laulajanaapisesta

Mitähän Kim Borg teidän mielestänne tarkoitti kirjoittaessaan "suomalaisessa laulajanaapisessa" että kuorolaulu on tehokas tapa pettää itseään?
71015
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

En ole tuosta "aapisesta" koskaan kuullutkaan. Joten kyselen näin niinkuin tarkennukseksi, että kaveriko (Kim Borg) vaan niin ikään tuumasi aapisessaan, että kuorolaulu on tapa pettää itseään, eikä sitten sen kummempia valottanut lukijalle moista väitettään.
Ilmeisestikin...no, ehkä hän meinasi, että yhteen ääneen laulaessa virheetkin sekoittuvat sinne jonnekin äänimassan syövereihin ja näin vähän heikompikin laulelija voi kuvitella osaavansa hallita vähän tiukempiakin mutkia...on omakohtaista kokemusta...;)
Minkälaiseen tulkintaan itse päädyit tästä lausahduksesta, spinto?

Äänestä
  • Täytyypä lähteä tästä kirjastoon etsimään tuo aapinen, että tiedän sitten minäkin mistä on kysymys.

    Äänestä

Siellä kuoron riveissä voi tuntea oman laulunsa kajahtavan komiasti 40 muun mylviessä ympärillä.

Olen huomannut sen mielenkiintoisen ilmiön, kun joku vähemmän lauluoppia saanut kuorolainen valitaan laulamaan sooloa, niin jopa äänenkäyttö muuttuu epävarmaksi ja häilyväksi, kun muitten tuki laulusta häviää. Jo sävelpuhtauskin heittää soolon ensisävelessä. Sointi muuttuu häilyväksi ja ote karkaa kurkkuun.

Äänestä

Kuorossa pystyy laulamaan puutteellisemmallakin tekniikalla ja muita peesaillessa voi tulla valheellinen olo, että pystyy vaikka mihin. Toki on kuoroja, joissa täytyy olla hyvin varmat taidot, mutta niitä on harvassa. Silloin ehkä puhutaan ammattilais- ja puoliammattilaisista koostuvista kuoroista. Ja niidenkin sisällä on yllättävän paljon tasoeroa.

Onhan näitä nähty: karski esimerkki ensimmäisestä idolssista: "mä en kyllä ymmärrä, miten en päässyt jatkoon, mä oon sentään laulanut sopraanoo kuorossa"...

Äänestä

Jos tavoitteena on vain sävelpuhtaus, niin kurkusta vääntämällä se onnistuu helpoiten. Tällä tavalla ei kuitenkaan voi kauaa laulaa kuuluvasti. Kuorossa toimii hienosti.

Jos ääntä muodostaa vahvasti, eli ilman kurkusta puristamista, niin on paljon vaikeampi hallita sävelkorkeutta. Kuorossa erottuu negatiivisesti joukosta.

Äänestä
  • Tuossa edelläpä tuli osuvasti...

    Olen opiskellut yksinlaulua. Lähisukulaiset kehuivat ääntäni ihan pyytämättä mutta mitenkään valtavan musikaalinen en mielestäni ole. Enemmänkin motivoitunut ja ahkera. Ääntä riittää nykyään jopa esiintymisiin enkä ole kuulijoissa myötähäpeää havainnut.

    Vuosia sitten lauloin myös eräässä kuorossa. Onnistuin laulamaan nuotilleen ja tahdilleen, mutta oman äänen sovittaminen muuhun tenoriporukkaan oli vaikeaa. En halunnut erottua ja "jarruttelu" johti lihasjännityksiin ja laulutekniikan ongelmiin.

    Kysymys ei ollut siitä, ettenkö osaisi laulaa hiljaa. Mutta se ytimekäs sointi johon pyritään yksinlaulussa kuului helposti läpi harrastajakuorossa.

    Kim Borgin kirja on tarkoitettu solistista laulua opiskeleville. Hän on sitä mieltä, että opiskeluun tarvitaan opettaja, joten varsinainen harjoitteluopas se ei ole. Mutta mukavasti opettaa oikeaa asennetta musiikkia, musiikkielämää, harjoittelua ja taidetta kohtaan; Konserttiin valmistautumista ja ohjelmiston valintaa

    Borg viljelee huumoria joka toisinaan on kuivakkaa, toisinaan sarkastista. Vitsikkääseen tapaan hän toteaa, että kuorosta löytää laulamisen iloa ja harrastusta vaikka lahjat ei oopperaan riittäisikään.

    Moni voi täyttää paikkansa kuorossa vaikka ei koskaan solistiksi sovellu. Ja kaikista solisteista ei tule hyviä kuorolaisia.

    Äänestä

  • spinto kirjoitti:

    Tuossa edelläpä tuli osuvasti...

    Olen opiskellut yksinlaulua. Lähisukulaiset kehuivat ääntäni ihan pyytämättä mutta mitenkään valtavan musikaalinen en mielestäni ole. Enemmänkin motivoitunut ja ahkera. Ääntä riittää nykyään jopa esiintymisiin enkä ole kuulijoissa myötähäpeää havainnut.

    Vuosia sitten lauloin myös eräässä kuorossa. Onnistuin laulamaan nuotilleen ja tahdilleen, mutta oman äänen sovittaminen muuhun tenoriporukkaan oli vaikeaa. En halunnut erottua ja "jarruttelu" johti lihasjännityksiin ja laulutekniikan ongelmiin.

    Kysymys ei ollut siitä, ettenkö osaisi laulaa hiljaa. Mutta se ytimekäs sointi johon pyritään yksinlaulussa kuului helposti läpi harrastajakuorossa.

    Kim Borgin kirja on tarkoitettu solistista laulua opiskeleville. Hän on sitä mieltä, että opiskeluun tarvitaan opettaja, joten varsinainen harjoitteluopas se ei ole. Mutta mukavasti opettaa oikeaa asennetta musiikkia, musiikkielämää, harjoittelua ja taidetta kohtaan; Konserttiin valmistautumista ja ohjelmiston valintaa

    Borg viljelee huumoria joka toisinaan on kuivakkaa, toisinaan sarkastista. Vitsikkääseen tapaan hän toteaa, että kuorosta löytää laulamisen iloa ja harrastusta vaikka lahjat ei oopperaan riittäisikään.

    Moni voi täyttää paikkansa kuorossa vaikka ei koskaan solistiksi sovellu. Ja kaikista solisteista ei tule hyviä kuorolaisia.

    Mulla on vähän samantapaisia kokemuksia. Tuon kirjankin luin ja sain siitä mielestäni oppia.

    Kuorolaulua haluaisin kuitenkin vähän puolustella. Nimittäin siinä on ainakin mulle aina vaan suuria haasteita pysyä omassa stemmassa ja kuunnella koko kuoron luomaa sointua (ja myös sointia) pitäen oma äänensä oikein.

    Uskon että hyvässä kuoroissa (joita suomessa on ehkä muutamia) kaikilla on sekä hyvä yksinlauluääni että pysyvät itsenäisesti stemmassaan varmasti ja helposti. Näinollen se voi periaatteessa olla jopa haastavampaa kuin soololaulu.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


spinto kirjoitti:

Mitähän Kim Borg teidän mielestänne tarkoitti kirjoittaessaan "suomalaisessa laulajanaapisessa" että kuorolaulu on tehokas tapa pettää itseään?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu