Onko muita jotka "uskaltavat" paljastaa tunteensa kun on kaksoset. Meidän kaksostytöt 3kk ja esikoinen 1½ vuotta. Ihan suoraan sanoen yhtä helvettiä ensimmäinen kkolme kuukautta meni valvoessa koska tytöt huusivat yön, Nyt ne mokomat huutavat päivänkin päälle. eivät nuku koskaan. olen niin täynnä huutoa ja tätä meteliä. Ensimmäinen lapsi ihan helppo, mutta nämä pirulliset kaksostytöt! En saa heihin minkäännäköistä rakkauden tunnetta kun kaiki on koko ajan niin hankalaa! Kertokaa muutkin, että tunnette näin, etten joudu jokapäivä ajattelemaan, että olen huono äiti ja varustettu huonolla sietokyvyllä.
yhtä helvettiä..
kaksosten äiti
33
9675
Vastaukset
- Onko tukiverkostoa?
Minulla oli molemmilla kaksosilla koliikki. Oli paljon muutakin ja olin niin väsynyt että en paljon muista koko alkuajasta mitään.
Minulla ei ollut muuta apua kuin mieheni, joka osallistuikin paljon lasten hoitoon ja kotitöihin. Mutta kävi vuorotyössä ja olin paljon yksin kotona lasten kanssa.
Onko sinulla omaa aikaa? Pääsetkö esim. kävelylenkille ihan yksin kun miehesi tulee töistä tms?
Et ole huono äiti, olet vain niin väsynyt. Halaukset sinulle.- kaksosten äiti
Apua saan anopilta ja omalta äidiltäni. Mies ei pahemmin osallistu! Kiva saada tukea ja kuulla, että en olekaan niin huono. Tuntuu välillä niin pahalta kun ei jaksa antaa aikaa lapsille! No ajan kuluessa ja lasten kasvaessa helpottuu! Sinulla oli varmasti vaikeaa kun lapsillasi oli koliikki! minun lapsillani ei ole koliikkia, itkevät jotain muuta!
- joku toinenkin
Mulla ei ole tosin kaksosia, mutta erittäin voimakastahtoinen ja temperamenttinen 8-kuinen, joka ei nuku koskaan. Päivän on ku enkeli ja seuraavana ku itse perkele. Hihat palanu monta kertaa.
- Apua.
..vaikeaa lastenne kanssa ja jopa nimittelette heitä, niin miettikää missä kunnossa itse olette mielenterveytenne kanssa. Onko se kärsinyt?
Senkä vuoksi ette jaksa?
Lpasellanne on vain yksi lapsuus ja yksi äiti. Älkää pilatko lastenne lapsuutta omilla ongelmilla tai väsymyksellä.
Hakekaa apua!!!!
Pyydän sitä lastenne elämän ja tulevan elämän vuoksi.
Kun teillä on neuvola-aika; puhukaa ja kertokaa tilanteesta.
Soittakaa perheneuvolaan!
Te olette aikuisia ja jos haluatte niin osaatte hakea apua. Lapsenne ei osaa hakea apua.
Ja minä todella toivon että kukaan vanhempi ei olisi niin sairas tai väsynyt että nimittelisi omaa lastaan.
Ja jos ette todella jaksa lapsenne kanssa, niin hoitoapua on tarjolla. (Samoin sijais- tai jopa adoptioperheitä.)
Jokaiselle Lapselle kuuluu rakastava perhe! - Älä ala jeesusteleen
Apua. kirjoitti:
..vaikeaa lastenne kanssa ja jopa nimittelette heitä, niin miettikää missä kunnossa itse olette mielenterveytenne kanssa. Onko se kärsinyt?
Senkä vuoksi ette jaksa?
Lpasellanne on vain yksi lapsuus ja yksi äiti. Älkää pilatko lastenne lapsuutta omilla ongelmilla tai väsymyksellä.
Hakekaa apua!!!!
Pyydän sitä lastenne elämän ja tulevan elämän vuoksi.
Kun teillä on neuvola-aika; puhukaa ja kertokaa tilanteesta.
Soittakaa perheneuvolaan!
Te olette aikuisia ja jos haluatte niin osaatte hakea apua. Lapsenne ei osaa hakea apua.
Ja minä todella toivon että kukaan vanhempi ei olisi niin sairas tai väsynyt että nimittelisi omaa lastaan.
Ja jos ette todella jaksa lapsenne kanssa, niin hoitoapua on tarjolla. (Samoin sijais- tai jopa adoptioperheitä.)
Jokaiselle Lapselle kuuluu rakastava perhe!Onko oma lapsesi niin enkeli, että ei koskaan vedä äidin pinnoja lujille? Jos vastaat kyllä,niin valehtelet. Se että on väliin rankkaa, ei tee huonoa äitiä eikä tarkoita sitä, että ei rakasta lasta tai kykene hoitaan sitä. Enkä nimitellyt lastani perkeleeksi, se oli kuvannollinen ilmaus hänen käytöksestään silloin kuin oikein kiukuttelee. Ja kaikki lapset kiukuttelevat.
