Olemme olleet mieheni kanssa 5 vuotta yhdessä. Meillä on jatkuvaa riitaa. Yleisemmin riitelemme siitä, että hänellä on lapsi ja se on ollut vaikeaa minun hyväsyä, kun se kuitenkin riistää sitä vapautta tältä suhteelta ja vie yhteistä aikaa. Tiedän, että olisi pitänyt ajatella aiemmin, mutta en todellakaan osannut ajatella silloin nuorena sinisilmäisenä... Lisäksi mua ärsyttävät monet pienetkin asiat miehessä.En oikein osaa sanoa, että rakastanko häntä enää. Se rakkaus on laimennut, kun on saanut kuulla haukkuja ja on tullut petetyksi...Itsekin olen nimitellyt, eikä sekään oikein ole.
Mua silti pelottaa. Mä tein kerran tosi pahan virheen, kun jätin ihmisen, josta välitin todella paljon. Kesti kauan toipua siitä. Nyt pelkään, että kun olen lähtenyt, kadun. Ehkä meillä olisi voinut olla hyvä elämä vielä.
Mistä sen tietää pitääkö lähteä? Toisaalta haluan jatkaa, toisaalta lähteä, koska kaikki ilo on kadonnut elämästä tai se kestää vain hetken.O
len tällä hetkellä työttömänä. Pelottaa, kuinka tulen toimeen! Laskin, että kuussa jäisi n. 350 e käteen vuokran jälkeen. Ei se tietenkään saa olla syy, mutta silti pelottaa. Myös yksin jääminen pelottaa, kun kaikki kaveritkin on kadonneet vuosien varrella. Pelkään, että lakkaan käymästä missään, kun ei ole töitäkään... olen monet kerrat harkinnut itsemurhaakin, kun tuntuu, ettei mikään koskaan tule olemaan hyvin!En tiedä, eihän täältä oikeita vastauksia saa, mutta ehkä lohtua edes..
Mua silti pelottaa. Mä tein kerran tosi pahan virheen, kun jätin ihmisen, josta välitin todella paljon. Kesti kauan toipua siitä. Nyt pelkään, että kun olen lähtenyt, kadun. Ehkä meillä olisi voinut olla hyvä elämä vielä.
Mistä sen tietää pitääkö lähteä? Toisaalta haluan jatkaa, toisaalta lähteä, koska kaikki ilo on kadonnut elämästä tai se kestää vain hetken.O
len tällä hetkellä työttömänä. Pelottaa, kuinka tulen toimeen! Laskin, että kuussa jäisi n. 350 e käteen vuokran jälkeen. Ei se tietenkään saa olla syy, mutta silti pelottaa. Myös yksin jääminen pelottaa, kun kaikki kaveritkin on kadonneet vuosien varrella. Pelkään, että lakkaan käymästä missään, kun ei ole töitäkään... olen monet kerrat harkinnut itsemurhaakin, kun tuntuu, ettei mikään koskaan tule olemaan hyvin!En tiedä, eihän täältä oikeita vastauksia saa, mutta ehkä lohtua edes..
Vastaukset 5
Vanhimmat
...huonosta suhteesta jossa ei ollut mitään yhteistä ja vaikka kauan meni huonsti ja en ollu tyytyväinen ja mies ei vaivautunu tekemään suhteen eteen mitään ja riideltiin paljon ja ihan turhasta niin parempi oli erota. VAIKKA yksin oleminen pelotti ja nyt on välillä kurjaa kun tuntuu ettei ole ketään kelle soittaa jne .. Mutta olen silti tyytyväisempi näin ja uskon että se kunnollinen ja ihana mies jostain vielä löytyy joskus... Ei huonossa suhteessa kannata kärvistellä ettei sitten vanhana tartte katua hukkaan mennyttä elämää!
Ei ihmisen onni ole riippuvainen toisesta ihmisestä, työstä, asemasta tai pikkuporvarillisesta ryönästä. Tärkeintä on että arvostat itseäsi sellaisena kuin olet ja lakkaat elämästä ulkoa ohjattua elämää vieraiden arvojen mukaisesti.
Mieti mikä on todella tärkeää ja mikä sisäistettyä propagandaa.
Rankka tilanne. Olette olleet kuitenkin melko kauan jo yhdessä. Itse elän miltei samassa tilanteessa. Olemme asuneet n.vuoden verran avoliitossa. Miehelläni on myös lapsi edellisestä suhteesta. Ja riitelemme PALJON. Musta tuntuu, että koko viimeinen kuukausi on mennyt itkiessä ja jossain ihme epätoivon kuilussa. Mutta haluan sanoa sulle, että mies on maailman huonoin syy tehdä itsemurha!! Jos tuohon nyt ikinä voi mitään hyviä syitä ollakaan.
