Ärsyttää nää jutut, että nainen nalkutti, että ei ihme, jos mies joutu nyrkkiään käyttämään.
Täällä tällä keraa väkivalta alkoi taas siitä, että olin jättänyt lasin tiskipöydälle, jonka mies itse puotti lattialle ja se meni rikki. Alkoi hirveä show. Miten paska olen, kun jätän laseja sinne tänne, vaikka hän on kieltänyt. Lyöntejä ja raivoamista. Hän löi tiskipäydän lommoille ja pari puuhaarukkaa rikki. Tahallaan. Se etttä lasi meni rikki oli vahinko. Mutta se oli pahempi paha kuin se, että särettiin tahallaan tavaroita.
Minä en osaa mitään. En osaa edes oikeaa jauhelihaa ostaa.
Olen niin vittu täynnä häntä. Olen niin vitun, vitun kypsä. Vihaan hänen perhettään, joka on tuollaisen ihmisen pystynyt kasvattamaan. Sillä lapsuudessa, jos jossain, on vika, jos ihmisestä väkivaltainen tulee. Ihminen, joka ei osaa negatiivisia tunteina käsitellä.
Vihaan ihmisiä, jotka eroavat ilman kunnon (=väkivalta) syytä.
Olen katkera elämälle, että en voinut onnistua. en pysty eroamaan, sillä vaihtoehtona olisi yksinäisyys ja sukulaisten päivittely, että eikö sinua kukaan huolinut (vaikka oisin itse eron ottanu). Olen niin täynnä tätä epäoikeudenmukaisuutta. Odotan, että kärsimykseni tässä maailmassa loppuisi. Miksi täällä pitää kärsiä. MIKSI. Tiedän, että väkivalta vain pahenee. Miksi en saa kuolla jo nyt. Miksi en voinut kohdata jotain normaalia minua kunnioittavaa ihmistä.
Miksi en saa vain lähteä. Mennä pois. Pois. Rauhaan. Olla pois. Hiljaa.
Täällä tällä keraa väkivalta alkoi taas siitä, että olin jättänyt lasin tiskipöydälle, jonka mies itse puotti lattialle ja se meni rikki. Alkoi hirveä show. Miten paska olen, kun jätän laseja sinne tänne, vaikka hän on kieltänyt. Lyöntejä ja raivoamista. Hän löi tiskipäydän lommoille ja pari puuhaarukkaa rikki. Tahallaan. Se etttä lasi meni rikki oli vahinko. Mutta se oli pahempi paha kuin se, että särettiin tahallaan tavaroita.
Minä en osaa mitään. En osaa edes oikeaa jauhelihaa ostaa.
Olen niin vittu täynnä häntä. Olen niin vitun, vitun kypsä. Vihaan hänen perhettään, joka on tuollaisen ihmisen pystynyt kasvattamaan. Sillä lapsuudessa, jos jossain, on vika, jos ihmisestä väkivaltainen tulee. Ihminen, joka ei osaa negatiivisia tunteina käsitellä.
Vihaan ihmisiä, jotka eroavat ilman kunnon (=väkivalta) syytä.
Olen katkera elämälle, että en voinut onnistua. en pysty eroamaan, sillä vaihtoehtona olisi yksinäisyys ja sukulaisten päivittely, että eikö sinua kukaan huolinut (vaikka oisin itse eron ottanu). Olen niin täynnä tätä epäoikeudenmukaisuutta. Odotan, että kärsimykseni tässä maailmassa loppuisi. Miksi täällä pitää kärsiä. MIKSI. Tiedän, että väkivalta vain pahenee. Miksi en saa kuolla jo nyt. Miksi en voinut kohdata jotain normaalia minua kunnioittavaa ihmistä.
Miksi en saa vain lähteä. Mennä pois. Pois. Rauhaan. Olla pois. Hiljaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Olen katkera elämälle, että en voinut onnistua. en pysty eroamaan, sillä vaihtoehtona olisi yksinäisyys ja sukulaisten päivittely, että eikö sinua kukaan huolinut (vaikka oisin itse eron ottanu)."
