Usein väitetään että miehet eivät halua seurustella itseään paremmin koulutetun naisen kanssa. Itse en tuota kyllä allekirjoita. Naisen älykkyys on kiihoittavaa. Mutta kysymys kuuluukin että monelleko naiselle "ottaa lujille" jos mies on itseä heikommin koulutettu? Sanotaan että miehen pitäisi olla naista vahvempi mutta päteekö tuo myös älykkyydessä/oppineisuudessa? Voitko sinä NAINEN seurustella itseäsi vähemmän koulutetun miehen kanssa vai onko sillä mitään merkitystä?
Nainen paremmin koulutettu
Mies kysyy
503316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Koulutuksella ei ole väliä eikä varsinkaan sillä, että mies on minua vähemmän koulutettu. Pääasia, että mies viihtyy työssään, mikä se sitten onkaan.
Todistusaineistoa väittämääni.. ;) Seurustelen miehen kanssa, joka on mennyt suoraan peruskoulun jälkeen töihin ja itse opiskelen korkeakoulussa.
mutta entäpä kun valmistut ja tienaat enemmän kuin miehesi ja joudut ne hienot autot ja asunnot maksamaan (suuremman osan) niin kuinka asia sitten muuttuu???
kyllä on vaikeeta olla suhteessa jossa toisella on rahaa ja mahdollisuus tienata sitä enemmän. varsinkin jos niinpäin että nainen on se isotuloisempi.....nainen kyllä pystyy sulattamaan sen kun mies tienaa mutta mies ei kun nainen tienaa...itse en ainakaan pystyisi niin vanhoillinen olen että miehen on perheensä elätettävä ja oltava se joka "varmuuden" tuo perheen arkeen, valitan.
itselläni on vaimo paremmin koulutettu mutta tienaan kuitenkin 6-8 krt hänen palkkansan verran kuukaudessa....tosin meillä ei rahaa lasketa ollenkaan, siitä nautitaan loppuelämämme, eikä asia ole koskaan ollut puheenaiheena, edes silloin kun vaimo auton maksaa pankkikortillamme.....hänen ei tarvitse potea syyllisyyttä ostoksistaan, enhän minäkään tunne.
Mies kyllä tienaa ihan hyvin nykyisessä ammatissaan. Tuskin tulen kovin paljoa enempää saamaan palkkaa kun pääsen oman alani töihin. Tiedän kyllä, että on miehiä, jotka eivät kestä naisellaan parempaa palkkaa, mutta tuskinpa meille tulee sitä ongelmaa.
Hienoa, että teillä ei murehdita raha-asioita. Näin sen pitää ollakin!
Miehen koulutuksella ei ole väliä, jos ei miestä vaivaa naisen koulutus. Mies joka ei väheksy naisen "oppineisuutta", mutta ei myöskään koe mitään alemuudentunnetta aiheesta...silloin ei asialla ole merkitystä.
Väheksyminen on enemmän kiinni itsetunnosta kuin ammatista.Luulisi meitä akateemisia naisia olevan jo niin paljon, ettei siitä tarvitse tehdä numeroa. En ole kyllä huomannut, että siitä tehtäisiinkään. Suomalaiset arvostavat koulutusta, mutta ei sitä niin ihmeellisenä juttuna pidetä.
Tämä on tällainen ikuisuuskysymys, mutta oman kokemuksen perusteella kyllä väittäisin tuon väitteen pitävän paikkansa, eli miehet eivät pärjää itseään älykkäämpien naisten kanssa.
Sinänsähän tämä on hauskaa, koska miehet aina jaksavat mainostaa etsivänsä älykästä naista, mutta kun sitten sellaisen kohtaavat, muuttuu mieli varsin pian. Jos mies vielä tokenee sen verran, että uskaltautuu suhteeseen itseään älykkäämmän naisen kanssa (en nyt puhu pelkästään koulutuksesta), niin jonkin ajan kuluttua miehen itsetunto alkaa kärsiä siitä, että nainen tietää/ymmärtää enemmän. Useinhan tämä johtaa siihen, että joko suhde loppuu tai nainen antaa periksi ja alkaa ns. esittämään tyhmempää miehensä seurassa, jotta tämän itsetunto ei luhistuisi täysin.
"Voitko sinä NAINEN seurustella itseäsi vähemmän koulutetun miehen kanssa vai onko sillä mitään merkitystä?"
