Onko ensisilmäyksellä rakastuminen loppujen lopuksi idea mitä pitäisi työntää taka-alalle laajemmin? Ensinnäkin ensisilmäyksillä ei voi rakastua toisen piirteisiin vaan se lie viehätystä tai himoa. Toisekseen tällaista tunnetta odotellessa moni mielenkiintoinen henkilö voi jäädä väliin.
Tietenkin tällaista sattuu ja suhde etenee enemmin tai vähemmin hyvin, mutta jos voimakasta tunnetta ei heti tapahdu niin onko se huono asia? En nyt puhu mistään järkisuhteen suunnittelusta vaan ihan siitä, että ensitapaamisella toista voi pitää miellyttävän oloisena mutta mitään sumuisen voimakkaita reaktioita ei synny. Jälkeenpäin sitten kuitenkin ajatukset viipyvät toisessa usein, tavataan ja keskustellaan mukavissa merkeissä... aivan kuten alkaisi treffaamaan koulutoveria tai kirjeystävää.
Mietin tätä siksi, että aikaisemmin pistin ihan liikaa painoa ensivaikutelmille. Sitten olen huomannut että toisinkin voi käydä. Jostain luin ajatuksen jota itsekin olen miettinyt: ensitapaamisella voikin rakastua ehkä odotuksiin ihannepuolisosta eli eräänlaiseen "kaavioon" jota on mielessään pyöritellyt. Tämä taasen mollaamatta niitä jotka oikeasti ovat toisensa heti löytäneet!
Tietenkin tällaista sattuu ja suhde etenee enemmin tai vähemmin hyvin, mutta jos voimakasta tunnetta ei heti tapahdu niin onko se huono asia? En nyt puhu mistään järkisuhteen suunnittelusta vaan ihan siitä, että ensitapaamisella toista voi pitää miellyttävän oloisena mutta mitään sumuisen voimakkaita reaktioita ei synny. Jälkeenpäin sitten kuitenkin ajatukset viipyvät toisessa usein, tavataan ja keskustellaan mukavissa merkeissä... aivan kuten alkaisi treffaamaan koulutoveria tai kirjeystävää.
Mietin tätä siksi, että aikaisemmin pistin ihan liikaa painoa ensivaikutelmille. Sitten olen huomannut että toisinkin voi käydä. Jostain luin ajatuksen jota itsekin olen miettinyt: ensitapaamisella voikin rakastua ehkä odotuksiin ihannepuolisosta eli eräänlaiseen "kaavioon" jota on mielessään pyöritellyt. Tämä taasen mollaamatta niitä jotka oikeasti ovat toisensa heti löytäneet!
Vastaukset 9
Vanhimmat
omalla kohdallani huomannut, että jos joku ei heti kolahda niin hän ei kolahda myöhemminkään (aikoinaan olen käynyt paljonkin sokkotreffeillä). Mutta lievennän nyt väitettäni niin, että väitän, että jos ensivaikutelma on *negatiivinen*, niin silloin on aika turha tavata uudestaan.
Puhut Jalfo täysin asiaa. Kun ikää on tullut lisää, on muuttunut tämä rakastumisen/ihastumisen astekin. Sitä saattaa kyllä toinen kolauttaa kovasti ensi näkemisellä, mutta enää ei yksinkertaisesti uskalla rakastua ensi silmäyksellä. Kun ennen antoi palaa kerrasta, nyt sama vaatii useiden viikkojen tutustumista, tapaamisia, tekstareita yms...vaikka olisi kuinka kiinnostava mies.Toisaalta vaikka kuinka tekisi mieli painaa kaasua, järki käskee hiljentämään vauhtia, sillä hiljaa hyvä tulee ja syvimmät tunteet syntyvät hiljaa kypsytellen.
Se, mistä olen kuitenkin täysin varma, on se "kemia", sillä sen vaistoaa HETI ja ilman sitä on vähän vaikea jatkaa eteenpäin. On se niin voimakas johdattaja näissä ihmissuhdeasioissa.
>Se, mistä olen kuitenkin täysin varma, on >se "kemia", sillä sen vaistoaa HETI ja ilman >sitä on vähän vaikea jatkaa eteenpäin.
Tämä juuri mietityttää paljon. Tapasin nimittäin naisen pienessä porukassa ja ensitapaaminen sujui jokseenkin etäisen kohteliaasti. Tuntui että mitään ihmeellistä ei tapahtunut, kemian suhteen en osannut sanoa mitään mutta hän vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselle. Hän antoi ihmeekseni numeronsa, kävimme treffeillä ja vietimme mukavaa aikaa. Puhelinsoittojen perusteella olen oppinut tuntemaan häntä ja hän on aivan erilainen mitä silloin ensitapaamisella vaikutti, aivan kuin jokin kuori olisi murtumassa.
Joten voi olla, että ensitapaaminenkin voi mennä tavallaan "väärin" vaikkapa ujouden vuoksi, ja henkilöt eivät näe toisiaan siinä loisteessa mikä heti synnyttäisi suurempia reaktioita.
Mutta mielenkiintoa on kuitenkin ollut pohjalla ja se voi olla alku suurelle roihulle, joten ei kannata luovuttaa vielä.Joten ne kemiat voivat hyvinkin vielä syttyä, jos molempien kiinnostus pysyy yllä jatkossakin. Mutta voi se kemia...on se niin ihanaa, jo pelkkä toisen hengitys lähellä saa väreet selkäpiihin...
