Hyvästelimme kuukausien tapailua, seurustelua, koska hän ei kokenut rakastuvansa. Sanoo kuitenkin "välittävänsä paljon ja olen niin kiva ja erityinen". Meillä molemmilla on tapahtunut lähivuosina paljon avioeroissa ja töissä. Hän kertoo odottavansa jotain suurta tunnetta. On haikea olo ja sattuukin, mutta ystävinä viestittelemme hieman, kyselemme kuulumisia.
Kyllähän tämä tunne tästä laantuu, ja ehkä viestittelykin. Kysyn onko jollain kokemusta, että tuollaisen etäisyyden jälkeen olisi yhteinen onni löytynyt?
Kyllähän tämä tunne tästä laantuu, ja ehkä viestittelykin. Kysyn onko jollain kokemusta, että tuollaisen etäisyyden jälkeen olisi yhteinen onni löytynyt?
Vastaukset 4
Vanhimmat
parin vuoden seurustelun jälkeen,hän jätti.itsekkäästi ja sopimatta mun kanssa mistään.Ihmettelen millainen ihminen lähtee rakkaansa luota, yhtäkkiä?rakkaasta ei kyllä tule enää kivaa.....
Jos tuolla tavalla lähtee, ei varmaan tuu kivaa. Mutta jos lähtee kohteliaammin, voisi vaikka kiva ystävä tullakin.
on. Seurustelin rakastuneena vuoden ajan miehen kanssa, joka ei vaan missään vaiheessa rakastunut minuun. Vuoden päästä lopetettiin, sillä halusin minäkin jonkun, joka voisi rakastaa minua yhtäläisesti. Sellainen aikanaan löytyikin.
Olemme tämän edellisen miehen kanssa kaveroituneet ajan kanssa, mutta mitään rakkaussuhdetta ei ole kehittynyt. Jos toinen ei rakastu ensiyrittämällä, niin ei hän tee sitä myöhemminkään. Tämä on niistä selittämättömistä asioista kiinni, eikä niihin voi kumpikaan osapuoli vaikuttaa, vaikka halua olisi.
Näin vaan käy joskus.
jossa ensin oltiin kavereita ja kumpikin ajatteli toisistaan että en vois kuvitellakaan mitään sen kummempaa. Parin vuoden kaveruuden jälkeen kuitenkin totesivat ettei elämästä ilman toista taida tullakaan mitään ja menivät naimisiin. Nyt ovat olleet naimisissa onnellisesti jo kymmenen vuotta eikä loppua näy.
Ketään ei kannata painostaa ainakaan, eikä hoppuilla. JOs suhteesta ei rakkaustarinaa kehkeydy niin silti saa ainakin ystävän. Ei sitä koskaan tiedä miten käy.