Varsin monet naisethan seurustelevat ja luku vain kasvaa samaa vauhtia kuin korkeakoulutettujen naistenkin määrä, mutta toki tällä on naisillekin merkitystä. Jos asiaa tarkastellaan vain tuon koulutuksen kannalta, niin onhan selvää, että samankaltaisen koulutuksen saaneet ihmiset omaavat jo valmiiksi ns. yhteisen kokemuspohjan, jolloin toisen kanssa on heti jotain yhteistä. Esim. yliopistotutkinnon suorittaminen kestää sen verran monta vuotta, että sinä aikana koulutusympäristö niin sisältöineen kuin ihmisineen vaikuttaa väistämättä ihmisen maailmankuvaan, asenteisiin ja ajatuksiin. On selvää, että toisen samankaltaisen elämänvaiheen läpikäynyt tuntuu tutummalta ja enemmän itselle sopivalta.
Oli kyse koulutuksesta, ei älykkyydestä.
"Tämä on tällainen ikuisuuskysymys, mutta oman kokemuksen perusteella kyllä väittäisin tuon väitteen pitävän paikkansa, eli miehet eivät pärjää itseään älykkäämpien naisten kanssa."
Kun tuollaisen väitteen esittää, niin älykkyys pitäisi ensin määritellä. Ylivoimainen enemmistö ihmisistä sijoittuu testiälykkyydessä lähelle toisiaan. Poikkeuksellisen välkyt ovat harvassa ja heitä voi olla niin ammattikouluissa kuin yliopistoissakin.
Niinpä väitänkin, että älykkyys on useimmissa parisuhteissa melko merkityksetön seikka. Paljon keskeisempää on persoonallisuus (esim. pehmeä-kova, nopea-hidas, joustava-vaativa, aktiivinen-passiivinen, utelias-vakiintuneessa pysyvä), koulutus, perustemperamentti ja yleinen suuntautuneisuus.
Testiälykkyyshän ei juurikaan päälle päin näy. Se suuri nero saattaa vaikuttaa päälle päin täysin toivottomalta tapaukselta. Älykkyyttä käytetäänkin valitettavan usein viitatessa esimerkiksi persoonaan. Hyvä seuramies mielletään myös helposti älykkääksi riippumatta hänen todellisesta kompetenssistaan.
Ensimmäisessä viestissä puhutaan sekaisin koulutuksesta ja älykkyydestä, joten vaikea ottaa kantaa siihen, kummasta tässä nyt loppuviimein oli kyse.
En nyt uskoisi tuon älykkyyden aivan noin merkityksetön seikka parinvalinnassa olevan. Jos älykkyyttä tarkastellaan sen arkipäiväisessä merkityksessä, eli lähinnä loogisena päättelykykynä ja analyyttisen ajattelukyvyn tasona, niin uskoisin sillä olevan melko suurikin merkitys ihmissuhteissa. Yleensä ihmiset, jotka pitävät esim. yhteiskunnallisten asioiden monimuotoisesta pohtimisesta ja niistä toisten kanssa keskustelemisesta pitkästyvät ihmisten seurassa, joiden puheenaiheet liikkuvat Salkkarit/Sinkkuelämää/ulkonäkö/biletys aiheissa... ja toisinpäin. Loppuviimein se on kuitenkin niin, että samankaltaiset ihmiset tuntevat vetoa toisiaan kohtaan, ja asetelmassa tyhmempi/älykkäämpi kumpikaan ei tarjoa toiselle sellaisia virikkeitä, joita toinen osaisi arvostaa.
"Loppuviimein se on kuitenkin niin, että samankaltaiset ihmiset tuntevat vetoa toisiaan kohtaan"
Jep, mutta älykkyys ei tarkoita samankaltaisuutta. Olen varma, ettet pysty päältäpäin sanomaan, saako ihminen älykkyystestistä 105 vai 130 pistettä. Arvauksesi osuisivat täysin miten sattuu. Ja tuohon satasen tienoille ja vähän sen yläpuolelle sijoittuu valtaosa ihmisistä.
"ja asetelmassa tyhmempi/älykkäämpi kumpikaan ei tarjoa toiselle sellaisia virikkeitä, joita toinen osaisi arvostaa."
Ovatko virikkeet riippuvaisia älykkyydestä vai jostain muusta? Ei älyn avulla pysty luomaan tarinaa tyhjästä, vaan tarvitaan yhteinen tieto- ja/tai kokemuspohja. Jos minulla olisi insinöörivaimo, joka latelisi illat pitkät kaavoja, niin en syttyisi. En edes antaisi, koska kaavat eivät sytytä... ;)
"Jep, mutta älykkyys ei tarkoita samankaltaisuutta. Olen varma, ettet pysty päältäpäin sanomaan, saako ihminen älykkyystestistä 105 vai 130 pistettä. "
En ole väittänyt, että älykkyys tarkottaisi samankaltaisuustta. Kirjoitin, että samankaltaiset ihmiset tuntevat vetoa toisiinsa. Käytännössä tämä tarkoitta esim. sitä, että älykäs ihminen tuntee helpommin vetoa toiseen älykkääseen ihmiseen kuin tyhmempään ihmiseen.