"Sukulaisten päivittely"...jne...
ÄLÄ MIETI MITÄ MUUT IHMISET MIETTIVÄT.
TÄMÄ ON SINUN ELÄMÄSI.
Ei muuta kuin nyt ripeästi hynttyyt kasaan ja taipaleelle tuollaisesta suhteesta. Älä hyvä ihminen hukkaa omaa ainutkertaista elämääsi ja katkeroidu sen takia, että et itse uskalla ottaa vastuuta omasta elämästäsi ja lähteä väkivaltaisesta suhteestasi. Mitä sinä vielä ajattelet, mitä muut ajattelevat elämästäsi. Sellaiset ihmiset voit jättää omaan arvoonsa ja vapauttaa itsesi taas elämään ja varmasti saat arvoisiasi ystäviäkin. Sellaisia ihmisiä ei kukaan tarvitse ympärilleen, jotka vain ahdistavat ja tuomitsevat. Lähde ihmeessä ja ala sitten kasvattaa itseluottamustasi uudelleen. Yksinäisyys voi olla aluksi pelottavaakin, mutta selviydyt varmasti ja löydät uuden onnenkin ja tasapainoisen parisuhteenkin. Nyt on kuitenkin aika toimia, eikä jäädä surkuttelemaan ja siitä alkaa sitten uuden ja terveemmän elämäsi ensimmäinen päivä! Usko itseesi ja unelmiisi ja unohda sellaiset ihmiset, jotka eivät halua sinulle hyvää!
Olet väsynyt ja turhautunut, mutta älä nyt kuitenkaan jää odottamaan kuolemaa.
Tiedän tarkalleen sun tunteesi. Olen itse kokenut ihan saman.
Lopeta tuollainen suhde. Elämällä on varattuna sinulle kyllä paljon parempaakin.
Et saa antaa kohdella itseäsi noin huonosti. Sun täytyy itse tehdä loppu tuosta, koska miehesi ei siihen pysty.
Hanki oma asunto. Siellä saat olla rauhassa ja hiljaisuudessa ja toipua parempaan elämään.
Se kunnollinen mieskin voi tulla vastaan, kunhan nyt hankkiudut ensin tuosta ilkiöstä eroon.
Ja usko tai älä: Elämä ilman miestä on paljon parempaa, kuin huonon miehen kanssa.
Itse olen valinnut elämän lasten kanssa, ilman miestä. Raskasta se on välillä, mutta ei niin raskasta kuin oli väkivaltaisen, raivoavan miehen kanssa.
Ota nyt itseäsi niskasta kiinni.
Elämä odottaa!
Onnea ja jaksamista sinulle!
Et ole yksin!
Aiheen aloittajan kertoman perusteella, jos vuorovaikutus ei parisuhteessa radikaalisti muutu, niin poislähtö parisuhteesta lienee ainoa mielekäs ratkaisu. Paras tilanteeseen vaikuttaja on aiheen aloittaja itse.
Tällaiset "runoilijan" kommentit, kuin edellä, "Elämällä on varattuna sinulle kyllä paljon parempaakin.", eivät pidä paikkaansa. Elämällä ei ole mitään tarjottavaa nurkan takana (ei parempaa, eikä huonompaa), vaan ihmisen täytyy omien valintojensa kautta muokata elämänsä.
Väitätkö ihan tosissasi, että ihminen voi aina itse valita??
Toki monessa asiassa voi tehdä valintoja, mutta kyllä se on kuule tosi asia, että ihminen ei itse ohjaile sitä, mitä elämä kulloinkin eteen heittää.
Mietis nyt oikein!!
Voit esim. jäädä tänä iltana auton alle ja viettää loppuelämäsi halvaantuneena. Onko se silloin sun valintasi?
Tuo edellinenkin kirjoittaja kehoitti lopettamaan huonon suhteen. Olipas runollista..
