Kirjoitin tuossa taannoin pariinkin eri palstaan deitti-ilmon. Tein sen ajatuksen kera mutta silti sopivan huolettomasti kirjoittaen niin, että siihen syntyisi keskustelun maku. Pyrin olemaan kepeä ja sopivalla huumorilla höystetty. Olen eläissäni kirjoitellut paljon ja lukenut, joten uskon tietynlaisen verbaalitaidon kehittyneen aika varmaksi. Tämän lisäksi tietysti kuvasin itseäni hieman ja valaisin ajatusmaailmaani. Iloisena osuvasta ilmoituksesta, jäin odottamaan vastauksia ja vastasin pariin tyttösen jättämään ilmoitukseen. Odotin, kului päiviä, kului viikko ja toinenkin alkoi olla lopuillaan... Ei YHTÄÄN vastausta! Eikä vielä tänäkään päivänä... Olen kyllä mahdottoman hämmästynyt, että tämäkö on deittipalstojen karu todellisuus? Olen tutkaillut asiaa ja hieman tehny tempiiristä kyselytutkimusta aiheesta ja totuushan tämä on. Valitettavasti.
Jos esim. nainen laittaa tällaisen ilmoituksen (lähes kopio): "Moi, oon Jenni 24v. Kirjota jos kolahti" - hänen vastaussaldonsa on jotain sadan ja neljänsada välillä. Miten tämä on mahdollista? Eikö tämä kuvaa jotenkin miesten ja naisten henkisen tason tilaa tänä päivänä? En ihmettele yhtään, miksi kaikenmaailman Göran Porvalit ja Janina Frostellit ei koskaan kohtaa.
Jos esim. nainen laittaa tällaisen ilmoituksen (lähes kopio): "Moi, oon Jenni 24v. Kirjota jos kolahti" - hänen vastaussaldonsa on jotain sadan ja neljänsada välillä. Miten tämä on mahdollista? Eikö tämä kuvaa jotenkin miesten ja naisten henkisen tason tilaa tänä päivänä? En ihmettele yhtään, miksi kaikenmaailman Göran Porvalit ja Janina Frostellit ei koskaan kohtaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Laitoitko kuvan? Se pitää ehdottomasti olla.
Jossain nyt kyllä mättää, koska jopa minä sain kuukauden aikana yli 50 vastausta. Päivitin ilmoa aina kerran viikossa. Joskus aikasemmin olin laittanu parikin ilmoa ja niihin ei tullut ainuttakaan vastausta. Pitää saada jotenkin sinne tekstin rivien väliin se oma olemus. Ne ilmoitukset on yleensäkin hirveen tylsiä, pitää erottua edukseen.
Naisten ilmoitukset on kans yleensä hirveen tylsiä ja niissä on kauheet vaatimuslistat. Miehet taas ei oo niin ronkeleita, siks ne muijat saa vastauksia pilvin pimein.
PS. Oisko sulla tota Jennin sähköpostiosotetta?
Niinpä tietysti. En laittanut kuvaa ja palkkapussin kokokin jäi mainitsematta. Okei, nyt olen valaistunut ja todennäköisesti lisätessäni nuo kriittiset tiedot, alan saamaan vastauksia:)
Lisäisin vielä sen, että yleensä en vastaa ilmoitukseen, jossa nainen kertoo pitävänsä lempiohjelminaan Sinkkuelämää, Vetelehtijöitä, Sinkut New Yorkissa tai muita lukuisia vastaavia ohjelmia. Minusta se kuvaa jotenkin naisen ajatusmaailmaa jos nuo on idolilista kärjessä... Jennikin taisi lentää sähköpostitaivaaseen... Hei, hei.
Se kuva sen takia, että pitää ihmisessä olla jokin ulkoinen piirre mikä miellyttää. Aina puhutaan sisäisestä kauneudesta, mutta jos kokee toisen ulkonäön vastenmieliseksi, niin ei siinä auta enää luonnekaan.
Palkkapussi ei oo tärkee kriteeri, pituus on. Se muija vaan miettii sitä tanssilattiaa. Ei ne kehtaa tanssia korkkareissa äijän kanssa, jonka pää lepää tissien välissä.
Ei kannata kauheen tuomita ihmistä hänen katsomiensa ohjelmien perusteella. Minäkin katson mieluummin jotain sisustusohjelmaa, kuin jotai "Pekko aikamiespoika löytää muurahaispesän". Onneks näkyy nykyään toi luontokanava, niin ei tartte kattoo mitään Tikkurilan maalausohjelmaa.
