haastetta;
1. kummankin pitää haluta yhtäaikaa
2. siihen pitää käyttää paljon aikaa ja puhetta -,yhdessä.

puhutko koukussa olemisessa naisnäkökulmasta katsoen? siitä minäkin olen huolissani-tuo kestänyt kauan- alkaako vanha suola janottaa-voinko antaa anteeksi.

tuosta seksiasiasta... nyt itse ymmärrän miksi se ei kanssani kiinnostanut :(

riippuu paljon ihmisestä,kuinka suhtautuu asioihin-nostaako tinen aina loukkaukset pödälle-muistuttaa vanhista synneistä . jos näin on, se tulee olemaan raskasta ja tuhoavaa... ei rakentavaa. siinäkö yksi syy eroosi?

ja kiinnostaisi kuulla,kuinka suhteesi kävi?

HärkäMies-62 kirjoitti:

no joo.
Jokainen ihminen on yksilö. Silloin jokainen parisuhde muodostuu erilaiseksi.
Riitely on turhan vahva sana. ehkä oleellista on kohdata erimielisyyksiä(kin) ja kuinka sitten käsitellä niitä. Toiset siirtyy riitelyyn ja toiset ei. Toisten on helppo sopia kompromissi tai ymmärtää/hyväksyä keskusteluiden jälkeen toisen mielipide.
"Viisaampi antaa periksi"- sanotaan

mutta sitä arkea tarvitaan- että elämä on rutiinia. ja arjen keskellä osoittaa välittävänsä soisesta- Ja vielä sanoo, että rakastaa toista. jotain sellaista tarkoitin.

te taidatte olla sellaista sorttia, että asiat ei mene riitelyn puolelle - se on hienoa se.

muuten - vaimoni ei väittänyt rakastavansa tuota miestä ts. sanoi, ettei voi sanoa rakastavansa- joka minulle tarkoittaa jotain- se pienen pieni paluun mahdollisuus on..

Lue lisää

"te taidatte olla sellaista sorttia, että asiat ei mene riitelyn puolelle - se on hienoa se"

Nii, tai ehkei ole vielä päästy sille tasolle. Mutta jahka kahdessakymmenessä vuodessa.....

tämätässä kirjoitti:

"te taidatte olla sellaista sorttia, että asiat ei mene riitelyn puolelle - se on hienoa se"

Nii, tai ehkei ole vielä päästy sille tasolle. Mutta jahka kahdessakymmenessä vuodessa.....

Lue lisää

4 vuotta ei ole mitään ihmiselämässä.
20 kymmpiselle se on paljon.
50 kymppiselle jo vähemmän...

mutta aina voi sanoa, että alku on lupaavaa- jatkakaa seuraavat 20 samaan rataan.

ja hei, kokemuksesta voin sanoa, että voi siellä pinnan alla kyteä, mutta toinen ei osaa lukea viestejä ...

HärkäMies-62 kirjoitti:

4 vuotta ei ole mitään ihmiselämässä.
20 kymmpiselle se on paljon.
50 kymppiselle jo vähemmän...

mutta aina voi sanoa, että alku on lupaavaa- jatkakaa seuraavat 20 samaan rataan.

ja hei, kokemuksesta voin sanoa, että voi siellä pinnan alla kyteä, mutta toinen ei osaa lukea viestejä ...

Lue lisää

"ja hei, kokemuksesta voin sanoa, että voi siellä pinnan alla kyteä, mutta toinen ei osaa lukea viestejä ... "

Just sitä aloinki miettiä tuossa että jos tuo kummppani kerää tossa pinnaa tiukemmalle ja kohta räjähtää ;). Koska jos koittaa vaan olla toiselle mieliksi ja antaa kaiken periksi, unohtaa itsensä, se tulee jossain vaiheessa sitte ylilyöntinä jonkun mitättömän pikku asian vuodattaessa astian yli. Pittääköhän minun alakaa ärsyttää tota riitelemää, mutta mikäs olisi aihe hmmmmmmmmm ;-)

Monika kirjoitti:

"ja hei, kokemuksesta voin sanoa, että voi siellä pinnan alla kyteä, mutta toinen ei osaa lukea viestejä ... "

Just sitä aloinki miettiä tuossa että jos tuo kummppani kerää tossa pinnaa tiukemmalle ja kohta räjähtää ;). Koska jos koittaa vaan olla toiselle mieliksi ja antaa kaiken periksi, unohtaa itsensä, se tulee jossain vaiheessa sitte ylilyöntinä jonkun mitättömän pikku asian vuodattaessa astian yli. Pittääköhän minun alakaa ärsyttää tota riitelemää, mutta mikäs olisi aihe hmmmmmmmmm ;-)

Lue lisää

mutta jutella silloin tällöin vähän syvällisesti...

samalla voi tutkailla, mietiskellä, kaivella onko kaikki hyvin... oikeaa salapoliisityötä...

eikä kaikki riitele - ainakaan sillee "kunnolla" ei kaikki vaan osaa.

HärkäMies-62 kirjoitti:

suhteiden korjaamisessa on pari haastetta;
1. kummankin pitää haluta yhtäaikaa
2. siihen pitää käyttää paljon aikaa ja puhetta -,yhdessä.

puhutko koukussa olemisessa naisnäkökulmasta katsoen? siitä minäkin olen huolissani-tuo kestänyt kauan- alkaako vanha suola janottaa-voinko antaa anteeksi.

tuosta seksiasiasta... nyt itse ymmärrän miksi se ei kanssani kiinnostanut :(

riippuu paljon ihmisestä,kuinka suhtautuu asioihin-nostaako tinen aina loukkaukset pödälle-muistuttaa vanhista synneistä . jos näin on, se tulee olemaan raskasta ja tuhoavaa... ei rakentavaa. siinäkö yksi syy eroosi?

ja kiinnostaisi kuulla,kuinka suhteesi kävi?

Lue lisää

Mulle se koukku merkitsi sitä, että kun olin "suhteeni" seurassa olin iloinen ja energinen ja tarvitsin tapaamista jatkuvasti, muutoin mieliala alkoi laskea. Ihan selviä vierotusoireita ;-).

Kyllä voisi niin sanoa, että eron yksi syy oli se, että sain aina kuulla olevani ollut jo vuosien ajan torjuva ja hyljeksivä tms., vaikka se ei olisi edes pitänyt paikkaansa. Sairastin masennusta, ja silloinhan ei haluja ole, mutta ei kai sekään riittänyt selitykseksi hänelle.

Ja osasyy oli se, että tajusin pian-exäni ajattelevan aina vain itseään ja omaa parastaan, tai itse asiassa hän ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan, huomata, että toinenkin näkökulma voi olla aivan yhtä oikea, tai että toinen voi tuntea eri tavoin kuin itse. Eihän se mikään rikos ole, mutta vaikeaa olla parisuhteessa...

Miten suhteeni on käynyt. En oikeastaan tiedä. Olemme jutelleet puhelimessa niitä näitä, emme tavanneet. Viettää aikaa vaimonsa kanssa. Ehdottelee kautta rantain jotakin, olen kuin en ymmärtäisi. En tiedä enää, mitä haluankaan. En luule ainakaan haluavani kakkoseksi. Aika saa näyttää.

itsekin kirjoitti:

Mulle se koukku merkitsi sitä, että kun olin "suhteeni" seurassa olin iloinen ja energinen ja tarvitsin tapaamista jatkuvasti, muutoin mieliala alkoi laskea. Ihan selviä vierotusoireita ;-).

Kyllä voisi niin sanoa, että eron yksi syy oli se, että sain aina kuulla olevani ollut jo vuosien ajan torjuva ja hyljeksivä tms., vaikka se ei olisi edes pitänyt paikkaansa. Sairastin masennusta, ja silloinhan ei haluja ole, mutta ei kai sekään riittänyt selitykseksi hänelle.

Ja osasyy oli se, että tajusin pian-exäni ajattelevan aina vain itseään ja omaa parastaan, tai itse asiassa hän ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan, huomata, että toinenkin näkökulma voi olla aivan yhtä oikea, tai että toinen voi tuntea eri tavoin kuin itse. Eihän se mikään rikos ole, mutta vaikeaa olla parisuhteessa...

Miten suhteeni on käynyt. En oikeastaan tiedä. Olemme jutelleet puhelimessa niitä näitä, emme tavanneet. Viettää aikaa vaimonsa kanssa. Ehdottelee kautta rantain jotakin, olen kuin en ymmärtäisi. En tiedä enää, mitä haluankaan. En luule ainakaan haluavani kakkoseksi. Aika saa näyttää.

Lue lisää

että on iloinen, saa energiaa, kokee olevansa hyväksytty.

On selvää, että uusi suhde,jossa ei ole mitään painolasteja takaa, on hyvänkin tovin tuollaista.

Onko se myös keino, jolla pettäjä perustelee suhteensa itselleen - normaalin moraalin omaava ihminen kun luulisi kokevan syyllisyyttä asiasta?
Onko se tapa pettäjälle todistella itselleen, että ei itsessään ole vikaa, kun osaan tuntea ja iloita toisen seurassa, vaan en oman kanssa? Ja toisen kanssa on NIIN helppo olla.

Ihminen on itsekäs eläin. ja sen päälle tuo yksilöllinen kyky ymmärtää toista, muuttaa mielipidettään, asennettaan keskustelujen kautta, on hyvin erilainen.

Minulle annettiin ihan hyvä neuvo - tee sinä samoin: Pane silmät kiinni. Minkä kuvittelet tilanteen olevan 5 vuoden päästä - siis sellaisen, jonka haluaisit sen olevan.
- onko siellä jokin parisuhde (joo-ei aina jaksa ajatella edes sellaista)
- onko siellä tämä ihastuksesi?

Uskon, että normi mies ja nainen haluaa oikean, hyvän parisuhteen. Siksi en voisi kuvitella, että jos ja kun eroat, niin tyytyisit kakkoseksi - ei voi tyydyttää tarpeitasi pitkällä jänteellä.

Näyttää siltä, että et tiedä oikein paikkaasi-tahtotilaasi- se on pakko kirkastaa, yrittää pistää asiat lokeroihin ja siirtää hetkeksi tunteet syrjään (joo- teillä naisilla se on vaikeaa). Kuten sanot aika auttaa.

Tuota suhteen miestäsi en ymmärrä. Tuollaisen itseaiheutetun solmun keskelle kun joutuu, niin minusta miehen pitää silloin osata myös pysähtyä ja alkaa miettimään mitä haluaa elämältä ja ajatella myös ympärillä olevia ihmisiään.

Jos hän on vaimonsa kanssa edelleen ja silti jutustelee, ehdottelee kaikenlaista sinulle, niin ei taida hänkään tietää mitä haluaa? vai haluaako hän kotonaan rauhoittaa tilanteen ja jatkaa kanssasi samaa peliä? Haluaako hän, että hänellä on edes jokin suhde - uuteen tai vanhaa?

Suosittelisin pistämään rajat. Etkös ole nyt jo sitä mieltä, että ensin eletään oma suhde loppuun. Sitten vasta katsellaan uutta- muutoin sivulliset kärsivät liikaa?
Kerro miehelle se, hoitakoon kotiasiat jollekin tasolle ensin. Jos hänkin eroaa, niin tee selväksi, että jos tuo suhteesi mies eroaa, niin sinun takia sitä ei tarvitse,eikä saa tehdä.

Ja sitten voi rauhassa katsella kuinka käy...

Aika näyttää

HärkäMies-62 kirjoitti:

mutta jutella silloin tällöin vähän syvällisesti...

samalla voi tutkailla, mietiskellä, kaivella onko kaikki hyvin... oikeaa salapoliisityötä...

eikä kaikki riitele - ainakaan sillee "kunnolla" ei kaikki vaan osaa.

Lue lisää

"eikä kaikki riitele - ainakaan sillee "kunnolla" ei kaikki vaan osaa"

Niinpä. Ja minusta sellanen oikea riitely vaan etäännyttää ja ahistaa. Voihan olla asioista eri mieltä ja vaikka inttää, mutta riita menee jo semmoselle puolelle, että alkaa vältellä toista ja toivoa, että mahdollista yhteistä aikaa on mahdollisimman vähän ;-). Ehkä riitakiintiö on täyttyny edellisessä elämässä. Siihen ainakaa mun kohdalla ei siedätyshoito tehonnu :-).

HärkäMies-62 kirjoitti:

että on iloinen, saa energiaa, kokee olevansa hyväksytty.

On selvää, että uusi suhde,jossa ei ole mitään painolasteja takaa, on hyvänkin tovin tuollaista.

Onko se myös keino, jolla pettäjä perustelee suhteensa itselleen - normaalin moraalin omaava ihminen kun luulisi kokevan syyllisyyttä asiasta?
Onko se tapa pettäjälle todistella itselleen, että ei itsessään ole vikaa, kun osaan tuntea ja iloita toisen seurassa, vaan en oman kanssa? Ja toisen kanssa on NIIN helppo olla.

Ihminen on itsekäs eläin. ja sen päälle tuo yksilöllinen kyky ymmärtää toista, muuttaa mielipidettään, asennettaan keskustelujen kautta, on hyvin erilainen.

Minulle annettiin ihan hyvä neuvo - tee sinä samoin: Pane silmät kiinni. Minkä kuvittelet tilanteen olevan 5 vuoden päästä - siis sellaisen, jonka haluaisit sen olevan.
- onko siellä jokin parisuhde (joo-ei aina jaksa ajatella edes sellaista)
- onko siellä tämä ihastuksesi?

Uskon, että normi mies ja nainen haluaa oikean, hyvän parisuhteen. Siksi en voisi kuvitella, että jos ja kun eroat, niin tyytyisit kakkoseksi - ei voi tyydyttää tarpeitasi pitkällä jänteellä.

Näyttää siltä, että et tiedä oikein paikkaasi-tahtotilaasi- se on pakko kirkastaa, yrittää pistää asiat lokeroihin ja siirtää hetkeksi tunteet syrjään (joo- teillä naisilla se on vaikeaa). Kuten sanot aika auttaa.

Tuota suhteen miestäsi en ymmärrä. Tuollaisen itseaiheutetun solmun keskelle kun joutuu, niin minusta miehen pitää silloin osata myös pysähtyä ja alkaa miettimään mitä haluaa elämältä ja ajatella myös ympärillä olevia ihmisiään.

Jos hän on vaimonsa kanssa edelleen ja silti jutustelee, ehdottelee kaikenlaista sinulle, niin ei taida hänkään tietää mitä haluaa? vai haluaako hän kotonaan rauhoittaa tilanteen ja jatkaa kanssasi samaa peliä? Haluaako hän, että hänellä on edes jokin suhde - uuteen tai vanhaa?

Suosittelisin pistämään rajat. Etkös ole nyt jo sitä mieltä, että ensin eletään oma suhde loppuun. Sitten vasta katsellaan uutta- muutoin sivulliset kärsivät liikaa?
Kerro miehelle se, hoitakoon kotiasiat jollekin tasolle ensin. Jos hänkin eroaa, niin tee selväksi, että jos tuo suhteesi mies eroaa, niin sinun takia sitä ei tarvitse,eikä saa tehdä.

Ja sitten voi rauhassa katsella kuinka käy...

Aika näyttää

Lue lisää

Tähän tilanteeseen:
Jos esim. netissä tutustuu ns. hyvään tyyppiin, juttu luistaa ja on paljon kirjoittelemista niisä näistä ja myöhemmin omista elämäntilanteistaan. Siis ainakin oletetaan etä molemmat on jutuissaan rehellisiä, siis haussa ei ole mitää ulkopulista suhetta. Sitte jossai vaiheessa siinä tulee ilmeinen väärin(tai oikein) -käsitys, toinen alkaaki höpistä jottai nettiseksifantasioista, joka taas toiselle on kuin nyrkki silmään, sen vuoksi, ettei voi sietää sitä että ukkomiehet/naiset edes kirjoittelee saati toteuttaa käytännössä tuollaaista oman suhteensa ulkopuolella, oli se suhde sitte loppumetreillä tai kukoistusvaiheessa.Toinen antaa toisen kuulla kunnioansa ja kirjoittelu loppuu siihen. No ei siinä mitää, selvisihän siinä mitkä oli toisen motiivit. Mutta kannanoton haluaisin juuri tähän, että koska sulla tuntuu olevan fiksuja mielipiteitä asioista, niin vastaappa sellaiseen tai otappa kantaa, että voiko sun mielestä kaksi tahoillan varattua siis vastakkaisen sukupuolen edustajaa pitää lainkaan yhteyksiä ilman että siihen liittyy mitää flirttiä tai seksuaalista jännitettä. Jos kerta juttu luistaa ja aiheet on milenkiintoisia tai vaikka sitte niitä näitä kirjoitellaan. Hyväksyisitkö itse vaimollei/kumppanillesi sellaisen toista sukupuolta oleva ystävän?

miesnäkökulma kirjoitti:

Tähän tilanteeseen:
Jos esim. netissä tutustuu ns. hyvään tyyppiin, juttu luistaa ja on paljon kirjoittelemista niisä näistä ja myöhemmin omista elämäntilanteistaan. Siis ainakin oletetaan etä molemmat on jutuissaan rehellisiä, siis haussa ei ole mitää ulkopulista suhetta. Sitte jossai vaiheessa siinä tulee ilmeinen väärin(tai oikein) -käsitys, toinen alkaaki höpistä jottai nettiseksifantasioista, joka taas toiselle on kuin nyrkki silmään, sen vuoksi, ettei voi sietää sitä että ukkomiehet/naiset edes kirjoittelee saati toteuttaa käytännössä tuollaaista oman suhteensa ulkopuolella, oli se suhde sitte loppumetreillä tai kukoistusvaiheessa.Toinen antaa toisen kuulla kunnioansa ja kirjoittelu loppuu siihen. No ei siinä mitää, selvisihän siinä mitkä oli toisen motiivit. Mutta kannanoton haluaisin juuri tähän, että koska sulla tuntuu olevan fiksuja mielipiteitä asioista, niin vastaappa sellaiseen tai otappa kantaa, että voiko sun mielestä kaksi tahoillan varattua siis vastakkaisen sukupuolen edustajaa pitää lainkaan yhteyksiä ilman että siihen liittyy mitää flirttiä tai seksuaalista jännitettä. Jos kerta juttu luistaa ja aiheet on milenkiintoisia tai vaikka sitte niitä näitä kirjoitellaan. Hyväksyisitkö itse vaimollei/kumppanillesi sellaisen toista sukupuolta oleva ystävän?

Lue lisää

Tässä iässä uskon, että sellainen on mahdollista.
Itselläni on muutama naistyötyökaveri, joiden kanssa voisin kuvitellla esim. tästä asiasta juttelevan- tosin en ole sitä vielä tehnyt- on liian oma asia - ymmärräthän? ennemmin olen menossa "neutraalille" perheasiainnevojalle - yksin tosin, kun vaimoni ei halua.

Tosin- silloin noiden ihmisten parisuhteet tulee olla kunnossa kotona (tunnetasolla ja seksi-asioissa), tai sitten tietävät tasan tarkkaan, missä raja menee ja oma itsekuri/moraali kykenee asian hoitamaan.

Lisäksi on oleellista miksi moiseen tilanteeseen ajautuu - jos on kotona ongelmia, joiden takia hakee korviketta muualta - silloin ollaan jossain vaiheessa heikoilla jäillä - mutta jos kyseessä on vaan aikuisten juttelua kaikenlaisista asioista- ei flirtaten, niin uskon, että sellainen usko on mahdollista.

Sitä en osaa sanoa, että kuinka syvällinen moinen suhde voisi olla - se riippuu yksilöstä ts. joillakin se mopo sitten vaan karkaa käsistä, "tilaisuus tekee varkaan".

Näiden 25 vuoden jälkeen tiedä, että jos parisuhteemme ei ole kunnossa, niin vaimoni ei kykene hallitsemaan miespuolista kaverisuhdetta, vaan se ajautuu muuksikin.

Jos asiamme olisivat kunnossa ja luottamus toimisi - niin hänellä voisi ehkä olla sellainen.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Tässä iässä uskon, että sellainen on mahdollista.
Itselläni on muutama naistyötyökaveri, joiden kanssa voisin kuvitellla esim. tästä asiasta juttelevan- tosin en ole sitä vielä tehnyt- on liian oma asia - ymmärräthän? ennemmin olen menossa "neutraalille" perheasiainnevojalle - yksin tosin, kun vaimoni ei halua.

Tosin- silloin noiden ihmisten parisuhteet tulee olla kunnossa kotona (tunnetasolla ja seksi-asioissa), tai sitten tietävät tasan tarkkaan, missä raja menee ja oma itsekuri/moraali kykenee asian hoitamaan.

Lisäksi on oleellista miksi moiseen tilanteeseen ajautuu - jos on kotona ongelmia, joiden takia hakee korviketta muualta - silloin ollaan jossain vaiheessa heikoilla jäillä - mutta jos kyseessä on vaan aikuisten juttelua kaikenlaisista asioista- ei flirtaten, niin uskon, että sellainen usko on mahdollista.

Sitä en osaa sanoa, että kuinka syvällinen moinen suhde voisi olla - se riippuu yksilöstä ts. joillakin se mopo sitten vaan karkaa käsistä, "tilaisuus tekee varkaan".

Näiden 25 vuoden jälkeen tiedä, että jos parisuhteemme ei ole kunnossa, niin vaimoni ei kykene hallitsemaan miespuolista kaverisuhdetta, vaan se ajautuu muuksikin.

Jos asiamme olisivat kunnossa ja luottamus toimisi - niin hänellä voisi ehkä olla sellainen.

Lue lisää

"Itselläni on muutama naistyötyökaveri, joiden kanssa voisin kuvitellla esim. tästä asiasta juttelevan- tosin en ole sitä vielä tehnyt- on liian oma asia - ymmärräthän?"

Ymmärrän sun kantasi, onko sulla miespuolisia hyviä kavereita, joiden kanssa voisit raatailla?

"ennemmin olen menossa "neutraalille" perheasiainnevojalle - yksin tosin, kun vaimoni ei halua."

Mitäs sä sieltä perheasiain neuvojalta odotat saavasi?

"Tosin- silloin noiden ihmisten parisuhteet tulee olla kunnossa kotona (tunnetasolla ja seksi-asioissa), tai sitten tietävät tasan tarkkaan, missä raja menee ja oma itsekuri/moraali kykenee asian hoitamaan."

No tarkoitinkin tuolla tekstilläni lähinnä sitä, että jos elämänsä jossain tavallaan kriisivaiheessa tutustuu, niin voisko pitää yhteyttä sen jälkeenkin, ts jäädä tutuiksi. Riippuu tietty tilanteesta , ymmärrän. Sekavaa tekstiä varmaan mutten osaa sitä tuon kummemmin selittää.

"Lisäksi on oleellista miksi moiseen tilanteeseen ajautuu - jos on kotona ongelmia, joiden takia hakee korviketta muualta

Nii mutta jos ei edes hae eikä kyse ole mistää suhteesta.Vain siitä että tuntuu että on helppo kirjoittaa asiasta kuin asiasta.

" - silloin ollaan jossain vaiheessa heikoilla jäillä "

No sen ymmärrän.

"- mutta jos kyseessä on vaan aikuisten juttelua kaikenlaisista asioista- ei flirtaten, niin uskon, että sellainen usko on mahdollista."

Ahaa

"Sitä en osaa sanoa, että kuinka syvällinen moinen suhde voisi olla"

No minä nyt lähinnä ajattelinkin vaan sillä tasolla, että mitä kuuluu ja mitä elämässä on viime aikoina tapahtuntu :-).
Niinpä,oisko se sitten omalta kumppanilta pois. Ja miksi sitä pitäisi olla lainkaa...sitä vaan ehkä joskus kuvittelee, että voi tavallaan sen jälkeen kun on jollain tavalla tullut tutuksi kuulla toisen kuulumisia jatkossakin. Kuten nyt yleensä ihmisten kesken.

"- se riippuu yksilöstä ts. joillakin se mopo sitten vaan karkaa käsistä, "tilaisuus tekee varkaan".

Niinpä taitaa olla.Mutta onhan sitä tekemisisä päivittäin kaikenlaisten ihmisten kanssa ,niin töissä kuin vapaa-aikana ja kaikien kanssa ei todellakaa "tilaisuus tee varasta".

"Näiden 25 vuoden jälkeen tiedä, että jos parisuhteemme ei ole kunnossa, niin vaimoni ei kykene hallitsemaan miespuolista kaverisuhdetta, vaan se ajautuu muuksikin."

Voit olla oikeassa, tai tässä sun tilanteessai en ainakaa luottaisi.

"Jos asiamme olisivat kunnossa ja luottamus toimisi - niin hänellä voisi ehkä olla sellainen."

Minä hyväksyisin sen itselleni, sillä tokihan mulla on oikeus valita kenen kanssa pidän yhteyttä ja vaihdan ajatuksia välineessä kuin välineessä. Mutta jaa-a, enpä tiedä tykkäisinkö, että miehelläni olisi joku hyvä naispuolinen kaveri, jonka kanssa pitää yhteyksiä. Vaikka toisaalta se on lapsellista koska tiedän, että hänellä on ainakin yksi naispuolinen enemän kuin mieluisa työkaveri, mur :-). Mutta ehkä siinä on kyse siitä, että itseensä voi luottaa, mutta toseen välttämättä ei, vaikkakin kaikki olisi kotona joka lallla kunnossakin :-)).

toopellekki kirjoitti:

"Itselläni on muutama naistyötyökaveri, joiden kanssa voisin kuvitellla esim. tästä asiasta juttelevan- tosin en ole sitä vielä tehnyt- on liian oma asia - ymmärräthän?"

Ymmärrän sun kantasi, onko sulla miespuolisia hyviä kavereita, joiden kanssa voisit raatailla?

"ennemmin olen menossa "neutraalille" perheasiainnevojalle - yksin tosin, kun vaimoni ei halua."

Mitäs sä sieltä perheasiain neuvojalta odotat saavasi?

"Tosin- silloin noiden ihmisten parisuhteet tulee olla kunnossa kotona (tunnetasolla ja seksi-asioissa), tai sitten tietävät tasan tarkkaan, missä raja menee ja oma itsekuri/moraali kykenee asian hoitamaan."

No tarkoitinkin tuolla tekstilläni lähinnä sitä, että jos elämänsä jossain tavallaan kriisivaiheessa tutustuu, niin voisko pitää yhteyttä sen jälkeenkin, ts jäädä tutuiksi. Riippuu tietty tilanteesta , ymmärrän. Sekavaa tekstiä varmaan mutten osaa sitä tuon kummemmin selittää.

"Lisäksi on oleellista miksi moiseen tilanteeseen ajautuu - jos on kotona ongelmia, joiden takia hakee korviketta muualta

Nii mutta jos ei edes hae eikä kyse ole mistää suhteesta.Vain siitä että tuntuu että on helppo kirjoittaa asiasta kuin asiasta.

" - silloin ollaan jossain vaiheessa heikoilla jäillä "

No sen ymmärrän.

"- mutta jos kyseessä on vaan aikuisten juttelua kaikenlaisista asioista- ei flirtaten, niin uskon, että sellainen usko on mahdollista."

Ahaa

"Sitä en osaa sanoa, että kuinka syvällinen moinen suhde voisi olla"

No minä nyt lähinnä ajattelinkin vaan sillä tasolla, että mitä kuuluu ja mitä elämässä on viime aikoina tapahtuntu :-).
Niinpä,oisko se sitten omalta kumppanilta pois. Ja miksi sitä pitäisi olla lainkaa...sitä vaan ehkä joskus kuvittelee, että voi tavallaan sen jälkeen kun on jollain tavalla tullut tutuksi kuulla toisen kuulumisia jatkossakin. Kuten nyt yleensä ihmisten kesken.

"- se riippuu yksilöstä ts. joillakin se mopo sitten vaan karkaa käsistä, "tilaisuus tekee varkaan".

Niinpä taitaa olla.Mutta onhan sitä tekemisisä päivittäin kaikenlaisten ihmisten kanssa ,niin töissä kuin vapaa-aikana ja kaikien kanssa ei todellakaa "tilaisuus tee varasta".

"Näiden 25 vuoden jälkeen tiedä, että jos parisuhteemme ei ole kunnossa, niin vaimoni ei kykene hallitsemaan miespuolista kaverisuhdetta, vaan se ajautuu muuksikin."

Voit olla oikeassa, tai tässä sun tilanteessai en ainakaa luottaisi.

"Jos asiamme olisivat kunnossa ja luottamus toimisi - niin hänellä voisi ehkä olla sellainen."

Minä hyväksyisin sen itselleni, sillä tokihan mulla on oikeus valita kenen kanssa pidän yhteyttä ja vaihdan ajatuksia välineessä kuin välineessä. Mutta jaa-a, enpä tiedä tykkäisinkö, että miehelläni olisi joku hyvä naispuolinen kaveri, jonka kanssa pitää yhteyksiä. Vaikka toisaalta se on lapsellista koska tiedän, että hänellä on ainakin yksi naispuolinen enemän kuin mieluisa työkaveri, mur :-). Mutta ehkä siinä on kyse siitä, että itseensä voi luottaa, mutta toseen välttämättä ei, vaikkakin kaikki olisi kotona joka lallla kunnossakin :-)).

Lue lisää

"Ymmärrän sun kantasi, onko sulla miespuolisia hyviä kavereita, joiden kanssa voisit raatailla? "

On on, yksi oln jopa juuri eronnut, jonka kanssa oli hyvät jutut - aloitettiin minun asioista ja yhtä-äkkiä huomasinkin kuuntelevani hänen ongelmiaan ja tavallaan tukevani häntä :)

"Mitäs sä sieltä perheasiain neuvojalta odotat saavasi? "

En osaa sanoa, kun en ole koskaan käynyt. Ehkä lähinnä ajatuksia mitä pitäisi tehdä - benchmarkata minun ajatukset jatkosta sellaisella, joka on nähnyt läjäpäin vastaavia - jotain tällaista.

Jos tarkoitat, että voisikos suhteen jälkeen jäädä "vain" kaveriksi sen suhdekamun kaa?. varmaan joku voi, mutta petetty osapuoli ei hyväksyneisi sellaista...joten en ainakaan suosittele...riipppuu myös silti sen "kamun tarkoitusperistä.

Jos on kamusuhde, jossa kysellään vaan "mitä kuuluu-asioita" , se ei minusta ole kaveri-suhde. Kyllä sitä jutellaan vähän syvempiäkin asioita.
Ja vanhojen suhteiden kanssa se kyllä on hankalaa.
Jos minulla vaimo haluaisi roikkua vielä vain kaverina tuon toisen miehen kanssa (siis jos me jatketaan), niin kieltäisin sen ehdottomasti.

Nooinkuin sanottu - riippuu ihmisestä elämäntilanteesta ja sillee- Oikea politikon vastaus ;)

toopellekki kirjoitti:

"Itselläni on muutama naistyötyökaveri, joiden kanssa voisin kuvitellla esim. tästä asiasta juttelevan- tosin en ole sitä vielä tehnyt- on liian oma asia - ymmärräthän?"

Ymmärrän sun kantasi, onko sulla miespuolisia hyviä kavereita, joiden kanssa voisit raatailla?

"ennemmin olen menossa "neutraalille" perheasiainnevojalle - yksin tosin, kun vaimoni ei halua."

Mitäs sä sieltä perheasiain neuvojalta odotat saavasi?

"Tosin- silloin noiden ihmisten parisuhteet tulee olla kunnossa kotona (tunnetasolla ja seksi-asioissa), tai sitten tietävät tasan tarkkaan, missä raja menee ja oma itsekuri/moraali kykenee asian hoitamaan."

No tarkoitinkin tuolla tekstilläni lähinnä sitä, että jos elämänsä jossain tavallaan kriisivaiheessa tutustuu, niin voisko pitää yhteyttä sen jälkeenkin, ts jäädä tutuiksi. Riippuu tietty tilanteesta , ymmärrän. Sekavaa tekstiä varmaan mutten osaa sitä tuon kummemmin selittää.

"Lisäksi on oleellista miksi moiseen tilanteeseen ajautuu - jos on kotona ongelmia, joiden takia hakee korviketta muualta

Nii mutta jos ei edes hae eikä kyse ole mistää suhteesta.Vain siitä että tuntuu että on helppo kirjoittaa asiasta kuin asiasta.

" - silloin ollaan jossain vaiheessa heikoilla jäillä "

No sen ymmärrän.

"- mutta jos kyseessä on vaan aikuisten juttelua kaikenlaisista asioista- ei flirtaten, niin uskon, että sellainen usko on mahdollista."

Ahaa

"Sitä en osaa sanoa, että kuinka syvällinen moinen suhde voisi olla"

No minä nyt lähinnä ajattelinkin vaan sillä tasolla, että mitä kuuluu ja mitä elämässä on viime aikoina tapahtuntu :-).
Niinpä,oisko se sitten omalta kumppanilta pois. Ja miksi sitä pitäisi olla lainkaa...sitä vaan ehkä joskus kuvittelee, että voi tavallaan sen jälkeen kun on jollain tavalla tullut tutuksi kuulla toisen kuulumisia jatkossakin. Kuten nyt yleensä ihmisten kesken.

"- se riippuu yksilöstä ts. joillakin se mopo sitten vaan karkaa käsistä, "tilaisuus tekee varkaan".

Niinpä taitaa olla.Mutta onhan sitä tekemisisä päivittäin kaikenlaisten ihmisten kanssa ,niin töissä kuin vapaa-aikana ja kaikien kanssa ei todellakaa "tilaisuus tee varasta".

"Näiden 25 vuoden jälkeen tiedä, että jos parisuhteemme ei ole kunnossa, niin vaimoni ei kykene hallitsemaan miespuolista kaverisuhdetta, vaan se ajautuu muuksikin."

Voit olla oikeassa, tai tässä sun tilanteessai en ainakaa luottaisi.

"Jos asiamme olisivat kunnossa ja luottamus toimisi - niin hänellä voisi ehkä olla sellainen."

Minä hyväksyisin sen itselleni, sillä tokihan mulla on oikeus valita kenen kanssa pidän yhteyttä ja vaihdan ajatuksia välineessä kuin välineessä. Mutta jaa-a, enpä tiedä tykkäisinkö, että miehelläni olisi joku hyvä naispuolinen kaveri, jonka kanssa pitää yhteyksiä. Vaikka toisaalta se on lapsellista koska tiedän, että hänellä on ainakin yksi naispuolinen enemän kuin mieluisa työkaveri, mur :-). Mutta ehkä siinä on kyse siitä, että itseensä voi luottaa, mutta toseen välttämättä ei, vaikkakin kaikki olisi kotona joka lallla kunnossakin :-)).

Lue lisää

"Ymmärrän sun kantasi, onko sulla miespuolisia hyviä kavereita, joiden kanssa voisit raatailla? "

On on, yksi oln jopa juuri eronnut, jonka kanssa oli hyvät jutut - aloitettiin minun asioista ja yhtä-äkkiä huomasinkin kuuntelevani hänen ongelmiaan ja tavallaan tukevani häntä :)

"Mitäs sä sieltä perheasiain neuvojalta odotat saavasi? "

En osaa sanoa, kun en ole koskaan käynyt. Ehkä lähinnä ajatuksia mitä pitäisi tehdä - benchmarkata minun ajatukset jatkosta sellaisella, joka on nähnyt läjäpäin vastaavia - jotain tällaista.

Jos tarkoitat, että voisikos suhteen jälkeen jäädä "vain" kaveriksi sen suhdekamun kaa?. varmaan joku voi, mutta petetty osapuoli ei hyväksyneisi sellaista...joten en ainakaan suosittele...riipppuu myös silti sen "kamun tarkoitusperistä.