Ukossas on jotain tosi pahasti vialla!!
Lemppaa tommónen ennenku se menee liian pitkälle.Ei ne siitä parane ikinä vaikka kuinka vannois.Oon nähny tapauksia jotka on tappanu kaksikin vaimoaan.
Se hakkaamisen syy on yleensä hakkaajassa eikä uhrissa.
Ei tommosen sekopään............
Hei
olin samassa tilanteessa pari vuotta sitten. Olin jo monta vuotta toivonut vain nukkuvani pois. Se tuntui kamalalta kun oli lapsiakin.
Yhtäkkiä sain voimaa. Se auttoi kun tyttäreni sanoi, joko lähdemme yhdessä pois isin luota tai hän yksin. Silloin tajusin, mitä olen tehnyt.
Askel kerrallaan peläten järjestin elämäni. En näyttänyt pelkoa hänelle, vaikka tappouhkauksia sateli. Kerroin ystäville ja sukulaisille. Olin varma, että hylkäävät minut koska olen epäonnistunut. Yllätyin. Sain tosi paljon tukea ja käytännön apua. Enää en ollut yksin. Sen jälkeen yhtäkään lyöntiä en ottanut vastaan.
Nyt olen onnellinen. Lasten kanssa mukavaa ja turvallista. Isillä lähestymiskielto. Pelkään välillä, mutta se ei enää hallitse minua.
Ja tapasin sen normaalin suhteenkin.
Ja väkivalta alkoi meilläkin juuri tuollaisista asioista kuin sinullakin. Oli kuin minä olisin kirjoittanut.
Jaksamista. ÄLÄ JÄÄ TUOHON SUHTEESEEN. KERRO YSTÄVILLE HE AUTTAVAT.
Niin oli kuin olisi omaa viestiään lukenut...paitsi, että minulla on enemmän kuin yksi lapsi. Nyt käydään terapiassa ja yritetään paikkailla avioliittohelvetin jälkiä. Ex-mies yrittää hankaloittaa elämää mahdollisuuksiensa mukaan kiertoteitse lähestymiskiellosta huolimatta. Tänään olen menossa tekemään ilmoitusta selkeästä lähestymiskiellon rikkomisesta.
Mutta elämä jatkuu ainakin vielä tappouhkauksista huolimatta. Liian kauan pelkäsin ottaa ratkaisevaa askelta, mutta kun nyrkki rupesi vaihtumaan järeämpiin aseisiin...viimeksi teräaseeseen...tein päätöksen ja se oli taatusti se ainoa oikea. Väkivaltainen mies riehuu ensin aikansa, sitten tulee nyrkit ja potkut...kuristaminen...lyönti jollakin kättä pidemmällä...sitten tulee teräase tai mahdollisesti ampuma-ase. Pahemmaksi se vain aina menee, ei siitä pääse mihinkään.
Ja kun itse kerroin kokemuksistani huomasin, että aika moni on ollut jossakin elämänsä vaiheessa samassa jamassa. Mutta sitä lähdön pitkittämistä ei ymmärrä sellainen, joka ei ole samaa tilannetta kokenut.
Nyt kun saisi vielä nuo psyykkiset jäljet lapsilta paikkailtua, niin jaksaisi uskoa paremmin tulevaisuuteen.
...jätit sen lasin siihen tiskipöydälle, jos kerran se oli selvästi kiellettyä ?
Kai nyt ymmärrät miltä kaikelta tuo erittäin nopeasti tehtävissä ollut juttu olisi sut säästänyt.
Sen sijaan että parjaat miestäsi saisit olla iloinen että olet löytänyt henkilön jolle koti ja järjestys ovat elämän kulmakiviä.
millaiseksi elämäntilanteesi sinut tekee?
"kuolkaa, vihaan...ym ym."
ei tuo ole normaalia...Joten hankkiudu eroon tai sitten oikeastaan on turha valittaa...
Pitäisi aikuisen ymmärtää mikä on itselle hyväksi ja mikä ei...