Etpä taida olla yksin ongelminesi...itselleni käynyt lähes joka kerta samalla tavoin ettei naiset ota yhteyttä kun yhden viestin kera,vaikka
muistavat kyllä mainita että olisi kiva tutustua kirjeen perusteella...??Siis kokemusta jo karttunut tällä saralla.Itse olen hakenut kumppania tositark. ja en tiedä millasta seuraa nämä yhden viestin naiset on siten vaihtoehtoisesti löytäneet,kun jo kohta on uudet ilmot palstoilla...vaan turha kai näillä palstoilla on vikistä,jos etsii rehtiä,rehellistä ja luotettavaa miestä ja ei kelpaa kun sellanen sattuu kohdalleen.Että näin ja hyvää joulua kaikille lukijoille.
Niin se vaan on! En itse, eikä kukaan mukaan tuntemani ilmoituksen jättänyt mies ole vastauksia saanut. Naisten ilmoituksiin vastatessaan on varauduttava siihen, että ehkä yhteen viidestäkymmenestä saa palautetta. Olen päässyt 4 kertaa netin kautta treffeille yli puolen vuoden itsepintaisen ja sinnikkään yrittelyn jälkeen. Kaikki naiset ovat valitelleet nettitarjonnan surkeutta yleensä. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, eivät laadun eivätkä määrän suhteen. Näin ainakin pk-seudulla.
Miten niin määrän suhteen pk-seudulla ? Sinnehän muuttaa pilvin pimein naisia muualta Suomesta. Täällä kehä-III ulkopuolella on pula fiksuista naisista, ei siellä.
Kyllä, henkinen tila on surkea. Toiveesi ovat polkeneet maahan ne sadat miehet, joille riittää se, että Jenni on 24 vee tai se, että hän ylipäätään on nainen. Kun Jenni on lukenut läpi kaksisataa vastausta, hän on joko löytänyt oman lempiehdokkaansa ("Mä oon Kimi, 25 wee"?) tai luopunut toivosta kokonaan. Jenni ei kirjoita enää tai tiivistää sanomansa: "Jenni. Kirj.".
Miehet tuskailevat, että naisilla on ihan mahottomat toivelistat, ja naiset tuskailevat, kun miehille kelpaa ketä tahansa naisen näköinen. Sillä Jennin kaverina olen kuullut, että suuri joukko miehiä laittaa vakiovastauksensa mahdollisimman suurelle naisjoukolle maksimoidakseen onnistumistodennäköisyyden. Millä tämän epäkohdan korjaisi...
....viimeinen väittämäsi ei ollut yleistetty...
vaikken itse heihin kuulu,niin ymmärrän kyllä miehiä siinä suhteessa että kai se sama on vaikka sen vakivastauksen laittaakin,kun naiset eivät vastaa kuitenkaan.....
Onhan vakivastauksissa oma logiikkansa, sillä loputtomiin ei kai jaksa jakaa avoimesti sydäntään. Mutta pidemmän päälle se syö mahdollisuuksia löytää se oikea. Ehkä. Olettaisin viesteistä haettavan jotain, mikä puhuttelee henkilökohtaisesti. Vakivastauksista sitä tuskin löytyy, jollei potentiaalinen pari sitten satu jakamaan yhteistä erikoista intohimoa, joka herättää kiinnostuksen. Loppujen lopuksi viestit ovat pitkältä sitä samaa "Olen xxx pitkä, kiva, mukava, luotettava, pidän eläimistä, brunetti,...". Viestintä ja sen synkkaaminen on tärkeämpää kuin cv.
Onhan kuitenkin asioita, joilla on aina merkitystä, eli jonkinlainen cv on syytä olla olemassa. Ehkä tuo tarkalleen saman vastauksen laittaminen jokaiselle on epätoivon merkki mutta ainakin kannattaa entisistä vastauksista ottaa opiksi. Huomasin vain kun tutkiskelin joskus lähettämiäni viestejä että olenpahan onnistunut ilmaisemaan itseni kohtalaisen mielenkiintoisesti tarvitsematta edes poiketa totuudesta :).
Tiedä sitten mikä aina menee vikaan, muutaman mailin jälkeen jommankumman mielenkiinto lopahtaa. Yksi tärkeimmistä syistä on varmaankin Stasin mainitsema asuinpaikan vaikutus mutta ehkä (hieman tuohon edelliseen liittyen) asenne on vähän liikaa eihän-tästä-voi-mitään-tulla ja kuitenkin sitten kuitenkin loukkaannutaan kun kerron olevani samaa mieltä...
"olen kuullut, että suuri joukko miehiä laittaa vakiovastauksensa mahdollisimman suurelle naisjoukolle maksimoidakseen onnistumistodennäköisyyden".
