Tässä pari vihjettä, joita minä & vaimo ollaan menestyksellisesti hyödynnetty.
1) Asettaudu työnantajan asemaan ja mieti asioita työnantajan kannalta. Työnantaja ei palkkaa sinua sen takia, että saisit palkkaa ja työkokemusta, vaan hän ajattelee: "Mitä hyötyä tästä kaverista on firmalle?"
2) Lue muiden hakemuksia. Esim. http://www.uranus.fi Täällä voit jättää omia hakemuksia ja lukea muiden hakemuksia. Selaa muiden hakemuksia ja mieti, millaisia työntekijöitä itse ottaisit näistä hakemuksista, jos olisit henkilöstövastaava? Mikä niissä hakemuksissa oli hyvää, joista ajattelit positiivisesti? Tuo samoja asioita esiin omassa hakemuksessasi. Mikä oli huonoa, ketä et kutsuisi haastatteluun? Vältä niitä.
3) Työhaastatteluun ei pidä mennä kuin kouluun tai töihin. Kyseessä on tapahtuma, jossa vakuutat työnantajalle, minkä takia juuri sinä olet paras kaikista hakijoista. Pukeudu siististi. Jos olet epävarma miten pitää pukeutua, käy katsomassa työpaikalla olevien ihmisten pukeutumista ja pukeudu itse vielä vähän paremmin.
Valmistaudu kysymyksiin, joita tiedät taatusti olevan tulossa: Minkä takia meidän pitäisi palkata juuri sinut? Mitä olet ajatellut palkanmaksusta? Oletko valmis vuorotöihin? Mitä sellaista sinä osaat, että meidän kannattaisi palkata juuri sinut? Oletko valmis matkustamaan työn perässä?
Näihin kysymyksiin voi valmistautua esim. elämänkumppanin (koiraa ei lasketa) kanssa. Kumppani voi esitellä sinulle kysymyksiä ja itse voit kertoilla vastauksia. Tämä auttaa sinua olemaan oma itsesi ja näin myös kartoitat niitä kysymyksiä, joihin et osaa vielä vastata kunnolla. Harjoittele hankaliin kysymyksiin vastaamista, kunnes osaat sen luonnollisesti. Ja muista työnantajan ajatuskulku: "Mitä hyötyä tästä kaverista on firmalle?"
Osa kaksi seuraa ehkä jatkossa...
1) Asettaudu työnantajan asemaan ja mieti asioita työnantajan kannalta. Työnantaja ei palkkaa sinua sen takia, että saisit palkkaa ja työkokemusta, vaan hän ajattelee: "Mitä hyötyä tästä kaverista on firmalle?"
2) Lue muiden hakemuksia. Esim. http://www.uranus.fi Täällä voit jättää omia hakemuksia ja lukea muiden hakemuksia. Selaa muiden hakemuksia ja mieti, millaisia työntekijöitä itse ottaisit näistä hakemuksista, jos olisit henkilöstövastaava? Mikä niissä hakemuksissa oli hyvää, joista ajattelit positiivisesti? Tuo samoja asioita esiin omassa hakemuksessasi. Mikä oli huonoa, ketä et kutsuisi haastatteluun? Vältä niitä.
3) Työhaastatteluun ei pidä mennä kuin kouluun tai töihin. Kyseessä on tapahtuma, jossa vakuutat työnantajalle, minkä takia juuri sinä olet paras kaikista hakijoista. Pukeudu siististi. Jos olet epävarma miten pitää pukeutua, käy katsomassa työpaikalla olevien ihmisten pukeutumista ja pukeudu itse vielä vähän paremmin.
Valmistaudu kysymyksiin, joita tiedät taatusti olevan tulossa: Minkä takia meidän pitäisi palkata juuri sinut? Mitä olet ajatellut palkanmaksusta? Oletko valmis vuorotöihin? Mitä sellaista sinä osaat, että meidän kannattaisi palkata juuri sinut? Oletko valmis matkustamaan työn perässä?
Näihin kysymyksiin voi valmistautua esim. elämänkumppanin (koiraa ei lasketa) kanssa. Kumppani voi esitellä sinulle kysymyksiä ja itse voit kertoilla vastauksia. Tämä auttaa sinua olemaan oma itsesi ja näin myös kartoitat niitä kysymyksiä, joihin et osaa vielä vastata kunnolla. Harjoittele hankaliin kysymyksiin vastaamista, kunnes osaat sen luonnollisesti. Ja muista työnantajan ajatuskulku: "Mitä hyötyä tästä kaverista on firmalle?"
Osa kaksi seuraa ehkä jatkossa...
