En pysty ymmärtämään miksi miesten on niin hirveän vaikea ottaa asioita puhuttavaksi. Varsinkin parisuhteeseen liittyviä asioita. Miehet tuntuvat pitävän sitä itsestään selvänä, että naine aloittaa tai nostaa asioita keskusteltavaksi. Miehet kuitenkin itse tuntuvat samoja asioita miettivän ja pohtivan kuin naiset. Millälailla miestä voisi rohkaista siihen, että se voisi edes joskus keskustelun aloittaa?
Puhuminen parisuhteessa
Miettinyt paljon asiaa
222386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
juuri kuin sanoit: Miehet pohtivat ja ajattelevat. Mun mies sanoi että kun asia on hankala niin hän tarvitsee aikaa ajatella.
Siinä minä olen niin erilainen, puhua posmotan ja haluan heti selvittää.... se onkin yks vika että asiassa mennään OT. Eli mä en mieti pajoakaan vaan puhua papatan.
Oon ottanut opiksi että jos asia on tärkee tai sanotaanko hankala, niin en vaadi miestä vastaamaan ja keskustelmaan vaan annan miettimisaikaa.
Ihan samaa voin itsestäni sano, että puhuttua tulee ja välillä ei itsekkään kerkeä ajattelemaan mitä sitä oikein on tullut selitettyä.
Sitä joutuu aina välillä toiselta kysymään, että ymmärsitköhän sinä mitä minä oikein yritin selittää=) Onneksi on miehelläni hyvät hermot:)
Isoissa jutuissa annan hänen niitä miettiä rauhassa. Saa itse ne sitten puheeksi nostaa kun on ajatellut asiaa tarpeeksi.
niin tiedät, että miehet haluaa miettiä asioita itsekseen.
He etsivät konkreettista ratkaisua. Jos he sen löytävät, he toimivat sen mukaan.
Eli ei miehet halua velloa asioita kenenkään kanssa.
ei löydykkään. Ongelmaa ei ole ollutkaan ja asia unohdetaan, vaikka se toista vaivaiskin?
a. ei saa suunvuoroa
b. aivan turha sanoa mitään, koska kukaan ei kuuntele
c. sanoi mitätahansa se ymmärretään väärin tai tulkitaan aivan päinvastoin
d. kukaan ei jaksa jatkuvaa analyysi jauhamista
e. kun ei ongelmaa ole, niin p****le se ongelma pitää vaikka väkisin tehdä
f. naista ei voi järjellä ymmärtää
tässä muutamia ajatuksia
En vaadi toista keskustelemaan kokoajan ja olen sen hyväksynyt, että toinenkin voisi joskus aloitteen tehdä. Ollaan yhdessäkin tätä asiaa puhuttu. On vain kiva muidenkin ihmisten kokemuksia kuulla.
Se on ihan totta, että naiset yleensä ovat kovia puhujia. Jos nainen ei suunvuoroa anna heti, niin odota, että se on pahimmat höyryt pihalle päästänyt ja pyydä sitä sit kuuntelemaan oma mielipiteesi. Jos nainen asian väärin ymmärtää voi sitä hänelle tarkentaa. Eikä keskustelun tarvitse aina analysoimista olla. Sano naiselle suoraan, että anteeksi nyt vain, mutta minun on vaikea ymmärtää mitä sinä oikein puhut.
Tiedetään me naiset olemme aivan liian tunteellisia. Mutta onneksi elämä ei OIKEASTI ole pelkkää keskustelua.
Yli 15 vuotta odotin, että olisin saanut puhua suunipuhtaaksi. Kyllä se riittää.
pelkkää tyhjän jauhamista, analysointia, väärin ymmärryksiä, ideoitia ......ilman kuuntelutaitoa
->ongelmaan löytyi ratkaisu: kamat pakettiin ja menoks
Loppui analysointi ja jauhaminen kertaheitolla.
Mutta jokainen meistä on yksilö joka toimii omalla tavallaan. Aina parisuhteessa tavat toimia eivät kohtaa keskenään. Silloin on paras iskeä kantapäät vastakkain ja lähteä erisuuntiin.
Ollaan vaa ollakseen yksilöitä, mutta totuus on se että kuvaamallani tavalla monessa (erittäin monessa) parisuhteessa menee.
Siinä on yksi (pieni) meidän miesten ja naisten ero.
Naiset voisivat oikeasti välillä peiliin katsoa ja miettiä ovatko he antaneet toisen itseään ilmaista.
Hyvinhän tuota näytät ymmärtäneen... heh :D
"En pysty ymmärtämään miksi miesten on niin hirveän vaikea ottaa asioita puhuttavaksi."
Tuo on _osaksi_ pelkkä myytti. Kun miehillä on konkreettinen ongelma, he etsivät siihen ratkaisua, kertovat ongelmasta ja tarpeistaan ja tarvitsevat silloin kuuntelijaa. Kuunteleminen ei tarkoita turhanpäiväistä asioiden pyöritystä vaan aitoa halua ymmärtää miestä ja etsiä yhdessä hänen kanssaan ratkaisu ongelmaan.
