En suosittele työttömyyttä kenellekään. Työssä olevien ei kannata olla työttömille kateellisia. Jos takana on 20v työura, ikää yli 40v, ei ole kovin helppo työllistyä uudelleen, ainakaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Työttömyyteen voi helposti masentua, mökkihöperöityä. Työkkärin järjestämistä kursseista on ollut minulle jopa hyötyä, työllistyminen oli lähellä, mutta ei ihan tärpännyt. Kurssi kuitenkin nosti taistelutahtoa.
Ei nämä työttömille huutelijat tiedä oikeasti työttömyydestä mitään. Toki osa työttömistä ei haluakaan töitä, mutta osa oikeasti haluaa. Uskon että haluavat saavat töitä, jollain aikavälillä, mutta useiden haastattelujen ja hakemusten jälkeen alkaa usko hiipua.
Ai niin, piti listata niitä työttömyyden hyvä puolia.
- työnantaja ei pääse lukemaan sähköposteja
- aikaa harrastuksille
- työstressiä vähemmän
- työmatkaliikenne rauhallista
- ei epäoikeudenmukaisia esimies-alaiskeskusteluja
- ei yt-neuvotteluja
Kieli poskeen ja hymyä ;)
Työttömyyteen voi helposti masentua, mökkihöperöityä. Työkkärin järjestämistä kursseista on ollut minulle jopa hyötyä, työllistyminen oli lähellä, mutta ei ihan tärpännyt. Kurssi kuitenkin nosti taistelutahtoa.
Ei nämä työttömille huutelijat tiedä oikeasti työttömyydestä mitään. Toki osa työttömistä ei haluakaan töitä, mutta osa oikeasti haluaa. Uskon että haluavat saavat töitä, jollain aikavälillä, mutta useiden haastattelujen ja hakemusten jälkeen alkaa usko hiipua.
Ai niin, piti listata niitä työttömyyden hyvä puolia.
- työnantaja ei pääse lukemaan sähköposteja
- aikaa harrastuksille
- työstressiä vähemmän
- työmatkaliikenne rauhallista
- ei epäoikeudenmukaisia esimies-alaiskeskusteluja
- ei yt-neuvotteluja
Kieli poskeen ja hymyä ;)
Vastaukset 40
Vanhimmat
...työttömyydestä jos on positiivinen elämänasenne. Tosin pitkä työttömyys voi masentaa kenet tahansa!
Itse olin pitkään työttömänä ja välillä pätkätöissä. Kehitin kaikenlaista tekemistä päivien kuluksi; kuljin paljon luonnossa, liikuin (kunto oli paljon parempi kuin nyt työssä ollessani), tein käsitöitä ja pidin kodin siistinä, oli mukava kun lapset olivat pieniä koululaisia ja olin kotona heidän koulusta tullessa ja kouluun lähtiessä jne jne.
Kiva lukea tuollaisia positiivisiakin kirjoituksia!
Hyviäkin puolia joo.
Usimmilla kyllä huonot puolet ja ympäristön sosiaaliset paineet ovat niin kovat, että hyviä puolia ei huomaa eikä niistä nauti.
"- ei yt-neuvotteluja "
...jumalauta...
Mitä ne ovat?
Miten liittyvät työttömyyteen?
kun on niitä kysyjiä ja arvostelijoita missä oot töissä, mitä teet jne...kun PITÄISI olla töissä.
Hittojako niistä kysyjistä välittää!
Vuosien työttömyyden aikana en huomannut minkäänlaisia "paineita".
Jos on työtön niin on työtön.
Turha selitellä millään "välivuodella" tai "katellaan" tai vastaavalla.
Kyllä jokainen rakentaa ne paineet päässään!
Miksi pitäisi olla töissä?
Onpahan sekin työpaikka muiden täytettävissä.
Älkää hyvät ystävät ottako turhia, kuviteltuja paineita miettimällä mitä te luulette muiden ajattelevan teistä!
Avoimen vahingoniloisille saatoin sanoa simerkiksi:
Käykö kateeksi?
Milloinkas viimeeksi kävin teillä syömässä?
Onkos jäänyt velkani sinulle maksamatta?
