Erosimme viiden vuoden jälkeen tyttöystäväni kanssa yhteisymmärryksessä. Tulimme pisteeseen,jossa oli myönnettävä se, että emme kuuluneet toisillemme. Meiltä puuttui sielunkumppanuus johon itse ainakin uskon. Nyt ymmärrän, että arvomaailmamme ja elämänkokemuksien erilaisuus erotti liikaa meitä. Pystyimme eroamaan mielestäni onnistuneesti kavereina. Tarkoitus on pysyä itseasissa hyvinä ystävinä. Olimmekin aina ehkä enemmän ystäviä kuin ns. sielunkumppaneita. Erilleen muutosta oli kulunut vajaa kaksi viikkoa kun kuulin häneltä, että on ihastunut hyvään ja tärkeään ystävääni. Hän sanoi minulle tuntevansa sielunkumppanuutta tätä ihmistä kohtaan. Tämä oli todellinen pommi. Myöskin se, että kaverini on samasta hyvin tiiviistä bändistä vaikeuttaa asiaa. Tunnen, että he vievät toisensa minulta ja jään ilman heitä kumpaakin. Elämäni tärkeimpiä ihmisiä. Nyt kun on pakko hyväksyä että exälläni on uusi ihminen, on se todella rankkaa. Ja se, että heillä on sellainen onnellisuus, jonka myös haluaisi itselleen tuntuu todella pahalta. Samalla tajuaa sen, että meidän kohdalla kaikki on nyt lopullisesti ohi. Muistot ottavat koville. Kaipaan todella paljon sellaista erityistä ihmistä jolle puhua ja jutella asioista, ja joka voisi pidellä edes hetken kun siltä tuntuu.
pahaolo, mene pois
kun sattuu
81594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
säälittävää ja rumaa ottaa uusi kumppani lähipiiristä. Sitä tapahtuu niin useilla ihmisillä, ettei kyse varmaankaan ole syvästä rakkaudesta. Kun ajattelee että maailma on miehiä ja naisia pullollaan.
Aivan ihanaa, että mies kertoo tunteistaan. Olisipa sinunlaisia enemän, voisin ottaa sinut itselleni vaikka heti;) Minulle on käynnyt niin, että ihastuin ex- poikaystäväni kaveriin. Se ei kuulunut suunnitelmiin niin vaan kävi.. Se voi tosiaan olla ihminen joka on hyvinkin läheinen. Seurustelimme yli vuoden, mutta tänään poikaystäväni sanoi, että haluaa erota minusta=( Olen ihan loppu, ehkä tämäkään ei ollut se sielunkumppani, vaikka minusta tuntuu siltä. En ole vielä luovuttanut toivosta, yritän taisetalla vielä, rakastan häntä niin paljon. On kamalaa kun tuntuu siltä, että joku repisi sydäntä irti rinnasta ja silmistä tulvii kyyneleitä ja kaikki vaan muistuttaa kaikesta hyvästä. On koko ajan paha olla, eikä pysty tekemään mitään, muuta j´kuin itkemään=( voimia sinulle=)
Muista puhua ja anna itsesi käydä läpi kaikki tunteet avoimesti. Minulle se tuntuu olevan ainoa keino eteenpäin. Toivottavasti sinulla on läheisiä ystäviä, kavereita, perhettä joille voit puhua. Itseäni auttaa myös kirjoittaminen. Jopa tälle palstalle kirjoittaminen helpottaa. Minulle voit kirjoittaa milloin haluat kun siltä tuntuu. Kiitos ihanasta kohteliaisuudesta tuossa alussa, se tuntui hyvältä
Itselleni kävi aika lailla samoin joku vuosi sitten. Erosin miesystävästäni suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä, tosin päätös suhteen lopettamisesta oli enemmän minun kuin hänen. Huonosti meni, eikä ulospääsyä tilanteesta tuntunut löytyvän... pakko oli saada happea, joten eroaminen oli keino siihen, viimeinen tosin.
Myös läheinen ystävättäreni erosi jonkin ajan kuluttua. Exäni ja ystäväni löysivät tämän jälkeen toisensa ihan eri tavalla kuin seurusteluni aikana.
Varmaankin he ainakin alkuun olivat vain ystäviä ja lohduttivat toisiaan, eronneita. En tiedä oliko heidän välillään varsinaisesti muuta, asiahan ei minulle kuulunut.
Reagoin tähän heidän suhteeseensa voimakkaan negatiivisesti, koska pelkäsin menettäväni molemmat. Toin jopa molemmille julki, että mielestäni heillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Minähän sen tiesin, kun molemmat hyvin tunsin (itseironiaa). Riippumatta siitä olisiko heistä tullut mitään vai ei, ymmärsin myöhemmin, että ei ollut minun asiani puuttua heidän keskinäiseen suhteeseensa.
Puuttumalla heidän väleihinsä sain aikaiseksi sen, että omat välini viilenivät molempiin. Todella meinasi käydä niin, että menetän molemmat. Pelkoni olikin siis itseänsä toteuttava ennustus.
Olen edelleen tekemisissä kummankin kanssa heistä, mutta ystävättäreeni välini eivät ole palanneet entiselleen. Itse asiassa exäni kanssa olen melkein paremmissa väleissä nykyään. Puhtaasti ystävänä siis. Tästä hänen uusi seurustelukumppaninsa ei ole kovinkaan riemastunut, joten se rajoittaa kanssakäymiseni määrää exäni kanssa.
Toivon siis, että jaksat tilanteen ja annat exällesi ja ystävällesi tilaa. Näin säilytät toivottavasti hyvät ystvyyssuhteet heihin tulevaisuudessa. Ilmeisesti tärkeitä ihmisiä ovat sinulle molemmat kuitenkin. Aika yleensä auttaa asiaan...
Ajattelen ainakin niin, että aika parantaa haavat. Ainakin tässä tapauksessa kun pystyn puhumaan heille ja ystäville ja perheelle avoimesti tunteistani.Jo nyt viikon jälkeen olo on parempi. Jos esimerkiksi exäni ei välittäisi lainkaan siitä miltä minusta tuntuu olisi tilanne huomattavasti pahempi. kiitos tarinastasi. Se auttoi.
itseään. Kokenut
kertoa tarkemmin mitä tarkoitat. viestiketjun aloittajana haluaisin tietää. Kaikki ajatukset ja kokemukset tällaisista tilanteista olisi hyödyllistä kuulla.
sinulle! Tietäen että kun ottaa vierestä "ystävän" sattuu takuuvarmasti! Varmasti hymyilee edessäpäin "terve mitä sulle kuluu"(maireasti) Se on kosto!