- Halloo ittelles
Älä ala jeesusteleen kirjoitti:
Onko oma lapsesi niin enkeli, että ei koskaan vedä äidin pinnoja lujille? Jos vastaat kyllä,niin valehtelet. Se että on väliin rankkaa, ei tee huonoa äitiä eikä tarkoita sitä, että ei rakasta lasta tai kykene hoitaan sitä. Enkä nimitellyt lastani perkeleeksi, se oli kuvannollinen ilmaus hänen käytöksestään silloin kuin oikein kiukuttelee. Ja kaikki lapset kiukuttelevat.
Aiemmassa viestissä kirjoitit:
"Päivän on ku enkeli ja seuraavana ku itse perkele."
Toisessa viestissäsi sitten kirjoitit:
"Enkä nimitellyt lastani perkeleeksi, se oli kuvannollinen ilmaus hänen käytöksestään silloin kuin oikein kiukuttelee."
Minusta SINÄ nimenomaan nimittelit!!!
Eikä sinun tarvitse minulle kertoa että lapset välillä kiukuttelee, tiedän sen muutenkin.
Mutta tiedän myös sen että kaikki vanhemmat ei sitä kesät niin kuin aikuisen pitäisi kestää ja jaksaa. - ON perkele
Halloo ittelles kirjoitti:
Aiemmassa viestissä kirjoitit:
"Päivän on ku enkeli ja seuraavana ku itse perkele."
Toisessa viestissäsi sitten kirjoitit:
"Enkä nimitellyt lastani perkeleeksi, se oli kuvannollinen ilmaus hänen käytöksestään silloin kuin oikein kiukuttelee."
Minusta SINÄ nimenomaan nimittelit!!!
Eikä sinun tarvitse minulle kertoa että lapset välillä kiukuttelee, tiedän sen muutenkin.
Mutta tiedän myös sen että kaikki vanhemmat ei sitä kesät niin kuin aikuisen pitäisi kestää ja jaksaa.Eli opettele suomen kieltä ääliö. Ja jos sun mielestä nimittelin ni sehän on sun mielipide. Ei vois vähempää kiinnostaa.
Mutta vähentää huomattavasti sitä sanamäärää, jos alkaisin yksityiskohtaisesti kirjoittamaan, mitä sillä tarkoitan, miten poika sen kiukkunsa osoittaa.
Ja kas, kas sä tiedät, että lapset kiukuttelee. Oot lukenut ihan jostain kirjasta vai? Sithän sä ootkin täydellinen kasvattaja. Mulla onneksi on rohkeutta sanoa, en ole täydellinen äiti, lapseni ei ole täydellinen, mutta silti ollaan täydellisen keskivertoperhe, joten ei ole niitä täydellisyydentavoittelupaineita kuten sulla! - nimittelyssä
ON perkele kirjoitti:
Eli opettele suomen kieltä ääliö. Ja jos sun mielestä nimittelin ni sehän on sun mielipide. Ei vois vähempää kiinnostaa.
Mutta vähentää huomattavasti sitä sanamäärää, jos alkaisin yksityiskohtaisesti kirjoittamaan, mitä sillä tarkoitan, miten poika sen kiukkunsa osoittaa.
Ja kas, kas sä tiedät, että lapset kiukuttelee. Oot lukenut ihan jostain kirjasta vai? Sithän sä ootkin täydellinen kasvattaja. Mulla onneksi on rohkeutta sanoa, en ole täydellinen äiti, lapseni ei ole täydellinen, mutta silti ollaan täydellisen keskivertoperhe, joten ei ole niitä täydellisyydentavoittelupaineita kuten sulla!Sanoin sinua suoraan ääliöksi. En sanonut, että olet kuin ääliö. En. Sinä olet ääliö. Siis nimittelin SINUA!!!
- Huolestunut...
nimittelyssä kirjoitti:
Sanoin sinua suoraan ääliöksi. En sanonut, että olet kuin ääliö. En. Sinä olet ääliö. Siis nimittelin SINUA!!!
Kirjoitustesi perusteella voin vain sanoa että kannattaa miettiä tosissaan avun hakemista. Ei tuo oo enää normaalia...
Ja mikähän ihmeen pinttymä sinulle on täydellisyys?
Miksi luulet että minä olen täydellinen?
Olet itse kateellinen täydellisille kasvattajille? Mitä pahaa tai erikoisen tavoiteltavaa on täydellisyydessä?
Minusta sinä käytät täydellisyyttä vähän haukkumanimen tapaan. Mitähän se kertoo sinusta?
Kannattaa miettiä miksi toimii tietyllä tavalla... - Mikä helvetin neuroosi
Huolestunut... kirjoitti:
Kirjoitustesi perusteella voin vain sanoa että kannattaa miettiä tosissaan avun hakemista. Ei tuo oo enää normaalia...
Ja mikähän ihmeen pinttymä sinulle on täydellisyys?
Miksi luulet että minä olen täydellinen?
Olet itse kateellinen täydellisille kasvattajille? Mitä pahaa tai erikoisen tavoiteltavaa on täydellisyydessä?
Minusta sinä käytät täydellisyyttä vähän haukkumanimen tapaan. Mitähän se kertoo sinusta?
