Tämä on kiusaamisen keskeinen kysymys.
Koska et enää anna kiusaajan käyttäytyä sinua kohtaan huonosti, ja koska realisoit sisimpäsi sosiaalisessa elämässä? Koska alat olemaan itsellesi rehellinen ja torjut kiusaajien haasteet henkilökohtaisesta uskottavuudestasi?
Kiusaaminen on persoonallisuudeltaan heikon kiusaajan leikkiä, jossa hän haastaa toiset ihmiset kilpailuun siitä, että kuka haastaa toista paremmin. Se tahtojen taistelu, moraalipainia. Kiusaaja on kiusattua moraalisesti heikompi, koska hän ei kunnioita itseään. Kiusaaja kärsii valtavista ongelmista sisäisesti ja yrittää kaataa ne muiden niskaan. Kiusattu voittaa leikin, kun hän edustaa itseään rehellisesti ja haastaa kiusaajan siitä miten hän todella loukkaa kiusattua. Kiusaajan on tällöin pakko nähdä oma heikkoutensa oikein, kun hänen virheensä kiusaajana tuodaan julki. Tämä edellyttää kiusatulta kasvamista ihmisenä niin, että hän pystyy osallistumaan kiusaajan peliin itselleen uskollisella tasolla. Kiusaajan vältteleminen on haasteesta kieltäytymistä, joka on kiusaajalle, ironisesti kyllä oikea osoitus kiusatun heikkoudesta, siinä missä asiaton reagointikin.
Koska et enää anna kiusaajan käyttäytyä sinua kohtaan huonosti, ja koska realisoit sisimpäsi sosiaalisessa elämässä? Koska alat olemaan itsellesi rehellinen ja torjut kiusaajien haasteet henkilökohtaisesta uskottavuudestasi?
Kiusaaminen on persoonallisuudeltaan heikon kiusaajan leikkiä, jossa hän haastaa toiset ihmiset kilpailuun siitä, että kuka haastaa toista paremmin. Se tahtojen taistelu, moraalipainia. Kiusaaja on kiusattua moraalisesti heikompi, koska hän ei kunnioita itseään. Kiusaaja kärsii valtavista ongelmista sisäisesti ja yrittää kaataa ne muiden niskaan. Kiusattu voittaa leikin, kun hän edustaa itseään rehellisesti ja haastaa kiusaajan siitä miten hän todella loukkaa kiusattua. Kiusaajan on tällöin pakko nähdä oma heikkoutensa oikein, kun hänen virheensä kiusaajana tuodaan julki. Tämä edellyttää kiusatulta kasvamista ihmisenä niin, että hän pystyy osallistumaan kiusaajan peliin itselleen uskollisella tasolla. Kiusaajan vältteleminen on haasteesta kieltäytymistä, joka on kiusaajalle, ironisesti kyllä oikea osoitus kiusatun heikkoudesta, siinä missä asiaton reagointikin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos ihmisen elämä ei tasapainotu kiusaamisen jälkeenkään, kyse on identiteettikriisistä, jossa ihminen pyrkii määrittelemään itsensä suhteessa väärään asiaan. Hän pyrkii olemaan kiusattu eikä kiusaamisesta vapaa ihminen.
Minkä takia kenenkään pitää epäillä työpaikalla kenenkään "henkilökohtaista uskottavuutta"?
Työpaikalla olemisen motiivi on työnteko, eikä henkilökohtaisen uskottavuuden esiintuominen.
t.i.ruskeapaa, muista että odotuksesi ihmisistä ovat (vain) sinun odotuksiasi. Meillä on kaikilla oikeus ilmentää itseämme työpaikoilla sellaisina kuin olemme, mutta niin ettei tallo jalkoihinsa niitä, joiden persoona/käyttäytyminen ei ole meidän toiveidemme mukaisia.
