kyyneleet valuvat

Minunkin kihlannuni on ruvennut hakkaamaan minua. Ennen se rajottui vain tavaroihin. mutta nyt se on muuttunut mínun hakkaamiseksi ja haukkumiseksi. Saan myös kuulla olevani oksettava ja ruma. Tätä ei ole jatkunut kauvaa, mieheni on pahoillaan, mutta ei pysty hallitsemaan itseään suutuspäissään. Hän painaa minut maahan, pitää kaulastani kiinni, kuristaa, läpsii kasvoihin, lyö nyrkillä jalkoihin, mutta ei koskaan jätä jälkiä. Hän on aivan toinen ihminen, rauhoittuessaan hän on se kenet opin tuntemaan ja ketä rakastan. Olen kysynyt, mikä painaa olen saanut epämääräisiä vatsauksia, että työ stressaa ja että hänellä on kamala ikävä kuolutta äitiään. (asiaa ei ole käsitelty perheessä ollenkaan, siitä ei puhuta, erittäin arka aihe) Häne ei osaa puhua asioista, vaan kasaa kaiken sisäälleen, hän haluua että muillakin on paha olo kun hänellä on. Hän ymmärtää kyllä että tekee väärin, ja haluaisi että lähden pois ettei hän satuta minua, mutta rakastan häntä ja yritän viimeiseen asti auttaa, en halua hänen jäävän yksin ongelmiensa kanssa.. olen 19-v tyttö, en pelkää häntä, muutan kun hieman vihaisena. Hän on vain paljon isokokoisempi kun minä. OLen sekaisin tunteudeni ja järkeni kanssa.. itken surusta.
Äsken hän soitti minulle ja sanoi, että hänelle olisi ihan sama jos vaikka kuolisin=( Minulla on paha olla.
161947
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 16

Vanhimmat

Nyt olisi se viimeinen hetki alkaa harkita lähtöä tai oikeastaan lähteä samantien. Muutamia huomioita :

- Kaverisi on isompi (ja vahvempi) kuin sinä. Vaara!

- Hän on siirtynyt ruumiilliseen väkivaltaan

- Sinun kuolemanvaarasi (ei vitsi) kasvaa koko ajan, jonka olet tämän miehen lähellä (ilman poliisia)

- Miehesi _EI_ parane paijaamalla, ymmärtämällä, stressin vähentämisellä, juomisen lopettamisella, kukilla (sinulle/hänelle) tai millään muullakaan tavalla jossa teidän suhteenne jatkuu.

- Miehelläsi _voi_ olla pieni mahdollisuus parantua jouduttuaan eroamaan (siis ihan oikeasti) sinusta ja opittua ottamaan enemmän vastuuta itsestään ja teoistaan. Älä vie häneltä tätä mahdollisuutta jäämällä "ymmärtämään" häntä

Jos hän on kerran sitä mieltä, että voisit olla hänellä kuollut niin minun neuvoni on : ole sitä. Älä tapaa, soita, puhu enää ikinä tämän kaverin kanssa. Kun sanoo toiselle ihmisille noin, on ymmärrettävä, että sillä on seurauksia. Tämä olisi oman turvallisuutesikin kannalta parasta. Jos jäät hänen luokseen, joudut vaaraan ja hän ei pääse kasvavaan kunnon mieheksi.

Jos päätät lähteä, katkaise kaikki välit samantien, älä ota yhteyttä, jos hän soittaa, älä vastaa, jos tapaa hänet, lähde pois. Jos joudut tekemisiin, pidä tilanne lyhyenä ja poistu heti kun voit. Älä kuuntele hänen anomisiaan, syyllistämisiään, sillä (jos vanhat merkit pitää paikkansa) hän kokeilee ihan mitä saadakseen sut takaisin. ÄLÄ HELVETISSÄ MENE TAKAISIN SITTEN! Se on hänellä "avoin valtakirja" aloittaa pahoinpitelyt uudelleen.