Siinä olet oikeassa, että älykkyyttä on mahdotonta arvioida päältä päin, mutta miksi tähän edes pitäisi kyetä. Tosiasia kuitenkin on, että älykkyyden pystyy kyllä jossain määrin arvioimaan varsin pian sen jälkeen, kun ihminen on avannut suunsa.
Mielestäni keskitytkin nyt hiukan liikaa noihin testeihin, nehän ensinnäkin mittaavat vain älykkyyden yhtä osa-aluetta, mutta eivät anna minkäänlaista kokonaiskuvaa ihmisen todellisesta älykkyydestä.
"Ovatko virikkeet riippuvaisia älykkyydestä vai jostain muusta? Ei älyn avulla pysty luomaan tarinaa tyhjästä, vaan tarvitaan yhteinen tieto- ja/tai kokemuspohja. Jos minulla olisi insinöörivaimo, joka latelisi illat pitkät kaavoja, niin en syttyisi. En edes antaisi, koska kaavat eivät sytytä... ;)"
Sotket nyt älykkyyden ja kirjaviisauden. Kaavojen ulkoalatelu ei varmasti sytytä ketään muutakaan, mutta älyllinen pohdiskelu/väittely kumppanin kanssa saattaa hyvinkin saada intohimon liekit roihuamaan.
"mutta älyllinen pohdiskelu/väittely kumppanin kanssa saattaa hyvinkin saada intohimon liekit roihuamaan."
Mutta edelleenkin väitän, että et pysty väittelyn perusteella tietämään, onko vastapuolesi älykkyysosamäärä 130 vai 105. Näistä on tehty tutkimuksia ja edes ammattilaiset (kuten psykologit) eivät pysty haastatteluissa arvioimaan lähellekään oikein ihmisen älykkyyttä tai kyvykkyyttä. Niin paljon kuin haastattelua käytetäänkin menetelmänä, niin se on erittäin surkea henkilöarvioinneissa. Se perustuu pelkästään mielikuviin.
sellaisen miehen kanssa ja onnellisia ollaan. Mulla on koulutuksesta huolimatta (tai mahdollisesti sen takia) huonompi palkka kuin miehelläni, projektityöstä toiseen kun tässä mennään. Meistä on tosi hienoa, että toisella edes on säännöllinen työpaikka, ja toisella sellainen, josta voi sitten joustaa toisen lomien ja työreissujen mukaan. Tietty summa kuussa maksetaan yhteiselle tilille, ja ne rahat ovat yhteisiä, loput saa käyttää itse juuri niin kuin huvittaa. Mies on ylpeä minun älykkyydestäni ja minä hänen, koska ne poikkeavat toisistaan: minä osaan asioita joita hän ei osaa, ja ihailen asioita joita hän osaa mutta minä en ymmärrä.
Eiköhän tässäkin asiassa selvitä keskinäisellä kunnioituksella, jota voisi varmaan kaikissa ihmissuhteissa harjoittaa keskinäisen kilpailun sijaan?
kylläkin mies, mutta allekirjoitan paksulla punaisella tussilla väitteen, että (myös) älykkyys naisessa on äärimmäisen kiihottavaa...
Minä olen teknisen alan jatko-opiskelija yliopistossa, mutta mieheni ei ole käynyt edes lukiota vaan "vain" amiksen. Olemme olleet pitkään yhdessä ja todella onnellisia. Mies ei ole tyhmä, vaan kiinnostunut mm. yhteiskunnallisista asioista.
Minulle koulutusta tärkeämpää on, että mies pitää työstään ja ansaitsee sen verran, ettei joka penniä tarvitse laskea. Ja tietysti pitää olla nk. "kunnon mies" eikä mikään nössö tai väkivaltainen juoppo!
Itse en välitä tuosta kirjaälystä pätkääkään, tärkeintä on tunneäly ja sitä ei yliopistokoulutukset tai korkeakoulututkinnot takaa!
Useimmiten vaan pitää kouluttautua korkeasti, jos haluaa muihin kuin duunarihommiin ja vähän paremmille palkoille.
Minulle siis miehen koulutustasolla ei ole ollut mitään väliä, vaikka se joskus voikin kertoa jotain osviittaa ihmisestä. Oma ukko sattuu olemaan korkeakoulun käynyt mutta sillä ei ollut mitään merkitystä kun tutustuttiin, ihastuin hänessä häneen enkä hänen koulutustasoonsa. Eikä tuo mieskään ole ikinä hehkuttanut koulutuksen tärkeyttä älykkyyden kannalta, lukion hän on käynyt toisin kuin minä, mutta ihmettelee itsekin että sen lakin sai xD
että en voisi. Vaadin puolisoltani samaa mitä itseltäni. Minulla on akateeminen loppututkinto niin haluan myös, että miehellänikin on. Joskus seurustelin vähän aikaa insinöörin kanssa ja huomasin, että kaipasin sitä akateemisuuden mukanaan tuomaa jotain. Vaikka eihän kaikkia insinöörejä voi niputtaa samaan muottiin. Kerran siis hairahduin, mutta nopeasti löysin tieni taas oikealle polulle.
