Löytyisikö täältä neuvoja, kokemuksia tai ihan juridiikkaa tähän pähkinään?
Olen isä, joka on voinut hoitaa yhteistä lastamme ja sovittaa oman työnsä täysin lapsen ehdoille ja lapsen äiti taas on tehnyt paljon uraa.
Eli olemme eronneet ja minä pääsääntöisesti hoidan 4 - v lastamme, olen sitä tehnyt jo kauan, koska äidin työt ovat vieneet niin paljon häneltä aikaa pois lapselta. Emme ole vieneet häntä päiväkotiin, koska minä olen voinut häntä hoitaa ja lapsen on hyvä olla kotona isän ja välillä äitinsä kanssa.
No ongelmaksi tämä on muodostumassa, koska kummatkin haluavat lapsen lähihuoltajuuden. Minä siksi, että olemme tietenkin kiintyneet toisiimme lapsen kanssa ja lapsen äiti ilmeisesti sen takia, että saa palkkansa päälle vielä nämä lapsilisät, kotihoidon tuet ja asumistuen. Ja siihen päälle tietenkin minulta elatustuen. Kyseessä on siis aika klassinen tapaus narsistista ja ahneesta sellaisesta. Narsistihan pystyy vielä valehtelemaan silmät kirkkaana ja saa helposti vakuutettua asiansa ja kaikki menee hänen pillinsä mukaan.
Tiedän kuitenkin, että elämä jatkuu tällä samalla kaavalla, että hän on paljon poissa kotoaan töissä ja "töissä". Tilannetta varjostaa vielä lapsen äidin muuttuminen perheen emännästä railakkaaksi juhliaksi. Eli töiden jälkeen baariin ja yöllä tai aamulla vasta kotiin.
Asiaa hankaloittaa vielä asumisjärjestelymme. Sovimme, että minä muutan pois yhteisestä kodistamme, ettei riidat jatkuisi. Eli hoidan lasta edelleen entisessä yhteisessä kodissamme (vuokra - asunto). Ajattelimme eroprosessin alussa, että se ratkaisu on lapsen edun mukaista. Niin onkin, vaan ei aina minun, sillä elämäni aikataulu menee täysin hänen työaikojen ja "työaikojen" mukaan.
Itse näen, että lapsen etu ja turva on olla minun kanssani "lähihuollossa". Eli etsisin isomman asunnon ja muuttaisimme lapsen kanssa sinne. Lapsen äiti saisi tietenkin aina katsoa lastaan, kun töiltään ja "töiltään" kerkeää. En minä halua lasta miksikään koston välikappaleeksi, tiedän, että hän näin toimisi, jos lähihuoltajuus hänelle määrättäisiin.
Eli haastan teidät ajattelemaan perinteisen roolimallin päinvastoin. Minä olen se "kotiäiti" ja hän se uramies, joka on paljon poissa kotoaan. Ja siltikin hänellä on otsaa vaatia lasta itselleen.
Ovatko ajat muuttuneet, ja lasta ei automaattisesti myönnetäkään äidille?
Ja ylipäätään, mitä minun kannattaisi tehdä, sillä haluan jatkaa perhe - elämää lapsen kanssa?
Näin sitä voi käydä kiltille perheen isälle. Äideille tällaista varmaan on useammin käynyt.
Olen isä, joka on voinut hoitaa yhteistä lastamme ja sovittaa oman työnsä täysin lapsen ehdoille ja lapsen äiti taas on tehnyt paljon uraa.
Eli olemme eronneet ja minä pääsääntöisesti hoidan 4 - v lastamme, olen sitä tehnyt jo kauan, koska äidin työt ovat vieneet niin paljon häneltä aikaa pois lapselta. Emme ole vieneet häntä päiväkotiin, koska minä olen voinut häntä hoitaa ja lapsen on hyvä olla kotona isän ja välillä äitinsä kanssa.
No ongelmaksi tämä on muodostumassa, koska kummatkin haluavat lapsen lähihuoltajuuden. Minä siksi, että olemme tietenkin kiintyneet toisiimme lapsen kanssa ja lapsen äiti ilmeisesti sen takia, että saa palkkansa päälle vielä nämä lapsilisät, kotihoidon tuet ja asumistuen. Ja siihen päälle tietenkin minulta elatustuen. Kyseessä on siis aika klassinen tapaus narsistista ja ahneesta sellaisesta. Narsistihan pystyy vielä valehtelemaan silmät kirkkaana ja saa helposti vakuutettua asiansa ja kaikki menee hänen pillinsä mukaan.
Tiedän kuitenkin, että elämä jatkuu tällä samalla kaavalla, että hän on paljon poissa kotoaan töissä ja "töissä". Tilannetta varjostaa vielä lapsen äidin muuttuminen perheen emännästä railakkaaksi juhliaksi. Eli töiden jälkeen baariin ja yöllä tai aamulla vasta kotiin.
