Miehellä toinen, jonka luo lähdössä huomenna kauas, avioero pantu tänään vireille, mutta puoli vuotta pitää odottaa.
Minä yksin, minulla kaikki kunnossa; henkinen puoli, talous, vakituinen työpaikka, ulkonäkö jees, lapset jo omillaan. Ainoa ongelmani on ujouteni; en baareista seuraa kykenen katselemaan. Täällä silti vain yksin istuskelen. Mitä voin tehdä? neuvokaa!
Minä yksin, minulla kaikki kunnossa; henkinen puoli, talous, vakituinen työpaikka, ulkonäkö jees, lapset jo omillaan. Ainoa ongelmani on ujouteni; en baareista seuraa kykenen katselemaan. Täällä silti vain yksin istuskelen. Mitä voin tehdä? neuvokaa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voit tietysti etsiä kaltaistasi seuraa netin eri seuranhalupalstoilta, vaikka suomi 24 treffit palstalta tai muilta vastaavilta
http://treffit.suomi24.fi/
http://www.iskuri.net/
Koetko tyhjyyttä nyt niin, että on pakko hommata heti uusi vai uskaltaisitko olla yksin jonkun aikaa?
Kävin siellä sokkotreffeillä. Tyhjyyttä täynnä.
tiedän miltä tilanteessasi tuntuu.
Pelottaa jäädä yksin,nolottaa jäädä yksin,tuntuu että vapaa aikakin on yksi mörkö.
Itse toimin seuraavasti.
Käytin aikaani todellakkin treffipalstoilla liikkues.
Laadin ajan kanssa itestäni hienoja ilmoituksia eri palstoille,vastailin sopivan tuntuisiin ilmoituksiin.
Rupesin käymään konserteissa ja enemmän ihmisten ilmoilla.
Kaikki tuo ei ollut väkinäistä uuden etsimistä,vaan sanon sitä terapiaksi joka auttoi.
Innostuin mm.treffi palstoilla pyörimään niin että huomasin olevani taas nauravainen,se antoi toivoa tulevasta jospa sieltä löytyisikin se oikea vaikken siihen uskonutkaan.
Aikaa kului ja sain tällä tavoin mieleni kirkastumaan,tapailin useita ihmisiä treffeillä juuri palstan auttamana.
Huomasin etten ole yksin tilanteeni kanssa vaan palstat ovat pullollaan jätettyjä ihmisiä jotka etsivät seuraa,aivan kuten minäkin.
Meni vuosi siinä jännittävässä huumassa,kunnes huomasin eteeni tulleen ihmisen jonka kanssa synkkasi.
Aloitimme sitten seurustelun ja kaikki on mennyt hyvin.
Hölmöltä kuullostaa,mutta se auttoi minua eteenpäin enkä vajonnut itsesääliin ja jäänyt yksin asuntooni kyyhöttämään.
Olin jo netissä tavannut erään hienon henkilön. Mies sai sen selville ja torpedoi koko jutun.Mutta - olen jatkuvasti uskonut j asanonutkin, että luotan itseeni. En ole niitä naisia, joita ero tekee kotkiksi. Olen niin uskoa täynnä elämään, itseeni ja kaikkeen, että uskon löytäväni kumppanin, kun niin haluan.
Samaa mietin minäkin. Mitä tälle yksinäisyydelle voi tehdä? En ole baari tms ihminen. Missä uusia ihmissuhteita luodaan? Onko se edes hyväksi heti?
Tosin kyllähän se imartelisi, jos joku ihailisi. Saihan miehenikin tuolta toiselta naiselta suunnattomasti ihailua. Se kai häneltä jalat alta veikin.
En siis osaa sinua neuvoa, mutta voin sanoa, että kuljemme samaa taivalta. Ei meillä taida olla helppoa lähiviikkoina.