Vastaukset 32
Vanhimmat
en tiedä onko tässä syy , mutta ite hain kesän aikana 3:een uuteen työpaikkaan ja minut olisi palkattu niistä jokaiseen . en edes ottanut sitä joka olisi maksanut eniten , van sen joka kiinnosti eniten . koulutusta ei ole yhteenkään näistä paikoista . mutta jossain vaiheessa haastattelua aina kysytään : miksi juuri sinut pitäisi palkata ?
minun vastaus on aina ollut ja tulee aina oleman : en tiedä , en ole täällä henkilöstöosastolla töissä . on toiminut myös edellisissä työhaastatteluissa, aina on riittänyt kysyntää ...
Et pysty tekemään vaikutusta ainakaan minuun. Ihan turha leuhkia, kukaan ei usko. Jos haluat tehdä vaikutuksen kertoisit toki firmojen nimetkin ja milloin oli haku, että voidaan soittaa ja kysyä pitikö paikkansa.
Kuule helppo täällä on valehdella ja leuhkia täysin nimettömänä, mutta ei vaikutusta. Sulle nauretaan.
Kolmatta vuotta tässä haen jo. Ei mitään.
Haen työpaikasta käsin uutta työtä.
Olen päässyt neljään haastatteluun koko aikana. Kaikissa niissä on paljastunut, että työpaikka onkin osa-aikainen tai projekti tai määräaikainen.
Minulla on yksi yliopistotutkinto, tekeillä ammattikorkeakoulututkinto ja katkeamaton työhistoria vuodesta 1987. Eikä tärppää, ei sitten millään. Olen hakenut vaikka millaisia töitä. On kokeiltu jopa sellaista temppua, että ystäväni, joka aina onnistuu pääsemään heti haastatteluun, kirjoitti hakemuksen puolestani --- en päässyt edes haastatteluun. Ei se niin helppoa ole!
Vajaan kymmenen vuoden katkeamaton työhistoria ja kolmatta vuotta työttömänä??
En oikein ymmärrä?
Ei, vaan ihan kuten alkuperäisessä viestissä lukee "Haen työpaikasta käsin uutta työtä.".
Olen ollut tavallaan samalla työnantajalla (lukemattomat omistajanvaihdokset, aina myyty vanhana työntekijänä, joten työsuhde jo vuodelta 89) vuosikaudet. Viimeisin myynti toikin sitten koko tiimin toimenkuvaan niin huomattavan muutoksen, että haluan pois, ihan minne tahansa muualle. Alunperin tein ihan oman alan töitä, nyt en ole enää vuosiin päässyt niitä tekemään.
Se tässä ilmeisesti onkin esteenä, kun on pitkä työsuhde ja pitkä irtisanomisaika, eikä sen suhteen ole tässä talossa neuvotteluvaraa. Eivät jousta eivätkä tule vastaan.
Lisävihjeenä ei kannata neuvoa
täällä muita työnhakemisesta
ne kato tietää sitten ja
vie sinun työpaikat.
Vaikka onkin hyvä, että työttömiä on jonkun verran, niin kerron silti mielelläni työnhaun jipoista.
Uskon, etten pysty työllistämään kaikki Suomen työttömiä tai työpaikan vaihtajia.
Joten onnea vaan kaikille työhaastatteluihin ja hakemuksiin!
Ps: Omalla alallani on ainakin tällä hetkellä ja lähivuosina sellainen työtilanne, ettei sieltä työ lopu vaikka koulutettaisi muutama tuhat lisää...
Milla alalla on noin paljon töitä?
Jos ei ole ihan tohelo ja onneton, niin kuljetusalalta saa varmasti töitä. Itse soitin tähän nykyiseen firmaan, pyysivät haastatteluun ja haastattelun lopuksi pomo sanoi: (Oli kaksi haastattelijaa) "eiköhän se ole sellainen homma, että me voidaan sut palkata näillä puheilla, vai mitä mieltä olet haastattelija B." Kun B:llä oli sama näkemys kuin A:lla, niin tässä sitä ollaan, oltu kohta puoli vuotta.
Työ ei vastaa tosin koulutustani, mutta eipä kyllä kiinnosta koulutusta vastaava työ yhtään. Saman palkan saan kuitenkin, enemmänkin. Tosin jatko-opinnot siintää, joten uralla eteenpäin :)
Ja mitä lehdistä olen katsellut, niin töitä olisi tarjolla tällä alalla lähivuosina runsaasti. Sama lausuma tosin koskee hyvin montaa muutakin alaa.