Hyvähän minun on loisia kun sinä osallistut kustannuksiin!
Yms.
Työttömänä terveyteni parani työaikaani verrattuna oleellisesti heti kun älysin lopettaa juopottelun.
Jos työttömyys ei johdu rikoksesta niin ei siinäole mitään häpeämistä!!
Itse rakentelin mökin työttömänä ollessani meni 3 vuotta. Kalastella ehtii kivasti n 180 päivää kalassa vuosittain (merellä, lapissa ja isoimmilla järvillä ja koskilla). Autonlaittoon riittää myös aikaa, joten pikkuhiljaa saa harrasteajokin ajoonkin.
Osa-aikaisen duunin voisin tosin ottaa. Siten, että olisi esim 3 päivää viikosta töitä tai 2.
Vilpittömästi!
Aivan ilmeisesti olet osannut hoitaa asiasi kuntoon aiemmin!
Upeaa aikaa! Hienoa että osaat nauttia siitä!
Ps. Pahus kun itse en saa kalaa millään vehkeellä. En ole enää vuosiin yrittänytkään. Voisin olla sinulle jopa kateellinen.
Ainakin eukko yllättyisi jos jonkun syötävän kalan kanssa tulisin kotiin.
joutuu asumaan kerrostaloyksiössä, eikä ole muuta paikkaa jossa rakennella taikka autojaan korjailla sun muuta. Sukulaisiin ei uskalla/kehtaa änkeä kun ihmettelevä tuota työttömyyttä, kun "aina minä olen töitä saanut" laulu on ensimmäisenä mielessä kun nähdään. Joten tasan ei käy onnenlahjat työttömilläkään.
Tontin saaminen näillä tuloilla mahdotonta saati rakennustarpeet, kun syödäkin pitää että säilyy henki. Nippanappa riittää rahat muutenkin elämiseen. Eipä paljoa naurata, ei.
Olenkin välillä mietiskellyt, jotta olisipa kivaa kun työttömillä olisi joku paikka missä voisi kotteroaan korjailla, mutta eihän sellaista nyt missään ainakaan julkisesti kerrota missä olisi jos on. Varaa kun ei olisi maksaa mitään jos paikka olisi jossakin ja onhan niitä maksullisia vaikka kuinka paljon.
Kalaa ei kyllä juuri tule. Toisaalta enemmän tulee vain katseltua luontoa ja uitettua tyhjää siimaa ja varpaita kesäisin. =) Kalaa jos joskus saa niin savustan yleensä kyllä päästän koskematta takaisin.
Kyllä se vaan pienellä toimeen tultava ja toisaalta tulihan noita töitä jo tehtyäkin aikanaan.
kyllä meinaa tulla ja jo sängyv petaaminen jää usein tekemättä sillä ei jaksa mitään kun ei ole motivaatiota mihinkään.
Vaihdan osani työssäkäyvän kanssa heti mutta en voi sille mitään kun ei huolita yli 55v ja naista työhön mihinkään.
Olen käyny töissä yli 30vuotta ja hoitanut lapset,tehny kotityöt ja nyt tuntuu kun olis suuri pysähdys elämässä ja voin sanoa että mielummin olisin töissä.
Rahatkin on loppu,ei päivärahoilla leveillä.
Yritä hommata lastenhoitokeikkaa viikonlopuiksi. Siitä saa mukavasti ylimäärästä tuloa ja mielenvirkeyttä. Pyydä eturaha myös, että varmasti saat. Minä olen ottanut 25euroa/yö lapsesta, kun työssäkäyvät vanhemmat ovat käyneet illanistujaisissa ja juhlissa.