Yksin jääminen on tosi pelottava asia, mutta mä oon miettinyt sit siltä kantilta, että minkä arvonen suhde on, jos roikkuu toisessa ainoastaan yksin jäämisen pelossa? Välillä musta tuntuu, että oon tosi vahva ja varmasti selviäisin itsekin, mikä kaiken epätoivon keskellä loppujen lopuksi pitää paikkansa. Aivan varmasti säkin voit selviytyä erosta, jos vain haluat! Ei elämä, eikä maailma lopu yhteen eroon.
Ton mäkin olen nyt sisäistänyt, mutta vaikeinta onkin päättää haluaako oikeasti erota vai ei? Siihen en ole vielä löytänyt vastausta... Rakastan avomiestäni valtavasti, mutta haluan myös olla onnellinen, enkä tapella ja itkeä jatkuvasti. On naiivia ajatella, että asiat setviytyvät, jos oikeasti kuulumme toisillemme, vaikka noin olisi mahtavaa ajatella. Ne pitää itse selvittää. Varsinkin omassa päässään. Mä olen yrittänyt kuvitella elämää eteenpäin suhteessa ja ilman suhdetta. Kumpi vaikuttaa paremmalta? Mitäänhän ei kuitenkaan voi ennustaa... Mua pelottaa toi otsikko "hukkaan heitetyt vuodet". En haluaisi neljän vuoden päästä valitella samasta asiasta, mutta tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa ja olla onnellinen, vaikka sen eteen joutuisi näkemään vaivaa. Kukaan ei kuitenkaan kuole eroon (lukuunottamatta itsemurhaa), mutta muuten... Aina selviää jotenkin!! Pää pystyyn.
kannustuksesta! Olin jo lapsena vaikeasti masentunut ja sitä kesti pitkään. Kuitenkin paranin vaikka välillä samoja oireita ilmenee, vaikka onneksi olen kaikesta selvinnyt. En siis tekisi itsemurhaa mieheni takia, vaan oman elämäni takia. Se on ollut todella rankka ja välillä olen ollut niin väsynyt, että olen harkinnut asiaa monta kertaa.
Minulla suurin ongelma on myös se, että kun en tiedä mitä haluan. Puhuimme eilen mieheni kanssa ja nyt kaikki tuntuu taas paremmalta, mutta mä tiedän,että se sama paha olo tulee taas viikon parin päästä. Alan katsella vuokra-asuntoja yms... Onko tässä siis mitään järkeä? Kuitenkin olin paljon onnellisempi ihminen ennen kuin aloimme seurustella. Olin aivan eri ihminen. Se harmittaa, kun on antanut tämän suhteen muuttaa itseään liikaa. Sosiaalinen elämäkin oli todella hyvällä mallilla...
Tiedä nyt sitten mitä tässä tekisi. Tuskin se yksin eläminenkään niin hienoa olisi, kun kaikki ystävätkin seurustelevat, eikä huvittaisi lähteä baareihin etsimään yhden illan juttuja. Seurustelukumppania kun on niin vaikea löytää. Onko sitten edes olemassa onnellista suhdetta? Kyllä kun katselee ystävien suhteita, niin todella paljon on pettämistä tai sitä, että ei arvosteta toista. Mun mieheni on kuitenkin tässä suhteessa parempi kuin muut ja sanoo rakastavansa todella paljon. Mutta silti jotain puuttuu! Aivan liian ristiriitaista!
SÄ OOT NIIN PAHASTI TUULIAJOLLA ETTÄ KANNATAISI HAKEA AMMATTILAISEN APUA,MULLA OLI VÄHÄN SAMANLAINEN OLO 2V SITTEN,NYT OLEN KÄYNYT PSYKOLOOGIN JUTTUSILLA KAHDEN VIIKON VÄLEIN JO PARI VUOTTA JA ELÄMÄ NÄYTTÄÄ AIVAN ERILLAISELTA.MENE ROHKEESTI VAAN ENSIN TERVEYSKESKUKSEEN PUHUMAAN VAIKEUKSISTASI,ET OLE YKSIN MEITÄ ON MONTA JOILLA VÄLILLÄ ON TOSI PAHA OLLA,TOIVOTTAVASTI ASIASI JÄRJESTYY.