Ollaan molemmat yli 3-kymppisiä ja seurusteltu vuoden verran. Ollaan vietetty tiiviisti aikaa yhdessä, reissattu jonkun verran jne. Yhteistä ajatusta ja touhua on riittänyt, joten olen joskus maininnut, että olisi kätevämpää asua yhdessä. Jo pelkästään sen takia, että asuntojemme välimatka on kohtalaisen pitkä. Tuossa yksi ilta sitten kysyin häneltä ihan tosissani, että voitaisiinko muuttaa yhteen. Miehen silmiin tuli kauhistunut ilme ja näytti kuin hänellä olisi ollut käärmeitä puseron alla... Hän sanoi, että pelottaa ja että hän ei halua sitoutua. Täytyy sanoa, että siinä kohtaa mulla meni palikat aivan sekaisin. Ei se yhteenmuuttaminen minullekana mikään pikkujuttu ole, mutta en voi ikuisesti pelätä kaikkia asioita. En vain tajua mitä mies sitten on tehnyt sen ajan kanssa, kun ollaan seurusteltu. En ole vienyt hänen vapauttaan tai sorkkinut hänen menojaan tms. Olen antanut hänelle täyden vapauden olla ja mennä. Itse olen ollut siinä luulossa, että hän on tosissaan minun kanssani ja eräällä tavalla sitoutunut minuun. Jotenkin tuli sellainen olo, että matto vedettiin jalkojen alta ja kieltämättä en pysty ymmärtämään hänen pelkoaan. Tuon illan jälkeen on mieli ollut maassa ja kyynel silmässä. En oikeastaan enää tiedä miten tälle suhteelle käy.
Mies ei halua sitoutua
Sursur
193722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Aivan kuin mun edellinen suhde!! Tiedän, miltä sinusta tuntuu; odottaako mies, että jotain parempaa ilmaantuisi, enkö kelpaa hänelle, turvattomuus, pelko tulevasta jne....Näitä ainakin itse mietin silloin.
Minun ex-poikaystävä ei ollut 3 vuodenkaan jälkeen valmis muuttamaan yhteen. En halua elää lopun elämääni erillään, miehelle tämä olisi käynyt. Hän pelkäsi sitoutumista yli kaiken, vielä 37-vuotiaana. Itse olen nyt 33v. Meille tuli nyt kesällä ero, vaikka muuten mies olisi ollut maailman ihanin. En kuitenkaan PYSTY elämään suhteessa, jossa ei makseta yhdessä laskuja ja eletä arkea, suunnitella lapsia jne. Ystävinä erottiin, ja ihan oikea päätös oli.
Olen yrittänyt monta kertaa katkaista suhteemme, mutta rakastan ja olo erossa on niin kaamee...mikään ei enää kiinnosta.
Jahkailija:
Eihän se ollut helppoa, ei ollenkaan! Viimeiset puoli vuotta oli tosi ahdistavaa aikaa molemmille. Halusin lopettaa suhteen jo vuosi sitten, mutta en ollut tarpeeksi vahva. Ajattelin silloin, että kun aika on oikea ja vahvuutta tarpeeksi, sitten suhteen lopettaminen onnistuu. Ja se aika oli nyt tänä kesänä.
Edelleen on kova ikävä, mutta ajan myötä olo helpottuu. Ensin sitä itkee joka päivä, sitten joka toinen päivä jne... Nyt riittää jo itku kerran viikossa:D
On vain ajateltava, että ihmisellä on vain tämä yksi elämä!! Miten sen haluat viettää?
Voi kun lohdullista et muillakin samoja "ongelmia". Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja melkein asuttukin se aika yhdessä. Mies kohta viiskymmpinen, eikä vieläkään halua sitoutua. Kihloihin ei suostu, puhumattakaan naimisiinmenosta. Mulla tyhjä kämppä, josta tietty maksan vastikkeet. Ollaan vaan epämääräisesti yhdessä, ei oikein mitään yhteistä tavaraa. En halua laittaa rahojani hänen asuntoonsa tietenkään, joten vähän on olo kuin vuokralaisella. Tykkään hänestä ja erossa ollessa on kauhea ikävä, mut silti tilanne ahdistaa. Ehkä pitäis muuttaa vähäks aikaa omaan asuntoon ja katsoa tilanne uudestaa....
Koska niin naiivi en ole, että enää uskoisin minkään tilanteessa muuttuvan, on kai minunkin tuo kaikki pian kestettävä. Olen vaan jättänyt oikeestaan kaiken ja vaikee aloittaa kiinnostus taas muuhun. Kyllä miehet osaa panna pään pyörälle. Onneksi syksy edessä ja toiminnallinen elämä taas virkistyy. Jospa kekseis uuden harrastuksen :-)
Ehkä teille tekis hyvää, jos muuttaisit omaan kotiisi ja alkaisit sitä kunnostaa. Ehkä miehesi silloin tulisi toisiin aatosiin. Paniikki iskee, kun näkee, että rupeat itsenäistyy. Miettii mitä siitä seuraa. Hanki vain tavaraa, mitä voit käyttää tuevaan yhteiseen kotiinne. Mutta älä sitä hänelle kerro.