Asiaa hankaloittaa vielä asumisjärjestelymme. Sovimme, että minä muutan pois yhteisestä kodistamme, ettei riidat jatkuisi. Eli hoidan lasta edelleen entisessä yhteisessä kodissamme (vuokra - asunto). Ajattelimme eroprosessin alussa, että se ratkaisu on lapsen edun mukaista. Niin onkin, vaan ei aina minun, sillä elämäni aikataulu menee täysin hänen työaikojen ja "työaikojen" mukaan.
Itse näen, että lapsen etu ja turva on olla minun kanssani "lähihuollossa". Eli etsisin isomman asunnon ja muuttaisimme lapsen kanssa sinne. Lapsen äiti saisi tietenkin aina katsoa lastaan, kun töiltään ja "töiltään" kerkeää. En minä halua lasta miksikään koston välikappaleeksi, tiedän, että hän näin toimisi, jos lähihuoltajuus hänelle määrättäisiin.
Eli haastan teidät ajattelemaan perinteisen roolimallin päinvastoin. Minä olen se "kotiäiti" ja hän se uramies, joka on paljon poissa kotoaan. Ja siltikin hänellä on otsaa vaatia lasta itselleen.
Ovatko ajat muuttuneet, ja lasta ei automaattisesti myönnetäkään äidille?
Ja ylipäätään, mitä minun kannattaisi tehdä, sillä haluan jatkaa perhe - elämää lapsen kanssa?
Näin sitä voi käydä kiltille perheen isälle. Äideille tällaista varmaan on useammin käynyt.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Erään ikävän riidan yhteydessä lapsen äiti sanoi, että mistä tiedän, olenko edes lapsen isä?
En tietenkään voi varmasti tietää ja se jos joku rassaa mieltä. Tiedän, että sen voisi helposti dna - testillä selvittää, mutta ne ovat aika kalliita monta sataa euroa. Olenko minä velvollinen sen maksamaan vai hän?
Tietenkin elän sen mukaan, että lapsi on minun, enkä sitä murhetta hänen päälleen kaada, koska rakastan häntä joka tapauksessa. Mutta selvyys asiaan on saatava. Kumpi siis maksaa testin?
Kiitos
Älä valehtele, äläkä manipuloi, ole rehellinen ja ennenkaikkea ajattele lapsen etua.
Mahtaa olla hieman erikoislaatuinen liitto, kun ei vielä neljänkään vuoden päästä voi olla varma isyydestään. Hae apua mielenterveystoimistosta ja asianajaa lainopillisiin asioihin.
Juttunne tulee olemaan pitkä ja tuskallinen, toivon hartaasti että lapsi voittaa.
ei kai sillä ole merkitystä oletko biologisesti edes isä, jos olet tunnustanut lapsen omaksesi. sitä ei käsittääkseni voi muuttaa mitenkään jälkikäteen..
lue RALF SUNDIN kirja miehen näkökulmasta eroon ja sossumafiaan. pidä puolesi... älä anna periksi, itse olen lähes samassa tilanteessa, poikani on paljon enemmän kiintynyt minuun kuin äitiinsä. vaimollasi on etu, jos hoidat lasta vain hänen luonaan, kannattaisiko ottaa lapsi uuteen asuntoo edes välillä?
tarvitset ehkä oikeusaputoimistoa(halvempi), tai ihan asianajajaa.
ja vaikka et saisi lastasi sitten asumaan luonasi, ota mahdollisimman laaja tapaamis oikeus. naisilla kun on tapana kiristää sillä lapsen tapaamisella.
Aika paksua väittää että toinen on joku narsisti kun haluaa elää lapsensa kanssa. Jokainen vanhempi joka rakastaa lastaan varmaan haluaa elää lapsensa kanssa.
Oikeudessa ei nyt sinänsä katsota onko lähivanhempi mies tai nainen - muut asiat ratkaisevat. Ilmeisesti olet jo muuttanut pois lapsen luota? Silloin mahdollisuutesi ovat jo aika heikot.
Miten olisi jos riitelyn sijaan lähtisitte rakentamaan sellaisen kuvion missä saisitte olla kumpikin lähivanhempia? Puhut siitä että saisi katsoa lastaan vaikka olisit lähivanhempi - miksi näin? Lapsi tarvitsee vanhemmuutta - ei sellaista että eron jälkeen vanhemmat käyvät häntä katsomassa.
Miksi sinulla on sitten otsaa vaatia lapsen itsellesi? Olet siis yhtä itsekäs kuin ex-puolisosi. Ensin vähän peiliin katsomista - ja sitten sovittelemaan lapsen asumista/tapaamisratkaisua siten että huolehditte siitä lapsella on edelleen äiti ja isä.
