Erostamme on kulunut n. 5 kk. Sitä ennen olimme avoliitossa nelisen vuotta. Meillä on yhteinen 3,5 v lapsi. Avoliittomme oli täynnä kylmyyttä, välinpitämättömyyttä, riitoja... Lapsemme syntymän jälkeen exäni muuttui täysin jääksi minua kohtaan. Raskausaikani oli vaikea, hän oli sitä mieltä, että ei jaksanut/halunnut/pystynyt enää tukemaan, koska itsekin tarvitsi tukea. Exäni on myöntänyt minulle, että on halunnut rakentaa vain suhteen lapseen, ei minuun.
Exäni on kiirehtinyt uuteen suhteeseen. Toki näin tietenkin ensisijaisesti minun näkökulmastani. Uuden hän on tavannut juhannuksena ja sain viime viikolla tietää kautta rantain, että he ovat yhteisellä kesälomareissulla lapsemme kanssa. Exäni uudella on myös lapsi, 6 v. Olisin toivonut, että olisin kuullut tämän edes reilusti voidakseni edes jollain lailla valmistautua ja sopeutua tilanteeseen.
Koko suhde ja ero on ollut kipeä asia, mielestäni se ei parane uudella ihmissuhteella. Olen toivonut ja sen exälleni myös ilmaissut, ettei ihan heti uutta ihmistä lapsemme elämään toisi. Itse olen sitä pitkään pohtinut ja itse olen hyvin kriittinen siitä, koska ja kenet lapselleni esittelisin. Lapseni sanoo, että hänellä on kaksi äitiä. Hän sanoo myös, että tämä uusi esim. nukuttaa häntä. Minusta tuntuu, että uuden perheen perustaminen on jo täydessä vauhdissa.
Tiedän, että pelkoni ovat osaksi irrationaalisia ja pahoitan vain mieleni miettimällä niitä. Ei kukaan varmastikaan halua lastani viedä, mutta siltä tällä hetkellä tuntuu. Silti mielessäni on ajatus siitä, että exäni haluaa kostaa tällä tavalla minulle sitä, mitä suhteemme aikana yhteiselämämme oli ja näyttää, että on niskan päällä.
Pahinta on se, että tiedän lapsemme aivan varmasti kärsivän tästä. Samoin kuin siitä, mitä yhteiselomme oli. Hän on aivan varmasti ymmällään tässä tilanteessa. Mitä jos exän uusi suhde ei kestäkään, tuleeko ja meneekö uusia ihmisiä - ja millä vauhdilla? Tai toinen ääripää, tällä vaudilla exän muutto yhteen uuden kanssa on vain ajan kysymys...
Tiedän myös sen, että parasta olisi vain yrittää sopeutua ja antaa ajan kulua. Vaikeaa. Meillä on exäni kanssa sopimatta vielä virallisesti tapaamiset, maksamiset ym. Meillä on alunperin yhteishuoltajuus, viime ajat on menneet viikko-viikko systeemillä ja kieltämättä se on toiminut hyvin. Exäni haluaa kuitenkin lapsen nimiisä. Lapseni on minulle rakas, enkä hänestä halua, enkä pysty luopumaan.
Olen aivan loppu, rikki, enkä tiedä kuinka jaksaa. Tällä hetkellä tuntuu, etten pysty edes antamaan lapselleni sitä tukea, mitä hän varmasti tarvitsisi, koska olen näiden tunteideni kanssa niin solmussa. Lapseni kuitenkin muistuttaa minua niin paljon menneestä ja tästä kyseisestä tilanteesta tällä hetkellä.
Exäni on kiirehtinyt uuteen suhteeseen. Toki näin tietenkin ensisijaisesti minun näkökulmastani. Uuden hän on tavannut juhannuksena ja sain viime viikolla tietää kautta rantain, että he ovat yhteisellä kesälomareissulla lapsemme kanssa. Exäni uudella on myös lapsi, 6 v. Olisin toivonut, että olisin kuullut tämän edes reilusti voidakseni edes jollain lailla valmistautua ja sopeutua tilanteeseen.
Koko suhde ja ero on ollut kipeä asia, mielestäni se ei parane uudella ihmissuhteella. Olen toivonut ja sen exälleni myös ilmaissut, ettei ihan heti uutta ihmistä lapsemme elämään toisi. Itse olen sitä pitkään pohtinut ja itse olen hyvin kriittinen siitä, koska ja kenet lapselleni esittelisin. Lapseni sanoo, että hänellä on kaksi äitiä. Hän sanoo myös, että tämä uusi esim. nukuttaa häntä. Minusta tuntuu, että uuden perheen perustaminen on jo täydessä vauhdissa.
Tiedän, että pelkoni ovat osaksi irrationaalisia ja pahoitan vain mieleni miettimällä niitä. Ei kukaan varmastikaan halua lastani viedä, mutta siltä tällä hetkellä tuntuu. Silti mielessäni on ajatus siitä, että exäni haluaa kostaa tällä tavalla minulle sitä, mitä suhteemme aikana yhteiselämämme oli ja näyttää, että on niskan päällä.
