Kevyen musiikin ihmiset toisinaan sanovat, että taidelaulajat ovat tekniikkansa vankeja, eivätkä pysty siksi tulkitsemaan lauluja kummoisesti. Itse olen täysin päinvastaista mieltä, ja uskon, että ilman asianmukaisen laulutavan riittävää hallintaa ei voi tulkita lauluja kovinkaan kummoisesti. Koulittu ääni kestää myös paremmin, varsinkin jos sitä huoltaa riittävästi.
Mitä mieltä tällä palstalla ollaan? Entä mistä asioista se tulkinta oikeastaan koostuu? Pitääkö myytti iän tuomasta tulkintojen kypsymisestä paikkansa?
Aiemmin täällä oli ketju, jossa pohdittiin hyvän lauluäänen määritelmää. En löytänyt sitä, mutta kannattaa katsoa myös se, jos sattuu löytämään sen.
Mitä mieltä tällä palstalla ollaan? Entä mistä asioista se tulkinta oikeastaan koostuu? Pitääkö myytti iän tuomasta tulkintojen kypsymisestä paikkansa?
Aiemmin täällä oli ketju, jossa pohdittiin hyvän lauluäänen määritelmää. En löytänyt sitä, mutta kannattaa katsoa myös se, jos sattuu löytämään sen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä mielestäni se voi pitää paikkansakin.
Tunnen erään vuosia klassista laulaneen miehen ja hän on niin koulittu että muuta tulkintaa ei löydy kun se tiukka klassinen. Hyvin kontrolloitu ja tekniikaltaan hiottu. Jos keskittyy vain tiettyyn lajiin, se riski on olemassa että muu ei sitten luonnistu vuosien perästä.Mutta että ei varmasti kuitenkaan ole se ainoa vaihtoehto tässä asiassa.
ei useinkaan mielestäni tulkitse, vaan irvistelee. Joidenkin ääni kuulostaa kuitenkin hyvältä luonnostaan. Klassisessa laulussa tulkinnan puutteella ei ole niin suurta merkitystä, sillä musiikki on itsessään oikein laulettuna antoisaa.
Tulkitsijat ovat harvassa, mutta viihdettä on helppo on tulkitsevinaan siihen liityvän vapauden vuoksi.
Joidenkin viihdeartistien ääni tosiaan kuulostaa hyvältä luonnostaan mutta pitemmällä tähtäimellä saattaa tulla ongelmia ja monilla uran loppua kohti kähisee pahasti. Toisaalta moni eturivin artisti myös on kouluttanut ääntänsä (mm. Arja Koriseva).
Tulkitsijoita ja teeskentelijöitä lienee yhtä lailla molempien joukossa (koulitut ja kähisijät).
Onhan se totta että upeat teokset klassisen musiikin saralla toimivat taitavasti esitettynä, vaikkei tulkinta liiemmin liikuttaisi tai oopperalaulaja olisi vähän pökkelö näyttämöllä. Toisaalta taitava tulkitsija saa vähän vaatimattomammankin teoksen elämään. Kyllä minusta silti oopperaesityksessä osa elämystä tulee esiintyjien näyttelijäntaidoista ja lied-konsertissa tulkinta (yhdessä pianistin kanssa) on koko homman pointti.
Viihteen tulkinnoista voi sanoa erästä opettajaani mukaillen: " ...tämähän on jatsahtavaa tai muuten vaan pieleen!"
Klassista laulutekniikkaa tarvitaan siihen, että ne 2000 kuulijaa kuulevat laulun 69 jäsenisen orkesterin yli vaikka käytössä ei ole mikrofoneja. Laulettavassa kappaleessa voi olla ylimmän ja alimman sävelen välissä pari oktaavia.
Kevyessä musiikissa käytetään mikrofonia, lauluääni ajetaan miksereiden ja muiden koneiden läpi. Sointia saa napista kääntämällä kunhan laulaa riittävän lähellä mikkiä. Ja usein se "live"-esitys on sämplätty aikaisemmin studiossa.
Nuotti on yleensä lättänä kuin Pohjanmaa. Jos joku nuotti on liian korkealla niin pistetään kuiskaten tai falsettiin, kyllä mikki poimii, - ja se on sitä tulkintaa.
(kärjistettyä ehkä, mutta tuleepahan keskustelua)
Ikä itsessään ei tulkintaa paranna. Elämänkokemus antaa pohjaa ja sehän karttuu iän myötä, toisilla nopeammin toisilla hitaammin. On vaivattomampaa tulkita sellaista joka on kärsitty jo omassa elämässä. Oopperassa on helpompaa; jos omat eväät eivät riitä niin tekee niinkuin ohjaaja käskee...
Säveltäjälläkin on oma käsityksensä tulkinnasta joten ne pienet italian- tai saksankieliset tekstit nuoteista kannattaa lukea.
Olen huomaavinani teksteistäsi pientä halveksuntaa kevyen musiikin taitajia kohtaan...? Eipä se jazz-laulanta nyt mitään pelkkää mikkiin suhisemista ole ja parhaat laulajat ovat siinäkin kortilla...
Kun tällä keskustelupalstalla ei "puhujan" naama näy, niin vitsikkääksi tarkoitetut lohkaisut tulkitaan pilkaksi. Tällä iällä ei viitsi opetella noita hymiöitä käyttämään...
Jazzista en voi vakavasti kirjoittaa koska en sen suhteen ole mikään asiantuntija (niin multilahjakas kuin olenkin), Halveksivasti en kuitenkaan halua siihen suhtautua.
Näinhän se on että tekniikka ei ole itseisarvo vaan tulkinnan väline. Kun osaa käyttää ääntä monipuolisesti (myös kevyen musiikin puolella) on enemmän ilmaisukeinoja käytettävissä. Mutta pelkkä tekniikka ei riitä vaan on oltava se eläytyminen mukana.
Kevyttä musiikkia voi kyllä minusta esittää koskettavasti vähän rosoisemmankin kuuloisesti tulkiten tekstin sisältöä ja tämäntyyppisissä esityksissä "eletty elämä" tuo monesti sen viime silauksen tulkintaan eli aina se kaunis laulu ei ole itseisarvo.
Yhtä lailla kevyessä kuin klassisessakin musiikissa on näitä "taitavia mutta ei koskettavia" esiintyjiä ja hienoa on kun molemmat ominaisuudet yhdistyvät.
olen tenori ja uskon että 100% kappaleistani jäisi laulamatta ellen olisi harjaannuttanut ääntäni! sehän se vasta mukavaa on kun on riittävä tekniikka ja sen jälkeen vetää omia tulkintoja noudattaen kuitenkin tiettyjä lainalaisuuksia ;)
ensin opetellaan ajamaan autolla ja sitten vasta mietitään ralliuraa, eikö vain??