Mieheni kaveriporukka haluaa omia mieheni, mutta ei hyväksy minua joukkoonsa. Jäin vaille suurista juhlistakin, joihin oletin automaattisesti itseni kutsuttaneen. Mieheni pitää kaikista minun ystävistäni ja hänet on kaikkialle toivotettu tervetulleeksi. Anopin ja apen kanssa olen hyvää pataa, kuten muidenkin sukulaisten. Suhteemme ongelmaksi kuitenkin muodostuu jatkuvasti tilanteet, joissa minun pitäisi sosiaalistua mieheni ko. kavereiden kanssa. Kaverit puhuvat keskenään vanhoja juttujaan selittämättä niistä yhtäkään minulle, joka olen ryhmässä uusi jäsen (olemme seurustelleet vuoden). Viime aikoina olen kuitenkin kyllästynyt olemaan se ylimääräinen. Yritän hyväksyä kaverit miehelleni, mutta en halua olla itse enää heidän kanssaan tekemisissä. Miten voin ratkaista tilanteet, kun pitäisi lähteä istumaan iltaa heidän kanssaan, kun en todellakaan halua, mutta en haluaisi loukata miestänikään? Onko kenelläkään vastaavaa ongelmaa?
miehen kaverit ongelmana
ymmärtämätön
81456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ittelläni ei oo kokemusta tollasesta, mutta voin kertoa miten minä toimisin :).
1.Sanoisin poikaystävälleni/miehelleni että kun hän viettä aikaa kavereiden kanssa esim. baarissa, niin pitäisin jonkun "tyttöjen illan" samaan aikaan.
että kuka on tärkein ettei käy kun minulle.
Mies toi lopulta kaverit katsomaan yhteiseen kotiimme seksivideoita ja minä sain olla lasten kanssa toisessa huoneessa niin kauan.
En uskaltanut sanoa mitään koska mies oli väkivaltanen ja särki kaiken jos emme tehneet kaikkea sen mielen mukaan.
Onneksi pääsin siitä eroon lopullisesti kun erosin mutta jälkeenpäin harmittaa mitä tyyppejä voi maailmassa olla.
Kaverit on tärkeitä koko elämän, niitä pitää olla ja parhaita ovat lapsuudenkaverit ja tuttu kouluporukkakaveripiiri. Anna ihmeessä miehesi pitää kaverit ja tavata heitä, se pitää myös teidän suhteenne kunnossa. Joko viet mukaan seuraan oman tyttökaverisi/kavereitasi jolloin sullakin on samassa porukassa juteltavaa, tai annat miehesi mennä yksin ja teet ite silloin jotain kivaa harrastettasi, tai tapaat omia kavereitasi, tai vain nautit rauhassaolossasi. Ei missäääääään nimessä saa olla mustasukkainen miehesi kavereille että he omivat miehesi, ja sinä et sillä hetkellä olekkaan se ykkönen, ja siten yrittää rajoittaa tai mököttää!!! Sellainen omistanen pilaa myös kivan ja mukavan suhteenne täysin.
Jos kaverit ovat noin törkeitä eivätkä ota sinua mukaan keskusteluihin tai edes valoita mitään asioita, niin kertoo paljon käytöstavoista! Sellaiset ihmiset eivät ole kunnon kavereita edes miehellesi jos eivät kunnioita myös hänen valittuaan eli sinua. Ja sitäpaitsi usein koulukaveriporukat kasvavat erilleen aikuistuttuaan, muutama voi jäädä. En ikinä antaisi kouluaikaisten kavereiden pilata suhdettani tai loukata miestäni. Joku taso!
Meillä oli sama, tosin se meni jo niin pitkälle että tehtiin kaikki et meillä ois menny poikki lopulta, kun huomattiin ettei me niin vaa erotakkaan parin kk:n jälkeen. No ne kaverit jäi!! ja nyt meil on uusia ihania ystäviä, joiden kanssa vietämme aikaa!!:)
Mutta en neuvo kavereita ja tyttöjen/poikien iltoja unohtamaan, mikäli kaverit kohtelevat teitä hyvin!! edellinen nimim. ei tainnut lukea tarkkaan kirjoitustasi kun tollast sontaa kertoo.. vai pysyy suhde kunnos kun "mies tapailee kavereita" jotka ei kunnioita sua!!? sen minäkin haluan nähdä..