Monen mielestä ajatukseni saattavat olla typeriä, mutta ne ovat silti minun ajatuksiani. Mielestäni koulutustausta kertoo ihmisestä aika paljon. Vaatiiko ihminen itseltään tarpeeksi jos ei ole korkeakoulutettu... mutta kaikistahan siihen ei ole.
Meillä vilisee tohtoreita ja maistereita, mutta harvasta pystyy tietämätön sanomaan, onko hän koulutukseltaan opisto- vai korkeakoulutasoa.
Sen sijaan, moni olisi halunnut elää minun menneisyyteni. Oikeaan? aikaankin se osui ja olin riittävän vapaa olemaan monessa mukana.
Laiha lohtu yli viisikymppiselle..
"Joskus seurustelin vähän aikaa insinöörin kanssa ja huomasin, että kaipasin sitä akateemisuuden mukanaan tuomaa jotain."
Mitä se jotain oli? Oliko se älyä, asennoitumista, luokkatietoisuutta vai mitä? Oma akateeminen kokemukseni akateemisista on se, että akateemisilta puuttuu usein mielen avaruus. Maailma normitetaan, uuteen suhtaudutaan liiankin varovaisesti eikä omaa ajattelua ja asennoitumista uskalleta haastaa, vaan sille pikemminkin etsitään sosiaalista tukea. Lopulta sitten nyhjätään omissa piireissä ja sulkeudutaan entistä enemmän. Toisin sanoen akateemisuus älyllisenä ilmiönä ei näy käytännön ajattelussa ja toiminnassa, vaan se näkyy pelkkänä sosiaalisena tietoisuutena.
"Vaatiiko ihminen itseltään tarpeeksi jos ei ole korkeakoulutettu."
Papereistako vaatimustaso ja sen suuntautuminen näkyy? Ja miksi yleensäkin pitäisi vaatia itseltään paljon? Kerran täällä vain eletään ja minusta jokaisen kannattaa muokata elämästään mielekäs. Jos joku haluaa pingottavan ja stressintäyteisen elämän, niin siitä vain, mutta yleiseksi ihanteeksi siitä ei ole.
Minun on myös vaikea ymmärtää, miksi kunnianhimo liitetään pelkästään akateemisiin tutkintoihin, eikä esimerkiksi veneenveistoon tai moottoripyörän korjaamisen opetteluun. Kai sekin on sitä akateemisten vallankäyttöä. Jos ei itse osaa veistää veneitä, niin mitäpä sellaista taitoa arvostamaankaan. Pidetään nyt vain huoli tästä omasta asemastamme...
Mutta varmasti monet "tutkintoliitotkin" toimivat. Toiset rakentavat suhdettaan ulkoisen kautta, toisille tärkeämpää on sisin ja henkinen yhteys. Molempi parempi.
minulle läheinen ihminen sanoi mielestäni hyvin aikoinaan: "Opiskelen yliopistossa, koska minusta ei ole mihinkään muuhun."
Hämmästelen, miksi akateemisuus on millään lailla ihmisen menestyksen, kunnianhimon tai älykkyyden mitta. Tai miksi sitä pitäisi arvostaa enemmän kuin vaikkapa mainitsemaasi veneenveistäjän taitavuutta?
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, ettei kiireinen ja stressintäyteinen elämä voi olla mikään yleinen ihanne. Mielestäni se on elämän tuhlaamista. Mutta kukin tekee tietysti kuten parhaaksi näkee ja on toivottavasti vanhempana valintoihinsa tyytyväinen.
Akateemisten alojen kirjo tietysti on laaja ja osa kannustaa haastamaan omaa (ja vallalla olevaa) ajattelua, osa ei. Uuteen varovaisesti suhtautuminen kertoo kuitenkin ehkä enemmän ihmisen perusluonteesta kuin koulutustaustasta.
Poikani on ammattilukiossa, eli käy yhtä aikaa niin amista kuin lukiota. Nyt on sitten työharjoittelun aika. Kommenntina "työssä"olostaan hän sanoi jo ensimmäisen päivän jälkeen: ei taidakaan olla minua varten, liian tylsää.
Minulle on ihan sama, millä kunniallisella tavalla lapseni elantonsa tulevat tienaamaan. Tiedän senkin, että ammatissa, mihin poikani ammattiopiston puolella kouluttautuu, on palkka vähintään samaa luokkaa kuin huonompipalkkaisilla akateemisilla aloilla. Kumminkin se kommentti pisti ajattelemaan, että ei taida duunarin hommat älyllisesti riittää pojalle: liian tylsää.