Jos on kamusuhde, jossa kysellään vaan "mitä kuuluu-asioita" , se ei minusta ole kaveri-suhde. Kyllä sitä jutellaan vähän syvempiäkin asioita.
Ja vanhojen suhteiden kanssa se kyllä on hankalaa.
Jos minulla vaimo haluaisi roikkua vielä vain kaverina tuon toisen miehen kanssa (siis jos me jatketaan), niin kieltäisin sen ehdottomasti.

Nooinkuin sanottu - riippuu ihmisestä elämäntilanteesta ja sillee- Oikea politikon vastaus ;)

HärkäMies-62 kirjoitti:

"Ymmärrän sun kantasi, onko sulla miespuolisia hyviä kavereita, joiden kanssa voisit raatailla? "

On on, yksi oln jopa juuri eronnut, jonka kanssa oli hyvät jutut - aloitettiin minun asioista ja yhtä-äkkiä huomasinkin kuuntelevani hänen ongelmiaan ja tavallaan tukevani häntä :)

"Mitäs sä sieltä perheasiain neuvojalta odotat saavasi? "

En osaa sanoa, kun en ole koskaan käynyt. Ehkä lähinnä ajatuksia mitä pitäisi tehdä - benchmarkata minun ajatukset jatkosta sellaisella, joka on nähnyt läjäpäin vastaavia - jotain tällaista.

Jos tarkoitat, että voisikos suhteen jälkeen jäädä "vain" kaveriksi sen suhdekamun kaa?. varmaan joku voi, mutta petetty osapuoli ei hyväksyneisi sellaista...joten en ainakaan suosittele...riipppuu myös silti sen "kamun tarkoitusperistä.

Jos on kamusuhde, jossa kysellään vaan "mitä kuuluu-asioita" , se ei minusta ole kaveri-suhde. Kyllä sitä jutellaan vähän syvempiäkin asioita.
Ja vanhojen suhteiden kanssa se kyllä on hankalaa.
Jos minulla vaimo haluaisi roikkua vielä vain kaverina tuon toisen miehen kanssa (siis jos me jatketaan), niin kieltäisin sen ehdottomasti.

Nooinkuin sanottu - riippuu ihmisestä elämäntilanteesta ja sillee- Oikea politikon vastaus ;)

Lue lisää

"En osaa sanoa, kun en ole koskaan käynyt. Ehkä lähinnä ajatuksia mitä pitäisi tehdä - benchmarkata minun ajatukset jatkosta sellaisella, joka on nähnyt läjäpäin vastaavia - jotain tällaista."

Toivottavasti siellä on sellainen hyvä terapeutti, heitäkin niin kuin meitäkin on moneen junaan. Toivottavasti sulle sattuu paras mahdollinen :-).

"Jos tarkoitat, että voisikos suhteen jälkeen jäädä "vain" kaveriksi sen suhdekamun kaa?."

No en tarkoita, koska mittää suhetta ei ees ollu. Ainoastaa anonyymi nettituttu, jonka kanssa kirjoiteltiin kaikenlaista suunnalleen samanlaisessa elämäntilanteessa kui sinä olet nyt. (Joskin syyt meillä ongelmiin oli erit)kunnes... yhtäkkiä hävis ku pieru saharaan ku ilmeisesti kaikki ei mennykkää niin kuin hän sitte ajatteli :-). Jäin vaan ihmettelemäään, mutta ilmeisesti miehen kanssa ei voi olla samanlainen ystävä kuin naiset keskenään.;-)

"Jos on kamusuhde, jossa kysellään vaan "mitä kuuluu-asioita" , se ei minusta ole kaveri-suhde. Kyllä sitä jutellaan vähän syvempiäkin"

Niihän sitä yleensä ystävien kesken, eikö vaan. Mutta sen ei tartte johtaa flirttiin tai seksiin. Mutta ehkä se sitten ei ole mahdollistakaa...

"Ja vanhojen suhteiden kanssa se kyllä on hankalaa."

No sen ymärrän.

"Jos minulla vaimo haluaisi roikkua vielä vain kaverina tuon toisen miehen kanssa (siis jos me jatketaan), niin kieltäisin sen ehdottomasti."
Sinä hyväksyt itsellesi kuitenkin netti/sähköpostikamuja? Uattelin vuan siitä ku sullon tuo rekisteöity nikki, ja ku klikkaa tuota härkämiestä, sile ei puhuta vaemosta mittää, vain lapsista ;-).

No sen ymmärrän, heillä oli /on suhde kuitenkin ollut ja vielä niin pitkän aikaa.

"Nooinkuin sanottu - riippuu ihmisestä elämäntilanteesta ja sillee- Oikea politikon vastaus ;)"

Niinpä.Jos ymmärrät kaeken oot varmasti käsittännä viärin :-)

Niin, kun kysyin, että jos vaimoni on pakko valita just nyt, eli tuo suhde poikki ja me aletaan rakentelaam suhdettamme kuntoon, niin vastaus oli että " jos pakko on valita, niin erotaan heti, kun ei usko, että tästä tulee mitään ja että toisen kanssa on niin hyvä olla ja puhua ja luottaa ja seksikin on aivan mahtavaa".

luonnolista lienee on, että kun suhteessa tavataan vähän- on ikäänkuin ihastus=>hullaantumis=>tykkäämisvaihe jo menossa, niin tuoltahan se tuntuu- itsekin olen sen kokenut. Mutta realistikkona tulin kyllä maan pinnalle ja lopetin suhteen, kun tajusin mitä olin tekemässä. Harmitta vain, ettei silloin tullut tosissaan korjaamaan omaa aviolittoa (ehkä sitä ei jaksanut), muta eipä vaimokaan (joka rukoili silloin, että lopetan suhteen) juuri edistänyt tilannetta.

hiukan on tunne, että tuulimyllyjä vastaan taistelen.

Pettämisestä sinänsä - ihmisellä on tiettyjä perustarpeita, jotka painottuvat yksilön mukaan.
Jos näihin tarpeisiin ei saa vastakaikua parisuhteesta -silloin haetaan niitä muualta. ja jos ei aktiivisesti haeta, niin tilaisuus tekee varkaan.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Niin, kun kysyin, että jos vaimoni on pakko valita just nyt, eli tuo suhde poikki ja me aletaan rakentelaam suhdettamme kuntoon, niin vastaus oli että " jos pakko on valita, niin erotaan heti, kun ei usko, että tästä tulee mitään ja että toisen kanssa on niin hyvä olla ja puhua ja luottaa ja seksikin on aivan mahtavaa".

luonnolista lienee on, että kun suhteessa tavataan vähän- on ikäänkuin ihastus=>hullaantumis=>tykkäämisvaihe jo menossa, niin tuoltahan se tuntuu- itsekin olen sen kokenut. Mutta realistikkona tulin kyllä maan pinnalle ja lopetin suhteen, kun tajusin mitä olin tekemässä. Harmitta vain, ettei silloin tullut tosissaan korjaamaan omaa aviolittoa (ehkä sitä ei jaksanut), muta eipä vaimokaan (joka rukoili silloin, että lopetan suhteen) juuri edistänyt tilannetta.

hiukan on tunne, että tuulimyllyjä vastaan taistelen.

Pettämisestä sinänsä - ihmisellä on tiettyjä perustarpeita, jotka painottuvat yksilön mukaan.
Jos näihin tarpeisiin ei saa vastakaikua parisuhteesta -silloin haetaan niitä muualta. ja jos ei aktiivisesti haeta, niin tilaisuus tekee varkaan.

Lue lisää

Niinpä, parisuhteessa kyse on nimenomaan uskomisesta siihen, mitä tekee, sitoutumisesta toiseen. Mutta kyllähän teidän soppa, anteeksi vain, vaikuttaa melkoisen sakealta selvitellä. Mutta edelleen sanoisin, että olet ihailtavan analyyttinen, ja ikäänkuin tietäisit, kuinka tässä tulee käymään.

Aivan. Ihan samaa mieltä olen -ns. kaukosuhde kestää yleensä paremmin. Silloin "suodattelee" toisen virheitä jouhevammin, kun ei tarvitse olla jatkuvasti "napit vastakkain". Mutta huumakin kestää vain aikansa. Muuttuneeko todelliseksi rakkaudeksi sitten kunkin kohdalla. Se jää nähtäväksi.

Sano mitä sanot, mutta olen itsepäinen. En lähtisi hakemaan missään tapauksessa seksiä tai mitään muutakaan toiselta, kun olen sitoutunut parisuhteeseen. On tiukka moraali ja omatunto, joka ei salli muuta. :) Valehtelu on typerää.

Jo vain kysyinpäs tietenkin mieheltä.

ongelmanahan on se, että vaimo oli jo ilmoittanut, että "saatan olla sen verran typerä, että mieheni soittaa".
Lisäksi, toki mies vähättelee toisen aviomiehelle suhdetta ja luonnetta?

No kuitenkin, minä soitin ja kysyin - yritin pitää itseni kasassa ja asialinjalla (omasta mielestäni onnistuion jopa, vaikka sisällä kiehui!).

Mies totesi, että silloin tällöinhän he vaan tapaavat ja että hän nyt on vaan tällain tukena- vähän niinkuin kaverina. eikä ole missään tapauksessa ajatellut, että eroaisi omastaan ja alkaisi katselemaan vaimoni kanssa asoita hiukan aktiivisemmin.

Mutta tiedä häntä - itselleni jäi hiukan huono maku - sain hänet useasta valheesta kiinni...

HärkäMies-62 kirjoitti:

Jo vain kysyinpäs tietenkin mieheltä.

ongelmanahan on se, että vaimo oli jo ilmoittanut, että "saatan olla sen verran typerä, että mieheni soittaa".
Lisäksi, toki mies vähättelee toisen aviomiehelle suhdetta ja luonnetta?

No kuitenkin, minä soitin ja kysyin - yritin pitää itseni kasassa ja asialinjalla (omasta mielestäni onnistuion jopa, vaikka sisällä kiehui!).

Mies totesi, että silloin tällöinhän he vaan tapaavat ja että hän nyt on vaan tällain tukena- vähän niinkuin kaverina. eikä ole missään tapauksessa ajatellut, että eroaisi omastaan ja alkaisi katselemaan vaimoni kanssa asoita hiukan aktiivisemmin.

Mutta tiedä häntä - itselleni jäi hiukan huono maku - sain hänet useasta valheesta kiinni...

Lue lisää

mun mies rakastu *ystävään* ollut mukamas
monta vuotta VAAN ystäviä....no kun sen sain
tietoon pari vuotta sitten,arvasin ett ei hyvin käy.
Ollaan oltu yhdessä 28v.....teinirakkaus,joten tunnen mieheni.Naimisissa oltu 19v...ja tää ystävä tiesi meistä kaiken.Joten tiesi tasan tarkkaa ettei mieheni ole vapaa ja että on kaksi lasta 13v ja 15v eli isot tytöt.
Noo,mieheni halus yhtä äkkiä erota,vietiin paperit ja oltiin jopa kolmikanta keskustelussa,ja käyttäydyin hyvin.Hyväksyin heidän suhteen....mitäpä muutakaan oisin voinut!
Olihan sitä jatkunut jo ainaki 5v.....no sitten HUPS,mieheni palasi takas kotiin 1 viikon sisällä siitä kun olin tavannut tämän ystävän.
Eli mieheni asu 3vkoa hänen kanssaan.
Eli kun sai luvan 7 eron niin heti tuli bänät?
Eli eikö se arki sitten ollutkaan niin IHANAA!
nyt mietin ,että jatkanko......liittoa,joulukuuhun asti aikaa miettiä ,sitten alkaa eron toinen vaihe!
Rakastan miestäni mutta voiko tollasta unohtaa...ja sen naisen kuullen sanoi ettei tunne enää mitään mua kohtaan eikä enää ikinä tuu saman katon alle asumaan!
Ja miten kävi.....HALUS TAKAS!
Mistä nyt voin tietää....tuliko mieheni takas rakkudesta *ei puhu asiasta* vai vaan.....että meni välit poikki *ystävänsä* kanssa.

on ihana lukee.....että,miehetkin kokee samallalailla jos nainen pettää!

Koita jaksaa,kaikkea hyvää sulle!!*hali*

HärkäMies-62 kirjoitti:

Jo vain kysyinpäs tietenkin mieheltä.

ongelmanahan on se, että vaimo oli jo ilmoittanut, että "saatan olla sen verran typerä, että mieheni soittaa".
Lisäksi, toki mies vähättelee toisen aviomiehelle suhdetta ja luonnetta?

No kuitenkin, minä soitin ja kysyin - yritin pitää itseni kasassa ja asialinjalla (omasta mielestäni onnistuion jopa, vaikka sisällä kiehui!).

Mies totesi, että silloin tällöinhän he vaan tapaavat ja että hän nyt on vaan tällain tukena- vähän niinkuin kaverina. eikä ole missään tapauksessa ajatellut, että eroaisi omastaan ja alkaisi katselemaan vaimoni kanssa asoita hiukan aktiivisemmin.

Mutta tiedä häntä - itselleni jäi hiukan huono maku - sain hänet useasta valheesta kiinni...

Lue lisää

.. vaimosi salarakkaan vaimo tästä suhteesta?

kuin myös.... kirjoitti:

mun mies rakastu *ystävään* ollut mukamas
monta vuotta VAAN ystäviä....no kun sen sain
tietoon pari vuotta sitten,arvasin ett ei hyvin käy.
Ollaan oltu yhdessä 28v.....teinirakkaus,joten tunnen mieheni.Naimisissa oltu 19v...ja tää ystävä tiesi meistä kaiken.Joten tiesi tasan tarkkaa ettei mieheni ole vapaa ja että on kaksi lasta 13v ja 15v eli isot tytöt.
Noo,mieheni halus yhtä äkkiä erota,vietiin paperit ja oltiin jopa kolmikanta keskustelussa,ja käyttäydyin hyvin.Hyväksyin heidän suhteen....mitäpä muutakaan oisin voinut!
Olihan sitä jatkunut jo ainaki 5v.....no sitten HUPS,mieheni palasi takas kotiin 1 viikon sisällä siitä kun olin tavannut tämän ystävän.
Eli mieheni asu 3vkoa hänen kanssaan.
Eli kun sai luvan 7 eron niin heti tuli bänät?
Eli eikö se arki sitten ollutkaan niin IHANAA!
nyt mietin ,että jatkanko......liittoa,joulukuuhun asti aikaa miettiä ,sitten alkaa eron toinen vaihe!
Rakastan miestäni mutta voiko tollasta unohtaa...ja sen naisen kuullen sanoi ettei tunne enää mitään mua kohtaan eikä enää ikinä tuu saman katon alle asumaan!
Ja miten kävi.....HALUS TAKAS!
Mistä nyt voin tietää....tuliko mieheni takas rakkudesta *ei puhu asiasta* vai vaan.....että meni välit poikki *ystävänsä* kanssa.

on ihana lukee.....että,miehetkin kokee samallalailla jos nainen pettää!

Koita jaksaa,kaikkea hyvää sulle!!*hali*

Lue lisää

"Rakastan miestäni mutta voiko tollasta unohtaa...ja sen naisen kuullen sanoi ettei tunne enää mitään mua kohtaan eikä enää ikinä tuu saman katon alle asumaan!
Ja miten kävi.....HALUS TAKAS!"

Minä en ainakaan voisi koskaan enää luottaa enkä kunnioittaa aviopuoliseona. Se on nyt sun vallassas, mitä teet. Mieti tarkkaan Kohta se ukkos muuttaa jonku muun eukon tykö pariksi viikoksi ja vannoo sille, että sua kohtaa ei ole mitää tunteita. Oh shit.

kuin myös.... kirjoitti:

mun mies rakastu *ystävään* ollut mukamas
monta vuotta VAAN ystäviä....no kun sen sain
tietoon pari vuotta sitten,arvasin ett ei hyvin käy.
Ollaan oltu yhdessä 28v.....teinirakkaus,joten tunnen mieheni.Naimisissa oltu 19v...ja tää ystävä tiesi meistä kaiken.Joten tiesi tasan tarkkaa ettei mieheni ole vapaa ja että on kaksi lasta 13v ja 15v eli isot tytöt.
Noo,mieheni halus yhtä äkkiä erota,vietiin paperit ja oltiin jopa kolmikanta keskustelussa,ja käyttäydyin hyvin.Hyväksyin heidän suhteen....mitäpä muutakaan oisin voinut!
Olihan sitä jatkunut jo ainaki 5v.....no sitten HUPS,mieheni palasi takas kotiin 1 viikon sisällä siitä kun olin tavannut tämän ystävän.
Eli mieheni asu 3vkoa hänen kanssaan.
Eli kun sai luvan 7 eron niin heti tuli bänät?
Eli eikö se arki sitten ollutkaan niin IHANAA!
nyt mietin ,että jatkanko......liittoa,joulukuuhun asti aikaa miettiä ,sitten alkaa eron toinen vaihe!
Rakastan miestäni mutta voiko tollasta unohtaa...ja sen naisen kuullen sanoi ettei tunne enää mitään mua kohtaan eikä enää ikinä tuu saman katon alle asumaan!
Ja miten kävi.....HALUS TAKAS!
Mistä nyt voin tietää....tuliko mieheni takas rakkudesta *ei puhu asiasta* vai vaan.....että meni välit poikki *ystävänsä* kanssa.

on ihana lukee.....että,miehetkin kokee samallalailla jos nainen pettää!

Koita jaksaa,kaikkea hyvää sulle!!*hali*

Lue lisää

niinhän se on,
kun avioliitossa toinen ihastuu ulkopuoliseen, niin (mies ainakin) tahtoo joskus provosoitua sanomaan sellaista mitä varmasti myöhemmin katuu.
niin minä tein ja niin näkyi sinun miehesi tekevän.
Ehkä se on tapa "varmistaa" ero ja että mies kuvittelee, että vaimon on asia sitten helpompi ottaa vastaan.
Oleellisempaa on, että tunnet miehesi muuten, jos hänen luonteensa ja ominaisuuutensa ei ole asiaa uusivaa sorttia, niin jos todella rakastat häntä, etkä vain roiku hänessä, niin ehkä kannattaisi tutustella ihmiseen uudestaan - mutta voisi olla hyvä antaa hänen asua "ulkona vähän aikaa - että oppisi ja samalla, jos hänellä on muita vinkeitä vielä, niin ne tulevat esiin (toivottavasti), etkä joudu itse enää kärsimään.

Minun syrjähyppyni aikanaan osaltaan aiheutti tämän vaimoni uskottomuuden myös. Tajusin oman hypyn alkuvaiheen jälkeen kuitenkin, että ei tämä näin voi mennä, oli olemassa oleva avioliitto ja lapset ja sillee - vaimoni on minun mielestä edelleenkin hyvä ja ihana nainen sille miehelle, jonka valitsee - tyytyväisenä pitäminen voi olla vain joskus vaikeaa.
Silloin vaimoni roikkui housuissa, tahtoi seksiä ja rukoili lopettamaan - no niinhän teinkin, itseni takia, mutta varmaan taustalla oli vaimon käytös.
Uskottomuuteni jälkeen me ei kuitenkaan alettu hoitamaan suhdettta ja sitten varmaan vaimoni "kosti" ja sitten mopo karkasi käsistä, kun kukaan ei puuttunutkaan siihen, kuin vasta nyt.

pettämistapauksissa taitaa tulla sen verran kolhuja ja luottamukseen aikamoinen särö.
Toisaalta- jos pettämien on seuraus eikä syy jostain pahasti pielessä olevasta asiasta, eli jos sen ymmärtää, niin pettämisen käsittely on helpompi.
jos pettäminen on luontaista, niin sellaiset miehet ja naiset on viisaampi jättää väliiin.

eli juttele ja mieti miksi hän aikanaan petti, pystytekö poistamaan syyn ja hoitamaan parisuhdettanne KUNNOLLA vielä eteenpän.
Jos näin, niin voisi kannattaa harkita rauhallista suhteen "lämmittelyä".

Omalta osaltani tiedän, että jos me jatkettaisiin , niin polku ei olisi helppo ja voihan olla, että kun pahimmat pahan olon tunteet rauhoittuu ja tilalle tulee analyyttisyys, niin itsekin toteaa, että olisi parempi luovuttaa.

Katsotaan nyt.

tietääkö kirjoitti:

.. vaimosi salarakkaan vaimo tästä suhteesta?

Tämä oli hyvä kysymys.

Vaimoni pyysi, etten sotke kumpaakaan (siis tätä toista miestä) tai hänen vaimoaan asiaan.

No lupasin, etten tässä vaiheessa sotke tuota vaimoa, tosin nyt tuntuu, että se on väärin tätä toisen miehen vaimoa kohtaan.

Toinen mies on jo kerran jäänyt kiinni ulkopuolisesta suhteesta, jolloin olivat päättäneet jäädä yhteen. vaimoni kertoo, että he asuvat kuin "veli ja sisko", mutta tiedä sitä sitten.

Minä tietenkin toivon vaimolleni ennen kaikkea onnellista elämää, tosin olen sitä mieltä, että ensin vanha suhde hoidetaan alta pois ennenkuin mennään uudelleen.

Mieshän voi olla:
1. Tosissaan rakastunut vaimooni
=> jolloin minun pitäsi antaa vaimoni mennä, koska hän tuntuu olevan niin syvästi ihastunut=>hullanntunut=>tykÄstynyt (vaan ei kuulemma vielä rakastunut).
Minun avioliittonihan edellytyksin on tilanteessa ohi, joten siis parempi luovuttaa.
2. Mies haluaa elellä hykävästi kotonaan, jossa on edelleen jotain suhdetta jäljellä-vaikapa satunnaista seksiäkin oman vaimon kanssa. Sitten hänestä on mukavaa, että on erilainen nainen ja kiinnostava, koska on "uusi" ja että kun harvoin näkee ja toinen vielä odottaa tapaamisia, niin järjestely sopii hänelle erinomaisesti.
Jos näin on, niin tällainen suhdehan on ihan pepusta ja minusta taas vaimoni ansaitsee parempaa.

Ja oikeastaan - nyt tuntuu siltä - jos meillä mitään saumoja on jatkaa, niin se on se, että tuo mies, vaikka mukava juttelu ja seksikumppani onkin, niin perimmiltään ei ole halukaskaan menemään eteenpäin vaimoni kanssa julkisesti.

Hassua sinänsä - vaimoni sanoo muka, että hänelle riittää suhteen nykytaso - tapailla satunnaisesti ja mies voi olla edelleen naimisissa.
Minä en usko moiseen. Jos me erotaan, niin ilman muuta jossain vaiheessa vaimoni odottaa että homma etenisi- tavalla tai toisella.
Eli jos mies on vain kätevän järjestelyn takia maisemissa, niin jossain vaiheessa tuo suhde karahtaa kiville...

pitäisikös sitten kertoa?

HärkäMies-62 kirjoitti:

Tämä oli hyvä kysymys.

Vaimoni pyysi, etten sotke kumpaakaan (siis tätä toista miestä) tai hänen vaimoaan asiaan.

No lupasin, etten tässä vaiheessa sotke tuota vaimoa, tosin nyt tuntuu, että se on väärin tätä toisen miehen vaimoa kohtaan.

Toinen mies on jo kerran jäänyt kiinni ulkopuolisesta suhteesta, jolloin olivat päättäneet jäädä yhteen. vaimoni kertoo, että he asuvat kuin "veli ja sisko", mutta tiedä sitä sitten.

Minä tietenkin toivon vaimolleni ennen kaikkea onnellista elämää, tosin olen sitä mieltä, että ensin vanha suhde hoidetaan alta pois ennenkuin mennään uudelleen.

Mieshän voi olla:
1. Tosissaan rakastunut vaimooni
=> jolloin minun pitäsi antaa vaimoni mennä, koska hän tuntuu olevan niin syvästi ihastunut=>hullanntunut=>tykÄstynyt (vaan ei kuulemma vielä rakastunut).
Minun avioliittonihan edellytyksin on tilanteessa ohi, joten siis parempi luovuttaa.
2. Mies haluaa elellä hykävästi kotonaan, jossa on edelleen jotain suhdetta jäljellä-vaikapa satunnaista seksiäkin oman vaimon kanssa. Sitten hänestä on mukavaa, että on erilainen nainen ja kiinnostava, koska on "uusi" ja että kun harvoin näkee ja toinen vielä odottaa tapaamisia, niin järjestely sopii hänelle erinomaisesti.
Jos näin on, niin tällainen suhdehan on ihan pepusta ja minusta taas vaimoni ansaitsee parempaa.

Ja oikeastaan - nyt tuntuu siltä - jos meillä mitään saumoja on jatkaa, niin se on se, että tuo mies, vaikka mukava juttelu ja seksikumppani onkin, niin perimmiltään ei ole halukaskaan menemään eteenpäin vaimoni kanssa julkisesti.

Hassua sinänsä - vaimoni sanoo muka, että hänelle riittää suhteen nykytaso - tapailla satunnaisesti ja mies voi olla edelleen naimisissa.
Minä en usko moiseen. Jos me erotaan, niin ilman muuta jossain vaiheessa vaimoni odottaa että homma etenisi- tavalla tai toisella.
Eli jos mies on vain kätevän järjestelyn takia maisemissa, niin jossain vaiheessa tuo suhde karahtaa kiville...

pitäisikös sitten kertoa?

Lue lisää

"pitäisikös sitten kertoa?"

Siis siis vaimosi miesystävän vaimollekko?. Jaa-a, erittäin vaikea kysymys ja riippuu varmasti siitä kenen näkökulmasta asiaa katsoo. Joka tapauksessa jos ko henkilö saisi tietää, tapahtuisi teidän kaikkien tilanteessa varmasti nykäys suuntaan tai toiseen, liekö se sitten hyvä vai paha asia.

Jos minun miehelläni olisi suhde toiseen naiseen ja vieläpä tuolla tasolla kuin kerrot, miettisin kyllä hartaasti soittaisinko hänen puolisolleen, koska toisaalta minun mielestäni hänen kuuluisi saada tietää ja itse samassa tilanteessa haluaisin tietää. Mutta toisaalta "toinen ääni" taas sanoo, että mitä helkkaria sotkeutua toisten asioihin, kun omissankin on riittävästi tekemistä. Ja toisaalta, mitä sillä saavuttaisi. Kyllä tuollaiset suhteet tulee kuitenkin ilmi ennemmin tai myöhemmin.Selvittäköön sitten itse sotkunsa.

Mutta täytyy myös kyllä sanoa, että olet harvinaisen sitkeä tyyppi katsomaan tuota tilannetta sivusta. Itse ollisin melkoisen ehdoton ja liekkö perua huonosta itsetunnosta, mutta ottaisin kyllä nokkiin tuosta, miten vaimosi teidän suhdetta kuvaa nyt. Mikä sinun roolisi olisi tässä tilanteesa, jossa vaimosi haluaa pitää tästä suhteesta kiinni vaikka mies onkin aviossa. Ja mikä hänen mielestään olisi hänen miesystävänsä vaimon ja perheen rooli?

rinnassa kirjoitti:

"pitäisikös sitten kertoa?"

Siis siis vaimosi miesystävän vaimollekko?. Jaa-a, erittäin vaikea kysymys ja riippuu varmasti siitä kenen näkökulmasta asiaa katsoo. Joka tapauksessa jos ko henkilö saisi tietää, tapahtuisi teidän kaikkien tilanteessa varmasti nykäys suuntaan tai toiseen, liekö se sitten hyvä vai paha asia.

Jos minun miehelläni olisi suhde toiseen naiseen ja vieläpä tuolla tasolla kuin kerrot, miettisin kyllä hartaasti soittaisinko hänen puolisolleen, koska toisaalta minun mielestäni hänen kuuluisi saada tietää ja itse samassa tilanteessa haluaisin tietää. Mutta toisaalta "toinen ääni" taas sanoo, että mitä helkkaria sotkeutua toisten asioihin, kun omissankin on riittävästi tekemistä. Ja toisaalta, mitä sillä saavuttaisi. Kyllä tuollaiset suhteet tulee kuitenkin ilmi ennemmin tai myöhemmin.Selvittäköön sitten itse sotkunsa.

Mutta täytyy myös kyllä sanoa, että olet harvinaisen sitkeä tyyppi katsomaan tuota tilannetta sivusta. Itse ollisin melkoisen ehdoton ja liekkö perua huonosta itsetunnosta, mutta ottaisin kyllä nokkiin tuosta, miten vaimosi teidän suhdetta kuvaa nyt. Mikä sinun roolisi olisi tässä tilanteesa, jossa vaimosi haluaa pitää tästä suhteesta kiinni vaikka mies onkin aviossa. Ja mikä hänen mielestään olisi hänen miesystävänsä vaimon ja perheen rooli?

Lue lisää

Kertomisesta..
Nyt tuntuu, että kaikki me miehet ja te naiset, jotka autatte/autamme ulkopuolisia suhteita olemalla asiasta hiljaa ja antamalla "alibeja" pettäjälle- väärin siinä tehdään.

Kuten sanottu, jos on krooninen pettäjä, niin on väärin, että sellainen yleensä on parisuhteessa ja sellaisen ihmisen puoliso, ellei hyväksy asiaa, tulisi "pelastaa" parempaan elämään.

Jos pettäminen on seuraus parisuhteessa olevista ongelmista, niin senkin takia tulisi tietää ja joko korjata tilanne ja koettaa elää tuon pettämisen jälkeen tai sitten antaa liiton kariutua ja jatkaa erillisiä elämiä.

Jos vaimo jatkaisi tuota suhdetta (ja me siis erottaisiin), niin ei se oikeastaan minulle kuuluisi mitä hän sitten enää tekee. Jonain päivänä hänelle valkeaisi totuus ja millä tavalla, vaiko millään olisin tukena - sen näkee sitten.

Tällä toisellä miehellä (on viisissäkymmenissä) on aikalailla aikuiset lapset. Vaimoni kuvittelee nyt, että miehellä on tyhjä parisuhde ja miehen ilot on hänen kanssaan-henkisellä ja fyysisellä tasolla. Hän myös kuvitteleee, että nykyinen tilanne riittää hänelle. Te naiset olette joskus uskomattomia!

Jos me erottaisiin, HÄNELLE jäisi lapset ja minä voisin kuulemma kyläillä niin paljon kuin haluan lasten luona. Lisäksi hänellä on vuorotyö ja minulla työmatkoja, joten me siinä sulassa sovussa sitten hoitelisimme entistä enmmän lapsia.
Hän sitten kävisi aina silloin tällöin miestä tapaamassa.

No, minä olen sitä mieltä, että moinen ajattelu on aikalaila pintapuolista- jos minulla olisi uusi nainen, johon olisin ihastunut tosissani, niin ei silloin mikään riittäisi - pakko sitä olisi suunnitella tulevaisuutta siten, että voi olla enemmän ja enemmän toisen kanssa!

Erotilanteessa en missään tapauksessa hyväksy, että lähivuosina ko. mies lasteni kanssa olisi tekemisissä. Muut vaimoni järjestelyt olisi OK.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Kertomisesta..
Nyt tuntuu, että kaikki me miehet ja te naiset, jotka autatte/autamme ulkopuolisia suhteita olemalla asiasta hiljaa ja antamalla "alibeja" pettäjälle- väärin siinä tehdään.

Kuten sanottu, jos on krooninen pettäjä, niin on väärin, että sellainen yleensä on parisuhteessa ja sellaisen ihmisen puoliso, ellei hyväksy asiaa, tulisi "pelastaa" parempaan elämään.

Jos pettäminen on seuraus parisuhteessa olevista ongelmista, niin senkin takia tulisi tietää ja joko korjata tilanne ja koettaa elää tuon pettämisen jälkeen tai sitten antaa liiton kariutua ja jatkaa erillisiä elämiä.

Jos vaimo jatkaisi tuota suhdetta (ja me siis erottaisiin), niin ei se oikeastaan minulle kuuluisi mitä hän sitten enää tekee. Jonain päivänä hänelle valkeaisi totuus ja millä tavalla, vaiko millään olisin tukena - sen näkee sitten.

Tällä toisellä miehellä (on viisissäkymmenissä) on aikalailla aikuiset lapset. Vaimoni kuvittelee nyt, että miehellä on tyhjä parisuhde ja miehen ilot on hänen kanssaan-henkisellä ja fyysisellä tasolla. Hän myös kuvitteleee, että nykyinen tilanne riittää hänelle. Te naiset olette joskus uskomattomia!

Jos me erottaisiin, HÄNELLE jäisi lapset ja minä voisin kuulemma kyläillä niin paljon kuin haluan lasten luona. Lisäksi hänellä on vuorotyö ja minulla työmatkoja, joten me siinä sulassa sovussa sitten hoitelisimme entistä enmmän lapsia.
Hän sitten kävisi aina silloin tällöin miestä tapaamassa.

No, minä olen sitä mieltä, että moinen ajattelu on aikalaila pintapuolista- jos minulla olisi uusi nainen, johon olisin ihastunut tosissani, niin ei silloin mikään riittäisi - pakko sitä olisi suunnitella tulevaisuutta siten, että voi olla enemmän ja enemmän toisen kanssa!

Erotilanteessa en missään tapauksessa hyväksy, että lähivuosina ko. mies lasteni kanssa olisi tekemisissä. Muut vaimoni järjestelyt olisi OK.

Lue lisää

"Nyt tuntuu, että kaikki me miehet ja te naiset, jotka autatte/autamme ulkopuolisia suhteita olemalla asiasta hiljaa ja antamalla "alibeja" pettäjälle- väärin siinä tehdään."

Niinpä, mikset sitten soita tuolle naiselle?
Kai sitä ajattelee niin, ettei halua tuottaa tuskaa kenellekkään enempää kuin on tarpeen. Toisaalta kuten totesitkin, sillä soitolla voisi auttaa ko miehen vaimoa pääsemään irti ehkä epätyydyttävästäkin suhteesta.Toisaalta kuitenkin voisi olla ettet itsellesi voittaisi tuolla soitolla mitään ja hyvässä lykyssä saisit vielä haukut niskaasi tältä naiselta.

"Jos vaimo jatkaisi tuota suhdetta (ja me siis erottaisiin), niin ei se oikeastaan minulle kuuluisi mitä hän sitten enää tekee. Jonain päivänä hänelle valkeaisi totuus ja millä tavalla, vaiko millään olisin tukena - sen näkee sitten."

Siis olisit tukena mitä vain vaimosi päättääkin, missäs sinun omat pahanolontunteesi ovat, kuka on sinun tukenasi ja kuuntelee sinua?

" Te naiset olette joskus uskomattomia! "

Miten niin vaan joskus? :-))

"Jos me erottaisiin, HÄNELLE jäisi lapset ja minä voisin kuulemma kyläillä niin paljon kuin haluan lasten luona. Lisäksi hänellä on vuorotyö ja minulla työmatkoja, joten me siinä sulassa sovussa sitten hoitelisimme entistä enmmän lapsia."

Toivottavasti teidän ei tarvitse erota, mutta jos niin käy, sehän olisi ihanteellista, että voisitte sovussa hoitaa lastenne asiat.

"No, minä olen sitä mieltä, että moinen ajattelu on aikalaila pintapuolista- jos minulla olisi uusi nainen, johon olisin ihastunut tosissani, niin ei silloin mikään riittäisi - pakko sitä olisi suunnitella tulevaisuutta siten, että voi olla enemmän ja enemmän toisen kanssa!"

Niimpä, mutta ehkä vaimosi ajattelee, että haluaa säilyttää tämän suhteen murusetkin välittämättä siitä, että menee oma perhe ja joutuu kakkosnaiseksi. Tunteet ohittaa järjen.

"Erotilanteessa en missään tapauksessa hyväksy, että lähivuosina ko. mies lasteni kanssa olisi tekemisissä. Muut vaimoni järjestelyt olisi OK."

Minkä koet olevan uhkana siinä, että lapsesi tapaisivat ko miehen, onhan hän vaimosi tai silloin entisen vaimosi naimisissaoleva poikaystävä :-).

vastaan tunteet kirjoitti:

"Nyt tuntuu, että kaikki me miehet ja te naiset, jotka autatte/autamme ulkopuolisia suhteita olemalla asiasta hiljaa ja antamalla "alibeja" pettäjälle- väärin siinä tehdään."