Miehesi kuulostaa kyllä siltä ettei hän vaan ole valmis tai edes halua vakavaa suhdetta rakentaa. Suhdetta, jossa asutaan yhdessä, hoidetaan yhteistä taloutta ja suunitellaan yhteistä tulevaisuutta yms. En kyllä ymmärrä mikä yhteen muutossa häntä niin pelottaa. Välttämättä hän ei ole vuosienkaan päästä valmis "vakavaan" suhteeseen.
Sympatiat ovat puolellasi! Keskustelehan miehesi kanssa, mikäli mahdollista. Ehkä sitten saatte asioihin selkiyttä. Mieti mitä itse haluat tulevaisuudelta, kuuluuko miehesi niihin suunitelmiin ja jos niin millaisessa roolissa. Jaksamista sinulle!
Samoja tuntemuksia täällä. Me ollaan ns.seurusteltu jo pian kaks vuotta. Mun ystäväni ei vaan halua jättää suhdettaan edelliseen naiseensa, vaikkei se kovin viriili suhde enää tunnu olevankaan. Enemmän viettää aikaansa minun kanssani, ja tunnen hänen rakkautensa. Ei halua sitoutua kumpaankaan. Pitää vapaudestaan, mutta varmistaa selustansa, jos toinen päättäiskin lopettaa suhteen. Haluaisin lopettaa ja olen yrittänyt monasti, mutta ei se vaan onnistu. Muut miehet ei kiinnosta ja yksinkään en jaksais aina olla. Alan kohta seota. Mikähän neuvoksi.
ongelman nimi olekin siis se, että mies ei halua muuttaa yhteen eikä se ettei mies halua sitoutua. En saivartele turhaan vaan siinä on iso ero. Luultavasti mies onkin sitoutunut sinuun mutta ei ole vain valmis muuttamaan yhteen. Ajattele asiaa.
Silloin iltasella kun mulla oli palikat sekaisin eli mieli maassa ja itkin, mies sanoi, ettei hän halua loukata minua ja että haluaa olla kanssani. Minulle tuo miehen sitoutumispelko oli suurin loukkaus ja pahanmielen aiheuttaja pitkiin aikoihin. Pahimmalta tässä tuntuu se, että hän kuitenkin suunnittelee jo ensi kesälle jotain yhteisiä reissujamme... Itse en vieläkään oikein tiedä miten tälle suhteelle käy, sillä en tiedä haluanko haaskata aikaani enää kauaa tässä suhteessa. Pidän hänestä aivan älyttömästi, olen valmis antamaan kaikkeni tämän suhteen hyväksi. Mutta en tiedä kannattaako se, jos mies ei halua sitoutua. Minulla on sellainen olo, että hän on kanssani paremman puutteessa. Ikääkin minulla on jo sen verran, että jos aion lapsia saada, en enää voi kovin montaa vuotta katsella milloin miehen sitoutumiskammo mahdollisesti lakkaa. En käsitä... en ole ollut rajoittamassa mitenkään hänen menojaan, enkä aikoisi sitä vastaisuudessakaan tehdä. Tämän ongelman ratkomista rajoittaa se, että mies on huono puhumaan tunteistaan ja että hän lähti parin viikon lomamatkalle. Toisaalta sain itse aikaa "rauhoittua" ja miettiä tilannetta. Kelaan kuitenkin hänen sanojaan ja itken... :( Jotenkin uskon sen, että hän haluaa olla kanssani, on sanonut, ettei halua asua ikäänsä yksin, mutta en jumaliste pysty käsittämään tätä hänen pelkoa.
Tuo sitoutumisenpelko on ihan täysin käsittämätön asia ihmiselle, joka haluaa sitoutua! Toi sun teksti on NIIn tuttua mulle, että jopa se ahdistus palasi muistona, kun luin sun kirjoitusta. Mulla oli oma ikä se kaikista ratkaisevin tekijä; en voi odottaa enää vuosia, josko se mies haluaa jossain vaiheessa sitoutua.
On ajateltava niin, että ei ole yhtä oikeaa, on monta sopivaa miestä! Ja ihan oikeasti; niitä hyviä ja sitoutumishaluisia miehiä ON vielä. Olen sen nyt reilun kuukauden aikana huomannut. Vielä on vain liian aikaista alkaa millekään uuden miehen kanssa, koska erosta on kulunut niin vähän aikaa...
Toivotan sulle kovasti rohkeutta tekemään päätöksiä! Suuntaan tai toiseen...
Onko yhdessä asuminen kaiken onnen A&Ö ? Hänellä ei toista ? On vapaa ? Uskollinen ? Suunnittelee kanssasi ensi kesää...
Ehkä hän vaan haluaa säilyttää suhteenne ihanuuden. On niin paljon esimerkkejä arjen tappavasta voimasta. Kyllä se pelottaa meitä naisiakin. Nauttisit siitä mitä teillä on!
