Kun puristus tehdään aksiaalisesti ensin sisäpuristus sitten ulko... niin onko luistelutuntuma pyöreä vai kulmikas??
TS: puristus-kevennys-puristus vai kokopyöreetä alaspainantaa?
Tuntuu että pyöreä linja on taloudellisempi.Meno huipulla taas vaikuttaa jaksotetulta p-k-p tyyliltä.
Rytmi löytyy käsi auki mutta visuaalinen vaikutelma on pare kun vaan piilottelee käpäliä.
TS: puristus-kevennys-puristus vai kokopyöreetä alaspainantaa?
Tuntuu että pyöreä linja on taloudellisempi.Meno huipulla taas vaikuttaa jaksotetulta p-k-p tyyliltä.
Rytmi löytyy käsi auki mutta visuaalinen vaikutelma on pare kun vaan piilottelee käpäliä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos sinulla on hyvä nettiyhteys, käypä katsomassa seuraavalla sivustolla laboratoriossa maton päällä tehtyjä luistelusuorituksia sekä niistä tehtyjä tikku-ukkomallinnuksia.
http://www.rollertv.com/roller/accueil.php?NUM=109&&ACTION=VIDEOS&&TRACE=Videos
En voi väittää olevani asiantuntija vaan selvästi vielä oppimassa oleva, mutta: Mitä matalammaksi asento menee, sen selkeämmäksi potkuksi a-potku muuttuu. Siinä on silloin suora osa ja kurviosa. Jos taas luistelee enemmän pystyssä, jalan ulottuvuus ei ole suuri ja a-potku jää hyvin pyöreäksi. Itse asiassa se tuntuu menettävän tällöin tehonsa, jos yrittää viedä luistinta lineaarisesti a-osassa. Vauhtia kasvattamalla huomaa, että a-potkussa on viive ennen kaartoa, mutta vauhtia täytyy olla aika lailla.
Minulla paino on melko keskellä jalkaa, kun luistin tapaa maan tullessan b-potkusta takaisin eteen. A-potkun aikana, paino siirtyy nopeasti kantapään puolelle, mikä helpottaa kaartoa b-potkuun. B-potkussa paino pysyy mahd. keskellä, kunnes lopussa väkisin se karkaa päkiälle, varsinkin voimallisessa potkussa.
Haluan korostaa vielä, etten ole asiantuntija vaan vasta oppimassa oleva. A-potkuni ylttää nyt vastapäisen kainalon tasolle, mikä on jo suunnilleen hyvä, mutta ylävartaloni vaihtaa puolta liiaksi ja luistelujälki on siksi hieman liikaa mutkitteleva. Vauhdin kasvattaminen eli asennon mataloittaminen parantaa asiaa, mutta tekniikka ja rohkeus loppuvat vielä toistaiseksi turhan aikaisin. Epäilen myös, että dp on lyhyelle ihmiselle helpompi kuin pitkälle, koska liikkeiden "ominaistaajuudet" ovat pitkillä hitaampia ... tai sitten vain selittelen epäosaamistani.
a-potkulla tarkoitan ulkosyrjä"puristusta"
b-potkulla tarkoitain sisäsyrjä"puristusta"
Jani Suihkonen 150cm 45kg,aina kärkiporukassa ja toisaalta Roger Schneider 205 cm... Taitaa olla paras vaan harioitella. Homman ongelma on mulla se etten kestä pitkään. Tappelen itteeni vastaan,rytmi on sekava jotenkin ja voima hukkuu muuannekin kuin läskien kuljetteluun.20 kilsaa ja varikko kutsuu reisien tukkeuduttua totaalisti. Tuo "pyöreä" linja hieman paransi asiaa mutta tehon kustannuksella eli ei sovi ylämäki tahikka vastatuuliosuuksille.
Jos ny jollakin syttys samavvärine lamppu ko mulla ja vois neuvoo miten pääsis jatkuvan nojailun tuntemukseen joka ei tolkuitta väsytä ja mikä veis myös ylämäkeen. Video puoltaa tekniikkaani jollain tasolla mutta neljännes vauhdista ja puolet kestävyydestä on jossain tuolla matkan varrella,edessäpäin.
ulkopuristustuksella, jota seuraa kitkattomasti sisäpuristus. Sitten tulee kevennys ja em. homma uudestaan. Näin minä olen nuo Topin DP-ohjeet tulkinnut tuolla Lottasen sivuilla.
Eli minusta up-sp-k-up-sp-k jne. on oikein.
Eli yhden käsiliikkeen aikana tapahtuu kaksi puristusta.
En tosin väitä että olisi erityisesti mitään oikeaa tai väärää tekniikkaa. Se mitä itse opetan on ehkä kuitenkin se yleisimmin käytetty.
Asian voi lisäksi ajatella monella tavalla. Tuo "kaksi potkua yhden käsiliikkeen aikana" on kuitenkin osoittautunut suurimmalla osalle helpoimmin omaksuttavaksi ajatusmalliksi.
Kesän aikana tuo sana "kevennys" on monesti tulkittu eritavalla mitä itse tarkoitin.
Kyse on siis "pudottautumisesta" alas, jolloin vartalon painoa ei tarvitse nostaa tukijalan yli vaan kehon painopiste liikkuu vain vaakasuorassa. Samalla tukijalan luistimen kitkavoima pienenee joten se ohjautuu vaivatta vartalon keskilinjan suuntaiseksi uutta ulkopuristusta varten.
No, tuo selostus taitaa mennä vain entistä vaikeammaksi. Nuo mainitsemasi ohjeet ovat vähän sekavat, koska tein ne alunalkaen vain luennon taustamateriaaliksi.
Näissä DP ringeissä olen jakanut osanottajille hieman editoidun version, joka vähän paremmin toimii itsenäisenä dokumenttina.
Kevään ja kesän aikana näissä DP-tilaisuuksissa on tullut esille monia asioita (tyyliin FAQ), joilla vielä voisi helpottaa noiden asioiden ymmärtämistä. Täytyisi vaan saada aikaiseksi taas päivitetty versio ensikautta varten. On vaan pitänyt niin kiirettä.
Haluan vielä kerran korostaa että vaikka esim näissä DP-tilaisuuksissa esitän näitä meidän porukan oppeja monesti "totuuksina" niin se ei tarkoita etteikö olisi olemassa vielä parempaa "totuutta"; kehityshän tunnetusti kehittyy. Toivottavasti itsellänikin on vielä jatkossa jotain uutta kerrottavaa. Valmentajien ammattitautihan on aika usein jäädä totuuksiensa vangiksi.
maralla!
Kyllä, näin olen funtsinut. Eli puolen metrin pudotus luisteluasennossa pudottaisi puoli tuntia maratonin ajasta!
Nopeasti laskien meikäläisen siis pitäis painua lähes lutikaksi, jotta pääsis edes kotimaassa podiumille ???
Olisko muita keinoja?
Asennossa pitää löytää optimikohta, jossa jaksaa maratonin olla. Mitä syvempi asento sitä enemmän kuitenkin tarvitaan voimaa. Jos sprintteriasennossa yrittää niin noutaja tulee...
onkin. Ei jakseta kyykätä! Mennään pystyssä kuin tinasotilaat. Ei silloin maisemat vaihdu.
Ihanteellinen tilanne kai olisi, jos jaksaisi vetää koko maran niin, että pallit raapisivat maata pikkaisen koko ajan. Ei liikaa, mutta silleen, että tekisi kivasti gutaa :-)
että aika harva menee maratonin kokonaan nostamatta välillä itseään pystyyn taikka korottamatta hieman luisteluasentoa. On se sen verran rankkaa......