Niinpä, mikset sitten soita tuolle naiselle?
Kai sitä ajattelee niin, ettei halua tuottaa tuskaa kenellekkään enempää kuin on tarpeen. Toisaalta kuten totesitkin, sillä soitolla voisi auttaa ko miehen vaimoa pääsemään irti ehkä epätyydyttävästäkin suhteesta.Toisaalta kuitenkin voisi olla ettet itsellesi voittaisi tuolla soitolla mitään ja hyvässä lykyssä saisit vielä haukut niskaasi tältä naiselta.

"Jos vaimo jatkaisi tuota suhdetta (ja me siis erottaisiin), niin ei se oikeastaan minulle kuuluisi mitä hän sitten enää tekee. Jonain päivänä hänelle valkeaisi totuus ja millä tavalla, vaiko millään olisin tukena - sen näkee sitten."

Siis olisit tukena mitä vain vaimosi päättääkin, missäs sinun omat pahanolontunteesi ovat, kuka on sinun tukenasi ja kuuntelee sinua?

" Te naiset olette joskus uskomattomia! "

Miten niin vaan joskus? :-))

"Jos me erottaisiin, HÄNELLE jäisi lapset ja minä voisin kuulemma kyläillä niin paljon kuin haluan lasten luona. Lisäksi hänellä on vuorotyö ja minulla työmatkoja, joten me siinä sulassa sovussa sitten hoitelisimme entistä enmmän lapsia."

Toivottavasti teidän ei tarvitse erota, mutta jos niin käy, sehän olisi ihanteellista, että voisitte sovussa hoitaa lastenne asiat.

"No, minä olen sitä mieltä, että moinen ajattelu on aikalaila pintapuolista- jos minulla olisi uusi nainen, johon olisin ihastunut tosissani, niin ei silloin mikään riittäisi - pakko sitä olisi suunnitella tulevaisuutta siten, että voi olla enemmän ja enemmän toisen kanssa!"

Niimpä, mutta ehkä vaimosi ajattelee, että haluaa säilyttää tämän suhteen murusetkin välittämättä siitä, että menee oma perhe ja joutuu kakkosnaiseksi. Tunteet ohittaa järjen.

"Erotilanteessa en missään tapauksessa hyväksy, että lähivuosina ko. mies lasteni kanssa olisi tekemisissä. Muut vaimoni järjestelyt olisi OK."

Minkä koet olevan uhkana siinä, että lapsesi tapaisivat ko miehen, onhan hän vaimosi tai silloin entisen vaimosi naimisissaoleva poikaystävä :-).

Lue lisää

" Niinpä, mikset sitten soita tuolle naiselle? "

Ajattelin etten soita, koska en oikeasti tiedä tilannetta ja suhteen laatua siellä.
Toivon, että tämä mies tajuaisi itse, että käytännössä alettuaan (tai siis päästettyään sen syvenemään liaan pitkälle) suhteeseen vaimoni kanssa tuhosi mahdollisuudet minun ja vaimoni tehdä asialle yhtään mitään. Kiila välissä on niin iso, jos on ihastunut toiseen - ei siihen vanha, ilkeä piittaamaton, huomioon ottamaton jne. mahdu.

Ja jos tajuaa, niin ottaa oman elämänsä käsiinsä ja hoitaa kotiasiat kuntoon jotta voi jatkaa tätä suhdetta vaimoni kanssa - mitä se sitten tarkoittaakaan.
Muussa tapauksessa hän on sitten vain "käyttänyt" hyväksi vaimoani?
Lisäksi, jos kertoisin toisen miehen vaimolle, nin vaimoni saisi kuulla siitä, josta tulisi oma sotkunsa tähän juttuun- ei nääs tartte enää yhtään sotkua....


"Siis olisit tukena mitä vain vaimosi päättääkin, missäs sinun omat pahanolontunteesi ovat, kuka on sinun tukenasi ja kuuntelee sinua?"

tarkoitin, että tilanteessa, jossa erotaan ja toinen mies olisin illuusio => vaimoni tipahtaisi aika korkealta alas maan pinnalle. Se kävisi varmaan kipeää. Onhan hän lasteni äiti, eikä hirveän paha sellainen - niin pakko olisi jollain tasolla auttaa häntä. Mutta jos erotaan, niin tällaisessa tukitilanteessa - en tiedä olisinko jo sinut eron kanssa siten, että autan, mutta vanhan suhteen lämmittely olisi poissa pelistä - vai jatkaisikos joskus etsiä ISON purkin liimaa ja alkaa kasata systeemiä kuntoon.

""
" Te naiset olette joskus uskomattomia! "
Miten niin vaan joskus? :-)) ""

Siten, että naisilla on oikeasti erilainen ajatuslogiikka kuin miehillä - tämä minun vaimoni käytös ei mene jakeluuni kaikilta osin.

Mutta olette te joskus uskomattoman ihaniakin !!

""
Toivottavasti teidän ei tarvitse erota, mutta jos niin käy, sehän olisi ihanteellista, että voisitte sovussa hoitaa lastenne asiat."

juu - sen tajusin, kun nuorimmainen (10v) tuli aamulla viereen, kun olin yksin pöydässä aamupalalla ja tuli syliin istumaan - näki mun surkean olon ja otti lujasti kiinni ja piti pitkään. sanoi "iskä - minä tykkään susta" ja piti edelleen kiinni.
män ja enemmän toisen kanssa!

"
Niimpä, mutta ehkä vaimosi ajattelee, että haluaa säilyttää tämän suhteen murusetkin välittämättä siitä, että menee oma perhe ja joutuu kakkosnaiseksi. Tunteet ohittaa järjen."

Just tätä minä en tajua naisissa !

""
Minkä koet olevan uhkana siinä, että lapsesi tapaisivat ko miehen, onhan hän vaimosi tai silloin entisen vaimosi naimisissaoleva poikaystävä :-).""
En tarkoita yleensä, sanoin vain, jotta lähivuosina. me kaikki tarvitaan aikaa sopeutua asiaan ja toisekseen, jos toinen mies käyttää hyväksi vaimoani (siis minusta se on niin, jos hän jatkaa naimisissa oloaan ja tapailee salassa satunnaisesti vaimoani), niin en haluaisi moisen miehen tutustuvan lapsiini - tiedä sitten onko tuo typerää, mustasukkaista ja suojelevaa.
mikäli toinen mies olisi OK ja vaimoni onnellinen, ei kait siinä silloin olisi mitään- mutta ei heti.
vai?

HärkäMies-62 kirjoitti:

" Niinpä, mikset sitten soita tuolle naiselle? "

Ajattelin etten soita, koska en oikeasti tiedä tilannetta ja suhteen laatua siellä.
Toivon, että tämä mies tajuaisi itse, että käytännössä alettuaan (tai siis päästettyään sen syvenemään liaan pitkälle) suhteeseen vaimoni kanssa tuhosi mahdollisuudet minun ja vaimoni tehdä asialle yhtään mitään. Kiila välissä on niin iso, jos on ihastunut toiseen - ei siihen vanha, ilkeä piittaamaton, huomioon ottamaton jne. mahdu.

Ja jos tajuaa, niin ottaa oman elämänsä käsiinsä ja hoitaa kotiasiat kuntoon jotta voi jatkaa tätä suhdetta vaimoni kanssa - mitä se sitten tarkoittaakaan.
Muussa tapauksessa hän on sitten vain "käyttänyt" hyväksi vaimoani?
Lisäksi, jos kertoisin toisen miehen vaimolle, nin vaimoni saisi kuulla siitä, josta tulisi oma sotkunsa tähän juttuun- ei nääs tartte enää yhtään sotkua....


"Siis olisit tukena mitä vain vaimosi päättääkin, missäs sinun omat pahanolontunteesi ovat, kuka on sinun tukenasi ja kuuntelee sinua?"

tarkoitin, että tilanteessa, jossa erotaan ja toinen mies olisin illuusio => vaimoni tipahtaisi aika korkealta alas maan pinnalle. Se kävisi varmaan kipeää. Onhan hän lasteni äiti, eikä hirveän paha sellainen - niin pakko olisi jollain tasolla auttaa häntä. Mutta jos erotaan, niin tällaisessa tukitilanteessa - en tiedä olisinko jo sinut eron kanssa siten, että autan, mutta vanhan suhteen lämmittely olisi poissa pelistä - vai jatkaisikos joskus etsiä ISON purkin liimaa ja alkaa kasata systeemiä kuntoon.

""
" Te naiset olette joskus uskomattomia! "
Miten niin vaan joskus? :-)) ""

Siten, että naisilla on oikeasti erilainen ajatuslogiikka kuin miehillä - tämä minun vaimoni käytös ei mene jakeluuni kaikilta osin.

Mutta olette te joskus uskomattoman ihaniakin !!

""
Toivottavasti teidän ei tarvitse erota, mutta jos niin käy, sehän olisi ihanteellista, että voisitte sovussa hoitaa lastenne asiat."

juu - sen tajusin, kun nuorimmainen (10v) tuli aamulla viereen, kun olin yksin pöydässä aamupalalla ja tuli syliin istumaan - näki mun surkean olon ja otti lujasti kiinni ja piti pitkään. sanoi "iskä - minä tykkään susta" ja piti edelleen kiinni.
män ja enemmän toisen kanssa!

"
Niimpä, mutta ehkä vaimosi ajattelee, että haluaa säilyttää tämän suhteen murusetkin välittämättä siitä, että menee oma perhe ja joutuu kakkosnaiseksi. Tunteet ohittaa järjen."

Just tätä minä en tajua naisissa !

""
Minkä koet olevan uhkana siinä, että lapsesi tapaisivat ko miehen, onhan hän vaimosi tai silloin entisen vaimosi naimisissaoleva poikaystävä :-).""
En tarkoita yleensä, sanoin vain, jotta lähivuosina. me kaikki tarvitaan aikaa sopeutua asiaan ja toisekseen, jos toinen mies käyttää hyväksi vaimoani (siis minusta se on niin, jos hän jatkaa naimisissa oloaan ja tapailee salassa satunnaisesti vaimoani), niin en haluaisi moisen miehen tutustuvan lapsiini - tiedä sitten onko tuo typerää, mustasukkaista ja suojelevaa.
mikäli toinen mies olisi OK ja vaimoni onnellinen, ei kait siinä silloin olisi mitään- mutta ei heti.
vai?

Lue lisää

Onpa hienoa huomata että ajattelet vaimosi tunteita, hänen uutta suhdettaan, miehen perhe-elämää ja jopa hänen vaimoaan. Uskallatko ajatella ollenkaan itseäsi? Et voi tietää oikeasti kenenkään muun ajatuksia tässä asiasi kuin omiasi. Toisen miehen vaimo saa tietää tai ei, se ei ole olennainen asia sinun ja vaimosi suhteessa.

Mieti mitä ITSE haluat omalta elämältäsi ja suhteestasi vaimoon. Ikävää että olet joskus itsekin pettänyt ja voihan olla että se on johtanut siihen että vaimosikin on pettänyt, mutta pettämiseen ei voi riittää syyksi se että toinenkin on pettänyt. Vaimosi on tehnyt väärin sinua kohtaan! Etkö ole yhtään vihainen? Haluatko todella jatkaa suhdetta ihmisen kanssa joka on pettänyt luottamuksesi?

On varmasti helpompaa selvitä pahimmasta shokista kun jättää ajattelematta niitä omia tunteitaan ja miettii asiaa järkevästi ja analyyttisesti, mutta älä nyt kuitenkaan ulkoista itseäsi tästä tilanteesta. Ota vaikka analyyttisen ajattelusi yhdeksi muuttujaksi itsesi ja oma tulevaisuutesi.

Senni30 kirjoitti:

Onpa hienoa huomata että ajattelet vaimosi tunteita, hänen uutta suhdettaan, miehen perhe-elämää ja jopa hänen vaimoaan. Uskallatko ajatella ollenkaan itseäsi? Et voi tietää oikeasti kenenkään muun ajatuksia tässä asiasi kuin omiasi. Toisen miehen vaimo saa tietää tai ei, se ei ole olennainen asia sinun ja vaimosi suhteessa.

Mieti mitä ITSE haluat omalta elämältäsi ja suhteestasi vaimoon. Ikävää että olet joskus itsekin pettänyt ja voihan olla että se on johtanut siihen että vaimosikin on pettänyt, mutta pettämiseen ei voi riittää syyksi se että toinenkin on pettänyt. Vaimosi on tehnyt väärin sinua kohtaan! Etkö ole yhtään vihainen? Haluatko todella jatkaa suhdetta ihmisen kanssa joka on pettänyt luottamuksesi?

On varmasti helpompaa selvitä pahimmasta shokista kun jättää ajattelematta niitä omia tunteitaan ja miettii asiaa järkevästi ja analyyttisesti, mutta älä nyt kuitenkaan ulkoista itseäsi tästä tilanteesta. Ota vaikka analyyttisen ajattelusi yhdeksi muuttujaksi itsesi ja oma tulevaisuutesi.

Lue lisää

Senni - oikeassahan olet.

Mutta minkäs luonnolleen mahtaa.
Ensin haluaa tietää mitä on tapahtunut - analysoidaan vauriot
Sitten haluaa tietää mitä vaihtoehtoja sitä on asian "korjaamiseksi" tai muuttamiseksi.

Sitten pitäisi valita polku, jonne lähdetään talsimaan iso tai erittäin iso reppu selässä.

Tässä polun valinnassa tulee varmaan se minä itse esille - kyllä tässä sitä on prosessoitu, mutta nämä keskustelut täällä on kieltämättä keskittynyt tuohon suhteen ymmärtämiseen - ehkäpä sitä meikäläinenkin prosessoi omaa hankalaa oloa näin?

Itse haluaisi tässä iässä hyvän parisuhteen - avoimen, rehellisen, toista tukevan ja huomioivan - siis vastavuoroisesti tietty.
Sitten pitäisi olla aikaa jakaa parisuhteeseen-perheelle-työlle ja hitunen ikiomaa aikaakin. Ja seksielämänhän pakko toimia - keskimääräinen mies, kun nyt on sellainen-luulen niin.

Vaimostani on kaikkiin näihin - luulen niin - mutta toki isoin epäily on minullakin tässä vaiheessa se, että joko tilanne on niin paha - niin sirpaleinen kannu, jota ei enää voi korjata, jonnekin jää liian iso reikä, ettei vesi pysy sisällä - siis olisikos parempi luovuttaa ja alkaa elämään elämää, jossa vaimoni ei ole kuin eksäni?

myöskin - jos näyttää siltä, että vaimoni jää niin rikkinäiseksi ja katkeraksi, että tulin väliin - heh heh- ja siis ei tule koskaan "toipumaan suhteestaan. niin silloinhan minun on pakko hyväksyä tosiasiat ja todeta, ettei me kyetä enää saamaan suhdettamme kuntoon..

on tämä ihmiselämä ja ihmismielen ymmärtäminen hankalaa... :)

HärkäMies-62 kirjoitti:

Tämä oli hyvä kysymys.

Vaimoni pyysi, etten sotke kumpaakaan (siis tätä toista miestä) tai hänen vaimoaan asiaan.

No lupasin, etten tässä vaiheessa sotke tuota vaimoa, tosin nyt tuntuu, että se on väärin tätä toisen miehen vaimoa kohtaan.

Toinen mies on jo kerran jäänyt kiinni ulkopuolisesta suhteesta, jolloin olivat päättäneet jäädä yhteen. vaimoni kertoo, että he asuvat kuin "veli ja sisko", mutta tiedä sitä sitten.

Minä tietenkin toivon vaimolleni ennen kaikkea onnellista elämää, tosin olen sitä mieltä, että ensin vanha suhde hoidetaan alta pois ennenkuin mennään uudelleen.

Mieshän voi olla:
1. Tosissaan rakastunut vaimooni
=> jolloin minun pitäsi antaa vaimoni mennä, koska hän tuntuu olevan niin syvästi ihastunut=>hullanntunut=>tykÄstynyt (vaan ei kuulemma vielä rakastunut).
Minun avioliittonihan edellytyksin on tilanteessa ohi, joten siis parempi luovuttaa.
2. Mies haluaa elellä hykävästi kotonaan, jossa on edelleen jotain suhdetta jäljellä-vaikapa satunnaista seksiäkin oman vaimon kanssa. Sitten hänestä on mukavaa, että on erilainen nainen ja kiinnostava, koska on "uusi" ja että kun harvoin näkee ja toinen vielä odottaa tapaamisia, niin järjestely sopii hänelle erinomaisesti.
Jos näin on, niin tällainen suhdehan on ihan pepusta ja minusta taas vaimoni ansaitsee parempaa.

Ja oikeastaan - nyt tuntuu siltä - jos meillä mitään saumoja on jatkaa, niin se on se, että tuo mies, vaikka mukava juttelu ja seksikumppani onkin, niin perimmiltään ei ole halukaskaan menemään eteenpäin vaimoni kanssa julkisesti.

Hassua sinänsä - vaimoni sanoo muka, että hänelle riittää suhteen nykytaso - tapailla satunnaisesti ja mies voi olla edelleen naimisissa.
Minä en usko moiseen. Jos me erotaan, niin ilman muuta jossain vaiheessa vaimoni odottaa että homma etenisi- tavalla tai toisella.
Eli jos mies on vain kätevän järjestelyn takia maisemissa, niin jossain vaiheessa tuo suhde karahtaa kiville...

pitäisikös sitten kertoa?

Lue lisää

Se voi auttaa tilannettasi, koska miehen petetty vaimo voi laittaa äijän valitsemaan.

Suosittelisin kertomaan asiasta.

HärkäMies-62 kirjoitti:

" Niinpä, mikset sitten soita tuolle naiselle? "

Ajattelin etten soita, koska en oikeasti tiedä tilannetta ja suhteen laatua siellä.
Toivon, että tämä mies tajuaisi itse, että käytännössä alettuaan (tai siis päästettyään sen syvenemään liaan pitkälle) suhteeseen vaimoni kanssa tuhosi mahdollisuudet minun ja vaimoni tehdä asialle yhtään mitään. Kiila välissä on niin iso, jos on ihastunut toiseen - ei siihen vanha, ilkeä piittaamaton, huomioon ottamaton jne. mahdu.

Ja jos tajuaa, niin ottaa oman elämänsä käsiinsä ja hoitaa kotiasiat kuntoon jotta voi jatkaa tätä suhdetta vaimoni kanssa - mitä se sitten tarkoittaakaan.
Muussa tapauksessa hän on sitten vain "käyttänyt" hyväksi vaimoani?
Lisäksi, jos kertoisin toisen miehen vaimolle, nin vaimoni saisi kuulla siitä, josta tulisi oma sotkunsa tähän juttuun- ei nääs tartte enää yhtään sotkua....


"Siis olisit tukena mitä vain vaimosi päättääkin, missäs sinun omat pahanolontunteesi ovat, kuka on sinun tukenasi ja kuuntelee sinua?"

tarkoitin, että tilanteessa, jossa erotaan ja toinen mies olisin illuusio => vaimoni tipahtaisi aika korkealta alas maan pinnalle. Se kävisi varmaan kipeää. Onhan hän lasteni äiti, eikä hirveän paha sellainen - niin pakko olisi jollain tasolla auttaa häntä. Mutta jos erotaan, niin tällaisessa tukitilanteessa - en tiedä olisinko jo sinut eron kanssa siten, että autan, mutta vanhan suhteen lämmittely olisi poissa pelistä - vai jatkaisikos joskus etsiä ISON purkin liimaa ja alkaa kasata systeemiä kuntoon.

""
" Te naiset olette joskus uskomattomia! "
Miten niin vaan joskus? :-)) ""

Siten, että naisilla on oikeasti erilainen ajatuslogiikka kuin miehillä - tämä minun vaimoni käytös ei mene jakeluuni kaikilta osin.

Mutta olette te joskus uskomattoman ihaniakin !!

""
Toivottavasti teidän ei tarvitse erota, mutta jos niin käy, sehän olisi ihanteellista, että voisitte sovussa hoitaa lastenne asiat."

juu - sen tajusin, kun nuorimmainen (10v) tuli aamulla viereen, kun olin yksin pöydässä aamupalalla ja tuli syliin istumaan - näki mun surkean olon ja otti lujasti kiinni ja piti pitkään. sanoi "iskä - minä tykkään susta" ja piti edelleen kiinni.
män ja enemmän toisen kanssa!

"
Niimpä, mutta ehkä vaimosi ajattelee, että haluaa säilyttää tämän suhteen murusetkin välittämättä siitä, että menee oma perhe ja joutuu kakkosnaiseksi. Tunteet ohittaa järjen."

Just tätä minä en tajua naisissa !

""
Minkä koet olevan uhkana siinä, että lapsesi tapaisivat ko miehen, onhan hän vaimosi tai silloin entisen vaimosi naimisissaoleva poikaystävä :-).""
En tarkoita yleensä, sanoin vain, jotta lähivuosina. me kaikki tarvitaan aikaa sopeutua asiaan ja toisekseen, jos toinen mies käyttää hyväksi vaimoani (siis minusta se on niin, jos hän jatkaa naimisissa oloaan ja tapailee salassa satunnaisesti vaimoani), niin en haluaisi moisen miehen tutustuvan lapsiini - tiedä sitten onko tuo typerää, mustasukkaista ja suojelevaa.
mikäli toinen mies olisi OK ja vaimoni onnellinen, ei kait siinä silloin olisi mitään- mutta ei heti.
vai?

Lue lisää

"Just tätä minä en tajua naisissa !"

No juu, mutta kaikki naiset(en minäkää) ei ajattele noin vaikka jotkut ajatteleeki.Naiset on kuitenkin ehkä enemmän tunteidensa vietävissä kuin miehet, usein, ei aina. Ehkä meiltä joskus puuttuu sellainen itsesuojeluvaisto. Ja naivi uskomus siihen että meille tarkoitetaan vaan hyvää. Ja siinä sivussa voi sitten toisten hyvä unohtua. En tiedä mutta näin luulisin.

"vai"

Niinpä taas. Ihan fiksu ajatus sinänsä, jos myös vaimosi on sitä mieltä, mutta jos ei, miten estät lapsiasi tapaamasta ko miestä.
Meillä tuossa naapurissa just ihan päältäpäin onnelliselta näyttänyt pariskunta erosi. Kaksi kuukautta eosta tuossa asuu jo tän naisen ja kahden lapsen kanssa uusi mies, huh huh. Meikäläisen mittapuun mukaan siinä ei kyllä paljon aikailtu. Mutta kukin taaplaa tyylilään. Ehkä kuitenkin lasten olisi hyvä saada tottua ensin ajatukseen teidän mahdollisesta/ totetuvasta erosta, ennen kuin siinä alkaa joku vieras äijä pyöriä äitiä pussailemassa :-).

HärkäMies-62 kirjoitti:

" Niinpä, mikset sitten soita tuolle naiselle? "

Ajattelin etten soita, koska en oikeasti tiedä tilannetta ja suhteen laatua siellä.
Toivon, että tämä mies tajuaisi itse, että käytännössä alettuaan (tai siis päästettyään sen syvenemään liaan pitkälle) suhteeseen vaimoni kanssa tuhosi mahdollisuudet minun ja vaimoni tehdä asialle yhtään mitään. Kiila välissä on niin iso, jos on ihastunut toiseen - ei siihen vanha, ilkeä piittaamaton, huomioon ottamaton jne. mahdu.

Ja jos tajuaa, niin ottaa oman elämänsä käsiinsä ja hoitaa kotiasiat kuntoon jotta voi jatkaa tätä suhdetta vaimoni kanssa - mitä se sitten tarkoittaakaan.
Muussa tapauksessa hän on sitten vain "käyttänyt" hyväksi vaimoani?
Lisäksi, jos kertoisin toisen miehen vaimolle, nin vaimoni saisi kuulla siitä, josta tulisi oma sotkunsa tähän juttuun- ei nääs tartte enää yhtään sotkua....


"Siis olisit tukena mitä vain vaimosi päättääkin, missäs sinun omat pahanolontunteesi ovat, kuka on sinun tukenasi ja kuuntelee sinua?"

tarkoitin, että tilanteessa, jossa erotaan ja toinen mies olisin illuusio => vaimoni tipahtaisi aika korkealta alas maan pinnalle. Se kävisi varmaan kipeää. Onhan hän lasteni äiti, eikä hirveän paha sellainen - niin pakko olisi jollain tasolla auttaa häntä. Mutta jos erotaan, niin tällaisessa tukitilanteessa - en tiedä olisinko jo sinut eron kanssa siten, että autan, mutta vanhan suhteen lämmittely olisi poissa pelistä - vai jatkaisikos joskus etsiä ISON purkin liimaa ja alkaa kasata systeemiä kuntoon.

""
" Te naiset olette joskus uskomattomia! "
Miten niin vaan joskus? :-)) ""

Siten, että naisilla on oikeasti erilainen ajatuslogiikka kuin miehillä - tämä minun vaimoni käytös ei mene jakeluuni kaikilta osin.

Mutta olette te joskus uskomattoman ihaniakin !!

""
Toivottavasti teidän ei tarvitse erota, mutta jos niin käy, sehän olisi ihanteellista, että voisitte sovussa hoitaa lastenne asiat."

juu - sen tajusin, kun nuorimmainen (10v) tuli aamulla viereen, kun olin yksin pöydässä aamupalalla ja tuli syliin istumaan - näki mun surkean olon ja otti lujasti kiinni ja piti pitkään. sanoi "iskä - minä tykkään susta" ja piti edelleen kiinni.
män ja enemmän toisen kanssa!

"
Niimpä, mutta ehkä vaimosi ajattelee, että haluaa säilyttää tämän suhteen murusetkin välittämättä siitä, että menee oma perhe ja joutuu kakkosnaiseksi. Tunteet ohittaa järjen."

Just tätä minä en tajua naisissa !

""
Minkä koet olevan uhkana siinä, että lapsesi tapaisivat ko miehen, onhan hän vaimosi tai silloin entisen vaimosi naimisissaoleva poikaystävä :-).""
En tarkoita yleensä, sanoin vain, jotta lähivuosina. me kaikki tarvitaan aikaa sopeutua asiaan ja toisekseen, jos toinen mies käyttää hyväksi vaimoani (siis minusta se on niin, jos hän jatkaa naimisissa oloaan ja tapailee salassa satunnaisesti vaimoani), niin en haluaisi moisen miehen tutustuvan lapsiini - tiedä sitten onko tuo typerää, mustasukkaista ja suojelevaa.
mikäli toinen mies olisi OK ja vaimoni onnellinen, ei kait siinä silloin olisi mitään- mutta ei heti.
vai?

Lue lisää

.. sitä että ehkä teidän suhteessanne särkyi jotain korvaamatonta silloin kun sulla oli se syrjähyppy. Miten vaimosi sai tietää siitä, kerrotiko itse vai joku mu?

parhaaksi kirjoitti:

"Just tätä minä en tajua naisissa !"

No juu, mutta kaikki naiset(en minäkää) ei ajattele noin vaikka jotkut ajatteleeki.Naiset on kuitenkin ehkä enemmän tunteidensa vietävissä kuin miehet, usein, ei aina. Ehkä meiltä joskus puuttuu sellainen itsesuojeluvaisto. Ja naivi uskomus siihen että meille tarkoitetaan vaan hyvää. Ja siinä sivussa voi sitten toisten hyvä unohtua. En tiedä mutta näin luulisin.

"vai"

Niinpä taas. Ihan fiksu ajatus sinänsä, jos myös vaimosi on sitä mieltä, mutta jos ei, miten estät lapsiasi tapaamasta ko miestä.
Meillä tuossa naapurissa just ihan päältäpäin onnelliselta näyttänyt pariskunta erosi. Kaksi kuukautta eosta tuossa asuu jo tän naisen ja kahden lapsen kanssa uusi mies, huh huh. Meikäläisen mittapuun mukaan siinä ei kyllä paljon aikailtu. Mutta kukin taaplaa tyylilään. Ehkä kuitenkin lasten olisi hyvä saada tottua ensin ajatukseen teidän mahdollisesta/ totetuvasta erosta, ennen kuin siinä alkaa joku vieras äijä pyöriä äitiä pussailemassa :-).

Lue lisää

Siis jos nainen eroaa ja suostuu alkamaan kakkosnaiseksi...

..niin onko hän
- ollut niin kauan ilman hellyyttä, läheisyyttä, huomioimista, että tuollainenkin suhde riittää? Kuvittelee, että oikeaa parisuhdetta ei tarvita, hän ei kuulu parisuhteeseen, riittää satunnaiset kohtaamiset kivan ilmapiirin ja seksin merkeissä?

vai

- itsetunto on niin matalalla, että kuvittelee, ettei muille kelpaa ja siksi on hyvä roikkua kakkosena - parempi vähän kuin ei ollenkaan?

vai

- Hän luulee, että kyllä homma etenee ja hänestä tulee oikea ykkönen (hänhän tietty kuvittelee jo nyt olevansa ykkönen ja miehen oikea on kakkonen)?

jokin vaikutinhan siellä on - hmmm....

HärkäMies-62 kirjoitti:

Senni - oikeassahan olet.

Mutta minkäs luonnolleen mahtaa.
Ensin haluaa tietää mitä on tapahtunut - analysoidaan vauriot
Sitten haluaa tietää mitä vaihtoehtoja sitä on asian "korjaamiseksi" tai muuttamiseksi.

Sitten pitäisi valita polku, jonne lähdetään talsimaan iso tai erittäin iso reppu selässä.

Tässä polun valinnassa tulee varmaan se minä itse esille - kyllä tässä sitä on prosessoitu, mutta nämä keskustelut täällä on kieltämättä keskittynyt tuohon suhteen ymmärtämiseen - ehkäpä sitä meikäläinenkin prosessoi omaa hankalaa oloa näin?

Itse haluaisi tässä iässä hyvän parisuhteen - avoimen, rehellisen, toista tukevan ja huomioivan - siis vastavuoroisesti tietty.
Sitten pitäisi olla aikaa jakaa parisuhteeseen-perheelle-työlle ja hitunen ikiomaa aikaakin. Ja seksielämänhän pakko toimia - keskimääräinen mies, kun nyt on sellainen-luulen niin.

Vaimostani on kaikkiin näihin - luulen niin - mutta toki isoin epäily on minullakin tässä vaiheessa se, että joko tilanne on niin paha - niin sirpaleinen kannu, jota ei enää voi korjata, jonnekin jää liian iso reikä, ettei vesi pysy sisällä - siis olisikos parempi luovuttaa ja alkaa elämään elämää, jossa vaimoni ei ole kuin eksäni?

myöskin - jos näyttää siltä, että vaimoni jää niin rikkinäiseksi ja katkeraksi, että tulin väliin - heh heh- ja siis ei tule koskaan "toipumaan suhteestaan. niin silloinhan minun on pakko hyväksyä tosiasiat ja todeta, ettei me kyetä enää saamaan suhdettamme kuntoon..

on tämä ihmiselämä ja ihmismielen ymmärtäminen hankalaa... :)

Lue lisää

Tarvii sanoa että kaltaisesi miehen moni nainen ottaisi enemmän kuin avosylin vastaan. Hellisi ja tekisi mitä tahansa ettei menettäisi. Pohjalla on tietysti rakkaus jota tunnet vaimoasi kohtaan. Ikävää ettei vaimosi pysty antamaan sinulle vastineeksi samaa kuin sinä annat hänelle.

Suhteen jatkaminen on aina mahdollista (jos vaimosi sitä haluaa) ja kaikki voi kääntyä vielä hyväksikin, mutta se vaatii teiltä molemmilta todella paljon rakkautta, halua jatkaa ja raakaa työtä. Luottamuksen palauttaminen vie aikansa. Anteeksiantaminen vie aikansa. Ja yhdessäolon opettelu vie aikansa. Mutta ne tuskin onnistuvat ellette te molemmat ole valmiita tekemään sen eteen paljon töitä. Vaikuttaa siltä että sinä olet mutta vaimosi ei kertomasi perusteella taas vaikuta ollenkaan siltä.

Epäilet että hänen uusi suhteensa ei ehkä tulekaan toimimaan ja sitten hän tulee katumapäälle. Voi olla niin mutta minusta tuntuisi siltä että hänen pitää päästä kokemaan se itse. Ja sinä voit sitten siinä vaiheessa miettiä että otatko hänet takaisin. Itse tekisin ehkä sinun tilanteessasi niin että päästäisin hänet menemään ja yrittäisin elää omaa elämääni. Varmasti toivoisin että hän tulisi vielä takaisin mutta rakentaisin kuitenkin omaa elämääni ja tutustuisin uusiin ihmisiin. Samalla ehkä mielenikin muuttuisi -tai sitten ei. Luulisin että kaikkein pahinta on elää tuollaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Et ole vapaa menemään muttet voi olla vaimosikaan kanssa kunnolla.

Voimia sinulle minkä ratkaisun sitten teetkin!

ajatellut kirjoitti:

.. sitä että ehkä teidän suhteessanne särkyi jotain korvaamatonta silloin kun sulla oli se syrjähyppy. Miten vaimosi sai tietää siitä, kerrotiko itse vai joku mu?

Niin - olenhan minä - syytän itseäni- mutta ei auta - tehty mikä tehty.

itseasiassa - aikanaan vaimoni sanoi, "ettei seksi kiinnosta häntä - ollaan muuten yhdessä, mutta hoida ne hommat muualla. ja kun menet, niin sano, niin tiedän olla kotona."

ja sanoi näin usein.
typerä - iso sellainen - kun olin silloin, enkä alkanut tonkimaan syitä syntyjä oikeita moiseen - tottelin.
ja ihan itse tunnustin asian vaimolleni- julkisesti moista kamalaa aikaa hänelle kesti noin 2 kuukautta. sitten vaimoni pyysi lopettamaan, halusi minua seksuaalisesti vallan vietävästi - halusi olla kanssani ja sitä rataa.
no- minä olin jo nähnyt hänen kärsivän tarpeeksi, saatikka sitten itseni - oli se kamalaa aikaa valehdella ensin ja sitten vasten kasvoja sanoa, että menepäs toiselle kylään...

En ikinä suosittele kenellekkään kunnon miehellä syrjähyppyjä - jos van omatunto on olemassa - kyllä siitä sen verran paha olo tulee.

Mutta särkymisestä.
kyllä - silloin särkyi jotain, eikä me silloin käytetty aikaa ja panoksia, jotta asiaa olisi voinut korjata. ja siksi siis syytän itseänikin täsät tilanteesta - voi prkl :)

HärkäMies-62 kirjoitti:

Siis jos nainen eroaa ja suostuu alkamaan kakkosnaiseksi...

..niin onko hän
- ollut niin kauan ilman hellyyttä, läheisyyttä, huomioimista, että tuollainenkin suhde riittää? Kuvittelee, että oikeaa parisuhdetta ei tarvita, hän ei kuulu parisuhteeseen, riittää satunnaiset kohtaamiset kivan ilmapiirin ja seksin merkeissä?

vai

- itsetunto on niin matalalla, että kuvittelee, ettei muille kelpaa ja siksi on hyvä roikkua kakkosena - parempi vähän kuin ei ollenkaan?

vai

- Hän luulee, että kyllä homma etenee ja hänestä tulee oikea ykkönen (hänhän tietty kuvittelee jo nyt olevansa ykkönen ja miehen oikea on kakkonen)?

jokin vaikutinhan siellä on - hmmm....

