Sain äsken puhelinsoiton rakkaimmalta ystävältäni kesken hänen työpäivänsä. Sanoi tarvitsevansa kuuntelijaa, koska oli aivan hajalla pikkujouluissa tapahtuneen jälkiepisodin vuoksi. Hän oli pettänyt pitkäaikaista kihlattuaan, jota todella rakastaa. Mies ei vastaa ystäväni unelmia siltä osin että ystäväni haluaisi lapsia, mies kärsii masennuksesta ja työttömyydestä, arvomaailmoissakin on eroja. Molemmat ovat ihmisinä aivan ihanaia, mies on hyvin nuori, kovia kokenut mutta silti aito ja hyväsydäminen ihminen, vaikka välillä itsekäs. Kaikesta huolimatta se on näkynyt aina selvästi että he todella avoimesti rakastavat toisiaan.
Pettäminen on siis tullut ystävällenikin täytenä yllätyksenä, hän sanoo kaytöksensä johtuneen erittäin reippaasta humalasta. Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että pettäminen oli alitajuntainen valinta: ystäväni valitsee mielummin unelmansa (perheen), mutta ei ole kyennyt irroittautumaan rakastamastaan miehestä, vaikka on monesti yrittänyt. Itse haluaisin kannustaa ihmisiä etsimään unelmiaan, mutta tämä on minulle ystävänä todella repivää. En ole seksisuhteissa ym. mitenkään vanhanaikainen, en naiivikaan, mutta jonkinlaiseen suoraselkäisyyteen tahdon uskoa. Olen pettynyt ystävääni, koska mielestäni ei ole oikein ratkoa sisäisiä ristiriitoja pettämällä, varsinkin kun toinen osapuoli on juuri pääsemässä masennuksen jälkeen jaloilleen. Mieleni tekisi tuomita teko erittäin jyrkästi, mutta en voi. Ystävä on minulle liian rakas ja tiedän hänen kokevan tilanteen erittäin raskaana. Mies on aika "rankka", ehdottanut joskus ystävälleni jopa yhteistä itsemurhaa, mikä on ystävääni kauhistuttanut. Itse haluaisin rohkaista jatkamaan elämässä eteenäin, ottaman opikseen, mutta jatkamaan eteenpäin. Nämä ihmiset rakastavat toisiaan, mutta satuttavat samalla toisiaan aivan liikaa. Minulla on tunti aikaa miettiä, miten suhtaudun asiaan, kun ystäväni soittaa minulle uudelleen töistä päästyään. Onko kellään vastaavasta (pettäjän) tilanteesta kokemuksia, olisi mukava kuulla neuvoja. Pelkään, mihin tämä kaikki vielä johtaa, olen kolmen sadan kilometrin päästä ystävästäni!
Pettäminen on siis tullut ystävällenikin täytenä yllätyksenä, hän sanoo kaytöksensä johtuneen erittäin reippaasta humalasta. Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että pettäminen oli alitajuntainen valinta: ystäväni valitsee mielummin unelmansa (perheen), mutta ei ole kyennyt irroittautumaan rakastamastaan miehestä, vaikka on monesti yrittänyt. Itse haluaisin kannustaa ihmisiä etsimään unelmiaan, mutta tämä on minulle ystävänä todella repivää. En ole seksisuhteissa ym. mitenkään vanhanaikainen, en naiivikaan, mutta jonkinlaiseen suoraselkäisyyteen tahdon uskoa. Olen pettynyt ystävääni, koska mielestäni ei ole oikein ratkoa sisäisiä ristiriitoja pettämällä, varsinkin kun toinen osapuoli on juuri pääsemässä masennuksen jälkeen jaloilleen. Mieleni tekisi tuomita teko erittäin jyrkästi, mutta en voi. Ystävä on minulle liian rakas ja tiedän hänen kokevan tilanteen erittäin raskaana. Mies on aika "rankka", ehdottanut joskus ystävälleni jopa yhteistä itsemurhaa, mikä on ystävääni kauhistuttanut. Itse haluaisin rohkaista jatkamaan elämässä eteenäin, ottaman opikseen, mutta jatkamaan eteenpäin. Nämä ihmiset rakastavat toisiaan, mutta satuttavat samalla toisiaan aivan liikaa. Minulla on tunti aikaa miettiä, miten suhtaudun asiaan, kun ystäväni soittaa minulle uudelleen töistä päästyään. Onko kellään vastaavasta (pettäjän) tilanteesta kokemuksia, olisi mukava kuulla neuvoja. Pelkään, mihin tämä kaikki vielä johtaa, olen kolmen sadan kilometrin päästä ystävästäni!