Hyviä puolia voisi vielä jatkaakin:
- ei työmatkakustannuksia
- ei päivähoitomaksuja
- ei tarvitse raahata lasta tarhaan
- koululaisen voi turvallisesti saattaa kouluun ja hakea koulusta kun on päivällä aikaa
- ehtii tehdä ruuat halvalla itse alusta loppuun
- ehtii jopa marjastamaan ja sienestämään
- pystyy pitämään kotinsa aina siistinä kun on aikaa siivota
- voi ommella ja tehdä käsitöitä, korjata vanhaa
- kaikki "juoksevat asiat" ehtii hoitaa, ei tarvitse pyydellä lupaa mihinkään virastokäynteihin (työnantajalta)
- ehtii jopa käydä lenkillä
- vanhaa mummoaan voi käydä auttelemassa
Eivät kaikki työttömät päivystä kapakassa, kyllä meissä on ihan "kunnonihmisiäkin"
ihanalta! Siis jos jotain pahaa, niin etteikö siinä niin paljon myös hyvää!
Mun mielestä työttömänä on ihan kiva olla :D Saa aamulla nukkua niin pitkään kuin huvittaa, voi mennä kampaajalle tai jalkahoitoon silloin, kun huvittaa, voi shoppailla vaikka koko päivän jne. jne.. Kyllä plus-puolia löytyy mielin määrin.
Itse en kaipaa ainakaan entisen työpaikkani ärsyttäviä työkavereita, kieroa pomoa enkä huonoa työilmapiiriä. Omassa seurassa viihtyy tosi hyvin!
Saa nukkua 8-12 tuntia, hyvää unta, niin halutessaan. Ja voi valvoa pitkään.
Univelka aiheuttaa:
- Väsymystä
- Huonotuulisuutta
- Aktiivisuus on heikkoa
- Ajatus ei kulje
- Katkeruutta
- Kaunaisuutta
- Väkivaltaisuutta
- Epätoivoa
- Synkkyyttä
- Pusseja silmien alle
- Rumuutta
- Rapistumista
- jne....
Pitkän aikaa jatkuessa univaje vaikuttaa jo fyysiseen terveyteen.
Tämä kaikki selittää monien työllisten kaunaiset ja katkerat kirjoitukset tällä palstalla.
Toi on oikein sanottu:
-- työssä olevien kauna ja katkeruus--!!!
Moni töissä oleva väsyy ja huomaa, että elämä valuu hukkaan töissä... siis vaikka tulee palkkaa, niin hukkaan menee se ainutkertainen elämä töissä!!!!!!!!!!!!!!!!! orjana....
Ja kun on mennyt hukkaan, niin ei voi peruuttaa... kuolema korjaa...
- Lihomista
- Ihminen muuttuu Zombieksi
- Suolapatsaisuutta
- Näppylöitä
- Paatoksellisuutta
- Tapojen korostumista (koska ajatus ei kulje, niin tehdään niinkuin aina ennenkin)
- Byrokraattisuutta (liittyy edelliseen)
- Luovuus vähenee (liittyy edellisiin)
lopuksi tulee karmea, hidas kuolema ilman unta, sairaalassa letkuissa ja matka helvettiin.
- punaniskaisuutta
- amerikan ihannointia
- vääpelimäisyyttä
- liiallista kenkien kiillottamista
- jäykän selän
-ei rahaa harrastuksiin
-ei rahaa terveydenhuoltoon
-ei rahaa vaatteisiin
-ei rahaa matkailuun
-ei rahaa itsensä hemmotteluun
-ei rahaa kampaajalle
-ei rahaa hammaslääkäriin
-ei rahaa elokuvalippuun
-ei rahaa !!!!
-aikaa loputtomasti vaikka mihin käytettäväksi mutta se aika kuluu siihen kun säälit itseäsi kun ei voi mitään tehdä mitä tahtoisi ja nyhjötät yksin kotona kun kukaan entisistä ystävistäsi ei viitsi olla sinuun edes yhteydessä kun et ole enä entisesi, antelias iloinen hauskanpitäjä
-päivittäisenä ajatuksena kaikkein päällimmäisenä näin monen työttömyysvuoden jälkeen on tämän elämän loppuminen
Enpä ole vuoden aikana joutunut kärsimään pätkääkään noista mainitsemistasi huonoista puolista! Päin vastoin: nyt on aikaa hoidattaa itseään, ostopalveluin ja esim. lenkkeilyllä. Ulkomaillakin olen ollut vuoden aikana muutaman viikon, kotimaan lomilla varmaan jo kuukauden.
