auttakaa mua. mä en tiä mitä teen ku oon toivottoman ihastunu mun tosi hyvään kaveriin. ja se tietää siitä. viime keväänä me suudeltiin muutaman kerran mutta siihen se jäi. mä en tajua mitä se haluaa, se "flirttailee" koko ajan mutta ei halua olla mun kans.. me ollaa siis tosi hyviä ystäviä ja en halua menettää se ystävyyttä.. toivottavasti joku osaa auttaa..
ihastunut ystävään
....
5927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on vähän samanlainen tilanne. Oon ihastunut tosi hyvään kaveriin.. Meillä on ollut säpinää jonkin aikaa jo, mutta kun en tiedä...
Mä alotin niin.. (ja luulen että se oli ihan hyvä tapa) ,että pyrin sen seuraan aina kun vaan voin.. Yritin näyttää sille ihan vähän vaan että oon kiinnostunut, kuuntelin kun se halus jutella asioistaan ja aina vaan se on tullut mua lähemmäs -muunakin kuin ystävänä. Ystävyyshän On paras pohja rakkaudelle, joten siitä kannattaa ensin alottaa, kyllä se siitä kehittyy jos on kehittyäkseen. -liian aikasin ei kannata ,luulisin, mennä tokaseen mitään liian hempeitä..
tsemiä :)
Mulla on hiukan samanlainen tilanne. Aloitimme kavereina, josta sitten kehittyi luja ystävyys. Pelkään kuitenkin kertoa kiinnostumisestani, koska jos vastaavasti hän ei olisikaan kiinnostunut minusta niin pelkäisin ettemme voisi nähdä toisiamme enää ystävinä. Itse pidän ystävyyttä arvokkaampana ja kestävämpänä kuin seurustelusuhdetta, ja sen takia en pidä häneen ihastumista sen arvoisena. Se olisi liian riskialtista! Hän on kylläkin aina kovasti kumman kiinnostunut naisasioistani (tosin ystävienhän kuuluu kertoa niistä), ja kun kerron kiinnostuneeni jostakin naisesta, niin hän yleensä yrittää etsiä siitä kaikenlaisia virheitä... se vaikuttaa jotenkin mustasukkaiselta. Ystäväni on varmasti maailman paras ihminen, ja haluan että hän säilyisi elämässäni.
Neuvot olisi tervetulleita!
Mulla on ihan sama tilanne kuin sinulla, eli olen luullakseni ihastunut ystävääni. Enkä uskalla kertoa samoista syistä kuin sinä. Kun tämä ihastukseni kertoo naisasioistaan minä tietysti olen mustasukkainen, mutta yritän olla näyttämättä sitä ja olla kannustava jne. Toivotonta. Ja aina me jutellaan siitä kuinka pystytään kertomaan toisillemme kaikki mutta eipä se onnistukaan! Olen miettinyt onko edes järkevää ihastua ystävään kun ystävyys on jo niin arvokas asia. Tunteille kun ei vaan mahda mitään. Onnea sinulle ja tietysti myös alkuperäiselle kirjoittajalle, vaikka ei teille mitään iloa siitä ole että muilla on samoja vaikeuksia...
että todellinen ystävyys kahden ihmisen välillä on myös eräänlainen rakkaussuhde. Jos toinen ihminen on luotettu, ja sille uskaltaa puhua vaikka mistä jutuista (niistä pimeimmistäkin päähänpälkähtäneistä asioista...) niin se on kyllä jo aivan samanlaista läheisyyttä kuin esim. seurustelusuhteessa.
Ja kukahan ei ystäväänsä rakastaisi? Kyllä se voi ääneen sanoa, ja pitääkin :-)
silloin se on vähän erilaista rakkautta, platonista ja siis ihan eri asia. Tai häilyvähän se raja on, mutta olemassa kuitenkin.