Hmm.. mistähän aloittaisin...
Okei. Olen 21-vuotias naisen alku ja mieheni on 23-vuotias.
Lapsi on meille molemmille ensimmäinen.
Mieheni käy mukanani neuvolassa, ultraäänissä ym.
Raskauteni on edennyt raskausviikolle 16, ja raskaus on ollut tähän mennessä loppujen lopuksi aika helppo.
En ole kärsinyt pahoinvoinnista, enkä muustakaan fyysisti pahasta olosta.
Mutta siinäpä se pointti juuri onkin. Voin henkisesti todella huonosti koska, tunnen ettei mieheni ymmärrä minua, ja niitä "hormoniskitsoiluja" mitä vastaan yritän itsekin taistella, parisuhteeni vuoksi.
Tämä ainainen tappelu vie multa henkiset voimat, mutta yritän jaksaa. Miten saisin mieheni kuuntelemaan, ja jaksamaan sitä että olen todella raskaana ja nämä oireet häviävät pikkuhiljaa?
Molemmat halutaan yhtä kovasti tätä lasta.
Mieheni on yrittäjä ja tottakai hänellä on vastuuta omasta firmastaan varsinkin nyt kun media alkaa olla takana.
Mutta haluan hänen huomaavan myös mut, ja meidän tulevan yhteisen lapsen.
Kuinka saan hänet unohtamaan hetkeksi(edes yhdeksi päiväksi) työt, ja kaiken muun? hän polttaa itsensä loppuun kohta.
Ja siinä samassa myös mä palan loppuun.
Tää on uskomattoman rankkaa.
Kiitos jo etukätenn kuna jaksoit lukea, ja ehkä vastata.
Okei. Olen 21-vuotias naisen alku ja mieheni on 23-vuotias.
Lapsi on meille molemmille ensimmäinen.
Mieheni käy mukanani neuvolassa, ultraäänissä ym.
Raskauteni on edennyt raskausviikolle 16, ja raskaus on ollut tähän mennessä loppujen lopuksi aika helppo.
En ole kärsinyt pahoinvoinnista, enkä muustakaan fyysisti pahasta olosta.
Mutta siinäpä se pointti juuri onkin. Voin henkisesti todella huonosti koska, tunnen ettei mieheni ymmärrä minua, ja niitä "hormoniskitsoiluja" mitä vastaan yritän itsekin taistella, parisuhteeni vuoksi.
Tämä ainainen tappelu vie multa henkiset voimat, mutta yritän jaksaa. Miten saisin mieheni kuuntelemaan, ja jaksamaan sitä että olen todella raskaana ja nämä oireet häviävät pikkuhiljaa?
Molemmat halutaan yhtä kovasti tätä lasta.
Mieheni on yrittäjä ja tottakai hänellä on vastuuta omasta firmastaan varsinkin nyt kun media alkaa olla takana.
Mutta haluan hänen huomaavan myös mut, ja meidän tulevan yhteisen lapsen.
Kuinka saan hänet unohtamaan hetkeksi(edes yhdeksi päiväksi) työt, ja kaiken muun? hän polttaa itsensä loppuun kohta.
Ja siinä samassa myös mä palan loppuun.
Tää on uskomattoman rankkaa.
Kiitos jo etukätenn kuna jaksoit lukea, ja ehkä vastata.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla mies on yrittäjä ja ensimmäisen lapsen sain 19v nyt on joo kaksi lasta.
mies rakasta lapsi ja minua, mutta kuitenkin työt vievät tosi paljon aikaa ja usein hän tuura vielä jos joku työntekijä sairastu. Nyt oli kolme viikko putkea töissä. Kun istut pienen lapsen kansa kotona see on aika rasittava välillä.
Kuitenkin nyt lapset joo isompia ja käyvät päiväkodissa ja itsekin olen töissä. Lisaksi mies otti mut yrittajyys kumpaniksi, teen kaikki paperihommat jne. seekin tuntu hyvältä kun on yhteinen kaikki. vaikka miehellä ei ole koko kuukautta loma kesällä, käytään pari kertaa vuodessa lomalla ulkomailla ja ne on ihania.
Miellumin työmies kuka tiena rahaa perheelle ja kyllä kuitenkin välillä on perheen kanssa, kui olisi mies kuka istu sohvalla ja juo kaljaa.
Mies ainakin vapaina hetkina on meidän kanssa ja lasten kanssa.
Äitllä oli mies kuka kävi töissä ja muuna aikana oli sohvaperuna, oli kyllä kotona mutta katsoi tv suurimaks osaksi. Ei juonut kui oli niin pihi ja ikina ei saanut mennä mihinkään mikä maksoi raha.
Toivottavasti ymmärtäisit mitä haluisin sanoa. Kyllä sa sen tiedät että rakastako mies sua ja teidän tuleva lasta ja vaikka hän ei aina kerkeä olla ihan vierellä niin hän välittä ja ajattele sinua ihan takuulla. soitelkaa paljon ja sanokaan puhelimitse välittävän ja rakastavan toisiaan, see piristä päivä tosi paljon.
..meille tulossa myös esikoinen..olen saman ikäinen kuin sinä, mies on 25..meillä on rv 35 ja samanlaista on meilläkin välillä ollut..mulla oli joku ihme raskauden aikainen masennuskohtaus alle rv20...itkin ja huusin ja murjotin, välillä ilman syytä, välillä koska mies ei huomioinut minua mielestäni tarpeeksi..meilläkin mies käy mahdollisuuksien mukaan neuvolassa mukana..neuvoisinkin että seuraavalla kerralla kun miehesi on mukana ja terveydenhoitaja kysyy että mitä kuuluu niin sanot reilusti että ei hyvin..meillä ainakin mies kummasti rupes uskomaan etten mä tahallani ole kiukkuperse kun rupesin itkemään neuvolassa ja kun neuvoläti kertoi että on ihan normaalia että nainen kokee tollasia tuntemuksia..ja varmaan miestäs stressaa se yrityskin..lohdutuksena voin sanoa, että kyllä se siitä kunhan saat vaan miehes ymmärtämään että tää menee ohi..ja jos haluut aikaa...kun se tulee töistä, oot tehny ruokaa, siivonnu ja laittanu..niin eiköhän sekin saa sen mielen pois töistä..onnea odotukselle:)
Kyl mä luulen et tää alkaa tästä pikkuhiljaa paranemaan päin. Olen välillä hkä huolissani myös mieheni firmasta, kuinka hän pärjää ja etä eihän hän polta itseän loppuun koska välillä tuntuu että hän tekee töitä 24/7.
ja sitten kun hän on stressaantunut hän purkaa sen kaiken stressin muhun, ja sit mä olen koko loppupäivän pahalla päällä. se ei oo kauheen kivaa, varsinkin kun on ollut ihana aamu ja päivä näyttää valoisalta ja muutenkin mukavalta, ja sit ku mies herää, hän rupee sättimään ja blaablaa...
yritän olla ottamatta sitä kuuleviin korviini, muta ilmeisesti odottava äiti kuulee kaikki (ja varsinkin kaiken "pahan"). mut täytyy toivoa että hän rauhottuu ja itsekin rauhoitun, toivon vaan että tää suhde kantaa raskausajan, koska tää valmista vähän siihen tulevaan :) mutta onnea myös teille vauvan johdosta :)