Aion lopettaa vuosia kestäneen suhteen. Naispuolinen kaverini totesi minulle lyhyesti että "älä ainakaan varoittamatta". Ja muutenkin tuo käsite tuntuu näkyvän siellä sun täällä. Ennakkovaroitus?
Tiedän, että kun aloitan kertomaan aikeistani, toinen haluaa kuulla kaikki ajatukseni kerralla. Jotenkin omassa mielessäni tuo on kovin lyhyt tilanne (?). Toki voi jutella ja jutella ja yrittää uudestaan ja uudestaan mutta en ainakaan henkilökohtaisesti näe tässä iässä (alle 25) järkeä jäädä pohtimaan asiaa pidemmäksi ajaksi jos sen kerran on päättänyt.
Tiedän, että kun aloitan kertomaan aikeistani, toinen haluaa kuulla kaikki ajatukseni kerralla. Jotenkin omassa mielessäni tuo on kovin lyhyt tilanne (?). Toki voi jutella ja jutella ja yrittää uudestaan ja uudestaan mutta en ainakaan henkilökohtaisesti näe tässä iässä (alle 25) järkeä jäädä pohtimaan asiaa pidemmäksi ajaksi jos sen kerran on päättänyt.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"meidän pitää jutella" lausahdus kuullaan mielestäni usein parisuhteessa aina silloin kun aiotaan puhua jostain hyvin vaikeista asioista. Itse olen käyttänyt tuota ilmaisua kun aioin ekan poikaystävän kanssa ilmoittaa eroaikeistani.
Suhteen päättymistä voi alkaa aavistelemaan silloin, jos on "selviä merkkejä" näkyvissä. Esim. paljon riitoja, väkivaltaa, toinen on pettänyt yms. Mutta jos niitä ei ole, saattaa ero tulla toiselle yllätyksenä.
Oman poikaystävän kanssa "meidän pitää puhua" keskustelu venyi 2 päiväiseksi, mutta sinä aikana juttelimme eroamisesta ja sen syistä todella syvällisesti. Seuraavan kerran kun itse olin mukana "meidän pitää puhua" keskustelussa, se oli miehen ehdotus ja se keskusteluhetki kesti vain 2 tuntia ja päättyi kun ilmoitin "ovi on tuolla, älä vähään aikaan tule tänne, en halua nähdä sinua". Olin silloin kyseiseen mieheen umpi rakastunut, mutta hänpä ei ollut minuun.
On hyvä puhua asiat kerralla selviksi, jos suinkin on vain mahdollista. Silloin voi paremmin lähteä jatkamaan elämäänsä eteenpäin. Toimimattomassa suhteessa ei kannata kauhean kauaa olla. Mitä enemmän on, sitä enemmän kuluttaa itseään loppuun.
Jos vain tuntuu siltä, että suhde ei toimi ja haluaa lähteä, jota kuta voi ahdistaa tieto lähtemisen vaikeudesta ja siitä ettei pääse irti toisesta ilman viikkojen ihmissuhde showta..
Jokaisella on mielestäni oikeus lähteä ja tulla, kunhan antaa toiselle syyn lähtöönsä. Muuta ei tarvita. Asioista voi toki keskustella, mutta jos on päättänyt lähteä eikä enää näe suhteella olevan tulevaisuutta niin mitä turhia vatvomaan asioita?? Minusta riittää kun kertoo mikä on tilanne ja miksi... Sen jälkeen ei ole mitään velvollisuutta enää selitellä tai edes puhua.
Kuulostaa ehkä julmalta. omasta kokemuksestani tiedän, että kun ahdistaa ja päättää lähteä niin päätös itsessään on jo tarpeeksi vaikea ,ilman että toinen syyllistää tai kuluttaa päivänsä ruikuttamalla takaisin. Aika näyttää..
Jätettävän ollessa epätoivoinen hän lupaa hakea vaikka kuun taivaalta.... Muutaman viikon yhdessä olon jälkeen asiat tod. näk. olisivat aivan samoin kuin ennenkin.
itse olen eronnut vuosi sitten ja exä haluaa edellee vaan keskustella ja keskustella. Uskomatonta, eikö?!
jos ette ole käyneet asioita läpi, vaan olet ilmoittanut että tämä ei toimi, tässä syy, minä lähden,...niin mitä oikein odotat?
Jos olisit itse rakastunut ja sinut jätettäisiin yhtäkkiä sanomalla syy, muttei keskustelemalla mistään, niin etkö jäisi sitä selvitystä vaille?
Jos nyt sanot, että et jäisi, koska se riittää sinulle että toinen sanoo, ettei halua olla enää kanssasi, ajattelet edelleen asiaa omasta jättäjän kannastasi, et niin että itse olisit halunnut jatkaa...
vaan sellainen juttu, että kannattaa yrittää korjata se mikä suhteessa mielestäsi on vialla. Mikset kertoisi hänelle mikä sinua vaivaa, mikä mielestäsi ei toimi, mitä teidän pitäisi tehdä toisin?
Asioita ei pidä jättää roikkumaan. Ei kannata lähteä ennen kuin on tehnyt kaikkensa suhteen korjaamiseksi. Teidän molempien vuoksi. Jokainen, joka on jätetty "pyytämättä ja yllätyksenä" tietää miten paskamaista se on: toinen vain lähtee antamatta mitään mahdollisuutta korjata tilanne. Se jää vaivaamaan. Ja taas, molempia osapuolia.
Vaikeuksia ei kannata paeta vaan ne pitää kohdata. Muuten kohtaat samat ongelmat kerta toisensa jälkeen.
Jäi kiinnostamaan tuo, että "tässä iässä ei kannata jäädä pohtimaan". Eli siis mitä... Luotatko siis siihen, että nuorena heiloja kyllä löytyy? Ehkä niitä löytyy mutta vain siihen tarkoitukseen, että joudut ratkomaan samaa ongelmaa kerta toisensa jälkeen uusien kumppanien kanssa. Oli ongelma mikä tahansa, niin se ei ratkea vaihtamalla kumppania. Ratkaise se, älä pakene. Se on ainoa keino päästä aloittamaan seuraava suhde puhtaalta pöydältä.
eikä irti uskalleta päästää!
Itse olen ollut muutamassa pidemmässä suhteessa nuorempana, eikä siinä mikään yrittäminen olisi auttanut. Suhteessa täytyy saada olla oma itsensä, kummankin, että viihtyy.
Ei natsannut näiden kanssa mutta kun tapasin mieheni, natsasi kaikki ja natsaa yhä edelleen.
Ei se suhde yrittämällä parane, toiset vain sopivat toisilleen paremmin, kuin toiset. Ei sitä elämää pidä yrittämiseen tuhlata kun sen voi elää paremminkin.
Oikein hyvin ja lohduttavasti kirjoitit.
Nimenomaan noin on asia. Ei voi ylläpitää suhdetta vain siinä toivossa, että se paremmaksi muuttuisi.
Asiat vaistoaa melkoisen pian, ja jos epäröi, on kumpaisenkin kannalta "tuhlausta" pitkittää eroa.
Olla oma itsensä- sitä varmaan ensikädessä toivoisi, että toinen hyväksyisi sellaisenaan, eikä tulisi tunnetta, että on yksin asioidensa ja ajatustensa kanssa.
Onnea teille!:)