Olenko joku poikkeustapaus vaiko ihan tilastoharvinaisuus nykyajan markkinoilla, kun liki 25 vuotta aviossa olleena ei tee mieli mennä sinne aidan toiselle puolella pettämään puolisoani? Saan halauksia ja suukkoja päivittäin ja sitä seksiäkin ihan kotitarpeiksi ja se riittää. Olen myös ajatellut, että ihan samanlaiset "varustukset" sillä toisella osapuolella olisi kuin puolisollani, jos pettämään aikoisin. Tilaisuuksia moiseen puuhaan on ollut useastikin, mutta kun en halua rikkoa hetkessä mitään, mistä kantaisin syyllisyyttä loppuelämäni...ja niin puolisonikin vakuuttaa minulle samoilla syillä olevansa uskollinen. Riitoja meilläkin on, mutta ne selvitetään puhumalla ja sillä monesti unohdetulla anteeksipyynnöllä- ja annolla. Löytyykö muita samanlaisia pareja?
Olenko tilastoharvinaisuus?
löytökeidas
91593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..vannomatta paras..!
Ei kaikilla ole tarvetta pettää puolisoaan. En usko sinun olevan niin yksinkertainen, ettetkö sitä ymmärtäisi.
Harvinaisuus ja harvinaisuus...
Minä olin uskollinen ja jaksoin odottaa, rakastaa,yrittää luottaa uudestaan ja uudestaan,uskoinkin siihen,että ex- muuttuis...vaivaiset 34v:tta, enään en sit jaksanut,muuttu kyllä jossakin mielessä kun ei "enään" jaksanut mennä niin henkinen väkivalta tuli tilalle,tulin siihen tulokseen, että olin mennyt liian hyvän miehen kanssa yhteen...
Kyllä vaan, samalla tiellä olemme kuin te! 28 vuotta tulee plakkariin syksyllä ja vielä ei kyllästymistä näy missään parisuhteen osiossa. Emme ole ultraonneliisia ja riitojakin löytyy ja olemme molemmat erittäin voimakastahtoisia! Mutta sanoisin että sekä rakastamme että kunnioitamme toisiamme yhtä paljon, monet sanovatkin että puhumme toisistamme kuulemma tosi kauniisti ulkopuolislle.
Mutta todella mitä itsekin ajattelet, että olette tilastollinen poikkeama, on tullut omaan mieleen monta kertaa, ei oikein kehtaa tunnustaa välillä että hyvin menee oman siipan kanssa, mutta menköön! Onnea teille ja hyvää jatkoa!
Kaikki hyvin 20v avioliiton jälkeen. Ihan pelottaa joskus kun on asiat niin hyvin että jos sattuis jotain että toinen kuolis niin miten mä oikein siitä selviäisin.
teillä ne vasta on käynnissä perverssit kuviot..
aviopari :).
Kiva, kun löytyi vastaavia kanssapareja! Kiitos, kun vastasitte! Pidetään huolta toisistamme, puolisoistamme ja annetaan pienten, onnellisten hetkien antaa iloa ja voimia elämän arkeen ja juhlaan. Itse saan voimaa myös kristillisestä katsontakannastani elämässäni ( en kuulu mihinkään lahkoon) ja sen suomasta rauhasta sisikunnassani. Tietenkin sitä joskus kantaa vähän huolta jälkipolvensa )nyt jo aikuiset )tulevaisuudesta toivoen kuitenkin kaikessa hyvää ratkaisua, mutta kaikkipa tuo kuuluu elämään sekin. Ja minkäpä ihminen luonteelleen voi. Pitää olla vain kiitollinen, että on löytänyt hyvän kumppanin vierelleen.
eli nyt ollaan jo eron partaalla.