Minusta ihmisen, joka ei ole itse edes koskaan yrittänyt pyrkiä yliopistoon, on aivan turha tulla sanomaan, ettei jo sinne pääseminen ajattelukykyäkin vaatisi.
"että ei taida duunarin hommat älyllisesti riittää pojalle: liian tylsää."
Älyllisyyttäkin on monenlaista ja sen voi suunnata eri tavoin. Kukaan tuskin pitää kirjailijan ammattia epä-älyllisenä, koska se vaatii kiivasta aivojen käyttöä, mutta silti monet kirjailijat hankkivat elantonsa duunarihommista. Se on vastapainoa kirjoittamiselle ja tarjoaa lisäksi aineistoa kirjoittamiseen.
"Minusta ihmisen, joka ei ole itse edes koskaan yrittänyt pyrkiä yliopistoon, on aivan turha tulla sanomaan, ettei jo sinne pääseminen ajattelukykyäkin vaatisi."
Vaatiihan se yhdenlaista ajattelukykyä, mutta miksi tuollainen ajattelu pitäisi nostaa toisenlaisen ajattelun yläpuolelle? Ei veneenveistokaan kaikilta onnistu. Siihen vaaditaan lahjakkuutta.
Jos kaikki hoksattaisiin koulusivistyksellä, ei yritysten aloitetoimintaa tarvittaisi. Sillä toiminnalla ovat pelkän kansakoulun käyneet tehneet loistavia ehdotuksia asioiden parantamiseksi.
sitten joku, joka ei ole koskaan pyrkinyt yliopistoon, tullut sanomaan sinulle sellaista?
" Kumminkin se kommentti pisti ajattelemaan, että ei taida duunarin hommat älyllisesti riittää pojalle: liian tylsää."
Kylläpä särähti pahasti korvaan tuo sinun yleistyksesi. Että kaikki duunarin hommat olisi tylsiä ja akateemiset työt mielenkiintoisia. Samalla tavallahan voisi sitten yleistää että ne akateemiset paperin pyörittäjät ja konttorirotat vasta tylsiä ovatkin, eikö? Eli eiköhän kaikista ryhmistä löydy niin tylsiä kuin mielenkiintoisia töitäkin. Tietysti jos on esim jossain liukuhihna tyyppisessä hommassa tehtaalla niin voihan se kieltämättä tylsää ollakin. Toisaalta taas monien mielestä joku tutkijan työ se vasta tylsää onkin. Mutta entäpäs vaikka lentokonemekaanikko. Siinä hommassa jo vaaditaan kielipäätä ja tietotaitoa sen verta enemmän ettei sille alalle ihan jokainen pääsekään. Kuitenkin on kyse duunareista.
Voisin muuten todeta samalla tavalla että niiden jotka eivät itse ole olleet vaativilla duunarimaisilla aloilla on aivan turha tulla sanomaan ettei myös tietyillä duunari aloilla vaadittaisi ajattelukykyä ;)
On osaamista ja kyvykkyyttä monenlaista. En minä itse aseta mitään aivotyötä muun työn edelle, ihminen on kokonaisuus. Jotenkin minulla on vain sellainen epäilys, että monissa miesduunaripaikoissa ei kovin vaativaa ole olla työssä...sellaista letkeää olemista vaan. Poika kävi peruskouluaikanakin paperitehtaassa luokkansa kanssa tutustumassa: "helppo homma, mutta tylsältä näyttää"...tai jotain sinne päin oli kommentti. perinteisissä naisten työtehtävissä tuskin opiskelijapoikia opetetaan vain lukemaan lehtiä ja vähän jotain pientä puuhastelemaan. Kaipa se on se miesten maailma se! Sorry, jos meni feminismin puplelle, mutta mihinkäs niistä tosiasioista pääsee. Varmaankaan mikään veneenveistäminen ei sitä "tylsää" olisikaan, näin uskon. Siinähän tehdään oikeasti jotain.
Olin oikeastaan hieman pettynyt pojan kommentista. helpompaahan se miehenä olisi, jos duunarina leipänsä hankkisi. Mutta valitettavasti on tainut saada äidiltään geenejä, niin että tylsäksi pakkaa käymään, jos liian helppoa.
Liika helppous käy hermoihin, jos on jonkinverran älyä.
Viivat suoriksi -tekstiähän se olikin, mutta sanoin vain, mitä nyt 18-vuotiaan suusta kuulin. Ei ehkä kannata ottaa ihan tosissaan, tai sitten nuorten suusta se....; )
"Joskus seurustelin vähän aikaa insinöörin kanssa ja huomasin, että kaipasin sitä akateemisuuden mukanaan tuomaa jotain."