Tässäkin firmassa saisi tehdä niin paljon ylitöitä kun jaksaa. (Ja laki sallii)
Mistä tuolta www.uranus.fi-sivustolta niitä muiden hakemuksia oikein löytää? Yritin selailla, mutta ei tärpännyt. Paljon muuta mukavaa löysin kyllä joten kiitos vinkistä...
Hei
Oli vähän uranus muuttunut, mutta tässä noita ihmisten tekemiä hakemuksia:
http://www.uranus.fi/tuotteet_ja_palvelut/cv-pankki/
Näyttää olevan melko luettu ketju, joten lisäillään vielä muutamia perusajatuksia työnhausta ja hakemuksista.
1)Kaikkia työpaikkoja ei todellakaan ilmoiteta julkisessa haussa. Ei kannata jäädä työministeriön verkkosivuja tuijottelemaan vapautuvien työpaikkojen toivossa. Monissa yrityksissä yksinkertaisesti palkataan niitä, jotka ymmärtävät itse mennä sisään firmaan ja kysyä töitä. Tässä menetelmässä on suuri hyöty sekä työnantajan, että työnhakijan kannalta:
-Yritys välttyy värväämisen kustannuksilta
-Työntekijä ei kilpaile niiden 200 muun hakijan kanssa, jotka ovat lukeneet saman lehti-ilmoituksen.
2) Mieti, mitä todella osaat. On hankala hakea suurtalouskokin töitä, jos ei ole nenäänsä koskaan työntänyt suurkeittiön kynnystä pidemmälle. Älä siis tavoittele työnhaussa ensimmäiseksi pilviä. Päästyäsi työntekijäksi, voit ajan mittaan pyrkiä vaihtamaan tehtävää ja edetä urallasi.
Tuo työhaastattelussa esiin niitä asioita, jotka osaat hyvin ja jotka ovat oleellisia työssä. Ei kannata sanoa, että osaa hoitaa lapsia hyvin, jos hakee arkkitehdin tehtäviä. Painota asioita, jotka hallitset ja joista on hyötyä työntekijälle.
Ole myös rehellinen. Jos haastattelija kysyy jostakin ominaisuudesta/taidosta, jota et omaa, sano rehellisesti miten asia on. Samalla voit sanoa hankkivasi taidon myöhemmin. Voit sanoa esim: "En vielä osaa tuota asiaa, mutta olen nopea omaksumaan uusia asioita ja aion opetella sen."
Hakemuksesta
Pari aihetta ylempänä on käsitelty hyviä hakemuksia. Hyvä hakemus on todellakin
-lyhyt: Jaksaisitko itse lukea 100 kpl kolmen sivun hakemuksia vai mielummin 100 kpl yhden sivun hakemuksia? Henkilöstövastaava ei välttämättä kiinnosta hakemuksessa numero 76 oleva tieto pianotutkinnon suorittamisesta hakiessasi timpurin tehtäviin. Tee hakemuksesti lyhyt ja ytimekäs. Tuo esiin ne asiat, joita haetussa tehtävässä tarvitaan.
-Mielenkiintoinen: Tee hakemuksesta sellainen, ettei se uppoa harmaaseen massaan. Itse olen suosinut tapaa tulostaa hakemukset hieman paksummalle hyvälaatuiselle paperille (saa kirjakaupasta) kuin normaalit A4:t. Tällainen paperi erottuu heti joukosta. Jos uskallat -riippuen myös haetusta paikasta- hakemus voi poiketa täysin perinteisistä malleista. Voit olla jopa hauska ja käyttää puhekieltä. Harkitse kuitenkin tarkkaan tätä vaihtoehtoa.
Joka tapauksessa hakemuksesi ensimmäinen tehtävä on erottua joukosta. Toinen tehtävä on kertoa, miksi sinä olet siihen tehtävään hyvä. Tee joka paikkaan omanlainen, räätälöity hakemus.
-Kuvallinen: Kuvalliset hakemukset yleistyvät, joissakin paikoissa ne ovat jopa pakollisia. Ota itsestäsi iloisia kuvia (liika on liikaa) ja valitse niistä paras. Yhdentekevää ei ole tausta ja käyttämäsi paidan värit. Näistä voit lukea lisää valokuvauskirjoista.