Jos tulee mitä tahansa ongelmia (ahdistelua, pahoinpitelyjä, uhkailuja), mene suoraan poliisille , hae lähestymiskieltoa, tee rikosilmoitus jne.

Nämä ihmiset on ihan oikeasti vaarallisia. Älä leiki niiden kanssa.

Äänestä
  • Tiedän on vaan niin saatanan paha olla, kun ei edes tunne toista. Ihminen joka on ollut aina tukena ja turvana, muuttuu ihmiseksi jota joutuu pelkäämään. Jos hän ei löisi minua, en epäilisi hetkeäkään ettenkö voisi olla hänen kanssaan loppu elämääni. Hän on rakkainta minulle ja en ole koskaan rakastanut ketään näin paljon, on niin vaikeaa kun on tottunut siihen että menee hyvin ja toinen rakastaa ja välittää ja on valmis tekemään mitä tahansa puolestasi, ja sitten se ihminen katoaa, minusta tuntuu että hän ei tunnista suutuspäissään minua, ihan kun hän näkisi toisen ihmisen edessään, jonkun jota oikeasti vihaa, tai olenko se ihminen nykyään minä? ja hyvällä tuulella ollessaan hän antaa jatkuvasti huomiota ja kehuu minua maasta taivaisiin. On niin vaikea tajuta, miten se voi olla sama ihminen.. on helppo luopua siitä ihmisestä joka hakkaa, mutta ei ole helppo luopua siitä ihmisestä ketä rakastaa=(

    Äänestä

  • kyynelten tulva kirjoitti:

    Tiedän on vaan niin saatanan paha olla, kun ei edes tunne toista. Ihminen joka on ollut aina tukena ja turvana, muuttuu ihmiseksi jota joutuu pelkäämään. Jos hän ei löisi minua, en epäilisi hetkeäkään ettenkö voisi olla hänen kanssaan loppu elämääni. Hän on rakkainta minulle ja en ole koskaan rakastanut ketään näin paljon, on niin vaikeaa kun on tottunut siihen että menee hyvin ja toinen rakastaa ja välittää ja on valmis tekemään mitä tahansa puolestasi, ja sitten se ihminen katoaa, minusta tuntuu että hän ei tunnista suutuspäissään minua, ihan kun hän näkisi toisen ihmisen edessään, jonkun jota oikeasti vihaa, tai olenko se ihminen nykyään minä? ja hyvällä tuulella ollessaan hän antaa jatkuvasti huomiota ja kehuu minua maasta taivaisiin. On niin vaikea tajuta, miten se voi olla sama ihminen.. on helppo luopua siitä ihmisestä joka hakkaa, mutta ei ole helppo luopua siitä ihmisestä ketä rakastaa=(

    *tarkistaa* ... sähän olet 19. Ei se oo vielä ikä eikä mikään. Sulla on koko elämä ja kaikki sen mahdollisuudet edessä! Älä nyt hukkaa niitä tollaseen mieheen vaan lähde katselemaan vähän ympärillesikin. Oot vielä niin nuori, että kaikki rakkaus tuntuu pään sekoittavalta huumalta mutta ihan oikeasti tarvitset lisää kokemuksia, sun täytyy oppia lisää ihmissuhteista ja niin pois päin. Jos 19-vuotiaana on elämä kirjoitettuna jo valmiiksi niin se tarina kannattaa kirjoittaa vielä uusiksi.

    Mitäs jos miettisit opiskelua tai työtä jossain muualla? Muuttaisit toiseen kaupunkiin? Tutustuisit uusiin ihmisiin? 19-vuotiaana maailma on mahdollisuuksia täynnä, käytä ne!

    Kaikilla ihmisillä, jotka on ollut väkivaltaisessa suhteessa on toi sama ongelma : kun se on niin ihana, silloin kun se ei oo kamala/kännissä/stressaantunut/jne .. se on se ihan sama ihminen koko ajan. Kaikki tuollainen on vaan hakkaajille tekosyitä.

