Tähän aikaan kun tuntuu vähän olevan keskustelijoita paikalla, niin laitanpa yleiskuvauksen tyypillisistä pettäjistä.
1. Ihan jokaisella pettäjällä on huono itsetunto. Naispuoliset pettäjät sen yleensä tiedostavat ja myöntävät. Miespuolinen pettäjä pitää lähes aina itseään valloittajana. Luulee itse omaavansa yhtä suuren itsetunnon kuin Don Juan. Ymmärtämättä että nämä tosielämän Donit ovat aina sinkkuja. Niiden kun ei tarvitse hakea sitoutumista ja turvaa mistään. Tietävät pärjäävänsä tilanteessa kuin tilanteessa.
2. Itsekkyys. Pettäjä ei elä parisuhteessa, pettäjä elää omassa suhteessaan. Suhde on hänen ja muut kuuluvat pakettiin. Pettäjän hakee piristystä omaan suhteeseensa, kun normaali pari hakee piristystä yhteiseen suhteeseen.
3. Valehtelu. Pettäjän ajatusmaailmaan mahtuu pääsääntöisesti rakastajansa ajattelu, hänen kanssaan yhdessäoloon keksittävän keinon ja selityksen keksiminen, mahdollisten varasuunnitelmien keksiminen, jälkien hävittäminen ja ajatusten kasassa pitäminen. On vaikea muistaa jokaista valetta. Missä tilanteessa valehtelin sitä ja missä tätä. Arkiasiat ja työasiatkin pitäisi vielä päälle hoitaa. Lopulta pettäjän elämä kotona on puhdasta valehtelua ja säälittävän huonoa teatteria.
4. Tekosyiden ja selitysten keksiminen itselle. Kaikki mitä ei tiedä, ei satuta. Siinä hölmöydessään perussääntö. Säälittäviä selityksiä on pettäjillä yhtä paljon ja samaa luokkaa kuin alkoholisteilla. Jokaisella on oileus ja velvollisuus lähteä suhteesta joka näyttää siltä ettei tule toimimaan.
Tässä kai ne jokaisesta pettäjästä löytyvät mukavat ominaisuudet. Pettäjällä kaikkeen löytyy syy, mutta mitään seurausta ei saisi olla. Saa laittaa lisää luonteenpiirteitä, jos mieleen tulee. Voisipa nyt joku huomioida nuo kakkosetkin, etteivät taas huutele että heidät on unohdettu.
1. Ihan jokaisella pettäjällä on huono itsetunto. Naispuoliset pettäjät sen yleensä tiedostavat ja myöntävät. Miespuolinen pettäjä pitää lähes aina itseään valloittajana. Luulee itse omaavansa yhtä suuren itsetunnon kuin Don Juan. Ymmärtämättä että nämä tosielämän Donit ovat aina sinkkuja. Niiden kun ei tarvitse hakea sitoutumista ja turvaa mistään. Tietävät pärjäävänsä tilanteessa kuin tilanteessa.
2. Itsekkyys. Pettäjä ei elä parisuhteessa, pettäjä elää omassa suhteessaan. Suhde on hänen ja muut kuuluvat pakettiin. Pettäjän hakee piristystä omaan suhteeseensa, kun normaali pari hakee piristystä yhteiseen suhteeseen.
3. Valehtelu. Pettäjän ajatusmaailmaan mahtuu pääsääntöisesti rakastajansa ajattelu, hänen kanssaan yhdessäoloon keksittävän keinon ja selityksen keksiminen, mahdollisten varasuunnitelmien keksiminen, jälkien hävittäminen ja ajatusten kasassa pitäminen. On vaikea muistaa jokaista valetta. Missä tilanteessa valehtelin sitä ja missä tätä. Arkiasiat ja työasiatkin pitäisi vielä päälle hoitaa. Lopulta pettäjän elämä kotona on puhdasta valehtelua ja säälittävän huonoa teatteria.
4. Tekosyiden ja selitysten keksiminen itselle. Kaikki mitä ei tiedä, ei satuta. Siinä hölmöydessään perussääntö. Säälittäviä selityksiä on pettäjillä yhtä paljon ja samaa luokkaa kuin alkoholisteilla. Jokaisella on oileus ja velvollisuus lähteä suhteesta joka näyttää siltä ettei tule toimimaan.