Lue lisää

No varmaan moni noistakin mutta siitä puuttuu vielä ainaki yksi esimerkki. Jos se sun vaimos tosisaan on tykästynyt siihen mieheen. Hän vaan tapasi sen sopivassa "saumassa" ja yksi asia johti toiseen. En tiedä, mutta näin voisi kuvitella.Jos se ei vaan voi olla ilman sitä, ja siinä unohtuu sillon kaikki muut ihmiset. Ei hän varmaankaan tahallaan loukkaa. Mutta kuitenkin järki olisi hyvä ottaa kiltisti käteen hänenkin. Kaikki ei vaan siihen pysty, valitettavasti. Ja kuulemma monet naiset uskoo ku ukko valittaa, että kotona menee huonosti, vaimo on kylmä ja juu, ihan kohta ollaan eroamassa mutta kun on vielä niitä ja näitä esteitä edessä.

Senni30 kirjoitti:

Tarvii sanoa että kaltaisesi miehen moni nainen ottaisi enemmän kuin avosylin vastaan. Hellisi ja tekisi mitä tahansa ettei menettäisi. Pohjalla on tietysti rakkaus jota tunnet vaimoasi kohtaan. Ikävää ettei vaimosi pysty antamaan sinulle vastineeksi samaa kuin sinä annat hänelle.

Suhteen jatkaminen on aina mahdollista (jos vaimosi sitä haluaa) ja kaikki voi kääntyä vielä hyväksikin, mutta se vaatii teiltä molemmilta todella paljon rakkautta, halua jatkaa ja raakaa työtä. Luottamuksen palauttaminen vie aikansa. Anteeksiantaminen vie aikansa. Ja yhdessäolon opettelu vie aikansa. Mutta ne tuskin onnistuvat ellette te molemmat ole valmiita tekemään sen eteen paljon töitä. Vaikuttaa siltä että sinä olet mutta vaimosi ei kertomasi perusteella taas vaikuta ollenkaan siltä.

Epäilet että hänen uusi suhteensa ei ehkä tulekaan toimimaan ja sitten hän tulee katumapäälle. Voi olla niin mutta minusta tuntuisi siltä että hänen pitää päästä kokemaan se itse. Ja sinä voit sitten siinä vaiheessa miettiä että otatko hänet takaisin. Itse tekisin ehkä sinun tilanteessasi niin että päästäisin hänet menemään ja yrittäisin elää omaa elämääni. Varmasti toivoisin että hän tulisi vielä takaisin mutta rakentaisin kuitenkin omaa elämääni ja tutustuisin uusiin ihmisiin. Samalla ehkä mielenikin muuttuisi -tai sitten ei. Luulisin että kaikkein pahinta on elää tuollaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Et ole vapaa menemään muttet voi olla vaimosikaan kanssa kunnolla.

Voimia sinulle minkä ratkaisun sitten teetkin!

Lue lisää

Luet kohta ajatuksiani...

Joskus sanotaan, että "viisaampi antaa periksi."

Luulenpa, että pakottamalla vaimoni nyt luovuttamaan (se saattaisi jopa onnistua), aiheutan sen, että tuo asia jää välillemme liian isoksi häiriötekijäksi.
Siksi siis pitäisi antaa mennä, antaa ajan kulua ja katsoa kuin käy, juuri kuten sanot.


Ainoa asia, joka estää tekemästä heti niin -typerää vai ei - on tavallaan halu suojella vaimoani.
eli
1. Tämä suhde on siis kaukosuhde. vaimoni ei tule muuttamaan toiseen kaupunkiin, se on aika varma.
En usko että tämä toinen mieskään muuttaa kaupunkia, hänelle ei ole töitä täällä.

2.Vaimoni kuvittelee tyytyvänsä kakkosnaiseksi.
Hän ei tarvitse parisuhdetta- riittää tällainen kakkosnaisen kaukosuhderooli
- minä en usko vaimoni sellainen olevan, hän vaan tässä hullantumisvaiheessa uskottelee itselleen noin=> suhde kariutuu joskus kuitenkin

3. Jos vaimoni hetken kuluttua vaatii enemmän (luulen niin), niin sitten tulee eteen kysymys; olikos mies tosissaan, vai käyttikös hän vain tavallaan hyväks vaimoani?

Mytta Senni - taidat olla oikeassa- hänen pitää antaa se itse kokea- tuntuu vain pahalta, jos joskus löytyy toteamaan olemaan tavallaan hyväksikäytetty

tyvär kirjoitti:

No varmaan moni noistakin mutta siitä puuttuu vielä ainaki yksi esimerkki. Jos se sun vaimos tosisaan on tykästynyt siihen mieheen. Hän vaan tapasi sen sopivassa "saumassa" ja yksi asia johti toiseen. En tiedä, mutta näin voisi kuvitella.Jos se ei vaan voi olla ilman sitä, ja siinä unohtuu sillon kaikki muut ihmiset. Ei hän varmaankaan tahallaan loukkaa. Mutta kuitenkin järki olisi hyvä ottaa kiltisti käteen hänenkin. Kaikki ei vaan siihen pysty, valitettavasti. Ja kuulemma monet naiset uskoo ku ukko valittaa, että kotona menee huonosti, vaimo on kylmä ja juu, ihan kohta ollaan eroamassa mutta kun on vielä niitä ja näitä esteitä edessä.

Lue lisää

Totta-

tämä on yksi skenaario.
Minulla jäi se tavallaan pois, mutta näin asiat on alkanut.
Hiukan kurjaa oloa, tyhjää tunnetta, parisuhteessa säröjä.

Sitten tapaa sattumalta kivan kaverin, hyvin synkkaa, mieskin on pettänyt.
miksi en minäkin voisi hiukan piristää elämääni - ihan vähän vain.
ja sitten tahtoo lisää.
ja sitten ihastuu (ja sitten hullaantuu)
ja tykästyy.
Ollankin äkkiä vaiheessa, joissa tunne on niin vanha, että realiteetit ei tunnu missään (vrt. salaiset tapaamiset minun ja vaimon yhteisen "suhteenhoitoloman aikana).
ja enää ei siedäkkään omaa puolisoa -kaikki ärsyttää, miksi sen kanssa pitää nukkua jopa samassa sängyssä...
ja sittten käy käry. vaimoni sanoikin, että hän varmaan teki asian tahallaan - jätti kännyn erittäin esille (olen kyllä sitä mieltä, että se on henk.kohtanen, mutta merkit oli liian vahvat).
ja tunteet ajaa nyt edellä edelleenkin...

näinhän tässä taisi käydä.

Mutta oikeastaan - kysymys oli alunperin, miksi nainen tahtoo eron ja silti alistuu kakkoseksi, ehkä se on vain tuon ketjureaktion toinen pää, jossa loppujen lopuksi ollaan syvällä, mutta tunteet vain ajaa eteenpäin...

HärkäMies-62 kirjoitti:

Luet kohta ajatuksiani...

Joskus sanotaan, että "viisaampi antaa periksi."

Luulenpa, että pakottamalla vaimoni nyt luovuttamaan (se saattaisi jopa onnistua), aiheutan sen, että tuo asia jää välillemme liian isoksi häiriötekijäksi.
Siksi siis pitäisi antaa mennä, antaa ajan kulua ja katsoa kuin käy, juuri kuten sanot.


Ainoa asia, joka estää tekemästä heti niin -typerää vai ei - on tavallaan halu suojella vaimoani.
eli
1. Tämä suhde on siis kaukosuhde. vaimoni ei tule muuttamaan toiseen kaupunkiin, se on aika varma.
En usko että tämä toinen mieskään muuttaa kaupunkia, hänelle ei ole töitä täällä.

2.Vaimoni kuvittelee tyytyvänsä kakkosnaiseksi.
Hän ei tarvitse parisuhdetta- riittää tällainen kakkosnaisen kaukosuhderooli
- minä en usko vaimoni sellainen olevan, hän vaan tässä hullantumisvaiheessa uskottelee itselleen noin=> suhde kariutuu joskus kuitenkin

3. Jos vaimoni hetken kuluttua vaatii enemmän (luulen niin), niin sitten tulee eteen kysymys; olikos mies tosissaan, vai käyttikös hän vain tavallaan hyväks vaimoani?

Mytta Senni - taidat olla oikeassa- hänen pitää antaa se itse kokea- tuntuu vain pahalta, jos joskus löytyy toteamaan olemaan tavallaan hyväksikäytetty

Lue lisää

Eihän se mukavalta tunnu että omaa kumppania mahdollisesti käytetään hyväksi. Mutta hän tekee kuitenkin itse omat päätöksensä ja tuntee itse omat tunteensa -ja kärsii itse myös omista päätöksistään. Pitkässä suhteessa alkaa helposti ajattelemaan niin symbiottiisesti että koittaa pehmentää toisen tietä tällaisessakin tilanteessa ja se asia tästä tekeekin sinulle niin vaikean. Tässä asiassa sinä et kuitenkaan voi auttaa häntä vaikka haluaisitkin. Tarvii vaan päästää irti ja katsoa kuinka käy. Tai ainakaan minä en näe tässä muita vaihtoehtoja koska uskon ettei suhde voi onnistua elleivät sinä ole molemmat 100% mukana.

Ja ihan omankin selviytymisesi kannalta olisi hyvä että ottaisit vähän etäisyyttä tilanteeseen. Lisäksi on olemassa sekin vaihtoehto että vaimosi suhde toiseen mieheen kariutuu mutta hän haluaakin jäädä yksin. Vai epäiletkö ettei vaimosi pärjää yksin? Kyllä hän varmasti pärjää. Teillä on kuitenkin lapset jotka pitävät hänet arjessa kiinni.

Olen sanonu tämän jo ja sanon edelleen: pidä nyt huoli itsestäsi!

HärkäMies-62 kirjoitti:

Totta-

tämä on yksi skenaario.
Minulla jäi se tavallaan pois, mutta näin asiat on alkanut.
Hiukan kurjaa oloa, tyhjää tunnetta, parisuhteessa säröjä.

Sitten tapaa sattumalta kivan kaverin, hyvin synkkaa, mieskin on pettänyt.
miksi en minäkin voisi hiukan piristää elämääni - ihan vähän vain.
ja sitten tahtoo lisää.
ja sitten ihastuu (ja sitten hullaantuu)
ja tykästyy.
Ollankin äkkiä vaiheessa, joissa tunne on niin vanha, että realiteetit ei tunnu missään (vrt. salaiset tapaamiset minun ja vaimon yhteisen "suhteenhoitoloman aikana).
ja enää ei siedäkkään omaa puolisoa -kaikki ärsyttää, miksi sen kanssa pitää nukkua jopa samassa sängyssä...
ja sittten käy käry. vaimoni sanoikin, että hän varmaan teki asian tahallaan - jätti kännyn erittäin esille (olen kyllä sitä mieltä, että se on henk.kohtanen, mutta merkit oli liian vahvat).
ja tunteet ajaa nyt edellä edelleenkin...

näinhän tässä taisi käydä.

Mutta oikeastaan - kysymys oli alunperin, miksi nainen tahtoo eron ja silti alistuu kakkoseksi, ehkä se on vain tuon ketjureaktion toinen pää, jossa loppujen lopuksi ollaan syvällä, mutta tunteet vain ajaa eteenpäin...

Lue lisää

"Mutta oikeastaan - kysymys oli alunperin, miksi nainen tahtoo eron ja silti alistuu kakkoseksi, ehkä se on vain tuon ketjureaktion toinen pää, jossa loppujen lopuksi ollaan syvällä, mutta tunteet vain ajaa eteenpäin..."

No jos hän tahtoo ton miehen ja haluaa siksi eroon entisestä jotta olisi vapaa sitten jos ja kun mahdollisesti tämä toinen mies sattuisi vaikka joskus olemaan hänen kanssaan tosissaan :-).Eli toive että joskus pääsisi ykköseksi, kai. Mutta jos näin ei käykkään, oot sinä ottamassa hänet avosylin vastaan erhereissultaan, vai ;-).

porsaan kirjoitti:

"Mutta oikeastaan - kysymys oli alunperin, miksi nainen tahtoo eron ja silti alistuu kakkoseksi, ehkä se on vain tuon ketjureaktion toinen pää, jossa loppujen lopuksi ollaan syvällä, mutta tunteet vain ajaa eteenpäin..."

No jos hän tahtoo ton miehen ja haluaa siksi eroon entisestä jotta olisi vapaa sitten jos ja kun mahdollisesti tämä toinen mies sattuisi vaikka joskus olemaan hänen kanssaan tosissaan :-).Eli toive että joskus pääsisi ykköseksi, kai. Mutta jos näin ei käykkään, oot sinä ottamassa hänet avosylin vastaan erhereissultaan, vai ;-).

Lue lisää

Niin,
Ensinnäkin, kun asia paljastui, niin ehdottomasti kielsin suhdetta jatkamasta, tai sitten erotaan.

Vaimoni totesi, että OK, erotaan sitten.

Hän myös sanoi, että ei hän tarvitse aktiivista parisuhdetta, hän on tyytyväinen tällaiseen satunnaisjuttuun.
itse olen eri mieltä, luulin tuntevani hänet ja olen sitä mieltä, että tuo toive toisen vapautumisesta siintää. Mutta ei siis vaimoni tunnustanut sitä.
No, jos olisi tunnustanut, niin olisi helpompi päästää irti ja toivottaa onnea ja keskittyä lasten kanssa asian hoitoa.
Ja jos menisi, niin se on sitten hänen oma asia.

Mitä tulee avosylin vastaanottoon, varmaan riippuu ajasta, joka kuluu. hankala ja pitkä tie olisi edessä, mutta jos noin joskus käy, niin pitää sitten analysoida oma tahtotila ajatella itseään ja toimia sen mukaan.
Vaimoni on kuitenkin oikein kohdeltuna hyvä nainen aika monella alueella.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Niin,
Ensinnäkin, kun asia paljastui, niin ehdottomasti kielsin suhdetta jatkamasta, tai sitten erotaan.

Vaimoni totesi, että OK, erotaan sitten.

Hän myös sanoi, että ei hän tarvitse aktiivista parisuhdetta, hän on tyytyväinen tällaiseen satunnaisjuttuun.
itse olen eri mieltä, luulin tuntevani hänet ja olen sitä mieltä, että tuo toive toisen vapautumisesta siintää. Mutta ei siis vaimoni tunnustanut sitä.
No, jos olisi tunnustanut, niin olisi helpompi päästää irti ja toivottaa onnea ja keskittyä lasten kanssa asian hoitoa.
Ja jos menisi, niin se on sitten hänen oma asia.

Mitä tulee avosylin vastaanottoon, varmaan riippuu ajasta, joka kuluu. hankala ja pitkä tie olisi edessä, mutta jos noin joskus käy, niin pitää sitten analysoida oma tahtotila ajatella itseään ja toimia sen mukaan.
Vaimoni on kuitenkin oikein kohdeltuna hyvä nainen aika monella alueella.

Lue lisää

"Hän myös sanoi, että ei hän tarvitse aktiivista parisuhdetta, hän on tyytyväinen tällaiseen satunnaisjuttuun."

Just, kahden lapsen äiti yllättäen on tullut siihen tulokseen, ettei tartte aktiivista parisuhdetta, ei sun eikä sen toisenkaan kanssa. Siis mitä hän on aikonut nyt sitten sun kanssa tehdä? Näennäisesti "yrittää" mutta ei itsekkään usko onnistumiseen, näinkö?.

" että tuo toive toisen vapautumisesta siintää."
Juu, siltä vaikuttaa... ja sinä at taida voida asialle mitään.
"Mutta ei siis vaimoni tunnustanut sitä.
No, jos olisi tunnustanut, niin olisi helpompi päästää irti ja toivottaa onnea ja keskittyä lasten kanssa asian hoitoa."
Anteeksi vain mutta näin sivusta kuultuna vaimo on teoillaan se jo myöntänyt. Ehkä hän saa omalletunnolleen rauhan kun ei nyt teidän aviossa ollessanne myönnä asiaa.

"Vaimoni on kuitenkin oikein kohdeltuna hyvä nainen aika monella alueella."

Kohtele häntä sitten oikein :-). Mutta kuten joku muukin sanoi täällä, pidä huolta myös itsestäsi.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Niin - olenhan minä - syytän itseäni- mutta ei auta - tehty mikä tehty.

itseasiassa - aikanaan vaimoni sanoi, "ettei seksi kiinnosta häntä - ollaan muuten yhdessä, mutta hoida ne hommat muualla. ja kun menet, niin sano, niin tiedän olla kotona."

ja sanoi näin usein.
typerä - iso sellainen - kun olin silloin, enkä alkanut tonkimaan syitä syntyjä oikeita moiseen - tottelin.
ja ihan itse tunnustin asian vaimolleni- julkisesti moista kamalaa aikaa hänelle kesti noin 2 kuukautta. sitten vaimoni pyysi lopettamaan, halusi minua seksuaalisesti vallan vietävästi - halusi olla kanssani ja sitä rataa.
no- minä olin jo nähnyt hänen kärsivän tarpeeksi, saatikka sitten itseni - oli se kamalaa aikaa valehdella ensin ja sitten vasten kasvoja sanoa, että menepäs toiselle kylään...

En ikinä suosittele kenellekkään kunnon miehellä syrjähyppyjä - jos van omatunto on olemassa - kyllä siitä sen verran paha olo tulee.

Mutta särkymisestä.
kyllä - silloin särkyi jotain, eikä me silloin käytetty aikaa ja panoksia, jotta asiaa olisi voinut korjata. ja siksi siis syytän itseänikin täsät tilanteesta - voi prkl :)

Lue lisää

"Mutta särkymisestä.
kyllä - silloin särkyi jotain, eikä me silloin käytetty aikaa ja panoksia, jotta asiaa olisi voinut korjata. ja siksi siis syytän itseänikin täsät tilanteesta - voi prkl :)"

Hmmmmmmmmmmmmmmmm. Miksi hymiö tos kohden?

sanat kirjoitti:

"Hän myös sanoi, että ei hän tarvitse aktiivista parisuhdetta, hän on tyytyväinen tällaiseen satunnaisjuttuun."

Just, kahden lapsen äiti yllättäen on tullut siihen tulokseen, ettei tartte aktiivista parisuhdetta, ei sun eikä sen toisenkaan kanssa. Siis mitä hän on aikonut nyt sitten sun kanssa tehdä? Näennäisesti "yrittää" mutta ei itsekkään usko onnistumiseen, näinkö?.

" että tuo toive toisen vapautumisesta siintää."
Juu, siltä vaikuttaa... ja sinä at taida voida asialle mitään.
"Mutta ei siis vaimoni tunnustanut sitä.
No, jos olisi tunnustanut, niin olisi helpompi päästää irti ja toivottaa onnea ja keskittyä lasten kanssa asian hoitoa."
Anteeksi vain mutta näin sivusta kuultuna vaimo on teoillaan se jo myöntänyt. Ehkä hän saa omalletunnolleen rauhan kun ei nyt teidän aviossa ollessanne myönnä asiaa.

"Vaimoni on kuitenkin oikein kohdeltuna hyvä nainen aika monella alueella."

Kohtele häntä sitten oikein :-). Mutta kuten joku muukin sanoi täällä, pidä huolta myös itsestäsi.

Lue lisää

..niin ne tekevät sinunkin elämän hyväksi.

Mutta ihminen on joskus sokea. luulee, että kaikki on hyvin. pidetään asioita itsestään selvinä.
ja pinnan alla voi kyteä, hoitamanton suhde on palonarkaa kamaa.

Siis, joo nyt tajuan, että aavistuksen verran on laiminlyöty ja hoidan naistani (vanhaa tai joskus ehkä kenties uutta), jos annetaan mahdollisuus.
Suhde voisi silloin vielä jatkua, jos kykenen antamaan anteeksi ja elämään asioiden kanssa.

mutta monta kommenttia itsestäni huolehtimisesta ja itsetunnostani olen saanut.

Viesti otettu vastaan ja kaikki vaihtoehdot ei tule todellakaan minulle käymään.

Ja mietin kyllä mitä tahdon tulevaisuudelta, onko mahdollisuuden auettua kuitenkaan edellytyksiä ja silleen.

tuossa kohden? kirjoitti:

"Mutta särkymisestä.
kyllä - silloin särkyi jotain, eikä me silloin käytetty aikaa ja panoksia, jotta asiaa olisi voinut korjata. ja siksi siis syytän itseänikin täsät tilanteesta - voi prkl :)"

Hmmmmmmmmmmmmmmmm. Miksi hymiö tos kohden?

Lue lisää

tai sitten katkeran ihmisen hymyn poikanen malliin "joo joo, tiedän, että olen ollut törppö...

HärkäMies-62 kirjoitti:

..niin ne tekevät sinunkin elämän hyväksi.

Mutta ihminen on joskus sokea. luulee, että kaikki on hyvin. pidetään asioita itsestään selvinä.
ja pinnan alla voi kyteä, hoitamanton suhde on palonarkaa kamaa.

Siis, joo nyt tajuan, että aavistuksen verran on laiminlyöty ja hoidan naistani (vanhaa tai joskus ehkä kenties uutta), jos annetaan mahdollisuus.
Suhde voisi silloin vielä jatkua, jos kykenen antamaan anteeksi ja elämään asioiden kanssa.

mutta monta kommenttia itsestäni huolehtimisesta ja itsetunnostani olen saanut.

Viesti otettu vastaan ja kaikki vaihtoehdot ei tule todellakaan minulle käymään.

Ja mietin kyllä mitä tahdon tulevaisuudelta, onko mahdollisuuden auettua kuitenkaan edellytyksiä ja silleen.

Lue lisää

"Suhde voisi silloin vielä jatkua, jos kykenen antamaan anteeksi ja elämään asioiden kanssa."

Siis haloo. Vaimosi suhde toiseen mieheen on kestänyt kuusi vuotta eikä loppua ole näkyvissä ainakaan vaimosi puolelta. Mielenkiinnosta kysyn voitko jatkaa anteeksi antaen avioliittoanne tietäen että vaimosi tapailee tätä toista miestä ja pitää häntä enemmän miehenään kuin sinua. Nostan hattua jos näin on, moni ei siihen kykenisi, edes lasten vuoksi. Eikä sitä kyllä vaimosikaan kauaa jaksa, henkisesti ainakaan. Mutta onhan tietty jossain mielessä helpompaa näinkin kannaltasi ehkä. Onhan raskasta tehdä ratkaisuja, jotka murtavat koko nykyisen arkenne. Isoja asioista.Kun antaa kaiken edetä omalla painollaan, ei trtte itse ottaa vastuuta omasta eikä toisten puolsta. Vai?

...itsestään kirjoitti:

"Suhde voisi silloin vielä jatkua, jos kykenen antamaan anteeksi ja elämään asioiden kanssa."

Siis haloo. Vaimosi suhde toiseen mieheen on kestänyt kuusi vuotta eikä loppua ole näkyvissä ainakaan vaimosi puolelta. Mielenkiinnosta kysyn voitko jatkaa anteeksi antaen avioliittoanne tietäen että vaimosi tapailee tätä toista miestä ja pitää häntä enemmän miehenään kuin sinua. Nostan hattua jos näin on, moni ei siihen kykenisi, edes lasten vuoksi. Eikä sitä kyllä vaimosikaan kauaa jaksa, henkisesti ainakaan. Mutta onhan tietty jossain mielessä helpompaa näinkin kannaltasi ehkä. Onhan raskasta tehdä ratkaisuja, jotka murtavat koko nykyisen arkenne. Isoja asioista.Kun antaa kaiken edetä omalla painollaan, ei trtte itse ottaa vastuuta omasta eikä toisten puolsta. Vai?

Lue lisää

Taisi tulla väärinkäsitys.

Aisankannattajaksi en ala.

Kykenenkö antamaan anteeksi ja elämään asian kanssa- en ole varma, mutta haluaisin yrittää.

Ehdotonta on, että toinen mies-homma loppuisi ja hitaasti mutta varmasti yritettäisiin rakentaa minun ja vaimoni parisuhdetta uudelleen.
Sen rakennuksen aikana selviäisi, pystyykö antamaan anteeksi.

Mutta kummankin tulisi moista haluta, ja kuten näette, meitä taitaa olla tässä vain yksi haluaja.

Silloin on turha yritellä yhtään mitää, vaan kattilat menee jakoon- vuorenvarmasti.

HärkäMies-62 kirjoitti:

tai sitten katkeran ihmisen hymyn poikanen malliin "joo joo, tiedän, että olen ollut törppö...

No et ainakaan luovuta helpolla. Ainakaan minun tarkoitukseni ei ole lannistaa ja kannustaa eroon, mutta kuten itse jossain muussa kohdin sanoitkin, aisankannattajaksikaan ei oman itsekunnioituksen vuoksi kannata ryhtyä.Jospa vaimosi "herää unestaan" ja huomaa, että se onni onkin odottamassa siellä kotona. Kumpikin olette erheet ja virheet tehneet. Vaimosi ei taida kyetä katsomaan perheeseen päin ennen kuin on oman tiensä tuossa sivusuhteessa käynyt loppuun.
Taitaa olla vaan sun jaksamisesta kiinni, kuinka kauan jaksat katsoa ja odotella.

Toisaalta minä ihmettelen sitä, että vaimosihan on sanonut, että jos pitää valita ero tai toinen mies, hän valitsee eron. Mistä saat voimia kuitenkin odottaa ja antaa ajan kulua? Kuitenkin suhde on kestänyt jo niinkin kauan. Vaan ajattelertko niin että kaiken se kestää ja kaiken se kärsii, jopåa kakkosmiehenä olon.

täs kohden kirjoitti:

No et ainakaan luovuta helpolla. Ainakaan minun tarkoitukseni ei ole lannistaa ja kannustaa eroon, mutta kuten itse jossain muussa kohdin sanoitkin, aisankannattajaksikaan ei oman itsekunnioituksen vuoksi kannata ryhtyä.Jospa vaimosi "herää unestaan" ja huomaa, että se onni onkin odottamassa siellä kotona. Kumpikin olette erheet ja virheet tehneet. Vaimosi ei taida kyetä katsomaan perheeseen päin ennen kuin on oman tiensä tuossa sivusuhteessa käynyt loppuun.
Taitaa olla vaan sun jaksamisesta kiinni, kuinka kauan jaksat katsoa ja odotella.

Toisaalta minä ihmettelen sitä, että vaimosihan on sanonut, että jos pitää valita ero tai toinen mies, hän valitsee eron. Mistä saat voimia kuitenkin odottaa ja antaa ajan kulua? Kuitenkin suhde on kestänyt jo niinkin kauan. Vaan ajattelertko niin että kaiken se kestää ja kaiken se kärsii, jopåa kakkosmiehenä olon.

Lue lisää

Kun tässä on tovin parisuhteita miettiny - siis ennen tätä kriisiä, niin tässä tilanteessa on aika selkeä johtotähti.

Kakkosmieheksi ei aleta.

Joko ollaan - tais sitten ei

Jos ei, niin toivon kaikkea hyvää kummallekkin - kunhan ei enää minun elämääni liikoja häiritse - silloin on lapset pääosassa.

Jos ollaan, niin se nyt sitten ehdoton-puolin ja toisin.
Ja kuka sanoo, että tämä "viimeinen kerta" sitten onnistuu?
Ei kukaan- edellytyksenä kuitenkin, että on parisuhde, joka toimii kumpaankin suuntaan kaikilla osa-alueilla.

Jos ei saada kuntoon, niin sitten voidaan erota (vielä paremmassa sovussa), koska ei ole järkeä elää vain yhdessä - ihmisellä on vain yksi elämä.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Luet kohta ajatuksiani...

Joskus sanotaan, että "viisaampi antaa periksi."

Luulenpa, että pakottamalla vaimoni nyt luovuttamaan (se saattaisi jopa onnistua), aiheutan sen, että tuo asia jää välillemme liian isoksi häiriötekijäksi.
Siksi siis pitäisi antaa mennä, antaa ajan kulua ja katsoa kuin käy, juuri kuten sanot.


Ainoa asia, joka estää tekemästä heti niin -typerää vai ei - on tavallaan halu suojella vaimoani.
eli
1. Tämä suhde on siis kaukosuhde. vaimoni ei tule muuttamaan toiseen kaupunkiin, se on aika varma.
En usko että tämä toinen mieskään muuttaa kaupunkia, hänelle ei ole töitä täällä.

2.Vaimoni kuvittelee tyytyvänsä kakkosnaiseksi.
Hän ei tarvitse parisuhdetta- riittää tällainen kakkosnaisen kaukosuhderooli
- minä en usko vaimoni sellainen olevan, hän vaan tässä hullantumisvaiheessa uskottelee itselleen noin=> suhde kariutuu joskus kuitenkin

3. Jos vaimoni hetken kuluttua vaatii enemmän (luulen niin), niin sitten tulee eteen kysymys; olikos mies tosissaan, vai käyttikös hän vain tavallaan hyväks vaimoani?

Mytta Senni - taidat olla oikeassa- hänen pitää antaa se itse kokea- tuntuu vain pahalta, jos joskus löytyy toteamaan olemaan tavallaan hyväksikäytetty

Lue lisää

tuo suojelunhalu, mutta jossakin vaiheessa ajan vieriessä siihen suojelunhaluun tulee lisäksi se, että voi unohtaa itsensä ja elämä alkaa kääntyä suojelun ehdoilla elämiseksi. Tässä vaiheessa, kun alkaa huomata tällaisia merkkejä olisi hyvä oikaista omaa suuntaansa ja juuri seisahtaa tienristeykseen miettimään, että mihin suuntaan aion lähteä ja mihin suuntaa vaimo aikoo lähteä.

En millään kehota pakottamaan vaimoa tekemään ratkaisua, vaan kääntämällä asia niin, että tulevan suunnalle on asetettu vaihtoehdot. Jos vaimosi haluaa olla kotona, mutta haluaa olla siellä toisaallakin, niin se on täysin kestämätön tilanne, eikä sellaista voi edes ottaa vaihtoehdoksi pitkällä tähtäimellä.

Kerro vaimollesi, että sinä et hyväksy tällaista avioelämää, kuin nyt elätte ja tulet tekmään omat raktaisut, jotta tilanne muuttuu, tämän jälkeen vaimo on vapaa tekemään omat ratkaisunsa.

Yksi kysymys kannattaa esittää aika ajoin itselleen, sekä kumppanilleen:

"Mitä et ole valmis tekemään avioliittomme eteen"

Jos olet valmis tekemään kaikkesi ja vaimosi myös, niin ongelma ei liene mahdotonta ratkaista, jälleenrakentaminen siis alkaa tältä pohjalta.

Jos vaimosi sanoo, että hän ei ole valmis luopumaan kakkosestaan ja sinä sanot, että et ole valmis hyväksymään kakkossuhdetta, niin olette edelleen ongelman kurimuksen keskellä.

Mies. kirjoitti:

tuo suojelunhalu, mutta jossakin vaiheessa ajan vieriessä siihen suojelunhaluun tulee lisäksi se, että voi unohtaa itsensä ja elämä alkaa kääntyä suojelun ehdoilla elämiseksi. Tässä vaiheessa, kun alkaa huomata tällaisia merkkejä olisi hyvä oikaista omaa suuntaansa ja juuri seisahtaa tienristeykseen miettimään, että mihin suuntaan aion lähteä ja mihin suuntaa vaimo aikoo lähteä.

En millään kehota pakottamaan vaimoa tekemään ratkaisua, vaan kääntämällä asia niin, että tulevan suunnalle on asetettu vaihtoehdot. Jos vaimosi haluaa olla kotona, mutta haluaa olla siellä toisaallakin, niin se on täysin kestämätön tilanne, eikä sellaista voi edes ottaa vaihtoehdoksi pitkällä tähtäimellä.

Kerro vaimollesi, että sinä et hyväksy tällaista avioelämää, kuin nyt elätte ja tulet tekmään omat raktaisut, jotta tilanne muuttuu, tämän jälkeen vaimo on vapaa tekemään omat ratkaisunsa.

Yksi kysymys kannattaa esittää aika ajoin itselleen, sekä kumppanilleen:

"Mitä et ole valmis tekemään avioliittomme eteen"

Jos olet valmis tekemään kaikkesi ja vaimosi myös, niin ongelma ei liene mahdotonta ratkaista, jälleenrakentaminen siis alkaa tältä pohjalta.

Jos vaimosi sanoo, että hän ei ole valmis luopumaan kakkosestaan ja sinä sanot, että et ole valmis hyväksymään kakkossuhdetta, niin olette edelleen ongelman kurimuksen keskellä.

Lue lisää

"En millään kehota pakottamaan vaimoa tekemään ratkaisua, vaan kääntämällä asia niin, että tulevan suunnalle on asetettu vaihtoehdot. Jos vaimosi haluaa olla kotona, mutta haluaa olla siellä toisaallakin, niin se on täysin kestämätön tilanne, eikä sellaista voi edes ottaa vaihtoehdoksi pitkällä tähtäimellä."

Juuri noin minäkin ajattelen. Jos asettuu tuon Härkämiehen asemaan, niin en kyllä oman siippani kanssa olisi noin pitkämielinen. Se on joko tai, tai myös sitten niinkin, että kun on kerran lähtenyt, en voisi enää luottaa ja täytyy kyllä sanoa, että anteeksiantaminenkin olisi aika vaikeaa. Näin ajattelen, koska mielestäni se että tuolla vaimolla on ollut suhde vieraaseen mieheen kuuden vuoden ajan. Se on osoitus siitä, että omassa suhteessa on jotain pielessä. Toki silloin soisin, että hän saisi onnensa perässä mennä. En edes haluaisi olla esteenä, mutta siitä en tingi, että rehellinen pitää olla. Jos haluaa mennä niin siten menee ja reilusti.Voita ei voi kovin kauaa ainakaan levittää molemmille puolille leipää.Näin tuntuu nyt, mutta toisaalta vaikea sanoa tietenkin jos olisi todellisuudessa tuossa tilanteessa. Mene ja tiedä.

""Minusta tuntuu, ettei vaimoasi enää kiinnosta jatkaa avioliittoanne. Miksi hänellä muuten olisi noin pitkä suhde toiseen mieheen. Varmaan vuosien mittaan on punninnut asioita sinun ja toisen miehen kesken ja päätynyt tuollaisenn ratkaisuun.""

Näinpä se taitaa olla. Mutta omien sanojensa mukaan eivät tulevaisuutta ole puhuneet, kuin leikkien asiasta malliiin " mies jää kohta eläkkeelle, niin tulee eräoppaaksi jolloin asuu lähempänä". Sinänsä hassua, jos eivät ole puhuneet - takan kuitenkin monta vuotta, ettei vain minulle olisi jäänyt kertomatta jotain?
Siis jos on ulkopuolinen suhde, niin ihminen hullaantuu ja haluaa lisää.
Koska vaimoni on pitänyt asiaa salassa, eikä he ole voineen tavata kuin luokkaa alle 10 krt vuodessa, alkuvuosina selkeästi vähemmänkin => suhde on edelleen vaiheessa,jossa haluaa mukavia tunteita lisää - ei ole arki mukana laisinkaan, ts. eletään pää pilvissä, jalat tukevasti irti maasta?


""Miksi jatkaa epätoivoista avioliittoa, jossa tunteilla ei ole sijaa. Lapsillekin tilanne on pelkkää kärsimystä, turha pitkittää liittoa heidän takiaan.""

Juu, tämä se alkaa kallistamaan minun vaakaani...

""Itse kävin kevätkesällä tuskaisen mietiskelyn oman 20 vuoden liittoni suhteen. Avioerohakemukseen lopulta päädyttiin, myllerrysten kautta.""

helpointa olisi, jos mukana ei olisi muita suhteita, eikös?

HärkäMies-62 kirjoitti:

""Minusta tuntuu, ettei vaimoasi enää kiinnosta jatkaa avioliittoanne. Miksi hänellä muuten olisi noin pitkä suhde toiseen mieheen. Varmaan vuosien mittaan on punninnut asioita sinun ja toisen miehen kesken ja päätynyt tuollaisenn ratkaisuun.""

Näinpä se taitaa olla. Mutta omien sanojensa mukaan eivät tulevaisuutta ole puhuneet, kuin leikkien asiasta malliiin " mies jää kohta eläkkeelle, niin tulee eräoppaaksi jolloin asuu lähempänä". Sinänsä hassua, jos eivät ole puhuneet - takan kuitenkin monta vuotta, ettei vain minulle olisi jäänyt kertomatta jotain?
Siis jos on ulkopuolinen suhde, niin ihminen hullaantuu ja haluaa lisää.
Koska vaimoni on pitänyt asiaa salassa, eikä he ole voineen tavata kuin luokkaa alle 10 krt vuodessa, alkuvuosina selkeästi vähemmänkin => suhde on edelleen vaiheessa,jossa haluaa mukavia tunteita lisää - ei ole arki mukana laisinkaan, ts. eletään pää pilvissä, jalat tukevasti irti maasta?


""Miksi jatkaa epätoivoista avioliittoa, jossa tunteilla ei ole sijaa. Lapsillekin tilanne on pelkkää kärsimystä, turha pitkittää liittoa heidän takiaan.""

Juu, tämä se alkaa kallistamaan minun vaakaani...

""Itse kävin kevätkesällä tuskaisen mietiskelyn oman 20 vuoden liittoni suhteen. Avioerohakemukseen lopulta päädyttiin, myllerrysten kautta.""

helpointa olisi, jos mukana ei olisi muita suhteita, eikös?

Lue lisää

"helpointa olisi, jos mukana ei olisi muita suhteita, eikös? "

Nimenomaan, koska laastarisuhteillahan ei kuulemma ole tapana onnistua...

Totta, ei 25 vuotta mennyt turhaan.
On siellä paljon kivoja asioita, niin tämän naisen kanssa kuin lasten kanssakin.
Kuten sanoin jossain - vaimoni on hyvä nainen jollekin, kunhan hän on sitoutunut asiaan.
ja on hänessä niitä hyviä piirteitä, jonka takia sitä ehkä haluaisi vielä katsoa kerran - sen vimosen kerran.

Ja ainahan vuodet tuo elämänkokemusta - jos tässä ero tulee, kuten tuntuu, niin jos joskus löytyy kiva nainen, niin osaa asennoitua suhteeseen oikein - ja hoitaa suhdetta riittävästi.

Ja kiitoksia kannustavista kommenteista!

HärkäMies-62 kirjoitti:

Totta, ei 25 vuotta mennyt turhaan.
On siellä paljon kivoja asioita, niin tämän naisen kanssa kuin lasten kanssakin.
Kuten sanoin jossain - vaimoni on hyvä nainen jollekin, kunhan hän on sitoutunut asiaan.
ja on hänessä niitä hyviä piirteitä, jonka takia sitä ehkä haluaisi vielä katsoa kerran - sen vimosen kerran.

Ja ainahan vuodet tuo elämänkokemusta - jos tässä ero tulee, kuten tuntuu, niin jos joskus löytyy kiva nainen, niin osaa asennoitua suhteeseen oikein - ja hoitaa suhdetta riittävästi.

Ja kiitoksia kannustavista kommenteista!

Lue lisää

"Ja ainahan vuodet tuo elämänkokemusta - jos tässä ero tulee, kuten tuntuu, niin jos joskus löytyy kiva nainen, niin osaa asennoitua suhteeseen oikein - ja hoitaa suhdetta riittävästi."

Nii, elämänkokemusta kyllä ja uutta asennetta itselle. Valitettavasti se ei aina riitä. Mutta sellaista elämä on eteenpäinporskuttelua riskien keskellä. Jos ei uskalla elää, ei mitää saakkaan.

... suhteessa nyt olakkaa aina niin mukavaa?
Ja jos tuo härkämiehen vuosluku nikissä kuvaa syntymävuotta eikä ikää, tuo parihan on seukkaillut lapsesta asti.Aika pitkä yhteinen taival, jossa varmasti on riittäny niin ylä
ja alamäkiä kuten meilla kaikilla muillaki talaajilla :-).

häätyykö kirjoitti:

... suhteessa nyt olakkaa aina niin mukavaa?
Ja jos tuo härkämiehen vuosluku nikissä kuvaa syntymävuotta eikä ikää, tuo parihan on seukkaillut lapsesta asti.Aika pitkä yhteinen taival, jossa varmasti on riittäny niin ylä
ja alamäkiä kuten meilla kaikilla muillaki talaajilla :-).

Lue lisää

no juu aina on ala- ja ylämäkiä, jos on tän verran vuosia takana.
ja jos ei ole alamäkeä (eikä odotettaviisakaan), niin ei kannata jatka...

mutta jos mulla on saman verran elinvuosia edessä, niin enää ei ole sama, miten ne käyttää.

HärkäMies-62 kirjoitti:

no juu aina on ala- ja ylämäkiä, jos on tän verran vuosia takana.
ja jos ei ole alamäkeä (eikä odotettaviisakaan), niin ei kannata jatka...

mutta jos mulla on saman verran elinvuosia edessä, niin enää ei ole sama, miten ne käyttää.

Lue lisää

"jos ei ole alamäkeä (eikä odotettaviisakaan), niin ei kannata jatka..."

Tosta en kyllä nyt saanu kiinni, siis että jos EI ole alamäkeä, ei kannata jatkaa, niinkö?

"mutta jos mulla on saman verran elinvuosia edessä, niin enää ei ole sama, miten ne käyttää."

No ei todellakaa, ja toivottavasti viisastineena edes jossain mielessä itse kukanenkin.

mua kirjoitti:

"jos ei ole alamäkeä (eikä odotettaviisakaan), niin ei kannata jatka..."

Tosta en kyllä nyt saanu kiinni, siis että jos EI ole alamäkeä, ei kannata jatkaa, niinkö?

"mutta jos mulla on saman verran elinvuosia edessä, niin enää ei ole sama, miten ne käyttää."

No ei todellakaa, ja toivottavasti viisastineena edes jossain mielessä itse kukanenkin.

Lue lisää

eli
noin, parisuhteessa pitää osata antaa ja pitää saada.

voi olla ongelmia, mutta ne pitäisi saada selviteettyä - puhumalla ja muuten.

ylämäki on siis kaikenlaista pientä ja suurta suhteessa olevia hankalia asioita.

Alamäki taas on iloa, hyvää oloa ja fiilistä, että toinen on just eikä melkein mua varten.

jos aina vaan lyö päätä seinään, niin kukaan ei jaksa sitä tarttee välillä toiselta positiivia "signaaleja" monilla tarpeiden alueilla...

HärkäMies-62 kirjoitti:

eli
noin, parisuhteessa pitää osata antaa ja pitää saada.

voi olla ongelmia, mutta ne pitäisi saada selviteettyä - puhumalla ja muuten.

ylämäki on siis kaikenlaista pientä ja suurta suhteessa olevia hankalia asioita.

Alamäki taas on iloa, hyvää oloa ja fiilistä, että toinen on just eikä melkein mua varten.

jos aina vaan lyö päätä seinään, niin kukaan ei jaksa sitä tarttee välillä toiselta positiivia "signaaleja" monilla tarpeiden alueilla...

Lue lisää

Minä käsitän tuon ylä- alamäki -käsitteen just toisin päin ja siksi en ymmärtänyt. Ylämäki on sitä positiivista hyvää aikaa, alamäki sitä kun menee huonosti. Muutoin toki ymärsin :-).

"Tämän eron aikana sinä et missään tapauksessa saa auttaa tätä naista missään asiassa etkä antaa hänen käyttää sinua lokakaivona jonne syytää pahaa oloaan.
Parasta on jos et asumuseron aikan ole hänen kanssaan missään tekemisissä, paitsi lastenne suhteen."

Hmmm. jossain mielessä hyvä neuvo, mutta luulen tämän miehen kirjoittamien tekstien perusteella, että hän on liian kiltti noin kovaan toimintaan ja sanoikinhan hän jossain vaiheessa että selkä seinää vasten laittaminen ei auta. Toisaalta hän puhuu vaimostaan kuin lapsesta, jonka toilailuja seuraa sivusta kuten vanhemmat yleensä lastensa juttuja. Eli hyväksyy rakastaen ehdoitta. Harvinaista nykyään. Voin olla toki väärässäkin, mutta tällainen kuva mulle näistä teksteistä on jäänyt. Minusta mies aivan kuin ulkoistaa itsensä tästä kuviosta. Seuraa vaimonsa elämää sivusta, mutta missä miehen oma elämä, vai eikö tarina sitä polkua kerro ;-)

Niin,
Olen sitä mieltä, että kyllä hänen pitäisi joskus pyytää anteeksi.
Sitä, että antoi kestää asian noin kauan - ei osannut alkaa keskustelemaan ja juttelemaan, mitä tehdään.
Sitä, että paatui jo melkein sille tasolle, että pystyi valehtemaan minulle mitä vaan- tosin kyllä hänellä paha olo oli. Ja se näkyi siinä, että hän sitten kiukutteli minulle ja osin myös lapsillekin - sytytyslanka oli aika lyhyt ja lataus räjähdyksen aikana aika suuri.

Äidinkorvikkeesta en ole ihan varma- asia alkoi huonosta parisuhteesta, tyhjiöstä ja varmaan hän kuvitteli, että asia pysyy hallinnassa- mutta kuten me kaikki tiedämme - ei suhde, jossa on kiva olla voi pysyä aisoissa - sitä tahtoo lisää.
Siis kyllä syyytän itseänikin tapahtuneesta.

Asumusero on sinänsä ollut harkinnassa.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Niin,
Olen sitä mieltä, että kyllä hänen pitäisi joskus pyytää anteeksi.
Sitä, että antoi kestää asian noin kauan - ei osannut alkaa keskustelemaan ja juttelemaan, mitä tehdään.
Sitä, että paatui jo melkein sille tasolle, että pystyi valehtemaan minulle mitä vaan- tosin kyllä hänellä paha olo oli. Ja se näkyi siinä, että hän sitten kiukutteli minulle ja osin myös lapsillekin - sytytyslanka oli aika lyhyt ja lataus räjähdyksen aikana aika suuri.

Äidinkorvikkeesta en ole ihan varma- asia alkoi huonosta parisuhteesta, tyhjiöstä ja varmaan hän kuvitteli, että asia pysyy hallinnassa- mutta kuten me kaikki tiedämme - ei suhde, jossa on kiva olla voi pysyä aisoissa - sitä tahtoo lisää.
Siis kyllä syyytän itseänikin tapahtuneesta.

Asumusero on sinänsä ollut harkinnassa.

Lue lisää

"Asumusero on sinänsä ollut harkinnassa."

En tiedä asumisjärjestelyjänne, mutta aiemmin kerroit, että vaimosi on ilmoittanut, että hän haluaa lapset ja sinä voit vierailla heidän luonaan niin paljon kuin tahdot? Oletko harkinnut sellaista, että sinä ja lapsesi jäätte nykyiseen kotiinne, vaimo lähteköön suhteensa perään yrittämään itsenäistä asumista ja vierailkoon lastensa luona niin paljon kuin tahtoo. Silti voitte jakaa lasten huollon ja hoidon samalla tavalla. Lasten arki ei kovin muuttuisi, koti säilyisi, vaikka sitten äiti asuisikin toisessa osoitteessa.

lapset kirjoitti:

"Asumusero on sinänsä ollut harkinnassa."

En tiedä asumisjärjestelyjänne, mutta aiemmin kerroit, että vaimosi on ilmoittanut, että hän haluaa lapset ja sinä voit vierailla heidän luonaan niin paljon kuin tahdot? Oletko harkinnut sellaista, että sinä ja lapsesi jäätte nykyiseen kotiinne, vaimo lähteköön suhteensa perään yrittämään itsenäistä asumista ja vierailkoon lastensa luona niin paljon kuin tahtoo. Silti voitte jakaa lasten huollon ja hoidon samalla tavalla. Lasten arki ei kovin muuttuisi, koti säilyisi, vaikka sitten äiti asuisikin toisessa osoitteessa.

Lue lisää

Erotilanteeseen tarjottu vaihtoehto menee juuri näin.
Tosin en ole ottanut kantaa ehdotuksessani, että mitä hän tekee - ottaa asunnos "jostain" ja sitten on vapaa tekemään ja kehittämään suhdettaan ihan mihin suuntaan tahansa.

Koska minulla ei ole tarvetta mihinkään naisten yövieraaksi ottamiseen tms., niin lasten kannalta järjestely olisi ainakin alkuvaiheessa järkevämpi.
Näin vaimoni saisi tapailla tätä töistä avioeron harkinta-aikana helpommin. Ehdotukseen sisältyi, että saa asua/nukkua myös vanhassa osoitteessa niin paljon kuin haluaa.
Harkinta-ajan loppupuolella katsottaisiin sitten mitä tehdään- kuka muuttaa ja minne.

vaimoni kyllä sanoo, ettei hän suhteensa perään lähtisi - hänelle riiittäisi nämä satunnaiset tapaamiset...noo- uskokoon ken tahtoo.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Erotilanteeseen tarjottu vaihtoehto menee juuri näin.
Tosin en ole ottanut kantaa ehdotuksessani, että mitä hän tekee - ottaa asunnos "jostain" ja sitten on vapaa tekemään ja kehittämään suhdettaan ihan mihin suuntaan tahansa.

Koska minulla ei ole tarvetta mihinkään naisten yövieraaksi ottamiseen tms., niin lasten kannalta järjestely olisi ainakin alkuvaiheessa järkevämpi.
Näin vaimoni saisi tapailla tätä töistä avioeron harkinta-aikana helpommin. Ehdotukseen sisältyi, että saa asua/nukkua myös vanhassa osoitteessa niin paljon kuin haluaa.
Harkinta-ajan loppupuolella katsottaisiin sitten mitä tehdään- kuka muuttaa ja minne.

vaimoni kyllä sanoo, ettei hän suhteensa perään lähtisi - hänelle riiittäisi nämä satunnaiset tapaamiset...noo- uskokoon ken tahtoo.

Lue lisää

"vaimoni kyllä sanoo, ettei hän suhteensa perään lähtisi - hänelle riiittäisi nämä satunnaiset tapaamiset...noo- uskokoon ken tahtoo."

Siis ymmärsinkö oikein? Hänen mielestään sinä et voi tarjota hänelle samaa koskaan mitä tämä salasuhde. Kuitenkaan hän ei lähtisi tämänkään "uuden suhteen" perään jos te eroaisitte, vaan hänelle riittäisi satunnaiset tapaamiset toisen naisen miehen kanssa? Hmm, aika erikoista sinänsä. Jos tämä sivusuhde on hänelle niin yhdentekevä, miksi loukata sitten tämän toisen miehen vaimoa tällä suhteella.
Ja mitä hän aikoo sinun suhteesi tehdä? Vai onko hänkin niin hukassa, ettei itsekään enää tiedä mikä olisi viisasta ja mikä ei. Silloin voisi josta parisuhdeterapiasta olla apua.

May be kirjoitti:

"vaimoni kyllä sanoo, ettei hän suhteensa perään lähtisi - hänelle riiittäisi nämä satunnaiset tapaamiset...noo- uskokoon ken tahtoo."

Siis ymmärsinkö oikein? Hänen mielestään sinä et voi tarjota hänelle samaa koskaan mitä tämä salasuhde. Kuitenkaan hän ei lähtisi tämänkään "uuden suhteen" perään jos te eroaisitte, vaan hänelle riittäisi satunnaiset tapaamiset toisen naisen miehen kanssa? Hmm, aika erikoista sinänsä. Jos tämä sivusuhde on hänelle niin yhdentekevä, miksi loukata sitten tämän toisen miehen vaimoa tällä suhteella.
Ja mitä hän aikoo sinun suhteesi tehdä? Vai onko hänkin niin hukassa, ettei itsekään enää tiedä mikä olisi viisasta ja mikä ei. Silloin voisi josta parisuhdeterapiasta olla apua.

Lue lisää

Kyllä tällaisessa tilanteessa on varmasti hukassa kaikki osapuolet. Eikä kukaan edes voi tietää mikä on viisasta ja mikä ei. Ei ole oikeita vastauksia. Mutta jos vaimo haluaa asua yksin ja kokeilla omia siipiään niin eikö sen voisi hänelle suoda? Eihän se kuulu sitten enää ex-miehelle että ketä hän tapailee ja kuinka usein kun yksin asuu. Minusta olisi pääasia että jokainen voisi ottaa etäisyyttä asiaan ja ainoastaan erillään asuminen voisi mahdollistaa sen. Vaimolla on tietysti vielä hankalampi tilanne jos hän siirtyy tavallaan lennossa suhteesta toiseen jolloin sitä omaa aikaa ei ole taaskaan mutta ehkä se ei ole asia jota ainakaan keskustelun avaajan kannattaisi nyt miettiä.

Voisin kuvitella että vaimo on salasuhteensa ja sen aiheuttamien tunteiden myötä ymmärtänyt että vaikka siitä ei tulisikaan mitään niin vastaavia tunteita hän ei kuitenkaan tunne eikä tule tuntemaan omaa miestään kohtaan. Se on suuri ja merkittävä havainto. Sen kuuluukin johtaa eroon. Huolimatta siitä että tuleeko siitä salasuhteesta mitään. Minun mielestäni vaimo tekee oikein halutessaan erota, vaikka salasuhteessa oleminen ei olekaan ollut oikein miestään kohtaan.

Senni30 kirjoitti:

Kyllä tällaisessa tilanteessa on varmasti hukassa kaikki osapuolet. Eikä kukaan edes voi tietää mikä on viisasta ja mikä ei. Ei ole oikeita vastauksia. Mutta jos vaimo haluaa asua yksin ja kokeilla omia siipiään niin eikö sen voisi hänelle suoda? Eihän se kuulu sitten enää ex-miehelle että ketä hän tapailee ja kuinka usein kun yksin asuu. Minusta olisi pääasia että jokainen voisi ottaa etäisyyttä asiaan ja ainoastaan erillään asuminen voisi mahdollistaa sen. Vaimolla on tietysti vielä hankalampi tilanne jos hän siirtyy tavallaan lennossa suhteesta toiseen jolloin sitä omaa aikaa ei ole taaskaan mutta ehkä se ei ole asia jota ainakaan keskustelun avaajan kannattaisi nyt miettiä.

Voisin kuvitella että vaimo on salasuhteensa ja sen aiheuttamien tunteiden myötä ymmärtänyt että vaikka siitä ei tulisikaan mitään niin vastaavia tunteita hän ei kuitenkaan tunne eikä tule tuntemaan omaa miestään kohtaan. Se on suuri ja merkittävä havainto. Sen kuuluukin johtaa eroon. Huolimatta siitä että tuleeko siitä salasuhteesta mitään. Minun mielestäni vaimo tekee oikein halutessaan erota, vaikka salasuhteessa oleminen ei olekaan ollut oikein miestään kohtaan.

Lue lisää

"Voisin kuvitella että vaimo on salasuhteensa ja sen aiheuttamien tunteiden myötä ymmärtänyt että vaikka siitä ei tulisikaan mitään niin vastaavia tunteita hän ei kuitenkaan tunne eikä tule tuntemaan omaa miestään kohtaan."

No sepä juuri. Mutta hukassa tässä taitaa olla vaimo, joka ei osaa päättää suuntaan eikä toiseen. Siis jos olen oikein tulkinnut. Tekisi edes johonkin päin ratkaisun, vaikka se riipaisee kaikkia osapuolia, se kuitenkin olisi ratkaisu piinaavaan tilanteeseen.

"Sen kuuluukin johtaa eroon."

Kuuluuko aina ja välttämättä? Ehkä kuitenkin tällä parilla olevat yhteiset asiat ja historia voivat painaa vaakakupissa myös jotakin. Jospa vaikka vaimo voisikin tyytyä eloon perheensä kanssa vaikkei enää mieheensä tuntisikaan mitään hurmostunteita. Mutta sehän edellyttäisi myös miehen kannalta sitä, että tämä sivusuhde loppuu. Sitä ratkaisua tuo mies kai siinä odottelee.

" Minun mielestäni vaimo tekee oikein halutessaan erota, vaikka salasuhteessa oleminen ei olekaan ollut oikein miestään kohtaan."

Miten vieraana ihmisenä voit sanoa noin jyrkästi että tekee oikein? Kuka sitä voi koskaan sanoa toisten elämästä, kun ei kaikkea tiedä. Milloin on oikein tai väärin haluta eroa, en minä ainakaan osaa toisten elämästä tai liitosta sanoa kun ei aina tiennyt omastakaan :-).

May be kirjoitti:

"vaimoni kyllä sanoo, ettei hän suhteensa perään lähtisi - hänelle riiittäisi nämä satunnaiset tapaamiset...noo- uskokoon ken tahtoo."

Siis ymmärsinkö oikein? Hänen mielestään sinä et voi tarjota hänelle samaa koskaan mitä tämä salasuhde. Kuitenkaan hän ei lähtisi tämänkään "uuden suhteen" perään jos te eroaisitte, vaan hänelle riittäisi satunnaiset tapaamiset toisen naisen miehen kanssa? Hmm, aika erikoista sinänsä. Jos tämä sivusuhde on hänelle niin yhdentekevä, miksi loukata sitten tämän toisen miehen vaimoa tällä suhteella.
Ja mitä hän aikoo sinun suhteesi tehdä? Vai onko hänkin niin hukassa, ettei itsekään enää tiedä mikä olisi viisasta ja mikä ei. Silloin voisi josta parisuhdeterapiasta olla apua.

Lue lisää

ihmeissäni olen minäkin - en siis usko, että noin se menisi. Jos on mukavaa tiedossa, niin sitä tahtoo lisää. satunaiset tapaamiset ei riitä- sitä mieltä minä olen.

ja josko vaimolleni riittäisi kakkosnaisen rooli - ei sekään kuulosta järkevältä -ainakaan pitkällä jänteellä

mitä tulee toisen vaimon hyväksymiseen - toinen mies on sanonut, että he elävät kotona kuin veli ja sisko, ei mitään yhteistä. joten tässä vaiheessa vaimoni uskoo tuota ja luulee että satunnaistapaamiset kakkosnaisrooli on OK.
Ja siis ei tarvitse välittää toisen aviopuolisosta - niinhän se menee kaikissa vastaavissa tilanteissa?

Ja kyllä hän minun suhteeni on selkeillä linjoilla. Eka tarjottu vaihtoehto oli ero ja sillä sipuli.
itse olen käynnistänyt tämän "ehkä ei sittenkään"- vaiheen ja nyt katsellaan.

HärkäMies-62 kirjoitti:

ihmeissäni olen minäkin - en siis usko, että noin se menisi. Jos on mukavaa tiedossa, niin sitä tahtoo lisää. satunaiset tapaamiset ei riitä- sitä mieltä minä olen.

ja josko vaimolleni riittäisi kakkosnaisen rooli - ei sekään kuulosta järkevältä -ainakaan pitkällä jänteellä

mitä tulee toisen vaimon hyväksymiseen - toinen mies on sanonut, että he elävät kotona kuin veli ja sisko, ei mitään yhteistä. joten tässä vaiheessa vaimoni uskoo tuota ja luulee että satunnaistapaamiset kakkosnaisrooli on OK.
Ja siis ei tarvitse välittää toisen aviopuolisosta - niinhän se menee kaikissa vastaavissa tilanteissa?

Ja kyllä hän minun suhteeni on selkeillä linjoilla. Eka tarjottu vaihtoehto oli ero ja sillä sipuli.
itse olen käynnistänyt tämän "ehkä ei sittenkään"- vaiheen ja nyt katsellaan.

Lue lisää

"itse olen käynnistänyt tämän "ehkä ei sittenkään"- vaiheen ja nyt katsellaan."

Eli: Vaimosi ja hänen rakastajansa suhde on nyt katkolla, jotta te saisitte pohtia omaa suhdettnne, että onko sillä edellytyksiä jatkua; näinkö? Toisaalta vaimo on tuonut ilmi että hän ei miehestä voisi luopua, mutta yrittää sinun mieliksesi, mutta sanoo jo varalta ettei siitä tule mittää; niinkö? Onhan tietenki mahdollista että vaimosi punnitsee hyvät ja huonot asiat molemmissa suhteissa ja päätyy jäämään kotiin ja te voitte alkaa rakentaa suhdetta uudelleen, vaikkakin vaimo haikailisi tämän miehen perään, ainakin aluksi.Se kuitenkin vatii myös sen että vaimollasi on edes hitunen halua yrittää. Mielestäni osoittaa sinulta kypsyyttää odottaa, moni olisi ollut ehdottomampi tuossa asiassa.

ja kaikea ei voi saada kirjoitti:

"itse olen käynnistänyt tämän "ehkä ei sittenkään"- vaiheen ja nyt katsellaan."

Eli: Vaimosi ja hänen rakastajansa suhde on nyt katkolla, jotta te saisitte pohtia omaa suhdettnne, että onko sillä edellytyksiä jatkua; näinkö? Toisaalta vaimo on tuonut ilmi että hän ei miehestä voisi luopua, mutta yrittää sinun mieliksesi, mutta sanoo jo varalta ettei siitä tule mittää; niinkö? Onhan tietenki mahdollista että vaimosi punnitsee hyvät ja huonot asiat molemmissa suhteissa ja päätyy jäämään kotiin ja te voitte alkaa rakentaa suhdetta uudelleen, vaikkakin vaimo haikailisi tämän miehen perään, ainakin aluksi.Se kuitenkin vatii myös sen että vaimollasi on edes hitunen halua yrittää. Mielestäni osoittaa sinulta kypsyyttää odottaa, moni olisi ollut ehdottomampi tuossa asiassa.

Lue lisää

kyllä se näin suurin piirtein menisi.

Haluaisin, että eletään meidän suhde loppuun kunnolla ja todetaan sitten jossain vaiheessa, josko homma onnistuu tai ei.
Silloin ei jää hampaan koloon mitään.

Sovitaan, että tunnustaa reilusti, jos muut kiinnostaa vielä, niin voi rauhassa ja rehellisesti erota ilman katkeria fiiliksiä.

Ja jos muutenkaan ei yhteiselämä onnistu - ilman muitakaan suhteita- niin sittenkin pitää osata luovuttaa. Ehkä joskus luottamuspula ja törky suhteen välillä on niin vahva, ettei voi korjata mitään - silloin on parempi luopua.

mutta ulkopuoliset suhteet ehdottomasti poikki.
itseasiassa - siis kun soitin tälle toiselle miehelle ja selitin tämän lähestymistapani, hän selitti ymmärtävänsä ja antavan sen rauhan.

Minun mieliksi on turha yrittää-siis pelkästään. Kyllä siellä pitää olla omaa tahtoa hitunen-siirtää tunteet hiukan taka-alalle ja miettiä mitä on tapahtunut.

Suhde kuntoon tai poikki - siitä olen nyt ehdoton.
Ja toki aikaa kuntoon panemiseen menee.
Välillä tuntuu, että tuo poikkipano voisi olla helpompaa, mutta kuka sitä helppoa elämää haluaisi? ;)
Katsotaan kuinka asia etenee...

Mustasilmäsusanna kirjoitti:

"Tämän eron aikana sinä et missään tapauksessa saa auttaa tätä naista missään asiassa etkä antaa hänen käyttää sinua lokakaivona jonne syytää pahaa oloaan.
Parasta on jos et asumuseron aikan ole hänen kanssaan missään tekemisissä, paitsi lastenne suhteen."

Hmmm. jossain mielessä hyvä neuvo, mutta luulen tämän miehen kirjoittamien tekstien perusteella, että hän on liian kiltti noin kovaan toimintaan ja sanoikinhan hän jossain vaiheessa että selkä seinää vasten laittaminen ei auta. Toisaalta hän puhuu vaimostaan kuin lapsesta, jonka toilailuja seuraa sivusta kuten vanhemmat yleensä lastensa juttuja. Eli hyväksyy rakastaen ehdoitta. Harvinaista nykyään. Voin olla toki väärässäkin, mutta tällainen kuva mulle näistä teksteistä on jäänyt. Minusta mies aivan kuin ulkoistaa itsensä tästä kuviosta. Seuraa vaimonsa elämää sivusta, mutta missä miehen oma elämä, vai eikö tarina sitä polkua kerro ;-)

Lue lisää

Epä vaikuta siltä että hän rakastaisi tätä naista ehdoitta. Jos rakastaisi ehdoitta, hän ei valittaisi.
En epäile etteikö hän rakastaisi tätä naista, mutta kyllä tämän naisen käytös tuntuu mättävän häntä aika lailla.

Ja selkää seinää vasten hän ei vielä ole laittanut. Pelkkä uhkailu että suhde toiseen on loputtava ei auta, sillä tämä nainen tietää että hän pystyy viemään tät ä miestä kuin pässiä narusta.
Jotta nainen oikeasti tajuasi ettei tällainen enää vetele hänelle on osoitettava että maata hänen jalkojensa alla ei enää palvota.

vaiko eikö kirjoitti:

"Voisin kuvitella että vaimo on salasuhteensa ja sen aiheuttamien tunteiden myötä ymmärtänyt että vaikka siitä ei tulisikaan mitään niin vastaavia tunteita hän ei kuitenkaan tunne eikä tule tuntemaan omaa miestään kohtaan."

No sepä juuri. Mutta hukassa tässä taitaa olla vaimo, joka ei osaa päättää suuntaan eikä toiseen. Siis jos olen oikein tulkinnut. Tekisi edes johonkin päin ratkaisun, vaikka se riipaisee kaikkia osapuolia, se kuitenkin olisi ratkaisu piinaavaan tilanteeseen.

"Sen kuuluukin johtaa eroon."

Kuuluuko aina ja välttämättä? Ehkä kuitenkin tällä parilla olevat yhteiset asiat ja historia voivat painaa vaakakupissa myös jotakin. Jospa vaikka vaimo voisikin tyytyä eloon perheensä kanssa vaikkei enää mieheensä tuntisikaan mitään hurmostunteita. Mutta sehän edellyttäisi myös miehen kannalta sitä, että tämä sivusuhde loppuu. Sitä ratkaisua tuo mies kai siinä odottelee.

" Minun mielestäni vaimo tekee oikein halutessaan erota, vaikka salasuhteessa oleminen ei olekaan ollut oikein miestään kohtaan."

Miten vieraana ihmisenä voit sanoa noin jyrkästi että tekee oikein? Kuka sitä voi koskaan sanoa toisten elämästä, kun ei kaikkea tiedä. Milloin on oikein tai väärin haluta eroa, en minä ainakaan osaa toisten elämästä tai liitosta sanoa kun ei aina tiennyt omastakaan :-).

Lue lisää

Sen verran mitä näistä asioista on tullut nähtyä ja koettua niin kovasti vaikuttaa siltä että tilanteessa jossa itse tai oma puoliso pettää, voimat eivät vaan riitä järkeviin ratkaisuihin. Tai ratkaisuihin ylipäänsä. On helppoa ja oikein perusteltua sanoa että vaimon tulisi tehdä ratkaisu ja varmasti hän itsekin haluaisi sen tehdä. Ja mikä kaikkein parasta, hän näyttää sen (jos olen oikein käsittänyt) vihdoin tehneenkin. Kun sanoo että haluaisi erota vaikkei toista miestä koskaan omaksi saisikaan.

Niin, tämä keskusteluhan meille muille paitsi keskustelun avaajalle on pelkästään teoreettinen. Jokaisella on omat periaatteensa ja tapansa ajatella millainen suhteen pitäisi olla. Ne ovat mielipiteitä. Kuten sanoin, ei ole oikeita vastauksia. MINUN mielestäni suhteen kantavin paalu tulisi olla rakkaus omaa kumppania kohtaan, koska itse en pysty elämään jonkun toisen kanssa rakastaen jotain toista enemmän. Olen kokeillutkin sitä. Yhteiset asiat ja historia eivät muuta tilannetta. Sen takia minun mielestäni tuollainen tilanne on niin kestämätön että sen tulisi johtaa eroon. Mutta riippumatta siitä mitä mieltä minä olen ratkaisuista, vaimon ratkaisua pitäisi minun mielestäni kunnioittaa. Ei arvailla että onko vaimo järjissään ja tuleeko myöhemmin ehkä toisiin ajatuksiin. Sitä ei voi kukaan tietää. Siksi minusta sitä on turha pohtia, tuskin tuollaisia eroilmoituksia kukaan 6 vuotta salasuhteessa elänyt ihan ex tempore ilmoittaa. Kaipa sitä on harkittu.

Sanoin että "minun mielestäni vaimo tekee oikein". Tietysti tällä tietämyksellä mitä minulla on heidän suhteestaan. Se on minun mielipiteeni siitä miten tuossa tilanteessa tulisi toimia. Jos keskustelun avaaja ei haluaisi kuulla mielipiteitä omaan elämäänsä liittyvistä ratkaisuista niin tuskinpa kirjoittaisi tälle palstalle omasta elämästään. Toki aina pitää muistaa että loppujen lopuksi ratkaisut tehdään itse, eipä kai tällä palstalla sentään niin suurta voimaa ole että täältä luetaan ohjeet elämänhallintaan.

Tämä on keskustelupalsta. Täällä keskustellaan. Vaihdetaan mielipiteitä.

HärkäMies-62 kirjoitti:

kyllä se näin suurin piirtein menisi.

Haluaisin, että eletään meidän suhde loppuun kunnolla ja todetaan sitten jossain vaiheessa, josko homma onnistuu tai ei.
Silloin ei jää hampaan koloon mitään.

Sovitaan, että tunnustaa reilusti, jos muut kiinnostaa vielä, niin voi rauhassa ja rehellisesti erota ilman katkeria fiiliksiä.

Ja jos muutenkaan ei yhteiselämä onnistu - ilman muitakaan suhteita- niin sittenkin pitää osata luovuttaa. Ehkä joskus luottamuspula ja törky suhteen välillä on niin vahva, ettei voi korjata mitään - silloin on parempi luopua.

mutta ulkopuoliset suhteet ehdottomasti poikki.
itseasiassa - siis kun soitin tälle toiselle miehelle ja selitin tämän lähestymistapani, hän selitti ymmärtävänsä ja antavan sen rauhan.

Minun mieliksi on turha yrittää-siis pelkästään. Kyllä siellä pitää olla omaa tahtoa hitunen-siirtää tunteet hiukan taka-alalle ja miettiä mitä on tapahtunut.

Suhde kuntoon tai poikki - siitä olen nyt ehdoton.
Ja toki aikaa kuntoon panemiseen menee.
Välillä tuntuu, että tuo poikkipano voisi olla helpompaa, mutta kuka sitä helppoa elämää haluaisi? ;)
Katsotaan kuinka asia etenee...

Lue lisää

Sitäkin osaa arvosta pitkän "ei niin helpon" jakson jälkeen .

Senni30 kirjoitti:

Sen verran mitä näistä asioista on tullut nähtyä ja koettua niin kovasti vaikuttaa siltä että tilanteessa jossa itse tai oma puoliso pettää, voimat eivät vaan riitä järkeviin ratkaisuihin. Tai ratkaisuihin ylipäänsä. On helppoa ja oikein perusteltua sanoa että vaimon tulisi tehdä ratkaisu ja varmasti hän itsekin haluaisi sen tehdä. Ja mikä kaikkein parasta, hän näyttää sen (jos olen oikein käsittänyt) vihdoin tehneenkin. Kun sanoo että haluaisi erota vaikkei toista miestä koskaan omaksi saisikaan.