Minusta ihmiset viljelevät tuota rakastuminen-sanaa vähän
turhan herkästi.
En minä ainakaan ole koskaan ihastunut ensi silmäykseltä,
mutta ihastunut useammankin kerran. Miten voi muka rakastua
ihmiseen jota ei edes tunne? Minulle ainakin rakastuminen
on paljon muutakin kuin se ihastumisen huuma.
Minulle ainakin rakastuminen tulee vasta ajan kanssa, kun oppii
tuntemaan ihmisen ja rakastuu hänen luonteeseensa, eikä
pelkkään ensivaikutelmaan.
Kyllähän joskus teininä ihastui vähän väliä kun näki söpöjä
tyttöjä, mutta ei sillä rakkauden kanssa ollut mitään tekemistä.
nykynuoret ja vanhemmatkin sinkut eivät tiedä sanasta rakkaus, yhtikäs mitään. He hakevat vain
omaa onneaan, jota eivät löydä, koska toisen sukupuolen edustaja tekee samoin. Tämän tragedian syy on siinä, että imeväisikäiset vauvat jo viedään pois äidin hoivista ja rahaa-ansaitsevat tädit eivät voi koskaan luoda sitä emotionaalista pohjaa, jonka lapsi kasvaakseen ja kehittyäkseen tunne-elämältään tasapainoiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi tarvitsee. Siis vanhempi sukupolvi on suuressa määrin syyllinen, oman rahanahneutensa takia, siihen, että on jo pelkkiä pätkäsuhteita, viisaimmat pysyvät sinkkuina omasta vapaasta tahdostaan tai siitä syystä, että pelkäävät, että ero tulee. Pelko omien tulevien lasten kohtalosta. Omanarvontunne ei kehity normaaliksi tällä seimi- tarhasysteemillä. Se on varma. Ja nuori tarvitsee kehittyäkseen pysyvän aikuisen kotiin, siis jomman kumman vanhemmista, ainakin rippikouluikään ja mieluummin koko elämän ajaksi tukemaan ja antamaan kullanarvoisia neuvoja, jotka ovat muodostuneet jo eletystä elämästä ja
tiedoista, joita nuori ihminen ei vielä tiedä.
Tietysti nuorena, se on luonnon kieroutta, ihmisen hormoonitiominta sumentaa aivot, eli vain
tosi älyköt tajuavat sen, 90 prossaa menee lankaan, kuten on luonto ajatellutkin, mutta nykyisin edellä mainituista syistä johtuen nämä liitot eivät tule kestämään ja surkeus tulevien sukupolvien kohdalla sen kuin vain jatkuu.
"nykynuoret ja vanhemmatkin sinkut eivät tiedä sanasta rakkaus, yhtikäs mitään"
En olisi ihan noin kriittinen. Jokainen näkee asiat omalla tavallaan. Rakkaus on niin moninainen kokonaisuus,mikä yhden kohdalla on rakkautta on toisen kohdalla jotain aivan muuta.
Oletkos ajatellut, että erot tänäpäivänä saattavat johtua paljolti siitäkin, että tänä päivänä ei olla taloudellisesti riippuvaisia toisistaan kuten edellinen sukupolvi. Naiset ovat tänäpäivänä todella hyvin koulutettuja ja palkattuja ja on varaa olla ja asua yksin ja tehdä rankkojakin päätöksiä. Olen seurannut välillä kauhulla omienkin vanhempieni ongelmia...sitkeästi ovat vain yhdessä, vaikka elämä on pelkkä itkua ja itkua (mutta kun papille tuli sanottua aamen...)ja taloudellisestikin heidän eronsa olisi katastrofi.Rakkaudesta ei ole jäljellä kuin kärpäsen p...mutta yhdessäeloa on vain jatkettava.Ei 50 vuoden avioliitto ole kaikkien tavoite, miksi pitäisi olla näin...?????
erossa dramaattisesti. Ei niitä traumoja psykiatrit pysty hoitelemaan. Ehkä puhun sitten vain omasta puolestani, koska minulla todella ihana ja pitkä avioliitto takanapäin. En nimittäin olisi huolinut muuta kuin todellakin sellaisen henkilön, jota todella rakastan ja silloin pienet "sodat" ovat vain suhteen puhdistajia. Ikäväksi mennyt nykyajan elämä, kun vain ajatellaan onko varaa elellä yksin ja jatkaa metsästystä vai harkita ajoissa, kenen kanssa pariutuu. Ensin alkaa yläpäästä pari vuotta tai viisi. riippuen tapauksesta ja sitten avioliittoon mentyä voi siirtyä sinne navankin alapuolelle, jotta saa ihanan perheen ja yhteiselo vielä läheisemmän sävyn.
Heh heh, ei lapset tosiaankaan kärsi vanhempien erosta, jos vanhemmat olleet naimisissa 30-50 vuotta, ...oletettanee, että lapset on jo aikas isoja,vai? Ihan sama ovatko yhdessä vai eivät. Sääliksi vain käy katsoa tuota hirveää vanhempien itkemistäkin vierestä. Eli en tässä tosiaankaan enää puhunut kolme-neljäkymppisten pienten lasten perheistä, jos joku edellisen kirjoitukseni väärin ymmärsi.