Mitä mieltä olette päälle 20-vuotiaasta naisesta, jolla miehet vaihtuu tiuhaan? Viime viikonloppuna lähti baarista jonkun uuden miehen matkaan ja edellisviikonloppuna jonkun toisen. Lisäksi hän tuntuu kaipaavan huomiota ihmeen monelta mieheltä, jonka tuntee esim. kaveripiiristään tai johon tutustuu viikonlopun riennoissa, eli flirttailee vähän koko ajan. Nainen ei yleensä itse lähesty miehiä suoraan tai aggressiivisesti, mutta antaa ilmeisesti kutsuvia merkkejä merkillisen monelle miehelle, jotka tietenkin tulee kiehnäämään viereen, kuka minäkin iltana. Yökerhoissahan seksiä hakevia miehiä riittää loputtomiin. Sitä en tietenkään tiedä, meneekö nainen sänkyyn useiden miesten kanssa vai jääkö kaikki pelkkään huomion hakemiseen.
Minä tietenkin olen ihastunut tähän naiseen. En vain vielä ihastuessani tienny tosta naisen käyttäytymisestä miesten kanssa ennenkuin näin hänet baarissa. Tutustumisen alussa luulin, että naisen kiinnostus minuun olisi erityistä, että hänkin olisi ihastunut muhun, mut nyt epäilyttää, olenko ollut vain yksi huomion lähde naiselle. Kannattaisko mun unohtaa nainen nopeasti, ennenkuin tunteet syvenee ja sydän särkyy pelinaisen takia vai onko mahdollista, ettei nainen tee tätä huvin vuoksi? Ehkä hänellä on vaikea elämä takanaan, esim. väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai muuta, eikä siksi pysty olemaan yhden miehen kanssa pitempää aikaa?
Nainen on seurustellut ainakin pari kertaa, mutta ainakin toinen noista miehistä oli melkoinen peluri, eikä miessuhteet muutenkaan kestä kauaa. Lisäksi kaikki naisen miehet on sellaisia, joihin en itse koskisi, jos nainen olisin, eli epäluotettavia pelureita.
Vielä jos on joku nainen, jota on satutettu henkisesti ja/tai fyysisesti, kertokaa, jos tämän naisen käytös muistuttaa omaanne. Poistaako hän pahaa oloaan hakemalla jatkuvasti huomiota useilta miehiltä? Tunteeni syvenee joka kerta, kun naisen kanssa juttelen ja nyt on ristiriitanen tilanne, kun ei tiedä, miten häneen pitäisi suhtautua.
Minä tietenkin olen ihastunut tähän naiseen. En vain vielä ihastuessani tienny tosta naisen käyttäytymisestä miesten kanssa ennenkuin näin hänet baarissa. Tutustumisen alussa luulin, että naisen kiinnostus minuun olisi erityistä, että hänkin olisi ihastunut muhun, mut nyt epäilyttää, olenko ollut vain yksi huomion lähde naiselle. Kannattaisko mun unohtaa nainen nopeasti, ennenkuin tunteet syvenee ja sydän särkyy pelinaisen takia vai onko mahdollista, ettei nainen tee tätä huvin vuoksi? Ehkä hänellä on vaikea elämä takanaan, esim. väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai muuta, eikä siksi pysty olemaan yhden miehen kanssa pitempää aikaa?
Nainen on seurustellut ainakin pari kertaa, mutta ainakin toinen noista miehistä oli melkoinen peluri, eikä miessuhteet muutenkaan kestä kauaa. Lisäksi kaikki naisen miehet on sellaisia, joihin en itse koskisi, jos nainen olisin, eli epäluotettavia pelureita.
Vielä jos on joku nainen, jota on satutettu henkisesti ja/tai fyysisesti, kertokaa, jos tämän naisen käytös muistuttaa omaanne. Poistaako hän pahaa oloaan hakemalla jatkuvasti huomiota useilta miehiltä? Tunteeni syvenee joka kerta, kun naisen kanssa juttelen ja nyt on ristiriitanen tilanne, kun ei tiedä, miten häneen pitäisi suhtautua.
Vastaukset 58
Vanhimmat
juuri kuvailemasi nainen. Tai olin pitkään nuorempana, sitten löysin jotain suurempaa tunnetta ja menin naimisiin. Vuosia kului ihanasti mutta viime keväänä kyllästyin.Olen edelleen naimisissa ja sama peli jatkuu..Itsellä on vaikea tausta, olen rikkinäisestä alkoholisti ja perheväkivalta-perheestä, varsinkin isä-suhteeni on todella huono ollut aina. Osaksi syynä on taustani, lisäksi olen impulsiivinen ja haluan aina ihailua ja huomiota, ehkä opin jo
lapsena sitä kerjäämään. Kun lähden ulos flirttailen aina miehille ja miehet vastaa flirttiin, tottakai;) En edes tiedä mitä miehistä haluan, hyvää ulkonäköä ja hauskaa luonnetta ainakin. Minä olen nätti ja avoin, miehet pitävät kaltaisistani naisista. Haluaisin enemmän kuin seksiä mutta..olen kuitenkin naimisissa, enkä edes onnettomasti. Mieheni kohtelee minua hyvin. Haen ehkä seikkailua mutta silti olen pettynyt jos juttu jää vaan seksiin. En sitten varmaan ole yksiavioinen tai arki ahdistaa tai..onhan näitä tullut mietittyä ja ahdistaakin osaanko koskaan olla vain yhden miehen nainen ja aidosti onnellinen. Onneksi olen vielä nuori kuitenkin eikä ole lapsiakaan. Kannattaa yrittää kuitenkin, rakkaudella voi paikata monta haavaa ihmisestä. Kunhan on aidosti kiinnostunut toisesta!
... että petät miestäsi? Jos hän vieläpä on kunnollinen, eikä ole satuttanut sinua?
"ahdistaakin osaanko koskaan olla vain yhden miehen nainen ja aidosti onnellinen."
Oletko siis missään vaiheessa miehesi kanssa ollut aidosti onnellinen vai onko se ratkaiseva tunne jäänyt aina puuttumaan tai kun se on noussut pintaan, oletko paennut sitä juuri esim. pettämällä?
Varmasti tunnen syyllisyyttä ja syystäkin! Eroaisin heti jos vahva side(rakkaus?) mieheeni olisi katkennut..Mies on hyvä mies pienine vikoineen ja rakastaa mua aivan liikaa, sen näen ja tunnen päivittäin. Joko mun tunteet on aina olleet pinnallisia, en usko, tai sitten pakenen sitä todellista rakkautta koska satutan mielummin itse itseäni kuin annan toisen tehdä niin. En voi luottaa koskaan kehenkään täysin.Kyllä mä järjellä osaan ajatella, olen tunnevammanen enkä pysty koskaan täysin irtautumaan tunteiden vietäväksi. Kun petin miestäni ekan kerran tulin sairaaksi syyllisyydestä, en pystynyt nukkumaan tai syömään. Kaikki muuttuu helpommaksi ajan ja tekojen lisääntyessä. Nytkin tapailen toista miestä tässä sivussa mutta mitäpä se musta haluaa..seksiä. Enhän mäkään haluais miestä johon ei voi luottaa yhtään. Kysy vaan lisää jos haluat, on valaisevaa kuulla täysin ulkopuolisen kokemuksia asioista.
.. toisen rakastaminen? Eli miehesi näyttää tunteensa, mutta sinä et? Jos miehelläsi ei ole toista naista, teet todella julmasti häntä kohtaan. Voi olla, että hän ehkä aavistaakin jotain, mutta ei halua selvittää enempää, ehkä hänestäkin suhteenne on käymistilassa, eikä tiedä haluaako jatkaa? Mielestäni suhde ei voi toimia 100-prosenttisella "teholla", jos toinen pettää ja sen on pakko näkyä arkisissa tilanteissa, niissä pienissä asioissa. Ei siis pettäminen itsessään välttämättä näy, mutta se, että jotakin on vialla. Pettävän osapuolenhan on pakko olla tavalla tai toisella etäinen tai käyttäytyä erilailla?
toisaalta taas suhde alkoi niin, että olin aivan haltioissani miehestä, taisin silloin välittää enemmän ja mies vielä mietti mitä haluaa. Ehkä osat on vaihtuneet..alkukesästä meni tosi huonosti, olin tosi etäinen ja mietin paljon itsekseni. kyllä mies silloin tajusi mutta luuli/luulee, että halusin omaa tilaa. Ei varmaan edes ikinä ajattele että pettäisin vaikka oonkin kaikkea muuta kuin kiltti ja kunnollinen naapurintyttö. Miehenikään ei ole nössöimmästä päästä eli mitään "rajumpaa" en etsi. Mies antaa mun mennä ja tulla miten haluan, meistä minä olen omistavampaa laatua. Ihmettelisin suuresti jos miehellä toinen ois mutta kukapa tietää..?Vaikea sanoa oonko kovin erilainen, olen harvinaisen tottunut ja hyvä vetämään roolia eli peittämään todelliset tunteeni. Me tehdään paljon yhdessä ja erikseen, ollaan sosiaalisia ja onnellisen oloisia. Ystäväni eivät voi käsittää miksi teen kuten teen. Mutta ei silti olla mikään kiiltokuva-pari, on paljon painolastia molemmilla.
