3 ja puoli vuotta yhdessä oloa, tulevaisuutta suunniteltiin ja tänään mies sanoi, ettei halua enää jatkaa minun kanssa.
Kuulemma rajoitan liikaa hänen elämäänsä. Ja hän näkee tulevaisuutemme, kun olemme suunnitelleet muttavamme yhteen, sellaisena että häntä pidetään pihdeissä eikä saa tehdä mitään. En käsitä mistä hän on tuollaista keksinyt, koska ennen hän ei ole puhunut tuollaisesta mitään. Selitykseksi sain, että "huomasin vasta nyt millainen oikeasti olet, ollaan liian erilaisia.." outoa, että yhtäkkiä sai päähänsä tuollaista.
Hänen mukaansa hän ei siis saa harrastaa, eikä tehdä kavereidensa kanssa mitään jne...
Vaikka tilanne on tämä: poikaystäväni harrastaa autoja ja laittaa niitä 1-5 iltana viikossa. se on käynyt minulle aina, olen kehitellyt itselleni muuta ohjelmaa. joskus olen nurissut hänelle, jos on mennyt monta iltaa peräkkäin autojen parissa emmekä ole ehtineet tehdä oikein mitään yhdessä.
Kavereita hän näkee autojen laiton yhteydessä ja kun olen välillä kysynyt, miksei näe niitä enemmän, hän on vain sanonu ettei koe tarpeelliseks/ei halua. tänään silti nosti hirveän metakan siitä että on joutunut luopumaan kavereistaan minun takiani.
MITÄ TÄMÄ OIKEIN ON? yhtäkkiä mies, jonka olen luullut olevan onnellinen kanssani, sanookin aivan päin vastoin ja kertoo olevansa tosi ahdistunut. Lisäksi sanoi, että on jotain muitakin "pikku asioita" joita rajoitan hänen elämässään, muttei viitsi kertoa...
En kai voi asialle tehdä enää mitään, itseasiassa pakkasin jo kamani ja häivyin opiskelupaikkakunnalleni (olisin muutenkin lähtenyt tänään, huomenna alkaa koulu..)
Ehdotin keskustelua ja asioiden selvittämistä, mutta hän kieltäytyi.
Tällä hetkellä olo on karmea, oli pakko purkautua jollekin. Miten jaksaa eteenpäin?
Kuulemma rajoitan liikaa hänen elämäänsä. Ja hän näkee tulevaisuutemme, kun olemme suunnitelleet muttavamme yhteen, sellaisena että häntä pidetään pihdeissä eikä saa tehdä mitään. En käsitä mistä hän on tuollaista keksinyt, koska ennen hän ei ole puhunut tuollaisesta mitään. Selitykseksi sain, että "huomasin vasta nyt millainen oikeasti olet, ollaan liian erilaisia.." outoa, että yhtäkkiä sai päähänsä tuollaista.
Hänen mukaansa hän ei siis saa harrastaa, eikä tehdä kavereidensa kanssa mitään jne...
Vaikka tilanne on tämä: poikaystäväni harrastaa autoja ja laittaa niitä 1-5 iltana viikossa. se on käynyt minulle aina, olen kehitellyt itselleni muuta ohjelmaa. joskus olen nurissut hänelle, jos on mennyt monta iltaa peräkkäin autojen parissa emmekä ole ehtineet tehdä oikein mitään yhdessä.
Kavereita hän näkee autojen laiton yhteydessä ja kun olen välillä kysynyt, miksei näe niitä enemmän, hän on vain sanonu ettei koe tarpeelliseks/ei halua. tänään silti nosti hirveän metakan siitä että on joutunut luopumaan kavereistaan minun takiani.
MITÄ TÄMÄ OIKEIN ON? yhtäkkiä mies, jonka olen luullut olevan onnellinen kanssani, sanookin aivan päin vastoin ja kertoo olevansa tosi ahdistunut. Lisäksi sanoi, että on jotain muitakin "pikku asioita" joita rajoitan hänen elämässään, muttei viitsi kertoa...
En kai voi asialle tehdä enää mitään, itseasiassa pakkasin jo kamani ja häivyin opiskelupaikkakunnalleni (olisin muutenkin lähtenyt tänään, huomenna alkaa koulu..)
Ehdotin keskustelua ja asioiden selvittämistä, mutta hän kieltäytyi.
Tällä hetkellä olo on karmea, oli pakko purkautua jollekin. Miten jaksaa eteenpäin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mun mielestä tällä sun poikaystävällä on nyt jokin juttu mikä sitä painaa, mutta ei sitä osaa tai uskalla sanoa. Olisi todellakin reilua sua kohtaan jos hän keskustelisi kanssasi asian läpi. Jos minulta(mieheltä) kysytään sinulla on oikeus kuulla mikä häntä vaivaa suhteessanne. En tiedä pystytkä sitä häneltä vaatimaan. Tiedän itsekin sen että meidän miesten on vaikeaa olla avoimia. Itsekin olen sen vasta oppinut. Yritä päästä puhumaan tunteistasi niille ihmisille joille oikeasti haluat puhua ja anna itsesi käydä kaikki tunteet läpi mitä koet. Koeta jaksaa.
Mä elin kanssa mielestäni onnellisessa parisuhteessa, kunnes eräänä päivänä silloinen poikaystäväni, jonka kanssa olin myös pitkään tulevaisuutta suunnitellu kertoi, että mun takia hänellä ei ole enää kavereita ja että mä haluun hallita sen elämää. Tossa ei ollut sanaakaan totta, sillä minä juuri olin se joka patisti häntä kavereidensa kanssa kaljalle ja sovin omat menoni aina hänen menojensa mukaan. Mutta ehkä hän tarvitsi vain jonkin syyn, miksi jättää.. Totudenkin olisin voinut heti sillon haluta kuulla, mutta kuulin myöhemmin, että hänellä olikin jo toinen kiikarissa ( ja sitä ennen oli puoli vuotta syyttäny minua, että mulla on liikaa miespuolisia kavereita ja että enhän mä petä sitä.. tais olla oma lehmä ojassa).
Vaikka teille ero tosta jutusta tulisikin, niin mieti, että jos toista rakastaa niin ei sitä silloin anna minkään jutun tulla väliin.
Se mitä rakastaa on aina ykkös sijalla. Jos sä et ole se hänelle, niin sä ansaitset parempaa.
Pura ja kysy näitä asioita häneltä. Sano että haluat vastauksen, ja kysyt että miksi hän nyt on alkanut noin käyttäytymään, kerran varsin hyvin tietää ettei sulla ole mitään hänen autoharrastustaan ja kavereitaan vastaan. Voi tietty olla että äijälle iski nyt kauhea sitoutumiskammo ja säikähti yhteen muutto ajatuksia ja muuta. No parempi kyllä tietää nyt nämä sen ajatukset, kuin joskus kun jos asutte saman katon alla.
...toinen. Yhtäkkiä siinä ja siinä piirteessä on vikaa, en tee sitä ja tätä.
Nämä ihmiset eivät vaan tajua että suhteen alkuvaiheessa näytetään vaan ne hyvät puolet, kaikilta meiltä löytyy ne luurangot kaapista, mutta sitten on vähän myöhäistä enää havahtua kun uuden kanssa pääsee samaan pisteeseen kuin edellisen.