Nyt kun olen työttömänä, voin tehdä esim. kotityöt arkipäivisin jolloin illat ja viikonloput jäävät vapaiksi. Silloin menemme puolisoni kanssa teatteriin, oopperaan, hotelliin, kylpylään.
Ja puolisoni on todella tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen: vaimo-kulta ei ole koskaan väsynyt eikä illallakaan ole "päänsärkyä"... ;D
On suoraan riippuvainen työttömyyskorvauksen määrästä... Kun elintaso (työssäoloon nähden) kärsii ja korvaus työttömyydestä suht. pieni (alle 40 e/pv) niin jo rupeaa tuntumaan just siltä, että pää leviää... Eikä työttömyysajan edes tarvii olla pitkä, että noin käy.
Rahalla sitä tässä maailmassa kaikki elämykset hankitaan ja kun pätäkkää on vähän, se kyllä vastaa hermoihin samantien =/
Ja asiahan riippuu myös siitä, minkälaiset tulot puolisolla, onko velkaa jne. jne..
Itse olen "onneksi" jo niin vanha, ettei velkaa ole senttiäkään ja puoliso hyvissä hankkeissa.
Tosin ilmaisiakin elämyksiäkin on. Itse olen löytänyt lenkkeilyn, uimisen ja näyttelyissä (usein työttömille ilmaisia) käymisen. Ja yksi mieluisimmista uusista ja ilmaisista harrastuksista on joutenolo. Kerrankin saa tuijottaa tuntikausia ikkunasta ulos ja unelmoida ja miettiä asioita. Ennen töissä ollessa oli aina niin kiire, ettei kerennyt edes ajattelemaan :D
ja varsinkin ilmaisista sellaisista en perusta (ovat käyneet liiankin tutuiksi viime työttömyysjaksolla). Työtä tekisin ja elantoni ansaitsisin ja itseni taas tärkeäksi tuntisin JOS se olisi mahdollista... Vaan kun ei saa tukea, ei kukaan mahd. työnantaja käytä omia rahojaan palkkaukseen. Ts. tarpeeton olen työmarkkinoille niin kauan kunnes taas joku pystyy ILMAISEN työpanokseni hyödyntämään =/
rahastahan se kaikki todellakin on kiinni. Ja vaikka puoliso suht. hyvin ansaitseekin, on sitten toinen juttu miten kykenet niitä puolison tuloja käyttämään kun olet tottunut aina itsesi elättämään.
Itselläni nämä 4 v on ollut 0 euron tulot joten eipä juuri jaksa kehua työttömyyden ihanuudella ja vapaana olemisella.
En ihan ymmärtänyt tuota kirjoittamaasi. Eli onko työkykysi alentunut? Silloin pääsisit tukitöihin helpommin. Mikä koulutustausta sinulla on? Miksi voit työllistyä siis vain tuettuna?
Mutta jospa onkin varautunut työttömyyteen?
Ei liene ennen kuulumatonta että firma menee konkkaan tai itse saa potkut?
Senhän voi ottaa huomioon töissä ollessaan.
Yhteistulomme ovat 2262E/kk, netto.
-Kaihileikkaukset kevätkesästä yksityisklinikalla maksoivat oheiskustannuksineen omavastuuna noin 2700E.
-Vaatteita riittävästi.
-Matkoilla 12 - 16 viikkoa/vuosi. Joukossa yksi kv-risteily/vuosi Välimerellä, Karibialla tai Atlantilla.
Nyt syyskuussa Unkariin. Lokakuussa meno pitemmäksi ajaksi Espanjaan.
-Hemmottelu? Mitä puuttuisi?
-Vaimo käy kampaajalla halutessaan.
-Pakko käyttää yksityishampuria.
-Elokuvissa emme käy. 42" tallentava boxi riittävät!
-Käyttelytilin saldo tällä hetkellä turhankin korkea. Noin 40000E. Johtuu kevään pörssinotkahduksesta.
Aikaa todella on, hoitaa omaa kuntoaan.
En todellakaan ole entinen kireä oma itseni vaan iloinen, avoin ja seurallinen.
Seitsemän vuoden työttömyyden jälkeen suunnittelemme todella asioita eteen päin.
useimmat matkat, varsinkin risteilyt, varataan ainakin puoli vuotta etukäteen.