Perusjippoina hakemuksessa on käyttää "tehosanoja". Nämä ovat sanoja, joita työnantaja on käyttänyt ilmoituksessaan. Jos työnantaja ilmoittaa esim. hakevansa dynaamista, energistä ja ajokortin omaavaa henkilöä, "kuuluu" nämä sanat laittaa omaan hakemukseesi. Käytä näitä sanoja piilottamalla sanat lauseidesi sekaan. Voit esim. kertoa esittelyssä: "Olen hyvin dynaaminen ihminen. Tämä ilmenee esim... plaa plaa.... Minulla on myös monia harrastuksia ja pidänkin itseäni hyvin energisenä... jne"
Lopetetaanpas taas välillä, ettei karkaa mopo käsistä.
Lopuksi pieni sivuvihje vielä:
http://www.aarresaari.net/ -> Opiskelijapalvelut -> työnhakuopas
Vihjeesi ovat hyviä ja käyttökelpoisia, kaikki eivät vain kykene toimimaan aina parhaidenkaan ohjeiden mukaan etenkään työpaikkahaastattelussa. Jännittäminen vaivaa monia rentoutumisharjoituksista huolimatta ja osa meistä on kasvatettu pienestä pitäen periaatteella "omakehu haisee" - eli kaikki itseluottamus on karsittu jo elämän alkutaipaleella painottaen muiden paremmuutta yleensä kaikessa. En usko olevani ainoa araksi hiirulaiseksi kasvatettu, ainakaan ikäisteni joukossa. Vuosissa laskettu ikäni onkin sen jälkeen suurin ongelmani. Kun ikää on 50 , niin on aivan turha toivoakaan saavansa vakinaista työtä.
Nykyiseen ammattiini valmistuin kolme vuotta sitten, valitettavasti. Työ on juuri sitä, mitä olen aina halunnutkin tehdä, mutta vaati vuosikymmeniä kerätä rohkeutta ja uskoa itseen, että rohkeni edes yrittää kouluttautua uuteen ammattiin. Valitettavasti en hoksannut olevani liian vanha... Silti en kadu kouluttautumistani ja aion jatkossakin opiskella aivan omaksi huvikseni. Töitä kyllä riittää, vaikka olen vailla vakinaista työtä. Mutta niin olen vailla normaaleja vapaita ja lomiakin.
Kaipaisin siis vinkkejä (jos sellaisia kellään on)siitä, miten täysin työkuntoinen, mutta yli-ikäinen voisi saada työpaikan. Onhan työvuosia kuitenkin jäljellä vielä monia...
olen törmännyt samaan asiaan, koska 52v täyttyy syksyllä ikävä kyllä.Kurssi hakemuksetkin tulee pummina takaisin, ikä on este, jossain sanotaan suoraan että haemme hiukan nuorempaa. Mikä meidät perii, meidät väliinputoajat. Kertokaa se meille.
Joo työnhaussa on tärkeää olla avoin.elikkä tarkoittaa sitä että kun istut tuolissa älä missään
nimessä pistä käsiäsi ristiin ja istu ikäänkuin sulkisit jotain.heti tulee semmoinen vaikea kuva.
Ja semmoinen rempseä reilu suomalainen "puhutaan suoraan"asenne on todella hyväksi.
Jos jännittää ota muutama olut jos tiedät että olet kaukana haastattelijasta hajun vuoksi.
Tai oikeestaan parempi vaihtoehto on ostaa muutama
rauhoittava lääke eli pami ja ottaa niitä 2 noin tunti ennen tapahtumaa niin ei haise millekkään viinalle ja naurattaa sopivasti.
näin olen toiminut ja vakipaikka on.
ok tsemppiä
Olen samaa mieltä avoimuudesta myös asennon suhteen, mutta muu tekstisi vaikuttaa lievästi ilmaistuna kieli poskessa kirjoitetulta. Ei taatusti ole eduksi mennä työpaikkahaastatteluun parin kaljan jälkeen, eikä myöskään napattuaan parit napit rauhoittavaa, ei ainakaan mainitsemaasi "pamia". Liiallisesta jännittämisestä kärsivälle sopii kyllä beetasalpaaja, joka ei sotke päätä, mutta vähentää kiusallisia jännittämisen oireita. Toisaalta, varmasti enemmistö meistä tavallisista tallaajista jännittää työpaikkahaastattelussa ainakin jonkin verran. Työnantajan puolellakin se tiedetään, joten jännittämistään ei mielestäni tarvitse salata. Ja jännittämisestä kertominen puolestaan helpottaa jännitystä, tiedän kokemuksesta. Liiallisen rento asenne voi pikemminkin viestittää työnantajan edustajalle, ettei henkilö välitä todellisuudessa hiukkaakaan siitä, miten haastattelussa käy, eli hakija ei todellisuudessa edes halua kyseistä työpaikkaa...