Tässä kai ne jokaisesta pettäjästä löytyvät mukavat ominaisuudet. Pettäjällä kaikkeen löytyy syy, mutta mitään seurausta ei saisi olla. Saa laittaa lisää luonteenpiirteitä, jos mieleen tulee. Voisipa nyt joku huomioida nuo kakkosetkin, etteivät taas huutele että heidät on unohdettu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Ihan jokaisella pettäjällä on huono itsetunto."
Ihanko jokaisella? Tunnettua kyllä on että suurimmalla osalla suomalaisista on huono itsetunto. Siis kuka tahansa meistä voi olla pettäjä?
"Pettäjän hakee piristystä"
Vai onko kyse vähän vakavammasta? Elämän tyhjyydestä, ahdistuksesta, peloista, pakenemisesta...
"On vaikea muistaa jokaista valetta."
Olen huomioinut että etenkin keskiluokkaisuuteen kuuluu yhtenä olennaisena osana valehtelu, salailu ja vaikeneminen. On näytettävä olevansa parempi kuin on, peiteltävä kaikki mitä muut eivät hyväksy vain muiden tuomion tai halveksunnan pelossa. Tämä koskee kaikkea (talous, perhe, työ jne.) Valehtelemaan opitaan jo lapsuudessa, joten se ei ole ongelma aikuisenakaan?
"Pettäjällä kaikkeen löytyy syy, mutta mitään seurausta ei saisi olla."
Pettäjä hakee mukavia seurauksia, valheilla yritetään välttää ikäviä seurauksia. Mutta käsittääkseni tapapettäjät manipuloivat, eli käyttävät hyväkseen ihmisten tapaa uskoa (ja luottaa)toiseen ihmiseen ja saavat näin vähän säpinää ympärilleen. (Kun kaksi naista kilvan haukkuvat toisiaan). Näin seuraksia voi pienentää - katseet kääntyvät toisaalle hänestä.
Puhun todella heikosta itsetunnosta.
Kukaan toisista todella välittävä ei pysty olemaan pettäjä. Eli ei kuka tahansa meistä.
Kyse on monesti noista mainitsemistasi elämän tyhjyydestä,ahdistuksista, peloista, muttei pakenemisesta. Jokaisen joka haluaa pettää, pitäisi nimenomaan käyttää tätä mainitsemaasi pakenemista koko suhteesta, jollei näe suhteen enää korjaantuvan.
Taas kerran toteaisin että valehtelua on kaikkialla, mutta silläkin huonolla tavalla on monia tasoja. Niin myös salaamisella ja vaikenemisellakin. Annan taas esimerkit niistä sinullekin: Joku täällä kysyy ikääsi ja valehtelet olevasi kaksi vuotta nuorempi kuin oikeasti olet. Eipä ollut paha. Valehtelet rikoksen tehtyäsi jossain kurjassa maassa. Valehtelet tekosesi kaverisi syyksi ja kaveri ammutaan sen takia. On aika paljon väliä. Huomaatko eron? Pettämisessä sillä valehtelulla tuhotaan puolison henkinen tasapaino ja itsetunto. Mielestäni silläkin on väliä. Onko mukava seuraus katsoa kärsiviä lapsia ja puolisoa?
kysyinkin, ei todellakaan mitään simppeliä?
Itsetunto on väärin käytetty termi näissä pettämistapauksissa. Olen tutustunut pettämiseen monin eri tavoin. Kun pettäjä perustelee, miksi valehtelee, usein on syynä ettei hän halua satuttaa puolisoaan. Heille on vaikeaa vetää rajaa oman yksityisyytensä ja parisuhteen välille. He pitävät sitä yksityisenä asiana.
Liian useassa parisuhteessa ei uskalleta antaa tilaa toisen yksityisyydelle (Etenkään nuorempana koska ollaan vielä epävarmoja), koska symbioosi suhde on jostain syystä monen naisen ihanne. Siis että tiedetään ja tunnetaan toisesta kaikki, eikä mitään tehdä, ajatella tai tunneta ilman että toinen on mukana tai tietoinen. Toisella ei saa olla MITÄÄN salattua.
