Sain äsken puhelinsoiton rakkaimmalta ystävältäni kesken hänen työpäivänsä. Sanoi tarvitsevansa kuuntelijaa, koska oli aivan hajalla pikkujouluissa tapahtuneen jälkiepisodin vuoksi. Hän oli pettänyt pitkäaikaista kihlattuaan, jota todella rakastaa. Mies ei vastaa ystäväni unelmia siltä osin että ystäväni haluaisi lapsia, mies kärsii masennuksesta ja työttömyydestä, arvomaailmoissakin on eroja. Molemmat ovat ihmisinä aivan ihanaia, mies on hyvin nuori, kovia kokenut mutta silti aito ja hyväsydäminen ihminen, vaikka välillä itsekäs. Kaikesta huolimatta se on näkynyt aina selvästi että he todella avoimesti rakastavat toisiaan.
Pettäminen on siis tullut ystävällenikin täytenä yllätyksenä, hän sanoo kaytöksensä johtuneen erittäin reippaasta humalasta. Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että pettäminen oli alitajuntainen valinta: ystäväni valitsee mielummin unelmansa (perheen), mutta ei ole kyennyt irroittautumaan rakastamastaan miehestä, vaikka on monesti yrittänyt. Itse haluaisin kannustaa ihmisiä etsimään unelmiaan, mutta tämä on minulle ystävänä todella repivää. En ole seksisuhteissa ym. mitenkään vanhanaikainen, en naiivikaan, mutta jonkinlaiseen suoraselkäisyyteen tahdon uskoa. Olen pettynyt ystävääni, koska mielestäni ei ole oikein ratkoa sisäisiä ristiriitoja pettämällä, varsinkin kun toinen osapuoli on juuri pääsemässä masennuksen jälkeen jaloilleen. Mieleni tekisi tuomita teko erittäin jyrkästi, mutta en voi. Ystävä on minulle liian rakas ja tiedän hänen kokevan tilanteen erittäin raskaana. Mies on aika "rankka", ehdottanut joskus ystävälleni jopa yhteistä itsemurhaa, mikä on ystävääni kauhistuttanut. Itse haluaisin rohkaista jatkamaan elämässä eteenäin, ottaman opikseen, mutta jatkamaan eteenpäin. Nämä ihmiset rakastavat toisiaan, mutta satuttavat samalla toisiaan aivan liikaa. Minulla on tunti aikaa miettiä, miten suhtaudun asiaan, kun ystäväni soittaa minulle uudelleen töistä päästyään. Onko kellään vastaavasta (pettäjän) tilanteesta kokemuksia, olisi mukava kuulla neuvoja. Pelkään, mihin tämä kaikki vielä johtaa, olen kolmen sadan kilometrin päästä ystävästäni!
Pettäminen on siis tullut ystävällenikin täytenä yllätyksenä, hän sanoo kaytöksensä johtuneen erittäin reippaasta humalasta. Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että pettäminen oli alitajuntainen valinta: ystäväni valitsee mielummin unelmansa (perheen), mutta ei ole kyennyt irroittautumaan rakastamastaan miehestä, vaikka on monesti yrittänyt. Itse haluaisin kannustaa ihmisiä etsimään unelmiaan, mutta tämä on minulle ystävänä todella repivää. En ole seksisuhteissa ym. mitenkään vanhanaikainen, en naiivikaan, mutta jonkinlaiseen suoraselkäisyyteen tahdon uskoa. Olen pettynyt ystävääni, koska mielestäni ei ole oikein ratkoa sisäisiä ristiriitoja pettämällä, varsinkin kun toinen osapuoli on juuri pääsemässä masennuksen jälkeen jaloilleen. Mieleni tekisi tuomita teko erittäin jyrkästi, mutta en voi. Ystävä on minulle liian rakas ja tiedän hänen kokevan tilanteen erittäin raskaana. Mies on aika "rankka", ehdottanut joskus ystävälleni jopa yhteistä itsemurhaa, mikä on ystävääni kauhistuttanut. Itse haluaisin rohkaista jatkamaan elämässä eteenäin, ottaman opikseen, mutta jatkamaan eteenpäin. Nämä ihmiset rakastavat toisiaan, mutta satuttavat samalla toisiaan aivan liikaa. Minulla on tunti aikaa miettiä, miten suhtaudun asiaan, kun ystäväni soittaa minulle uudelleen töistä päästyään. Onko kellään vastaavasta (pettäjän) tilanteesta kokemuksia, olisi mukava kuulla neuvoja. Pelkään, mihin tämä kaikki vielä johtaa, olen kolmen sadan kilometrin päästä ystävästäni!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi!
Syytä erota. Älä syyllistä ketään. He kertomasi
perusteella haluavat eri asioita tulevaisuudelta.
Ei mitään järkeä sinnitellä suhteessa, jossa ei
ole tulevaisuutta. Pettäminen on aina väärin, mutta todellakin ystäväsi hakee tekosyytä jatkaa
omien haaveidensa toteuttamista, mikä onkin ookoo.
Ei ole kundillekaan oikein elää pettäjän kanssa
suhteessa. Suomalainen nainen on epäluotettavuudessa huippua. Mennyt meidän miesten ohitse =( Peili eteen tytöt ja pojat. Mitä sieltä näkyy? Harmittavan usein: pettäjä.
