Onko kohtalotovereita? Olen pettänyt miestäni toisen miehen kanssa suutelemalla ja henkisesti. Tämä tapahtui pari vuotta sitten, mutta syyllisyys tuntuu edelleen välillä ylitsepääsemättömältä. Kaikki tuttavani (3 jotka tietävät asiasta) kieltävät tunnustamasta, mutta itselle tulee välillä tarve kertoa hänelle ja antaa hänen päättää jatkosta. Mieheni mitä luultavammin jättäisi minut asiasta kuultuaan.
onko ketään muuta
minänainen
141245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei suuteleminen ole pettämistä.
Eikä henkisesti voi pettää (tarkoitat ilmeisesti, että olet ajatellut toista seksuaalisesti - se ei ole pettämistä vaan fantasioimista).
Miehesi todennäköisesti naurahtaa koko tapaukselle. Ja elämä jatkuu. :D
Kyllä suuteleminen on pettämistä, niinkuin myös henkisestikin voi pettää. Fantasia on eri juttu.
Fantasian erottaa siitä, ettei siitä tunneta samalla tavalla syyllisyyttä.
tuskinpa miestä naurattaa kuullessaan tulleensa petetyksi. Varmaan ei kovinkaan moni mies reagoi niin.
ei ole olemassakaan.
Jos nainen tuntee syyllisyyttä siitä niin se johtuu vain sen naisen puritaanisuudesta. Mutta pettämistä se ei ole - asiasta voit vaikka alkaa väittelee seksologi Jukka Virtasen kanssa. Hänen kirjassaan kliininen seksologia tuota asiaa myös käsitellään ja myös siinä viesti on se, mitä aloitukseksi sanoin.
Sano sä sitten mitä sanot, mutta väärässä olet.
Kaikki nuo jutut perustuu enemmän sun luuloosi, eikä mihinkään faktaan.
Eikä suutelemistakaan voi joltain osin laskea pettämiseksi. Siinähän ei varsinaista seksuaalista tapahtumaa tapahdu. Eli genitaalit eivät ole yhteydessä toisiinsa.
Kyllä puoliso enemmänkin naurahtaa tuollaiselle, eikä tuollaista voi pitää minkäänlaisena pettämisenä tai eron syynä. Tai jos niin on, niin silloin kyllä parisuhteen kantimet ovat huonolla pohjalla.
jos tunnet pettäneesi puolisoa, niin silloin se on pettämistä, sanoi siihen Virtanen ihan mitä haluaa. Hän ei niitä rajoja määrää.
Tarkoitatko nyt, että jos esim. minun vaimoni suutelee vierasta miestä, niin se ei ole pettämistä, vaan minun pitäisi naurahtaa, kun genitaalitkaan ei kohtaa. Jessus sentään.
Mitä tuohon Jukka virtaseen tulee, niin luulisin hänen tarkoittavan juuri tätä fantasiamaailmaa, josta ei pitäisi tuntea syyllisyyttä.
linkkiä peliin!
Kyseisessä kirjassa (kliininen seksologia) ei puhuta sanaakaan fantasiamaailmasta. Luulisi ja luulisi, höpö-höpö!
Eikä kyse ole siitä, että tunnetko sä pettäneesi puolisoasi vaan siitä, että tunteeko sun puolisosi sun pettäneen häntä, kun olet kertonut asian hänelle. Ja sitähän sä et voi tietää, ennenkuin kerrot.
Tai et kerro mitään ja kiehut omassa liemessäsi ja olemattomassa syyllisyydentaakassasi. :DD
No voin hypätä ajatuksissani kumman vaan henkilön asemaan ja se ei tilannetta muuta.
En nyt jaksa mitään linkkejä etsiä, kun uskoisin oman moraalikäsitykseni olevan vastaava, kuin valtaosalla ihmisistä on.
Enkä sanonut faktana sitä mitä siinä kirjassa sanotaan, kun en sitä ole lukenut.
Itse puhuit fantasioista ensin.
Henkinen pettäminen alkaa siinä vaiheessa, kun oma kumppani jää taka-alalle.
Mulla on kyllä omakohtaista faktaa.
Petin vaimoani vuoden henkisesti. Suunnittelin tulevaisuutta toisen kanssa, mutta elelin vaimoni kanssa.
Tunnen ja tiedän pettäneeni vaimoni luottamuksen ja sitä ei kirjan opit muuksi muuta.
Vaikkei konkreettisesti lopulta mitään tapahtunut.
Tiedän kyllä kysymättäkin reaktion ja en ole aikeissa asiasta mainita.
pettämistä! Jos se tuntuu, on parasta kertoa. En usko että jättää, se ei kuitenkaan "niin kamala" asia ole! Se henkinen puoli on (ehkä) kuitenkin kamalampaa kestää, siis miehellesi?