Mitähän tuohonkin sanoisi, pitäisi varmaan kysyä vaimoltani, että huomasiko hän mitään eroa kun jatkoin opiskelua diplomi-insinööriksi.
Tai oikeastaan hän voisi kommentoida henkistä kasvuani jo pidemmän koulutusputken ajalta.
artesaani->teknikko->insinööri->diplomi-insinööri->jatko-opiskelija
Itse on vaikea havaita miten olisin muuttunut koulutuksen myötä. Ehkä katson asioita laajemmin kuin normaali "akateeminen".
Vaimoni on koulutukseltaan ekonomi ja olen osittain myös siksi päivittänyt opintojani, että olisin samalla tasolla vaimoni kanssa.
Niinpä. Mutta kun nyt olen lueskellut noita sinun kirjoitelmiasi niin jäi kyllä vähän sellainen kuva että etpä sinä itsekään juuri arvosta mitään duunari aloja vaikka kampaajalla varmaankin tulee säännöllisesti käytyä ;). Aika vahvasti sitä akateemisuutta olet korostamassa :). Mutta me kaikkihan suuntaudumme juuri sinne mikä itseä kiinnostaa, aina ei ole kyse pelkästään omista kyvyistä. Eli jos se oma kiinnostus ei vaadi pitkää koulutusta niin miksi sitten "kiusata" itseään pitkillä luennoilla ;).
Kyllä minä jollakin tasolla toivon, että lapseni opiskelisivat pitkälle. Järjellisesti kyllä ymmärrän sen, ettei sillä ole paljonkaan tekemistä sen kanssa, miten onnellisen elämän he saavat elää. Tärkeää olisi se, ettei heidän tarvitsisi olla työttöminä. Se huoli ei kovin suuri, jos tulevaisuudenennusteisiin on uskominen.
Minulle ei ole akateemisuus etuja elämässä tuonut. Minusta on hyvä se, että nykynuoret ovat irrottautuneet kaikista vanhoista arvo-opeista....mutta silti, myönnän...mutta en sano ääneen.
Ystäviä tai miessuhteita en ole koskaan oppiarvojen mukaan valinnut. Akateemisuus on sellainen pikkuplussa, niinkuin jokin muukin sellainen ei mikään ykkösasia ihmisessä, vähän sama kuin tupakoimattomuus. Suuremmat asiat ratkaisevat sen, kenestä minä pidän.
Erittäin fiksua tekstiä Pakettimieheltä. Kuten sanoit, koulutustaso ja kunnianhimo, saatika sitten koulutustaso ja älykkyys eivät liity toisiinsa. Mielestäni älykkäintä mitä ihminen voi tehdä valitessaan tulevaa ammattiaan on se, että tekee valintansa sen mukaan mikä kiinnostaa ja mistä todella nauttii.
"Mielestäni älykkäintä mitä ihminen voi tehdä valitessaan tulevaa ammattiaan on se, että tekee valintansa sen mukaan mikä kiinnostaa ja mistä todella nauttii."
Kiitos kommentista, tässähän kasvoi heti pari rintakarvaa lisää :). Itselleni tosiaankin oli jo aika varhaisessa vaiheessa ylä-asteella selvillä mihin päin tulen suuntautumaan. En lähtenyt lukioon "tappamaan aikaa" kuten niin monet luokkakavereistani silloin teki. Itselleni oli silloin täysin selvää mikä ala minua kiinnostaa ja samaisella alalla olen yhä edellenkin, 15 vuotta myöhemmin. Työnkuva toki on hiukan muuttunut lisäkoulutusten myötä mutta ala on sama yhä edelleenkin ja olen valintaani erittäin tyytyväinen.
jokaisella miehellä on "jotain" annettavaa,
tyhmänäkin ;D
Miten koulutus ja älykkyys liittyvät toisiinsa?
No okei mää kerron :D Sinä heitit kyllä pahan ja noin nopeasti vielä :D yritän kuitenkin ;D
Älykäs ihminen osaa soveltaa koulutuksessa saamiaan tietoja / taitoja. Koulutus antaa mahdollisuuden ymmärtää muitakin käsittelytapoja asioihin, vertailla eri näkökulmia, huomata porsaanreiät, kyseenalaistaa faktat, ihmetellä "totuutta".
Koulutus avaa uusia uria älykkäälle, joka ottaa onkeensa ja työntää onkensa muillekin kalastajille.
Kysymyksesi varmaankin oli aloittajalle,
älykkäästi ajatellen?
Paremminkin kokemus täyttää nuo tunnusmerkit. Vastavalmistunut luottaa sokeasti ohjeisiin, ei osaa tai uskalla kyseenalaistaa niitä.
Kokenut näkee usein jo ennakolta, että tuosta ei hyvää seuraa.
Miten voit saada kunnollista kokemusta,
ellet tiedä
mitään sääntöjä miten hommelit hoidetaan?