Niin, tämä keskusteluhan meille muille paitsi keskustelun avaajalle on pelkästään teoreettinen. Jokaisella on omat periaatteensa ja tapansa ajatella millainen suhteen pitäisi olla. Ne ovat mielipiteitä. Kuten sanoin, ei ole oikeita vastauksia. MINUN mielestäni suhteen kantavin paalu tulisi olla rakkaus omaa kumppania kohtaan, koska itse en pysty elämään jonkun toisen kanssa rakastaen jotain toista enemmän. Olen kokeillutkin sitä. Yhteiset asiat ja historia eivät muuta tilannetta. Sen takia minun mielestäni tuollainen tilanne on niin kestämätön että sen tulisi johtaa eroon. Mutta riippumatta siitä mitä mieltä minä olen ratkaisuista, vaimon ratkaisua pitäisi minun mielestäni kunnioittaa. Ei arvailla että onko vaimo järjissään ja tuleeko myöhemmin ehkä toisiin ajatuksiin. Sitä ei voi kukaan tietää. Siksi minusta sitä on turha pohtia, tuskin tuollaisia eroilmoituksia kukaan 6 vuotta salasuhteessa elänyt ihan ex tempore ilmoittaa. Kaipa sitä on harkittu.

Sanoin että "minun mielestäni vaimo tekee oikein". Tietysti tällä tietämyksellä mitä minulla on heidän suhteestaan. Se on minun mielipiteeni siitä miten tuossa tilanteessa tulisi toimia. Jos keskustelun avaaja ei haluaisi kuulla mielipiteitä omaan elämäänsä liittyvistä ratkaisuista niin tuskinpa kirjoittaisi tälle palstalle omasta elämästään. Toki aina pitää muistaa että loppujen lopuksi ratkaisut tehdään itse, eipä kai tällä palstalla sentään niin suurta voimaa ole että täältä luetaan ohjeet elämänhallintaan.

Tämä on keskustelupalsta. Täällä keskustellaan. Vaihdetaan mielipiteitä.

Lue lisää

"Jos keskustelun avaaja ei haluaisi kuulla mielipiteitä omaan elämäänsä liittyvistä ratkaisuista niin tuskinpa kirjoittaisi tälle palstalle omasta elämästään."

No nyt kirjoitit asiaa. Kirjoittaako tämän jutun aloittaja omasta elämästään van jonkun muun. Vai onkos kenties keksinyt/sepittänyt koko tarinan? Koska hänellä vaikuttaa oleva fiksuja ajatuksia päässä ja itsetuntoakin löytyy, tuskin hän tosipaikan tullen omaa elämäänsä lähtisi Suomi 24 fi keskustelupalstalla selvittelemään ;-). Mutta ihan mielenkiintioisia aiheita, ei sen puoleen, tosi hauska ollut kirjoitella kun aikaa on muulta liiennyt.

ja tätejä kirjoitti:

"Jos keskustelun avaaja ei haluaisi kuulla mielipiteitä omaan elämäänsä liittyvistä ratkaisuista niin tuskinpa kirjoittaisi tälle palstalle omasta elämästään."

No nyt kirjoitit asiaa. Kirjoittaako tämän jutun aloittaja omasta elämästään van jonkun muun. Vai onkos kenties keksinyt/sepittänyt koko tarinan? Koska hänellä vaikuttaa oleva fiksuja ajatuksia päässä ja itsetuntoakin löytyy, tuskin hän tosipaikan tullen omaa elämäänsä lähtisi Suomi 24 fi keskustelupalstalla selvittelemään ;-). Mutta ihan mielenkiintioisia aiheita, ei sen puoleen, tosi hauska ollut kirjoitella kun aikaa on muulta liiennyt.

Lue lisää

Kun en kallonkutistajalle halunnut heti mennä - nyt on tarkoitus- niin ajattelin katsoa tällaista "anonyymiä" tapaa - eihän tässä mitään "menetä".

Minua on auttanut paljon tämä, näkee uusia ajatuksia, saa ikäänkuin etäisyyttä asiaan ja samalle purkaa tuntoja.

Mielipiteitä, neuvoja olen halunnut kuulla ja tsemppiä- jutut antaa lisävirtaa kummasti!
näiden takia tätä aloitin tän ruotimisen.

Vaimoni ei tiedä tästä mitään, tosin olen olen ajatellut antaa linkin joku päivä - en tiedä onko se viisasta...

HärkäMies-62 kirjoitti:

Kun en kallonkutistajalle halunnut heti mennä - nyt on tarkoitus- niin ajattelin katsoa tällaista "anonyymiä" tapaa - eihän tässä mitään "menetä".

Minua on auttanut paljon tämä, näkee uusia ajatuksia, saa ikäänkuin etäisyyttä asiaan ja samalle purkaa tuntoja.

Mielipiteitä, neuvoja olen halunnut kuulla ja tsemppiä- jutut antaa lisävirtaa kummasti!
näiden takia tätä aloitin tän ruotimisen.

Vaimoni ei tiedä tästä mitään, tosin olen olen ajatellut antaa linkin joku päivä - en tiedä onko se viisasta...

Lue lisää

Et menetä kun olet anonyymi, mut sen jälkeen ....kääk.Tosin joskus voi käydä niinkin, että luulee olevansa anonyymi, mut ei sitte niin kauhean anonyymi ollukkaa :-).

"Kun en kallonkutistajalle halunnut heti mennä - nyt on tarkoitus- niin ajattelin katsoa tällaista "anonyymiä" tapaa - eihän tässä mitään "menetä"."

Ei niin ja saa paljon ainaki uusia ajtuksia ja näkökulmia asioihin.

... taas yksi katkeroitunut otsasuoni pullottaen huutamassa :-)

melkein näin ajattelin tehdä ensin.

tosin huoraksi en häntä kutsuisi, nehän ovat maksullisia naisia.

mutta sitten mietin asiaa - totesin, etten ole puhdas pulmunen minäkään - siis historiassa. Kumpikin ollaan oltu yhtä pahota.

Jos tästä ero tulee, niin eiköhän tämä sovussa mene eteenpäin - luulen, että turhan vahva hyökkäys vetää asiat vaan solmuun.

mutta oikeuksistani pidän puolta - se on varma se.

Siinä kirjoitti:

... taas yksi katkeroitunut otsasuoni pullottaen huutamassa :-)

Sorry että minun tätyy puhkaista niin vahingoniloisena lausuma kuplasi- en valitettavasti ole katkeroitunut!

Mutta aivan näen punaista kuullessani ja lukiessani vnhemmasta joka hyvin harkiten ja ajatuksella laittaa avuttomia pieniä ihmisalkuja tähän maailmaan ja sitten aivan omaa typeryyttään on valmiina hylkäämään heidät. Kuten tässä tapauksessa,"äidin" siis nykyisen huoran,kuuluisi viettää kaikki vapaa aika lastensa-perheensä parissa,ei huoraamalla vieraiden miesten kanssa.

Tuollaisille ihmisille ei ole olemassa tarpeeksi kovaa rangaistusta! Asiaa voi puolustella kunnes muuttuu siniseksi mutta ei muuta tosiasiaa että perheen vioittaminen ja rikkominen on täysin väärä teko.

HärkäMies-62 kirjoitti:

melkein näin ajattelin tehdä ensin.

tosin huoraksi en häntä kutsuisi, nehän ovat maksullisia naisia.

mutta sitten mietin asiaa - totesin, etten ole puhdas pulmunen minäkään - siis historiassa. Kumpikin ollaan oltu yhtä pahota.

Jos tästä ero tulee, niin eiköhän tämä sovussa mene eteenpäin - luulen, että turhan vahva hyökkäys vetää asiat vaan solmuun.

mutta oikeuksistani pidän puolta - se on varma se.

Lue lisää

tuo huora ja se hyppää heti tuosta silmille, joten itse asia jää sen ale. Tottakai oikeuksistaan pitää pitää huolta mutta asian voi ilmaista niin monella tavalla.

HärkäMies-62 kirjoitti:

melkein näin ajattelin tehdä ensin.

tosin huoraksi en häntä kutsuisi, nehän ovat maksullisia naisia.

mutta sitten mietin asiaa - totesin, etten ole puhdas pulmunen minäkään - siis historiassa. Kumpikin ollaan oltu yhtä pahota.

Jos tästä ero tulee, niin eiköhän tämä sovussa mene eteenpäin - luulen, että turhan vahva hyökkäys vetää asiat vaan solmuun.

mutta oikeuksistani pidän puolta - se on varma se.

Lue lisää

olet sinä härkämies!
On kyllä mahtavaa nähdä että joku vielä jaksaa tuollaisten ongelmien jälkeen yrittää.
En jaksanut lukea kuin muutaman viestin. Mutta mielestäni kannattaa ehdottomasti yrittää. Jos pystyt vaimollesi anteeksi antamaan. Kuinka itsekin olisin lapsena toivonut että vanhempani olisivat yrittäneet, mutta ei niin ei.

Onnea elämäänne! Sitä nimittäin tarvitsette..(ja satoja tuntia keskustelua...)

sissi kirjoitti:

olet sinä härkämies!
On kyllä mahtavaa nähdä että joku vielä jaksaa tuollaisten ongelmien jälkeen yrittää.
En jaksanut lukea kuin muutaman viestin. Mutta mielestäni kannattaa ehdottomasti yrittää. Jos pystyt vaimollesi anteeksi antamaan. Kuinka itsekin olisin lapsena toivonut että vanhempani olisivat yrittäneet, mutta ei niin ei.

Onnea elämäänne! Sitä nimittäin tarvitsette..(ja satoja tuntia keskustelua...)

Lue lisää

niin, että kyllähän tällainen autta myös ymmrätämään tapahtunutta -
aivot tekee tuota asian kanssa => tulee paremmin sinuksi asian kanssa => käy mitä käy, niin on valmiimpi.

Lisäksi - kyllä tässä keskustellessa täällä palstoilla ja kotona vaimon kanssa - tulee itselle selkeämpi olo mihin on valmis, mihin ei.

tsemppiä ja onnea kyllä tarvitaan - kiitosta vain!

HärkäMies-62 kirjoitti:

niin, että kyllähän tällainen autta myös ymmrätämään tapahtunutta -
aivot tekee tuota asian kanssa => tulee paremmin sinuksi asian kanssa => käy mitä käy, niin on valmiimpi.

Lisäksi - kyllä tässä keskustellessa täällä palstoilla ja kotona vaimon kanssa - tulee itselle selkeämpi olo mihin on valmis, mihin ei.

tsemppiä ja onnea kyllä tarvitaan - kiitosta vain!

Lue lisää

nykymaailmassa ihmisistä on tullut uskomattoman itsekeskeisiä. Ja tosiaan suomessa puolet avioliitoista päätyvät eroon.

Kaikki pitäisi olla kallista laatutavaraa, parempaa kuin naapurilla. Isompi auto kuin työkaverilla. Ekan asunnon pitäisi olla vähintään omakotitalo..Jne. lista on loputon. No, asiaan. Tarkoitan tällä vain sitä että äitini on kanssasi suurinpiirtein samanikäinen, ja hänellä on kuinka mones suhde ties menossa. Eikä komminikoista ole tietoakaan. Ei kykyä kasvattaa kunnolla pikkuveljeäni(harmi vaan). Maailmahan ei ole vain itseä varten. Hänessä ei ole koskaan ollut vikaa, kun suhde on taas jälleen kerran kariutunut.

Upeaa siis että nykyisessä maailman menossa jaksat huolehtia kovasti suhteestanne. Toki et tee sitä yksin..

Jos laitat silmät kiinni, ja mietit missä olet viiden vuoden päässä, ja mitä teet?
Näkyykö siellä myös vaimosi..
Auttaisko asiaa, jos alkaisit pitää päiväkirjaa. Juu naisten juttuja, mutta se auttaa. Sinne voi kirjoittaa mitä haluaa, koska sitä tietää ettei kukaan saa tietää niistä..

ope kirjoitti:

Sorry että minun tätyy puhkaista niin vahingoniloisena lausuma kuplasi- en valitettavasti ole katkeroitunut!

Mutta aivan näen punaista kuullessani ja lukiessani vnhemmasta joka hyvin harkiten ja ajatuksella laittaa avuttomia pieniä ihmisalkuja tähän maailmaan ja sitten aivan omaa typeryyttään on valmiina hylkäämään heidät. Kuten tässä tapauksessa,"äidin" siis nykyisen huoran,kuuluisi viettää kaikki vapaa aika lastensa-perheensä parissa,ei huoraamalla vieraiden miesten kanssa.

Tuollaisille ihmisille ei ole olemassa tarpeeksi kovaa rangaistusta! Asiaa voi puolustella kunnes muuttuu siniseksi mutta ei muuta tosiasiaa että perheen vioittaminen ja rikkominen on täysin väärä teko.

Lue lisää

"Sorry että minun tätyy puhkaista niin vahingoniloisena lausuma kuplasi-"
... vaan totaalisen väsynyt ja kyllästynyt noihin huorittelijoihin ja öykkäreihin, jollaiseksi (sori vaan) tuonkin viestin tulkitsin. Tuollaisella kielenkäytöllä ei saa mitään aikaan. Tokihan siinä omia paineita purkaa ulos, mutta mitä se rakentaa. Mut täähän on mun mielipide ja muut saa olla mitä mieltä haluaa.

"Mutta aivan näen punaista kuullessani ja lukiessani vanhemmasta joka hyvin harkiten ja ajatuksella laittaa avuttomia pieniä ihmisalkuja tähän maailmaan ja sitten aivan omaa typeryyttään on valmiina hylkäämään heidät."

Tsot tsot. Ei asiat ole noin yksinkertaisia. Kyllä noita hurskastelijoita maailmaan mahtuu.

"Kuten tässä tapauksessa,"äidin" , siis nykyisen huoran,kuuluisi viettää kaikki vapaa aika lastensa-perheensä parissa,ei huoraamalla vieraiden miesten kanssa."

Kuuluisi viettää kaikki aikansa, höh kuka sen sanoo. Ja sä olet nyt varmasti käsittäny väärin. Musta tämä tarina ei kerro maksullisesta naisesta alkuunkaan ;-).

"Tuollaisille ihmisille ei ole olemassa tarpeeksi kovaa rangaistusta! Asiaa voi puolustella kunnes muuttuu siniseksi mutta ei muuta tosiasiaa että perheen vioittaminen ja rikkominen on täysin väärä teko."

No lueppas pikkusen tarkemmin, tän perheen isukkikin kävi vähän maistamassa aidan ulkopuolella :-).

se ratkaisu menee.

eipä paljon muuta kannata - muuten jää kaivertaan sen verran.
Tosin toki mies minulle vähättelee asioita, kukapa sitä tunnustaisi, että mitä kaikkea sitä ollaan suunniteltu - sen aika näytttää.
Aika näyttää myös miehen vaikuttimet.

Aina ihmisen kannalta toivoo, ettei ketään hyväksikäytetä.

Varmaan tässä nyt keskitytään töihin, lapsiin ja elellään hissukseen - viinaan koskematta, ettei karkaa mopo käsistä ;)

Onpahan aikaa miettiä omia tunteita ja jospa sieltä kirkastuu oma tahtotila ajan kuluessa vielä paremmin - kuten sanottu- kaikkeen ai tarvitse suostua.
Voimia tässä tarttee kyllä - kiitos tuesta!

HärkäMies-62 kirjoitti:

se ratkaisu menee.

eipä paljon muuta kannata - muuten jää kaivertaan sen verran.
Tosin toki mies minulle vähättelee asioita, kukapa sitä tunnustaisi, että mitä kaikkea sitä ollaan suunniteltu - sen aika näytttää.
Aika näyttää myös miehen vaikuttimet.

Aina ihmisen kannalta toivoo, ettei ketään hyväksikäytetä.

Varmaan tässä nyt keskitytään töihin, lapsiin ja elellään hissukseen - viinaan koskematta, ettei karkaa mopo käsistä ;)

Onpahan aikaa miettiä omia tunteita ja jospa sieltä kirkastuu oma tahtotila ajan kuluessa vielä paremmin - kuten sanottu- kaikkeen ai tarvitse suostua.
Voimia tässä tarttee kyllä - kiitos tuesta!

Lue lisää

"viinaan koskematta, ettei karkaa mopo käsistä ;)"
kuinnii, onko viina sulle sitte joku onkelmA?

juoma kirjoitti:

"viinaan koskematta, ettei karkaa mopo käsistä ;)"
kuinnii, onko viina sulle sitte joku onkelmA?

...jolla karkasi mopo hiukka käsistä päisään:-)

juoma kirjoitti:

"viinaan koskematta, ettei karkaa mopo käsistä ;)"
kuinnii, onko viina sulle sitte joku onkelmA?

mutta tiedän sen verran itsestäni, että jos on paha olla, niin tulee otettua paljon - tiedättehän - ryyppy murheeseen?

ja jos ottaa paljon, niin on paskamaista herätä aamulla kauheassa kanuunassa ja toipumiseen menee pari päivää - meikäläisen yliannostukseen kuuluu myös ylenantoa.

Ja kun sen tietää, niin voi välttää tilanteen, jossa ottaa sen verran paljon.

Mielestäni silloin ei ole Alko ei ole mulle ongelma :)

HärkäMies-62 kirjoitti:

mutta tiedän sen verran itsestäni, että jos on paha olla, niin tulee otettua paljon - tiedättehän - ryyppy murheeseen?

ja jos ottaa paljon, niin on paskamaista herätä aamulla kauheassa kanuunassa ja toipumiseen menee pari päivää - meikäläisen yliannostukseen kuuluu myös ylenantoa.

Ja kun sen tietää, niin voi välttää tilanteen, jossa ottaa sen verran paljon.

Mielestäni silloin ei ole Alko ei ole mulle ongelma :)

Lue lisää

"mutta tiedän sen verran itsestäni, että jos on paha olla, niin tulee otettua paljon - tiedättehän - ryyppy murheeseen? "

Nii hmmmm. mutta jos on usein paha olo ni on vaarassa alkoholisoitua. Sitte et ainakaa lastesi huoltajuutta saa.

Kylläpä todellakin on samaa tarinaa.

Ehkä se, että olen itse pettänyt, jota et itse ainakaan tekstin puolesta ole tehnyt, on erona - no se toisaalta auttaa ymmärtämään asiaa toisen kannalta ja ehkä on kuitenkin helpompi yritää antaa osaksi anteeksi ja elää asian kanssa.

Mahtava huomata, että tällaisten likapyykkivaiheiden jälkeen parisuhde alkaa kulkemaan- antaa nääs uskoa.

Olen sitä mieltä, että jos me miehet ei hoideta parisuhdetta, eikä huomioida vaimoa, niin tällaisten syrjähyppyjen vaara kasvaa. Sinun juttusi on hyvä esimerkki siitä - jokin tarve oli tyydyttämättä ja tuo toinen antoi sille vastetta enemmän kuin sinä. Onko se sitä, että nainen vain halusi tulla imarrelluksi, olla haluttu, tulla kelvatuksi naisena vielä, olla "saalis", tai koki parisuhteemme liian latteana - liian arkisena...

Minulla on myös juuri tällä hetkellä vähän sama fiilis - vaimoni ei uskalla tehdä päätöksiä.
Koska soitin miehelle, vaimoni sanoi, että pilasin hänen suhteensa - mies soitti puheluni jälkeen vaimolleni ja sanoi, että "hyvästi" (siis hetkeksi ainakin).
Eli nyt vaimoni ei ole yhteyksissä tähän, muttei myöskään sano juuta ei jaata mitä me tehdään- hän tarvitsee aikaa.

Siis ollaan sinun puolivuotistilanteessa.

Minä en aio puolta vuotta odottaa, jotta vaimoni tietää, mitä haluaa elämältä.

En osaa sanoa, kaunko niin teen, mutta jos ei tule selkeää signaalia, että itse sitoutuu asiaan, niin mun on pakko panna homma poikki.
Tietty, jos hän huomaa, että mies kiinnostaa edelleen, niin silloin homma on selvä.

jatko tarvitsee todellakin älyttömästi aikaa - tuollaisia haarukoita olen itsekin laskenut.

ja vaikka jatkaakin - on huomattava, jos suhde on tuomittu tuhoon etukäteen.

Muista kehitellä aina silloin tällöin jotain kivaa ylläriä ja piristystä- suunniteltujen lisäksi - auttanee kummasti.

tsemppiä itsellesikin - luottamuksen rakennus nääs kestää itselläsikin varmaan pitkään.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Kylläpä todellakin on samaa tarinaa.

Ehkä se, että olen itse pettänyt, jota et itse ainakaan tekstin puolesta ole tehnyt, on erona - no se toisaalta auttaa ymmärtämään asiaa toisen kannalta ja ehkä on kuitenkin helpompi yritää antaa osaksi anteeksi ja elää asian kanssa.

Mahtava huomata, että tällaisten likapyykkivaiheiden jälkeen parisuhde alkaa kulkemaan- antaa nääs uskoa.

Olen sitä mieltä, että jos me miehet ei hoideta parisuhdetta, eikä huomioida vaimoa, niin tällaisten syrjähyppyjen vaara kasvaa. Sinun juttusi on hyvä esimerkki siitä - jokin tarve oli tyydyttämättä ja tuo toinen antoi sille vastetta enemmän kuin sinä. Onko se sitä, että nainen vain halusi tulla imarrelluksi, olla haluttu, tulla kelvatuksi naisena vielä, olla "saalis", tai koki parisuhteemme liian latteana - liian arkisena...

Minulla on myös juuri tällä hetkellä vähän sama fiilis - vaimoni ei uskalla tehdä päätöksiä.
Koska soitin miehelle, vaimoni sanoi, että pilasin hänen suhteensa - mies soitti puheluni jälkeen vaimolleni ja sanoi, että "hyvästi" (siis hetkeksi ainakin).
Eli nyt vaimoni ei ole yhteyksissä tähän, muttei myöskään sano juuta ei jaata mitä me tehdään- hän tarvitsee aikaa.

Siis ollaan sinun puolivuotistilanteessa.

Minä en aio puolta vuotta odottaa, jotta vaimoni tietää, mitä haluaa elämältä.

En osaa sanoa, kaunko niin teen, mutta jos ei tule selkeää signaalia, että itse sitoutuu asiaan, niin mun on pakko panna homma poikki.
Tietty, jos hän huomaa, että mies kiinnostaa edelleen, niin silloin homma on selvä.

jatko tarvitsee todellakin älyttömästi aikaa - tuollaisia haarukoita olen itsekin laskenut.

ja vaikka jatkaakin - on huomattava, jos suhde on tuomittu tuhoon etukäteen.

Muista kehitellä aina silloin tällöin jotain kivaa ylläriä ja piristystä- suunniteltujen lisäksi - auttanee kummasti.

tsemppiä itsellesikin - luottamuksen rakennus nääs kestää itselläsikin varmaan pitkään.

Lue lisää

Nyt tarvii kyllä sanoa että kyllä ainakin te 2 miestä olette uskomattoman vahvoja ja rakkautta ei ainakaan puutu. Ja itsetuntoakin löytyy!

Olen samaa mieltä siitä että toisessa suhteessa olevan pitää itse tehdä päätös. Vaikka tuolla tavoin sängyssä maaten tai erilleen muuttaen. Oli se ratkaisu mikä tahansa niin siltä kumppanilta pitää löytyä voimia (vielä kaiken muun lisäksi) laittaa peli poikki ja vaatia sitä päätöstä ellei toisella ole itse voimaa sitä tehdä.

Olen itsekin joskus ollut hieman samantyyppisessä tilanteessa kuin teidän suhteessanne on oltu, mutta sillä erolla että olen itse ollut se jolla on ollut se toinen mies. Ei oltu naimisissa mutta siis avovaimon asemassa. En vain pystynyt myöntämään suhdettani työkaveriini vaikka kumppanini sen varmasti tiesikin. Eikä sitä päästy käsittelemään kun en sitä myöntänyt. Tarina loppui surullisemmin enkä sitä nyt tässä jaksa selittää tarkemmin, mutta menetin sitten kumppanini ja sen jälkeen ei minulla ollu minkäänlaista halua jatkaa suhdetta työkaveriini vaikka hän sitä olisikin halunnut. Enää en pysty edes mitenkään ymmärtämään mitä hänessä ikinä näin. Varmasti kyse oli siitä että hän oli ratkaisevasti erilainen kuin oma kumppanini ja joitakin ominaisuuksia joita olisin omassa kumppanissani kaivannut.

Sinulle Härkämies haluaisin vielä sanoa että on ymmärrettävää että ajattelet pettämisestä toisin kuin ehkä keskimääräinen petetty kumppani kun olet itsekin pettänyt joskus. Toivoisin kuitenkin ettet täysin rinnastaisi vaimosi kokemusta omaan kokemukseesi, on totta että sivusuhteesta haetaan jotain mitä omasta suhteesta ei saa mutta jokainen kokemus on kuitenkin ainutlaatuinen. Ja vielä tärkeämpää, ettet syyttäisi itseäsi vaimosi suhteesta. Toki suhteen ongelmat johtuvat molemmista osapuolista ja varmasti jokainen laiminlyö kumppaninsa toiveita ja tarpeita joskus eikä huomioi niin paljoa kuin toinen haluaisi muttei siihen ratkaisuna ole toinen suhde. Päinvastoin. On inhimillistä että sellaisessa tilanteessa voi päätyä toiseen suhteeseen muttei se ole missään mittasuhteessa siihen ettei kumppani ole vaikka huomioinut tarpeeksi. Se on aivan liian suuri rangaistus.

Vaikutat kuitenkin sen tyyppiseltä henkilöltä että sinulla on resursseja käsitellä tätä ja on hyvä että uskallat ja jaksat käydä tätä läpi. Tuota olisin toivonut aikanani omaltakin kumppaniltani. Toivottavasti saatte asian selvitettyä. Tavalla tai toisella. Tärkeintä olisi että vaimosi saisi ajatuksensa järjestykseen. Ja hyvä ettet aio hyväksyä suhteen jatkumista jos sinun kanssasi meinaa jatkaa. Ehkäpä hänellekin tekisi hyvää miettiä asiaa yksin, vaikka sitten siellä sängyn pohjalla tai ihan omassa huushollissa. Ja ehkäpä sinäkin joudut olemaan se joka viheltää pelin poikki ellei vaimoltasi siihen voimia enää löydy.

Miksei tuollaiset toimet voi tulla kyseeseen myös silloin kun ongelma on perheen sisällä, eikä siihen liity kolmansia osapuolia.

HärkäMies-62 kirjoitti:

Kylläpä todellakin on samaa tarinaa.

Ehkä se, että olen itse pettänyt, jota et itse ainakaan tekstin puolesta ole tehnyt, on erona - no se toisaalta auttaa ymmärtämään asiaa toisen kannalta ja ehkä on kuitenkin helpompi yritää antaa osaksi anteeksi ja elää asian kanssa.

Mahtava huomata, että tällaisten likapyykkivaiheiden jälkeen parisuhde alkaa kulkemaan- antaa nääs uskoa.

Olen sitä mieltä, että jos me miehet ei hoideta parisuhdetta, eikä huomioida vaimoa, niin tällaisten syrjähyppyjen vaara kasvaa. Sinun juttusi on hyvä esimerkki siitä - jokin tarve oli tyydyttämättä ja tuo toinen antoi sille vastetta enemmän kuin sinä. Onko se sitä, että nainen vain halusi tulla imarrelluksi, olla haluttu, tulla kelvatuksi naisena vielä, olla "saalis", tai koki parisuhteemme liian latteana - liian arkisena...

Minulla on myös juuri tällä hetkellä vähän sama fiilis - vaimoni ei uskalla tehdä päätöksiä.
Koska soitin miehelle, vaimoni sanoi, että pilasin hänen suhteensa - mies soitti puheluni jälkeen vaimolleni ja sanoi, että "hyvästi" (siis hetkeksi ainakin).
Eli nyt vaimoni ei ole yhteyksissä tähän, muttei myöskään sano juuta ei jaata mitä me tehdään- hän tarvitsee aikaa.

Siis ollaan sinun puolivuotistilanteessa.

Minä en aio puolta vuotta odottaa, jotta vaimoni tietää, mitä haluaa elämältä.

En osaa sanoa, kaunko niin teen, mutta jos ei tule selkeää signaalia, että itse sitoutuu asiaan, niin mun on pakko panna homma poikki.
Tietty, jos hän huomaa, että mies kiinnostaa edelleen, niin silloin homma on selvä.

jatko tarvitsee todellakin älyttömästi aikaa - tuollaisia haarukoita olen itsekin laskenut.

ja vaikka jatkaakin - on huomattava, jos suhde on tuomittu tuhoon etukäteen.

Muista kehitellä aina silloin tällöin jotain kivaa ylläriä ja piristystä- suunniteltujen lisäksi - auttanee kummasti.

tsemppiä itsellesikin - luottamuksen rakennus nääs kestää itselläsikin varmaan pitkään.

Lue lisää

Jos välinne eivät ole kovin tulehtuneet, lähtekää kahdestaan jonnekkin lomalle, jos siis keskusteluyhteys toimii. Muutoin se on ihan turhaa. Jos jokin vieras lomaympäristö helpottaisi puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Omista toiveista, osotuksista jne.

Onneksi olkoon kirjoitti:

Miksei tuollaiset toimet voi tulla kyseeseen myös silloin kun ongelma on perheen sisällä, eikä siihen liity kolmansia osapuolia.

siinäpä hyvä kysymys?

Ehkä se johtuu juuri siitä, että se ongelma nydin ei olekaan siinä parisuhteessa, vaan kyse on sen eksyvän kumppanin henkilökohtaisesta kriisista, joka sitten purkautuu monella ikävällä tavalla, kuten täältäkin toisinaan joudumme lukemaan.

Esimerkiksi meidän tapauksessa, suhde todellakin oli hyvä ja kaikin puolin kunnossa, mutta se arjen harmaus saattaa sokaista niin, ettei tahdo nähdä sitä metsää puilta, kuten tavataan sanoa.

Monesti olen miettinyt kaiken jälkeen sitä, että ehkä koskaan kriisissä ei päästä penkomaan niin syvältä pohjamutia, ellei se romahda totaalisesti päälle. Pettämisjutuissa ja jatkamisessa käydään totaalisesti puolin ja toisin kuilun pohjalla saakka tonkimassa ne syvimmätkin mutakuopat, jos meinaa rakentaa uudelleen suhdetta puhtaalle ja terveelle pohjalle.

Kolmannet osapuolet ovat myös kärsijöitä kaikessa, enkä heitä syytä, etteivät he ole sen kummempia kuin ihmisiä, siinä missä kiirastulen osapuoletkin ovat. Tekoina en hyväksy pettämistä tai yleensäkään varatun kanssa vehtaamista. Minun moraalini on siinä, että kun sitoudutaan, niin sitoudutaan ja annetaan muidenkin sitoutua toisiinsa.

Onneksi olkoon kirjoitti:

Miksei tuollaiset toimet voi tulla kyseeseen myös silloin kun ongelma on perheen sisällä, eikä siihen liity kolmansia osapuolia.

hiukan mennä sivuraiteelle tuossa aiemmassa kommentissa pointista, jota varmastikin tarkoitit.

Kyllä! Samaiset toimet voivat olla tarpeen/toimia myös kahdenkeskeisissä kriiseissä.

Senni30 kirjoitti:

Nyt tarvii kyllä sanoa että kyllä ainakin te 2 miestä olette uskomattoman vahvoja ja rakkautta ei ainakaan puutu. Ja itsetuntoakin löytyy!

Olen samaa mieltä siitä että toisessa suhteessa olevan pitää itse tehdä päätös. Vaikka tuolla tavoin sängyssä maaten tai erilleen muuttaen. Oli se ratkaisu mikä tahansa niin siltä kumppanilta pitää löytyä voimia (vielä kaiken muun lisäksi) laittaa peli poikki ja vaatia sitä päätöstä ellei toisella ole itse voimaa sitä tehdä.

Olen itsekin joskus ollut hieman samantyyppisessä tilanteessa kuin teidän suhteessanne on oltu, mutta sillä erolla että olen itse ollut se jolla on ollut se toinen mies. Ei oltu naimisissa mutta siis avovaimon asemassa. En vain pystynyt myöntämään suhdettani työkaveriini vaikka kumppanini sen varmasti tiesikin. Eikä sitä päästy käsittelemään kun en sitä myöntänyt. Tarina loppui surullisemmin enkä sitä nyt tässä jaksa selittää tarkemmin, mutta menetin sitten kumppanini ja sen jälkeen ei minulla ollu minkäänlaista halua jatkaa suhdetta työkaveriini vaikka hän sitä olisikin halunnut. Enää en pysty edes mitenkään ymmärtämään mitä hänessä ikinä näin. Varmasti kyse oli siitä että hän oli ratkaisevasti erilainen kuin oma kumppanini ja joitakin ominaisuuksia joita olisin omassa kumppanissani kaivannut.

Sinulle Härkämies haluaisin vielä sanoa että on ymmärrettävää että ajattelet pettämisestä toisin kuin ehkä keskimääräinen petetty kumppani kun olet itsekin pettänyt joskus. Toivoisin kuitenkin ettet täysin rinnastaisi vaimosi kokemusta omaan kokemukseesi, on totta että sivusuhteesta haetaan jotain mitä omasta suhteesta ei saa mutta jokainen kokemus on kuitenkin ainutlaatuinen. Ja vielä tärkeämpää, ettet syyttäisi itseäsi vaimosi suhteesta. Toki suhteen ongelmat johtuvat molemmista osapuolista ja varmasti jokainen laiminlyö kumppaninsa toiveita ja tarpeita joskus eikä huomioi niin paljoa kuin toinen haluaisi muttei siihen ratkaisuna ole toinen suhde. Päinvastoin. On inhimillistä että sellaisessa tilanteessa voi päätyä toiseen suhteeseen muttei se ole missään mittasuhteessa siihen ettei kumppani ole vaikka huomioinut tarpeeksi. Se on aivan liian suuri rangaistus.

Vaikutat kuitenkin sen tyyppiseltä henkilöltä että sinulla on resursseja käsitellä tätä ja on hyvä että uskallat ja jaksat käydä tätä läpi. Tuota olisin toivonut aikanani omaltakin kumppaniltani. Toivottavasti saatte asian selvitettyä. Tavalla tai toisella. Tärkeintä olisi että vaimosi saisi ajatuksensa järjestykseen. Ja hyvä ettet aio hyväksyä suhteen jatkumista jos sinun kanssasi meinaa jatkaa. Ehkäpä hänellekin tekisi hyvää miettiä asiaa yksin, vaikka sitten siellä sängyn pohjalla tai ihan omassa huushollissa. Ja ehkäpä sinäkin joudut olemaan se joka viheltää pelin poikki ellei vaimoltasi siihen voimia enää löydy.

Lue lisää

Sinulla on kyllä hyviä kommentteja, pistää aina ajattelemaan :)

Ei vaimonikaan kyennyt myöntämään suhdetta ja varsinkaan sen vakavuutta ja kestoa kunnes löin vaan dokkarit pöytään- niin ei voinut muuta.

voisn myös kuvitella, että hän on sen tyyppinen, että jos pannaan kattilat samantien jakoon, niin hänelle voisi käydä kuin sinulle -tämä rikko jäisi häiritsemään niin paljon, ettei tuo suhde enää jaksaisi "lentää".

Hyvin muistutat minua siitä, että ihmiset on erilaisia- liian paljon yleistän omista kokemuksistani -se on totta.
Ja kun otetaan vielä mukaan se, että naiset ON erilaisia kuin miehet ja varsinkin tunnepuoleltaan, niin onhan tässä spekuloitavaa ihan riittämiin :)

realistikko kun pohjimmiltani olen - logiikan mies, niin eiköhän tässä jaksa. Mutta realistikkokin tarvitsee naista vierelleen - hyvään parisuhteeseen ja muistuttamaan elämän inhimillisyyksistä.

Ja joo, vaimon ajatusten selkeämistä odotellaan aikamme ja katsotaan mistä löydetään itsemme - minä pärjään kyllä kaikissa versioissa.
Eihän tässä muuta vaihtoehtoa ole?

elämältä kirjoitti:

Jos välinne eivät ole kovin tulehtuneet, lähtekää kahdestaan jonnekkin lomalle, jos siis keskusteluyhteys toimii. Muutoin se on ihan turhaa. Jos jokin vieras lomaympäristö helpottaisi puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Omista toiveista, osotuksista jne.