Lähde... LÄHDE..... sinä pystyt siihen...
ja tiedätkö se lähtö siitä helvetist ei ole
edes yhtä vaikeaa.. kun vain itse päätät lähteä..
itse lähdin.. ja nautin kun on ihana rauhallisuus
laittaa nukkumaan... =) käyn terapiassa mutta
en häpeä sitä... vaan nautin siitä että uskalsin
ottaa sen oikean askeleen... =) tunnen nyt että
elämä on edessäpäin.. askel askeleelta.... ja
tiedän että kukaan ei voi minua enää alistaa
ja loukata.. en salli sitä.. vaan aloitan uuden parisuhteen miehen kanssa joka todella on oikea
mies joka ymmärtää ja kunnioittaa naista.. minua.. uskon että jossain se viell on..=)
ensin en uskonut että milloinkaan sitä askelta
oisin voinut ottaa... mutta otin... pelosta huolimatta.. ja en kadu sitä...
Tee sinä samoin.... voimia sulle ja kaikesta
huolimatta näe elämää eteenpäin.... ei sinun
tarvitse enempää kärsiä.. vaan olet arvokas ihminen... ja sinun on oikeus elää joskus
onnellista ja tasapainoista elämää...
voimia sulle.. ja pliis ota se askel... ihan
oman itsesi takia.... Toivon että hymyilisit onnellisena joskus...=) ilman kurjaa miestäsi..
Koetko sä olevasi vastuussa tilanteesta? Vastuussa miehesi käytöksestä? Onko se P-pää saanut sut tuntemaan syyllisyyttä tilanteesta? Sunhan syytä se "on" tietysti, sussa "on" jokin vika, ulkonäössä tai olemuksessa tai luonteessa tai kaikessa yhteensä, ettei se kestä sua. Oisko sun mahdollista muuttua sellaiseksi, että kelpaisit vihdoin?
Hei, pienoinen.. Miten ja miksi sut on saatu tuntemaan moista arvottomuutta? Noh, sulla kävi huono tuuri, niinkuin niin monella. Ehkä sä ymmärrät joskus vielä miksi sun miehes on noin "peloissaan elämästä", mutta nyt sun tehtävä ei ole sitä miettiä ja jäädä säälimään sitä. Hän tarvitsee tod. näk. ammattiapua ja lot of it.
Nyt huomaan, että tääkin kirjotus meni liikaa siihen, että huomio kääntyi pahoinpitelijään. En tarkoittanut sitä. Sun se huomio pitäis saada. Sä ET ole epäonnistunut, sut on vaan saatu tuntemaan olos sellaiseks hänen toimestaan. Vähän sama juttu, kun mustasukkainen ja epävarma kumppani yrittää tehdä toisen mustasukkaiseksi.
Oletko sä siis ansainnut tämän? Onko joku muu, samassa tilanteessa oleva ansainnut "kohtalonsa"? Onko osa meistä ihmisistä todella niin huonoja jotenkin, että niiden osa on kärsiä? Ei kenenkään ole. Ei. Sä hankit nyt käsiis Martti Paloheimon Suomalaisen lapsuuden haavat -kirjan. Kun luet sen, ehkä ymmärrät selvemmin, miten sä olet oppinut "ansaitsemaan" tollasta omalle kohdalles...mä toivon sulle parempaa sydämmestäni:)
Minä en kyllä ymmärrä naisia, jotka mieluummin roikkuvat karseassa miehessä ja kestävät milloin minkäkinlaista käytöstä kunhan ei vaan tarvitse olla yksin. Minusta suurempi häpeä on olla tuollaisen miehen kanssa kuin yksin.
Kyllähän ne sinkkuajat olivat ajoittain kovin yksinäisiä, mutta jos vaihtoehtona on huono suhde niin mieluummin kestäisin yksinäisyyttä.