Tulee esim. uusia laitteita, joille ei ole kunnollisia ohjeita. Tällöin tarvitaan kokemusta, jotta pystyy sanomaan, että eihän näin voi tehdä.
Vaikkapa 10 vuotta työelämässä olleelta ovat jo kouluopit paljolti unohtuneet. Hänellä on sen sijaan kokemusta, josta maksetaan.
koulutus ja älykkyys VS. kokemus ja älykkyys
>>>> Koulutus ja Kokemus ja Älykkyys
Tarkoitatkos siis, että älykäs on älykäs kouluttamatikin ,,, ja tyhmä vaan laiskistuu kouluttautuessaan?
Miehen koulutustasolla on minulle minimaalinen, itseasiassa olematon merkitys seurustelussa. En kaipaa miheltä rahaa, en valtaa, en hienoja titteleitä ja tieteellisiä faktoja. Enemmänkin kaipaan ymmärrystä, empatiaa ja kykyä pohtia ITSE asioita ja käydä syvällisiä keskusteluja. Noita ominaisuuksia on ihmisestä turha koulutustason perusteella etsiä.
Voisinko vaatia tulevalta mieheltäni korkeaa koulutusta kun itsekin olen korkeakoulussa vain sen tähden, ettei ammattiani voi muualla opiskella? Se, että maisteriksi valmistuttuani olen lukenut tuhansia sivuja kasvatustieteen teoksia ja kirjoittanut vastaukseni suoraan kirjasta lainaten, ja vieläpä huipputuloksin, ei mielestäni kehitä ajattelukykyäni mihinkään suuntaan. Pahimmassa tapauksessa sumentaa sen lopullisesti.
Itselleni on tärkeää, että viihdyn työssä, mitä teen. Voisin viihtyä hyvin myös kaupan kassalla tai baaritiskin takana, palkkanikin taitaisi liikkua samoilla linjoilla. En silti pitäisi itseäni huonompana ihmisenä. Mielestäni tärkeintä on, että tekee ja opiskelee asioita, jotka jokaista itseään kiinnostavat. Kaukaa kierrän ennemminkin sellaiset ihmiset, jotka kouluttautuvat korkeasti muiden painostuksen tai oman arvonsa kohottamisen tähden ja jotka koulutuksensa ansiosta tuntevat olevansa maailman valtiaita.
Kyllä ihminen, jota kiinnostaa sivistää itseään tekee sen omasta aloitteestaan, täysin koulutuksestaan riippumatta. Toisille tieteellinen tutkimus ja siihen pohjautuva tietoisuus kuitenkin näyttää olevan tuo sivistyneen ihmnisen merkki. Kaikki kuitenkin omalla tavallaan.
Palaan alussa käyttämiini sanoihin: minimaalinen merkitys. En voi kiistää sitä, että akateemisesti kouluttautuneen ja peruskoulun juuri ja juuri käyneen miehen ajatusmaailmassa olisi jonkinlainen rako. Toisinaan se voi olla suurempi, ja toisinaan pienempi, toisinaan sitä ei ole, yksilöitähän me täällä olemme. T
Omasta mielestäni koulutuspohja on yksi turhimmista perusteista kyseenalaistaa ihmisen älykkyys tai suhteen tulevaisuus. Jos ajatukset ja arvot kohtaavat niin kyllä minulle kelpaa, olipa ammattina sitten ylilääkäri tai talonmies!
Oletko koskaan kuunnelut tai pistänyt merkille miten alemman koulutustason ihmiset keskustelevat keskenään. xttu, xxrkele kuuluu joka toisessa lauseessa.
Kasvatustieteilijänä varmasti tiedät miten ympäristö vaikuttaa käyttäytymismalleihin myös aikuisväestössä.
Tarkoitan tällä "joukossa tyhmyys tiivistyy" jne. Kun riittävän pitkään on tämän kaltaisissa ympyröissä, niin tahtomattaan alkaa omaksua niitä käyttäytymismalleja vaikka olisi miten fiksu duunari hyvänsä.
Sama tapahtuu myös korkeammin koulutettujen piireissä, josta täällä jo mainittiinkin.
Muutahan tämän koulutustason ihmisiltä ei kuulekaan! Kiroilu on hyväksyttävää, jopa vaadittavaa tämänkaltaisiin ammatteihin, jossa tyhmyydellä pääsee pitkälle! Ja kun se tyhmyys siinä joukossa vielä tiivivistyy on tosi duunarin koitettava tunkea se ärräpää jokaiseen lauseeseen, mieluiten useamman kerran.
Sinä varmasti olet sitten erittäin korkeasti koulutettu ja mielestäsi erittäinkin fiksu ihminen. Varsinkin, jos pystyt vetämään noin hienoja johtopäätöksiä ts. yleistyksiä tietyn ryhmän JOKAISEN ihmisen käytöksestä.