Luin noi sun kaikki viestit ja... Ihan ku oisit kertonut mun elämästä. Helpotti mun oloa huomata, että en ole yksin noiden tunteiden ja tekojen kanssa...
Tosiaan, pystyykö sitä koskaan oleen vain yhden miehen nainen, rakastaa ja näyttää tunteensa samoin ku miehet meille??? :(
..et enää rakasta miestäsi, jos voit häntä pettää. Itse en ikinä pettäisi, en edes silloin, jos toiseen on kyllästynyt. Mielestäni parasta on ensin erota ja vasta sitten aloittaa uusi suhde toisen kanssa.
kuulla että joku toinenkin on yhtä sekaisin. ei oo helppoo tosiaan vaikka tiedän hyvin itse tän sopan keittäneeni! voimia sisko:)
"Minä tietenkin olen ihastunut tähän naiseen."
Paras unohtaa saman tien. Itsensä siinä vain loukkaa, jos lähtee romanttista suhdetta virittelemään ( tai edes sellaisesta haaveilemaan) ihmisen kanssa, joka:
a) ei halua sellaista
b) ei osaa olla sellaisessa
c) tahtoo vain seksiä
d) on pelkkä kakara
e) on niin sekaisin, että tekee mitä sattuu
f) ei välitä mistään mitään
g) on heikoitsetuntoinen
h) tahtoo olla "itsenäinen" siihen kykenemättä
i) hakee hyväksyntää epäterveellä tavalla
j) ei tiedä mitä tahtoo
k) tietää, ettei tahdo mitään
l) jolle koko maailma on vain "MINÄMINÄMINÄ"
Yleensä ne ( niin miehet kuin naisetkin) tuppaa rauhoittumaan tuossa 25-ikävuoden paikkeilla. Sitten ne kokoavat päänuppiaan ja hankkivat "elämänarvot" ja asettuvat aloilleen ja tuossa kolmekymppisinä niillä alkaa olemaan sen verran järkeä päässä, että jonkinlainen normaali syvempi suhde olisi mahdollinen. Toki siinä vaiheessa niillä yleensä on niin syvät arvet ja rankat kokemukset takanaan, ettei suhde sellaisen kanssa helppoa ole.
Eiköhän se loppujen lopuksi ole niin, että parisuhteeseen vaaditaan tasapainoinen kumppani. Miksikään terapeutiksi toiselle ei kannata ryhtyä ja toista parantelemaan elämän kolhuista. Jokainen itse ne kolhunsa joutuu parantamaan ja haavansa nuolemaan ennenkuin on valmis mihinkään kestävämpään. Toki poikkeuksiakin löytyy, että tsemppiä vaan.
.... siltä, kuin saisin häneen erityisen yhteyden, että mulla olis oikeesti etuoikeutettu kosketus siihen naiseen ihmisenä pinnan alla, eikä pinnallista yhteyttä, eli sitä, mitä tapahtuu hänen heiluessa baarissa milloin kenenkin miehen kanssa. Mun tunteiden määrästä kertoo aika paljon se, että mua sattuu hirveesti nähdä se toisen miehen kanssa. En ole ketään naista kohtaan tuntenu näin voimakkaasti.
Itselläni on ollut turvallinen lapsuus, alkoholiongelmia tai väkivaltaa ei ole ollut. On kuitenkin käyny mielessä, jos ihastuin tähän naiseen juuri sen takia, että hän lopulta aina karkaa käsistä? Eli kun hän aina "pakenee" multa, kiinnostus vain lisääntyy? Ehkä pohjimmiltani tiedän, etten luota tähän naiseen hänen käyttäytymisensä takia ollenkaan ja hän on siksi helppo kohde ihastua, koska meistä ei koskaan voi tulla paria?
Edelliseen liittyen, joku psykologi sanoi, että jos ihastus herättää pelkoa ja jännitystä yli kaiken, se pitäisi tulkita vaaran merkiksi, mutta jostain syystä ihmiset tulkitsevat sen ihastumisen tunteeksi ja tunteet vain voimistuvat. Tietääkö joku lisää tällaisesta käyttäytymisestä?
Olen syvällinen, välitön ja avoin mies ja aluksi tuntui, että nainen pelkäsi mua jopa humalassa. Sitten kun vähän aikaa oltiin tunnettu hän oli paljon rennompi seurassani. Tässähän vain on se olennainen juttu, etten voi täysin tietää, miten nainen katsoo muita miehiä silmiin, miten hän ilmehtii, miten puhuu. Eli käyttäytyykö hän seurassani merkittävästi eri tavalla, kuin muiden miesten kanssa. Ehkä tämä on tätä ihmismielelle tyypillistä ajattelua, että arvellaan omat mahdollisuudet tai asema jossakin tilanteessa paremmiksi, kuin toisilla...
"Yleensä ne ( niin miehet kuin naisetkin) tuppaa rauhoittumaan tuossa 25-ikävuoden paikkeilla. Sitten ne kokoavat päänuppiaan ja hankkivat "elämänarvot" ja asettuvat aloilleen ja tuossa kolmekymppisinä niillä alkaa olemaan sen verran järkeä päässä, että jonkinlainen normaali syvempi suhde olisi mahdollinen."
Mun mielestä toi rauhottuminen johtuu paljon huonommasta syystä, kuin järkiintymisestä: kun kolmekymppiä lähestyy, alkaa olla kiire perheen perustamisen kanssa ja sitten paniikissa mennään yhteen jonkun ihan mukavan miehen/naisen kanssa, hankitaan lapsia ja todennäköisesti erotaan jossain vaiheessa. Tollasessa "kohta kolmekymmentä, eikä vieläkään lapsia"-tilanteessa ihminen voi olla niin epätoivoinen kumppanin etsimisen kanssa, että ihastuu "kuolemanpelkoisesti" jonkuun tarraten tähän kuin hukkuva köyteen.
"Eiköhän se loppujen lopuksi ole niin, että parisuhteeseen vaaditaan tasapainoinen kumppani."
Totta, mutta jos sattuu ihastumaan ihmiseen, jolla on vaikea menneisyys, olen kyllä valmis kohtaamaan senkin puolen. Tosin mulla on raja, johon saakka aion sitä kestää. Jos nainen on täysin vallaton menneisyytensä takia, en uskalla rakastua häneen. Kyllä multa on mennyt luottamus ihastukseeni kaiken ton jälkeen, mitä olen nähnyt. Hänen huomionhakunsa menee jotenkin niin yli, halailee kaikkia miehiä ja nauraa kovin teennäisesti.
". siltä, kuin saisin häneen erityisen yhteyden, että mulla olis oikeesti etuoikeutettu kosketus siihen naiseen ihmisenä pinnan alla..."
Tuttu tunne...Mutta mieti: jos se nainen tuntisi samoin sinua kohtaan, niin hän ei sekoilisi muiden miesten kanssa? Jos sekoilisi, niin selvä merkki, ettei hän ole oikea sinulle? Voihan toki olla, että pelkää omia tunteitaan ja siksi pakenee irtoasuhteisiin jne, mutta: onko se tasapainoista, aikuista käytöstä? Pitäisikö sinun vain odottaa, että toinen lakkaa sekoilemasta ja aikuistuu sen verran, että tajuaa tunteensa sinua kohtaan? Katsoa vierestä, rakastaa, kaivata ja kärsiä?
"On kuitenkin käyny mielessä, jos ihastuin tähän naiseen juuri sen takia, että hän lopulta aina karkaa käsistä?"
Niin. Voi olla, todennäköisesti juuri näin. Ehkä sitä ihastuu kiihkeimmin juuri sellaisiin ihmisiin, joista tietää ettei tätä voi saada tai tietää, että sen kanssa elämästä ei tulisi yhtään mitään. Haavekuvia. Toiveita. Harhaa...
( Ja sitten kun tietää, että jonkun saisi varmasti, niin hops- ei tunnekaan mitään...)
Mutta ainahan voit ottaa riskin ja paljastaa tunteesi hänelle. (Jos hän vastaa niihin, niin oletko varma, ettei hänen nykyinen käytöksensä vaikuta tunteisiisi myöhemmin? Että hyväksyt hänet virheineen kaikkineen sellaisena kuin hän on?)
