Mies lähti viime vuonna muualle opiskelemaan ja näemme nyt harvoin, yhteydenpito on ollut pääasiassa sähköistä. En tiedä pitäisikö sitä sanoa ongelmaksi, mutta tämän kuluneen vuoden aikana hän on ylpistynyt kamalasti ja aliarvioi toisia jatkuvasti, eritoten kun on kyse hänen opiskelusta tai hänen harrastuksistaan. Tätä ennen hänellä oli todella alhainen itsetunto. Sain pinnistellä, jotta hän tunsi itsensä edes jonkin arvoiseksi.
Hän sanoi yrittävänsä hutaista nyt tehtävänsä alusta loppuun ja kun kuulin ehdotuksen sanoin hänen pystyvän parempaankin. Huomasin, ettei tehtävänanto miellyttänyt ja hän aikoi selvitä siitä mahdollisimman nopeasti.
"Luuletko, että muut saavat yhtään parempaa aikaan?", oli vastaus. Seuraavaksi seurasi lauma muka-selityksiä, miksei työhön kannattanut panostaa. Jonkin aikaa messengerissä väiteltyämme sanoin lähteväni. Kehotin häntä vielä miettimään aihetta ja sanoin ohimennen, ettei kannata aliarvioida muita tai antaa ylpeydelle valtaa. Vastausta ei tullut ja uskon hänen ottaneen nokkiinsa. Nähtävästi riita luvassa.
Toisena piirteenä ovat tulleet esille ennakkoluulot asiassa kuin asiassa. Ennen kuin hän lähti opiskelemaan hän saattoi kokeilla uusia asioita, yhdessä jaomme omat kiinnostuksen kohteemme ja useimmiten saimme toisemme innostumaan niistä. Nyt kun ehdotan jotain, mistä uskoisin hänen innostuvan, saankin vain kritiikkiaallon kimppuuni, vaikka hän tietää jotain asiasta vain pintapuolisesta.
Tiedän, etten ole itsekään täydellinen, minua vain alkoi jotenkin raastamaan mitä hän on sanonut. Ego vaikuttaa paisuneen niin suureksi, ettei muulle jää tilaa. Mitä tässä pitäisi tehdä?
Hän sanoi yrittävänsä hutaista nyt tehtävänsä alusta loppuun ja kun kuulin ehdotuksen sanoin hänen pystyvän parempaankin. Huomasin, ettei tehtävänanto miellyttänyt ja hän aikoi selvitä siitä mahdollisimman nopeasti.
"Luuletko, että muut saavat yhtään parempaa aikaan?", oli vastaus. Seuraavaksi seurasi lauma muka-selityksiä, miksei työhön kannattanut panostaa. Jonkin aikaa messengerissä väiteltyämme sanoin lähteväni. Kehotin häntä vielä miettimään aihetta ja sanoin ohimennen, ettei kannata aliarvioida muita tai antaa ylpeydelle valtaa. Vastausta ei tullut ja uskon hänen ottaneen nokkiinsa. Nähtävästi riita luvassa.
Toisena piirteenä ovat tulleet esille ennakkoluulot asiassa kuin asiassa. Ennen kuin hän lähti opiskelemaan hän saattoi kokeilla uusia asioita, yhdessä jaomme omat kiinnostuksen kohteemme ja useimmiten saimme toisemme innostumaan niistä. Nyt kun ehdotan jotain, mistä uskoisin hänen innostuvan, saankin vain kritiikkiaallon kimppuuni, vaikka hän tietää jotain asiasta vain pintapuolisesta.
Tiedän, etten ole itsekään täydellinen, minua vain alkoi jotenkin raastamaan mitä hän on sanonut. Ego vaikuttaa paisuneen niin suureksi, ettei muulle jää tilaa. Mitä tässä pitäisi tehdä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.