Lue lisää

kunhan päästään siihen vaiheeseen :)

Mies. kirjoitti:

hiukan mennä sivuraiteelle tuossa aiemmassa kommentissa pointista, jota varmastikin tarkoitit.

Kyllä! Samaiset toimet voivat olla tarpeen/toimia myös kahdenkeskeisissä kriiseissä.

Lue lisää

Mites sä saatoit kattoa ku vaimos makas viltti korvilla masiksen kourissa viikon? Josseoi vaikka tappanu ihtensä, oisko sulle jääny syyllisyydentunteita?

olet sinä kirjoitti:

Mites sä saatoit kattoa ku vaimos makas viltti korvilla masiksen kourissa viikon? Josseoi vaikka tappanu ihtensä, oisko sulle jääny syyllisyydentunteita?

enää paljon muuta tehtävissä, ainakaan sellaista, jonka olisin katsonut tilanteeseen sopivan ja olevan järkevää.

Oli oikeastaan helppo katsoa asiaa siltä kannalta, että vaimo todella joutui punnitsemaan oman elämänsä valintoja oikeasti ja ymmärsi, että tämä hänen olisi tehtävä joka tapauksessa, ellei sitten kotona, niin jossakin muualla.

Mies. kirjoitti:

enää paljon muuta tehtävissä, ainakaan sellaista, jonka olisin katsonut tilanteeseen sopivan ja olevan järkevää.

Oli oikeastaan helppo katsoa asiaa siltä kannalta, että vaimo todella joutui punnitsemaan oman elämänsä valintoja oikeasti ja ymmärsi, että tämä hänen olisi tehtävä joka tapauksessa, ellei sitten kotona, niin jossakin muualla.

Lue lisää

Mutta olisitko selvinnyt syyllisyyden taakasta jos hän olisi vaikka sitten päättänyt elämänsä. Ymmärrän että toisen elämästä ei loputtomiin voi vastata, mutta mielstäni osoittaa suurta päättäväisyyttä ja rohkeutta toimia noin niin kuin sinä suhteessanne teit. Ottaen huomioon että mikäli oikein ymmärsin, vaimollasi oli myös tämän asian vuoksi mielenterveysongelmia.Moni ei kykene samaan vaan mieluummin kärsii itse ja koittaa joten kuten kituuttaa elämässään eteenpäin.

päätöksiä kirjoitti:

Mutta olisitko selvinnyt syyllisyyden taakasta jos hän olisi vaikka sitten päättänyt elämänsä. Ymmärrän että toisen elämästä ei loputtomiin voi vastata, mutta mielstäni osoittaa suurta päättäväisyyttä ja rohkeutta toimia noin niin kuin sinä suhteessanne teit. Ottaen huomioon että mikäli oikein ymmärsin, vaimollasi oli myös tämän asian vuoksi mielenterveysongelmia.Moni ei kykene samaan vaan mieluummin kärsii itse ja koittaa joten kuten kituuttaa elämässään eteenpäin.

Lue lisää

Niin. Tuo on myös yksi asia jota mietin paljon siihen aikaan kuin itse elin avoliitossa ja "salasuhteessa". En tiedä oliko avomieheni huolissaan minusta, itse en ainakaan ollut vaikka ehkä olisi pitänytkin, mutta olin aivan hirvittävän huolissani avomiehestäni. Se oli suurimpia syitä siihen miksi en pystynyt kertomaan hänelle suhteestani saati jättämään häntä "yksin" kuten aina ajattelin. Hänellä ei ollut edes mielenterveydellisiä ongelmia, mutta se kipu jota hän selvästi tunsi minun takiani oli hyvin vaikeaa katsoa vierestä. En olisi halunnut satuttaa ja silti satutin. Kun en pystynyt enempään.

Lähtökohta on kuitenkin se että aikuinen ihminen pystyy itse huolehtimaan itsestään. Ja ellei pysty niin hakee apua. Lisäksi, normaalisti ihmisellä on muitakin läheisiä kuin oma kumppani. Ystäviä ja sukulaisia. Ne ovat korvaamattomia tässä(kin) tilanteessa. Aina ei kuitenkaan ole näin. Usein etenkin miehiltä tuppaa jäämään ne ystävät avioliiton ja perheen myötä etäisemmiksi. Ei ehkä ole ketään kelle kertoa. Jää konkreettisesti yksin. Kuitenkaan erotilanteessa kumppani ei ole oikea henkilö tukemaan. Vaikka haluaisikin. Vaikka sattuu nähdä miten toista sattuu.

Usein pahin tilanne on se kun menee huonosti ja ollaan eroamassa muttei uskalleta tehdä ratkaisua. Yleensä olo helpottuu kun saadaan tehtyä joku ratkaisu, oli se mikä tahansa. Ja normaalisti ihminen kyllä selviää siitä tilanteesta eikä ole oikein ketään kohtaan jäädä suhteeseen pelkästään sen takia että pelkää toisen esim tappavan itsensä. Ja jos tuntuu siltä ettei toinen selviä niin voi koittaa ottaa yhteyttä hänen ystäviinsä/sukulaisiinsa tai sitten ihan ohjata terapiaan/vertaisryhmään. Nämä palstatkin ovat hyviä. Voi keskustella anonyymisti, pääasia että pääsee käsittelemään asiaa jotenkin.

Senni30 kirjoitti:

Niin. Tuo on myös yksi asia jota mietin paljon siihen aikaan kuin itse elin avoliitossa ja "salasuhteessa". En tiedä oliko avomieheni huolissaan minusta, itse en ainakaan ollut vaikka ehkä olisi pitänytkin, mutta olin aivan hirvittävän huolissani avomiehestäni. Se oli suurimpia syitä siihen miksi en pystynyt kertomaan hänelle suhteestani saati jättämään häntä "yksin" kuten aina ajattelin. Hänellä ei ollut edes mielenterveydellisiä ongelmia, mutta se kipu jota hän selvästi tunsi minun takiani oli hyvin vaikeaa katsoa vierestä. En olisi halunnut satuttaa ja silti satutin. Kun en pystynyt enempään.

Lähtökohta on kuitenkin se että aikuinen ihminen pystyy itse huolehtimaan itsestään. Ja ellei pysty niin hakee apua. Lisäksi, normaalisti ihmisellä on muitakin läheisiä kuin oma kumppani. Ystäviä ja sukulaisia. Ne ovat korvaamattomia tässä(kin) tilanteessa. Aina ei kuitenkaan ole näin. Usein etenkin miehiltä tuppaa jäämään ne ystävät avioliiton ja perheen myötä etäisemmiksi. Ei ehkä ole ketään kelle kertoa. Jää konkreettisesti yksin. Kuitenkaan erotilanteessa kumppani ei ole oikea henkilö tukemaan. Vaikka haluaisikin. Vaikka sattuu nähdä miten toista sattuu.

Usein pahin tilanne on se kun menee huonosti ja ollaan eroamassa muttei uskalleta tehdä ratkaisua. Yleensä olo helpottuu kun saadaan tehtyä joku ratkaisu, oli se mikä tahansa. Ja normaalisti ihminen kyllä selviää siitä tilanteesta eikä ole oikein ketään kohtaan jäädä suhteeseen pelkästään sen takia että pelkää toisen esim tappavan itsensä. Ja jos tuntuu siltä ettei toinen selviä niin voi koittaa ottaa yhteyttä hänen ystäviinsä/sukulaisiinsa tai sitten ihan ohjata terapiaan/vertaisryhmään. Nämä palstatkin ovat hyviä. Voi keskustella anonyymisti, pääasia että pääsee käsittelemään asiaa jotenkin.

Lue lisää

" Ja jos tuntuu siltä ettei toinen selviä niin voi koittaa ottaa yhteyttä hänen ystäviinsä/sukulaisiinsa tai sitten ihan ohjata terapiaan/vertaisryhmään. Nämä palstatkin ovat hyviä. Voi keskustella anonyymisti, pääasia että pääsee käsittelemään asiaa jotenkin. "

Mutta usein on niinkin, ettei tällaisella mieleneterveysongelmistakin samalla kärsivällä ole ketään ystäviä jäljellä. Tai että ylipäätään hän ei ota keneltäkään mitään vastaan.Omasta mielestään hän ei ehkä ole avun tarpeessa vaan vika on aina muissa. Eli jos kaikki muut tekisivät toisin hänellä olisi parempi olla.Ja varsinkin jos on sen tyyppinen ettei muutenkaan osaa ilamista ajatuksiaan verbaalisti edes kirjoittamalla, nämäkin ryhmät ovat pois laskuista.

päätöksiä kirjoitti:

Mutta olisitko selvinnyt syyllisyyden taakasta jos hän olisi vaikka sitten päättänyt elämänsä. Ymmärrän että toisen elämästä ei loputtomiin voi vastata, mutta mielstäni osoittaa suurta päättäväisyyttä ja rohkeutta toimia noin niin kuin sinä suhteessanne teit. Ottaen huomioon että mikäli oikein ymmärsin, vaimollasi oli myös tämän asian vuoksi mielenterveysongelmia.Moni ei kykene samaan vaan mieluummin kärsii itse ja koittaa joten kuten kituuttaa elämässään eteenpäin.

Lue lisää

on näin, että jälkikäteen kun asioita miettii ja ajattelee koko stooria, niin toimisi nyt varmasti eri tavalla monissa asioissa, jos vastaava tilanne olisi.

Toisaalta jossittelu on melko turhaa, sillä silloin ja siinä tilanteessa tunsi tekevänsä oikean ratkaisun, vaikka se ei helppoa olekaan. totta kai, jos jossitellaan, niin tuntisin syyllisyyttä, mutta jos jatketaan jossittelua ja ajatellaan, että koko tilannetta ei koskaan olisi ollutkaan, niin ei sitä tilannetta olisi tullutkaan :)

Minun oli silloin pakko ajatella itseäni, jaksamistani ja lapsia, vaimoni lisäksi, koska kaikki vaikutti myös lapsiin ja tilanne oli saatava loppumaan tavalla tai toisella, särkemättä kuitenkaan perhette. Sitä emme kumpikaan halunneet.

Vaimoni ei kärsinyt mielenterveysongelmista, vaan oli henkisesti totaalisesti loppu siihen umpikujatilanteeseen, josta ei itse kyennyt pääsemään pois. Hän tarvitsi apua jostakin, jotta umpikuja jotenkin avautuisi, meillä se avautui kertomallani tavalla.

Jälkikäteen vaimoni sanoo, että toimin aivan oikein ja olin paljon kärsivällisempi, kuin hän olisi ansainnut. En koskaan syyttänyt, haukkunut, huutanut, lyönyt ym. Selvitin itselleni, että rakastaminen on juuri sitä, että haluaa tehdä toiselle kaikkea hyvää, riippumatta siitä, että on joutunut itse kokemaan vääryyttä. Helvetin vaikeaa ja todella tahtoa ja työtä se vaati, mutta olen iloinen, että sitä tahtoa löytyi silloin, kun sitä todella tarvittiin, olinhan niin luvannut.

Itseironista kirjoitella näin, mutta säilytin itsekunnioitukseni ja itsetuntoni, joka vain edelleen vahvistui kaiken kokemani jälkeen.

Vielä jos antaisit hyviä neuvoja, miten vaimo pääsisi irti siitä syyllisyydestä, mitä minulle teki. Aikaa on vierinyt jo kohta pari vuotta, mutta syyllisyys on tiukka karistaa harteilta.

Mies. kirjoitti:

on näin, että jälkikäteen kun asioita miettii ja ajattelee koko stooria, niin toimisi nyt varmasti eri tavalla monissa asioissa, jos vastaava tilanne olisi.

Toisaalta jossittelu on melko turhaa, sillä silloin ja siinä tilanteessa tunsi tekevänsä oikean ratkaisun, vaikka se ei helppoa olekaan. totta kai, jos jossitellaan, niin tuntisin syyllisyyttä, mutta jos jatketaan jossittelua ja ajatellaan, että koko tilannetta ei koskaan olisi ollutkaan, niin ei sitä tilannetta olisi tullutkaan :)

Minun oli silloin pakko ajatella itseäni, jaksamistani ja lapsia, vaimoni lisäksi, koska kaikki vaikutti myös lapsiin ja tilanne oli saatava loppumaan tavalla tai toisella, särkemättä kuitenkaan perhette. Sitä emme kumpikaan halunneet.

Vaimoni ei kärsinyt mielenterveysongelmista, vaan oli henkisesti totaalisesti loppu siihen umpikujatilanteeseen, josta ei itse kyennyt pääsemään pois. Hän tarvitsi apua jostakin, jotta umpikuja jotenkin avautuisi, meillä se avautui kertomallani tavalla.

Jälkikäteen vaimoni sanoo, että toimin aivan oikein ja olin paljon kärsivällisempi, kuin hän olisi ansainnut. En koskaan syyttänyt, haukkunut, huutanut, lyönyt ym. Selvitin itselleni, että rakastaminen on juuri sitä, että haluaa tehdä toiselle kaikkea hyvää, riippumatta siitä, että on joutunut itse kokemaan vääryyttä. Helvetin vaikeaa ja todella tahtoa ja työtä se vaati, mutta olen iloinen, että sitä tahtoa löytyi silloin, kun sitä todella tarvittiin, olinhan niin luvannut.

Itseironista kirjoitella näin, mutta säilytin itsekunnioitukseni ja itsetuntoni, joka vain edelleen vahvistui kaiken kokemani jälkeen.

Vielä jos antaisit hyviä neuvoja, miten vaimo pääsisi irti siitä syyllisyydestä, mitä minulle teki. Aikaa on vierinyt jo kohta pari vuotta, mutta syyllisyys on tiukka karistaa harteilta.

Lue lisää

"Vielä jos antaisit hyviä neuvoja, miten vaimo pääsisi irti siitä syyllisyydestä, mitä minulle teki. Aikaa on vierinyt jo kohta pari vuotta, mutta syyllisyys on tiukka karistaa harteilta."

... voi vaan esittää ajatuksia. Ja siinäkin mielessä en voi edes samaistua vaimosi tilanteeseen, koska itse en ole koskaa pettny kumppaniani. Olen vaan ollu läheltä seuraamassa monen muun pariskunnan pettämis- ja salasuhdekuvioita.

Mutta... jos koittaa asettua vaimosi asemaan, luuulen, että siinä auttaa paljon, miten sinä osoitat päässeesi yli tuosta tapahtuneesta. Kun kerran häneltä löytyy tahtoa pitää perheenne koossa, mielestäni hän ansaitsee silloin uuden mahdollisuuden suhteessanne. Eli tämä taitaa tarkoittaa myös sinun osaltasi sitä, ettet huonoinakaan päivinä ja riidoissa vedä asiaa esille ts käytä sitä aseena. Vaimollasikin aika haalistaa muistot ja sitten kunnallsikodissa parikiikkutuolissa "soutaessanne" Aino ja Reino aamutossut harmaiden villasukkien päällä muistelette yhdessä "että muistakko sitäkin tappausta, miten me siitäki selvittiin.. yhdessä :-)).

neuvoja kellekkää kirjoitti:

"Vielä jos antaisit hyviä neuvoja, miten vaimo pääsisi irti siitä syyllisyydestä, mitä minulle teki. Aikaa on vierinyt jo kohta pari vuotta, mutta syyllisyys on tiukka karistaa harteilta."

... voi vaan esittää ajatuksia. Ja siinäkin mielessä en voi edes samaistua vaimosi tilanteeseen, koska itse en ole koskaa pettny kumppaniani. Olen vaan ollu läheltä seuraamassa monen muun pariskunnan pettämis- ja salasuhdekuvioita.

Mutta... jos koittaa asettua vaimosi asemaan, luuulen, että siinä auttaa paljon, miten sinä osoitat päässeesi yli tuosta tapahtuneesta. Kun kerran häneltä löytyy tahtoa pitää perheenne koossa, mielestäni hän ansaitsee silloin uuden mahdollisuuden suhteessanne. Eli tämä taitaa tarkoittaa myös sinun osaltasi sitä, ettet huonoinakaan päivinä ja riidoissa vedä asiaa esille ts käytä sitä aseena. Vaimollasikin aika haalistaa muistot ja sitten kunnallsikodissa parikiikkutuolissa "soutaessanne" Aino ja Reino aamutossut harmaiden villasukkien päällä muistelette yhdessä "että muistakko sitäkin tappausta, miten me siitäki selvittiin.. yhdessä :-)).

Lue lisää

se niin on, että asioiden vetäminen arkipäivään on haudankaivamista ja jos kerran on päätetty yhdessä jatkaa ja rakentaa suhdetta kuntoon, niin se koskee molempia osapuolia, ettei epärakentavia asioita tuoda/vedetä esille.

Tietenkin asioita joutuu käymään läpi, eikä siihen kukaan osaa mitään aikataulua rakentaa, milloin ei enää saa viedä eteenpäin omaa selviytymistarinaa puolin ja toisin. Asioista voi keskustella rakentavasti ja keskutelun tulee panottua nimen omaan niihin haavoihin, joita on jäänyt kaiken jälkeen. Itse tapaus on mennyttä ja sen seurauksiahan sitä korjataan.

Monesti tällaisille jutuille on ominaista, että puolisot käsittelevät hiukan eri aikataulussa asioita ja toisinaan se vaatii myös kumppanilta sitä ymmärrystä, että toisella on nyt tarve purkaa jotakin asiaa ja puhua se ulos.

olet oikeassa.

Mies. kirjoitti:

se niin on, että asioiden vetäminen arkipäivään on haudankaivamista ja jos kerran on päätetty yhdessä jatkaa ja rakentaa suhdetta kuntoon, niin se koskee molempia osapuolia, ettei epärakentavia asioita tuoda/vedetä esille.

Tietenkin asioita joutuu käymään läpi, eikä siihen kukaan osaa mitään aikataulua rakentaa, milloin ei enää saa viedä eteenpäin omaa selviytymistarinaa puolin ja toisin. Asioista voi keskustella rakentavasti ja keskutelun tulee panottua nimen omaan niihin haavoihin, joita on jäänyt kaiken jälkeen. Itse tapaus on mennyttä ja sen seurauksiahan sitä korjataan.

Monesti tällaisille jutuille on ominaista, että puolisot käsittelevät hiukan eri aikataulussa asioita ja toisinaan se vaatii myös kumppanilta sitä ymmärrystä, että toisella on nyt tarve purkaa jotakin asiaa ja puhua se ulos.

olet oikeassa.

Lue lisää

"Monesti tällaisille jutuille on ominaista, että puolisot käsittelevät hiukan eri aikataulussa asioita ja toisinaan se vaatii myös kumppanilta sitä ymmärrystä, että toisella on nyt tarve purkaa jotakin asiaa ja puhua se ulos."

Näin... kai. Vaikea sanoa kun ei tiedä. Joskus käy jopa niinkin että jos suhde kaatuu esim pettämiseen tai yleensä "näihin kuvioihin" voi sitten olla se seuraavan suhteen uusi kumppani saa osansa näistä haavakipuiluista ja taas niiden paikkaamisesta :-).Monimutkaista, mutta näinhän elämä on.

pointeja kirjoitti:

" Ja jos tuntuu siltä ettei toinen selviä niin voi koittaa ottaa yhteyttä hänen ystäviinsä/sukulaisiinsa tai sitten ihan ohjata terapiaan/vertaisryhmään. Nämä palstatkin ovat hyviä. Voi keskustella anonyymisti, pääasia että pääsee käsittelemään asiaa jotenkin. "

Mutta usein on niinkin, ettei tällaisella mieleneterveysongelmistakin samalla kärsivällä ole ketään ystäviä jäljellä. Tai että ylipäätään hän ei ota keneltäkään mitään vastaan.Omasta mielestään hän ei ehkä ole avun tarpeessa vaan vika on aina muissa. Eli jos kaikki muut tekisivät toisin hänellä olisi parempi olla.Ja varsinkin jos on sen tyyppinen ettei muutenkaan osaa ilamista ajatuksiaan verbaalisti edes kirjoittamalla, nämäkin ryhmät ovat pois laskuista.

Lue lisää

Mielenterveysongelmaiset ovat sitten asia erikseen. Tietysti tästä päästään heti suurempaan kysymykseen joka kuuluu että kuka meistä on mieleltään täysin terve ja mikä on "normaalia" tuollaisessa tilanteessa. Tervejärkisimmänkin mielenterveys joutuu koville näissä tilanteissa.

Mutta jos siis oletetaan että kumppani, josta haluaisi erota, kärsii pahoista mielenterveydellisistä ongelmista niin sitten tullaan toiseen suureen kysymykseen eli voiko sairasta kumppania jättää vai jatketaanko yhteiseloa sen sairauden takia. Se ei kuullosta minusta mielekkäältä kun suhteen pitäisi mielestäni perustua molemminpuoliseen rakkauteen, ei sääliin. Eri asia on sitten että kumppani voi muuttua sairautensa myötä erilaiseksi ihmiseksi kuin oli tutustumisen aikoihin ja johtuuko ne ongelmat suhteessa sitten siitä vai johtuuko sairastuminen suhteen vaikeuksista.

Oli miten tahansa ja sairaus mikä tahansa, niin sairauksia pitäisi hoitaa. On liian suuri taakka kumppanille yrittää toimia "kotiterapeuttina", olisi kaikkien edun mukaista että sairastunut menisi hoitoon. Ja jos se ei onnistu sitkeistä yrityksistä huolimatta niin mitä voi tehdä enempää? Vaikeita asioita. Ei löydy vastauksia.

Itse ajattelen niin että kumppanilla on jonkinasteinen "velvollisuus" yrittää ohjata sairastunut kumppaninsa hoitoon mutta jos tämä kieltäytyy kaikesta avusta niin jossain vaiheessa loppuu kumppaninkin voimat ja ehkä on parempi lähteä omille teille ellei toinen edes halua yrittää. Helpommin sanottu kuin tehty, tietysti. Ja tapauskohtaistakin tietysti, mutta näin periaatteen tasolla.

Senni30 kirjoitti:

Mielenterveysongelmaiset ovat sitten asia erikseen. Tietysti tästä päästään heti suurempaan kysymykseen joka kuuluu että kuka meistä on mieleltään täysin terve ja mikä on "normaalia" tuollaisessa tilanteessa. Tervejärkisimmänkin mielenterveys joutuu koville näissä tilanteissa.

Mutta jos siis oletetaan että kumppani, josta haluaisi erota, kärsii pahoista mielenterveydellisistä ongelmista niin sitten tullaan toiseen suureen kysymykseen eli voiko sairasta kumppania jättää vai jatketaanko yhteiseloa sen sairauden takia. Se ei kuullosta minusta mielekkäältä kun suhteen pitäisi mielestäni perustua molemminpuoliseen rakkauteen, ei sääliin. Eri asia on sitten että kumppani voi muuttua sairautensa myötä erilaiseksi ihmiseksi kuin oli tutustumisen aikoihin ja johtuuko ne ongelmat suhteessa sitten siitä vai johtuuko sairastuminen suhteen vaikeuksista.

Oli miten tahansa ja sairaus mikä tahansa, niin sairauksia pitäisi hoitaa. On liian suuri taakka kumppanille yrittää toimia "kotiterapeuttina", olisi kaikkien edun mukaista että sairastunut menisi hoitoon. Ja jos se ei onnistu sitkeistä yrityksistä huolimatta niin mitä voi tehdä enempää? Vaikeita asioita. Ei löydy vastauksia.

Itse ajattelen niin että kumppanilla on jonkinasteinen "velvollisuus" yrittää ohjata sairastunut kumppaninsa hoitoon mutta jos tämä kieltäytyy kaikesta avusta niin jossain vaiheessa loppuu kumppaninkin voimat ja ehkä on parempi lähteä omille teille ellei toinen edes halua yrittää. Helpommin sanottu kuin tehty, tietysti. Ja tapauskohtaistakin tietysti, mutta näin periaatteen tasolla.

Lue lisää

"voiko sairasta kumppania jättää vai jatketaanko yhteiseloa sen sairauden takia. Se ei kuullosta minusta mielekkäältä kun suhteen pitäisi mielestäni perustua molemminpuoliseen rakkauteen, ei sääliin."

Nii, mutta jos on tullut joskus luvattua, että myötä ja vastamäessä :-)

Mies. kirjoitti:

on näin, että jälkikäteen kun asioita miettii ja ajattelee koko stooria, niin toimisi nyt varmasti eri tavalla monissa asioissa, jos vastaava tilanne olisi.

Toisaalta jossittelu on melko turhaa, sillä silloin ja siinä tilanteessa tunsi tekevänsä oikean ratkaisun, vaikka se ei helppoa olekaan. totta kai, jos jossitellaan, niin tuntisin syyllisyyttä, mutta jos jatketaan jossittelua ja ajatellaan, että koko tilannetta ei koskaan olisi ollutkaan, niin ei sitä tilannetta olisi tullutkaan :)

Minun oli silloin pakko ajatella itseäni, jaksamistani ja lapsia, vaimoni lisäksi, koska kaikki vaikutti myös lapsiin ja tilanne oli saatava loppumaan tavalla tai toisella, särkemättä kuitenkaan perhette. Sitä emme kumpikaan halunneet.

Vaimoni ei kärsinyt mielenterveysongelmista, vaan oli henkisesti totaalisesti loppu siihen umpikujatilanteeseen, josta ei itse kyennyt pääsemään pois. Hän tarvitsi apua jostakin, jotta umpikuja jotenkin avautuisi, meillä se avautui kertomallani tavalla.

Jälkikäteen vaimoni sanoo, että toimin aivan oikein ja olin paljon kärsivällisempi, kuin hän olisi ansainnut. En koskaan syyttänyt, haukkunut, huutanut, lyönyt ym. Selvitin itselleni, että rakastaminen on juuri sitä, että haluaa tehdä toiselle kaikkea hyvää, riippumatta siitä, että on joutunut itse kokemaan vääryyttä. Helvetin vaikeaa ja todella tahtoa ja työtä se vaati, mutta olen iloinen, että sitä tahtoa löytyi silloin, kun sitä todella tarvittiin, olinhan niin luvannut.

Itseironista kirjoitella näin, mutta säilytin itsekunnioitukseni ja itsetuntoni, joka vain edelleen vahvistui kaiken kokemani jälkeen.

Vielä jos antaisit hyviä neuvoja, miten vaimo pääsisi irti siitä syyllisyydestä, mitä minulle teki. Aikaa on vierinyt jo kohta pari vuotta, mutta syyllisyys on tiukka karistaa harteilta.

Lue lisää

Jep, vaikea neuvoa ketään, mutta luulisin minäkin että aika auttaa aina. Avainasia olisi tietysti se että vaimosi pystyisi antamaan itselleen anteeksi. Olemaan itselleen armollinen ja myöntämään että tein väärin mutta kadun sitä ja olen saanut anteeksi. Ja annan itselleni anteeksi. Se voi olla oivallus tai sitten pitkä prosessi.

Vielä, minusta teit juuri oikein laittamalla vaimosi vaitsemaan. Siinä tilanteessa toivoo että joku tulisi ja ratkaisisi tilanteen. Itsellä ei ole voimia. Ja voiko olla turvallisempaa paikkaa romahtaa kuin oma sänky niin että läheisin ihminen on vielä kotona, vaikkei rinnalla niin kuitenkin siinä lähellä. Päättäväisenä muttei kuitenkaan uhkaillen.

ja vastamäessä kirjoitti:

"voiko sairasta kumppania jättää vai jatketaanko yhteiseloa sen sairauden takia. Se ei kuullosta minusta mielekkäältä kun suhteen pitäisi mielestäni perustua molemminpuoliseen rakkauteen, ei sääliin."

Nii, mutta jos on tullut joskus luvattua, että myötä ja vastamäessä :-)

Lue lisää

Minä olen ajatellut että kaikkeni teen suhteessa mutta ellei se auta, niin haluan ymmärtää myös lähteä. Jokaisella on vain yksi elämä. Joten jos menen joskus naimisiin, HALUAN rakastaa miestäni myötä- ja vastamäessä kunnes kuolema erottaa, mutta ellen siihen pysty (haluaminen ja pystyminen eri asioita) eli huomaan rakkauteni loppuneen (taas uusi keskustelunaihe josta voisi perustaa vaikka oman sivuston) niin lähden mieluummin kuin jään. Sen takia että mielestäni elämässä pitäisi olla enemmän päiviä jolloin on onnellinen kuin onneton. Päiviä on rajallinen määrä. Mutta minulle vihkivala onkin lupaus haluamisesta, ei pystymisestä. Enkä siis nyt tarkoita sitä että ensimmäisen myrskyn kohdalla laitetaan kattilat jakoon, tavoite on olla yhdessä kunnes kuolema erottaa muttei kuitenkaan hakata päätä seinäänkään. Ja se, että koska hakataan päätä seinään turhan päiten ja koska tilanne olisi vielä pelastettavissa, on jokaisen itse arvioitava.

Mies. kirjoitti:

on näin, että jälkikäteen kun asioita miettii ja ajattelee koko stooria, niin toimisi nyt varmasti eri tavalla monissa asioissa, jos vastaava tilanne olisi.

Toisaalta jossittelu on melko turhaa, sillä silloin ja siinä tilanteessa tunsi tekevänsä oikean ratkaisun, vaikka se ei helppoa olekaan. totta kai, jos jossitellaan, niin tuntisin syyllisyyttä, mutta jos jatketaan jossittelua ja ajatellaan, että koko tilannetta ei koskaan olisi ollutkaan, niin ei sitä tilannetta olisi tullutkaan :)

Minun oli silloin pakko ajatella itseäni, jaksamistani ja lapsia, vaimoni lisäksi, koska kaikki vaikutti myös lapsiin ja tilanne oli saatava loppumaan tavalla tai toisella, särkemättä kuitenkaan perhette. Sitä emme kumpikaan halunneet.

Vaimoni ei kärsinyt mielenterveysongelmista, vaan oli henkisesti totaalisesti loppu siihen umpikujatilanteeseen, josta ei itse kyennyt pääsemään pois. Hän tarvitsi apua jostakin, jotta umpikuja jotenkin avautuisi, meillä se avautui kertomallani tavalla.

Jälkikäteen vaimoni sanoo, että toimin aivan oikein ja olin paljon kärsivällisempi, kuin hän olisi ansainnut. En koskaan syyttänyt, haukkunut, huutanut, lyönyt ym. Selvitin itselleni, että rakastaminen on juuri sitä, että haluaa tehdä toiselle kaikkea hyvää, riippumatta siitä, että on joutunut itse kokemaan vääryyttä. Helvetin vaikeaa ja todella tahtoa ja työtä se vaati, mutta olen iloinen, että sitä tahtoa löytyi silloin, kun sitä todella tarvittiin, olinhan niin luvannut.

Itseironista kirjoitella näin, mutta säilytin itsekunnioitukseni ja itsetuntoni, joka vain edelleen vahvistui kaiken kokemani jälkeen.

Vielä jos antaisit hyviä neuvoja, miten vaimo pääsisi irti siitä syyllisyydestä, mitä minulle teki. Aikaa on vierinyt jo kohta pari vuotta, mutta syyllisyys on tiukka karistaa harteilta.

Lue lisää

Meillä ei oikein keskustella asiasta vielä - vaimoni haluaa olla rauhassa ja prosessoida pääseekö irti tuosta miehestä vai ei (tai siis onko hänen kokemuksensa jo aiheuttanut sen, ettei halua alkaa kanssani millekkään).

Siis uskon että pettäjä ja petety (ja/tai mies ja nainen) - prosessoivat asioita eri tavalla ja eri tahtiin.

Kuinka vaimosi pääsisi irti syyllisyydestä?

No jossain vaiheessa pitäisi päästä syntyihin syviin miksi?
Jos olet tavallaan osasyyllinen siihen välinpitämättömyyttäsi tai jotain, niin voisit osoittaa sen, ettei hän ole yksin siihen syyllinen.

Toisekseen - kerro hänelle tsiljoona kertaa (joskus naisille vaaan pitää tehdä niin), että hänen ei tarvitse siitä syyllisyyttä kantaa liian kauaa -parempi on katsoa eteenpäin ja huolehtia parisuhteesta siten, ettei moisia tapahdu- tapahtunutta ei voi muuttaa-sen kanssa on elettävä.
Jos koet, että vaimosi on jossain asioissa hyvitellyt sinua aiheesta - voisite ehkä joskus jutella aiheesta . mitä hän tehnyt hyvittääkseen asian - ja sitten voit todeta- jos olet sitä mieltä - että "kyllä se nyt riittää hyvittely- nautitaan elämästä, oneksi yhdessä ja mennään eteenpäin"

entäs jos panisit vaimosi lukemaan näiltä foorumeilta samantyyppisiä - juttuja, jos löytyy.
sellaisia, jotka on onnistunut ja sellaisia jotka on epäonnistunut.
Niistä voisi jutella (jos siis pystytte) ja silloin edelleen todeta, että kiva, että testattiin vähän ylämäkeäkin- nyt kestetään yhdessä vielä enemmänkin ;)

Huumori auttaa aina-senhän tiedämme kaikki...

jotain tällaista...

Tuon ironian itsekunnioituksesta ja omasta tahtotilasta ymmärrän - koen itse juuri samalla tavalla.

sitä olen miettinyt - mitä ja missä tilanteessa haluan haluan olla "isona".

tuo esitetty 25 on hiukka liian pitkän tähtäimen suunnitelma - taitaa meikä jo rukkia matoja tuolloin.

Ja olet oikeassa - toiseen elämään ei (juurikaan voi vaikuttaa) jos toinen on päättänyt, että tämä suhde ei tule ikinä toimimaan, niin en minä sitä voi muuttaa.

Olenkin tehnyt selväksi, että jos vaimoni ei pysty päättämään, että pyrkii aktiivisesti rakentamaan suhdettamme takaisin ja osaa pistää poikki totaalisesti tuon suhteen siten-elää asian kanssa, ettei se häiritse meitä, ettei se jää kaivelemaan, niin
Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin "vaihtaa pyrkimysten suuntaa" - tehdä uusarvio tulevaisuuden tahtotilasta.

Ehkä hän tarvitsee siihen aikaa? paljonko?
en tiedä.
paljonko olen valmis antamaan aikaa?
en tiedä - paljonko pitäisi?

on elämä aina joskus hankalaa - mutta eiköhän niitä iloja ja mukavia hetkiä ole myös tulossakin.

"Ei ihminen ole kone; on-off.
Ei ihmisiä heitellä sinne tänne.
Edes ajatuksissa. "

Erittäin tärkeä oivallus, ei ihmisiä heitellä sinne tänne.

HärkäMies-62 kirjoitti:

sitä olen miettinyt - mitä ja missä tilanteessa haluan haluan olla "isona".

tuo esitetty 25 on hiukka liian pitkän tähtäimen suunnitelma - taitaa meikä jo rukkia matoja tuolloin.

Ja olet oikeassa - toiseen elämään ei (juurikaan voi vaikuttaa) jos toinen on päättänyt, että tämä suhde ei tule ikinä toimimaan, niin en minä sitä voi muuttaa.

Olenkin tehnyt selväksi, että jos vaimoni ei pysty päättämään, että pyrkii aktiivisesti rakentamaan suhdettamme takaisin ja osaa pistää poikki totaalisesti tuon suhteen siten-elää asian kanssa, ettei se häiritse meitä, ettei se jää kaivelemaan, niin
Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin "vaihtaa pyrkimysten suuntaa" - tehdä uusarvio tulevaisuuden tahtotilasta.

Ehkä hän tarvitsee siihen aikaa? paljonko?
en tiedä.
paljonko olen valmis antamaan aikaa?
en tiedä - paljonko pitäisi?

on elämä aina joskus hankalaa - mutta eiköhän niitä iloja ja mukavia hetkiä ole myös tulossakin.

Lue lisää

"Ehkä hän tarvitsee siihen aikaa? paljonko?
en tiedä.
paljonko olen valmis antamaan aikaa?
en tiedä - paljonko pitäisi?"