"Mun mielestä toi rauhottuminen johtuu paljon huonommasta syystä, kuin järkiintymisestä: kun kolmekymppiä lähestyy, alkaa olla kiire perheen perustamisen kanssa ja sitten paniikissa mennään yhteen jonkun ihan mukavan miehen/naisen kanssa, hankitaan lapsia ja todennäköisesti erotaan jossain vaiheessa. Tollasessa "kohta kolmekymmentä, eikä vieläkään lapsia"-tilanteessa ihminen voi olla niin epätoivoinen kumppanin etsimisen kanssa, että ihastuu "kuolemanpelkoisesti" jonkuun tarraten tähän kuin hukkuva köyteen."
Totta tuokin joidenkin osalta- oli se ikäluokka sitten mikä tahansa. Sitten ovat tietenkin ne, joita ei edes ole tarkoitettu perinteiseen parisuhteeseen ja jotka eivät sellaista kaipaa. Sekä tietenkin ne, jotka kaipaavat ja tahtovat, mutta eivät koskaan saa.
"Totta, mutta jos sattuu ihastumaan ihmiseen, jolla on vaikea menneisyys, olen kyllä valmis kohtaamaan senkin puolen. "
Tasapainoton voi olla, vaikka menneisyydessä ei olisi yhtään mitään epätasapainottavaa tekijää: se tasapaino on ihmisen korvien välissä. Tarkoitin, että ihmisen täytyy olla sinut itsensä kanssa kyetäkseen parisuhteeseen: avautumaan, luottamaan ja joskus kärsimään toisen ihmisen takia.
"Hänen huomionhakunsa menee jotenkin niin yli, halailee kaikkia miehiä ja nauraa kovin teennäisesti."
Jospa hän yrittää lapselliseen tapaan tehdä sinut mustasukkaiseksi? Ulkopuolisen on niin vaikea tietää.
Jos nyt jotain järkevää yrittäisi sanoa, niin:
Jos olet ihastunut häneen, niin ota helvetissä selvää onko se molemminpuolista vai ei. Tee rohkeasti aloite, syteen tai saveen. Parempi sekin kuin loppuikänsä katua ja huokailla perään, eikö?
"...jos ihastus herättää pelkoa ja jännitystä yli kaiken, se pitäisi tulkita vaaran merkiksi..."
Koetko kyseisen henkilön ajattelutavan positiivisena vai negatiivisena? Haluaako hän sisimmässään muille hyvää vai pahaa, mitä luulet? Vastaa kysymykseen, niin tiedät miten etenet vai etenetkö mitenkään.
Voi olla, että naisen menneisyydessään tapaamat ihmiset heijastuvat naisen olemukseen niin, että erehdyt pitämään naista itseään vaarallisena ja pelottavana, mikä on väärä oletus. Menneisyyden tapahtumat ovat tehneet naisesta varovaisen suhteessa muihin ihmisiin, joten jos "aikeesi" ovat hyvät, niin sinun on voitettava naisen luottamus itseesi. Eli sinun on saatava nainen vakuuttuneeksi siitä, että tarkoitusperäsi ovat hyvät (etkä itsekään käyttäydy arvaamattomasti). Näin suhteenne etenee ja voimistuu... :)
Ps. toivottavasti olet henkisesti niin vahva, että muodostat mielipiteesi ihmisestä itse, etkä sen mukaan "mitä muut ajattelevat"?
"Koetko kyseisen henkilön ajattelutavan positiivisena vai negatiivisena? Haluaako hän sisimmässään muille hyvää vai pahaa, mitä luulet?"
Nainen opiskelee hoitoalalle, jos se nyt kertoo luonteesta mitään. Kyllä hän mielestäni vaikuttaa hyväntahtoiselta ainakin mun seurassa, mutta toi huomion haku niin monelta mieheltä häiritsee paljon. Tuntuu, että hän yrittää pakonomaisesti miellyttää miessukupuolta pinnallisella tasolla, mut ei kuitenkaan uskalla päästää ketään liian lähelle?
"Ps. toivottavasti olet henkisesti niin vahva, että muodostat mielipiteesi ihmisestä itse, etkä sen mukaan "mitä muut ajattelevat"?"
Teen omat johtopäätökseni itse. Eihän sellaseen voi uskoa, jos joku sanoo pahaa toisesta. Tietysti, jos hirveen monelta kuulee jotain, niin ehkä silloin siinä on jotain perää. Mut tän naisen kohdalla lähinnä kaverinsa haukkuvat häntä selän takana. Ongelma onkin se, että olen jo saanut niin negatiivisen kuvan naisesta, että vaikka hän olisi kuinka hyväntahtoinen, uskallanko koskaan luottaa hänen uskollisuuteensa, jos joskus olisimme yhdessä. Jokin aika sitten nainen oli varattu ja hän jatkoi touhujaan ihan normaalisti.
"jos se nainen tuntisi samoin sinua kohtaan, niin hän ei sekoilisi muiden miesten kanssa? Jos sekoilisi, niin selvä merkki, ettei hän ole oikea sinulle?"
Niinpä... välillä kun jutellaan, tuntuu että nainen olis oikeesti kiinnostunu, mut sitten taas karkaa johonkin.. Hyvänä päivänä ajattelen, että hän on ihastunu muhun yhtä voimakkaasti, mut viime hetkellä perääntyy, koska häntä on satutettu niin pahasti menneisyydessä. Tämä satuttaminenhan on puhdasta arvailua... tai vois oikeestaan sanoa pätevää arvailua, jos ottaa huomioon naisen kaveripiirin. Niinku tos toisessa viestissä kirjoitin, kaveripiiristä voi monesti päätellä ihmisen luonteesta paljon.
"Jospa hän yrittää lapselliseen tapaan tehdä sinut mustasukkaiseksi? Ulkopuolisen on niin vaikea tietää."
Itse asiassa yhtenä viikonloppuna, kun oltiin samassa yökerhossa nainen katseli ensin mua jonkin aikaa ja minä totta kai katselin takaisin. Ei menny kauaa kun nainen lähti tanssimaan jonkun miehen kanssa, joka oli taas joku uusi tyyppi. Siinä kävi kyllä väkisin mielessä, että yrittääkö nainen A) ilkeyttään tehdä mut mustasukkaiseksi vai B) yrittääkö hän sitä surkeinta taktiikkaa, johon jotkut naistenlehdet neuvovat, eli tee mies mustasukkaiseksi niin hän on heti piirittämässä. En ole varmasti harvinainen tapaus mieheksi, jolla toi mustasukkaseks tekeminen aiheuttaa päinvastaisen reaktion, eli etten uskalla lähestyä naista, koska loogisesti päättelen, ettei hän ole kiinnostunut.
"Jos olet ihastunut häneen, niin ota helvetissä selvää onko se molemminpuolista vai ei. Tee rohkeasti aloite, syteen tai saveen. Parempi sekin kuin loppuikänsä katua ja huokailla perään, eikö?"
Oikeastaan olen jo tehnyt alotteen kun kysyin kerran, jos vaihtais kännynumeroita. Nainen kieltäyty kohteliaasti ja perusteli sillä, kun on varattu. Nyt en kyl tiedä, onko vielä varattu, mut ainakin hänen pitäis nyt puolestaan tulla mua vastaan, kun kerran tein aloitteen? Olen miettinyt sitäkin, että jos nainen ei olis ollu sillä hetkellä varattu, mitenköhän hän olis silloin kieltäytynyt numeroiden vaihdosta. Kuten näkyy, mulla on jo valmiiks sellanen asenne, ettei nainen ole kiinnostunut... ja taas tulee päivä, jolloin nähdään ja olen taas koukussa. Nyt olen kyllä päättänyt olla etäisempi naisen seurassa, jos sillä olis jotain vaikutusta?
" Niinku tos toisessa viestissä kirjoitin, kaveripiiristä voi monesti päätellä ihmisen luonteesta paljon."
No ei välttämättä. Joskus sitä ihminen (nuorempana varsinkin) vain ajautuu piireihin, joilla on huono vaikutus itseen ja käytökseensä.
" En ole varmasti harvinainen tapaus mieheksi, jolla toi mustasukkaseks tekeminen aiheuttaa päinvastaisen reaktion, eli etten uskalla lähestyä naista, koska loogisesti päättelen, ettei hän ole kiinnostunut."
Looginen päätelmä kyllä. Itse olen ollut samassa tilanteessa kunnes olen tajunnut, että "toi ämmä on niin tyhmä etten kattelis sitä päivääkään." Joko tyhmä, sekaisin tai lapsellinen: miten vain kiinnostukseni on lopahtanut saman tien. Toisen tunteista en sitten tiedä, koska ei ole kiinnostanut.
"Kuten näkyy, mulla on jo valmiiks sellanen asenne, ettei nainen ole kiinnostunut... ja taas tulee päivä, jolloin nähdään ja olen taas koukussa. Nyt olen kyllä päättänyt olla etäisempi naisen seurassa, jos sillä olis jotain vaikutusta?"