Kannattaa miettiä miksi toimii tietyllä tavalla...sulla on analysoida muita äitejä. Sen sun anteeksi että olen olemassa -lapsen kans sulla ei ilmeisesti ole ollut tarvetta tutustua väillä äitiyden kaikkiin puolin. Tän otsikon aihe oli, että kaksosten hoito on välistä helvettiä. Enkä luule, että sinä olet täydellinen. Näytät olevan helvetin yksinkertainen tai muuten vähä-älyinen. Lukiko sun kasvatusoppaassa, että äidit jotka purkaa tuntoja internetin nettipalstalla, kuten tuo alkuperäinen, aiheutta negatiivisia vibroja toisessa huoneessa nukkuvalle lapselle. Sillähän ne mammat täällä purkaa tuntoja, että ei tarvi siihen lapseen purkaa. Mutta kaikki ei näytä tajuavan. Mutta mee sinne perhenueuvolaan, ni kyllä se helpottaa.
- oletko naiivi?
Apua. kirjoitti:
..vaikeaa lastenne kanssa ja jopa nimittelette heitä, niin miettikää missä kunnossa itse olette mielenterveytenne kanssa. Onko se kärsinyt?
Senkä vuoksi ette jaksa?
Lpasellanne on vain yksi lapsuus ja yksi äiti. Älkää pilatko lastenne lapsuutta omilla ongelmilla tai väsymyksellä.
Hakekaa apua!!!!
Pyydän sitä lastenne elämän ja tulevan elämän vuoksi.
Kun teillä on neuvola-aika; puhukaa ja kertokaa tilanteesta.
Soittakaa perheneuvolaan!
Te olette aikuisia ja jos haluatte niin osaatte hakea apua. Lapsenne ei osaa hakea apua.
Ja minä todella toivon että kukaan vanhempi ei olisi niin sairas tai väsynyt että nimittelisi omaa lastaan.
Ja jos ette todella jaksa lapsenne kanssa, niin hoitoapua on tarjolla. (Samoin sijais- tai jopa adoptioperheitä.)
Jokaiselle Lapselle kuuluu rakastava perhe!Ihan vaan oma kertomus tähän väliin. Minulla poika huusi laitokselta 8kk saakka n.puolen tunnin välein öisin, päivisin taisi olla jopa tunti ilman huutoa. Luuletko, ettei sen kahdeksan kuukauden aikana tule mieleen ainuttakaan negatiivista ajatusta?? Luuletko, että itse jaksaisit ajatella huutajasta vain että onpa söpö nyytti, kunpa ei koskaan kasvaisi??
Tuskin. Ajattele vähän, ennen kuin kirjoitat, selvästikään sinulla ei kokemusta huutajasta ole.
Kyllä tunteilla saa-ja pitääkin olla- monenmoisia sanoja, joskus ei niin kauniitakin. Olisiko sinusta parempi olla hiljaa vaan ja kestää...Totta hiivatissa siitä tulee äitille huono omatunto kun on vauvaansa sättinyt, mutta paljon parempi vaihtoehto kuin että kävisi esom käsiksi!
Ps: vielä tuohon avunpyyntöön neuvolasta, minulle todettiin, että lapset nyt itkee, ja se oli siinä se apu. - mutta päivisin
oletko naiivi? kirjoitti:
Ihan vaan oma kertomus tähän väliin. Minulla poika huusi laitokselta 8kk saakka n.puolen tunnin välein öisin, päivisin taisi olla jopa tunti ilman huutoa. Luuletko, ettei sen kahdeksan kuukauden aikana tule mieleen ainuttakaan negatiivista ajatusta?? Luuletko, että itse jaksaisit ajatella huutajasta vain että onpa söpö nyytti, kunpa ei koskaan kasvaisi??
Tuskin. Ajattele vähän, ennen kuin kirjoitat, selvästikään sinulla ei kokemusta huutajasta ole.
Kyllä tunteilla saa-ja pitääkin olla- monenmoisia sanoja, joskus ei niin kauniitakin. Olisiko sinusta parempi olla hiljaa vaan ja kestää...Totta hiivatissa siitä tulee äitille huono omatunto kun on vauvaansa sättinyt, mutta paljon parempi vaihtoehto kuin että kävisi esom käsiksi!
Ps: vielä tuohon avunpyyntöön neuvolasta, minulle todettiin, että lapset nyt itkee, ja se oli siinä se apu.ei nukkunu 2 ekaan kuukauteen ollenkaa, nykyäänki yhdet max 2 h päikkärit eikä kaikkina päivinä ollenkaa. Ylisosiaalinen, ni ei yhtää ole viihtyny lattialla. Kauheat pultit ku ei päässy liikkeelle ja kauheat menohalut. Koko ajan järjestettävä toimintaa, että pysyy hyvällä tuulella, ei ees pissalle oo päässyt ilman kauheeta parkua ja mies ku yrittäjä, ni tekee yli kellon ympäri töitä, ei sukulaisia lähimaillakaan, että saa äiti moneksi revetä. 8 kk:n aikana 4 tuntia ollut vapaalla ja erossa lapsesta. Nyt alkanu jo viihtyyn lattiallaki, mut onki sit joka paikassa päällään ja temperamenttisena poikana vastalauseet on sen mukaisia, kun joutuu oman turvallisuutensa takia kieltään ja hakeen pois. Siinä saa äitin tukka kyytiä, repii naamasta, sylkee ruuat päälle ja muuta kivaa. Mutta silti olen onnellinen, että vaikka aina ei ole äidillä kivaa, ni lapsella ainakin on luonteenlujuutta ja tulee taatusti pärjään elämässä paremmin ku joku nyhverö.