    Mun neuvo olisi, että ajattelet vähän nyt ulospäin, katselet muuallekin. Ehkä sullekin tekisi hyvää elää itseksesi vähän aikaa ja oppia huolehtimaan kunnolla itsestäsi, niin fyysisesti kuin emotionaalisesti ja psyykkisestikin.

    Elämä ja maailma ei lopu eroon. Elämä alkaa uudestaan siitä. Aluksi hitaasti mutta vähän ajan päästä yllätät itsesi!

    Äänestä

  • kyynelten tulva kirjoitti:

    Tiedän on vaan niin saatanan paha olla, kun ei edes tunne toista. Ihminen joka on ollut aina tukena ja turvana, muuttuu ihmiseksi jota joutuu pelkäämään. Jos hän ei löisi minua, en epäilisi hetkeäkään ettenkö voisi olla hänen kanssaan loppu elämääni. Hän on rakkainta minulle ja en ole koskaan rakastanut ketään näin paljon, on niin vaikeaa kun on tottunut siihen että menee hyvin ja toinen rakastaa ja välittää ja on valmis tekemään mitä tahansa puolestasi, ja sitten se ihminen katoaa, minusta tuntuu että hän ei tunnista suutuspäissään minua, ihan kun hän näkisi toisen ihmisen edessään, jonkun jota oikeasti vihaa, tai olenko se ihminen nykyään minä? ja hyvällä tuulella ollessaan hän antaa jatkuvasti huomiota ja kehuu minua maasta taivaisiin. On niin vaikea tajuta, miten se voi olla sama ihminen.. on helppo luopua siitä ihmisestä joka hakkaa, mutta ei ole helppo luopua siitä ihmisestä ketä rakastaa=(

    ..Aivan minun ja poikaystäväni suhteelta.

    Kaikki alkoi meillä näin: Toisinaan todella vihaisenä läpsäisin avarilla turpaan (Miksi tein sen??) No yhtenä kertana sain takaisin.. Minä tyhmä aloin itkeä --> Mies huomasi kuinka minut saa hiljaiseksi. Siitä se jatkui.. Juuri samanlaista teillä, kuin meilläkin. ..Tosin itsellä on ollut mustelmia käsissä..

    Kerran mies on tehnyt oikeasti fyysisesti niin kipeää, että sattuu. Se riipaisee henkisesti syvemmältä. Otin asian useasti esille, kun olimme sovussa.. -> Lyöminen loppui n. 5 kk, kunnes epäili mua pettämisestä(Aiheetta, mutta ulkopuolisen silmin se ei välttämättä näyttänyt siltä..) Se teki mulle tosi kipeetä edellis vkl. Tein selväksi, miten helppo mun olisi jättää mies siihen paikkaan ja lähteä kävelemään. Se alkoi itkeä ym. Painotin sitä viimeistä mahdollisuutta, kun mies vaan itki ja itki. No.. Siihen se on loppunut.. Meillä on ollut PAHOJA riitoja sen jälkeen, muttei ole tassullakaan koskenut

    Äänestä

  • yx23 kirjoitti:

    *tarkistaa* ... sähän olet 19. Ei se oo vielä ikä eikä mikään. Sulla on koko elämä ja kaikki sen mahdollisuudet edessä! Älä nyt hukkaa niitä tollaseen mieheen vaan lähde katselemaan vähän ympärillesikin. Oot vielä niin nuori, että kaikki rakkaus tuntuu pään sekoittavalta huumalta mutta ihan oikeasti tarvitset lisää kokemuksia, sun täytyy oppia lisää ihmissuhteista ja niin pois päin. Jos 19-vuotiaana on elämä kirjoitettuna jo valmiiksi niin se tarina kannattaa kirjoittaa vielä uusiksi.