Tytöt/naiset usein haksahtavat siihen että kun seurustellaan niin hän on nyt sitten se ainoa ihminen maailmassa kaverilleen. Kaikki muut pitää hylätä ja saa jäädä hänen vuokseen. Tää on paha vikatikki. Yksikään ihminen ei RIITA täysin toiselle ihmiselle, vaan jokainen tarvii myös muita ihmisiä, kavereita, tuttuja, työporukkaa sen oman rakkaan suhteen lisäksi. Niin tyttö kuin poikakin. Ihmisellä pitää olla omiakin juttuja, ei KAIKKEA voi ja pidä jakaa vain sen oman kullan kanssa. Ei tarvi aina olla käsikädessä ja paitapeppuna. Se ei ole rakkautta vaan omistamista, valtaa. Tämän kun molemmat ymmärtää, suhde voi hyvin ja rakkautta riittää, ei tule pikaeroja. Tottakai miehen kaverit juttelee keskenään omista tutuista jutuistaan, eihä se ole juttelemista jos joutuu aina alusta-asti selvittämään asian juuret jollekkin, se ei ole vapaata jutustelua. Oletko liian omistavainen, omistushaluinen, kateellinen vai mitä... Tätä tietä teidän suhde ei tule kestämään.
siitä miten kaverit myös huomioivat ja kunnioittavat! ei tietenkään kukaan yksin riitä mut ei tarvi kaikkea kestääkään... jokainen tyylillään! turha syyttää ketään omistushaluiseksi jos ei pidä siitä miten muut kohtelevat.
Ikävämpi tilanne moinen kun tuntee olevansa "ylimääräinen". Mutta niin se vaan on että jokapaikassa ei voi olla "maailman napa". Nuo kaverit on miehesi vanhoja, vanhoja kamuja joten riittää juttua vanhoista, vanhoista asioista. Sinuna en kuitenkaan jäisi pois yhteisitä illan istujaisista koska silloin heille ei kerry vanhoja juttuja joissa sinäkin olet mukana. Eli ainoa keino päästä porukoihin on pysyä joukossa. Aikansahan siinä menee mutta kun tottuvat sinuun paremmin ja huomaavat että olet ihan ok niin hupsista ja olet yksi heistä. Jos jäät pois olet vain " se nalkuttava, tylsä, blaa, blaa akka". Tietysti miehesi pitää myös muistaa pitää puoliasi ja ottaa sinut joukkoon mukaan. JA jos enää ikinä jatkossa kenelläkääm niistä kavereista on suuret juhlat ja miehesi on kutsuttu tarkoittaa se automaattisesti sitä että sinä menet mukaan oli erikseen kutsussa mainittu tai ei ( se on tietty eri asia jos on miesten juhlat eli kukaan ei tuo morsmaikkua). Tietävät että jos kutsuvat miehesi minne vaan tulet myös sinäkin eli jos eivät halua sua mukaan ei parane kutsua myöskään miestäsi. ELI ÄLÄ JÄÄ OOTTELEEN ETTÄ HE OTTAA SUT MUKAAN VAAN OTA SINÄ HEIDÄT NIIN ETTÄ PAUKKUU.
Juuri samanlainen ongelma tuhosi oman avioliittoni.
Sinun täytyy mennä vaan miehesi mukaan ja antaa ajan kulua.
Ei kukaan tunne vieraassa porukassa heti oloaan kotoisaksi.
Mene mukaan vaan ,niin paljon kun sua kutsutaan.
Itselleni kävi juuri noin,vaimo alkuun lähti mukaan kaverieni luokse,mutta ei tuntenut oloaan heti kotoisaksi ja alkoi käyttytyä sen mukaisesti ,ollen tuppisuu ja ajan rajoitin .
Lopulta hän kieltäytyi lähtemästä kokonaan tilaisuuksiin joissa oli kavereitani,ne kun oli hänen mielestään sisäänpäin lämpeäviä juntteja.
Hän ei ottanut huomioon sitä seikkaa että koin itse samaa hänen kaveri porukoissaan mutta läksin seuraan aina kutsuttuna mukaan koska se oli aviomiehen velvollisuus.
Lopulta meille kävi niin että oli minun menot kavereideni kanssa ja yhteiset menot hänen kavereiden kanssa.
Uskon että syy hänellä oli tietynlainen prinsessamaisuus,hänet olisi pitänyt heti alusta asti huomioida riittävästi ja nostaa jollekkin jalustalle jotta hän varmasti olisi viihtynyt.
Kaveri suhteet muodustuvat ajan kanssa,ja siihen vaikuttaa suuresti ihmisen oma käytös.
Kun ei tunne heti alkuunsa kuuluvansa porukkaan sitä alkaa käyttäytymään sen mukaisesti,eli tyyliin ettei voisi vähempää kiinnostaa..,ja sellainen viestittää kaikille sen ettei tuo tyyppi nauti seurastamme.
Kannattaa olla varovainen,ja nöyrästi lähteä kutsuttaessa mukaan ,pikku hiljaa tutustuen uusiin ihmisiin,avoimin mielin.
Ettei käy kuten minulle,hiihdimme lopulta erisuuntiin yhteiseltä ladultamme.