- tuplaäiti
mutta päivisin kirjoitti:
ei nukkunu 2 ekaan kuukauteen ollenkaa, nykyäänki yhdet max 2 h päikkärit eikä kaikkina päivinä ollenkaa. Ylisosiaalinen, ni ei yhtää ole viihtyny lattialla. Kauheat pultit ku ei päässy liikkeelle ja kauheat menohalut. Koko ajan järjestettävä toimintaa, että pysyy hyvällä tuulella, ei ees pissalle oo päässyt ilman kauheeta parkua ja mies ku yrittäjä, ni tekee yli kellon ympäri töitä, ei sukulaisia lähimaillakaan, että saa äiti moneksi revetä. 8 kk:n aikana 4 tuntia ollut vapaalla ja erossa lapsesta. Nyt alkanu jo viihtyyn lattiallaki, mut onki sit joka paikassa päällään ja temperamenttisena poikana vastalauseet on sen mukaisia, kun joutuu oman turvallisuutensa takia kieltään ja hakeen pois. Siinä saa äitin tukka kyytiä, repii naamasta, sylkee ruuat päälle ja muuta kivaa. Mutta silti olen onnellinen, että vaikka aina ei ole äidillä kivaa, ni lapsella ainakin on luonteenlujuutta ja tulee taatusti pärjään elämässä paremmin ku joku nyhverö.
Mielestäni tuo kuullostaa vielä aika normaalilta, jos kuitenkin yöt nukkuu ja päivälläkin jopa kaksi tuntia. Vertaa alkuperäisen kirjoittajan tekstiin...
- pienempänä kitisi
tuplaäiti kirjoitti:
Mielestäni tuo kuullostaa vielä aika normaalilta, jos kuitenkin yöt nukkuu ja päivälläkin jopa kaksi tuntia. Vertaa alkuperäisen kirjoittajan tekstiin...
Sairaalasta tultua kitisi kaikki päivät 7,5 kk. Vasta kun alkoi liikkua lattialla, alkoi helpottaan. Nyt jo leikkii itsekseen, mutta siihen asti täysin sylivauva, 2 ekaa kuukautta ei edes nukkunut päivällä. Mutta vähäuninen meilläki, yöunet on 23-8 ja kahdesti syö sinä välissä. Mutta tosiaan nyt ei enää ongelmia voi verratakaan siihen, mitä oli alkuun, ku tutti yksistään jo huudatti, kun parkui ku päätä vietäs jos ei joku vieressä koko ajan tarjoilemassa. Mummonsakin sanoi, että vaikka minä olen ollut kauhea kitiseen, niin noin kovaa marisijaa ei ole ennen nähnyt. Mutta on itse aurinkoinen niin kauan ku joku viitsii viihdyttää.
- pris81
oletko naiivi? kirjoitti:
Ihan vaan oma kertomus tähän väliin. Minulla poika huusi laitokselta 8kk saakka n.puolen tunnin välein öisin, päivisin taisi olla jopa tunti ilman huutoa. Luuletko, ettei sen kahdeksan kuukauden aikana tule mieleen ainuttakaan negatiivista ajatusta?? Luuletko, että itse jaksaisit ajatella huutajasta vain että onpa söpö nyytti, kunpa ei koskaan kasvaisi??
Tuskin. Ajattele vähän, ennen kuin kirjoitat, selvästikään sinulla ei kokemusta huutajasta ole.
Kyllä tunteilla saa-ja pitääkin olla- monenmoisia sanoja, joskus ei niin kauniitakin. Olisiko sinusta parempi olla hiljaa vaan ja kestää...Totta hiivatissa siitä tulee äitille huono omatunto kun on vauvaansa sättinyt, mutta paljon parempi vaihtoehto kuin että kävisi esom käsiksi!
Ps: vielä tuohon avunpyyntöön neuvolasta, minulle todettiin, että lapset nyt itkee, ja se oli siinä se apu.ONKO SULLA KOKEMUSTA KAKSOSISTA?????? sinuna olisin ihan hiljaa jos sulla ei kokemusta ole!!sä et voi kuvitellakkaa minkälaista on vauva ikä kaksosten kanssa.sanonta ei todellakaa pidä paikkansa et:kyl kaksiki menee siinä missä yksiki!
- tuplamami06
Apua. kirjoitti:
..vaikeaa lastenne kanssa ja jopa nimittelette heitä, niin miettikää missä kunnossa itse olette mielenterveytenne kanssa. Onko se kärsinyt?
Senkä vuoksi ette jaksa?
Lpasellanne on vain yksi lapsuus ja yksi äiti. Älkää pilatko lastenne lapsuutta omilla ongelmilla tai väsymyksellä.
Hakekaa apua!!!!
Pyydän sitä lastenne elämän ja tulevan elämän vuoksi.