Se tekee kuule vaan hyvää jos pystyy pärjäämään yksinkin ja riippuen omasta aktiivisuudesta elämän voi täyttää kaikella muulla mukavalla tekemisellä. JOssain uudessa harrastuksessa sitä paitsi voi löytää uusia mukavia ihmisiä ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka jonkun kanssa synkkaa vähän enemmänkin.
Sinuna en aikailisi hetkeäkään vaan hommaisin uuden elämän. Kyllä aina on vaihtoehtoja. Ja vihaamalla kaikkea et todellakaan omaa elämän laatuas kohenna.
Kuulostaa huolestuttavalta nuo sinun loppu-repliikkisi..niin toivoin aikoinani itsekin; tappaisi nyt kokonaan niin kaikki olisi ohi.
Et varmastikaan kuitenkaan halua pois täältä,erot näissä suhteissa on helvetillisiä,minua pahoinpidelyt edesmennyt mieheni uhkasi itsemurhalla yms.jos hänet jättäisin, ja kuten sinulla,Vihaan hänen perhettään,samanlaisia kaikki,eivät pysty asettumaan lainkaan toisen asemaan!kannattaa vain harkita ja PÄÄTTÄÄ,että sillä ei ole mitään väliä mitä muut ajattelevat,kunhan itse pääset turvaan ja kuntoon!VOIMIA:)
Sinä olet Sinä. Sinä saat tehdä mitä itse haluat. Sinä päätät kenen kanssa olet tekemisissä. Sukulaiset eivät ole Sinä. Sukulainen joka ei vakavassa asiassa ole puolellasi on samaa paskaporukkaa miehesi kanssa ja heidän kommenttinsa ovat siansonnan arvoisia. Kuka on Sinut saanut uskomaan että suku päättää tekemisistäsi? Se ei kuulu heille pätkääkään. Sinun päätettävissäsi on mitä kerrot heille ja mitä et. Itse dumppasin pahansuopaiset sukulaiset ja ns. "ystävät" aikapäivää sitten, joista ei ollut kuin harmia ja puhumaan paskaa toisista. Jos alat elämään heidän ehdoilla niin silloin et elä omaa elämääsi. Asut todennäköisesti pienellä paikkakunnalla jossa vanhakantaiset näkemykset eroista ja parisuhteista vallitsee ja suku on pahin? Eikö yksinäisyyskin olisi 100x parempi vaihtoehto, näköalapaikka maailmaan. Esim. Pelkästään pk-seudulla asuu 300000 sinkkua, osa heistä yksinäisiä mutta silti itsenäisiä, vahvoja ja onnellisia. Kunnioita itseäsi niin paljon että nostat itsesi miehesi kaltaisen pohjasakan yläpuolelle. Jos yksikin itseään mieheksi kutsuva tulisi minulle kertomaan ylpeänä läimineensä naista, oli syy mikä tahansa niin pilliruokinta odottaisi ko. könsikästä muutamassa sekunnissa. Viha on terveen merkki Sinussa siitä ettet ole kääntänyt asioita omaksi syyksesi itseäsi vastaan vaan osaat purkaa myös sitä oikeisiin kohteisiin, syyllisiin. Sulkeutuminen pahentaisi tilannetta. Sinä olet vahva ja olet jo tehnyt ensi askeleen kirjoittamalla asiasta. Olet joutunut elämään miehesi asettamat laput silmillä, mutta älä kuvittele etteikö elämäsi voisi muuttua. Se muuttuu juuri niin paljon kuin Sinä haluat! Mahdollisuuksia on täysin rajattomasti. On uusia paikkakuntia, ystäviä, koulutusta, harrastuksia, työtä, rakastajia, miehiä.. mitä vaan. Jätä se napanöyhtä omaan arvoonsa ja aloita oma elämäsi. Vaikka olen itsepuolustus ja turvallisuusalan ammattilainen ja vihaan väkivaltaa, niin voisin silti vaikka maksaa siitä ilosta että ilman tuomiota voisin rusikoida miehesi kaltaisia räkälimppejä, antaa heidän maistaa omaa lääkettään. Iso hali!