Pahinta on se, että tiedän lapsemme aivan varmasti kärsivän tästä. Samoin kuin siitä, mitä yhteiselomme oli. Hän on aivan varmasti ymmällään tässä tilanteessa. Mitä jos exän uusi suhde ei kestäkään, tuleeko ja meneekö uusia ihmisiä - ja millä vauhdilla? Tai toinen ääripää, tällä vaudilla exän muutto yhteen uuden kanssa on vain ajan kysymys...
Tiedän myös sen, että parasta olisi vain yrittää sopeutua ja antaa ajan kulua. Vaikeaa. Meillä on exäni kanssa sopimatta vielä virallisesti tapaamiset, maksamiset ym. Meillä on alunperin yhteishuoltajuus, viime ajat on menneet viikko-viikko systeemillä ja kieltämättä se on toiminut hyvin. Exäni haluaa kuitenkin lapsen nimiisä. Lapseni on minulle rakas, enkä hänestä halua, enkä pysty luopumaan.
Olen aivan loppu, rikki, enkä tiedä kuinka jaksaa. Tällä hetkellä tuntuu, etten pysty edes antamaan lapselleni sitä tukea, mitä hän varmasti tarvitsisi, koska olen näiden tunteideni kanssa niin solmussa. Lapseni kuitenkin muistuttaa minua niin paljon menneestä ja tästä kyseisestä tilanteesta tällä hetkellä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lapsellesi. Sitä paikkaa ei vie kukaan. On totta, että lapselle on kurjaa, jos isän kumppani vaihtuu taas, mutta äidin paikkaa ei kukaan voi koskaan viedä. Ole rauhallisella mielellä ja muista, että on etu skä lapsellesi että sinulle, jos hän tulee hyvin toimeen isän uuden kumppanin kanssa.
järjestyä...ennemmin tai myöhemmin.Sinä olet lapsen äiti ja se ei muuksi muutu.Hoidahan nyt viralliset asiat kuntoon ja maksuliikenne ajantasalle.Et varmaankaan voi enää puuttua ex-miehesi elämään ym mutta järjestä omasi ja lapsesi asiat.Hemmottele itseäsi esim pikkureissuilla,tanssikeikoilla,kaveri-illoilla
silloin kun lapsesi on isänsä luona.Nauti olostasi ja elämästäsi.Älä jää kotiin makaamaan!
itsekkin erosin, tosin vain pari kuukautta sitten yli neljä vuotta kestäneestä avoliitostta, josta on yksi lapsikin(2V). Meilläkin alkoi toi kylmyys miehen puolelta kans juuri lapsen syntymän jälkeen ja muutenkin suhde oli henkisesti raskas. Nyt exäni ilmoitti sitten minulle että on alkanut tapailla uutta(ei mennyt kauan meidän suhteen analysointiin). Tieto aiheutti kauhean tunne reaktion, jota hieman itsekkin ihmettelin. Suru on valtava, vaikken takaisin suhteeseen haluaisikaan. Minullekin tuli sellainen pelko että ollaanko minua nyt korvaamassa ja miten se vaikuttaa lapseen, kun heti näin nopeasti eron jälkeen ruetaan uusia ihmisiä tuomaan lapsen elämään. Voin kyllä kuvitella miltä susta tuntuu..vaikea antaa huomiotaan lapselle, kun itse ihan rikki. mut pakko kai jaksaa, jaksa sinäkin:)
itse mietin eroa yli kahdeksan vuotta jatkuneesta avoliitosta ja kaikki nuo kysymykset risteilevät päässäni mistä kirjoitat. Yritän vain eliminoida ne elämästäni.
Älä vain missään nimessä anna lastasi exäsi nimiin sillä silloin sinun romahtamisesi on kyllä lähellä. pohdit varmaan liian paljon tuollaisia asioita, mitä varmaan jokainen eronnut äiti pohtii. Mutta sinä olet lapsesi äiti ja parasta hänelle. lapsesi on vielä pieni ja tilanne on hänelle uusi ja uusi ihminen on ilmestynyt hänen elämäänsä turhan nopeasti. tämä on varmasti alkuinnostusta ja sitä kuherruskuukauta heillä kaikilla, jossa juodaan limonaadia päivästä toiseen ja on ihanaa. mutta arki se siihenkin perheeseen tulee.
pidä sinä pääsi kylmänä niin tapaamisten kuin raha-asioidenkin kanssa. olet kirjoituksestasi päätellen erittäin huolehtiva ja pohdiskeleva ihminen ja lapsellasi on onni omistaa sinut. olet kokenut nyt vain liikaa ja sinun täytyy kerätä voimia. ei sinun tarvitse näytellä vahvaa lapsellesi, joka vaistoaa tilanteen. sano lapsellesi että hän on rakas ja ota kainaloon. sillä siivittää pitkälle pienen mieltä.vielä tulee sinulle päivä jolloin olet onnellinen. voimia ja aurinkoisia päiviä.