Mun avokki teki just kans samoin, muutama kuukausi takaperin. En edes ajatellut eroamista, vaikka kyllä seki koville ottaa. Ja ainakin itselle oli parempi tietää, kuin olla tietämätön. Keerro, saat ainakin rauhan itsellesi. Ei se tuon asian takia voi jättää sinua?
asiasta miehelle. Sehän on vain kerran tapahtunut, ja kadut sitä. Ja ei suutelu nyt niin kauheaa ole. Vaikka en olekaan suudellut ketään suulle avioliittoni aikana. Poskelle olen pari hyvää kaveria suudellut. Ovat mieheni kavereita, ja mieheni oli paikalla silloin.
Suomessa ollaan niin kaukana toisista, emme harrasta esim. poskipusuja tervehtiessä, että sitten olemme niin kauhean arkoja toisia koskettamaan. Halaillakin olisi hyvä kerran päivässä, muitakin kuin kumppania.
Minusta teet asiasta liian suuren numeron. Ja jos kerrot miehellesi, sinä vain niin siirrät oman "murheesi" miehellesi, johonka hän ei ole edes syypää.
..ja paljon,itseni lisäksi lähes kaikki tuttavani ja kaverini syyllistyneet samaan!! Joten unohda koko juttu ja jatka elämääsi,mitään pahaa ei ole tapahtunut!!
kerro! Älä satuta toista sillä mitä itse olet tehnyt.Hän ei ole syyllinen siihen, joten turha rankaista häntä siitä kertomalla :)
Olen itse hypännyt jokin aika sitten siihen tuntemattomaan, kun päätin kertoa avioliiton ulkopuolisesta suhteestani miehelleni. Tai siis nykyiselle ex-miehelleni, josta itse olen hakenut eroa sen toisen suhteen takia. Syyllisyys vaivasi ihan armottomasti vaikka minulla ei olisi ollut mitään pakkoa enää kertoa. Aivan uskomattoman hyvä asia, että uskalsin "hypätä" ja kertoa asiasta. Itselleni tuli niin uskomattoman hyvä ja helpottunut olo, että nyt jälkeenpäin en voisi kuviatella asian olevan millään muulla lailla.
Mitä jättämiseen tulee niin meillä mies rakastaa entistä enemmän vaikken sitä enää haluakkaan. Alkoi ihmeesti kiinnostaa, kun kerran muitakin miehiä kiinnostaa. Metsästysvietti nääs...
Jos kuitenkin käy niin, että hän jättää sinut niin ainakin saat omantuntosi puhtaaksi eikä sinun tarvitse elää valheessa.
Kerro, mutta jos epäilet väkivaltaisuutta ym. pidä huoli siitä, että apua on riittävän lähellä. Toisaalta siinä voi käydä niinkin, että miehesi romahtaa ja silloin hän tarvitsee sinun apuasi siitäkin huolimatta, että saattaa tuntea vihan tuntemuksia sinua kohtaan. Ole hänelle tukena, että hän pääsee kaikesta yli. Älä puolustele tekoasi vaan myönnä, että olet tehnyt väärin. Kaikki päättyy hyvin.
Älä kerro, kestä syyllisyydentunteesi, koska voit rikkoa peruuttamattomasti liittosi. Olen kokenut tuon itse melko tarkkaan vuosi sitten. Vaimoni kertoi yli kaksi vuotta kestäneestä salasuhteesta, jossa ei (ehkä) menty sänkyyn asti.
Haavoittavaksi tiedon teki se, että siinä tuli selitys, miksi vaimo oli tuon ajan ollut ynseä ja hyvin vähän kiinnostunut minusta. Seksi on perin epäolennainen asia, onko sitä tehty vai ei. Se mikä haavoittaa, on että täydellisesti luotettu kumppani on pitänyt sinua vähäarvoisempana kuin uutta rakastaan.
Salasuhde on täysin loppunut, mutta siitä ylipääseminen ei ole vuodessa minulta onnistunut, vaikka vaimo haluaisi jatkaa pitkää liittoamme.
Yllättävää kyllä, olisi ollut parempi, jos vaimo ei olisi kertonut, vaan pelkästään alkanut jälleen tykätä, niinkuin hän jo oli alkanut tehdä ennen tunnustustaan.
Mitä ei tiedä, ei voi vahingoittaa. Kukaan ei voi omistaa toista, ja ihastumiset ja rakastumiset kuuluvat elämään, oli sitten avio/avoliitossa tai ei.
Kertomisella halutaan saada itselle puhdas omatunto. Kaadetaan vaan paskat kumppanin niskaan ja hyvin pyyhkii.