Kun teillä on neuvola-aika; puhukaa ja kertokaa tilanteesta.
Soittakaa perheneuvolaan!
Te olette aikuisia ja jos haluatte niin osaatte hakea apua. Lapsenne ei osaa hakea apua.
Ja minä todella toivon että kukaan vanhempi ei olisi niin sairas tai väsynyt että nimittelisi omaa lastaan.
Ja jos ette todella jaksa lapsenne kanssa, niin hoitoapua on tarjolla. (Samoin sijais- tai jopa adoptioperheitä.)
Jokaiselle Lapselle kuuluu rakastava perhe!kuuleppa luuletko tosiaan että äiti joka on väsynyt kuuntelemaan lastensa itkua ja kiukuttelua ei rakasta heitä? voin kokemuksesta sanoa että mikään muu ei ole niin raastavaa kuin oman lapsen itku kun sitä jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy? luuletko etten ole ottanut yhteyttä neuvolaan ja yrittänyt selvittää miksi lapsi itkee?? ONKO SINULLA KOKEMUSTA TÄLLAISESTA? JOSKUS SE VAAN TUNTUU ETTEI RAKKAUS RIITÄ KUN ON NUKKUT TUNNIN YÖSSÄ!!!!
- Niinkös
ON perkele kirjoitti:
Eli opettele suomen kieltä ääliö. Ja jos sun mielestä nimittelin ni sehän on sun mielipide. Ei vois vähempää kiinnostaa.
Mutta vähentää huomattavasti sitä sanamäärää, jos alkaisin yksityiskohtaisesti kirjoittamaan, mitä sillä tarkoitan, miten poika sen kiukkunsa osoittaa.
Ja kas, kas sä tiedät, että lapset kiukuttelee. Oot lukenut ihan jostain kirjasta vai? Sithän sä ootkin täydellinen kasvattaja. Mulla onneksi on rohkeutta sanoa, en ole täydellinen äiti, lapseni ei ole täydellinen, mutta silti ollaan täydellisen keskivertoperhe, joten ei ole niitä täydellisyydentavoittelupaineita kuten sulla!Miksi suutut ja loukkaanut noin? Olethan "keskiverto"kansalainen ja uskallat rohkeasti kertoa tunteistasi. Ajattelin ehdottaa keskusteluavun hakemista sinulle, mutta et selvästi ole valmis kyseeenalaistamaan myös itseäsi. Ennen äitiyttä tulisi pohtia, jakasanko, kestänkö ja olenko valmis vanhemmaksi. Kyse ei ole enää sinusta vaan pienestä ihmisestä josta olet vastuussa. Ei ole hyvän äitiyden mittaria. On paikka kääntää ajatukset itsestä lapseen. Huuto ei ole ikuista tai jos siltä tuntuu siihenkin on keinonsa. Haasteita -kovempia sellaisia koet viimeistään kun tytöille kasvaa "oma tahto".
- tupajumi
Niinkös kirjoitti:
Miksi suutut ja loukkaanut noin? Olethan "keskiverto"kansalainen ja uskallat rohkeasti kertoa tunteistasi. Ajattelin ehdottaa keskusteluavun hakemista sinulle, mutta et selvästi ole valmis kyseeenalaistamaan myös itseäsi. Ennen äitiyttä tulisi pohtia, jakasanko, kestänkö ja olenko valmis vanhemmaksi. Kyse ei ole enää sinusta vaan pienestä ihmisestä josta olet vastuussa. Ei ole hyvän äitiyden mittaria. On paikka kääntää ajatukset itsestä lapseen. Huuto ei ole ikuista tai jos siltä tuntuu siihenkin on keinonsa. Haasteita -kovempia sellaisia koet viimeistään kun tytöille kasvaa "oma tahto".
Äitiyytä ei aina voi valita, se tulee joskus vastaan täysin yllätyksenä, varsinkin ap:n kaksoset, sellaiseen ei ketään voi varautua henkisesti täysin. Ihmiset joilla ei ole lapsia on ihan turha tulla tänne jakelemaan neuvoja, sillä he eivät todellakaan tiedä miltä tuntuu väsyneenä kuunnella ainaista huutoa! On myös inhimillistä, että äiti tuntee moisia ajatuksia! Eikä se keskustelemalla esim. neuvolassa parane. Eihän sille mitään voi jos vauva itkee, vaihtoehtona on vain odottaa, että vauva kasvaa ja lopettaa huutonsa, siihen asti täytyy vain sitten seota! Ap halusi vertaistukea siihen ettei ole huono äiti kun ajattelee miten ajattelee, se, että joku toinenkin ilmoittaa ajattelevansa niin, on parasta apua!
- annu72
kuulostaa kovin tutulta!
Esikoinen oli 1½ kun kaksoset synty ja eka vuosi oli... jotain kamalaa... olin väsynyt ja halusin omaa rauhaa. onneksi oli apujoukkoja. Nyt kun kaksoset ovat kohta 4v, alkaa vauva-ajoilta palautua mieliin hyviäkin muistoja. kesti tosi kauan kiintyä kaksosiin samalla tavalla kuin esikoiseen, alku oli aikalailla pelkkää velvollisuudentuntoa ja vastuunottoa.
ei ole juuri hyväksyttyä sanoa ääneen, että omat lapset ottaa päähän. sitä se arki kuitenkin oli, on joskus nykyäänkin. itse jaksoin, kun tapasin samassa tilanteessa olevan äidin MLL:n kerhossa. yhdessä sitten itkimme ja nauroimme läpi vaikeat päivät!
voimia! aika auttaa, vaikka tiedän, ettei se nyt siltä tunnu! - marjoli
Musta vauva-aika oli yhtä helvettiä. vauvat olivat tosi "kilttejä", mutta... mulla oli synnytyksenjälkeinen masennus, jota en uskaltanut lääkärille mennä valittamaan. Siitä seuras sitten heti perään toinen masennuskausi, johon apua sitten onneksi hainkin.
vauva-ajasta en enää pahemmin mitään muista. Rankin elämäni jakso.
Et ole todellakaan ainoa äiti joka väsyy lapsiinsa. Mä väsyn välillä vieläkin, molemmat ovat ns erityislapsia (dysfasia varmaan) - rankkaa on
Voimia arkeenne. On teillä rankkaa, kun esikoinenkin niin pieni vielä. Meillä oli myös tosi rankkaa aluksi, pojat syntyivät pieninä keskosina, olivat eri rytmillä, leikkauksia yms terveysongelmia (jnkv edelleen). Toinen valvo yöt, toinen päivät. En tiennyt edes kumman olin ruokkinut yöllä viimeksi. Kahden vauvan kanssa kuitenkin niin erilaista kuin yhden kans. Meillä ainakin tuplat häiritsivät toisiaan hirveästi ja nukkuminen oli vaikeaa. Päiväunia nukuttiin vartin pätkissä kolme kertaa ihan vauvanakin ja yöt levottomia ja tietty eri rytmillä. En muista ekasta vuodesta paljon mitään. Oman kokemukseni mukaan eka vuosi rankin, tokakin vielä ja kolmantena tuplauhma, mutta nukkua jo saa öisin. Kovasti voimia sinulle ja muille tuplavauvojen vanhemille. Mielestäni sinun kannattaisi välillä yrittää saada esim. kodinhoitajaa, että voisit vaikka yrittää nukkua päivällä (minulla oli hetken, en tosin osannut oikein olla enkä kovasti pitänyt), mutta teillä vielä esikoinenkin. Kaksi vauvaa ei todellakaan mene siinä kuin esikoinen, johon olet erilailla saanut keskittyä. Kahden kanssa kerralla se on sellaista päivän läpiviemistä. Itse sain kyllä apua mieheltäni ja äitini oli meillä usein iltaisin ja viikonloppuisin kanssani.
- jos vain
osaat vaatia. MLL, Kirkon perhetyö, kuntien sosiaalitoimi. Jos neuvola lässyttää juuri tyyliin vauvat huutaa, niin älä anna periksi. Äidin jaksamisella on rajansa. Onneksi tytöt eivät muista vauva-aikaansa ja saat kyllä onnentunteita kokea, usko pois. Hae apua, jos et yksin pääse kotoa lähtemään, ota pesue mukaan, USKOVAT SITTEN, ETTÄ HUUTAVAT, MOKOMATKIN RIIVIÖT KOKO AJAN... kirjoitusvirheitä, joo, mutta koliikkipentu istuu sylissä ja toinen kähjää vieressä. .... Ai niin ET OLE HUONO ÄITI, TUNTEISTAAN PITÄÄ PUHUA oletko muuten käynyt www.kaksplus.fi / keskustelut, voisit löytää vertaistukea, siis jonkun, joka haluaa kanssa tunkea pennut välillä seinän ja patterin väliin... eihän lastaan vahingoita, mutta välillä...tätini hoiti lastaan aivan yksin ja meni välillä potkimaan ulkorakennuksen seinää kun pinna paloi (onneks asuivat maalla, katseiden ulottumattomissa)
- pris81
minä voin myöntää että kaksosteni (tyttö ja poika)kanssa oli yhtä helvettiä kun olivat vauvoja!ja kaiken lisäksi mulla on vielä 4v poika ja 7v tyttö!ja vielä kaiken Huippu olen yksihuoltaja.eli olen koko ajan ollu yksin kaksosten syntymästä lähtien!mut kyl nyt voin sanoa et olen voiton puolella kaksoset nukkuu yössä 12tuntia ja päiväunia 4-5tuntia päivässä.jos haluat jutella lisää saa kijoittaa sähköpostiini [email protected]
p.s.mut kyl mä sen myönnän etten päivääkää vaihtais näistä hetkistä! - carttu
Mulla on myös kaksotytöt jotka huusivat lähestulkoon koko ajan ensimmäisen 3kk ja tietysti varsinkin yöllä.Nukuin joskus tunnin yöllä joskus en ollenkaan ja ei ne päivälläkään nukkuneet kuin puolen tunnin tirsoja silloin tällöin ja yleensä eri aikaan. Mutta 3kk:n jälkeen alkoivat nukkumaan 10 tunnin yöunia ja parin tunnin tirsoja päivällä kahteen otteeseen.Aloin antamaan kiinteitä (maissisoseita)jo ennen 4kk.n ikää ja heti alkoi itkutkin helpottamaan, liekö sitten ilmavaivoja jotka helpottivat "paksumman" ruuan myötä..
Etkä todellakaan ole huono äiti, tottakai jokaisella menee pinna tiukalle jatkuvan huutamisen myötä ellei ole jotenkin huono kuuloinen ja ehkä tavallaan ahdistaa sekin kun ei tiedä mikä pieniä vaivaa ja pitäisi äitinä pystyä auttamaan. ja neuvoloista ei ole juurikaan minullekkaan apua ollut mutta kannattaahan niillekkin yrittää puhua jos jotain vaivaa vaikka löytyy...- juttuja
että muillakin vastaavaa. Aina ku oma huusi, joka todella huusi, ni tuntui, että voi jeesus jos olis vielä koliikkilapsi (tämä siis ei ollut). Mutta nyt ku lukee, että oliski ollut kaksi ja vielä molemmat koliikkeja ja siihen pieni pahankurinen taapero, nii HUH,HUH!Onnex ei ole ku tämä yksi (vaikka meilläkin sukugeeneissä on sitä perimävikaa, kaksosia ja kolmosia, että ei auta nuolasta ennen ku tipahtaa) ja taaperoikä lähestyy. Päivä päivältä helpompaa.
- tuplis3
olen itsekkin kaksosten äiti, ja olen vanhempain vapaalla tällä hetkellä, mieheni hoitaa omia lapsiamme ihan 100%, joten kerkeisin tulla auttamaan sinua jos vain asut pääkaupunki seudulla?
Omille kaksosille ei mitkään tuttelit/rinta enään riittäneet tuossa iässä vaan annoin maissivelliä sekoitettuna tutteliin aloitin ihan 10ml:stä ja lisäsin paksuutta kun tottuivat siihen ja heti tuli muutosta itkuihin ja alkoivat nukkumaankin pidempään lisäksi mulla oli apuna garcon koliikki keinu niitä saa uutena lastentarvikkeesta ja käytteynä vaikkapa huuto.netistä, siittä oli suuri apu kun pistin toisen vauvan keinumaan ja toista syötin/hoisin!
Syöttöihin keksein lukemattomia keinoja että saisin syötettyä molemmat vauvat samaan aikaan, säkkituoli oli myös korvaamaton kapistus, lastenpeitto säkkituolin päälle vauvat siihen vierekkäin, itse istuin sohvalla ja siittä pullot molemmille samaan aikaan......jos apu kiinostaa niin jätän yhteystiedot tänne palstalle...koskee myös kaikkia muita kaksos/kolmos äitejä, ollaánhan me samassa "veneessä" loppujen lopuksi joten autetaan toisiamme....- -nainen-
Ihana, kun joku noin kirjoittaa ja apua tarjoaa. Itse sain kodinhoitoapua kaupungilta satunnaisesti 3-4 kertaa, kun nuoret kodinhoitajat kävivät "harjoittelemassa" lastenhoitoa kotonani.
Kaksoseni syntyivät aikoinaan siinä vaiheessa, kun esikoinen oli 2 -vuotias. Imettäminen onnistui yhtäaikaisesti peräti 6 kk päivällä. Ja yöllä he söivät vuoronperään, eli herätys oli noin kerran tunnissa. Tunnustettava on, että en tuosta ensimmäisestä vuodesta paljonkaan muista. Joskus totesin ystävättärelleni, että monikko äidillä olisi oltava ylimääräinen käsipari selkäpuolella.
Kyllä te selviätte työrupeamastanne, kaikille ei kaksosia anneta :) - kaksosten äiti
Kiitos avun tarjouksesta, mutta asun reilun sadan kilometrin päässä pääkaupungista! Arvostan, että täysin vieras ihminen on valmis auttamaan!
- helena76
Anna lapsesi sellaiselle joka heitä arvostaa.Adoptio kuulostaa sulle ainoolta vaihtoehdolta.
Lapses ansaitsee rakastavan äidin ja isän.Mun tuttavapariskunta antais heille ihanan ja rakastavan kodin.Heillä yks adoptiolapsi jo,ottaisivat jos saisivat lisää lapsia
Mieti asiaa oikeesti.- väsyneet äidit
antaisivat lapsensa adoptioon, taitaisit itsekkin olla adoptiolapsi.
Pientä rajaa kirjoitteluun. Väsynyt äiti tarvitsee hoitoapua ja lepoa, kaksosten kanssa vauva-aika on todella raskasta. - Tuplat02
väsyneet äidit kirjoitti:
antaisivat lapsensa adoptioon, taitaisit itsekkin olla adoptiolapsi.
Pientä rajaa kirjoitteluun. Väsynyt äiti tarvitsee hoitoapua ja lepoa, kaksosten kanssa vauva-aika on todella raskasta.Ihan totta, eihän lapsia voi adoptioon laittaa jos tuntee itsensä ajoittain väsyneeksi tai huonoksi äidiksi. SILLOIN EI OLE HUONO ÄITI. Ei äitinä olo ole aina ruusuilla tanssimista, on lapsia yksi taikka kymmenen. Vauvat/lapset ovat niin erilaisia ja omaavat niin erilaisen tempperamnetin, samoin kuin me äidit. Yksi vauva voi olla tosi vaativa toinen kuin enkeli koko lapsuutensa. Ei se tarkoita, että vain äidit joilla on pitkä pinna ja selviävät vähillä yöunilla voisivat tehdä lapsia. Kaikki on kuitenkin niin väliaikaista. Lapset kasvaa ja tulee uudet ongelmat.
Tunnistan kyl ton väsymyksen ja turhautumisen tunteen, jonka alkuperäinen viestittelijä kuvasi. On AIVAN SALLITTUA omata noita tunteita, mutta se kertoo siitä, että tarvii apua. EI pakkohoitoa äidille tai HUOSTAANOTTOA lapsille, vaan lepoa ja omaa aikaa äidille. Ja tiedän, ettei yksien kunnon yöunien saaminen korjaa tilannetta, vaan/ainoastaa auttaa jakasamaan taas hetken. Eikä siinä vaiheessa lohduta kuulla, että kohta helpottaa, kun vauvat kasvaa. Meillä oli pakko aloittaa unikoulu 10kk ikäsenä (3kk huutamisen jälkeen) kun mä olin jo potkinu seinät ja oman pääni puhki väsymyksen tuottamasta tuskasta. (Harrastin siis seinien potkimista ja saunan lauteilla istumista!) Olin kironnut vauvani alimpaan helvettiin ja parkunut päivät pitkät. Ja kuitenkin rakastin lapsiani. Olin vaan niin väsynyt, ettei sitä pystynyt toisille edes kuvailemaan. PAINOTAN, ei kukaan jaksa pitkään, ellei saa nukkua ja levätä. Mulla oli kuitenkin mies ja laaja tukiverkko, mutta se ei pelasta sitä tilannetta, että minä kuitenkin olin se joka öisin kuunteli huudot ja syötti ja kantoi ja ja.. Olisin valmis auttamaan apua tarvitsevia, mutta asun Satakunnassa. Ehkä juuri siksi kun tunnen itseni kuitenkin onnekkaaksi, kun minulla on apujoukkoja ja lapsenvahteja riittävästi. Kaikilla ei ole niin. Jaksamista kaikille väsyneille äideille.
Ja hei, tämähän on yksi keino pyytää apua ja avun antajiakin on näköjään tarjolla. Ihanaa naiset.
- tuplien äiti minäkin
Itse olen todella kiitollinen, kun meillä sujuu hyvin. En käsitä, miten ihmiset jaksavat tuollaista.
Voimia ja tsemppiä sulle ja lapsillesi! - iskä..
en enää edes muista millaista aikaa tuo ensimmäinen puolivuotta keskosina syntyneiden kaksoispoikien kanssa oli... satunnaisia muistikuvia sairaalasta ainosataan.
Unen vähyys on melkein tappavaa, se tosiaan vie jaksamisesta viimeisetkin rippeet. Ota ihmeessä yhteyttä neuvolaan ja kysle apuja - meidän pojat olivat viikon unikoulussa osastolla -ikää en enää muista. Eivät oppineet nukkumaan mutta sai itse sentään nukkua viikon (ja hyvän mielen kun ammattilaiset eivät enää vähätellee asiaa vaan totesivat etteivät kaikki lapset vaan nuku..)
Nyt aikaa taakseppäin miettiessä ehjiä yöunia on ollut viimeisen 8 vuoden aikana varmaan kymmenkunta ( ne yöt kun lapset tai itse ollut reissussa). Tästä on pitänyt huolen neiti 7v joka ei ensimmäisten vuosien aikana nukkunut koskaan öitään - tuosta valvominen jatkui murrosikäisen pojan menojen maustamana ja viimeistelyn ovat hoitaneet nyt 4v kaksospojat..
Mut... pako on jaksaa, mutta pakko ei ole jaksaa yksin ja ilman apuja.. vaikkaikin avun saaminen muutoinkin jo väsyneenä ja uupuneena saattaa olla melkein liian suuri asia. "Valita" nauvolan tädeille asiasta - jospa saisit edes kodinhoitajaa toisinaan päiviksi ja parhaassatapauksessa "unikoulua" ammattilaisten pitämänä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop811790- 781401
Suomalaisia naisia lennätetään seksimatkoille
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1f5f5e20-8c36-4907-9640-8e0c3b017c5a Gambia on jo vuosia ollut yhtä kuin munanhaku ma1991388Mietitikö nainen koskaan
Miksi me ollaan päädytty tähän pisteeseen. Lähestmistapaa ei ole. Tarvitaanko me oikeasti enää tätä.1061308Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia
Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?1631091huono omatunto
johtuu siitä, että minulla on tunteita sinua kohtaan. Se vaikuttaa asiaan. Kaipasin sinua tänäänkin.641073Päätin juuri että
En odota että meidän välillä enää tapahtuisi mitään. Tämä on aivan liian monimutkaista ja kyllä sinäkin olisit joskus mi32912Onnistuit sohaisemaan mua
Kaikkein herkimpään kohtaan ja kyseenalaistamaan mun luottamuksellisuuden. Kun sitä ei ole niin ei ole mitään muutakaan62896- 61846
- 94804