Tottakai ympäristö vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen, mutta ei se tarkoita, että jokainen duunarin tien valinnut muuttuisi (ja olis jo valmiiksi) huonokäytöksiseksi, oma-aloitteeseen ajatteluun ja itsensä sivistämiseen kykenemättömäksi nahjukseksi. Osalle valitettavasti käy niin, osa valitettavasti on sellaisia jo valmiiksi. Muistaakseni kirjoitin kuitenkin ihmisen yksilöllisyydestä ja kahden ihmisen kemioiden kohtaamisesta. mistä tiedät, mitä minun normaali sanavarastoni pitää sisällään? :D
"Oletko koskaan kuunnelut tai pistänyt merkille miten alemman koulutustason ihmiset keskustelevat keskenään. xttu, xxrkele kuuluu joka toisessa lauseessa."
Sinulla on varsin kapea-alainen käsitys duunareista. Siihen joukkoon mahtuu jos jonkinlaista ihmistä - karkeakielistä ja kauniskielistä.
Nämä käsitykset ovat sikäli ristiriitaisia, että esimerkiksi lentäjä on yksi arvostetuimmista ammateista, vaikka koulutus ei ole yhtään laajempi kuin lentokonemekaanikon. Molemmat koulutukset ovat ammattikoulutasoisia, joskin työssä oppimista ja pätevöitymistä erityisesti mekaanikolla lienee paljon.
Eiköhän näistä perusteettomista mielikuvista kannattaisi jo yrittää päästä eroon.
paremmin työelämässä kuin mies, niin silloin tilanne onkin jo toinen. Moni mies ei sulata naisen "ylemmyyttä", koska haluaa itse olla naisen "yläpuolella".
Mistähän se kertoo. Kasvatusmallit ovat nykymiehillä vielä 60-70 luvuilta, jolloin elimme aivan toisenlaisessa yhteiskunnassa.
Juuri tätähän minä kysyinkin :). Nimittäin näiden palstojen keskusteluja kun on seurannut niin aika monesti on käynyt selväksi että onhan se kova paikka miehelle, ja silloin varsinkin jos nainen tienaa enemmän. Mutta kuten jo totesinkin niin itse en ajattele noin vanhanaikaisesti. Sen takia kysyinkin juuri että onko se naiselle ITSELLEEN kova paikka jos mies on huonommin kouluttu tai sanotaan että tienaa vähemmän kuin nainen.
Minä olen korkeammin koulutettu, mies tavallinen duunari. Palkkani on hiukan parempi, ei paljoa, koska mies on vuorotöissä. Minua tämä ei häiritse yhtään, miestä hiukan (on itse sanonut). Mutta koulutuksella ei sinällään ole merkitystä, älykkyydellä kylläkin. Ja mielestäni olen naimisissa ihanan, älykkään miehen kanssa jolla on varsin laaja yleissivistys, joskus tuntuu että paljon laajempi kuin minulla =)
Minulle oli alusta alkaen aivan sama minkälainen koulutustaso miehelläni oli, hänhän oli fiksu, tiesi vaikka mitä, oli x-kerta kiinnostavampi keskustelukaveri kun akateemiset kollegat työpaikallani ja ennen kaikkea hän oli kiinnostunut kaikista asioista. Olin tos ylpeä hänestä! Mutta valitettavasti hän ei taas ollut ylpeä minusta-tuntui siltä että akateemisuuteni oli vaan paha asia hänen silmissä. Tuli välillä ilkeitä kommenteja kuten et varmaan hyväksyisi että lapsesi ei opiskelisi jne. Hän ei koskaan voinut hyväksyä minut kuten olin-olin hänen silmissään vaan hemmoteltu lapsi, vaikkapa olen aina tehnyt kovasti työtä. Tosi loukkaava kokemus! Mutta ehkä enemmän kysymys hänestä. Tunnen paljon naisia joiden miehet ovat duunareita ja niille yhteiselämä sujuu hyvin.
Ehkä miehesi tiedosti myös itse, että hän omaa kykyjä olla "enemmän". Hänellä olisi ollut varmaankin kykyjä opiskeluun ja menestymiseen työelämässä, mutta jostain syystä hän ei sitä ole pystynyt toteuttamaan. Tämä asia on vaivannut häntä ja siksi hän on jatkuvasti väheksynyt sinun tekemisiäsi ja koulutustasi. Se on mielen puolustusmekanismi, joka auttoi kestämään tilanteen jossa hän eli.
Esim jos oot luokkahitsari kuten minä, niin mun ei tartte pelätä että joku paremmin koulutettu yliopistomies vie mun paikan.
Koska mistään yliopistosta ei valmistu luokkahitsareita.
Eli edustan oman alani huippua Suomessa.