...tarkempia tietoja saatuani tilanne menee ennakoitua monimutkaisemmaksi.
No, "pettäjäkumppani" oli ystäväni kämppiksen kaverin miesystävä, seurue oli viettänyt iltaa yhdessä, keskustelu oli ollut aika "sallivaa" seksin suhteen.
Kaverin kaveri (neiti x)oli lähettänyt tulevan aviomiehensä (!? häistä kuulemma jo sovittu)ystäväni viereen nukkumaan, koska halusi itse nukkua ystäväni kämppiksen kanssa (ei siis seksimielessä). Tarinassa siis kolme naista, yksi mies... monimutkaiseksi menee. Ystäväni oli siis itse ollut yksin nukkumassa kun mies lähetettiin hänen sänkyynsä viereiseen huoneeseen. Oli herännyt siihen kun housuja kiskotaan jalasta ja kaveri on tulossa sisään. Nyt syyttää itseään siitä ettei "halunnut nostaa meteliä", käänsi siis kylkeä ennenkuin mitään oikeasti tapahtui, onneksi. Mies x:n tuleva vaimo viereisessä huoneessa. On tämä ihanaa tämä saliva aikakausi. Kysymyksessä lienee väärinkäsitys pariskunta X:n ja ystäväni välillä.
Provosointia tai ei, kyllä näillä seksiseikkailijoilla on jotain vikaa korvien välissä! Luulen, että neiti X tässä ottaa sittenkin siipeensä, ei varmaan kuvitellut tulevan miehensä pettävän (tai tässä tapauksessa yrittävän) tuolla tavalla. no, enpä voi sanoa kun että kinky-touhut on todellakin harvoja ja valittuja varten. Tunteellisille ihmisille ne eivät sovi, varotukseksi vaan muillekin. Eli pariskunta x harrastaa jonkin sortin vapaamielisiä leikkejä, kait neiti x kuvitteli että mies pysyy HÄNELLE kuitenkin uskollisena. HOHHOIJJAA.
Siis petti, mutta ei kuitenkaan pettänyt? Otapa taas naisen logiikasta selvää.
samaa mieltä kaikissa mainitsemissasi seikoissa!
Ero saattaa tuntua varmaan heidänkin kohdalla pahalta, mutta siitä toipuu kyllä. Olisi kannattanut erota jo ennen pettämistä niin ei tarvitsisi potea huonoa oloa. Sillä sehän rakkaan ihmisen pettämisestä tulee (ja jättämisestä).
Mies kyllä nousee jaloilleen yhtä hyvin ilman naistakin. Itsestä se on kiinni haluaako vai ei. Elämä ei ole helppoa kenellekään. Alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan, välissä tuskaa, kyyneleitä ja joskus hieman iloakin.
paras konsti:
pysy erossa asioista jotka eivät koske sinua itseäsi....
olen monasti huomannut tuon hyväksi konstiksi koska riitelevistä/pettävistä pareista molemmat ovat huonoja ihmisiä, eivät tarpeeksi kotona, ei saa tarpeeksi seksiä/hellyyttä/huolenpitoa ym.
joten tee sitä mitä ystävä tekee, kuuntele "ymmärtäväisesti" ja anna ystäväsi purkaa sydämensä... jos hän kysyy neuvoa totea vain että onpa vaike tilanne, en tiedä mitä sinun kannattaa tehdä
Taas säälittävää ja selkärangatonta touhua! Kännikään ei ole mikään syy pettämiseen! Kännissä ihmiset tekevät sitä, mitä selvinpäin eivät uskalla vaikka haluaisivat. Kännissä ihminen näyttää todellisen luonteensa!
Minä vaan suuresti ihmettelen, miten naiset esittävät olevansa niin kovin järkyttyneitä pettäessään miestään! Paskan marjat! Jos se teko niin järkyttää, ei sitä silloin olisi menty tekemäänkään!
Edelleen painotan jättämistä ennen pettämistä. Pettäjillä ei vain tunnu olevan selkärankaa tähän!
Miehelle tulisi kertoa välittömästi olipa hän millaisessa mielentilassa tahansa. Mikäli hän ei ole itse pettänyt tai piessyt tyttöystäväänsä, hän ei ansaitse joutua elämään petturin kanssa valheessa! Kantakoon ämmä vastuunsa välittömästi!
turiset, ei humala ole mikään lieventävä asianhaara, ihminenhän on silloin aidoimmillaan, jo toimii siten, kuin muulloinkin toimisi, ellei hänellä olisi estoja.
Ei minua ainakaan, aikoinaan, kun avioliitolleni loppuniittiä lyötiin, yhtään lohduttanut se, että silloinen vaimoni oli ollut humalassa.. eikä myöskään se, ettei se mies MERKINNYT hänelle mitään. Voi helvetti mitä paskaa tommoset puheet on. ps. 20 vuotinen avioliittokaan ei siinätapauksessa mielestäni merkinnyt hänelle yhtään mitään.
Todella hyvin sanottu tuo "ei merkinnyt mitään"-juttu!
ole ystäväsi tukena. älä anna sen miehen tehdä mitään tyhmää, ainakaan ystävällesi.sairasta toi itsemurhaehdotus.repäise ystäväsi irti suhteesta vielä kun voit.onnea hyvä ystävä!