Eikös tällainen menettelytapa ole aivan oikein? Itse olen ajankuluksi (mutta rehellisesti) toisinaan vastaillut naisten jättämiin ilmoituksiin ja saanut palautetta varmaan yli joka toiseen kirjoituksistani. Olen tosin aina kirjoittanut jokaiseen ilmoitukseen oman persoonallisen vastauksen. Sen sijaan naisten vastauksista minulle on usein ollut havittavissa copy-paste menetelmän käyttö eli sielläkin päässä ilmeisesti maksimoidaan onnistumistodennäköisyyttä. Mielestäni tämä on aivan luonnollista ja hyväksyttävää, sillä eihän siinä vaiheessa ole kuin muutamia sanoja luomassa käsitystä toisesta ihmisestä.
Myös Jennillä luettuaan läpi kaksisataa vastausta ja kenties myös muutamaan vastattuaan alkaa virta loppua ja vaihtoehtoina on joko lopettaa vastaaminen, kopioida aikaisempia vastauksia tai tiivistää sanomiaan. Kaikki em. keinot ovat sallittuja ja Jenni sekä vastauksen saaneet voivat itse päättää jatkosta.
Henkilökohtaisesti olen myös tavannut muutaman "kirjekumppanini" ja mielenkiintoisimpana heistä pidän erästä selvän copy-paste vastauksen lähettänyttä naista. Olisi sekin ihan miellyttävä kokemus jäänyt kokematta, jos olisin ennakkoluuloisesti hylännyt vastauksen vain sillä perusteella, että muillekin miehille on selkeästi vastattu samalla kirjeellä.
...kun mies laittaa ilmon, parhaimmilaan olen joskus saanut 4 vastausta ilmoon, mutta todeta täytyy, että olivat kyllä epätoivoisia tyyppejä.
Jos vielä joskus ilmon laitan niin sitten kyllä kuvallisen... luulen että vastauksia tulisi kymmenkertainen määrä...
...ja ennen tapaamista kannattaa vaatia kuva myös vastapuolesta, muuten voi tulla karmea yllätys!
Kun tässä vuosi sitten ajattelin laittavani vaikka deitti-ilmon kumppanin joskus saadakseni, kävi seuraavasti:
Lähes kaikki ilmoituksiin vastanneet, joita sittemmin reilusti tapasin, olivat epätoivoisia pätkiä poikasia, jotka ruikuttivat ettei oo muijaa!!
Olin sisukas ja sitkeä ja ajattelin, että "no katsotaan tässä ajan kanssa, miten mummon käy", mutta usko meni koko hel...tin touhuun. Ei jaksanut enää tavata ketään ja ei kiinnostanut koko deittailu eikä ilmoitukset, sillä yllätys yllätys: KEMIAT, niiden täytyy vaan pelata, muuten ei onnaa mitenkään.
Vaikka sisikunta olisi ruusuilla koristeltu niin jotain sähinää täytyy olemuksessa olla, että kolahtaa.
Törkeimmät tyypit halusivat sänkyseuraa, ja ne passitin menemään alkajaisiksi kotiinsa kasvamaan.
Mutta niin se vaan on, voi surkeuksien surkeus: minäkin luulin olevani suvaitsevaisuuden huippu, mutta ei: jos miehessä ei ole "sitä jotain", joka saa sukat pyörimään jalassa, tai katsetta, joka sulattaa kengät jalasta, niin heissulivei, ei tuu mitään.
Toivon,että tapaamani miehet onnistuvat yrityksissään, itse päätin pitäytyä ihan livetutustumisissa tästä lähin!
Tähän pitää sanoa että minäkin tapailin deitti-ilmoituksen perusteella miehiä ... suurin osa mitäänsanomattomia luusereita jotka vielä kehtasivat valehdella itsestään ... MUTTA MUTTA ... sitten tuli YKSI JOKA VEI JALAT ALTA TÄYSIN ! Ja mikä hienointa, tunne oli molemminpuolinen ! Eli niin kuin kirjoitit SIINÄ PITÄÄ OLLA HETI SITÄ JOTAIN ! Ja minä tässä vaan tahdoin siis sano että noinkin voi todellakin oikeasti käydä. Ollaan tänä päivänäkin tekemisissä vaikka päätimme seurustelun hänen muuttaessaan ulkomaille ... mutta eihän sitä koskaan tiedä :-)
Kyllä kaikenlaisia räpeltäjiä tuli deitattua. Mukaviakin oli mutta "se jokin" uupui. Sitten tuli yks joka todellakin vei coivelot alta. Ihan suu auki ihmettelin, että voiko tällaista ihmistä ollakaan. Nyt ei ole aikaa edes itselle, mutta ehkä joskus vielä polut kohtaa.