...ja eikun Rapalat naamaan, näkyviä tatuointeja,
tukka pystyyn ja musta bändipaita päälle niin
kyllä duunia löytyy!
Ajattelin minäkin osallistua tähän päivän polttavaan keskusteluun. Kokemusta on niin työttömänä työnhakijana useista haastatteluista kuin itse työnhakijoiden haastattelijana toimimisesta. Sen olen todennut, että oikeanlainen "kemia" haastateltavien välillä tuntuu olevan se ratkaisevin tekijä. Ei auta, vaikka kuinka vakuuttelisit osaamistasi ko. työhön, jos et satu jostain syystä miellyttämään haastattelijaa! Esim. muistuttamaan jotakuta haastattelijan jo entuudestaan tuntemaa työntekijää tai jopa tämän omaa lasta - tai sitten muistutat jotain ikävää tyyppiä! Itselläni varsin tuore tapaus, jossa kävin samassa työpaikassa haastattelussa parin kuukauden sisällä. Eka kerralla haastattattelijat eivät tulleet vakuuttuneiksi, mutta seuraavan kerran kun oli eri haastattelijat, niin johan tärppäsi!
Toinen on myös se tosiasia, että moni ei tunnu tuntevan itseään eikä sitä mitä elämältään haluaa vielä 40 -vuotiaanakaan, niin ei kovin vakuuta haastattelussa. Pitää siis tietää oikeat vastaukset: mitä haluat tai toivot tulevaisuudelta? mitä sitten, jos et tule valituksi?
Ohhoh, oli keskustelu päätynyt tuonne etusivulle. Pitääkö tässä alkaa jaksaa korjailla niitä kirjoitusvirheitä :D
Usein työhaastattelutilanteissa ja ennen niitä ihminen pyrkii näkemään omia heikkouksiaan, kuten yli-ikäisyyttä, muodollisen pätevyyden puuttumista, jonkin taidon huonoa hallintaa tms. Tarkoitus ei kuitenkaan ole mennä haastattelutilanteeseen kertomaan mitä et osaa, vaan mitä osaat. Käänä heikkoudet vahvuuksiksi. Älä korosta sitä, että olet mielestäsi yli-ikäinen, muodollisesti pätemätön, fyysisesti kyvytön tms. työhön. Yritä löytää kaikista näistä hyvät puolet. Esimerkiksi vanhemmilla ihmisillä on varmasti enemmän elämänkokemusta ja kypsempiä näkemyksiä moniin asioihin. Muodollinen pätevyys taas ei ole este, se on haaste ja hidaste. Jos tuot esim. haastattelussa esiin halusi täydentää tutkintoa työn ohessa saadaksesi muodollisen pätevyyden, osoittaa se runsasta mielenkiintoa työpaikkaa kohtaan. Vielä parempaa, jos koulutus on jo käynnissä. Näe heikkouksiesi vahvat puolet!
Tosiasia on, että läheskään kaikkia työpaikkoja eivät täytä ne, jotka ovat ammatillisesti pätevimpiä. Usein käy niin, että "hyvä tyyppi" saa paikan, vaikka jollakin toisella voisi olla enemmän kokemusta ja näkemystä tehtävään. Tottakai värvääjät ajattelevat ennenkaikkea yrityksen etua, mutta käytännössä olen huomannut, että "hyvät tyypit" saavat töitä melko hyvin.
Työttömyyden tunteesta
Raaka fakta on, että tunne kyvyttömyydestä ja työttömyydestä sitoo työstä osattomia. Ilman työtä päivästä puuttuu helposti arkinen kierto ja aikaa tulee helposti käytettyä tehottomasti. Mitä pidemmälle työttömyys edistyy, sitä enemmän toivo saada oman alan työpaikka kasvaa. Samalla kärsii itseluottamus ja pahimmassa tapauksessa masennus ottaa vallan.
Korostan, että kyse on TUNTEESTA. Asia ei ole mikään kuolemaksi oleva tauti, jota ei saa pois ruumista muuten kuin pään irrottamalla. Tunne on siitä hyvä asia, että se on manipuloitavissa ja ennenkaikkea siitä voi päättää, miten siihen suhtautuu. Itse olen ollut yhden kesän työttömänä tämän tunteen orjana, kun ajattelin, etten voi saada töitä enkä kelpaa työntekijäksi mihinkään.
Tuo tunne on kuitenkin usein vahva ja usein vain kasvaa, kun posti kantaa ilmoituksia tähän malliin: "Kiitos mielenkiinnostanne, tällä kertaa valintamme ei kohdistunut Teihin". Toisaalta kun se työpaikka tärppää, tunne häviää saman tien. Muista kuitenkin, että kyseessä on todellakin TUNNE, eikä mikään pysyvästi kiinni oleva raaja, kuten käsi. Älä anna tälle tunteelle periksi! Juuri sinussa on ainesta hyväksi työntekijäksi!
Työhaastattelun jippoja
Minkälaisista ihmisistä pidetään? Millaiset ihmiset ovat näitä "hyviä tyyppejä"? Pidätkö itse ihmisistä, jotka koko ajan selittävät sinulle omaa juttuaan samalla kun yrität itse selittää omaa tarinaasi heille? Itse pidän hyvin paljon ihmisistä, jotka kuuntelevat, mitä minulla on asiaa.
_Kuunteleminen_ on siis päivän sana, eikä koske ainoastaan työhaastatteluja, vaan on yleismaailmallinen ilmiö. Jos siis haluat, että sinusta pidetään, kuuntele. Yritä saada haastattelija puhumaan mahdollisimman paljon ja osoita kuuntelevasi. Mieti etukäteen mahdollisia kysymyksiä työpaikasta (Tämä osoittaa myös mielenkiintoa ja perehtyneisyyttä). Vaarallista ei ole myöskään puhua muusta kuin työasioista. Omissa haastatteluissani keskustelut ovat lähes poikkeuksetta rönsyilleet paljonkin muualle kuin työasioihin. Ollaan puhuttu yhteisistä tuttavista, syntymäseuduista yms.
Tarkoitus ei siis ole esittää suullista ansioluetteloa, vaan saada haastattelija puhumaan ja kuunnella. Tämä taito on hyvin tärkeä ja lähes luonnoton jokaiselle ihmiselle. Luonnostaan ihmistä kiinnostaa se, mikä tapahtuu oman navan ympärillä. Kun joku toinenkin on kiinnostunut siitä, mitä oman navan ympärillä tapahtuu, aletaan tästä ihmisestä lähes 100 % varmuudella pitää. Tällainen on ainakin oma kokemukseni. (Olen huomannut, että myös sellaiset ihmiset pitävät minusta kuuntelun taidon kautta, joiden kanssa henkilökemiatasolla ei ole mitään yhteistä)
Toki itse on puhuttava sen verran, että pysyy kärryillä. Pyri kuitenkin olemaan se kuunteleva osapuoli, tämä tekee suuren vaikutuksen.
Harjoittele tätä taitoa. Et voi mennä työhaastatteluun ja olettaa osata kuuntelevasi. Yleensä jossain vaiheessa käy niin, että alat esittää omaa pätevyyttäsi ja suullista ansioluetteloa muodossa tai toisessa. Ota kuuntelemalla selvää, mitä elämänkumppanillesi (naiset muuten pitää erityisesti siitä, että heitä kuunnellaan) tai naapurillesi kuuluu. Kun naapurisi kertoo, että heidän kissansa kuoli viikko sitten, älä ala kertoa: "Muistan kun meidänkin kissa kuoli tässä vuosi sitten, mullakin oli todella kamalaa ja raskasta". Tämä ei ole kuuntelua, vaan oman kokemusten selittämistä ja oman navan ympärillä pyörimistä. Kuuntelua on selvittää, miltä naapurista nyt tuntuu, mitä hän aikoo tehdä seuraavaksi, miten kissa kuoli, onko uutta kissaa tulossa tilalle, miten muut perheenjäsenet asian ottivat, oliko kissa vanha yms. Kuunteleminen on todellakin luonnotonta ihmisille eikä yleensä onnistu ilman harjoittelua.
Olis vielä pari jippoa, mutta pitää mennä nukkumaan välillä kun kohta ollut 20 tuntia riennoissa. Juttakin tuli tällä kertaa enemmän kuin laki sallii.
Idiootimasta lähteä tohon firmojen duunihaastattelupeliin mukaan(joskus on sitäkin näyryytystä kestetty).
Itse aijon seuraavan kerran mennä ihan vittulupohjalta eli pitämään hauskaa.
Vapaapäivinähän voi tehdä kaikea kivaa,itseään viihdytttäen...työhaastattelussa!
Ps.Kaikki työssäkäyvät.Käykää huviksenne työhasstteluissa - vittuilemassa - kyllä ne alkaa sitä oppimaan...