    Mitäs jos miettisit opiskelua tai työtä jossain muualla? Muuttaisit toiseen kaupunkiin? Tutustuisit uusiin ihmisiin? 19-vuotiaana maailma on mahdollisuuksia täynnä, käytä ne!

    Kaikilla ihmisillä, jotka on ollut väkivaltaisessa suhteessa on toi sama ongelma : kun se on niin ihana, silloin kun se ei oo kamala/kännissä/stressaantunut/jne .. se on se ihan sama ihminen koko ajan. Kaikki tuollainen on vaan hakkaajille tekosyitä.

    Mun neuvo olisi, että ajattelet vähän nyt ulospäin, katselet muuallekin. Ehkä sullekin tekisi hyvää elää itseksesi vähän aikaa ja oppia huolehtimaan kunnolla itsestäsi, niin fyysisesti kuin emotionaalisesti ja psyykkisestikin.

    Elämä ja maailma ei lopu eroon. Elämä alkaa uudestaan siitä. Aluksi hitaasti mutta vähän ajan päästä yllätät itsesi!

    Olen 19. Edellinen suhteenikin oli vaikea, silloinen poikaystäväni haukkui minua ja petti minua mm. siskoni kanssa. Ja asetin niin paljon toivoa tämän suhteen varaan, että minut hyväksyttäisiin. kerrankin joku rakastaisi minua oikeesti. Olen liina kiltti ja uskon ihmisistä aina vaan hyvää, tämäntakia minua on kiusattu koko ala-aste ja yläaste. Kaipaan todella paljon hyväksyntää tämän kaiken jälkeen. Minulla ei ole paljon ystäviä. On niin vaikea irrottautua kun löysi ihmisen jonka luuli välittävän ja taas kerran jouduin pettymään. Olen myös ajatellut, että jättäisin kaiken taakseni, etsisin jotain uutta, uusia ystäviä, kokemuksia. Pelkään vaan, että, tämän jälkeen minun on taas entistä vaikeampaa luoda ihmissuhteita. Mutta kaikki kai järjestyy ajan kanssa, kaipaisin nyt vaan sitä lämmintä kainaloa ja lohdutusta. olen itkenyt taas koko päivän.

    Äänestä

  • Samaa täällä. kirjoitti:

    ..Aivan minun ja poikaystäväni suhteelta.

    Kaikki alkoi meillä näin: Toisinaan todella vihaisenä läpsäisin avarilla turpaan (Miksi tein sen??) No yhtenä kertana sain takaisin.. Minä tyhmä aloin itkeä --> Mies huomasi kuinka minut saa hiljaiseksi. Siitä se jatkui.. Juuri samanlaista teillä, kuin meilläkin. ..Tosin itsellä on ollut mustelmia käsissä..

    Kerran mies on tehnyt oikeasti fyysisesti niin kipeää, että sattuu. Se riipaisee henkisesti syvemmältä. Otin asian useasti esille, kun olimme sovussa.. -> Lyöminen loppui n. 5 kk, kunnes epäili mua pettämisestä(Aiheetta, mutta ulkopuolisen silmin se ei välttämättä näyttänyt siltä..) Se teki mulle tosi kipeetä edellis vkl. Tein selväksi, miten helppo mun olisi jättää mies siihen paikkaan ja lähteä kävelemään. Se alkoi itkeä ym. Painotin sitä viimeistä mahdollisuutta, kun mies vaan itki ja itki. No.. Siihen se on loppunut.. Meillä on ollut PAHOJA riitoja sen jälkeen, muttei ole tassullakaan koskenut