Et varmaan vielä kovin vanha ole. Nuorena sitä kuvittelee, että elämä loppuu 30:een. Mut sitä jatkuu ja jatkuu...ainakin iän puolesta vielä pitkään.
Onko rakkaus teille sitä, etä hanskat naulaan, rakas pellolle ja uutta hakemaan, jos toisella on pelkotiloja. Tosi rakkautta se. Ei väliä kuka, kunhan tekee lapsia ja rivitalo hommataan.Ymmärtäisin jos mies pitäis kahta naista tai muuten pettäis. Ehkä jatkuva painostus saa pelon vain kasvamaan. Jokaisellahan pitäis olla oma tahto ja päätösvalta elämäänsä. Kuka haluis toisen narun päähän? Nyt jo näytätte, miten elämän pitää mennä. Minä vien, sinä vikiset.
Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Ja minä en ollut onnellinen sellaisessa suhteessa, jossa en voinut olla varma huomisesta. Tosin, voiko sittenkään välttämättä jos yhdessä asutaan tai tehdään lapsia? Ehkä hieman varmemmalla pohjalla kuitenkin. Kyllä yhteiselämän täytyy olla sellaista, jossa molemmilla on samat arvot ja tavoitteet. Ei tule mitään, jos toinen haluaa perheen ja toinen ei. Ei kertakaikkiaan tule!! Itse ainakin katkeroituisin täysin, jos mukautuisin toisen tahtoon, elää elämäni ilman lapsia.
Tässähän se pointti nyt onkin, että en mä halua erota tästä miehestä. Mutta, minä haluan ja olen sitoutunut häneen, haluan olla hänen kanssaan, mutta mitä siitä tulee, jos minä haluan sitoutua ja olla, mutta hän ei halua sitoutua? Siinähän meillä onkin tämä pikku ero, minkä takia minä en välttämättä sitten pystykään jatkamaan tätä suhdetta. Jos hän ei pysty sitoutumaan, onko minun pakko odotella sitä päivää, jolloin hän siihen pystyyn? Se voi olla kuukauden päästä, mutta yhtä hyvin vasta vuosien päästä...
En ole enää 2-kymppinen, joten minulla ei ole hirveästi enää aikaa jahkailla suhteissa, jos aion lapsia hankkia. Tiedän mitä parisuhteen arki on, pidän tästäkin järjestelystä (= oma asunto ja tietty yksinäisyys on ok), mutta kyllä minä mieluummin asuisin yhdessä hänen kanssaan.
Ei sellaista asiaa olekaan kuin sitoutumispelko. Mies vain haluaa tehdä eron helpoksi, kun on löytänyt paremman. Yhdessä asuessa se on paljon hankalampaa. Kukapa ei olisi tätä kikkaa käyttänyt.
Ja jos mies käyttää sanoja "ei halua sitoutua", niin silloin hän on sitoutumaton eli sinkku. Toisin sanoen hänestä ette edes seurustele.
kyllä se on se vapaus mitä ne miehet haluaa.eli omat päätökset,omat jutut ja menemiset.ei tarvi kuunnell nalkutusta ja kitinää.ja jos samaa naamaa kattoo pitkään ni se rupeaa kyllästyttään ja jos ollaan yhes kokoajan ni se ahdistaa.tämä pätee vaan niihin miehiin joilla on OMA TAHTO.ei niitä jotka ovat nynnyjä ei omaa tahtoa omaavia joilla ei ole omia AJATUKSIA.ja jos tällaine saattaa muuttaa yhteen jonku naisen kans ni se tulee kostautumaan myöhemmin.ja naisissakin on eroja esim.on niitä naisia jotka ovat riippuvaisia miehistä ja on itsenäisiä naisia jotka pystyy huolehtimaan kaikesta ihan itse.ollaan kundini kans 3vuotta oltu kimpas ja eri asunnoissa.mieheni ei halua olla tossun alla ja haluaa olla itsenäinen.rakastamme toisiamme tosi paljon ja sen olen oppinut että ei saa painostaa yhteisasumiseen .parempi antaa mennä vaan omalla painollaan.kaippa mäkin joku päivä kyllästyn tähän mieheen ja tähän erikseen asumiseen.toistaiseksi en ole.
Teillä menee selvästikin hyvin ja pidätte hauskaa. Eihän siihen tarvitse mitään yhteenmuuttoa. Asiat vaan vaikeutuisi
juttua yhteisitä unelmista? Lasten saamisesta, naimisiin menosta? Jos mies ei vielä vuoden seurustelun jälkeen tiedä mitä haluaa (tai ei myönnä), älä tuhlaa aikaasi...
Ehkä kyse on vain siitä, että asia tuli miehelle niin yllätyksenä. Ihmiset ei muuta yhteen, ellei pidä edes jossain määrin mahdollisena että toinen on juuri se oikea kumppani loppuelämäksi. Juttele miehen kanssa avoimesti, pyydä häntä kertomaan toiveistaan ja odotuksistaan! Ellei niitä ole, hän voi miettiä asiaa ja palaatte asiaan. Kyllä sen vastauksen sisimmissään aina tietää, vaikka se tuntuisikin monimutkaiselta.