Työpaikkahaastattelut voivat olla todella hauskoja tapahtumia näinä käsittämättömän huuhaan aikana. Tietysti on oltava jo varmahko työpaikka alla, mutta ei sekään ole pakko. Itse teen työpaikkahakemuksia tämän tästä juuri toiveena päästä kaikenlaisiin haastatteluihin - ja tuleehan niitä. Hassua, että ollessani työttömänä, haastatteluihin ei päässyt, mutta kun on "kunnollinen" kansalainen niin haastatteluja tulee. Luulisi, että työpaikan vaihtajaa pidettäisiin epäluotettavana. Hänhän voi vaihtaa taas kohta työpaikkaa.
Täytyy myöntää että muutamaa haastattelijaa olen pannut todella halvalla. Kesälomalla menin likipitäen uima-asussa haastatteluun. Se on niin hauskaa, kun useimmat haastattelijat luulevat olevansa todella tärkeitä päättäjiä ja että heitä kunnioitettaisiin. Kaikki sössötys jostain vaatekoodista on naurettavaa. Siisti puku riittää, jos sellaiseen paikkaan hakee, jossa sitä tarvitsee. Viestiketjun alussa joku kirjoitteli pukeutumisesta paljon pöhköä. Jos hakee vaikka HKL:n bussikuskiksi niin miten pitäisi pukeutua "paremmin". Tai jos hakee varastomieheksi? Mutta ne ohjeet taisivat olla taas jostain amerikkalaisesta huuhaa kirjasta "Miten saan työpaikan viikossa-tyylisestä" bestselleristä, jossa ladellaan toinen toistaan enemmän itsestään selvyyksiä.
Sen verran nopeasti kommentoin pukeutumisesta, että se on iso osa ensivaikutelmaa. Ja tosiasiahan on, että ensimmäisten sekuntien aikana haastattelija luo itselleen ensivaikutelman, jota on vaikea muuttaa.
Jos haastatteluun tulee huonosti pukeutuneena, on ensivaikutelma kaverista sellainen, ettei hän huolehdi siisteydestään ja on välinpitämätön. Vaikka kaveri sitten kuinka esiintyisi edukseen, on ensivaikutelma tarttunut jo haastattelijan kalloon kuin purkka tukkaan. Sitä on hyvin vaikea muuttaa enää myöhemmin.
Luonnollisesti myös kättely kuuluu haastattelun aloitukseen. Haastattelijat eivät aina selvästikään ole varmoja, että pitäiskö kätellä, joten jos haastattelija ei tee aloitetta, tee sinä se. Muista myös katsoa silmiin kätellessä, se antaa rehellisen vaikutelman. Älä muutenkaan välttele katsekontaktia. Haastattelusta poistuessa on myös käteltävä. Tämä antaa jämptin lopetuksen tilanteelle, etkä pääse poistumaan tilanteesta kuin varkain.
Ps: Hkl:n bussikuski ei tietenkään voi tulla haastatteluun kuljettajan kamppeissa. Järkeä saa käyttää, eli farkuissa ja T-paidassa ei kannata mennä. Itse olen pukeutunut aika usein suoriin housuihin, kauluspaitaan ja tummaan liiviin. Ei liian arvokasta, mutta ei ihan tavallistakaan.
Vinkit eivät muuten ole amerikkailaisesta best-selleristä, vaan lähinnä käytännön kokemuksista. Toki olen tutkinut myös erilaisia oppaita saadakseni tietoa aiheesta, mutta eniten taustalla vaikuttaa kokemus erilaisista työhaastattelutilanteista.
http://itravelnet.co.uk/
... alle kolmekymppisille. Jos ikä alkaa nelosella, on turha kuvitella pääsevänsä edes haastatteluun. Tämä on todistettu henkilökohtaisella tasolla suoritetussa empiirisessä tutkimuksessa.
Neljä vuotta olen opiskellut ja samalla hakenut aktiivisesti työtä. Mitä tahansa työtä. On ollut rempseää ja asiallista hakemusta, paikasta riippuen. Aina olen korostanut juuri niitä seikkoja, joista olisi työnantajalle hyötyä. Kokemusta, paineensietokykyä, kielitaitoa, sosiaalisia taitoja,...
Alussa laskin "Kiitämme mielenkiinnosta" -kirjeet, mutta lopetin jossain kahdenkymmenen jälkeen.
Vanha viisaus pätee: Työnhakijan pitää olla alle 25-vuotias, työkokemusta omaava, ulkomailla työskennellyt, vähintään kaksi tutkintoa suorittanut, urheilullinen, hoikka ja muutenkin täydellinen ihminen. Muiden ei tarvitse vaivautua.
Ehkä suhtautumiseni on himpun verran kyyninen, mutta sitä se työttömyys teettää. Se muuttaa ihmistä. Ei kertarysäyksellä, mutta pikkuhiljaa huomaa itsekin muutoksia. Into yrittää hiipuu ja usko omiin kykyihin laskee samaa kyytiä "Kiitämme mielenkiinnosta" -viestien kera.