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi "realisoida sisimpänsä sosiaalisessa elämässä"? Eikös se ole jokaisen oma asia, millä tavoin sosiaaliseen elämään osallistuu työpaikoilla tai yksityiselämässä? Eivät kaikki ihmiset ole sosiaalisia ja minkä sille voi? Hiljaiset ovat ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin suulaammatkin. Aidointa on olla oma itsensä, kunhan ei tallo muita.
Mielestäni mihinkään kiusaajien peleihin ei pidä osallistua, sehän olisi alentumista kiusaajien pompotteluun!
On mielenkiintoista, miten erilaisia näkemyksiä meillä on asioista. Minulle on itsestäänselvää, ettei kiusaamisessa ole kyse kiusatun "sisäisestä heikkoudesta" tms. Mielestäni sinä puolustat kiusaamista ja kiusaajia. Työpaikkakiusaajat oirehtivat omia sisäisiä vammojaan.
Kiusaamisesta ei voidakaan syyttää kiusattua. Työpaikkakiusaajat oirehtivat omia sisäisiä vammojaan, mutta he reagoivat kiusatun sisäisiin vammoihin. Kiusaajan näkökulman mukaan kiusatun sisäiset vammat ovat huomionarvoinen asia ja todistaa toisen olevan huono ihminen, aivan kuten kiusaaja itsekin omasta mielestään on. Sosiaalinen elämä perustuu aina vastavuoroisuuteen, eikä siinä ole kysymys siitä, että kumpi on parempi tai huonompi, oikeutettu tai tuomittava. Asia täytyy ratkaista ottaen huomioon molemmat osapuolet.
Olen kirjoittanut työpaikkakiusaamispalstalla tätä ennen analyysejä kiusaajista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&posting=22000000018555721
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&posting=22000000018252878
Määriteltyäni kiusaajan käytöksen ongelmat olen siirtynyt analyysissäni eteenpäin kiusaajan ja kiusatun väliseen suhteeseen. Kun luet analyysini kiusaajista huomaat, että minä näen kyllä hyvin kummankin osapuolen.
Rehellisenä tiedemiehenä kun arvostelen kiusattua, en arvostele sitä millainen hän luultavasti on, joka on kiusaajan tapa, vaan arvostelen sitä miten kiusattu suhtautuu kiusaajaa kohtaan. Ja kun arvostelen kiusaajaa, arvostelen toki sitä mitä hän tekee väärin, mutta myös osoitan miten hän voisi korjata oman käytöksensä. Vain näiden vaiheiden kautta voimme puuttua näiden asioiden todellisiin syihin, eikä esimerkiksi nujertaa kiusaajia näkemättä heidän todellisia tavoitteitaan.
Kiusaajan tavoitteet ja käytöksen syyt eivät ole hänelle itselleen moraalisesti vääriä, vaikka ne ovatkin sitä hänen uhrejaan kohtaan. Kiusaajan tavoitteet ja syyt ovat hänen itsensä kannalta oikeutettuja, vaikka ne eivät olekaan realistisia.
Kiusaaja toimii työpaikalla normaalin sosiaalisen kanssakäymisen puitteissa väärin. Normaali sosiaalinen kanssakäyminen on sitä miten työntekijät sopivat työnteosta ja tutustuvat työn lomassa toisiinsa henkilökohtaisesti. Täytyy myös muistaa, että työnantajat puolustavat tunteiden esittämistä, eivätkä käsitä sitä, että kiusaaja heikentää omalla käytöksellään koko työyhteisöä.
Kiusaajan ei pitäisi sekoittaa keskenään juuri tunteitaan ja odotuksiaan, mutta hän ei osaa erottaa niitä toisistaan. Hänen neuroottinen mielensä ei tunnista niitä emotionaalisia, epärationaalisia ja ennakkoluuloisia vaikuttimia, joiden perusteella hän hyökkää toisten uskottavuutta kohtaan. Hän ei osaa ajatella "uskottavuutta vastaan" hyökkäämistä rationaaliselta kannalta vaan yksinomaan affektiivisesti. Siispä hän ei käsitä sitä, miten hänen käsityksensä toisista ihmisistä ei vastaa todellisuutta.