Monet miehet kokevat sen aika ahdistavana. He ottavat tilaa luomalla ulkopuolisen suhteen, mikä ei kuulu hänen mielestään kenellekkään muulle. Toiset miehet ymmärtävät tämän ja mahdollistavat näin ulkopuolisen suhteen salassa pysymisen.(Siksi ympäristö voi tietää suhteesta aiemmin kuin petetty.)
Valehtelu todellakin tuhoaa ja peruuttomattomasti. Pettäjät eivät sitä aina tule ajatelleeksi, vaan luottavat sinisilmäisesti valheidensa voimaan. Eivät he tosiasissa halua menettää vaimoaan, vaan juuri siksi valehtelevat ettei eroa tulisi. Eri asia on onko tuo kovinkaan järkevää toimintaa.
Mikä estää puhumasta kumppanille ja kertomasta että kaipaa yksityisyyttä. Kun avoimesti esim. mies kertoo naispuolisista ystävistään ja ehkä esittelee tyttöystävän näille ystäville ei tulekaan epäluuloja ja tarvetta tietää kaikesta kun voi luottaa. Usein se symbioosi voi liittyä suhteen alkuun kun halutaan kunnolla tutustua toiseen eikä olla ihan varmoja onko toinen yhtä ihastunut ja tosissaan mukana suhteessa kuin itse on. Eikö oikeasti rehellisyys ja asioista puhuminen olisi helpompaa kuin valehtelu ja salaaminen ja salasuhteen ylläpito?
onko niitä? ehkä on ehkä ei.
Mikä estää puhumasta kumppanille? Siinäpä se! Kerrottu on, että niitä ovat, pelko suuttumisesta, riitelyn alkamisesta, naiset loukkaantuvat suuresti jos he eivät voikaan täyttää kaikkia tarpeita. Miksi pitää olla yksin, miksen minä voi tulla mukaan? Mitä salattavaa? Ah, jos sattuukin olemaan mustasukkainen! Entä jos ei aina jaksa lätistä vaan olettaa toisen ymmärtävän muutenkin? (aika yleistä että uskotaan tiedettävän toisen ajatukset)
Tuota, symbiooosi on ihanne! Täällä ainakin kehutaan, kuinka ollaan kuin paita ja peppu yhdessä, puhutaan kaikki asiat avoimesti. Luetaan toistensa tekstiviestit, kerrotaan kenen kanssa puhuttiin tänään puhelimessa ja muuten, luetaan sähköpostit, ollaan vain yhteisten ystävien kanssa ja käydään yhdessä vessassakin. Tehdään päivän tilitykset ketä tavattiin ja mitä puhuttiin, että toinen ei vain epäilisi. Harrastetaan yhdessä, sukuloidaan yhdessä - joku jopa oli tehnyt itsestään eroottisia kuvia ettei miehen tarvitsi runkata katsellen muiden naisten kuvia!!!!
Tunnen monta vuosia kestäneitä liittoja joissa jatkuvasti käydään kriisejä tämän asian kanssa. Yhdessä sitä ja tätä, näin onnellisia me ollaan.
Yksityisyyden tarve on erilainen eri ihmisillä. Itselläni aika suuri, koska teen luovaa työtä ja olen paljon maailmoissani - silloin en ole mieluusti kotona. Luottamusta tarvitaan erityisen paljon.
Mikä siinä suuttumisessa ja riitelyssä niin pelottaa? Muutenkin tuollaiset syvälliset keskustelut kannattaa käydä silloin kun kummallakin on hyvä mieli, aloitetaan juttelu rauhallisesti, ei syytellä vaan kerrotaan miltä itsestä tuntuu.
Paineet pitääkin saada purkaa. Pikkuasioista riitely on toisaalta paljon parempaa, kuin isoista. Isoista asioista ei todellakaan koskaan pitäisi puhua silloin kun adrenaliinitaso ylittää älykkyysosamäärän. Riitelyssä pitäisi myös unohtaa aloitukset: Sinä sitä... ja Minä tätä... Riidelläkin voi ilman yksipuolista totaalista syyttelyä. Syyttelemällä saa ainoastaan toisen korvat lukkoon ja puolustuskannalle. Silloin ei avoin järkevä keskustelu onnistu.
mieltä, en olisi itse paremmin osaillut kuvailla.