Sain joitain kuukausia sitten hyvän röykkiön vastauksia deitti-ilmoitukseeni. Eräs nainen kehui ilmoitustani. Vastasin hänelle lyhyesti ja hän vastasi edelleen takaisin. Vastaus sisälsi mm. tällaisen pätkän (tämä tuskin on kirjesalaisuuden rikkomista, koska en paljasta nimimerkkiä, pätkä on lyhyt eikä sen perusteella voi mitenkään tunnistaa henkilöä): "Kompromisseihin en tyydy, en nettijutuissa enkä muutenkaan, sen verran ainutlaatuisena itse itseäni pidän."
Vastasin naiselle, että minun mielestäni juuri ainutlaatuisuutemme vuoksi ihmiset joutuvat tekemään kompromisseja ja sovittelemaan tarpeitansa yhteen. Mailivaihto loppui siihen, samoin nettideittailuni. Alkoi masentaa. Tuli mieleen, että liikkuukohan netissä muita kuin mielikuvametsästäjiä?
Toinen mielikuvametsästäjähavaintoni perustuu erilaisiin ilmoituksiin. Jos laadin rehellisen ja avoimen ilmoituksen, jossa kerron itsestäni, arvoistani, tavoitteistani ja elämäntavastani, niin kukaan ei vastaa - ei, vaikka ilmoituksesta käy ilmi, että olen ihan kelpo mies, vaikka en mikään unelma.
Kun sen sijaan lataan ilmoitukseen tyhjänpäiväistä liirumlaarumia ja mukanokkeluutta ja kuorrutan sen vielä siirapilla, niin vastauksia tulee vähintään kourallinen, kymmenkunta.
Kummastuttaa, että miksi naiset vastaavat liirumlaarumiin, kun kuitenkin toisenlaisen ilmoituksen takaa paljastuu paljon paremmin ihminen.
Eivätkö he etsi ihmistä ensinkään? Joku tässä mättää. Ihmeellistä peliä, josta en pääse perille.
Vastasin naiselle, että minun mielestäni juuri ainutlaatuisuutemme vuoksi ihmiset joutuvat tekemään kompromisseja ja sovittelemaan tarpeitansa yhteen. Mailivaihto loppui siihen, samoin nettideittailuni. Alkoi masentaa. Tuli mieleen, että liikkuukohan netissä muita kuin mielikuvametsästäjiä?
Toinen mielikuvametsästäjähavaintoni perustuu erilaisiin ilmoituksiin. Jos laadin rehellisen ja avoimen ilmoituksen, jossa kerron itsestäni, arvoistani, tavoitteistani ja elämäntavastani, niin kukaan ei vastaa - ei, vaikka ilmoituksesta käy ilmi, että olen ihan kelpo mies, vaikka en mikään unelma.
Kun sen sijaan lataan ilmoitukseen tyhjänpäiväistä liirumlaarumia ja mukanokkeluutta ja kuorrutan sen vielä siirapilla, niin vastauksia tulee vähintään kourallinen, kymmenkunta.
Kummastuttaa, että miksi naiset vastaavat liirumlaarumiin, kun kuitenkin toisenlaisen ilmoituksen takaa paljastuu paljon paremmin ihminen.
Eivätkö he etsi ihmistä ensinkään? Joku tässä mättää. Ihmeellistä peliä, josta en pääse perille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..mutta sanon henkilökohtaisena mielipiteenäni, että todennäköisesti kyseisenlaiset "mielikuvan metsästäjät" ovat niitä jotenkin todellisuuspelkoisia/ pakoisia öömeriikkalaisella tv- siirappiviihteellä kuorrutettuja hattarapäitä.
Todennäköisesti siis täysin munattomia livessä ja melkoisen kyvyttömiä ymmärtämään ihmiselämän inhimillisiä puolia. Hyvä esimerkki on esim. jotakin "Pelinaiset"- tms. vastaavan kaltaisen sarjan henkilöhahmojen toimintatapoja ihailevat naiset, jotka kuvittelevat itse olevansa samanlaisia "pelimimmejä", kun levittävät haarojansa Hamletin (tms. vastaavankaltaisen mestan) portsarit hyvin tuntevalle asiakaskunnalle ja kusettavat normaalin tunne- elämän omaavia ihmisiä.;D
Tiedän, että tänne kirjoittelee paljon lapsia (PAKKO kirjoitella?!), mutta siltikin joskus naurattaa joidenkin osoitukset oman päänsä sisällöstä. Muutaman kerran on esim. käynyt niin, että olen kirjoittanut tänne ns. 'syvällisemmän' tekstin: no eipä aikaakaan, kun joku valopää tulkitsee, että minunhan TÄYTYY tietysti olla lihava ja ruma, jos sellaisia kirjoitan.;DD
Varmaan olisi myös niin, että jos alentuisin mainostamaan vaikkapa tissejäni hyvin päämäärätietoisella markkinointistrategialla (HEH!), niin olisin valopäiden mielestä heti seksikäs ihminen.
Mä en ole ikinä harrastanut varsinaista nettideittailua, mutta luulen silti asian suuren osan seuranhakijoista osalta olevan juuri niin, kuin sä ap kuvasit.;) Mielikuvien perässä suurin osa porukasta täällä hyppii. Eipä ihme, että usein saakin lukea tarinoita, kuinka traumaattista oli, kun sinne deittipaikalle saapui sekava & sottainen Notre Damen kirkonkellonsoittaja, vaikka "mies oli sanonut olevansa komea ja älykäs".;DD
Tunneälyä noilla mielikuvapelleillä ei usein tunnu olevan pätkääkään. Suuri osa heistä on sitä paitsi luultavasti viettänyt nuoruutensa ihan muuten, kuin varsinaisesti kokemalla elämää ja se näkyy jutuista.
raskasta olla noin erinomainen...
shakki ja matti. Ei voi sen paremmin sanoa. Ellei kyseessä sitten ollut ironiaa, jolloin taasen se olisi ollut kerrassaan loistava kommentti.
..nyt goodbye tälle foorumille ainakin joksikin aikaa! Toivon itselleni voimia pysyä poissa täältä, ja toivokaa tekin sitä minulle puolestani, joohan?.:)
Siispä: heipsistä hei kaikki asiat osaavat "pelimiehet" ja "pelinaiset", "seksigurut", sekä "liian kauniit/ komeat miehet ja naiset"!;D
Lähinnä surullista tuommoinen. Ite olen joutunut parisuhteissani samanlaisten pettymysten eteen...johtuukohan sitten kyvyttömyydestäni TUTKIA toista ihmistä realistisin ja arvioivin silmin. Ei, kyllä minua on yritetty oikeasti vetää nenästä. Julmaa.
Olen tullut vain sitten semmoiseen päätelmään, että ihmiset ovat hukassa itsensä kanssa. Enhän minäkään ole itseäni tuntenut kunnolla...
Sitten toinen juttu, mitä arvelen tarvittavan tämmöisissä parinmuodostusjutuissa ja pysyvyyteen tähtäävässä suhteessa. Kyky säilyttää positiivinen mielikuva toisesta. Olen monta kertaa miettinyt, kun näen onnellisesti(huom.) pitkään yhdessä viihtyneen parin, että mikä mahtaa olla yhdessä pysymisen salaisuus. En tiedä sitä. Arvelen kuitenkin, että jonkinlainen edellytys voi olla se, että ihminen pystyy itse ylläpitämään hyvää oloa toisesta erilläänkin. Hyvä olo tulee itse kullekin monenlaisista asioista. Minä tietenkin toivoisin, että miesystäväni tykkäisi suunnilleen semmoisesta mistä minäkin nautin. Helpompaa tyydyttää toisensa tarpeet. Toisen kautta, toisen kanssa ja toisesta erillään, mutta silti YHDESSÄ. Ajattelemalla semmoisia asioita, tekemällä semmoisia asioita, jotka säilyttävät hyvän olon.
..........
Juu, tämän pitkän sepustuksen jälkeen vastaan sitten. Jotenkin lähdetään vaan aina etsimään toisesta sitä hyvää oloa itselle. Kuvitellaan toinen vaikka minkälaiseksi ikäänkuin jokin toiveitten rinssi tai rinsessa voisi toinen olla...ja täyttää oman tyhjän olon.
Itse en ole tehnyt mitään deitti-ilmoituksia, kun ajattelin, ettei semmoinen millään voi onnistua...Ihmiset tarkoittavat sanoillansa niin monenlaista. Sanoja voi tulkita niin monella tavalla. Sitten kun sanoja, joilla esim. itseään kuvailee, on vain vähän...mitä siitäkin tulee? Aika suppea kuvaus.
Olen miettinyt aiemminkin tätä netin ja liven eroa. Täällä ollaan kirjoittamisen kautta tekemisissä. Livessä toista voi arvioida niin monenlaisin tavoin: Koko olemus, puhetapa, äänensävy, eleet, liikkuminen, katse, käytös, tuoksu, tuntu(kädestä tervehtiminen)...jne. Täällä toista voi arvioida hyvin niukoilla vihjeillä.