Mielestäni jos vaimollasi on tahtoa alkaa rakentaa teidän suhdettanne uudelleen sen pitäisi alkaa kyllä näkymään aika pian, sillä vaikka tunteita ei välttämättä heti voi hallita ja tukahduttaa heti, aikuinen ihminen voi hallita tekojaan. Tosin mielestäni kuulostaa kyllä aika pahalta vaimosi kommentti, että voihan sitä yrittää, mutta ei varmaan onnistu, vai menikö se noin. Eli mielestäni tuo kuvaa sitä, että vaimosi ei oikein itsekkään usko siihen.

Itsekään en ole mikään teini-ikäinen enää, mutta oikeastaan vasta nyt viime vuosina (liekö sitten kyseessä neljänkympin kriisi :-) vai mikä) olen tullut paljon miettineeksi sitä, että mikä loppujen lopuksi pitää yllä parisuhdetta sen alkuvaiheen symbioosivaiheen jälkeen. Mistä löytää se jokin, ettei liitto latistu ja aina vaan on hyvä olla yhdessä. Ettei toista ala pitää itsestäänselvyytenä, muistaa ottaa myös toisen huomioon. Mikä olisi se, että ei olisi tarvettakaan lähteä katselemaan ruohoa aidan toiselta puolelta tai ainakin se ettei alkaisi kohdella toista muuten vaan huonosti, fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa käyttäen.En ole oikein löytäny siihen vastausta mutta opettelen ja hapuilen sitä kohti joka päivä.

"on elämä aina joskus hankalaa - mutta eiköhän niitä iloja ja mukavia hetkiä ole myös tulossakin."

No sullahan on iloisia ja mukavia hetkiä varmaankin myös joka päivä. Sulla on lapset ja heidän elämänsä, luultavasti ystäviä/kavereita, muita lähimmäisiä, mielnkiinoitnen työ, jossa saat myös onnistumisenelämyksiä, koti, jne. Niitä ei vaan aina synkimpinä hetkinä huomaa :-).

sanottu kirjoitti:

"Ei ihminen ole kone; on-off.
Ei ihmisiä heitellä sinne tänne.
Edes ajatuksissa. "

Erittäin tärkeä oivallus, ei ihmisiä heitellä sinne tänne.

jättää jälkensä , tullessaan ja mennessään,
muovaa meitä ja minuuttamme.

HärkäMies-62 kirjoitti:

sitä olen miettinyt - mitä ja missä tilanteessa haluan haluan olla "isona".

tuo esitetty 25 on hiukka liian pitkän tähtäimen suunnitelma - taitaa meikä jo rukkia matoja tuolloin.

Ja olet oikeassa - toiseen elämään ei (juurikaan voi vaikuttaa) jos toinen on päättänyt, että tämä suhde ei tule ikinä toimimaan, niin en minä sitä voi muuttaa.

Olenkin tehnyt selväksi, että jos vaimoni ei pysty päättämään, että pyrkii aktiivisesti rakentamaan suhdettamme takaisin ja osaa pistää poikki totaalisesti tuon suhteen siten-elää asian kanssa, ettei se häiritse meitä, ettei se jää kaivelemaan, niin
Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin "vaihtaa pyrkimysten suuntaa" - tehdä uusarvio tulevaisuuden tahtotilasta.

Ehkä hän tarvitsee siihen aikaa? paljonko?
en tiedä.
paljonko olen valmis antamaan aikaa?
en tiedä - paljonko pitäisi?

on elämä aina joskus hankalaa - mutta eiköhän niitä iloja ja mukavia hetkiä ole myös tulossakin.

Lue lisää

Miten olet kestänyt nämä kuusi vuotta?

Ovatko ne olleet tämän "kärsimyksen" arvoisia?

Ellen kirjoitti:

Miten olet kestänyt nämä kuusi vuotta?

Ovatko ne olleet tämän "kärsimyksen" arvoisia?

ensinnäkin, tuon 6 vuoden alkuvaiheilla minulla oli se n. 6 kk suhde- etä-sellainen.

Ja siis vaimollakin oli samaan aikaan.

Että ollan me surkeati hommaa hoidettu!

No itsellä oli paha olla suhteessa, eikä osapuolikaan nyt ihan sopiva sitten loppujen lopuksi ollut. (tein sen julkisesti vaimolleni tunnustaen, koska olimme niin sopineet).

Vaimoni tulloin pyysi meidän takia lopettamaan. itsekin lopetti samaan aikaan.

Ilemisesti mokasimme tuossa vaiheessa alkaa aktiivisesti suhdettamme ja vajosimme hällä väliä meininkiin.
Vaimoni törmäsi sattumalta tähän mieheen uudestaan ja muuta ei tarvittu.
eli tuossa 6 v. pätkässä oli n 1-1,5 vuotta väliä.

nyt jälkikäteen ajatellen - en kait halunnut tehdä asialle mitään, tein töitä, reissasin ja kävin silloin tällöin kavereiden kanssa ulkona.

se toisaalta panee miettimään, josko pystymme,jaksamme tehdä mitää, kun olemme jo yhden mahdollisuuden tuhlanneet.

Sinänsä nuo vuodet oli ne nyt 4 tai kuusi, ovat silleen olleet kärsimisen arvoisia. nyt tiedän mitä haluan ja tiedän mitä siedän.
-jos vaimoni haluaa mennä, menköön, jos luulee olevansa onnellisempi muualla -toivotan kaikkea hyvää hänelle ja yritän erota sulassa sovussa.
-jos haluaa jatkaa kanssani, niin pitää haluta tehdä töitä tähän, olla rehellinen,jne
ja jos jatketaan, niin parisuhde on saatava kuntoon, muuten pitää erota.
Kukaan ei takaa tai voi luvata etukäteen, että saadaanko homma kuntoon vai ei. mutta voi luvata yrittää.

Sinänsä tilanne taas on ero, että nyt ei ole vaihtoehtoa vajota tyhjyyteen- olen siis silleen "kypsynyt" tässä viime vuosina ja tajunnut jo ennen tätä paljastumista, että "tartteis alkaa jotain tekemään..."

HärkäMies-62 kirjoitti:

ensinnäkin, tuon 6 vuoden alkuvaiheilla minulla oli se n. 6 kk suhde- etä-sellainen.

Ja siis vaimollakin oli samaan aikaan.

Että ollan me surkeati hommaa hoidettu!

No itsellä oli paha olla suhteessa, eikä osapuolikaan nyt ihan sopiva sitten loppujen lopuksi ollut. (tein sen julkisesti vaimolleni tunnustaen, koska olimme niin sopineet).

Vaimoni tulloin pyysi meidän takia lopettamaan. itsekin lopetti samaan aikaan.

Ilemisesti mokasimme tuossa vaiheessa alkaa aktiivisesti suhdettamme ja vajosimme hällä väliä meininkiin.
Vaimoni törmäsi sattumalta tähän mieheen uudestaan ja muuta ei tarvittu.
eli tuossa 6 v. pätkässä oli n 1-1,5 vuotta väliä.

nyt jälkikäteen ajatellen - en kait halunnut tehdä asialle mitään, tein töitä, reissasin ja kävin silloin tällöin kavereiden kanssa ulkona.

se toisaalta panee miettimään, josko pystymme,jaksamme tehdä mitää, kun olemme jo yhden mahdollisuuden tuhlanneet.

Sinänsä nuo vuodet oli ne nyt 4 tai kuusi, ovat silleen olleet kärsimisen arvoisia. nyt tiedän mitä haluan ja tiedän mitä siedän.
-jos vaimoni haluaa mennä, menköön, jos luulee olevansa onnellisempi muualla -toivotan kaikkea hyvää hänelle ja yritän erota sulassa sovussa.
-jos haluaa jatkaa kanssani, niin pitää haluta tehdä töitä tähän, olla rehellinen,jne
ja jos jatketaan, niin parisuhde on saatava kuntoon, muuten pitää erota.
Kukaan ei takaa tai voi luvata etukäteen, että saadaanko homma kuntoon vai ei. mutta voi luvata yrittää.

Sinänsä tilanne taas on ero, että nyt ei ole vaihtoehtoa vajota tyhjyyteen- olen siis silleen "kypsynyt" tässä viime vuosina ja tajunnut jo ennen tätä paljastumista, että "tartteis alkaa jotain tekemään..."

Lue lisää

"ensinnäkin, tuon 6 vuoden alkuvaiheilla minulla oli se n. 6 kk suhde- etä-sellainen."

Mikä on etäsuhe?

"No itsellä oli paha olla suhteessa, eikä osapuolikaan nyt ihan sopiva sitten loppujen lopuksi ollut"

Siis sopiva mihin?

se kykysä tuploo kirjoitti:

"ensinnäkin, tuon 6 vuoden alkuvaiheilla minulla oli se n. 6 kk suhde- etä-sellainen."

Mikä on etäsuhe?

"No itsellä oli paha olla suhteessa, eikä osapuolikaan nyt ihan sopiva sitten loppujen lopuksi ollut"

Siis sopiva mihin?

Lue lisää

etäsuhde on minusta sellainen, jossa kumpikin asuu eri paikkakunnilla.

silloin ei voi tavata joka päivä, tai silloin kun haluaa.

meikäläinen ei kyllä pysty sellaiseen, että pyörii usemman naisen kanssa yhtäaikaa.
ts että asuisin yhden kanssa ja tapailisin toista.

Jos moiseen antaudun, se tarkoittaisi luultavasti sitä, että alkaisin jossain vaiheessa suunnittelemaan yhteistä eloa jollain tasolla.

Siis aloin ajattelemaan millainen tulevaisuus oli, jos etenisin sen suhteen kanssa silloin aikoinani. ja päädyin lopettamaan.
"Valitsin" siis vaimoni edelleen. Tosin näin jälkikateen - olisi sitten pitänyt jaksaa alkaa panostamaan asioiden kuntoon panoon, mutta näin jälkikäteen sanoen - se puoli jäi ehkä niukaksi... :(

HärkäMies-62 kirjoitti:

etäsuhde on minusta sellainen, jossa kumpikin asuu eri paikkakunnilla.

silloin ei voi tavata joka päivä, tai silloin kun haluaa.

meikäläinen ei kyllä pysty sellaiseen, että pyörii usemman naisen kanssa yhtäaikaa.
ts että asuisin yhden kanssa ja tapailisin toista.

Jos moiseen antaudun, se tarkoittaisi luultavasti sitä, että alkaisin jossain vaiheessa suunnittelemaan yhteistä eloa jollain tasolla.

Siis aloin ajattelemaan millainen tulevaisuus oli, jos etenisin sen suhteen kanssa silloin aikoinani. ja päädyin lopettamaan.
"Valitsin" siis vaimoni edelleen. Tosin näin jälkikateen - olisi sitten pitänyt jaksaa alkaa panostamaan asioiden kuntoon panoon, mutta näin jälkikäteen sanoen - se puoli jäi ehkä niukaksi... :(

Lue lisää

Fiksusti tehty mun mielestä. Minä en voi käsittää, miten joku voi elää kaksoiselämää, musta tuntuu ainaki, että mulla alkais pidemmän päälle viiraamaan ;). Ehkä toisilla vaan on voimakkaammin kehittynyt omatunto kuin toisilla Ja kyky asettua toisen asemaan. Mene ja tiedä.
Mutta jos tuosta sun tapauksestasi hakee jotain positiivista, nythän tuonkin sitten tiedät.Toivottavasti teidän suhteessanne peli ei ole menetetty. Tai jos on , seuraavassa ihmissuhteessasi, tiedät sitten mitä suhteeltasi toivot tai et toivo.

Elämä on valintoja kirjoitti:

Fiksusti tehty mun mielestä. Minä en voi käsittää, miten joku voi elää kaksoiselämää, musta tuntuu ainaki, että mulla alkais pidemmän päälle viiraamaan ;). Ehkä toisilla vaan on voimakkaammin kehittynyt omatunto kuin toisilla Ja kyky asettua toisen asemaan. Mene ja tiedä.
Mutta jos tuosta sun tapauksestasi hakee jotain positiivista, nythän tuonkin sitten tiedät.Toivottavasti teidän suhteessanne peli ei ole menetetty. Tai jos on , seuraavassa ihmissuhteessasi, tiedät sitten mitä suhteeltasi toivot tai et toivo.

Lue lisää

En minäkään tajua.
Voihan se olla, että joku oppii elämään moista, mutta ei kukaan pysty kahta suhdetta täysillä elämään - ei sitten millään.

Tietty ajan sitä varmaan pystyy, ehkä se ihastuminen-rakastuminen on antaa sen verran motivaatiota, että ihminen kestää kaikenlaista.

mutta joskus sen arjenkin on pakko tulla vastaan ja seuraukset ei varmaankaan ole kivat kenellekkään?

Itse olen oppinut kovastikkin itsestäsi tässä sotkussa - nyt tiedän mitä haluan ja mitä en suostu ottamaan. sehän on hyvä se.

on tämä elämä vaan joskus vaikeaa...
Ja elämä opettaa asioita aina joskus kobvalla kädellä...

HärkäMies-62 kirjoitti:

En minäkään tajua.
Voihan se olla, että joku oppii elämään moista, mutta ei kukaan pysty kahta suhdetta täysillä elämään - ei sitten millään.

Tietty ajan sitä varmaan pystyy, ehkä se ihastuminen-rakastuminen on antaa sen verran motivaatiota, että ihminen kestää kaikenlaista.

mutta joskus sen arjenkin on pakko tulla vastaan ja seuraukset ei varmaankaan ole kivat kenellekkään?

Itse olen oppinut kovastikkin itsestäsi tässä sotkussa - nyt tiedän mitä haluan ja mitä en suostu ottamaan. sehän on hyvä se.

on tämä elämä vaan joskus vaikeaa...
Ja elämä opettaa asioita aina joskus kobvalla kädellä...

Lue lisää

Elämässä on tilanteita,

jolloin antaa toisten ihmisten vaikuttaa
elämäänsä

ja tilanteita,
jolloin ajattelee vain itseään ja omia halujaan.

HärkäMies-62 kirjoitti:

ensinnäkin, tuon 6 vuoden alkuvaiheilla minulla oli se n. 6 kk suhde- etä-sellainen.

Ja siis vaimollakin oli samaan aikaan.

Että ollan me surkeati hommaa hoidettu!

No itsellä oli paha olla suhteessa, eikä osapuolikaan nyt ihan sopiva sitten loppujen lopuksi ollut. (tein sen julkisesti vaimolleni tunnustaen, koska olimme niin sopineet).

Vaimoni tulloin pyysi meidän takia lopettamaan. itsekin lopetti samaan aikaan.

Ilemisesti mokasimme tuossa vaiheessa alkaa aktiivisesti suhdettamme ja vajosimme hällä väliä meininkiin.
Vaimoni törmäsi sattumalta tähän mieheen uudestaan ja muuta ei tarvittu.
eli tuossa 6 v. pätkässä oli n 1-1,5 vuotta väliä.

nyt jälkikäteen ajatellen - en kait halunnut tehdä asialle mitään, tein töitä, reissasin ja kävin silloin tällöin kavereiden kanssa ulkona.

se toisaalta panee miettimään, josko pystymme,jaksamme tehdä mitää, kun olemme jo yhden mahdollisuuden tuhlanneet.

Sinänsä nuo vuodet oli ne nyt 4 tai kuusi, ovat silleen olleet kärsimisen arvoisia. nyt tiedän mitä haluan ja tiedän mitä siedän.
-jos vaimoni haluaa mennä, menköön, jos luulee olevansa onnellisempi muualla -toivotan kaikkea hyvää hänelle ja yritän erota sulassa sovussa.
-jos haluaa jatkaa kanssani, niin pitää haluta tehdä töitä tähän, olla rehellinen,jne
ja jos jatketaan, niin parisuhde on saatava kuntoon, muuten pitää erota.
Kukaan ei takaa tai voi luvata etukäteen, että saadaanko homma kuntoon vai ei. mutta voi luvata yrittää.

Sinänsä tilanne taas on ero, että nyt ei ole vaihtoehtoa vajota tyhjyyteen- olen siis silleen "kypsynyt" tässä viime vuosina ja tajunnut jo ennen tätä paljastumista, että "tartteis alkaa jotain tekemään..."

Lue lisää

helpompaa

kuin uudelleen yrittämisen tuska.

Erossa voi unohtaa, selittää parhainpäin,
Uudelleen aloitus vaatii niin paljon enemmän.

Ellen kirjoitti:

helpompaa

kuin uudelleen yrittämisen tuska.

Erossa voi unohtaa, selittää parhainpäin,
Uudelleen aloitus vaatii niin paljon enemmän.

ja nykyään ihmiset luovuttaa niiin helpolla.
Ollaankos me jo opittu menemään aina ali sieltä, missä aita on matalin?
Ja uudet sukupolvet vielä helpommin?

tiedä häntä.

HärkäMies-62 kirjoitti:

En minäkään tajua.
Voihan se olla, että joku oppii elämään moista, mutta ei kukaan pysty kahta suhdetta täysillä elämään - ei sitten millään.

Tietty ajan sitä varmaan pystyy, ehkä se ihastuminen-rakastuminen on antaa sen verran motivaatiota, että ihminen kestää kaikenlaista.

mutta joskus sen arjenkin on pakko tulla vastaan ja seuraukset ei varmaankaan ole kivat kenellekkään?

Itse olen oppinut kovastikkin itsestäsi tässä sotkussa - nyt tiedän mitä haluan ja mitä en suostu ottamaan. sehän on hyvä se.

on tämä elämä vaan joskus vaikeaa...
Ja elämä opettaa asioita aina joskus kobvalla kädellä...

Lue lisää

"nyt tiedän mitä haluan ja mitä en suostu ottamaan."

That`s it. Nimenomaan näin se toimii.

Ellen kirjoitti:

Elämässä on tilanteita,

jolloin antaa toisten ihmisten vaikuttaa
elämäänsä

ja tilanteita,
jolloin ajattelee vain itseään ja omia halujaan.

Lue lisää

"jolloin antaa toisten ihmisten vaikuttaa
elämäänsä"

Juu, ton mäkin allekirjoitan. Mut siihenkin oppii, että jotain rajaa oppii sentäs siinäki pitämään ;-).

HärkäMies-62 kirjoitti:

ja nykyään ihmiset luovuttaa niiin helpolla.
Ollaankos me jo opittu menemään aina ali sieltä, missä aita on matalin?
Ja uudet sukupolvet vielä helpommin?

tiedä häntä.

Lue lisää

..päässyt helpommalla kuin ainaki meikäläinen aikoinaa. Ei tämä nykyinen nuorten aikuisten polvi suostu enää samaan mitä meitsit aikoinaan. Tosaalta ne on pilalle hemmoteltuja mutta toisaalta, niillon ehkä parempi itsetunto vaatia enemmän. Toisaalta myös pinna sietää epämukavuutta voi olla sitten lyhempi ja silloin myös kantapäät lyödään vastakkain entiostä helpommin. Toisaalta taas sitten mennään jo asumaankin yhteen parin viikon seukkailun jälkeen jne ja siinä ei nähdä mitää ihmeellistä.

No, meniköhän asian vierestä jo mutta tämmöstä tällä kertaa :-).

on muutoinkin kirjoitti:

..päässyt helpommalla kuin ainaki meikäläinen aikoinaa. Ei tämä nykyinen nuorten aikuisten polvi suostu enää samaan mitä meitsit aikoinaan. Tosaalta ne on pilalle hemmoteltuja mutta toisaalta, niillon ehkä parempi itsetunto vaatia enemmän. Toisaalta myös pinna sietää epämukavuutta voi olla sitten lyhempi ja silloin myös kantapäät lyödään vastakkain entiostä helpommin. Toisaalta taas sitten mennään jo asumaankin yhteen parin viikon seukkailun jälkeen jne ja siinä ei nähdä mitää ihmeellistä.

No, meniköhän asian vierestä jo mutta tämmöstä tällä kertaa :-).

Lue lisää

vaan haitanneeko tuo - kiva pureskella muutakin välillä :)

näinhän tuo näyttää menevän.
se, onko hyvä vai ei, se onkin jo toinen juttu.

itse kun tottunut muuhun, niin tuo meno kyllä hirvittää.
vastuuntunto toisista alenee, moraali alenee.
oikeaa amerikkalaista meininkiä-jos yleistys sallitaan.

itse kyllä yritän kasvattaa lapsiani tällä vanhemmalla meiningillä...

topin siihen kirjoitti:

"jolloin antaa toisten ihmisten vaikuttaa
elämäänsä"

Juu, ton mäkin allekirjoitan. Mut siihenkin oppii, että jotain rajaa oppii sentäs siinäki pitämään ;-).

Lue lisää

ohut raja, antamisessa ottamisessa,
niin hento, niin raju,
on todella varottava
ettei pahasti satu.

HärkäMies-62 kirjoitti:

ja nykyään ihmiset luovuttaa niiin helpolla.
Ollaankos me jo opittu menemään aina ali sieltä, missä aita on matalin?
Ja uudet sukupolvet vielä helpommin?

tiedä häntä.

Lue lisää

että elämä jatkuu


kaikesta huolimatta.

Itsensä kanssa on turha väitellä,
totuus näkyy silmät ummessakin.

on muutoinkin kirjoitti:

..päässyt helpommalla kuin ainaki meikäläinen aikoinaa. Ei tämä nykyinen nuorten aikuisten polvi suostu enää samaan mitä meitsit aikoinaan. Tosaalta ne on pilalle hemmoteltuja mutta toisaalta, niillon ehkä parempi itsetunto vaatia enemmän. Toisaalta myös pinna sietää epämukavuutta voi olla sitten lyhempi ja silloin myös kantapäät lyödään vastakkain entiostä helpommin. Toisaalta taas sitten mennään jo asumaankin yhteen parin viikon seukkailun jälkeen jne ja siinä ei nähdä mitää ihmeellistä.

No, meniköhän asian vierestä jo mutta tämmöstä tällä kertaa :-).

Lue lisää

Ohhoh, tulipa sieltä yleistystä oikein isolla tassulla! Miten määrittelet uuden sukupolven? Millä tavalla ovat piloille hemmoiteltuja? Mistä "uusi sukupolvi" on saanut paremman itsetunnon? Eikös tämä "vanhakin sukupolvi" ole eronnut niin ansiokkaasti että puolet liitoista päätyy eroon? Vai tulkitaanko tilastoja että juuri ne uuden sukupolven solmimat liitot ovat niitä eroon päätyviä ja vanhan sukupolven edustajat ansiolla ottavat vaikka turpaan joka perjantai eivätkä eroa?

Jos "uudella sukupolvella" tarkoitetaan "vanhan sukupolven" jälkikasvua niin mitä se kertoo siitä "vanhasta sukupolvesta"? Eikös uusi sukupolvi ole aina vanhan kasvattama vai onko ne aina niitä toisten kakaroita jotka ovat hemmoteltuja ja lyhyempipinnaisia? Ehkäpä siihen eroamiskynnyksen alenemiseenkin löytyy syyt vaikka edellisen sukupolven esittelemistä liitoista.

HärkäMies-62 kirjoitti:

vaan haitanneeko tuo - kiva pureskella muutakin välillä :)

näinhän tuo näyttää menevän.
se, onko hyvä vai ei, se onkin jo toinen juttu.

itse kun tottunut muuhun, niin tuo meno kyllä hirvittää.
vastuuntunto toisista alenee, moraali alenee.
oikeaa amerikkalaista meininkiä-jos yleistys sallitaan.

itse kyllä yritän kasvattaa lapsiani tällä vanhemmalla meiningillä...

Lue lisää

..nii kuin minä teen vaan tehkää niin kuin minä sanon :-)).

Senni30 kirjoitti:

Ohhoh, tulipa sieltä yleistystä oikein isolla tassulla! Miten määrittelet uuden sukupolven? Millä tavalla ovat piloille hemmoiteltuja? Mistä "uusi sukupolvi" on saanut paremman itsetunnon? Eikös tämä "vanhakin sukupolvi" ole eronnut niin ansiokkaasti että puolet liitoista päätyy eroon? Vai tulkitaanko tilastoja että juuri ne uuden sukupolven solmimat liitot ovat niitä eroon päätyviä ja vanhan sukupolven edustajat ansiolla ottavat vaikka turpaan joka perjantai eivätkä eroa?

Jos "uudella sukupolvella" tarkoitetaan "vanhan sukupolven" jälkikasvua niin mitä se kertoo siitä "vanhasta sukupolvesta"? Eikös uusi sukupolvi ole aina vanhan kasvattama vai onko ne aina niitä toisten kakaroita jotka ovat hemmoteltuja ja lyhyempipinnaisia? Ehkäpä siihen eroamiskynnyksen alenemiseenkin löytyy syyt vaikka edellisen sukupolven esittelemistä liitoista.

Lue lisää

"Jos "uudella sukupolvella" tarkoitetaan "vanhan sukupolven" jälkikasvua niin mitä se kertoo siitä "vanhasta sukupolvesta"? Eikös uusi sukupolvi ole aina vanhan kasvattama "

Nimenommaan sitä tarkoitin. Met olemma ne ite pilannu hemmottelulla ja vapaalla kasvatuksella, huom ja tarkoitan myös omiani ja isse kasvattamiani. Enkä välttämättä tarkoita sitä että se on huono asia et mukulat on päässy helepommalla. Mutta .... kuitenni miun mielestäin moraali on löystynyt ja suhteet entistä lyhytjänteisempiä.

Enää ei naistenkaa tartte jäädä hellan ja nyrkin väliin tai sitte asumaan ilikiän anopin huusholliin ;-).Mutta että kahen viikon seukkailun jälkeen mennään kihloihin ku se on muotia ja yhteenki asumaan. kuinka mionta avoliittoa ehtii oll ku joka poika/tyttökaverin kanssa pittää lyyä hynttyyt yhteen ?

Ellen kirjoitti:

että elämä jatkuu


kaikesta huolimatta.

Itsensä kanssa on turha väitellä,
totuus näkyy silmät ummessakin.

... mikäpä sen pyssäyttäs. Meni niin tai näin niin jatkuuhan se. mä oon muuten eika useinkin väitellyt itteni kanssa :-).

onneksi :-) kirjoitti:

... mikäpä sen pyssäyttäs. Meni niin tai näin niin jatkuuhan se. mä oon muuten eika useinkin väitellyt itteni kanssa :-).

kisailu onkin "elämän~makuinen" maratooni

Ellen kirjoitti:

kisailu onkin "elämän~makuinen" maratooni

... oikiassa. Itseäsi et pakoon pääse.

verenpaine nousee :-) kirjoitti:

"Jos "uudella sukupolvella" tarkoitetaan "vanhan sukupolven" jälkikasvua niin mitä se kertoo siitä "vanhasta sukupolvesta"? Eikös uusi sukupolvi ole aina vanhan kasvattama "

Nimenommaan sitä tarkoitin. Met olemma ne ite pilannu hemmottelulla ja vapaalla kasvatuksella, huom ja tarkoitan myös omiani ja isse kasvattamiani. Enkä välttämättä tarkoita sitä että se on huono asia et mukulat on päässy helepommalla. Mutta .... kuitenni miun mielestäin moraali on löystynyt ja suhteet entistä lyhytjänteisempiä.

Enää ei naistenkaa tartte jäädä hellan ja nyrkin väliin tai sitte asumaan ilikiän anopin huusholliin ;-).Mutta että kahen viikon seukkailun jälkeen mennään kihloihin ku se on muotia ja yhteenki asumaan. kuinka mionta avoliittoa ehtii oll ku joka poika/tyttökaverin kanssa pittää lyyä hynttyyt yhteen ?

Lue lisää

Jaa, kuka on pilannut ja kuka ei. Kaikenlaisia kasvattajia kai mahtuu kaikkiin sukupolviin.

Tietysti nämä on mielipideasioita niin kauan kunnes näistä löytyy tutkimustuloksia mutta minä olen kyllä ollut havaitsevinani juuri päinvastaista käyttäytymistä. Nykyään löytyy paljon sinkkuja jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa ja avopareja jotka ovat olleet vuosia yhdessä eikä naimisiin ole mikään kiire. Naimisiinmeno on minun havaintojeni mukaan nykyään jopa suurempi juttu kuin ennen. Mutta tämäkin on vain sellaista mutu-tuntumaa. Riippuu ketä tuntee, millaisesta porukasta puhumme.

Ja tuostakin että mikä sukupolvi on päässyt helpommalla, voi olla montaa eri mieltä. Siksi esitin kysymyksiä että haluaisin tosissani tietää että mistä tämä miltei jokaisen sukupolven viljelemä tokaisu että "nuorempi sukupolvi on päässyt helpommolla" johtuu. Eiköhän jokaisella sukupolvella ole aikaan liittyvät taakat ja murheet. Niitä nyt sen enempää tässä luettelematta niin raha jota varmasti keskimääräisellä nykynuorella on enemmän kuin 30 vuotta sitten, ei välttämättä tuo onnea. Joskus se voi jopa viedä sitä. En tiedä mitä muuta tarkoitit. Sodasta on vaikea sanoa kun en ole sitä kokenut, se on varmasti ollut hyvin rankkaa aikaa, mutta sillekään me sotaa näkemättömät emme voi mitään ettemme ole sitä kokeneet.

Itseäni harmittaa se että usein eri sukupolvien väliset keskustelut tyrehtyvät siihen kun aikaisemman sukupolven edustaja toteaa jossain vaiheessa että toinen edustaa sellaista sukupolvea joka on kaiken valmiina saanut eikä voi millään ymmärtää mitään kun ei ole sotaakaan tai pula-aikaa kokenut. Kun aikaisempien sukupolvien edustajilla olisi nuoremmille niin paljon annettavaa ja kerrottavaa niin on jotenkin harmi jos keskustelut muuttuvat sukupolvien väliseksi kinasteluksi. Eikä taaskaan saa yleistää, onneksi aina ei ole näin, mutta nuo toteamukset pitäisi mielestäni oikein lailla kieltää. Kun ne eivät rakenna mitään.

Senni30 kirjoitti:

Jaa, kuka on pilannut ja kuka ei. Kaikenlaisia kasvattajia kai mahtuu kaikkiin sukupolviin.

Tietysti nämä on mielipideasioita niin kauan kunnes näistä löytyy tutkimustuloksia mutta minä olen kyllä ollut havaitsevinani juuri päinvastaista käyttäytymistä. Nykyään löytyy paljon sinkkuja jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa ja avopareja jotka ovat olleet vuosia yhdessä eikä naimisiin ole mikään kiire. Naimisiinmeno on minun havaintojeni mukaan nykyään jopa suurempi juttu kuin ennen. Mutta tämäkin on vain sellaista mutu-tuntumaa. Riippuu ketä tuntee, millaisesta porukasta puhumme.

Ja tuostakin että mikä sukupolvi on päässyt helpommalla, voi olla montaa eri mieltä. Siksi esitin kysymyksiä että haluaisin tosissani tietää että mistä tämä miltei jokaisen sukupolven viljelemä tokaisu että "nuorempi sukupolvi on päässyt helpommolla" johtuu. Eiköhän jokaisella sukupolvella ole aikaan liittyvät taakat ja murheet. Niitä nyt sen enempää tässä luettelematta niin raha jota varmasti keskimääräisellä nykynuorella on enemmän kuin 30 vuotta sitten, ei välttämättä tuo onnea. Joskus se voi jopa viedä sitä. En tiedä mitä muuta tarkoitit. Sodasta on vaikea sanoa kun en ole sitä kokenut, se on varmasti ollut hyvin rankkaa aikaa, mutta sillekään me sotaa näkemättömät emme voi mitään ettemme ole sitä kokeneet.

Itseäni harmittaa se että usein eri sukupolvien väliset keskustelut tyrehtyvät siihen kun aikaisemman sukupolven edustaja toteaa jossain vaiheessa että toinen edustaa sellaista sukupolvea joka on kaiken valmiina saanut eikä voi millään ymmärtää mitään kun ei ole sotaakaan tai pula-aikaa kokenut. Kun aikaisempien sukupolvien edustajilla olisi nuoremmille niin paljon annettavaa ja kerrottavaa niin on jotenkin harmi jos keskustelut muuttuvat sukupolvien väliseksi kinasteluksi. Eikä taaskaan saa yleistää, onneksi aina ei ole näin, mutta nuo toteamukset pitäisi mielestäni oikein lailla kieltää. Kun ne eivät rakenna mitään.

Lue lisää

"Ja tuostakin että mikä sukupolvi on päässyt helpommalla, voi olla montaa eri mieltä. Siksi esitin kysymyksiä että haluaisin tosissani tietää että mistä tämä miltei jokaisen sukupolven viljelemä tokaisu että "nuorempi sukupolvi on päässyt helpommolla" johtuu. Eiköhän jokaisella sukupolvella ole aikaan liittyvät taakat ja murheet."

Toki on jokaisella sukupolvella omat ja oman aikansa murheet. Ehkä helpommalla pääsy onkin väärä ilmaisu tässä tilanteessa. Ehkä tarkoitin yleensä yhteiskunnassa ja kodeissa vallitsevia muuttuneita arvoja ja asenteita yleensä siitä miten täällä ollaa ja eletään. Ehkä nuorilta ennen vaadittiin enemmän esim osallistumista kotitöihin, esim maaseudulla. Nykylapset lähinnä viettää aikansa tietokoneella ja pleikkareilla ja mikä tapppelu jos pyytää esim roskapussia viemään. Mutta en väitä että ne ois sen onnellisempia. Yksin kotona kun vanhemmat on töissä. Tämä noin pikaisesti.Aihe on laaja , mutta ku tää oli tuon Härkämiehen murhepalsta ni, enpä tässä nyt palstatilaa ala viemaan täs tän enempää.

Mie oon paljonki porissu ikäihmisten kanssa iiden elämästä ennen vanhaan. Satun olemaan sun iän ja vanhusten puolivälistä, niin nämä asiat kiinnostaa siksikin jonin verran. Ja tietty omat vanhukset on jo siinä iässä, et niistä kannattaa ottaa kokemuksen muodossa kaikki irti.



"Niitä nyt sen enempää tässä luettelematta niin raha jota varmasti keskimääräisellä nykynuorella on enemmän kuin 30 vuotta sitten, ei välttämättä tuo onnea. Joskus se voi jopa viedä sitä. "

No ei rahaa kaikilla ole tänäänkään, osoite mistä raha tilille kilahtaa on varmasti useilla vaan eri mitä joskus 30-40v sitten. Ja sitä pidetään täysin luonnollisena. Enen se oli häpeä.

verenpaine nousee :-) kirjoitti:

"Jos "uudella sukupolvella" tarkoitetaan "vanhan sukupolven" jälkikasvua niin mitä se kertoo siitä "vanhasta sukupolvesta"? Eikös uusi sukupolvi ole aina vanhan kasvattama "

Nimenommaan sitä tarkoitin. Met olemma ne ite pilannu hemmottelulla ja vapaalla kasvatuksella, huom ja tarkoitan myös omiani ja isse kasvattamiani. Enkä välttämättä tarkoita sitä että se on huono asia et mukulat on päässy helepommalla. Mutta .... kuitenni miun mielestäin moraali on löystynyt ja suhteet entistä lyhytjänteisempiä.

Enää ei naistenkaa tartte jäädä hellan ja nyrkin väliin tai sitte asumaan ilikiän anopin huusholliin ;-).Mutta että kahen viikon seukkailun jälkeen mennään kihloihin ku se on muotia ja yhteenki asumaan. kuinka mionta avoliittoa ehtii oll ku joka poika/tyttökaverin kanssa pittää lyyä hynttyyt yhteen ?

Lue lisää

.. joku tekee mukulan joka asuinkumppanille ja sitte menee vielä naimisiin kolmanne ukonn kanssa.Kaikki lapset eri sukunimellä.. herrajjestas sentää. Eikö ookki kauhiaa ;)