erota vai ei

Joo joo joo

Monia vuosia seurustellessa arki tulee vastaan, oli suhde mikä hyvänsä. Pienillä jutuilla suhteeseen saa kipinää ja irtautuminen arjesta kahdestaan varmaan piristäisi. Vaikea sanoa, mitä tarkoitat sillä, että ei arvosta, ehkä hän pitää sinua liian itsestäänselvyytenä. Suosittelisin ottamaan nyt keskustelutaidot käyttöön, riitelyllä ei välttämättä kovin pitkälle pötki, vaikka sekin voisi puhdistaa ilmaa. Kunnon avautuminen voisi avata toisen silmät ja ehkä se arvostuskin sieltä sitten löytyisi. Itse olen sitä mieltä, että nykyään erotaan ihan liian helposti, parisuhde vaatii töitä, ei se ole aina ruusuilla tanssimista. Tehkää asialle jotain yhdessä, et sä voi yksinkään asiaa pohtia tai tehdä sille mitään. Puhuminen on tärkeää, kunhan sen tajuaa kummatkin.

Ei tarvitse laittaa helvetillistä riitaa pystyyn. Ei suhteen tilasta keskustelu välttämättä tarkoita riitaa. Puhukaa aiheesta.

Jos sinusta tuntuu, ette suhde toimi eikä tilannetta voi korjata, ero voi olla paras vaihtoehto. Kokeile keskustelua, ehkä syy ongelmiin löytyy sitä kautta.

toki kun monia vuosia on toisen ihmisen kanssa yhdessä, häneen ja hänen seuraansa tottuu.

Neuvoisin sinua ensin keskustelemaan tyttöystäväsi kanssa asioista ja myöhemmin pakkaamaan laukkusi, jos siltä tuntuu. Mielestäni se että ette kunnioita ja luota täysin toisiinne, kertoo epävarmuudesta suhteeseen ja toisiinne.

Olen kuullut pareista, jotka menevät naimisiin pelkästään koska "ovat tottuneet toisiinsa". Itse vähän romantikkona haluan ja toivon, että naimisiin mennään muustakin syystä kuin vain yksin tottumuksesta. Rakkautta ja toisen kunnioitusta pitää suhteen mielestäni sisältää. Jos koko ajan pitää epäillä toisen luotettavuutta, ei suhteella ole kovinkaan hyvä tulevaisuus.

Ensin sinun pitää tietää mitä itse haluat. Sitten voit tietää tahdotko jakaa elämäsi tyttöystäväsi kanssa. Yksinkertaista, mutta totta.

"missä menee se raja että todella haluaa olla toisen kanssa, tai on vain tottunut olemaan yhdessä?"

Jos haluatte olla yhdessä, teette asiasta yhteisen päätöksen ja alatte tehdä työtä suhteenne eteen. Tottumuksesta ei pääse eroon. Se hiipii jokaiseen suhteeseen ja se pitäisi osata kääntää voitoksi. Minä en tiedä miten. Jotkut muut tietävät.

Mutta vaikka en tiedäkään, niin suosittelen esimerkiksi yhteistä harrastusta. Oli se sitten tanssikurssi, liitovarjokurssi, laskuvarjohyppykurssi tai purjehduskurssi. Pääasia, että järjestätte _yhteistä_ tavoitteellista aikaa (ei pelkkää nyhjäämistä), jolloin on jotain kivaa tekemistä - sellaista, mistä molemmat pitävät. Samalla suhdetta pitää puhua auki. Ei mitään lässynläätä vaan puhetta siitä, miltä tuntuu, mitä haluan ja minkä toivoisin olevan toisin.

avoliitossa liki 8 vuotta... sitten tunteet "laimeni", ei enää kiinnostanut viettää aikaa yhdessä, ei kiinnostanut petipuuhat ja erityisesti, ei kiinnostanut enää edes tapella. Mielummin menin ja tein kaikkea yksin. Huomasin, että ollaan yhdessä vain tavan vuoksi, eroominen tuntui pahalta, mutta ei ollut muuta syytä jatkaa enää. Kun lopulta sain suuni auki, myönsi toinenkin, ettei tää elo niin autuasta ole ja sovussa erottiin, yhdessä tehtiin muutot ja tavarat jaettiin puoliksi.

Kysy itseltäsi rakastatko sinä todellakin ???? niin että haluat elää noin loppuelämäsi ??? kuolisitko hänen vuokseen ??? ja noihin vastatessa, älä ajattele elämää joka teillä on ollut, vaan mitä tunnet nyt ???

Ihmisiä ei välttämättä ole luotu elämään yhdessä alkunkaan (kukaan ei tosin tiedä, olenko oikeassa vai väärässä väittäessäni näin). On ihmisiä, jotka ovat muista riippuvaisempia, eivätkä siksi voi kuvitella elämää yksin tai edes niin, että asuttaisiin eri osoitteissa. En osaa antaa hyviä neuvoja, sen verran on tullut jo katsottua maailmaa, että saattaisin vaikuttaa kyyniseltä, jos alkaisin antaa neuvoja. Kannattaa todella miettiä, mikä on itselle elämässä tärkeää ja toimia sen mukaan. Muista, että yksinkin ihminen voi kuitenkin voida hyvin ja olla onnellinen.

älä missään nimessä ole enää hiljaa.
Kerro hänelle mikä sinua vaivaa.
Koita kertoa tunteistasi ilman että syyllistät.
Pahin mitä voit tehdä on hukata itsesi suhteessa alistumalla....