Vastaukset 6
Vanhimmat
...rakastaa, niin ei tule mieleenkään pettää. MINUN mielestäni suhdetta ei ole järkevä jatkaa pettämisen jälkeen. Kuka muka tahtoisi loukata todella rakastaan?
Aina laitetaan humalan syyksi, humala vain vahvistaa niitä tuntoja on ja niiden mukaan sitten toimitaan. Selvinpäin taas ne tuntemukset ovat taka-alalla ja sitä kauhistelee mitä tuli tehtyä. Minusta se vaan kertoo että irti halutaan, mutta ei oo tarpeeks munaa siihen. Sitten kännissä hoidetaan asiat niin, että ero tulee.
Olen samaa mieltä, todellakin. Sitä voikin miettiää, missä menee rakastamisen ja tarvitsemisen välinen ero...
Ystäväni on varmasti todella sekaisin ja tarvitsee minua ystävänä nyt enemmän kuin koskaan. Hän on itse aina ollut apuna kun olen häntä todella tarvinnut. Nyt kun tilanne on päinvastoin, en osaa auttaa! En voi sietää pettämistä, en voi ymmärtää että sillä tavoin lopetetaan suhde... tosin sitä ei ystäväni varmaankaan ole ajatellutkaan pettäessään, eikä mies vielä edes tiedä.
Ystäväni on kerran teini-iässä viiltänyt ranteensa auki, todella herkkä ja kaunis nainen - kuitenkin aito, ei todellakaan mikään munahaukka. Tosiasiat elämässä eivät vain ehkä ole vielä valjenneet hänelle... no, ehkä tämä on ainut tapa oppia. Tietäspä vain, mitä sanoa!
Ehkäpä he todella rakastavat toisiaan mutta jos oma ystäväni olisi samassa tilanteessa kysyisin onko tuossa järkeä?yhteinen itsemurha?!? hyvä ystäväni, ainut, on monesti humalassa sanonut tekevänsä itsemurhan..kamalampaa en voisi keksiä omalle kohdalleni sattuneen.sanon joka kerta että jos sen teet niin tiedät että minä tulen perässä. ja niin tekisin. humala on aina humala mutta otan tällaiset uhkaukset tosissaan. eikö olisi parempi otta hieman etäisyyttä tuohon suhteeseen jos mies kerran vaikuttaa noin itsetuhoisalta? en tiedä..tämä on vain minun mielipiteeni. entäpä jos ystäväsi tekee sen? entä sitten?
Minä olen itse kuin tuo ystäväsi! Minusta oli ihanaa kun ystäväni kuunteli ja tuki minua. Älä tuomitse. Et välttämättä tiedä kaikkea, asioiden tarkoituksia yms.
Itse petin reilu vuosi sitten, kuinka ollakaan, pikkujouluissa. Känni oli kauhea, mutta sillä ei voinut tekemisiäni selittää. Totuus oli jälkeenpäin ajatellen, että en rakastanut silloista kundikaveriani, enkä siis saanut häneltä sitä mitä suhteesta vaadin. Nykyinen kundini (tämä jonka kanssa sekoilin silloin) täyttää lähes kaikki toiveeni! En ikinä aijo pettää häntä, sillä rakastan häntä todella. Olen samaa mieltä siitä, että kännissä alitajuiset asiat käyvät toteen helpommin. Kuitenkaan en ymmärrä, miten voi pettää ihmistä, jota todella rakastaa.