Mies kyllä puhuu tunteistaan ja parisuhteestaan, mutta ei viihteellisesti vaan käytännöllisesti. Naisillehan parisuhdeongelmat näyttävät usein olevan viihdettä, ajankulua.
Anteeksi yleistämiseni
Olen vain ihmeissäni miten miehet kuvittelevat, että naiset niitä ymmärtävät, jos he eivät ajatuksiaan ja asioitaan puhu. On vaikea auttaa jos toinen on periaatteessa ongelman jo ratkaissut, ennen kuin asiasta puhuu.
Yhdessähän sitä halutaan ongelmia ratkaista. Enkä ainakaan itse pidä parisuhdeongelmia viihteenä.
'Yhdessähän sitä halutaan ongelmia ratkaista'
Nääh. Naisellinen ajatus. Miehenä haluan viettää yhdessä ongelmatonta elämää, ongelmien esiin tullessa ne hoidetaan pois mahdollisimman tehokkaasti, yksin tai yhdessä, hälläväliä.
Joskus vaikuttaa nimenomaan siltä että naiset elävät vain ongelmia varten, niistä kun lässyttää niin saa sitten sitä 'luottamusta' jne. Ainakin itsellä menee luottamus toiseen täysin, jos mokoma ei osaa edes perusongelmia itse ratkaista.
Perusongelmat ihan varmasti saan itse ratkaistua. Puhunkin isommista asioista. Ongelmat ovat pers**stä ja niiden poistaminen nopeasti on paras ratkaisu, mutta se ei aina välttämättä onnistu.
Naisen luonteenpiirteet vaikuttavat siihen millainen ongelma-eläjä hän on.
on usein naisen puhuminen. Varsinkin minun edesmenneessä suhteessani elin kieron lörpöttelijän kanssa, joka perusteli terapiatarpeellaan kahdenkeskisten asioidemme lörpöttelyn naisystävilleen ja tuttavillemme varoittamatta illanistujaisissa ja selän takana riennoissaan. Opin, että vähemmän sattuu, kun puhun vähemmän, koska toinen ei selvästikään osannut pitää pesää puhtaana vaan toi siskokullat, maammaystävänsä ja muut äitiliinit jopa sänkyymme noin vain ideologisesti. Oispa tuonnut kehollisesti *vinks*. Ammattilaisten hoitoahan se tarvitsi oikeesti.
Akan perseen leviäminen voi ihan oikeasti nyppiä miestä mutta otappa otsikon mukainen lause keskustelunavaukseksi parisuhteessa niin muija kiljuu viikon.
Arka aihe naiselle niin kuin miehelle juomisesta huomauttaminen
on niinkuin nalakutusta,
ja miesten "puhuminen" kuin
odottaisi Seitsemän Veljeksen oppivan lukemaan,
vai miten se menee ;D
Se on kyllä huomattu, että miehet eivät puhu asioista niinkuin me naiset, tai ehkä pitäisi sanoa että minä en ole koskaan rakastunut mieheen joka puhuu yhtä paljon asioista kuin minä. ja minäkään en puhu paljon. olen kyllä tavannut miehiä, jotka puhuvat ja tekevät samoin kuin naiset, mutta niihin en mitään vetoa tunne.
Joten minun henk.koht mielipide on se, että on hyvä että miehet ei ole samanlaisia papupatoja ja tunteet, läheisyys plaaplaa asioitten sanallisia tulkkeja. Se minkä opin kun olen taistellut miesten kanssa yli kymmenen vuotta, on se että parempi ymmärtää käyttäytymistä kuin sanoja. Käyttäytymisestä saa samat tiedot ja paremmatkin, mitä siitä että pakoittaisi toisen puhumaan jostain, mistä hän ei yksinkertaisesti osaa tai halua.
Siinä tilanteessa toki ärsyttää ettei toinen vo sanoa, mutta kun sitä vastaan lopettaa taistelun, voi itsekin paremmin.
Ja alkuperäisen kirjoittajan kysymykseen, miten miestä voi rohkaista puhumaan, on ehkä niinkin yksinkertainen kuin, että antaa sen puhua alusta asti asioista suuttumatta ja puuttumatta, niin että hän uskaltaa puhua ja sanoa mitä ajattelee, tuokaan ei aina toimi koska naiet vetää hernemaissipaprikat nokkaan pienistäkin ajatuksista, mikäli ko. asia ei vastaa heidän tarpeitaan. ok, puhun vain omasta puolestani, en muitten :)..
Toinen mahdollinen tapa rohkaista miestä puhumaan on lopettaa itse puhumasta mitään, jolloin vaakakuppi heilahtaa taas toisenlaiseksi. Tasapaino kun säilyy aina.
(kokemuksen kautta) pelkäävät, että nainen ei arvosta heidän mielipiteitään (naiset aina oikeassa ja ottavat viimeisen sanan).
Parisuhteen pienissäkin ongelmissa hyvissä ajoin puhuminen on tärkeää mutta molempien pitää myös osata kuunnella ja arvostaa toisen ajatuksia vaikka ne omista eroaisivatkin.
pohtia puhumisesta puhumattakaan noita asioita. Yksinkertaisesti eivät pidä niitä niin tärkeinä. Tottakai he muuten niistä puhuisivat tai edes yrittäisivät puhua.