Viimeisin riita

No riitelimme aika äänekkäästi siitä, kun olimme lähdössä mieheni vanhempien luota - eivät olleet appivanhemmat kotona - kohti omaa kotiamme. Mä halusin pysähtyä matkalla ystäväni luona, jota en ole nähnyt vuoteen. Mieheni mielestä meidän piti kieltäytyä kutsusta, ja ajaa kotiin. Meillä kun ei ollut aikaa jäädä odottamaan hänen vanhempiansakaan, että oltaisiin kahviteltu yhdessä. Ja sitten riita levisi siihen, miksi haluan vältellä mieheni vanhempia jne. Mulla on oikeasti aika karmeat appivanhemmat.

Olemme seurustelleet pari kuukautta (minä 45, mies 42). Miehellä on ilmeisesti heikko itsetunto tms. kun möläyttelee mitä ihmeellisimpiä asioita... mm. kuinka erään naisen kanssa sekstaillessa eteisen lattialla naapurin mies soitti ovikelloa, että onko täällä kaikki ok? kun nainen oli huutanut kuin syötävä jne.. lista on pitkä. Eilen illalla tokaisi kesken jutustelun, että kerran hän oli kuolla verenhukkaan, kun ex-vaimon kanssa naiskennellessa kiihkeästi, kikkelistä oli nirhautunut nahkat ja verenvuoto oli melkoinen... minä hieman kuivasti huomautin, että onko pakko mulle kertoo tuollaisia juttuja.. Mies suuttui, että pitääkö hänen sitten olla koko ajan hiljaa? Tokaisin vain että parempi olis! Lähti sit asunnolleen ja viestitteli parilla tekstarilla, mm. haistatti pitkät paskat ja syyllisti minua kun olen niin vaikee.. oon kelannu tänään koko päivän tuon taukin tokaisuja... Harmittaa! Olenkohan nirppis???!!!

alla en ole enään ole kun vaadin tytölle(10-vuotias),omaa sänkyä.Nukutti tyttöä aina vieressään kun tuli isälle hoitoon.Eipä tarvinnut enää miettiä mitä tein, pakkasin kamani lähdin.Viestitteli kyllä perääni ja syytti ties mistä mua..mut elämäähän tää vain on ja se siitä;)

Eilen illalla oltiin kauppaan lähdössä käymään, venyi ja venyi, toista tuntia odottelin. Sitten aloin hoputtaa että edes ehditään ennen kaupan sulkemista. Joku kippo, jonka mielestäni olisi ehtinyt tyhjätä myöhemminkin, piti vielä tyhjentää roskiin ja meni siinä sitten rikki. Oli sitten mun syy kun aloin häntä kiirehtiä ja siitä lähtien en ole puhunut mulle mitään, lähti aamullakin töihin mitään sanomatta.....
Puolisen vuotta ollaan seurusteltu, yli nelikymppisiä ollaan.

Ollaan oltu nyt vuosi yhdessä ja riitoja on harvemmin ollut, ja kun niitä riitoja sitten tulee, niin ne on todella isoja, onneksi kumpikin leppyy nopeaa.. Viime aikoina on pinna ollut hieman kireällä kun miehen sisko asuu meillä jonkin aikaa meidän pienessä asunnossamme ja minä haluaisin että tämä sisko hakisi oman asunnon, mutta mies ei voi edes kysyä asiasta häneltä... Ärsyttää!

Meillä riideltiin viimeksi siitä kun mieheni ei antanut katsoa puhelintaan (olisin ottanut kuvia kissoistani..)ja lähdin ovet paukkuen toiseen huoneeseen josta taas mieheni ei tykkää yhtään että ovia paukutetaan. Kamala riita syntyi :(

Meidän viimeinen riita tuli siitä, että kysyin poikaystävältäni josko tämä hakisi minut töistä ja hän tokaisi siihen, että "kait mun sit täytyy hakea"...Josta minä tietty loukkaannuin, että oikein "täytyy". Mun korvissa se kuulosti siltä, että enpä taida olla paljonkaan arvoinen tälle miehelle. Ja pahinta tossa riidassa on se, että poikaystäväni näki, että loukkaannuin, ja kun pyysin häntä pyytämään anteeksi, niin sitähän hän ei tehnyt, vasta sitten pyysi, kun olin jankuttanut sille asiasta pari päivää. Että tunne sen kun voimistui, että en ole edes anteeksipyynnön arvoinen ihminen..Näin meillä.