...mies, jonka kanssa EHKÄ on mahdollisuus tulevaisuudessa hyväänkin suhteeseen, MUTTA sitä mahdollisuutta joutuu odottamaan melkein vuoden?!?!? Mies on täysi kysymysmerkki, mutta muita tapaillessani vertaan heitä aina häneen ja huomaan haikailevani hänen peräänsä... Vaikka on täysin mahdollista ettemme ikinä saa mahdollisuutta aloittaa kunnon suhdetta...
Kannattaako unohtaa...
enhaluaisiunohtaa
71353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No ehkä kantsii kattoa se vuosi vielä, jos kovin haikailet sen perään. Onhan se vuosi aika lyhyt aika loppujen lopuksi. Ihmisiä kun ei oo helppo tuosta vaan unohtaa, multa ei ainakaan onnistuis.
Jos meinaatkin odottaa vuoden, niin älä tee sitä yksin! Pidä hauskaa ja katsele ympärillesi sillä silmällä... Voit löytää jonkun niin upean, ettei nykyinen haikailusi kohde tunnu enää miltään. Et ainakaan menetä mitään vaikka käyttäisit "odottelu ajan" hyväksesi. Voitko olla varma ettei myös mies ota iloa irti sinkkuudestaan? Haluatko istua yksin kotona haikailemassa miehen perään, kun hän samaan aikaan pitää hauskaa muiden naisten kanssa?
tätä nykyajan pelkkää panemista ja baarissa ravaamista jonkun hepin perässä. Käväiseekö kellään pienessä mielessä mikään kehittävämpi?
Mua ainakin ällöttää suunnattomasti seurata ravintoloissa idioottien soidinmenoja. Akat niin horon näköisinä kuin ikinä ja jätkät jotkut typerät helmet kaulassa. Ja epätoivoisesti kuksitaan eri lärviä joka viikonloppu. Äkkiä siinä on keskiverto kaupunki käyty läpi.
Miten olisi, jos edes joskus pysähdyttäisiin nauttimaan siitä sinkkuudesta. Pieni levähdystauko jostain suhteiluista voisi tehdä ihan terää? No, jos nyt ihan älyttömän ihmeellinen ihminen tulisi eteen, miksei? Mutta onko joku totaalinen pakko tunkea itsensä kuin karjamarkkinoille ikään. En ymmärrä.
Itse vastaavassa tilanteessa antaisin piutpaut koko tyypille. Jos on mennäkseen menkööt, ja jos helmat kiinnostaa...niin antaa tod. palaa!!! Itsepä niittää, mitä kylvää. Kunhan ei tule yrittää enää kylvämistä kanssani =)
Mua suorastaan oksettaa tämä nykyajan meininki, miten kaikki jakavat itseänsä. Pinnallista touhua. Pelkkää pornoa ja seksiä, kylmyyttä. Pettämistä ja toisten tunteilla leikkimistä. Ketään ei kunnioiteta, ei edes itseään. Itsekeskeisyyttä ihmisistä tuntuu löytyvän sitäkin enemmän. Mihin on aidot tunteet ja välittäminen hävinnyt? Kun katselee netissäkin olevia kuvia, niin kaikki esittelevät itseään mahdollisimman pornahtavasti. Oksettavaa!
saa,siitä pidän huolen.
mutta sen vuoden jälkeen tuli toinen vuosi, ja sen jälkeen toinen.. eikä mies sittenkään tullut, vaikka monesti lupasi. Aina uusia syitä löytyi. Sanat olivat suuria, mutta teot osoittivat aivan toista. Mitä kauemmin odotin sitä vaikeammaksi se kävi. Mutta tosi vaikeaa oli jättää se "suhde", koska hän vaikutti siltä oikealta. Odotin ja yritin ymmärtää, mutta hän ei ollut tarpeeksi kypsä sitoutumaan. Ei hän vieläkään olisi halunnut luopua minusta, mutta tiesin, että hänen lupauksiinsa on turha enää uskoa. Kohdalle ei ole sattunut ketään muuta, joka olisi hänen "veroisensa", mutta mielummin olen yksin, kuin noin epäluotettavan miehen pelinappulana. Jälkikäteen tajuan, että enemmän hän otti, kuin antoi. Tiedän, että olen ollut typerä, mutta sellaista se rakkaus on.
sellaista ole. Teinien pelleilyä koko huuhaa sepustelu, mitä näillä sivustoilla käydään.
Jos on vähänkään elänyt oikeisiin tunteisiin perustuvassa vakavassa parisuhteessa, ymmärtää rakkauden merkityksen. Ihastumisia voi tulla ja mennä...Pelaajia, kukasta kukkaan hyppiviä jne. Onhan näillä nimiä.
Totta kai tietyt ihmiset jättävät jälkensä sydämiimme. Vaikka sitten tunteetkin olisivat olleet yksipuolisia. Tärkeintä on kuitenkin kunnioittaa ensisijaisesti omaa hyvinvointia ja mennä elämässä eteenpäin. Hetken mielihyvää metsästelevät ja muut moniongelmaiset voivat paikoitellen ottaa enemmän kuin antaa, mutta kaikella on tarkoituksensa. Kokemastaan voi ottaa opiksi. Ja ennenkaikkea oppia ihmisistä ja ihmissuheista entistä enemmän. Ettei aina tarvitse lyödä päätään seinään, tehdä samat virheet ja ihmetellä lopputulosta. Aikatekijä ratkaisee.
Kieltämättä nykymaailman menoa ja touhuilua sivustakin seuranneena ihmettelee ihmissuhteiden kertakäyttöisyyttä. Herkästi voi tulla sellainen olo, että kaikki pettävät, hakevat hetken lohtua sitoutumatta edes alkeellisiin käytöstapoihin ja pyörittävät useamman ihmisen hyödyketivolia samanaikaisesti. Tämä on vapaa maa, vain itsekukin päättäköön moraalistaan. Jos kohdalleni osuu manipuloiva huijari, niin ajan kanssa siitäkin selviää. Sen vuoksi en lähde vielä koko vastakkaista sukupuolta tuomitsemaan. Ja itsepä pääkoppani hoidan, sarjahurmaajat jatkakoot oikeasti imbesillien parissa sairaita sotkujaan.
Nimenomaan. Olen mielelläni yksin, tai paremminkin itsekseni, kuin yksi kulutushyödykkeen tapainen jollekin tunnevammaiselle. Intuitiota se vaan vaatii, vaikka seula joskus vähän vuotaisikin.
Ei kannata tuollaista väärää asennetta, et sinä ole typerä ollut. Korkeintaan ihmisen hyvyyteen ja luotettavuuteen uskova. Mutta joskus tulee aika tarkastaa silmien oikea väri, liika sinisyys kostautuu. Itsekseen olemalla löydät sen arvokkaimman, eli itsesi. Ja samalla voi tutkailla sisitään, ja selvittää mihin lokeroon aivoissa tuollaiset ihmiset laitetaan.