Luitko ollenkaan tuota kirjoitusta, vai etkö tajunnut ollenkaan mitä siinä sanottiin?
Luepas uudestaan...
Ei millään pahalla, mutta oletko täysi vajakki? Ihan kuin olisit lukenut tuosta viestistä vain ne osat jotka miellyttivät sinua. Opettele lukemaan tai hae apua tuohon valikoivaan lukihäiriöön.
...olla kilttejä ulospäin mut kotona sit näyttävät teoin ja sanoin olevansa kaikkea muuta(psykopaatti).Mulla meinas käydä niin,et lapset olis miehelle annettu, koska hän osasi manipuloida ja olla "ihanan kiltti" soskutäteille.Hän salasi mielenterveys ongelmansa siihen asti kun lapset oli syntynyt ja ei ikinä olisi niitä kertonutkaan, mut kotona merkit oli niin selvät, et piti alkaa selvittään.
Kaikkea muutakin paljastui,kamalaa!!!
Hädissäni laitoin lapset lastenkotiin nämä nähtyäni.Lopuksi kävikin niin et tää manipulaattori sai kun saikin marttyyriuden läpi ja minusta tehtiin myös epäpätevä äidiksi.
Lapset on nyt turvassa sijoitettuna eriperheeseen ja jossain välissä saan sitten lapset itselle.
Mikä sinua vaivasi, kun äitinä laitoit lapsesi lastenkotiin??
Tekstissäsi, vaikka puhut lapsestasi, jää lapsi persoonana sivuasemaan. Ymmärrän, että tässä tilanteessa näet asetelmanne vaimosi kanssa mustavalkoisena.
On ollut sinun etusi, että olet voinut hoitaa työsi joustavasti lähes kotoa käsin.
On ollut vaimollesi epäedullista, että hänen työnsä on vaatinut matkustamista ja irrottautumista kodista.
Asetat eduksesi oman kiintymisesi lapseen.
Oletat, että vaimosi motiivi lapsen saamiseen on raha.
Kerrot, että vaimosi on muuttunut perheen emännästä railakkaaksi juhlijaksi?
Perheen emäntä?
Ilmaisusta päättelen, että hän on pitänyt jotain roolia perheen eteen... siis emännyyttä?
Haluat vaihtaa rooleja. Haluat olla kotiäiti ja suunnittelet vaimollesi uramiehen roolia.
Neuvoksi viranomaisten kanssa toimimiseen olisi eduksi, että vaimosta puhuessasi et osoittaisi häntä liikaa sormella.
Siitä on etua todella!
Tämänkaltainen kirjoitus, minkä tänne laitoit luettavaksi, ei ole eduksi huoltajuuskiistassa.
Vältä olettamuksia vaimosi ajatuksista ja motiiveista, kun keskustelet viranomaisten kanssa.
Puhu vain tapahtuneita tosiasioita ILMAN adjektiiveja.
Älä tee pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja ennusteita vaimostasi.
Älä petaa asioita valmiiksi, mitä vaimosi saa ja ei saa tehdä lapsen suhteen. Se antaa sinusta dominoivan kuvan. Annat hankalan ihmisen vaikutelman tuolloin.
Älä esiinny radikaalina rooliaitojen kaatajana.
Ei kai SINUN tarvitse olla "nelsonmandela", kansakunnan esitaistelija? Viranomainen ajattelee tällöin, että olet jonkinsortin hurlum-heikki ja haaveilija.
Älä paisuta rooliasi, vaan tuo esiin lapsi aina ja kaikessa omana persoonanaan.
Näytä, että tunnet lapsesi. Ja todella, kuuntele lasta ja tunne hänet. Anna tilaa sekä lapselle että hänen äidilleen. Sitä viranomainen arvostaa.
Älä puhu viranomaisille vaimostasi liian mustavalkoiseen sävyyn. Kukaan ei usko, että jollain henkilöllä olisi vain negatiivisia ominaisuuksia ja pelkästään vain ahneus ja dollarinkuva silmissään.
Kaikkea hyvää tulevalle huoltajuudellesi ja isyydelle.
Yksi kysymys heräsi vielä. Miten lapsi suhtautuu äitiinsä? Mitä lapsi puhuu tilanteestanne?
Hän ei ole todellakaan mikään tahdoton esine rinnallasi, jonka elämää voisi manipuloisa ottamatta hänen toiveitaan huomioon.
Kiitos hienoista näkökannoistasi ja muille kanssa. Kysyit, mitä lapsi sanoo? Hän on sanonut monta kertaa, että isin kanssa on mukavampaa. Hän myös on sanonut haluavansa asua kummankin luona, eli siis yrittäisimme jatkaa. Vaan se olisi vain vanhan kertausta kai, enkä enää jaksa riidellä hänen kanssaan. Riidoilla hän usein saikin tahtonsa läpi asioissa.