Pelkkää helvettiä tulee elämästä tuollaisen kanssa. Kompromisointi on eräs tärkeimmistä parisuhdeharmonian tekijöistä. Jääkööt yksin kotiin kasvamaan kunnes saavuttaa täysikasvuisen mittasuhteet.
Sun mielestä nyt sitten raaka fakta on kaikki kaikessa. Mimmi ei tykännyt sum faktuaalisesta otteesta vaan olis halunnu vähän myötämielisyyttä ja myötäotetta asiaan. Tiedonvälityksen lisäksi puhutaan myös paljon siksi kun puhuminen on vaan mukavaa (itse en kyllä ole puheihmisiä, mutta olen näin käsittänyt). Enpä usko, että naiset jotka tykkäävät jutella haluavat nimenomaan lisää tietoa. Ehkä heille vaan tulee juttelusta hyvä olo. Tuo liirumlaarum kertoo, että olet hyvä juttelupartneri kun taas kovin asiapitoinen ja tosiasioissa pitäytyvä ilmo kertoo päinvastaista. Lisäksi tosiasiat voivat olla ilmossa väärin. Tosin liirumlaarumkin saattaa olla tekaistua: kykenet ehkä siihen mutta normaalisti halu puuttuu.
sanoa, että vastauksesi oli sen verran nerokas, että oman mielenkiintoni se olisi herättänyt. Sen sijaan en ikinä kirjoittaisi, että olen niin ainutlaatuinen,etten kompromisseihin suostu. Toisaalta en tiedä, menetitkö kovinkaan paljoa....
Sitä en tiedä, miksi liirunlaarumit purevat suurempaan osaan seuraahakevista naisista...
Ongelma on siinä, että et oikein näytä ymmärtävän tuon nettideittailun erityispiirteitä. Vaikka siinä tutustutaan kirjoittamalla ja esittelemällä itseään ehkä yksityiskohtaisemmin kuin kasvokkain tavatessa, niin se ei tarkoita sitä, että koko elämänkuormansa tulee kaataa kerralla toisen niskaan.
Normaalielämässä ihmiset tutustuvat toisiinsa vähitellen, niin että aluksi keskustellaan yleismaailmallisista aiheista ja vasta kun toista tunnetaan paremmin ja luottamusta on jo kehittynyt, siirrytään henkilökohtaisempiin aiheisiin. Tätä samaa kaavaa tulisi myös noudattaa näissä deitti-ilmoituksissa, sillä tuskin nyt kasvokkain kohdatessakaan ensimmäisellä tapaamisella latelet toiselle elämänarvojasi ja asenteitasi.
Mitä tulee tuohon kompromissi-kysymykseen, niin siinä olet kyllä oikeassa. Kaiken kaikkiaan nainen vaikuttaa tuon esittämänsä väitteen perustella melkoiselta tuulitunnelilta, joten parempi vaan kun kirjoittelu loppui.
.. pysyn ainakin jonkin aikaa poissa tältä foorumilta.;D Puolustuspuheenvuorooni lisään vain, että I'm still trying so hard, really!;DD
Olen tuo sama aiemmin pakettimiehen ekaan kirjoitukseen kommentoinut tuolta ketjun alusta. Mielikuvan metsästäjistä ts. niiden perässä hyppijöistä puheenollen en voinut olla laittamatta paria sanasta kirjoittajalle otsikolla " Hyvä pakettimies ja muut töksäyttelijät"...
Kaks kyssäriä sulle:
1. MISTÄ IHMEESTÄ sinä päättelit, että ap pakettimies ei muka ymmärtäisi nettideittailun erityispiirteitä?
2. (vielä tärkeämpi kysymys..) MISTÄ H*LVETISTÄ sinä teit oletuksen, että pakettimiehellä olisi tapana kaataa "koko elämänkuormansa" jonkun skriivakaverinsa niskaan,ts. minkä suuntaisia toimintamalleja arvelet ilmeisestikin hänellä olevan?
Haluaisin korostaa, että kun puhe kerran oli niistä MIELIKUVAN metsästäjistä, niin etköhän sinäkin otsikolla "Hyvä pakettimies ja muut töksäyttelijät" nyt antanut..krh.. mielikuvillesi kirjoittajasta kenties..krhm.. hieman liian suuren painoarvon?
Aaarghh...;D Just tuo omien pika- analyysiensa pohjalta toimiminen on kohtuullisen ärsyttävää, sori vaan... *viheltelee*