    Mä teidän sen, että sitä sattuu ja se ei haluais koskea muhun. Ei muo ole muuten sattunut kun käsi oli vähän arka muutaman päivän, kun hän kaatoi minut sen päälle. Aamupäivällä tänäänkin kun tulin töistä kotiin, hän kaappasi minut kainaloonsa ja kertoi kuinka tärkeä ja kaunis olen. Sitten taas kun oli töihin lähdön aika ja hän stressaantui enemmän, hän tuli ja otti kaulastani kiinni ja sanoi älä enään katso minua silmiin, kun olin katsonut hänen puuhailuaan ja puutuin siihen. Hän soitti minulle ja sanoi, ettei halua olla enää kansani, että olemme eronneet ja että, hänelle on ihan sama jos kuolisin. Kun hän on satuttanut minua hän soittaa perääni ja kertoo kuinka pahoillaan hän on ja vain itkee ja se satuttaa todella paljon, enemmän kun se mitä hän on tehnyt minulle..

    Äänestä

  • kyynel kirjoitti:

    Olen 19. Edellinen suhteenikin oli vaikea, silloinen poikaystäväni haukkui minua ja petti minua mm. siskoni kanssa. Ja asetin niin paljon toivoa tämän suhteen varaan, että minut hyväksyttäisiin. kerrankin joku rakastaisi minua oikeesti. Olen liina kiltti ja uskon ihmisistä aina vaan hyvää, tämäntakia minua on kiusattu koko ala-aste ja yläaste. Kaipaan todella paljon hyväksyntää tämän kaiken jälkeen. Minulla ei ole paljon ystäviä. On niin vaikea irrottautua kun löysi ihmisen jonka luuli välittävän ja taas kerran jouduin pettymään. Olen myös ajatellut, että jättäisin kaiken taakseni, etsisin jotain uutta, uusia ystäviä, kokemuksia. Pelkään vaan, että, tämän jälkeen minun on taas entistä vaikeampaa luoda ihmissuhteita. Mutta kaikki kai järjestyy ajan kanssa, kaipaisin nyt vaan sitä lämmintä kainaloa ja lohdutusta. olen itkenyt taas koko päivän.

    Sun tarttis ihan oikeesti puhua jollekin, äidille, toiselle luotetulle sukulaiselle jne. Jollei muuta, niin kunnillakin on aina kriisiapua tarjolla jonne voi ihan soittaa ja jutella. Musta toi sun kriisisi on ihan tarpeeksi vakava, ettei sun tartte ajatella että "ei mulla mitään vakavaa olisi".

    Katot puhelinluettelosta tai netistä kriisipuhelimen numeron ja puhut sinne vähän aikaa. Usko pois, se voisi helpottaa kummasti. Varsinkin kun et oo saanut puhuttua kenellekään ja sulla on ns. tilanne päällä kotona. Eikä sinne soittaminen tarkoita että sitoutuu mihinkään, voit puhua ihan nimettömänä ja laittaa luurin kiinni jos et haluu jatkaa.

    Äänestä

  • kyynelten tulva kirjoitti:

    Tiedän on vaan niin saatanan paha olla, kun ei edes tunne toista. Ihminen joka on ollut aina tukena ja turvana, muuttuu ihmiseksi jota joutuu pelkäämään. Jos hän ei löisi minua, en epäilisi hetkeäkään ettenkö voisi olla hänen kanssaan loppu elämääni. Hän on rakkainta minulle ja en ole koskaan rakastanut ketään näin paljon, on niin vaikeaa kun on tottunut siihen että menee hyvin ja toinen rakastaa ja välittää ja on valmis tekemään mitä tahansa puolestasi, ja sitten se ihminen katoaa, minusta tuntuu että hän ei tunnista suutuspäissään minua, ihan kun hän näkisi toisen ihmisen edessään, jonkun jota oikeasti vihaa, tai olenko se ihminen nykyään minä? ja hyvällä tuulella ollessaan hän antaa jatkuvasti huomiota ja kehuu minua maasta taivaisiin. On niin vaikea tajuta, miten se voi olla sama ihminen.. on helppo luopua siitä ihmisestä joka hakkaa, mutta ei ole helppo luopua siitä ihmisestä ketä rakastaa=(

    Tarvitset mielestäni keskusteluapua, ammatillistakin.