Tietenkin kaikki mustavalkoinen ajattelu tässätapauksessa ja ajankohdassa sallittaneen, mutta kokonaisuuden takia on ajateltava kokonaisuutta. Ja paljon hienoja näkemyksiä minulle annoitkin hahmottamiseen.
On totta, että turha tässä on lapsen äitiä syytellä, mutta ei jaksa hirveästi kunnioittaakaan. "Perheen emännästä railakkaaksi juhlijaksi" oli vain jonkinlainen vertauskuva hänen muutoksestaan. Hän on holtittomampi rahankäytössä, kuin minä, siksi epäilen hänen ajattelevan asiaa enemmän "ahneesti" taloudelliselta kannalta, kuin minä.
Ennakkoluuloihin on saanut törmätä, enkä halua olla mikään esitaistelija.
Minä vaan rakastan lastani ja haluan hänen kanssaan jatkaa elämää kaksistaan tästä eteenpäin.
Vaikka nainen olenkin, niin tiedän, että esim. sossussa ollaan aina äidin puolella ja mies leimataan luuseriksi ja lusmuilijaksi. Käy nettisivulla www.elatusvelvolliset.fi. Sieltä löytyy myös hyvien asianajajien yhteystietoja, jos käräjille asti pitää mennä, sillä kaikki asianajajat eivät osaa hoitaa huoltajuusasioita. Liitolla on myös eri puolella suomea yhteyshenkilöitä, joilta voi kysyä neuvoja.
sosiaaliviranomaisista ja puolueellisuudesta on yritys, huono sellainen. Sitä käyttävät yleisesti juuri luonnehäiriöiset ja väkivaltaankin syyllistyneet ex-puolisot.
Toisinaan voi onnistuakkin, mutta ilmiö alkaa olla tunnettu ammattipiireissä. Syyllistämällä tavoitteisiin. Yhä harvempi enää onnistuu tavoitteissaan.
Lasten etu on ykkönen, siitä lähdetään. Rehellisyys vie parhaimpaan lopputulokseen, sitä suosittelen lämpimästi.
No meitä on moneksi, moneen junaan menijöitä, usea jää myös asemalle.
Oletko mahdollisesti itse sosiaalityöntekijä, kun noin kolahti? En todellakaan valehtele, enkä mitenkään mollaa sosiaalityöntekijöitä, mutta on ihan lähipiiristä muutama karvas kokemus. En myöskään ole luonnevikainen enkä väkivaltainen :)
Olen itse eronnut, eikä minulla naisena ollut mitään vaikeuksia asioida sosiaalitoimistossa, kun ne virkailijatkin on lähes aina naisia. Elatusmaksutkin meni juuri niin kuin toivoin, kun lasten isä halusi lähihuoltajaksi.
Veljelleni ja kahdelle muulle miespuoliselle tutulleni sattui semmoinen sosiaalityöntekijä, jonka käytös ja suhtautuminen lasten isiin sai aikaan valituksen lääninhallitukseen. Ja jos isä sattui pitämään puoliaan eikä laittanut heti nimeään hänen laatimaansa paperiin, niin kompromisseja ei tehty, vaan käräjille oli mentävä. Onneksi siellä kuitenkin järki pelaa ja päätökset mm. elatusmaksuista olivat järkeenkäypiä. Myöskään lasten mielipidettä ei näissä tapauksissa sosiaalitoimistossa otettu huomioon, kammettiin vaan väkisin lapsia äidille. Ja yhdessä tapauksessa oli asiakirjat laadittu siten, että asianajakin totesi, että onpa miestä vedetty retkuun.
Lähinnä kirjoituksellani halusin tuoda julki sen, että kun erotilanteessa tunteet on pinnalla, niin ei kannata heti huitaista nimeään huoltajuus- ja elatusmaksupapereihin, ennenkuin kuin on kysynyt neuvoa asiantuntijoilta. Näiden päätösten muuttaminen kun on jälkeenpäin tosi vaikeata. Tottakai lasten etu on numero yksi ja näiden päätösten kanssa on sitten elettävä sinne lapsen aikuisuuteen asti.
juuri näin, miti ja harkitse tarkkaan mihin nimesi laitat. käytä vaikka asianajajaa et olet täysin selvillä sopimuksen sisällöstä.
Kyllä isällekkin tänäpvänä huoltajuus myönnetään siinä, missä äidillekkin. Itse kun erosin niin annoin yhden lapsen jäädä asumaan isän luokse, mutta nyt tilanne on se että huoltajuuskiista menossa päihdeongelman takia.
Ei äiti aina ole se paras vaihtoehto vältämättä, kyllä isätkin osaa kantaa vastuun ja joskus paremminkun äidit...