Itsensä realisoiminen on oma asia, ja ihmisen identiteetti syntyy siitä, miten ihminen realisoi itseään sosiaalisessa elämässä. Sosiologiassa tätä ajattelua kutsutaan sosiaaliseksi konstruktionismiksi. Yksilön itsensä toteutus on eräänlaisena yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden vuorovaikutussuhde, jossa yksilö on omanlainen yhteisön asettamissa rajoissa. Yksilö saa identiteettinsä siitä, miten hän omista lähtökohdistaan toteuttaa itseään yhteisölle, ja minkälaista palautetta yhteisö antaa. Yksilö saa yhteisöltä vahvistuksen omalle itselleen ja ohjeet sen kehittämiseksi yhteisön traditioiden mukaan. Tämä toimii molemminsuuntaisesti: Kiusaaja kiusaa suhteessa kiusatun reaktioihin ja kiusattu reagoi (tai hänen pitäisi reagoida) suhteessa kiusaajan toimintaan, ja siihen miten kiusaaja rikkoo kiusattua vastaan.
Siten kiusaamisen merkitys on vain se, että kiusaaja omista ongelmistaan johtuen rikkoo toisia vastaan, joiden pitäisi osata tehdä kiusaajalle selväksi oikeanlainen sosiaalinen kanssakäyminen.
Kiusaajan peli on hänen epänormaali sosiaalinen käytöksenä, "peli" siinä suhteessa, että kiusaaja pyrkii harjoittamaan kontrollia sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta, saadakseen tyydytystä toisen tuskasta. Kontrollin hakeminen tekee kiusaajasta autoritaarisen, joka tarkoittaa sitä, että sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisella puolella ei ole oikeutta tai kykyä sanoa vastaan.
Sosiaalista toimintaa on aina olemassa, ja kiusaaminen on kiusaajan puolelta virheellistä sosiaalista toimintaa. Kiusatun kannalta on tärkeää, ettei hän asetu kiusatun asemaan, tunnusta ansaitsevansa kiusaajan tarjoamaa arvoa ja sosiaalista statusta.
Haenpa eläkkeelle…tai kuntoutukseen. Oli hirveän työlästä vakuutella työvoimatoimistossa, että kuntoutus on tarpeen ja työkkärin lääkärille pitää saada aika. Enää ei leikitä työkykyistä, vaan arvio on tehtävä. Minkälaiset ihmiset pärjäävät nykyisin työelämässä? Eivät ainakaan inhimillisiä arvoja kannattavat, tai sellaiset, jotka kannustavat työtovereitaan. Työnantajalle on uhka, jos työntekijät ovat sopuisa joukko, siihen pitää tulla muutos. Ei minua kiinnosta mennä sapeli kourassa iskemään päitä poikki ja nauraa vahingoniloisena upeille hiljaisille ja viisaille työkavereille, joten haen eläkkeelle, jolloin voin itse pomottaa itseäni. Siis pian pois ja mahdollisimman kauas työelämän ahdistavasta erilaisuutta halveksivasta kontekstista, missä työmoraalin ja innovatiivisuuden kannalta ajateltuna parhaiden (hyvien) ihmisten itsetunto murskautuu mustavalkoisen yksipuolisen ajattelumallin vuoksi. Ne, jotka kysymyksiä asettavat, ideoita esittävät, astuvat pahasti pomon varpaille, jolloin on vaara joutua kiusatuiksi. Viestinnän häiriöt ovatkin yksin työntekijöiden syytä, johtuen näiden puutteellisista sosiaalisista taidoista. Pomo sen sijaan on kritiikiltä rauhoitettu eläinlaji.
