Uskollisuutta vielä????

En tiedä tutkimustuloksia esim. 50-60 ja myös 70-luvun alkupuoliskon solmittujen avioliittojen kestävyydestä, ainoastaan on arkikäytännön tuntemuksia, että ovat kestävämpiä. Itse olen syntynyt 40-luvun lopppuoliskolla ja tuntuu, että ikäisteni avioliitot ovat enemmänkin päättyneet puolison kuolemaan kuin eroon.Elin nuoruuttani 60-luvun puolessa välissä ja silloin solmittu suhde kestää edelleen niinkuin suurella osalla senaikaisista ystävistä, vaikka tiedän, että myös uskottomuuskriisejä on ollut.Jossakin 70-luvun alkupuoliskolla eroamisia alkoi tapahtua, olikohan se vuosi 70, aborttilaki tuli voimaan, e-pillerit yleistyivät, ja naiset vapautuivat. Yhä useammat naiset kävivät ansiotyössä, ja itsenäistyivät, yksin kapakoissa kulkeminen yleistyi, muotia olivat "naistentanssit", sanoisin, että 70-luvulla petettiin puolisoita avoimemmin kuin nyt. Käsitystäni vääristää ehkä se, että työskentelin silloin ravintoloissa, josta siirryin pois 70-luvun lopulla muuhun työhön, enkä liiemmin ole sitä miljöötä kaivannut kuin jonkin tilaisuuden yhteydessä. Olen vielä työelämäsä ja teen hyvin ihmisläheistä työtä, keskusteluissa ja muutenkin ilmapiiriä haistellen, on minulle tullut kuva, että yhä enenevässä määrin pettäviä aviopuolisoita ei kunnioiteta esim. työelämässä, ilmiö on jotenkin hävettävää. Myös nuorempien kollegoiden puheista olen saanut saman kuvan, samoin kuunnellessani aikuisia lapsiani, pettäjiä pidetään jotenkin reppanoina "toisen luokan kansalaisina", elikkä onko moraali noussut nuoruusajoistani? Mene ja tiedä. Näitä ajatuksia 60v.

Itsellä oli yli 4vuotta pitkä suhde. Itse olin uskollinen naiselleni koko sen ajan, vaikka vientiä olisi riittänyt,kuten naisellanikin. Minulla on moraali, joka valitettavasti monelta puuttuu nykyään. Tällä hetkellä seurustelen naisen kanssa joka on pettänyt aikaisemmassa suhteessa..hieman arveluttaa, onko minun arvoinen..

Olen yli 30 vuotias mies ja seurustellut / ollut naimisissa saman naisen kanssa yli 10 vuotta. Lapsiakin on ja yhteinen kämppä jne.
Vaimo on hirveän mustasukkainen ja tullut petetyksi ennen meidän yhteiseloamme ja hänen menneisyys varjostikin meidän suhdettamme aluksi, eli hän oli sairaanloisen mustasukkainen, jos vaikka olin yötä jossain työreissussa jne. Ikinä en ole naistani pettänyt ja jo seurustelusuhteen alussa tein selväksi että tässä on minun prinsessani ja aion häntä pitää kuin kukkaa kämmenellä. Kiusauksia on eteen heitetty, mutta aina olen ne onnistunut väistämään, koska olen tiennyt kuinka vaimoani on joskus loukattu. Lisäksi vaimoni kaikin tavoin on aina osoittanut rakkauttaan minulle. Olen siis pitänyt liittoamme sellaisena unelma-avioliittona ja sen on moni meidän kavereistakin sanonut, siis sen että meistä näkee kuinka onnellisia olemme yhdessä.

Käärme luikerteli kuitenkin tähänkin puutarhaan... Vaimoni jäi kiinni uskottomuudesta 3 viikkoa sitten ja samalla paljastui, että oli humalassa tehnyt temput kerran aiemminkin. Tämä paljastunut tapaus oli kestänyt 3kk ja oli kerran harratettu sitä itseäänkin, muuten tekstailu, soiteltu ja tapailtu satunaisesti.

Voitte arvata että maailmani romahti täydellisesti. Kukaan kavereistamme ei voi uskoa että meille voisi käydä jotain tällaista. Syytin heti itseäniäkin ja mietin olenko aviomiehenä tehnyt jotain väärin. Vaimoni katuu syvästi ja vakuuttaa edelleen rakastavansa vain minua. Minäkin rakastan vaimoani edelleen ja aiomme tästä kaikesta huolimatta jatkaa.

Nyt kuitenkin joudumme jatkamaan uudella pohjalla. Emme ole enää rikkoutumaton idylli, vaan se tavallinen tarina. Niin kauan kuin on rakkautta on toivoa!!!! Idylli täydestä uskollisuudesta on kaunis, mutta usein vaikea toteuttaa. Ennemmin otan kuitenkin suurella rakkaudella, intohimoisella seksillä ja ystävyydellä täytetyn avioliiton, jossa on petetyksi tulemisen varjo, kuin täydellisen uskollisuuden ilman intohimoa ja suurta rakkautta.

Minä olen kolmevitonen mies. Olen seurustellut teinistä asti nykyisen vaimoni kanssa. En koskaan ole pettänyt en edes ajatellut sitä. Syykin on selvä. Vaimoni on mukava, kaunis ja herkkäihminen. En voisi kuvitellakaan satuttavani häntä. Ainoa mutta puoli on se, että onko asia meillä toisinpäin samoin niin en tiedä. Joskus puhelut katkeavat kun minä tulen paikalle. Kännykkä on kokoajan taskussa. Sitä räplätään kokoajan. Ja paljon on sellaista miltä vaan peitän silmät.
En vaan pysty ajattelemaan niin pitkälle ettäkö hän mukamas pettäisi minua.

No minulla on ainakin puhdas sydän ja omatunto.

rinnalla elänyt 30 vuotta.

Miksi uskollinen? Oman itseni takia. On hyvä olla itsensä ja arvomaailmansa kanssa sinut, teki toinen sitten mitä tahansa. Enhän minä murhaakaan tekisi, vaikka puoliso sen tekisikin.

Nyt on aika vapaana naisena lähteä puhtain paperein etsimään uutta elämänkumppania. Luulen, että joku vielä antaa arvon ratkaisuilleni.

Kuule. Jos ihminen on esim. kerran uskoton 50 vuotta kestäneen parisuhteen aikana, niin onko kyseessä mielestäsi uskoton ihminen? Vaikka on ollut uskoton vain puoli tuntia 50 vuoden aikana??

Entä sitten, jos on sovittu, että muita saa olla (kunhan niistä kerrotaan/ei kerrota)?? Ovatko he sitten uskollisia, vaikka rinnakkaissuhteita tai yhdenyön/päivän juttuja olisi päivittäin?