    Mikä on mielestäsi rakkautta. Rakkaudessa ei ole pelkoa. Olet arvokas, Jumalan luoma. Älä anna enää kohdella itseäsi ala-arvoisesti.

    Olet jo uuden elämäsi alussa, sillä tunnustat rehellisesti ongelman. Siitä on hyvä jatkaa. Siunaten sinua rohkeudella ja viisaudella.

    Googlaappa sana luonnehäiriö, tulet hämmästymään iloisesti erityisesti luonnehäiriöisten uhrit sivustolla vieraillessasi, et ole yksin.

    Äänestä

  • yx23 kirjoitti:

    Sun tarttis ihan oikeesti puhua jollekin, äidille, toiselle luotetulle sukulaiselle jne. Jollei muuta, niin kunnillakin on aina kriisiapua tarjolla jonne voi ihan soittaa ja jutella. Musta toi sun kriisisi on ihan tarpeeksi vakava, ettei sun tartte ajatella että "ei mulla mitään vakavaa olisi".

    Katot puhelinluettelosta tai netistä kriisipuhelimen numeron ja puhut sinne vähän aikaa. Usko pois, se voisi helpottaa kummasti. Varsinkin kun et oo saanut puhuttua kenellekään ja sulla on ns. tilanne päällä kotona. Eikä sinne soittaminen tarkoita että sitoutuu mihinkään, voit puhua ihan nimettömänä ja laittaa luurin kiinni jos et haluu jatkaa.

    Valtakunnallisen kriisipuhelin 0203 44 55 66
    tiistaista lauantaihin klo 15-06
    sunnuntaisin ja maanantaisin klo 15-22

    Kriisipuhelin (09) 4135 0500
    maanantai-perjantai 9.00-21.00
    lauantai-sunnuntai ja pyhinä 15.00-21.00

    Nuorten kriisipiste
    Kriisipuhelin 18-29-vuotiaille (09) 753 5121
    ma-to 13-20, pe 13-17

    Paikallinen kriisikeskus
    Paikallisten mielenterveysseurojen ylläpitämät kriisikeskukset eri puolilla maata tukevat selviytymistä elämän kriisitilanteissa. Palveluihin ei tarvita lähetettä ja halutessaan voi asioida nimettömästi.

    Äänestä

  • kyynel kirjoitti:

    Mä teidän sen, että sitä sattuu ja se ei haluais koskea muhun. Ei muo ole muuten sattunut kun käsi oli vähän arka muutaman päivän, kun hän kaatoi minut sen päälle. Aamupäivällä tänäänkin kun tulin töistä kotiin, hän kaappasi minut kainaloonsa ja kertoi kuinka tärkeä ja kaunis olen. Sitten taas kun oli töihin lähdön aika ja hän stressaantui enemmän, hän tuli ja otti kaulastani kiinni ja sanoi älä enään katso minua silmiin, kun olin katsonut hänen puuhailuaan ja puutuin siihen. Hän soitti minulle ja sanoi, ettei halua olla enää kansani, että olemme eronneet ja että, hänelle on ihan sama jos kuolisin. Kun hän on satuttanut minua hän soittaa perääni ja kertoo kuinka pahoillaan hän on ja vain itkee ja se satuttaa todella paljon, enemmän kun se mitä hän on tehnyt minulle..

    Tee miehelle selväksi, että sinullakin on oma elämä, ja että sinua PITÄÄ ARVOSTAA! Seuraavalla kerralla, kun jättää -> lähde viikoksi pois miehen luota. Älä vastaa puheluisin, pistä vaikka viesti, "tätähän sinä halusit" Miehellä on viikko aikaa miettiä tekojaan.. Jos haluat vielä yrittää, niin siitä vaan, mutta jos se jatkuu ja miehesi ei suostu terapiaan lähde suhteesta.

