Viime perjantaina osallistuin Lohjan tenoripäivien gaalakonserttiin. Yksi suosikkisopraanoistani, Kathleen Cassello Yhdysvalloista oli yksi illan solisteista.
Oli todella upea tavata hänet ennen konserttia ja toivottaa hänet tervetulleeksi jälleen Suomeen.
Suurimpia pettymyksiä olivat ehdottomasti tenorit Aki Alamikkotervo ja Hannu Jurmu. En ole ikinä kuullut Taminon aariaa esitettävän yhtä hirvittävällä tavalla kuin Alamikkotervo sen teki. Aaria on lyyriselle tenorille kirjoitettu ja Alamikkotervo taas on kaukana lyyrisestä äänestä. Onnistuipa Alamikkotervo vielä mokaamaan La donna e mobilen viimeisen korkean C nuotinki, ääni murtui ja aaria oli pilalla.
Jännittää mennä seuraamaan Alamikkotervon debyyttiä Florestanin roolissa Kansallisoopperassa syksyllä.
terv. MAa
Oli todella upea tavata hänet ennen konserttia ja toivottaa hänet tervetulleeksi jälleen Suomeen.
Suurimpia pettymyksiä olivat ehdottomasti tenorit Aki Alamikkotervo ja Hannu Jurmu. En ole ikinä kuullut Taminon aariaa esitettävän yhtä hirvittävällä tavalla kuin Alamikkotervo sen teki. Aaria on lyyriselle tenorille kirjoitettu ja Alamikkotervo taas on kaukana lyyrisestä äänestä. Onnistuipa Alamikkotervo vielä mokaamaan La donna e mobilen viimeisen korkean C nuotinki, ääni murtui ja aaria oli pilalla.
Jännittää mennä seuraamaan Alamikkotervon debyyttiä Florestanin roolissa Kansallisoopperassa syksyllä.
terv. MAa
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi listaat pettymyksiä? Eikös siellä mitään hienoa kuultavaa ollut?
Tiedoksi: La Donna e mobilessa korkein nuotti on "H" eli englanniksi "B-natural", pianossa valkoinen kosketin ennen toista oktaavia keski c:stä......
Malttia....
Mistä sinä tiedät mihin säveleen se Aki pyrki. Esim. Pekka Nuotio lauloi siihen D:n.
Eikö teillä ole muuta sanottavaa kuin haukkua. Ihmisiä ne tenoritkin on. Lava on vaapaa niin sinne jos on kykyä!
Jos tahtoisi laulaa "La donna e mobile:n" c-kadenssille, se täytyisi transponoida (koko biisi) puolisävelaskelta ylemmäs, ei kovin tavanomaista eikä muutenkaan taida olla koskaan käytetty.
Pekka Nuotio lauloi D:n alkuperäisestä sävelläjista (koska se sopii siihen, C:tä sinne ei saa tekemälläkään) eikä sitä ole aikoinaan pidetty erityisen hienona tyylillisesti. Tosin onhan se aika "munakasta" laulaa täysjänteisesti D-sävel noinkin korkeatessituuraisen aarian lopuksi.
Eipä muuten Pekka Nuotiokaan laulanut D:tä, vaan Cis-sävelen "Mobilaattiinsa".....
Kuunnelkaa niitä levyjänne tarkemmin...vaikkua vaikkua...
Kiitoksia tiedosta. Vaikkua tai ei, minulla ei ole absoluuttista sävelkorvaa. Ilman jonkin soittopelin apua en pysty erottamaan onko kyseessä Cis vai D.
Levyjä kuunnellessa ei ole tullut tavaksi tarkistaa sävelkorkeuksia vaan tulin luottaneeksi "painettuun sanaan" jonka mukaan se tavallista korkeampi sävel on D
Oli super.Harmi, että häntä kuulee niin harvoin Suomessa.Oivallinen Violetta, voi kun kuultaisiin
Kansallisoopperassa.
laulaminen on julkista alapesua. Oli kunto mikä tahansa, siitä huolimatta esiinnytään joka kerta kun on luvannut ja kädet hikoillen ja sydän hakaten (ja polvet) kiivetään yhä uudelleen yleisön eteen. Sillä ei ole merkitystä missä mielenterveydellisessä tilassa pää on, onko kotona asiat hyvin tai huonosti. Laulaminen on henkilökohtainen asia, ja kaikki ongelmat vaikuttavat ääneen ja kroppaan. Kukaan ei ole robotti. Siitä huolimatta yleisölle annetaan kaikki mikä senhetkisessä tilanteessa on mahdollista.Valitettavasti ihan jokaisella, kriitikoilla, pedagogeilla, kollegoilla, jopa naapurin Erkillä ja Liisalla on jotakin sanottavaa suorituksestasi. Mutta itse me laulajat alan valitsemme, yleensä tämä on sisäinen pakko, ei vain osaa lopettaa, vaikka joskus mennään masokismin puolelle.