Olen koettanut vuosien mittaan kertoa työvoimatoimistossa, että työpaikoilla on työntekijän ”henkilökohtaisten” vaikeuksien lisäksi myös huonoa johtotaitoa ja surkeaa organisointia. .(Ei ole selkeitä kuvioita; sovittuja työaikoja, on epäselvää kuka tekee mitäkin, ja linjana, ettei pidetä kiinni sopimuksista ja rajoista, eikä varsinkaan kunnioiteta ihmisiä ja heidän elämäntilanteitaan oteta huomioon).
Tosin nykyäänhän tilanne on toinen kuin silloin kuin aiemmin. Tänään on selkeästi työnantajan markkinat. Ihmettelee itseä nuorempien työntekijöiden pomon nuoleskelua ihan matelemiseen asti, kun itsellä on hieman työhistoriaa takana ja tottui vaikkapa 80-luvuilla) siihen, että työntekijäkin sai sanoa sanottavansa. (Silloin oli työvoimapulaa). Mutta nyt on tilanne päinvastoin, työvoimapula on vain tietyillä aloilla ja siksi työnantaja voi vaatia joustoa ja jopa palkatonta työtäkin ja työntekijän on venyttävä, unohdettava muu elämä työn ulkopuolella tyystin, koska tulijoita piisaa oven takana. Ja kun pomoissa on vielä kehittymättömiä vallanjanoisia(hajoita ja hallitse) ja manipuloivia ihmisiä, niin tunne-elämältään kuin muutoinkin niin ompas siinä valveutuneella työntekijällä tekemistä, varsinainen soppa. ja työntekijä ei saa olla huomioita tekevä ja fiksu. Sellainen toiminta pitää kitkeä mitätöimällä.
Laajemmin ajatellen on työelämän kenttä kapenemassa. Kovien arvojen palvelemiseen koko valveillaoloaika valjastettuna on unohdettava luovuus ja muut pehmeät ominaisuudet, joilla ei ole tämänhetkisessä työmaailmassa mitään käyttöä. Paljon lahjakkuutta hukataan ja samalla kilpailukykyäkin. Yleisilme yksipuolistuu ja tuskin talouselämäkään pidemmän päälle siitä hyötyy. Mutta nämä ovat näitä hyttysen ininöitä, joille poliitikotkin nauravat, siksi täytyy keskittyä hoitamaan vain oma toimeentulonsa kuntoon. .
Onkin näin, että kansalaisen on hankittava itse päähänsä kela-paketti ja oltava oma työvoimaneuvojansa. Työsuhde kun minulta päätettiin kesäkuussa ja asian käsittely työvoimavaliokunnissa (ihme, etten saanut karenssia, työvoimaviranomaisten kanta kun on, että työnantaja on aina oikeassa, vaikka hän olisi itse Beelsebubi. Tällä kertaa kiitos siitä, että oikeus tapahtui, aina ei ole tapahtunut, lyötyä on lyöty oikein hamarapäällä) ja Kelassa vain viipyi. Soittelin itse Raaheen, missä tehdään koko valtakunnan päätökset, kun en ole saanut työmarkkinatukea koko kesänä, vaikka olen siihen oikeutettu. Koko maan asiat käsitellään Raahessa ja siellä on "ruuhkaa". Paperini makasivat virkamiehen pöydällä ja jouduin patistamaan häntäkin, että tilillä on 0,78 euroa ja viimeksi palkka tuli kesäkuussa. Vasta elokuun lopussa sain minulle kuuluvan korvauksen. Tällainen on kuulemma ihan tavallista. Odotusajat ovat epäinhimillisen pitkiä. Miten masentuneet ja kiusatut ihmiset jaksavat hoitaa asioitaan, kun näköjään jokaisen on itse otettava kaikesta selvää. Edunvalvojille olis kyllä käyttöä! Työttömien asiamiehiä ei taida pahemmin olla.
Minulla on kolme huonoa kokemusta työelämästä ihan peräkkäin. On se sen verran sekavaa touhua tuo työelämä. Siellä epäkypsät ja rajoittuneet pomot päsmäröivät mielivaltaisesti ja fiksuja sekä osaavia työtekijöitä kiusataan. Sucks!