Muut sekä, että.
Vaimo singahtaa pari kertaa vuoteen ostosmatkalle keskieurooppaan.
Työttömyyden pahin puoli minulle on täysaikaisesta juopottelusta kieltäytyminen. Terveydellisistä syistä.
Opetellessani tätä elämäntapaa viihdyin alkoholin parissa muutaman ensimmäisen kuukauden mutta sitten otin järjen käteen ja rajoitan sen muutamiin tissuttelujaksoihin/vuosi.
JOTEN MYÖTÄTUNTOA KAIVATAAN.
Nimimerkki onneton työtön.
Ps. Ei tarvinnut edes liioitella vaikka moni niin uskookin.
Kyllä tälläisiäkin kohtaloita löytyy.
Etkö saa edes peruspäivärahaa ? Loppuuko sekin kuten ansiosidonnainen 500 päivän jälkeen ? Ihan vaan uteliaisuudesta kyselen.
Eihän ne päivärahat mihinkään lopu kun ei ole koskaan alkaneetkaan.
Eli en ikinä ole saanut peruspäivärahaa enkä ansiosidonnaista enkä yhtään mitään muutakaan.
Jotenkin olen onnistunut luovimaan itseni sellaiseen jamaan tässä yhteiskunnassa että ei noille avustuksille ole päässyt missään elämänvaiheessa.
Eli ensin opiskelin, sitten töihin, heti vakituiseen virkaan ja sitten ukon mukana ulkomaan komennukselle. Kotimaahan palattua kortistoon ja siellä oli kovin vaisua niin menin opiskelemaan uuden ammatin pöljyyttäni.
Siinä hässäkässä on ehtinyt tuota ikää kertyä niin paljon, että nyt ei sitten kelpaa mihinkään. Työkokemusta on ja kaksikin eri ammattia mutta kun on kohta 50 v.
ole mitään vikaa... Tutkintoja löytyy ylioppilastutkinnon lisäksi pari kappaletta... Viimeisin viime keväältä, alalle, jolla työllistetään ainoastaan pitkäaikaistyöttömiä.
Ongelma on ainoastaan siitä, että palkanmaksajaa ei löydy. Tutkinto antaa pätevyyden useampaankin eri työhön, mitä tahansa niistä hakee ensimmäinen, tärkein ja ainoa kriteeri työn saamiseen tuntuu olevan se, että on tukikelpoinen. Täysin merkityksettömiä seikkoja ovat aiempi työkokemus ja ammattitutkinto =/
Sitä miksi alalle työllistyy vain tuella täytyy kysyä tämän maan VIISAILTA päättäjiltä.
Jos miehesi tulot estää sossun avun eikä " Ukko " anna rahaa. Kannattaisi varmaan erota mokomasta miehestä. Kutale koko Äijjä ;). Ehkä sitten tulis sossusta rahaa, ja jos on lapsia ne tietysti Äidille ja " Ukolta " ruokot. Jos kutale ei maksa ruokkoja niin nekin saat kunnalta ja sieltä ne pistää ne sitten ulos-ottoon kutaleelta.
Ukko ei pussiaan pihistelisi jos vain akka kehtaisi siellä pussilla käydä omia tarpeitaan varten. Mutta sitä ylpeyttä kun on näin elättinäkin ollessa.
Onneksi ehdin saada jälkikasvun maailmalle ja oman leivän ääreen, ainakaan niistä ei tarvitse enää huolehtia. On koulutettu ja kasvatettu ihan omin varoin nekin.
Kas kun sitä oltiin niin tuloillaan silloin niin eivät hekään tarvinneet noita yhteiskunnana apuja käyttöönsä.
Eli ukon kutaleen aion kyllä pitää omanani niin kauan kun antavat. Jos verottaja tai muu kiskuri sen tarhoo vielä riistää minulta niin sitten nousen suurempaan sotaan oikeuksistani.