Ei ole niin kauan aikaa siitä kun Telejätti Ericssonin henkilöstöpäällikkö pääsi otsikkoihin kertomalla yrityksen tarjouksesta henkilökunnalleen.
Ne yli 35 vuotiaat, jotka olivat olleet vähintään kuusi vuotta yrityksen palkkalistoilla saisivat 12-18 kuukauden palkan, kunhan ottaisivat lopputilin.
36 vuotias on siis liian vanha. Minkälaisia mahdollisuuksia on sellaisella joka on yli kymmenen vuotta vanhempi?
Kertoisiko joku jonkin positiivisen viestin meille nelikymppisille, jotka unelmoivat työpaikasta!
Eli onko joku, jonka ikä alkaa nelosella palkattu töihin? Vai onko todella totta tämmöinen ikäsyrjintä
maassamme?
Töitä löytyy kaiken ikäisille työvoimapula-aloilta. Metallimiehet, rakennusmiehet, hoitoalan ihmiset ja siivoojat saavat töitä kohtalaisen helposti, vaikka ikä alkaisikin nelosella.
Olen itse hoitoalalla esimiestehtävissä ja meillä neli-viisikymppiset hoitajat ovat aivan käypää työvoimaa, mikäli persoonallisuus muuten on kunnossa (eli ei päihde tai mielenterveysongelmainen/persoonallisuushäiriöinen).
Niiltä aloilta, missä kilpailu on kovaa, niin töitä on vanhempien vaikea saada. Kypsä juttu, mutta valitettavan tosi. Eli uudelleen koulutukseen, jos ei ole ammattitaitoa. Eiköhän se ura sitten urkene.
Toisinaan sattuu vastaan myös niitä viisaita pomoja. Nimittäin minun äiti, 50 , pääsi töihin pieneen ruokakauppaan kaupungissa, jossa nuoria opiskelijoita ja työttömiä kaupan alan ihmisiä varmasti riittää. Ei siis kannata vaipua ihan kokonaan epätoivoon vanhempienkaan, kyllä jostain löytyy sekin, joka arvostaa teidän kokemustanne.
Jeps...
Raksalla ollaan...
Koulutusta ja työkokemusta on kaikesta muusta.
On opistotasoo ja melkein AMK. Lisäksi on työkokemustakkin oikein ulkomailta....
En ole kuitenkaan viel vaipunut epätoivoon...
Mutta oliko niitä, kenellä ois jo tärpännyt?
Eli ois löytynnä niitä oman alan töitä...
Tällä kertaa täytyy tunnustaa, että liikutan minun kannaltani heikoilla jäillä. Itse olen vasta 26-vuotias, (menikö kaikki rispekti ;) joten käytettävissä ei ole 40 -vuotiaan työnhakukokemusta. Toivoisinkin enemmän keskustelua aiheesta.
Itse minun on vaikea käsittää, että minkä takia nuoremmat työnhakijat olisivat pätevämpiä ja halutumpia kuin vanhemmat. Mielestäni vanhemmilla on enemmän kokemusta, näkemystä ja viisautta. Ilmeisesti työnantajat eivät arvosta tätä kokemusta?
Kaikista vähiten ymmärrän yrityksiä, kuten tätä ruotsalaista telejättiä nuorennusleikkausten johdosta. Mitä järkeä laittaa kokemusta, tietotaitoa ja näkemystä omaava sukupolvi pihalle. Tosiasia on, että poispotkittua tietotaitoa ei saa kokemuksen kautta ihan heti takaisin. Ehkäpä tämä asia huomataan erikssonilla jossain vaiheessa, mutta välttämättä siitä ei julkisuudessa huudella.
Mistä siis kenkä oikeastaan puristaa? Minkä takia vanhempien ihmisten on vaikea saada töitä? Valaiskaa minua, olkaa ystävällisiä.
sain töitä =)
Ihan uteliaisuuttani kysyisin, että oliko vinkeillä työllistävä vaikutus? Eli auttoiko vinkit työhaastattelussa / hakemuksen teossa? Teitkö jotain vinkkien perusteella toisin, kuin mitä muuten olisit tehnyt?
Olen todella iloinen, jos vinkeillä on ollut työllistävä vaikutus. Enimmäkseen nämä ovat tällaisen elämänkulkijan kokemuksesta poimittuja, joskin sitä elämää on vielä paljon näkemättä ja kokematta. Onnea uuteen työpaikkaan!