    Äänestä

  • Pois äkkiä tuhoavasta suhte... kirjoitti:

    Tarvitset mielestäni keskusteluapua, ammatillistakin.

    Mikä on mielestäsi rakkautta. Rakkaudessa ei ole pelkoa. Olet arvokas, Jumalan luoma. Älä anna enää kohdella itseäsi ala-arvoisesti.

    Olet jo uuden elämäsi alussa, sillä tunnustat rehellisesti ongelman. Siitä on hyvä jatkaa. Siunaten sinua rohkeudella ja viisaudella.

    Googlaappa sana luonnehäiriö, tulet hämmästymään iloisesti erityisesti luonnehäiriöisten uhrit sivustolla vieraillessasi, et ole yksin.

    Siis olen täysin samaa mieltä, että kannattaa ihan oikeasti ottaa nuo yks23:n fiksut viestit todesta.
    Jos on ollut elämässään koulukiusattu ja hyljeksitty, niin on vaikeaa irrottautua suhteesta, kun toivoo viimein olevansa hyväksytty ja rakastettu. Silti on parempi olla vaikka yksin kuin sellaisen häilyväisen persoonan kanssa, joka "rakastaa" toista, silloin kun se hänelle itselle sopii ja muut ajat toivoo vaikkapa "rakkaansa" kuolemaa tai käyttäytyy väkivaltaisesti.
    Jokainen ihminen on tärkeä tässä maailmassa, myös sinä aloittaja.

    Äänestä

  • kyynelten tulva kirjoitti:

    Tiedän on vaan niin saatanan paha olla, kun ei edes tunne toista. Ihminen joka on ollut aina tukena ja turvana, muuttuu ihmiseksi jota joutuu pelkäämään. Jos hän ei löisi minua, en epäilisi hetkeäkään ettenkö voisi olla hänen kanssaan loppu elämääni. Hän on rakkainta minulle ja en ole koskaan rakastanut ketään näin paljon, on niin vaikeaa kun on tottunut siihen että menee hyvin ja toinen rakastaa ja välittää ja on valmis tekemään mitä tahansa puolestasi, ja sitten se ihminen katoaa, minusta tuntuu että hän ei tunnista suutuspäissään minua, ihan kun hän näkisi toisen ihmisen edessään, jonkun jota oikeasti vihaa, tai olenko se ihminen nykyään minä? ja hyvällä tuulella ollessaan hän antaa jatkuvasti huomiota ja kehuu minua maasta taivaisiin. On niin vaikea tajuta, miten se voi olla sama ihminen.. on helppo luopua siitä ihmisestä joka hakkaa, mutta ei ole helppo luopua siitä ihmisestä ketä rakastaa=(

    ..haluat toisen hyväksyntää jne. Näillä ominaisuuksilla varustettuna olet vaarassa joutua myöhemminkin huonoon suhteeseen ja jäämään sellaiseen vaikka siinä ei olisi mitään mieltä. Esim. luonnehäiriöiset ym. vastaavat pystyvät pitämään sinua pihdeissään ja astinlautanaan, jos et itse huomaa sitä. Nämä kokemukset suorastaan altistavat sinut hyväksynnän hakemiseen vaikka sitten huonostakin suhteesta. Kunhan joku vain huomaa sinut ja antaa huomiota oli se sitten vaikka väkivaltainen ihminen. Olet niin arvokas ihminen, että älä annna muiden tehdä enää enempää hallaa itsellesi vaan astu rohkeasti elämässä eteenpäin ja hae myös apua. Se nimittäin kannattaa.

    T.Charitzy

    Äänestä

Apua ja lisätietoja luonnehäiriöisten käyttäytymisestä www.narsistienuhrientuki.info

Tärkein neuvoni on: Lopeta suhde mahdollisimman pian.

Hanki oma asunto, oma elämä ja jos mies on päällekäyvää laatua, myös poliisilta lähestymiskielto.