Näyttääpi vika olevan vaan " Muijan " asenteessa ;)
Itsellekkin loppuu työt 16 v. palveluksen jälkeen Joulukuun alussa. Lopettavat koko tehtaan... Pakko turvautua ansio sidonnaiseen jos ei töitä heti löydy. Eikä muuten edes yhtään hävetä. Onneksi vaimolla vakipaikka , ollut jo yli 20 v. Mutta eihän siitäkään koskaan voi olla varma koska sekin tehdas lopetetaan. Jälkikasvua vaan yks ,joka iältään 13 v.
Ja asuntolainaa jäljellä ihan " sopivasti " tähän tilanteeseen. Niin että tämmöstä meillä.
Ajatteleppa sitä... Voisko sitä sittenkin käydä siellä " Ukon " pussilla ? ( Pusseilla ) ;).
Tv: "Ukko" 42 v.
Turhaa ylpeyttä!
Olen ilman "tunnonvaivoja" elänyt enemmän ja vähemmän mieheni "siivellä" yli 30-vuotta.
Yhteinen käyttelytili ja rinnakkaiset luottokortit.
Ukko ei millään tapaa kontrolloi rahankäyttöäni vaan luottaa, perustellusti, minuun.
Esimerkkinä luottamuksesta kerran, pari vuodessa ostosmatkat keskieurooppaan.
Ukko itse ei lähde mukaan millään ilveellä.
Yhdessä matkustelemme 3 - 4 kk/vuosi.
Ukko on työttömyyseläkkeellä joten hänelläkin on aikaa.
Joten mikäs ongelma perheen sisäinen tulonjakauma on?
Itse olet pulmasi rakentanut!
Köyhät ei käytä luottokortteja, eikä koskaan matkusta mihinkään. Kerran tai pari voi kaupungissa olla varaa käydä osamassa perheelle kengät tai talvitakki bussilla, ja sekin reissu tuntuu hyvin kalliilta.
4-vuotiashan ei purnannut perheen rahojen niukkuutta vaan niiden käytön yksipuolista jakaumaa.
Sitähän minä hämmästelen.
Olen aina käsittänyt että perhe on yksi talousyksikkö jossa ei ole minun ja/tai sinun rahoja.
Kaikki suunnitellaan ja tehdään yhdessä tarpeiden ja halujen mukaan perhebudjetin puitteissa.
Siis, kyse on kahden ihmisen keskinäisistä suhteista.
Jaetaanko vaurautta tai niukkuutta tasapuolisesti!
Jospa oltaisiinkin tyytyväisiä työttömyyteen, niin eiköhän pian kateelliset järjestä meille töitä!
Paras puoli työttömyydessä on, että työtä ei tarvitse tehdä.
Hmmm....masennuin täysin jäädessäni 15 vuotta sitten työttömäksi.
Mitään hyvää en siinä nähnyt.
Kuitenkin parasta on ollut se että yksinhuoltajana olen voinut olla kotona lasten tullessa koulusta jne.
Se aika on rahassa mittaamatonta,itse ainoana lapsena aina iltapäivisin yksin kotona. Minun lapsuudenkodissani pääaine oli raha. Isolla ärrällä.(siis tosi iso.)
Ehkä saan sitten pienemmän eläkkeen,sitten vaan saan ja sillä sipuli.
elämä on muutenkin outoa... kaikki pyörii rahan ympärillä. ihmiset kerää hulluna pieniä paperilappusia ja näkee siinä elämän tarkoituksen. työnteko pitäisi olla vapaaehtoista, niin sitten nähtäisi kuinka moni työnarkomaani tekisi työtä ihan vain työnilosta.
..kun ei perheellinen tässä yhteiskunnassa ja näillä hinnoilla pärjää pitemmän päälle ilman työtä ja PALKKAA, paitsi jos perii rikkaat vanhemmat/muun sukulaisen tai saa lottovoiton tai on osannut keplotella osakkeilla/muulla sijoittamisella.Tai on pakolaisena maahan muuttanut ja saa kaiken kultalautasella eteensä edes osaamatta kieltä ja maan tapoja.
Tavallinen tallaaja jää jalkoihin peruspäivärahalla/toimeentulotuella ja helposti menettää ihmisarvonsa sekä itsensä että muiden silmissä.
Näin on raaka totuus.