No, jos naisella on useita miehiä jatkuvasti, niin kuinka voisi olla kiinnostunut- samalla lailla kuin sinä siis? Ja taas päästään siihen naisen käytöksen motiiveihin, joita on oikeastaan turha pohtia, jos se käytös loukkaa sinua. Mutta toisaalta; ethän ole kertonut hänelle tunteistasi.
Taisit jossain toisessa viestissäsi kertoa, että naisen käytös oli samanlaista seurusteluaikana? Ei hyvä ei...miksi hän käyttäytyisi erilailla sinun kanssasi?
Joo, toi tilanne on perseestä. Ota selvää siitä jos todella olet ihastunut ja hyväksyt hänet ja käytöksensä tai unohda ja jatka eteenpäin. On olemassa myös naisia, jotka eivät leiki tunteillasi ja jotka osoittavat aidon kiinnostuksensa terveellä tavalla.
Tsemppiä sulle.
... taisi tullakin:
"No, jos naisella on useita miehiä jatkuvasti, niin kuinka voisi olla kiinnostunut- samalla lailla kuin sinä siis?"
Niin, minäkin odottaisin vähän toisenlaista käyttäytymistä, jos nainen olisi musta enemmän kiinnostunut. Ja kun nainen vielä käyttäytyy samalla tavalla silloinkin, kun tietää mun olevan paikalla.
Otetaan oletus, että nainen olisi ihastunut muhun yhtä voimakkaasti, kuin minä häneen. Jos häntä on satutettu esim. lapsuudessa, voivat tunteet olla liian suuria, että hän kestäisi niiden olemassaoloa ja käsittelemistä ja siksi pakenee niitä olemalla muiden miesten kanssa? Ehkä hän aina viime hetkellä pakonomaisesti saa päähänsä ajatuksen, "ettei se musta kuitenkaan tosissaan ole kiinnostunut, samanlainen petturi, kuin muutkin". Ihminen, jota on satutettu rankasti, ei voi millään uskoa, että joku oikeasti tahtoisi pelkkää hyvää, eikä ikinä löisi tai loukkaisi sanoin.
Nainen tuli kyllä yhtenä viikonloppuna yökerhossa ihan sen pöydän viereen, missä istuin kaverin kanssa ja jutteli naapuripöydän kanssa. Tilanne näytti jotenkin järjestetyltä, siis että naisella ei ollut mitään ihmeellistä asiaa niille naapuripöydän ihmisille, vaan tuli siihen viereen, koska minä olin siinä. Kun kutsuin naista nimeltä, hän tuli välittömästi juttelemaan ja istui samaan pöytäänkin. Silloin tuntui taas pitkästä aikaa siltä, että meidän välillä on jotain erityistä... kunnes viikkoja myöhemmin nainen taas tanssi jonkun toisen miehen kanssa.. vaikka tanssiminen nyt ei vielä kerro mitään..
"Ja taas päästään siihen naisen käytöksen motiiveihin, joita on oikeastaan turha pohtia, jos se käytös loukkaa sinua. Mutta toisaalta; ethän ole kertonut hänelle tunteistasi."
... enkä myöskään kerro tunteistani, koska sellaiseen pystyn vasta tapailuvaiheessa, kuten toisessa viestissä kirjoitin. Mun mielestä homman pitäisi toimia ilman tunteiden kertomistakin, mun mielestä teot kertoo jo ihan tarpeeks, se miten katsoo toista, miten puhuu hänelle ja että tahtoo olla toisen seurassa ja keksii vaikka tikusta asiaa, että saisi jutella mahdollisimman pitkään.
"Otetaan oletus, että nainen olisi ihastunut muhun yhtä voimakkaasti, kuin minä häneen. Jos häntä on satutettu esim. lapsuudessa, voivat tunteet olla liian suuria...Ihminen, jota on satutettu rankasti, ei voi millään uskoa, että joku oikeasti tahtoisi pelkkää hyvää, eikä ikinä löisi tai loukkaisi sanoin."
No sitä motiivien kaivelemista taas, mistä ei voi olla mitään varmuutta. Mutta jos on satutettu/mitä tahansa, niin itse jokainen ne asiat joutuu käsittelemään oman päänuppinsa sisällä. Psykologit ovat sitä varten- eivät seurustelukumppanit. Eihän se ole reilua odottaa toisen "korjaavan" ja "eheyttävän" itsensä. Kyllä se voima täytyy itsestään löytyä. Toki toinen voi siinä auttaa, mutta millainen alku se on suhteelle?
"Mun mielestä homman pitäisi toimia ilman tunteiden kertomistakin, mun mielestä teot kertoo jo ihan tarpeeks, se miten katsoo toista, miten puhuu hänelle ja että tahtoo olla toisen seurassa ja keksii vaikka tikusta asiaa, että saisi jutella mahdollisimman pitkään."
No jaa. Toisaalta noin toimii muuten vaan kiinnostavan ja mukavan tyypinkin seurassa. Ei se nainen sentään mikään ajatustenlukija ole, että osaisi lukea ajatuksesi ja tunteesi ( miehisiä viheitä?) häntä kohtaan varmuudella.
Hmm..annapa ajan hieman kulua ja koita ottaa rennosti. Pää tuossa hajoaa, jos koko ajan vain miettii mitä toinen ajattelee tai meinaa jne jne. Ajatukset jonnekin muualle välillä, etäisyyttä hiukkasen ja katso sitten asiaa uudelleen.
"No jaa. Toisaalta noin toimii muuten vaan kiinnostavan ja mukavan tyypinkin seurassa. Ei se nainen sentään mikään ajatustenlukija ole, että osaisi lukea ajatuksesi ja tunteesi ( miehisiä viheitä?) häntä kohtaan varmuudella."
Tuokin on kyllä totta, etten ehkä käytökselläni ole erottunut vielä tarpeeksi. Mulla vain on korkea kynnys mennä tekemään mitään suoraa aloitetta, kun naisen käytös on nykyisellään tuollaista kun on.
Aamulla kävi mielessä, että mun tekis välillä mieli käyttäytyä välinpitämättömästi tän naisen seurassa, vähän niinkuin näpäyttäisin häntä, että "Jos olet tositarkoituksella kiinnostunut, niin mua et ainakaan saa roikkumalla toisten miesten seurassa". Sitten tajusin, mitä siitä seuraisi: naisella on tällä hetkellä kaksi persoonaa: muurin alla se (satutettu?) alkuperäinen henkilö ja muurin toisella puolella se, joka sählää vähän jokaisen miehen kanssa.
Jos näpäytän naista, hänen molemmat persoonansa loukkaantuvat, koska olisin taas yksi mies monien joukossa, joka ei ollutkaan kiinnostunut. Kun olen naisen seurassa kiinnostunut hänestä, hänen pinnallinen puolensa saattaa vakuuttua, mutta todellinen minä ei kunnolla usko, että muhun voi luottaa. Eli toisin sanoen molemmat puolet loukkaantuvat herkästi pienestäkin vihjeestä, etten ole kiinnostunut, kun taas luottamuksen ansaitseminen vaatisi paljon enemmän.
"annapa ajan hieman kulua ja koita ottaa rennosti. Pää tuossa hajoaa, jos koko ajan vain miettii mitä toinen ajattelee tai meinaa jne jne. Ajatukset jonnekin muualle välillä, etäisyyttä hiukkasen ja katso sitten asiaa uudelleen."
Olen onneksi jotenkin saanut unohdettua naisen, koska mulla alkaa usko ja kärsivällisyys mennä tässä asiassa. Näemme taas varmasti ihan lähiaikoina ja mua pelottaa, saanko pidettyä itseni kurissa, enkä mene taas juttelemaan niitä näitä ja myöhemmin kiroa, että menin.
"Näemme taas varmasti ihan lähiaikoina ja mua pelottaa, saanko pidettyä itseni kurissa, enkä mene taas juttelemaan niitä näitä ja myöhemmin kiroa, että menin."
Anna SINÄ puhelinnumerosi naiselle, ja pyydä soittamaan, jos on kiinnostunut lähtemään vaikkapa kahville tai leffaan joskus? Heitä pallo sille naiselle ja katso nappaako: jos ei, niin ei. Pääset miettimästä koko asiaa ja jatkamaan eteenpäin.
ajatus!
... kun mulla on pää jo valmiiks hajalla tän asian takia, en jaksais sitä, että vain minä annan numeroni ja jään sitten (turhaan) odottelemaan soittoa ja olen taas se riippuvaisempi osapuoli. Mieluummin tekisin niin, että vaihdetaan numeroita, niinkuin silloin yhtenä kertana ehdotin, mut nainen kieltäytyi.
ehdotit? Unissasiko? Miksi kieltäytyisi? En minä ainakaan kieltäytyisi!
... jotta vaihdetaan numeroita tämän naisen kanssa niin voidaan PITÄÄ YHTEYTTÄ. Huom. en kysynyt treffeille, en kosinut, en vongannut sänkyyn tai muuta.
niin hiljaa, ettei nainen kuullut kysymystäsi...? :)
"Jos kysyit niin hiljaa, ettei nainen kuullut kysymystäsi...? :)"
Kyllä kuuli, koska sanoi olevansa varattu, eikä siksi voi vaihtaa numeroita. Eli homma jäi ikävästi kesken: olisiko vastaus myönteinen sitten, kun nainen on vapaa? Hän siis kieltäytyi vain sen perusteella, että on varattu. Ja ennen tuota kysymystä oltiin juteltu aika kauan ihan kahden kesken ja nainen vielä itse tuli mun luokse jutteleen.
oli silloin varattu, ei hän välttämättä ole sitä enää. Kysy uudelleen.
Nyt vaan se kynnys on noussut, että menisin taas kysymään numeroa. Sehän on nyt naisen vuoro tulla juttelemaan. Tunnen itseni hölmöksi, jos toisen kerran nainen kieltäytyy antamasta numeroaan.
Miehet ovat tehneet tuota läpi vuosisatojen. Ei se naista sen kummoisemmaksi tee, jos miehet vaihtuvat usein. Mieshän olisi puolestaan "suuri valloittaja".
Ainahan taustalla voi olla myös muutakin, mutta olisi aika teidän miesten älytä, että naiset voivat toimia ihan samojen vaikuttimien alaisena kuin miehetkin =)
Paras olisi suhtautua niin, että nainen tykkää huomiosta ja seksistä, eikä ole vielä mitenkään valmis vakiintumaan. Joskus se vaan menee niin...
... pitäisin kyllä todennäköisempänä, että naisella on vaikea elämä takanaan. Ihmisten kaveripiiristä ja yleensäkin siitä millaisten ihmisten kanssa liikutaan voi mielestäni päätellä aika paljonkin. Naisen kaveripiirissä on paljon sekavassa elämäntilanteessa olevia; runsasta alkoholinkäyttöä, työttömyyttä, yhden kohdalla huumeita... Kyllä hänestä jotenkin näkee, että koittaa pitää muuria itsensä ja ulkomaailman välissä. Silti on kuitenkin tunne, että minä olisin päässyt häntä henkisesti lähemmäs, kuin useimmat miehet.
Olen itse 20-vuotias neitonen ja kyllä, miehet vaihtuvat tiuhaan.
En edes muista, millon löysin (olin vielä pieni tyttönen)flirttailun ihanuuden. Pieni flirtti piristää päivää kummasti, mutta lopulta, ei tee ainakaan minua yhtään onnellisemmaksi.
Baareissa tapaan uusia miehiä. Tanssin, juttelen, joskus suutelen, vaihdan ehkä puhelinnumeroa heidän kanssaan. Harvoin kuitenkaan lähden kenenkään mukaan. Niissä ihmisissä täytyy olla jokin erityinen kipinä. Mitään vakavaa näistä suhteista ei ole aikoihin kehittynyt. En usko miesten puheita, en luota heihin. En usko, että he haluavat MINUT, he haluavat minua. Se ei imartele ketään. Silti se huomio ja lämpö antaa minulle hetkellisen ilon. Lopulta voittaa kyynisyys ja vuosien aikana muodostunut "hällä väliä" -asenne.
Miten tähän olen päätynyt? Liian aikainen pitkä seurusteusuhde, joka päättyi hyvin ikävästi. Sen jälkeen tyhjyyttä ja itsensä etsimistä. Tätä vaihetta taas seurasi monet miehet. Et varmasti seurustelisi monen näistäkään kanssa. Yksinkertaisesti; minä halusin lämpöä ja rakkautta, katselin maailmaa sinisten silmien läpi ja joka kerta sain nenilleni. Kuulin asioita, sanoja ja selityksiä joita en soisi kenenkään kuulevan. Huomattavasti itseäni vanhemmat pelimiehet hoitivat homman kotiin. Kyynisyys on astunut tuon sinisilmäisyyden tilalle.
Nyt pyöritän itse miehiä. Annan heidän luulla olevani kiinnostunut (ja ensivaikutelmalta olenkin) heistä, hetken. Sitten karkaan. Se on kuin osa itsesuojeluvaistoa. Täytyy osata lähteä ennen kuin joku satuttaa sinua uudestaan. Tiedän, että pitäisi yrittää. Moni ei varmasti uskoisi, mutta haluaisin vierelleni jonkun , joka vilpittömästi välittäisi minusta ja jonka syliin voisi käpertyä, josta minä välittäisin ja voisin pitää hyvänä.
Mietin, että jos olen näin rikki jo tässä iässä, mikä on tilanteeni vaikka viiden vuoden päästä, jos sama meno jatkuu. Siihen tottuu, ja siitä on vaikea päästä eroon. Verrattavissa tupakanpolttoon monilla tavoin. Olisikohan tähänkin kehitelty jonkun sortin laastareita? :)
Tiedän kuitenkin, että minulla on paljon enemmän annettavaa kuin ulkokuoreni. Jos sinusta tuntuu, että myös sinun naisellasi on, niin yritä. Se voi olla vaikeaa, se voi olla jopa kestämätöntä. Se voi olla toivotonta ja epäonnistua kokonaan. Tosin, jos tyttö ei malta keskittyä vain sinuun, neuvoisin suuntaamaan katseen muualle. Satutat pian itsesi ja olet lopulta samassa jamassa. Elämä onkin siitä niin hassua kun pitäisi luottaa ja uskaltaa, että voi saavuttaa haluamansa. Toisaalta pitäisi osata lopettaa ajoissa.
Huh, tulipas tässä pieni purkautuminen. Ei välttämättä auttanut, mutta tässä oli lyhyesti minun syyni tähän käytökseen.
Hyvä, että jaksoit kirjottaa vähän enemmänkin! Monesti ihmiset ihan turhaan pyytelee anteeksi, jos on kirjottanu enemmän ku viis riviä. Jos jotain asiaa haluaa kunnolla käsitellä, on pakko kirjottaa enemmän. Mut kyllä mulle lyhyemmätkin vastaukset kelpaa, ei sillä..
Sinä siis kostat miehille sen, mitä jotkut muut miehet on tehny sulle. Saat hetkellisen vallan tunteen, mut lopulta olet yksin. Sanontahan menee, että älä tuomitse ihmistä toisen tekemistä virheistä.
"Tiedän kuitenkin, että minulla on paljon enemmän annettavaa kuin ulkokuoreni. Jos sinusta tuntuu, että myös sinun naisellasi on, niin yritä. Se voi olla vaikeaa, se voi olla jopa kestämätöntä. Se voi olla toivotonta ja epäonnistua kokonaan."
Siinä kohtaa tuleekin vastaan mun itsesuojeluvaisto. Nyt kun olen ihastukseni tekemisiä nähnyt tarpeeksi, en enää uskalla mennä juttelemaan hänelle, koska pelkään, ettei hän ole minusta oikeasti kiinnostunut, että olen vain yksi mies muiden hyväksikäytettävien joukossa. Ja siinä tapauksessa menemällä hänen luokseen annan hänelle taas yhden "huomiovoiton" ja saan seurata, kuinka hän hetken päästä häviää seurastani ja mua on jälleen käytetty viihdykkeenä.
En ole kertaakaan kunnolla seurustellut ja olen jo nyt todella kyyninen ihmisten (eli mun kohdalla naisten) suhteen. Eli jos sulla ja muilla ihmisillä meni luottamus vasta seurustelun aikana, mulla se on menny viimeisten vuosien aikana ilman päivänkään seurustelua! Lopulta kuitenkin uskon, että löydän rakastavan ja rehellisen naisen, mutta välillä yksinäisyyden tunne voimistuu niin tuskalliseksi, että kyynisyys nousee pintaan. Ja onhan niitä rehellisiä naisia tavattu, mutta eihän se pelkästään riitä. Täytyyhän toisen vetää puoleensa myös fyysisesti ja luonteeltaan. Itse kun olen aika erilainen, kuin suurin osa miehistä, niin on selvää, että naisenkin täytyy olla munkaltainen, syvällinen erakkoluonne.
Mielenkiintoine näkökulma tuo kostaminen. Olen minä joskus miettinytkin, että yritänkö vain kostaa muutamien miesten käytöksen muille ja näin saada enemmän tunnevaurioisia ihmisiä tähän kerhoon!?
Tietenkin voin tehdä sen tiedostamatta; en ainakaan myönnä sitä itselleni. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole pyörittää ketään sen takia, että satuttaisin heitä. Noh, joissakin tapauksissa näin väistämättä käy. Yleisesti kuitenkin oletan, että miehet eivät ole/ole olleet oikeasti kovinkaan kiinnostuneita minusta.
Tietysti en usko kenenkään olevan, joten pienessä oravanpyörässä taidan pyöriä. Kostamismielessä en ole liikkeellä. Hellyyttä ja huomiota on toisinaan vain ihana saada. En usko, että kukaan ehtii kiintyä toiseen niin kovatsi muutaman tunnin tai päivän perusteella, että sydämiä ehtii särkyä. Enhän minäkään kiinny(kovin usein:D).
"Lopulta kuitenkin uskon, että löydän rakastavan ja rehellisen naisen, mutta välillä yksinäisyyden tunne voimistuu niin tuskalliseksi, että kyynisyys nousee pintaan. Ja onhan niitä rehellisiä naisia tavattu, mutta eihän se pelkästään riitä. Täytyyhän toisen vetää puoleensa myös fyysisesti ja luonteeltaan."
Minäkin uskon, että löydän aidon ja rakastavan miehen. Tiedän, että sellaisia on olemassa. Ovathan tärkeimmät ystäväni sellaisia. Miksi en sitten seurustele heidän kanssaan? Juuri tuosta syystä, että vaikka vedämmekin toisiamme puoleemme luonteiltamme, emme tee sitä fyysisesti. Voin olla väärässä, mutta tuo fyysisyys kuitenkin kuuluu parisuhteeseen. No, ainakin minä haluan sitä.
Voi olla, että en vain ole tarpeeksi kypsä sitoutumaan. Voi olla, että kolhujen parantaminen vie vain oman aikansa. Toisaalta, en minäkään ole mikään pyhimys elämässäni ollut ja olenhan voinut ymmärtämättömyydessä itsekin satuttaa jotain toista ihmistä pahemman kerran. Sellaisia nämä ihmissuhteet ovat -hauraita ja särkyviä. Toisaalta en voi tietää, tuleeko tänään kotimatkallani minua vastaan mies, johon uskaltaisin luottaa.. yrittää ainakin:)
Näyttää siltä, että seurustelipa tai ei, on seurustellut tai ei ole seurustellut, ovat ihmiset aivan yhtä rikkonaisia, kunnes löytävät rinnalleen jotain uutta ja korjaavaa. Toiset taas ovat tyytyväisiä ja onnellisempia ilman. Ikuista vatvomista tämä on!:D
Jos tykkäät tytöstä, kerro se hänelle. Kerro, mitä tunnet ja mitä haluat. Kerro, mitä et hyväksy ja mitä et halua. Jos ajatuksenne vielä silloinkin kohtaavat, älä luovuta. Muista kuitenkin, mitä itse haluat äläkä tyydy vähempään. Jos tyttö on sinulle oikea, hän kyllä pysyy rinnallasi, olipa sitten sydämessä isoja tai pieniä säröjä.
... että alkaisin kertomaan tunteistani tälle naiselle, ei missään tapauksessa. Tässä vaiheessa naiselle pitäis olla selvää, että olen hänestä kiinnostunut. Hän ei ehkä tiedä tai usko sitä, että olisin vakavasti kiinnostunut, mutta mulla ei ole velvollisuutta, eikä halua hoitaa koko hommaa yksin. Tein jo aloitteen kysymällä numeroa ja nyt on naisen vuoro tehdä avaus. Ton kaiken säätämisen keskellä mitä nainen touhuaa miesten kanssa en mistään hinnasta mene sanomaan hänelle olevani ihastunut tai muuta. Tunteista puhumisen aika on vasta sitten, kun ollaan tapailuasteella. Jos tästä mitään tulee, se on naisen vastuulla nyt. Hänen täytyy tehdä seuraava aloite.
pääsi kestää sen että tyttö nainut koko kylän kanssa niin lähde ihmeessä kokeilemaan..
En kyllä usko että tuo huomiontarve häviää neidin elämästä mihinkään, monia unettomia öitä sulle lupaan jos tuohon sotkeennut.
Kyllä maailmassa naisia riittää.
Hei,
minulla on kaksi kaveria, jotka käyttäytyvät vastaavalla tavalla miesten seurassa. Sivustakatsojana toivon aina, että kukaan oma tuttuni ei heihin ihastuisi. Huomion vuoksi annetaan ymmärtää vaikka mitä ja sitten, kun joku tunnustaa rakkautensa, niin ihmetellään miten sekin nyt taas ihastui.
Ehkä kannattaa tehdä pieni aloite ja sitten antaa neidin itsensä hoitaa homma mikäli on kiinnostunut. Jos olet elämän mies ja se oikea, niin eiköhän asiat sitten jotenkin järjesty.
>Jos olet elämän mies ja se oikea, niin eiköhän asiat sitten jotenkin järjesty.
Mikä saa naiset kuvittelemaan, että tällalailla käyttäytyvä nainen olisi SE OIKEA kenellekään???!
Eli kysyin, jos vaihdetaan numeroita. Olin tuolloin selvinpäin, enkä vieläkään oikein tajua, miten pystyin sellasta kysymään, ujo ja varovainen kun olen. Heitin sen jutun vähän enemmän kaveripohjalta, kun naisella ja mulla on yhteisiä tuttuja. Pääasia kuitenkin, että kysyin numeroa.
Ei numeron pyytäminen vielä mikään Aloite ole, mistä voisi päätellä oikeastaan mitään mihinkään suuntaan. Radikaalimpia otteita kaivataan, jos tulosta aiot joskus saada aikaan:)
"Ei numeron pyytäminen vielä mikään Aloite ole, mistä voisi päätellä oikeastaan mitään mihinkään suuntaan. Radikaalimpia otteita kaivataan, jos tulosta aiot joskus saada aikaan:)"
Ihmiset on erilaisia ja aina pitäis sovittaa se aloitteen luonne ihmisen mukaan, ettei toisella mene jauhot suuhun. Kyllä numeron kysyminen mun mielestä varovaisesta aloitteesta menee, koska nainen pitää mielestäni niin vahvaa muuria välissään, ettei hänelle voi mennä sanomaan päin naamaa "tykkään susta, lähdetäänkö treffeille?" Kun ollaan tuijoteltu toisiamme niin älyttömän kauan, niin toivottavasti nainenkin aistii meidän välillä olevan jotain tärkeämpää ja vakavampaa. Ehkä nainenkin on tässä vuosien aikana turhautunut moneen kertaan, kun meidän jutusta ei tule mitään? Ehkä hän ajattelee, että kun ei muuten tapahdu mitään, niin mut täytyy tehdä mustasukkaiseksi, jotta jotain tapahtuu? Kuten näkyy, taas on se hyvä päivä, jolloin uskon meidän välillä olevan jotain.
Nainen on ehkä näennäisesti rohkea, kun vaihtaa miehiä niin sujuvasti, mutta siinä tärkein seikka onkin, että kaikki nuo miehet ovat tarpeeksi tuntemattomia ja juttu pysyy aina tarpeeksi pinnallisena ja etäisenä "kämpiltä baariin ja baarista kebabin kautta kämpille"-touhuna.
Ehkä häntä pelottaa sekin, kun näkee mut niin usein selvinpäin yökerhossa? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun "aina viikonloppuna tuhannen kännissä"-ihmiset katsoo kieroon ja (kateellisina?) ihmettelee, miten pystyn menemään yökerhoon ja valtavan väkijoukon sekaan vesiselvänä. Ehkä naisella on edellisen johdosta musta liian itsevarma, omapäinen ja itsenäinen kuva? Vaikka voin viettää koko illan baarissa selvinpäin, olen silti pohjimmiltani melko ujo ja varovainen. Mulla on vain onneksi moottoriturvan lahjat, joilla saan ujouttani piiloon.
Aina kun naisen kanssa juttelen, tuntuu, että hänen muurinsa antaa selvästi periksi ja hän oikeasti keskustelee (sanan varsinaisessa merkityksessä) mun kanssa, vaikka baarissa ollaankin, missä juttujen taso on yleensä luokkaa "Haetaan lisää juotavaa!", "Mikä drinkki sulla tos on?", "Olitko perjantainakin kännissä?".
Mun tilannetta, meidän välistä kemiaa ja jännitettä on tietysti ulkopuolisen vaikea kuvitella todella tarkkaan. Olen omasta mielestäni kohtalaisen hyvä lukemaan ihmisiä, että kyllä tämä nainen musta ainakin jossain määrin on kiinnostunut, mutta jos asian lyhyesti kiteyttää: en voi vain raahata naista hiuksista kämpilleni, mun on pakko antaa vähän tilaakin toiselle. En todellakaan halua olla tiellä, jos toista ei kumminkaan kiinnosta. Olen mielestäni antanut itsestäni naiselle rauhallisen ja asiallisen kuvan. En ikinä örvellä kaatokännissä, rähinöi tai muuta. Ainakin kerran on joku nainen sanonut, että olen aviomiesainesta. Tuolloin en ollut täysin imarreltu, mutta nykyään sen haluaisi kuulla uudestaankin! :) Olen viihteelläkin aika harvoin, kun yökerhot ja vastaavat on aika "sieluttomia" paikkoja. Niille yökerhoille ei vain ole paljon vaihtoehtoja, jos haluaa ikäisiään tavata.
Ole erilainen. Kerran baarissa yksi mies flirttaili kanssani pitkään ja lopulta tuli juttelemaan, oletin että jotain perusläppää mutta tääpä pyysikin lähtemään ulos syömään selvinpäin, että haluaa tutustua muttei baarissa ja kännissä. Oli aika ihana alote mun mielestä, huomas että kiinnosti muukin kun seksi. Mä kyllä kieltäydyin, mullahan on mies.
ihan itse ,, jospa hän vaivautuis kertomaan jotain?
"Kysypä tältä naiselta ihan itse ,, jospa hän vaivautuis kertomaan jotain?"
En kai minä voi tentata häneltä, miksi hänellä on aina eri mies mukanaan? Emme kuitenkaan seurustele, niin tuntuisi todella oudolta ja nololta sellasta tiedustella.
Olet mielestäni mielenkiintoinen nainen. Itse haluaisin tutustua sinunkaltaisiin naisiin, mutta en sen enempää mitään. Olet varmaan kaunis. Mä tykkään flittailla, tutustua, tuntea ja jutella sun kaltaisen naisen kanssa. Haluaisitko tutustua minunlaiseen mieheen?
että Wings on nainen?
Ajattelin tänkin vaihtoehdon ottaa esille, eli mitäs jos mun tapauksessa onkin vain kyse menneeseen takertumisesta? Ollaan kuitenki sen verran kauan katseltu toisiamme etäältä ja kun juttu ei ole edennyt, siinä alkaa väkisinkin kuvittelemaan jutusta enemmän, kuin mitä tietää toisesta. Olen luonteeltani aika hitaasti lämpeävä uusille tilanteille ja asioille ja tää näkyy myös mun ihastumisissa; jos ihastun, niin ihastun kunnolla yhteen ja tunne pysyy kauan, joskus liiankin kauan, kun haluaisi jo unohtaa toisen. Et enpä sitte tiedä, takerrunko vain tuttuun ja turvalliseen ihastukseen muutaman vuoden takaa vai onko meidän välillä jotain erikoisempaa...
Onko joku muu ollu täysin lääpällään johonkin ihmiseen vuosikausia, ehkä jopa vuosikymmenen niin, ettei missään vaiheessa olla seurusteltu?
Olin seitsemän vuotta pohjattomasti ihastunut yhteen naiseen. Se seurusteli sinä aikana muutaman miehen kanssa, mulla oli kaksi suhdetta. Sitten tapasin naisen pitkästä aikaa ja juteltiin oikein pitkän kaavan mukaan. Jotenkin sen tapaamisen jälkeen mun silmät aukes. En ollut täysillä ihastunut naiseen, vaan hänestä oli tullu sellanen tuttu haaveilun kohde sillon ku yksinäisyys eniten kirpas. Tällä hetkellä seurustelen naisen kanssa, jollaista mun olis pitäny etsiä jo vuosia sitten. Eli mietipä tuntees oikein kunnolla läpi, ettei käy niinkuin mulle, että jäät jumittamaan naisen kanssa, josta et loppujen lopuks halua pitää kiinni.
Juuri pelkään että mullekin käy noin. Viisikin vuotta on jo pitkä aika. Onneksi pääsit lopulta yli asiasta, mulla tää on vielä pahasti kesken.
"Eli mietipä tuntees oikein kunnolla läpi, ettei käy niinkuin mulle, että jäät jumittamaan naisen kanssa, josta et loppujen lopuks halua pitää kiinni."
Luulen, ettei se miettimisellä parane, koska siinä tapauksessa olisin jo selvillä vesillä tän naisen kanssa. Jos tapailtaisiin edes hetken, saisin oikean käsityksen naisesta, onko hän kiinnostunut musta tositarkoituksella, yhden yön juttuna vai mitä..
sitten, äläkä enää mieti.
Toisaalta tekis mieli tehdä aloite toisen kerran, toisaalta taas haluaisin koittaa, reagoisiko nainen toisenlaiseen suhtautumiseen. Eli en noteerais naista ollenkaan, välttelisin katsekontaktia, moikkaisin vain sillon, kun olis aivan pakko (jos kävelee esim. suoraan mua vastaan baarissa) ja olisin muutenkin välittämättä koko ihmisestä. Tätä jälkimmäistä on vaan vähän huono testata, kun nähdään niin harvoin... turhauttaa vaan niin pirusti, kun naisesta ei ota selvää.
Mulla oli joskus vastaava tilanne itsellä, kun olin vähän ihastunut erääseen naiseen. Tiesin, ettei me sovittais ollenkaan yhteen, enkä olisi ikinä halunnut seurustella hänen kanssaan, mut oli mukava pitää pientä silmäpeliä ja tuli hyvä olo, kun sai ihailevia katseita. En tiedä, kuinka tosissaan nainen oli mun kanssa, voihan olla, että hän olisi halunnut seurustellakin. En koskaan vienyt flirttailua liian pitkälle, ettei nainen alkaisi kuvittelemaan mitään liikoja.
kaikkia mahdollisia käyttäytymistapoja, että miten nainen reagoi. Tee vaikka viikon periodeissa!?
Mielestäni kannattaisi ottaa myös sellainen näkökulma esille, ettei tämä nainen ehkä ole laisinkaan kiinnostunut alkuperäisestä. Tämä "mystinen yhteys" heidän välillään voi olla vain alkuperäisen käsitys asiasta, naisella voi taas olla omansa. Tilanne on ilmeisesti jatkunut jo pitkään, eikä mitään ole tapahtunut? Eikö se ole melko selvä merkki siitä, ettei mitään ehkä tapahdu tulevaisuudessakaan.
On aika turha odottaa, että tuo nainen muuttuisi ja ymmärtäisi itse tehdä aloitteen. Mielestäni ainoa järkevä vaihtoehto on, että aloittaja lopettaa turhan pohtimisen ja tekee itse aloitteen. Sittenpähän asia selviää, eikä tarvitse enää miettiä sitä, onko sitä kemiaa vai ei. Jos nainen on tottunut baareissa tanssimaan ja pitämään hauskaa miesten kanssa, kannattaa ehkä lähestyä häntä samalla taktiikalla kuin muut miehet tekevät?
Mielestäni on turhaa pohtia sitä, mitä naisen pään sisällä tapahtuu ja onko hänellä jokin henkilökohtainen trauma. Sitä kun ei kukaan kirjoittajista voi tietää tai edes arvata. Ehkä traumaa ei ole, vaan nainen nauttii bilettämisestä. Tai sellainen on ja se on niin paha, ettei vakava suhde ole mahdollinen. Tai sitten nainen ei vain ole kiinnostunut.
Millaisia miehiä nainen yleensä iskee baarista? Kysymykseni kuuluu, sopiiko alkuperäinen tähän profiiliin? Tuokin voi olla esteenä, ihmisillä kun on tapana fiksaantua tietyntyylisiin ihmisiin.
kysymys, että millaisiin ihmisiin fiksaantuu...
nyt kun rupean ajattelemaan omia kiinnostuksen kohteita viime vuosien ajalta, niin muutos on ollut täydellinen nuoruuden valintoihin verrattuna.
Eli positiivista kehitystä on tapahtunut, jos jostain ulkoisesta voi vetää johtopäätöksiä. Eli ulkoisella tarkoitan koulutusta / sukutaustaa tms.
.. mua. Kaupungillakin kun kävelin ja satuin vilkaisemaan kaupan nurkalle, niin nainen tuijotti mua suoraan silmiin ja jotenkin sillai kaipaavasti. Ja kun menen juttelemaan, niin naisella ei ole ikinä mikään kiire pois. Jos multa loppuu juttu kesken, niin se keksii aina jotain, millä hiljaisuus saadaan rikottua.
"Millaisia miehiä nainen yleensä iskee baarista? Kysymykseni kuuluu, sopiiko alkuperäinen tähän profiiliin? Tuokin voi olla esteenä, ihmisillä kun on tapana fiksaantua tietyntyylisiin ihmisiin."
En sovi ollenkaan siihen profiiliin, mitä ne miehet edustaa. Toisin sanoen niistä miehistä naisen kannattaa pysyä kaukana, jos haluaa luotettavan ja tasapainoisen suhteen. Jos haluaa sähläämistä ja säätämistä, niin sitten tietysti. Olen edelleen sitä mieltä, että nainen hakee hetkellistä hyvää oloa näistä miehistä ja tietää itsekin, ettei heidän kanssaan kannata suunnitella mitään vakavampaa.
Voisiko olla mahdollista, että nainen pitää sinua enemmän kaverina kuin potentiaalisena kumppanina? Toinen vaihtoehto on, että nainen on ehkä huomannut ihastumisesi ja kiusaa huvikseen? Tai voi tietysti olla, että hän odottaa sinun tekevän aloitteen. Jos tuota peliä on jatkunut pitkään, on selvää, ettei nainen aio tehdä aloitetta, joten toimi sen mukaisesti! =)
Kirjoitustesi perusteella vaikutat aika romanttiselta henkilöltä. Ihastuksen kohteesi taas vaikuttaa ihan päinvastaiselta tapaukselta. Kuulostaa siltä, että olet rakentanut ihanan pilvilinnan kaltoinkohdellusta ja traumaattisoidusta, mutta pohjimmiltaan henkisesti kauniista ihmisestä, joka kaipaa juuri sinua elämäänsä, mutta olosuhteiden pakosta ette vielä ole saaneet toisianne? Vaikka olisitkin hyvä ihmistuntija, ihastuminen tekee yleensä ihmisen sokeaksi. ;)
Jos nainen pitää rentuista, kokeile häneen hieman renttumaista asennetta, niin ehkä saat kaapattua itsellesi. Ehkäpä olet liian "kunnollinen" mies herättääksesi tämän naisen seksuaalisen halun, joka on hänellä mahdollisesti melko voimakas?
Jos teillä juttuluistaa henkisellä puolella, tarvitsee sinun ehkä enää herättää naisen seksuaaliset halut sinua kohtaan pienellä äijäilyllä. ;)
"Jos nainen pitää rentuista, kokeile häneen hieman renttumaista asennetta, niin ehkä saat kaapattua itsellesi. Ehkäpä olet liian "kunnollinen" mies herättääksesi tämän naisen seksuaalisen halun, joka on hänellä mahdollisesti melko voimakas?"
Sun mielestä ihmisellä on voimakas seksuaalisuus, jos hänellä on paljon pinnallisia suhteita lyhyessä ajassa? Eli laatu korvaa määrän? Mun mielestä sellanen kielii jostain aivan muusta, kuin voimakkaasta seksuaalisuudesta, enemmänkin se kertoo epävarmasta seksuaalisuudesta.
Itselläni on erittäin voimakas seksuaalisuus, mutta odotankin löytävänäni oikean naisen, jonka kanssa olla. Mulle voimakas seksuaalisuus tarkoittaa sitä, että keskitytään kokonaisvaltaisesti yhteen ihmiseen pitkällä aikavälillä, eikä haeta 24 tunnin pinnallisia baarituttavuuksia useita kertoja vuodessa.
"Jos teillä juttuluistaa henkisellä puolella, tarvitsee sinun ehkä enää herättää naisen seksuaaliset halut sinua kohtaan pienellä äijäilyllä. ;)"
Sori, mut jo pelkkä sana "äijäily" puistattaa mua. Olen jo pitkään toivonut, ettei jutun eteneminen olisi kiinni mun äijäilyn puuttumisesta, mutta jos siitä löytyy ratkaisu, unohdan naisen välittömästi.
Edelliseen viestiin piti kirjoittaa:
Sun mielestä ihmisellä on voimakas seksuaalisuus, jos hänellä on paljon pinnallisia suhteita lyhyessä ajassa? Eli määrä korvaa laadun? Mun mielestä sellanen kielii jostain aivan muusta, kuin voimakkaasta seksuaalisuudesta, enemmänkin se kertoo epävarmasta seksuaalisuudesta.
Voimakas seksuaalivietti voi toki esiintyä monella tavalla, tietysti pidempiaikaisessa suhteessa mutta mielestäni ihan yhtä hyvin myös lukuisina seksikumppaneina. Ilmeisesti ihmiskäsityksesi on ilmeisesti aika romanttinen, mutta itse näen kyllä maailman paljon raadollisempana. Osa ihmisistä vain saa kiksinsä siitä, että kumppani on aina uusi. Se ei mielestäni automaattisesti merkki epävarmuudesta - toki jotkut etsivät hyväksyntää ja läheisyyttä tätäkin kautta, mutta tiedän kyllä monia, jotka vain nauttivat estottomasti uusista kokemuksista ilman mitään henkilökohtaisia traumoja.
Se, että sinun mielestäsi parisuhdeseksi on parasta seksiä, ei tarkoita sitä, että muut ajattelisivat tai toimisivat samoin. Osa ihmisistä vain on haluttomia tai kykenemättömiä sitoutumaan tai olemaan uskollisia. On hienoa, että jaksat odottaa itsellesi sopivaa kumppania, mutta kaikki eivät jaksa tai halua. Otetaan ilo irti sieltä mistä saadaan. Omat kokemukseni ns. irtoseksistä olivat toisinaan erittäin tyydyttäviä, joskus taas ihan kauheita. Sama juttu parisuhteissa eli kokemuksia löytyy laidasta laitaan.
Kirjoituksessasi on mielestäni suuri ristiriita, jos koet ns. äijäilyn puistattavana. Kertomasi perusteella ihastuksesi pitää nimenomaan miehistä, jotka ovat "äijiä". Miten kuvittelet tällaisen naisen kiinnostuvan seksuaalisessa mielessä herkästä runopojasta, jolta vaikutat? Ja vaikka hän ihastuisi ja rakastuisi sinuun, nämä asiat todennäköisesti putkahtavat ennemmin tai myöhemmin pinnalle. Jos kyseessä on nuori ihminen, parinmuodostuksessa ei käytetä järkeä vaan mennään ihan fiilisten mukaan.
Suosittelen vaaleanpunaisten lasien riisumista! Ei me naiset olla mitään hemmetin enkeleitä, vaan suurin osa kyllä valitsee kumppaninsa ihan muiden kuin henkisten seikkojen perusteella.
"Kirjoituksessasi on mielestäni suuri ristiriita, jos koet ns. äijäilyn puistattavana. Kertomasi perusteella ihastuksesi pitää nimenomaan miehistä, jotka ovat "äijiä"."
Ei välttämättä pidä, vaan hankkii heidän seurassaan pinnallisen ja hetkellisen hyvänolon tunteen. Naisen on helppo hakea yhden illan huomiota, kun menee vain baariin ja alkaa tanssia jonkun miehen kanssa, baarithan notkuvat seksin perässä juoksevia miehiä. Naisella hyvin harvoin on suhdetta näiden miesten kanssa, vaan yleensä viettää yhden illan tanssien jonkun kanssa ja sitten unohtaa hänet, koska seuraavana viikonloppuna hän on jonkun toisen kanssa.
Minua kohtaan hän sen sijaan on ollut todella myönteinen näiden vuosien ajan ja tulee vieläkin oma-aloitteisesti juttelemaan, antaa pitkiä intensiivisiä katseita ja hymyilee. Tuntuu vain, että hän odottaa mun tekevän jonkin repäisevän aloitteen... jos olen tulkinnut oikein. Kaikki vain riippuu siitä, kuinka tosissaan hän on suhteeni ja pystyykö hän uskolliseen ja tasapainoiseen suhteeseen.
"Miten kuvittelet tällaisen naisen kiinnostuvan seksuaalisessa mielessä herkästä runopojasta, jolta vaikutat?"
Koska tämä herkkä runopoika on myös muulla tavalla ihan mukiinmenevä. :) Joskus jotkut naiset ihastuvat muhun pelkän ulkonäön perusteella ja kun tajuan tämän, petyn kovasti ja lopetan tapailun. Monet naiset tykkää kyllä pitää silmäpeliä, mutteivät uskalla olla avoimia, jos pitäisi kahden kesken olla. Ehkä pitävät mua pelurina, joka vain esittää syvällistä, en sitten tiedä.
"Jos kyseessä on nuori ihminen, parinmuodostuksessa ei käytetä järkeä vaan mennään ihan fiilisten mukaan."
Missä vaiheessa olen järjestä puhunut? Tunne tässä on ollu koko ajan päällimmäisenä.
"Suosittelen vaaleanpunaisten lasien riisumista! Ei me naiset olla mitään hemmetin enkeleitä, vaan suurin osa kyllä valitsee kumppaninsa ihan muiden kuin henkisten seikkojen perusteella."
Tuskinpa läheskään suurin osa. Olisi pelottavaa, jos enemmistö naisista valitsisi kumppanin pelkän ulkonäön perusteella! Merkittävä osa naisista valitsee kumppanin sekä henkisen että fyysisen vetovoiman perusteella, jolloin kokonaisuus ratkaisee.