Äläkä missään tapauksessa enää kuuntele hänen rakkaudenlurituksiaan ja katsele spanielikatseitaan.
Aina kun palaat ja aloitatte ns. uudestaan, annat miehelle avoimen valtakirjan kohdella sinua entistä hunommin (pahoinpidellä sinua entistä enemmän). Pahimmillaan tappaa sinut.

Tämä ei ole turhaa tarinointia, tämä on totinen tosi. Toimi ja -pian !!!

Äänestä

Jos mies lyö kerran, se lyö toisenkin kerran. Aivan varmasti. Jos ensimmäinen lyönti ei tapa, on vain ajan kysymys, milloin lyö liikaa. Vahingossa, tarkoittamatta. On todella sairasta kuvitella, että sinä pystyt sitä miestä jotenkin muuttamaan tai auttamaan. Ja olet aivan liian nuori lähtemään tuolle tielle. Herätys, väkivaltaan on sairasta alistua. Mies voi lyödä kerran, mutta vain tyhmä ottaa turpaan kaksi kertaa. Siis jätä se mies.

Äänestä

Miehesi käytös ei ole rakkautta, vaikka luulet niin. Hän ei edes arvosta sinua. Hän hallitsee sinua oikukkaalla ja epätasapainoisella mielialallaan. Saat olla roskaastia ja nyrkkeilysäkki, välillä sitten vähän hyvitellään ja yritetään vedota tunteisiisi ja hyväsydämmisyyteesi. Ei se ole rakkautta, se on kaukana siitä, eikä tilanne tule muuttumaan kuin pahempaan päin. Sinun on irtauduttava hänestä, roikut kiinni nyt kuvittelemallasi tämän tilan rakkaudeksi. Lähde pois, selitä tai kirjoita hänelle, äläkä peräydy ja usko hänen rukouksiinsa, ne ovat ensi viikolla taas lyöntejä ja haukkumisia. Mies on sairas, tarvii hoitoa.

Äänestä

Juokse pois, kun vielä pääset suhteesta. Mitä pidemmälle menee sen vaikeampaa se on.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


voiko väkivalta loppua+ kirjoitti:

Minunkin kihlannuni on ruvennut hakkaamaan minua. Ennen se rajottui vain tavaroihin. mutta nyt se on muuttunut mínun hakkaamiseksi ja haukkumiseksi. Saan myös kuulla olevani oksettava ja ruma. Tätä ei ole jatkunut kauvaa, mieheni on pahoillaan, mutta ei pysty hallitsemaan itseään suutuspäissään. Hän painaa minut maahan, pitää kaulastani kiinni, kuristaa, läpsii kasvoihin, lyö nyrkillä jalkoihin, mutta ei koskaan jätä jälkiä. Hän on aivan toinen ihminen, rauhoittuessaan hän on se kenet opin tuntemaan ja ketä rakastan. Olen kysynyt, mikä painaa olen saanut epämääräisiä vatsauksia, että työ stressaa ja että hänellä on kamala ikävä kuolutta äitiään. (asiaa ei ole käsitelty perheessä ollenkaan, siitä ei puhuta, erittäin arka aihe) Häne ei osaa puhua asioista, vaan kasaa kaiken sisäälleen, hän haluua että muillakin on paha olo kun hänellä on. Hän ymmärtää kyllä että tekee väärin, ja haluaisi että lähden pois ettei hän satuta minua, mutta rakastan häntä ja yritän viimeiseen asti auttaa, en halua hänen jäävän yksin ongelmiensa kanssa.. olen 19-v tyttö, en pelkää häntä, muutan kun hieman vihaisena. Hän on vain paljon isokokoisempi kun minä. OLen sekaisin tunteudeni ja järkeni kanssa.. itken surusta.
Äsken hän soitti minulle ja sanoi, että hänelle olisi ihan sama jos vaikka kuolisin=( Minulla on paha olla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu